Orvokin logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura





ORVOKIN ALBUMISTA KUVIA NORJASTA KESÄLTÄ 1962

Vaimoni Orvokki (os Teini) lähti taivaan kotiin 18.4.2010. Olen paljon selannut hänen albumeitaan, papereitaan, muistiinpanojaan ja puheitaan ja kerännyt niistä kuvia ja muistoja kotisivuilleni. Hänen kuolemansa jälkeen Risto otti minuun yhteyttä nähtyään netistä Orvokin lähtöön liittyviä kuvia, sivuja. 

Kun sain tietää nyt Riston lähdöstä taivaan kotiin nopean sairauden jälkeen. Kaivoin esiin jälleen Orvokin albumin, johon hän oli kerännyt kuvia Norjasta, jossa Orvokki vietti jonkin aikaa kerätessään aineistoa laudaturtyöhönsä Pohjoismaiden huomattavimpiin kristinuskon opettajiin kuuluvasta Ole Hallesbystä.

Albumissa oli useita kuvia kristillisestä konferenssista 'Nordisk akademikermöte 17.-25.7.1962 Ljungskile" ja matkasta sinne. Risto Santala oli yhtenä puhujana konferenssissa. Ristolla oli perheensä, 'lempivaimonsa' Kerttu (joka kutsumanimi oli kirjoitettuna kuvan alla) ja jota Risto kuulemma käytti matkalla Kertusta, ja Marjo-tytär mukana tällä matkalla. 

Mutta avataanpa albumi...



Orvokki Norjassa 1962




Orvokki Norjassa 1962
Kokouksen puhujia: Vasemmalta 3. Risto, 4. Torsten Josephsson...

ISOKOKOINEN KUVA

* * *


Orvokki Norjassa 1962
Torsten Josephsson vaimonsa ja Anders-poikansa kanssa, Risto taaempana.

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Saaristoristeilyllä teol.tri, kirjailija Carl-Fredrik Wislöff ja Orvokki.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Orvokki , Marjo.

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Suomalaisten osanottajien ryhmä

ISOKOKOINEN KUVA

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Marjo ja Brummerit.

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Brummerit kansallispuvuissa.

ISOKOKOINEN KUVA

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Päivien puhujia tauolla.

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Carl-Fredrik ja Risto.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Risto 2. oikealta.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Kyrkoherde Lasse Victorzon, Marjo, ??, Kerttu.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Orvokki ja Marjo.

* * *





Orvokki Norjassa 1962
Marjo

ISOKOKOINEN KUVA

* * *





Orvokki Norjassa 1962

ISOKOKOINEN KUVA

* * *




Orvokki Norjassa 1962

ISOKOKOINEN KUVA

* * *



Orvokki Norjassa 1962
Koko perhe

ISOKOKOINEN KUVA

* * *




Orvokki Norjassa 1962



Orvokki Norjassa 1962
Oslon vuonolta.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Oslon vuonolta.

* * *




Orvokki Norjassa 1962
Svinesund rajalla.

* * *




Orvokki Norjassa 1962


* * *



Orvokki Norjassa 1962

ISOKOKOINEN KUVA

* * *


Orvokki Norjassa 1962
Rajakahvilassa

ISOKOKOINEN KUVA




* * *



Orvokki Norjassa 1962

ISOKOKOINEN KUVA



* * *



Risto kirjoitti 1960 kirjan "Pieni astia Pyhässä maassa". Kirjassa hän kertoi muutamaa päivää vaille 7-vuotiaana kuolleen perheensä pienen Ismo-pojan vaiheista, sairaudesta ja lähdöstä Taivaan Kotiin.


Santalat

Kirjan kirjoittaminen on ollut raskas vaihe Ristolle ja Kertulle, mutta se on ollut lohtuna monelle vanhemmalle, jotka ovat menettäneet lapsensa. Kirjan alkusivuilla Risto kertoi viimeisestä hetkestä sairaalassa Ismon vuoteen äärellä:

"Pitkän tovin vain katselimme, nuori äiti ja isä. Palanen omaa sydäntämme lepäsi tuossa edessämme. Hän on perillä, PERILLÄ. Me olemme vielä matkalla. Huulilleni nousivat ainoat sanat, millä tuota sanatonta rauhaa tohti rikkoa:
- Kunpa pääsisi samanlaisilla tileillä perille."
* * *

Risto päättää herkän, koskettavan ja hoitavan kirjan näihin ajatuksiin:

santalat

Nyt on Riston kohdalla koittanut se päivä, jolloin hänen kirjan alussa ja lopussa julki lausumansa toivo on toteutunut - perillä, PERILLÄ, ja siellä saa kohdata jo täältä aikaisemmin lähteneet. Kirjassa lausutut sanat ovat toteutuneet ja hän on Jumalan luona siellä, missä Ismo on saanut olla jo kaikki nämä 5 vuosikymmentä.
Kerran tavatessamme Risto mietti jälleen minkä ikäinen Ismo olisi nyt - yli kaksikymppisenä nuorena miehenä, minkä kokoinen, minkä näköinen nuori mies hän olisi...kaikesta näkyi ja kuului, miten syvällä hänen sydämessään oli pohjaton kaipaus täällä ajassa menetetyn poikansa puoleen. - Nyt se kaipaus on täyttynyt.

Kirjan viimeiset sanat ovat 'hoodajaa' (= ylistys, sulkasadonkin keskellä laulavan kanarialintunne nimi) ja Ef 3:20-21, joka kuuluu jokaisessa messussa synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen kunniassa ja kiitosvirressä.
Orvokin kuoleman jälkeen koen jumalanpalveluksessa vahvasti tällä kohdalla tuon ylistyksen kouriintuntuvana uudella tavalla. Tapaan itseni aina miettimässä, miltä se ylistys siellä taivaassa oikeasti kuullostaa - ja kun Orvokki ei osannut laulaakaan täällä, mutta siellähän kaikki on toisin... . Mitä useampi tuttu on taas saanut siirtyä ajan rajan sille puolelle, sitä voimakkaammat ovat siteet, jotka vetävät sinne päin meitä täällä olevia.
Sitä ylistystä ei vielä kuitenkaan kuule, mutta seinämä ohenee koko ajan ja melkein jo kuultaa lävitse. 

Nämä ajatukset taas kerran ovat kulkeneet mielessäni, kun avasin Orvokin valokuva-albumit Riston kuolinviestin jälkeen ja etsin nämä kuvat. Orvokilla oli halki elämänsä syvä talvisodassa kuolleen isänsä ikävä, isän, josta hänellä ei ollut ainuttakaan muistikuvaa. Hän kertoi yhteisestä kokouksesta ja matkasta teidän kanssanne aina iloisena ja hyvänä muistona Norjassa olo aikanaan.

Sen vuoksi toivon, että nämä kuvat myös tuovat teidän mieleenne Kerttu ja Marjo - jotain siitä ilosta, joka hiljaa säteilee teidän perheenne kuvista. Antakoot ne teille iloa ja rohkeutta katsoa eteenpäin elämässä arjen keskellä, koska meillä on Jumalan luja lupaus: "...minä tiedän Lunastajani elävän ja viimeisenä päivänä hän on seisova multien päällä."
Olen monesti todennut miten suuri viisaus oli , että Job ei sano, '...minä tunnen/koen Lunastajani elävän...', vaan minä TIEDÄN. Sillä tietoisuus on syvempi ja vahvempi kuin tunne, joka varsinkin surun ja kipujen keskellä on monesti masentunut ja tuskainen. - Tietoisuus on sen sijaan vankka, tunteista riippumaton ja horjumaton, toivo, joka kerran täyttyy meidänkin kohdallamme silloin, kun Jumala sen hyväksi näkee.
Eeva Ikonen kertoo runossaan, jonka Kari Kuuva on säveltänyt ja Päivi Paunu laulanut:

MATKALLA TAIVAASEEN

1. Minä soudan ylitse tumman veen
niin outona venheessäin.
Kuin unia nähden matkan teen
läpi virtojen viillettäin.
Nyt mieleni mennyttä kummeksuu,
en syvyyttä katsoa voi.
On vastarannalla kukkiva puu
ja lintujen laulu soi!

2. Minä soudan ylitse tumman veen
nään kosket ja kallion.
Siitä monet on edellä laskeneet,
minun jäljestä mentävä on.
Taas mieleni outoja kummeksuu,
en kuohuja katsoa voi.
Mutta vastarannalla kukkii puu,
oi taivaassa puutkin soi!

3. Minä soudan ylitse tumman veen
vastarannalle  tähyillen.
Näen säteitä kuullossa autereen,
näen kasvoja ihmisien.
:;:Ylt' ympäri kaikki jo kirkastuu.
Niin selvästi nähdä voi,
miten lintuja täynnä on taivaan puu.
Myös minussa jokin soi!:;:

* * *



Paluu etusivulle

* * *
( Orvokin muiden Norjaan liittyvien kuvien sivulle)