Orvokin logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura


ORVOKKI TOIMI JÄRVENPÄÄN SEURAKUNNAN LEHTORINA

vuosina 1975 - 1980

* * *

virkaansiunaaminen

Orvokin virkaansiunaaminen jumalanpalveluksessa talvella 1976.
Vasemmalta:
kirkkoneuvoston vpj. Arne Graeffe , khra Mauno Airola, kappalainen Jaakko, perheneuvoja Sirkka Kekki

* * *
Hän toimi mm. lapsityössä, rippikoulutyössä, koulujen yhteyshenkilönä, perhetyössä, tiedotustyössä, ym. Perhetyössä hän aloitti ätilapsikerho-toiminnan yhdessä Irma Lehtosen ja muutaman muun äidin kanssa. Äitien kerhon yhteydessä oli lapsille oma kerhonsa, josta vastasivat lastenohjaajat. Toiminnan tarpeellisuutta epäiltiin kovasti.
Kun kerhossa oli kahvi ja pulla ja lapsille mehut tarjoiluna kokoontumisen aikana, niin miehinen talousjohto kiinnitti huomiota kahvikuluihin ja paheksui sitä, että tarjotaan 'ilmaiset kahvit ja äidit tulevat vain sen tarjoilun vuoksi.' Kupilla kahvia ja pullasiivulla oli todella suuri merkitys äideille, jotka olivat kaikki nk. kotiäitejä, äitiyslomalla ym. ja he sanoivat, että 'on ihana, kun kerran viikossa he saavat istua pöytään, jossa on joku muu keittänyt heille kahvin.' Lyhyen alkuhartauden jälkeen sitten juotiin se kahvi ja vilkas keskustelu alkoi ja jatkui loppuun asti ja jotkut äidit kertoivat, että kotimatkankin he kulkivat mahdollisimman hitaasti, jotta saattoi vielä keskustella kerhossa tapaamiensa ihmisten kanssa ja joiden kanssa oli kotimatka samaan suuntaan.
Orvokki oli kerännyt jäsenten toivomia keskusteluaiheita kutakin kertaa varten. Sitten hän keräili aineistoa sen aiheen alustukseksi ja usein kotona sanoi, että mitähän tästä kerrasta tulee, kun on niin vähän alustukseen asioita. - Sitten hän säännöllisesti palasi kerhosta ja sanoi, ettei ehtinyt kuin pari lausetta alustusta, kun äidit alkoivat puhua niin vilkkaasti siitä, ettei hänen seuraavia asioitaan siitä aiheesta ehditty enää käsitellä - sillä osanottajilla oli syvä keskustelun ja yhteyden tarve toisiin samassa elämäntilanteessa eläviin aikuisiin. Kotona mies lähti aamulla töihin, äiti jäi hoitamaan lapsia ja kotia.
Tarjoilun kohdalla kävi niin, että eräässä kerhopaikassa kahvin kanssa oli suuret ja runsaat kinkkuleikkelevoileivät ym. pullan lisäksi ja tämän pisteen äitilapsikerhojen tarjoilukuluista talousjohto huomautti ja Orvokki selvitti 'pullalinjan' tarjoilun valmistajalle. Ilmeisesti tämä ei oikein pitänyt huomautuksesta, koska jatkossa oli sovitusti pullaa, mutta siivut oli leikattu niin ohuiksi, että niistä 'paistoi päivä läpi', mikä nauratti äitejä.

Ei siis ole ihme, että kerhot saavuttivat nopeasti suuren suosion ja yhdestä Vanhankirkon salissa aloitetusta kerhosta ne levisivät Laurilaan ja Jamppaan, muuttuivat nimeltään perhekerhoiksi ja niiden parissa on nykyisin satoja osanottajia. 
Kun Jamppaan valmistui uusi kerhohuoneisto Rekikadun kerrostalon alakertaan, sen piti olla sovitusti määrättynä päivämääränä  kunnossa toiminnan alkamista varten. Ehkä kävimme sitä edellisenä iltana katsomassa ja totesimme Orvokin kanssa, että se oli siivoamatta rakennustyön jäljiltä eikä kait kahvinkeittäjästäkään ollut tietoa.
Niinpä seuraavana aamuna menimme aikaisin Rekikadulle, Orvokki valmisteli kerhoa ja minä siivosin huoneiston ja keittelin kahvia ym., jotta homma saatiin lehti-ilmoitusten mukaisesti pyörimään ja äidit olivat tyytyväisiä.

Vielä yksi Orvokin kertoma varhainen muisto äitilapsikerhojen yhteiseltä retkeltä kevättalvella Leiriniemeen. Retkelle oli ilmoittautuminen, mutta kun tilausbussi pysähtyi sovituille pysäkeille, niin pysäkiltä tuli aina vain lisää aikuisia ja lapsia ahkioineen ym. tavaroineen eikä heitä voinut tietenkään jättää pysäkille. Siihen aikaan bussit eivät olleet niin tiukkoja vain istumapaikoilla sallituista matkustajista. Niinpä bussi oli täyteen ahdettu, monta lasta yhdellä penkillä, jotkut käytävillä tavaroiden ja ahkioiden kanssa. Kun oli saavuttu Ohkolan kylään, niin srk:n emäntänä toiminut Eila Kallio (- hänen miehensä oli suntio Eero Kallio ja he asuivat ensin Vanhankirkon alakerrassa ja sittemmin nykyisen srk-talon kohdalla olleessa entisessä Junnilan omakotitalossa) totesi, että hänen varaamansa ruokatarvikkeet makkarasoppaa varten eivät riittäneet. Siellä Ohkolan kylässä oli yksi kyläkauppa ja sen nähdessään Eila sanoi Orvokille, että pysäytäpä bussi, niin poikkean kaupassa ja Eila kävi ostamassa lisää perunoita, makkaralenkkejä ja juureksia keittoon ja niin kaikki saivat keittoa.

Ensimmäisellä perhekerholla oli tiiviit yhteydet nimikkolähetteinä Ambomaalla olevaan Erikssonin perheeseen. Äiti Ciso (Christine) Eriksson pyysi lähettämään apua mm. eräälle afrikkalaiselle äidille, jonka mies kuoli ja äiti jäi yksin lasten kanssa. Paikallisen tavan mukaan aviomiehen kuoleman jälkeen miehen sukulaiset veivät kodista kaiken tarpeellisen irtaimiston, joka katsottiin miehen omaisuudeksi. Ciso kirjoitti avun tarpeesta Orvokille ja tietoa levitettiin seurakunnassa. Afrikkalaisen yksinhuoltajaäidin lapset tarvitsivat kengistä ja vaatteista lähtien apua. Äitilapsikerhot keräsivät yhdessä toisten kanssa ja lähettivät pyydettyä apua Ambomaalle Oniipaan.

Cison kirje syyskuussa 1977

Cison kirje syyskuussa 1977

Ei ollut internettiä, kännyköitä tms. meidän aikamme viestimiä. Ciso lähetti kuitenkin äänikirjeitä, joista yksi on kuunneltavissa mp3-tiedostona. 

Klikkaa ja kuuntele äänikirje tästä linkistä

* * *


ORVOKKI PITI PALJON RIPPIKOULUJA

tässä joitakin konfirmaatiokuvia:


Orvokin rippikoulu
Takarivissä: ??, ??, ??, ??, Tauno Lindroos?
Keskirivissä: ??, ??, Mauno Airola khra konfirmoi, Orvokki ryhmän opettaja, ??, ??
Istumassa: ??, Heikki Riihimäki, ??, ??, ??, ??

* * *











Naisteologien ja myöhemmin lehtoreiden asema kirkon työntekijöinä muuttui vähitellen kohti naispappeutta. Yksi vaihe oli se, kun lehtorit saivat luvan konfirmoida omat rippikoululaisensa eikä enää tarvinnut rippikoulun päättyessä pyytää jotain pappia hoitamaan konfirmaation, vaikka lehtori oli saman koulutuksen saaneena teologina ollut rippikouluryhmän vastuullinen opettaja. Samassa yhteydessä lehtorit saivat myös oikeuden olla avustamassa ehtoollisen jaossa eikä heidän tarvinnut istua kirkon penkissä katsomassa, kun papit jakoivat ehtoollista heidän rippikoululaisilleen. Ensimmäisen kerran Orvokilla oli oikeus Järvenpään seurakunnassa työssä ollessaan hoitaa näin pitämänsä syysrippikoulun konfirmaatio kirkossa 26.11.1978. Tätä ennen hän oli pitänyt kymmeniä rippikouluja aikaisempina työvuosinaan.

konfirmaatio 16.11.1978

* * *

SIVU TÄYDENTYY AIKAA MYÖTEN...


* * *
Orvokin ja Jaakon kotisivulle


Viimeisin päivitys 25.2.2012