SEPPO ALAJA EESTISSÄ
1991 - 14.11.1992

Seppo Pärnun kotinsa ovella osoitteessa Posti(katu) 4.
Seppo Alaja, teol.tri ja
Eestin kirkon lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden kurssin aikaan
1990 Pyhäkouluopiston rehtori, sai tämän kurssin kautta
kosketuksen Eestin
kirkon tilanteeseen ja työntekijäkoulutuksen tarpeisiin. Seppo opetteli
eestinkielen ja siirtyi Kirkon Ulkomaanavun ja aluksi myös Järvenpään
seurakunnan tuella työskentelemään Eestin kirkossa ja teologisen
instituutin opettajana. Sepolla oli teologian tohtorina oikeus
antaa yliopisto-opetusta ja ottaa vastaan tutkintosuorituksia. Hänen
työpanoksensa oli äärettömän tärkeä
Eestin itsenäistymisen vaiheessa, jolloin Eestin kirkossa kommunismin
otteen ja pelon kadottua syntyi voimakas kiinnostus ja hakeutuminen
kirkon ja seurakuntien yhteyteen. Työntekijöitä ei oltu pystytty
kouluttamaan Neuvostoliiton vallan kautena. Silloin oli puute
opettajista
ja koulutuksesta. Tässä tilanteessa Seppo pystyi ratkaisevalla tavalla
auttamaan naapurimaamme kirkkoa.
Seppo työskenteli ensin Teologisen instituutin pedagogisen osaston
johtajana, lapsityön ja uskonnonopetuksen konsulttina,.
Kesällä
1992 hänet valittiin Teologisen instituutin rehtoriksi. Lisäksi hän
hoiti seurakuntapapin tehtäviä Pärnun Elisabetin seurakunnassa.
Seppo
työskenteli 3 viikkoa kuukaudessa Eestissä
ja viikon Suomessa
perheensä luona Järvenpäässä. Puolentoista vuoden intensiivisen työjakson jälkeen
Seppo menehtyi liikenneonnettomuudessa Eestissä ajaessaan yöllä
14.11.1992 Tallinnasta kotiin Pärnuun ja törmäsi eestiläisen
rekka-auton kanssa liukkaassa kelissä.

Posti 4
Samalla matkalla käytiin Sepon kanssa
tervehtimässä Hagerin srk:n kirkkoherraa Paul Saar'ia ja Srk-opiston
kurssilla ollutta pyhäkoulusihteeri Liia Kaljuste'a. Kuva Hagerin
kirkon puistossa. Hautausmaalla monet ristit oli katkaistu
kommunistivallan aikana hautamuistomerkeistä.
Hagerin kirkko
Paul Saar esitteli meille Hagerin kirkon
kuorissa olevat Pro Patria -taulut. Ne oli kommunistivallan aikana
piilotettu erään maatalon navetan lantalan alle, jotta niitä ei
löydettäisi ja tuhottaisi.
Kun itsenäisyyden aika koitti, taulut kaivettiin esiin, puhdistettiin
ja asetettiin kirkon kuoriin paikoilleen. Pidettiin jumalanpalvelus,
jossa taulut siunattiin jälleen käyttöön ja kirkon alttarille
sytytettiin kynttilä jokaisen taulussa olevan henkilön muistoksi.
Taulujen alareunassa lukee Eestin kielellä:
" Ole ustav surmani, siis Ma annan sulle elukrooni! "
" Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. "
Ilmestyskirja 2:10 |
Eestissä oli aikoinaan voimakas
zinzendorfilainen herätysliike. Tämän liikkeen suuri rukoushuone oli Hagerissa.
SUURIKOKOINEN KUVA
SUURIKOKOINEN KUVA
Paul Saar ja Seppo esittelivat tätä rukoushuonetta.
Elisabetin seurakunnan kirkko Pärnussa.
* * *

Samalla matkalla poikkesimme Orvokin kurssilla olleen Marje Põderin
perheen luona. Isä Andres oli silloin Pärnun Elisabetin seurakunnan
kirkkoherra ja nykyisin
Eestin kirkon arkkipiispa. Marje ilmoitti Järvenpäähän Sepon kuolemasta liikenneonnettomuudessa.
* * *
Sepolle järjestettiin
muistopalvelus 17.11.1992 klo 11 ensin Pärnun Elisabetin kirkossa ja
sen jälkeen klo 15 Tallinnan tuomiokirkossa, johon palvelukseen
kokoontuivat Eestin kirkon kaikki papit saattamaan rakasta ja
kunnioitettua opettajaansa Seppoa hänen viimeiselle matkalleen
Suomeen. Siunaus toimitettiin Suomessa kotiseurakunnan, Järvenpään
kirkossa.
(Ärasaatmine on
sananmukaisesti 'poislähettäminen')
"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun
tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä
hedelmää joka pysyy." Joh 15:16
* * *
SEPON SIUNAUS OLI JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA
29.11.1992 klo 13
* * *
Arkkipiispa
Jaan Kiivit luovutti järvenpääläis - unkarilaisen Vácin srk:n
ystävyysryhmän vierailun yhteydessä Eestin kirkon ansiomitalin Heli Alajalle ja Orvokille
tunnustuksena Sepon ja Orvokin työstä Eestin kirkon
työntekijäkoulutuksen hyväksi:
* * *