Jaskan logo
Orvokki ja Jaakko Harjuvaara
Koulut ja
työura
Sota
lapset
Puheet, kirjat
haastattelut
Kuvia
sanoja
Taivaan
kotiin
LAPSET Luonto
ilmasto
Järvenpää
historiaa
Harrastukset
reseptit
Puheita Koulut ja
työura




PEKAN AUTOJA
1939 - 1990 luvuilla

29.5.2021 löytyi Saab 99  UCJ-701 ja  Transitin  yksi hyvä kuva - molemmat 1975
Olen päivittänyt 12.5.2021 -> Buickin kuvat on järjestelty uudelleen - Heikki huomasi.

Jos tulee lisää päivityksiä, mainitsen ne tässä alussa.

Minulla oli pitkän aikaa mielessä, kerätä Pekan autoista oma sivusto. Selasin albumeista eri ajoilta autojen kuvia, kun niitä oli hyvin monessa siellä täällä. Kun muistamani merkit olivat koossa, niin muistin vielä isän joskus maininneen Nash-merkkisen auton, mutta kuvaa ei löytynyt,


Sitten löysin Ailin ja Pekan tutustumisen ja siitä eteenpäin vuoden  - heidän ensimmäisestä albumistaan alken 30.7.1939 - yhden kuvan autosta, jolla he ajoivat esittäytymässä Ailin äidin Idan luona Lappeenrannassa sekä Pekan vanhempien luona ja kesämatkallaan Imatralla.
Oli vaikeata läytää, muistaa kuvat, vaikka olen niitä albumeita paljon selaillut -> koska kuvat olivat kinofilmikameran suoria negatiivista otettuja paperikopioita 24 mm x 36 mm !!! Ne sitten skannasin 1200 pixelillä ja sain kohtuullisia kuvia.

nash
Kuva 724 - 1   -  1939
Tämän kuvan yheydessä ei ollut mitään merkintää, tekstiä, numeroa. Se oli tuon 1939 albumin alussa ja vielä talvikuva. Lähdin penkomaan netistä... ja onnistuin löytämään' inernetin ihmeellisestä maailmasta'  1939-luvun kuvien joukosta yhden, joka varmisti, että yllä oleva on Nash Lafaytte 1939.

klikkaa:
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:1939_Nash_Lafayette_series_400_(34766401865).jpg
vähän enemmän tuunattu puskuri, mutta lyhdyt, maski ym. on tarkasti sama


Seuraavaksi tulee useampi kuva, joissa tämä Nash on mukana:


Seuraavassa näkyy, että paikka on Idan perheen kotitalon pihalla Lappeenrannassa.

nash
Kuva 724 - 5, 1939 heinäkuu
Aili, Ida-anoppi ja Pekka-vävypoika.





nash
Kuva 724 - 3 , 1939 heinäkuu
Aili, Ida, Kerttu-sisar
Kuva on valitettavasti vähän heilahtanut sivusuunnassa.



nash lafayette
Kuva 724 - 7, 1939 heinäkuu
Pekka opetti Ailia ajamaan tällä autolla, niinkuin kolmio kertoo ja seuraava kuva apukuljettajan paikalta napattuna:


aili
Kuva 724 - 8,  1939 heinäkuu
Ajo-opetuksen yhteydessä oli tapahtunut pieni tapaturma, kun Pekalla oli ollut käsi ojennettuna istuimen puolelle ja Aili ei ollut huomannut - oli istunut sen päälle ja peukalo oli taittunut 'taaksepäin' - ja tämä tapahtuma pomppasi vielä vuosien mittaan aina välillä keskusteluun :) - ja silloin, kun Aili huomatteli, että 'sinä ostat siltä Salliselta kaikkea, mitä se vaan tarjoaa...' :)

Välillä pidettiin taukoa ja luettiin päivän lehti ja syötiin eväitä. Lukijan kasvot näkyvät oviaukon oikeassa reunassa.

tauko
Kuva 724 - 7,  1939 heinäkuu
Nashin takaovet ovat nk. kaappariovia avautuen menosuuntaan.



Sitten miniä esiteltiin Pekan vanhemmille - vai olikohan auton esittely myös?

tauko
Kuva 274 - 2, 1939 heinäkuu
Aili, Vilma-anoppi ja Tyyne-appi


Ailin ja Pekan kesästä 1939 saattaa tulla oma sivunsa myöhemmin.



Sitten on vuorossa Dodge:

Dodge
Kuva 707
DODGE 1949   - "Dötsi" Untolan yläpihalla- autotallin edessä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dodge



Auburn
Kuva 710 - 1950
Auburn vuosimallia 1935
Huomaa renkaiden pinnasysteemi - ei levyvannetta. Varapyörä telineessa moottoritilan vieressä. Lasin pyyhkijät etuikkunan yläreunassa - todennäköisesti sähkökäyttöiset (?) - saattaisivat olla myös käsikäyttöiset. Suuntavilkku nuolenmuotoisena, tuulilasin molemmissa reunoissa kotelossaan, josta nousivat 90 astetta vaakasuoraan ja nuolen sisällä paloi valo. Suhteellisen pitkä moottoritila ja uljas naishahmo nokkakoristeena.
Etupuskurissa keskellä alaspäin kaartuminen  -  todennäköisesti veviä varten, jotta kylmäkäynnistyksessä voidaan käyttää veiviä apuna. Monissa autoissa oli veivin reikä keskellä puskuria. Veivi ulottui moottoriin nokka-akselin päähän.
Renkaissa on aika hyvät kulutuspinnat.
Kaksiovinen, niin että ovet olivat hyvin leveitä takaistuimelle pääsyn vuoksi ja nk. 'kaappariovet', jotka avautuivat etureunastaan.Apukuljettajan puoleinen ovi on auki ja joku astumassa juuri ulos autosta.

Muistelen, että Auburnilla kävimme joskus Kerttu-tädin perheen luona Sulkavalla.
Liisa ja Heikki vanhempina halusivat istua takana 'ikkunapaikalla' ja minä olin keskellä - mielelläni, sillä koska vaivana ei ollut turvavöitä, niin seisoin siinä keskellä hajareisin jalat korkealla olevan kardaanitunnelin molemmin puolin ja etuistuimien välistä oli esteetön näköala suoraan eteenpäin.  - Ikkunapaikoilla eteenpäin rajoitti edessä olevan etuistuimen ja istujan profiili.

HEIKILLÄ oli mielenkiintoiset muistot Auburnista:
Se Auburn oli kiintoisa. Suora 8 nokalla. Litroja en muista, mutta oli gangsterien ja trokarien suosima jenkeissä. Hienoutena SÄHKÖINEN tupla perä, jonka vuoksi 8 vaihdetta eteen ja 2 taakse sekä lisää vauhtia. Takana jalkatuki matkustajille. Myytiin Heino Kokkoselle, joka kävi sillä Pielavedellä, eikä auto käynyt koskaan kaikilla 8 sylinterillä. Bensaa kului aikalailla (osti sitten Pobedan).


Auburn
Kuva 711
Auburn vuosimalli 1935 - pienen nokkakolarin jälkeen - vähän töitä peltisepälle. Lunta maassa, joten keli on saattanut olla liukas eikä näy hiekotusta tiellä?


Amerikkalaisen autoteollisuuden iso keskus oli Michiganin osavaltiossa oleva Auburnin kaupunki. Siellä oli Chryslerin suuri autotehdas ja kaupunki mainitaan mm. Dodgen 'kotikaupunkina'.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Auburn_Hills_(Michigan)


Vielä 1950-lukua:

lantikka
Kuva 627  -  v 1952
Land Rover maastoauto UK-544

Isä oli hankkinut Puutavaralle tarkoituksena kai käydä tekemässä kevään lumien aikaan tukkikauppoja Sipoossa kevättalven sahauksia varten. Tällä Land Roverilla Heikin kanssa opettelimme ajamista pihassa. Oli turvallista harjoitella hitaalla vauhdilla, kun siinä oli ryömintävaihde - erittäin hidas (mutta vahva) metsämaastossa ajoa varten.
Heikki muisti lisää:
"Lantikka oli minulla aika usein käytössä kortin saatuani ennen Citikkaa. Sillä vedettiin Harakkaa jäällä ja hoideltiin asioita Hesaa myöten.
Yritin myös opettaa äitia ajamaan Rannassa, mutta se ei oikein edennyt. Kytkin oli liian nopea. "

"Lisäksi oli ne motarit Royal Enfield ja Norton. Hienoja pelejä, mukavia aikoja."

Kuvia niistä ei valitettavasti ole löytynyt - hämärästi muistan niitä.

Tässä Wikipediasta, olivat varmaan 1930 - 1940 - malleja...?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Royal_Enfield

https://fi.wikipedia.org/wiki/Norton_Motorcycle_Company




AILIN AJO-OPETTELUA
Minulle tuli mieleen, että ennen Heikin oikean auton ajamisen opetusta... äiti opetteli polkupyörän jälkeen ensimmäisenä 'moottorilla käyvän ajoneuvon' käyttöä  Solifer-mopolla - eli pappamopolla nykyisellä kielellä. 
Hän onnistui saamaan sen mopon liikkeelle. Seurasin siinä pihalla, kun hän totutteli ajamaan hitaasti sillä, ajoi ja ajoi ja lopulta ajoi päin koirankoppia!
Kysyin, että miksi näin? Niin hän sanoi, että "..kukaan ei kertonut, miten tämän saa pysähtymään ja järvikin on tuossa vieressä...!"


Sitten palataan vielä 1950-luvun alkuun ja Untolaan - välillä saksalaista tuotantoa:

mersu
Kuva 708 - 1953
Mercedes Benz

Heikki muisti mallin  MB170:
http://www.autowiki.fi/index.php/Mercedes-Benz_170



mersu liisa
Kuva 292 - 1954 ?
Liisa ja Mersu. Todennäköisesti keväällä vielä vähän viileään aikaan, koska Liisalla on päällystakki ja jäähdyttimen säleikön edessä on suojus, jolla säännösteltiin kylmän ilman pääsyä jäähdyttimen säleikköihin viilentämään liikaa moottorin lämpöä. Peitteessä on mahdollisuus avata ja sulkea keskellä vaakatasossa olevia läppiä. kuitenkin vähän ilmaa kulkee aina molemmilla puolilla olevissa reunoissa puolikaaren muotoisista aukoista. Näin vältettiin jäähdytysveden liikaa kuumeneminen.
Mersussa oli myös sumuvalot puskurin päällä ja nokassa - "Johtotähti kaikilla teillä !"

Kuvassa radan takana valkoinen talo oli Heino Kokkosen, joka osti sen Auburnin.



Ja takaisin jenkkiautoihin:

Buick 1 oli vuosimallia 1951 - leveä 'dollarihymy'

buick
Kuva 713-5   - 1957 kevät
Puiden lehtien heijastukset tekevät maalipinnan 'laikulliseksi'.

http://www.autowiki.fi/index.php/Buick
Buickin kotikaupunki on myös Michiganin osalvaltiossa Detroit.

Edellä oleva autowikin linkki kertoo:
"Buickin tunnetuin piirre on kromattu etusäleikkö, joka muistuttaa kiiltäviä hampaita - siksi Buick sai lempinimen dollarihymy. Tämä piirre levisi muihinkin autoihin, varsinkin Yhdysvalloissa."

Takana on Untolan autotalli radan puoleisessa päässä piharakennusta - entistä navettaa - liiteriä.
http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/1945_aili_mielo.shtml#ULKORAKENNUS 




buick
Kuva 713-6  - 1957 kevät
Liisa esittelee sisätilaa kuljettajan paikalta...

Tämän Buickin käyttöaikana tuli muistaakseni määräys, että takavalojen yhteydessä olevan punaisen 'heijastimen' =  'kissansilmä polkupyörässä' - piti olla kooltaan vähintään 10 neliösenttimetriä.
Nyt ei ole valokuvaa takaapäin. Mutta tässä Buickissa oli punainen heijstinpinta 'pohjana' kahdelle pyöreälle takavalolle niiden välissä  = takavalo ja jarruvalo. Heikki teki pahvikopion tästä pohjana olevasta punaisesta valopinnasta, siihen päälle sentin välein vaakaan ja pytyyn viivat, jolloin oli laskettavissa neliösenttien määrä... joka oli yli 10. - Muistan jopa, seuratessani tätä... että isä sanoi, että laittaa sen Buickin käsinelokeroon, josta voi ottaa todisteeksi, jos katsastusmies tai poliisi sanoo, että tarvitaan erillinen punainen lisäheijastin taakse.


buick
Kuva 717 - 1957 kesä

Jotain vikaa on tullut ja Heikki isän kanssa koittaa korjata.
Paikkaa en tunnista, jonkun sivutien haarassa,  missä ollaan tien sivussa. Konepelti on näköjään nostettu pois tieltä.

HEIKKI: "Venttiilinnostajissa oli jotain vikaa esim.  Orimattilan matkalla . (Kuva saattaa olla tuosta tilanteesta.)
Tällä Buickilla tehtiin mm. pitkä Länsi-Suomen kierros, jolla jäätiin myös kerran illalla sateeseen jonnekin Uuden Kaupungin ja Turun välille.

JH: Muistin lisää tuosta tapahtumasta, että oli sateinen ja pimeä ilta, kun auton alta takaa alkoi kuulua omituista ääntä ja se vaikutti vielä jotenkin ajoon, niin että pysähdyttiin ja isä soitti jonkun hinausauton, joka vei Buickin korjaamoon - isä meni sen mukaan ja toiset mentiin taksilla Turkuun hotelliin yöksi. Aamulla selvisi, että toisen takarenkaan pultit olivat olleet huonosti kiristettynä, löystyneet ja rengas oli ruvennut hölskymään kiinnityksessään niin, että pulttien reiät olivat venyneet ja korjaamo hankki uuden vanteen. Sen jälkeen Buick oli kunnossa.  - Näiden vanhojen autojen kanssa oli aina ensin mielessä, että 'hajoaako tämä nyt ...?'

Puolen päivän aikaan syötiin jossain - ehkä Turun linnan ravintolassa ja jatkettiin matkaa. Tässä vaiheessa jo oli kaikilla hymy huulilla - siitä on kuvakin, mutta en nyt juuri löydä albumiviidakosta.




Alla TOINEN BUICK oli vm 1954

buick
Kuva 713-1 

Tämä malli oli ajan hengen mukaisesti vähän kulmikkaampi, mikä näkyy lokasuojissa verrattuna aikaisempaan. Lokasuojan 'kulmat' ovat suorakulmaisemmat.

buick
Kuva 713-3   - 1958 ?



buick
Kuva 713 - 4 
Valkosivuinen rengas ja kromiloistoinen pölykapseli


Edellä olevat kuvat viimeksi ensimmäisestä Buickista on otettu 1957 keväällä, kesällä, jolloin asuimme vielä Untolassa Mannilantien varrella. Isovanhemmat Vilma ja Tyyne kuolivat syksyllä syys- ja marraskuussa 1957. Muutimme jouluksi 1957 heidän kotiinsa - Rantaan, nykyisin Harjuvaarankuja 16. Sinne hankittiin sitten autotalli, johon Buick mahtui. 


talli
Kuva 713 - 8,    v 1958

Aaltopeltinen talli hohtaa uutuuttaan. Aikoja myöten perustusparrut reunojen alla ovat antaneet periksi ja oven mekanismi lakkasi toimimasta, jolloin nykyisin siinä on oven yläosa katoslippana. Mutta lumimyrskytkään eivät työnnä lunta sisään talliin, koska tuuli ei pääse tallin läpi mistään kohdasta.



talli
Kuva  4.7.2016

Nykyisin tallin peittää kesäisin jasmiinipensas, joka kasvaa niin, että sitä täytyy karsia jatkuvasti. Sisäänkäynnin lippana toimiva ovenpuolikas, tuettuna hitsatulla putkella yläasentoon, näkyy oikeassa reunassa.


Palataan vielä takaisin 1950/1960 luvulle.

Edellä on ollut näitä käytettyjä autoja, joita Pekka osti paikalliselta autokauppilaalta Pentti Salliselta. Käytettyihin autoihin tuli välillä remonttia ym. Pekka teki päätöksensä yleensä mitään puhumatta Ailille ja niinpä äiti sanoi monesti motkotti vähän, että 'se Sallinen myy sinulle ihan mitä vain...'

Isä siirtyi sitten uusiin autoihin, joita oli muistaakseni Hillman Minx (?) -

HEIKKI: "Hilman Minx oli hyvä auto. Napakka ohjaus ja vaihteet. Ei ongelmia."

Mun mielestä alla oleva kuva on aika sen näköinen, se oli vain kaksivärinen, punertava ja valkoinen ? En ole löytänyt albumeista.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hillman_Minx_Series_IIIB_(1960).jpg




Sitten tuli uusi mersu MB2019S  myös W205 numerolla:

https://en.wikipedia.org/wiki/Mercedes-Benz_W105

HEIKKI: "Kova peli. Sain viedä sitä joskus huoltoon ja silloin tuli vähän testailtua."

mersu
Kuva 726 - Rannassa talvi 1960, 1961?




mersu
 Kuvan ajankohtaa ei ole  löydettävissä. Heikki istuu apukuljettajan puolella.

Kuva on otettu Arvi ja Liina Vähätalon os Salo-Pyssylä ( synt.18.7.1902 - elossa vielä sukukirjan tekemisen aikaan) 
luona Hauholla - aviopari taaempana. 

Arvi
Vähätalo oli  (13.12.1892  - 18.5.1969) kävi Evon Metsäkoulun niikuin Tyynekin.  A. Vähätalo oli metsäteknikko ja kävi myös Sahateollisuuskoulun ja toimi Vihavuoden Sahalla sahanhoitajana ja isännöitsijänä.

evo
Tyyne EVON  METSÄNVARTIJAKOULUSSA 1905-1907 ja Evon Metsäkoulun historia 75v / 1876-1951


Arvi oli Tyynen puolison Vilman -> Kaitilan sukua:

- Arvin äidin Hilda Vähätalon (10.6.1869 - 30.1.1943)  os Kummilan vanhemmat olivat

- Kaarlo (1.11.1845 - 18.6.1928) ja Karoliina Kummila  os Alastalo  (9.4.1844 - 21.4.1930)

- Karoliinan veli oli Juho Alastalo (21.6.1846 -20.12.1918) ja vaimo Amanda Emilia Topiaantytär Alastalo os Jaakkola (25.10.1854 - 5.3.1919)

Juhon ja Amandan 5. lapsi
  = Vilma Siviä Kaitila (Harjuvaara) (9.2.1882 - 18.9.1957) puoliso Tyyne  Walfrid Harjuvaara (17.7.1881 - 18.11.1957)
Lapset Anna-Liisa / Ansa (4.11.1909 - 15.11.2000) ja Pekka Tapio (9.10.1913 -  18.10.2000)

ELI Vilma Kaitilan isän Juhon sisar =  täti, Karoliina Kummila, heidän lapsensa ovat serkkuja.
- Vilma ja Arvi Vähätalo olivat serkuksia.  Heidän lapsensa olisivat pikkuserkkuja Ansan ja Pekan kanssa.

Kun Pekka kävi Liina ja Arvi Vähätalon luona, niin hän meni tapaamaan äitinsä serkkuja ja lisäksi yhteistä olivat Sahateollisuus ja puutavara-asiat. Arvi Vähätalo toimi isännöitsijänä ja sahanhoitajana VIHAVUODEN  / VIHAVUOREN - molemmat nimet ovat käytössä - sahalla, jonka melkoinen historia on kerrottu:

vihavuosi
https://www.
vihavuosi.fi
/historia.html

Tyypillinen historia, missä yksittäiset sahat vievät sahatavaraa ulkomaan myyntiin paljon... ja vähitellen suursahat vievät markkinat.
Pekan albumeissa on monia kuvia tuolta Vihavuoren sahalta... olen skannannut, mutta vie aikaa, että teen niistä sivuston...

Tässä on Kummilan suvun  sukukirja, josta  löytyvät edellä kerrotut henkilöt.

kummilakirja
http://www.
jaakkoharjuvaara.com
/SUKUTAULU/
kummila_sukukirja.pdf

Käyttäjätunnuksen ja salasanan
saa esim. Jaakolta
0405336244
whatsapp
jaakko.harjuvaara
(at)gmail.com

Kaarle ja Karoliina ovat sukukirjassa ensimmäisinä alkutekstien jälkeen (henkilöistä on aina valokuva). Arvi ja Liina Vähätalo ovat sivuilla 13 ja 14.  Hakuja helpottaa, että lopussa on aakkosellinen hakemisto, josta näkee, millä sivuilla henkilöt löytyvät.

HARJUVAARA-SUVUT
Lisäksi siellä löytyy sen toisen "Harjuvaara-suvun" henkilöitä, kun sivulla 84 Tuulikki Kummila synt. 1924 meni naimisiin metsäteknikko Ossi Kalevi Harjuvaaran kanssa... ja tämän isä kansakoulunopettaja Uno (Uuno) Ossian Andersson (s.17.2.1880 Sääminki - k. 30.10.1930 Maaninka) , on muuttanut Andersson sukunimen Harjuvaaraksi. Uuno avioitui kansakoulun opettaja Eva Hellin Lyyli os Lokan (s.7.1.1883 Mikkeli -  k. 10.3.1964 Hämeenlinna)   kanssa ja heillä oli poika Ossi Kalevi Harjuvaara.
Tyyne muutti Hakalan nimen Harjuvaaraksi 1902 - 1904 välillä.

ERKOMAAT
Siellä sivullla 49 on Erkomaat, jotka Heikki ehkä muistaa, heillä oli Kotikutomo lähellä vanhaa apteekkia - nykyistä ravintola Huvilaa.
Hartti oli mun luokalla. Sukukirjassas muuten mainitaan, että Hartti harrasti purjelentoa ja lisäksi löytyi ainakin yhden toisen kohdalla sivulla 43 Jukka Sulku on myös purjelentäjiä.

100 VUODEN RAJA
Käyttäjätunnus ja salasana pitää netissä olla, koska on 100v nuorempia ihmisiä. Yli 100 v syntymäajat ym. voivat olla esim. Sukuhistoriallisen Yhdistyksen  sivuilla jäsenille digitoiduissa kirkonkirjoissa satojen vuosien ajalta ja tuomiokunnan arkistoissa ja nyt siellä on Kelan arkistojakin jo jne.
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm  20 jäsenmaksulla vuosittain pääsee tutkimaan kaikki näitä.

MUNKKI AKAKI Heinävedellä sai 107 vuoden ikäisenä Heinäveden kunnan koulutoimistolta kirjeen, jos kunta kutsui aloittamaan peruskoulun, sillä tietokone valitsi syntymävuoden -07 loppuiset henkilöt kunnan väestörekisteristä automaattisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4_Akaki
Akaki oli huvittunut tästä kutsusta... kuoli yli 110 v iässä, olisi ollut vanhin suomalainen mies, mutta järvenpääläinen AARNE "Arska" ARVONEN oli vielä vanhempi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Arvonen

NUORI KESÄTOIMITTAJA
Kerran hautasin erään yli 109 vuotiaan vanhuksen, joka oli ollut hyvin skarppi ja pirteä.
Omaiset kertoivat, että mummun täyttäessä 100v oli paikallisen lehden kesätoimittaja, nuori poika käynyt haastattelemassa häntä lehteen. Toimittaja oli sitten lopuksi heittänyt kysymyksen, että saako tulla haastattelemaan, kun mummu täyttää 110 v?
Skarppi mummu oli katsellut nuorta toimittajaa ja sanonut:  "Mikäs siinä, näytätte aika terveeltä ja hyväkuntoiselta, niin että tervetuloa vaan!" :D

Seuraava kuva Pekan autoista.

Yhdestä albumista löytyi kuva siitä punaisesta Saab 96 farmarimallista.

Saab 96
Kuva 725 -  25.5.1965
Rannassa Liisa, Hanna-Maija, Kaija, Ali-susikoira, Heikki Saabia huoltamassa.

(Kuvien päivämäärä saattaa olla joko albumissa kuvan vieressä - eläköön jos on! - tai negatiivilistassa muistikirjoissa / lehtiöissä, kun kuvan vieressä on 'koodi' kamerasta ja filmirullasta ja kuvan numerosta - ja niitä on monesta eri kamerasta ja filmilajista - jokaisella on omat koodikirjaimet ja numerot ja suoritan salapoliisityötä etsimällä ja tulkitsemalla niitä 'hieroglyfejä' ;)


volkkari
Kuva 719 - 1967 elokuu Santahaminassa


vw
Kuva 732 - 1.5.1966
Hanna-Maija ja mummi ja Volkswagen Sahan edustalla. - Aikamoiset kinokset vielä vappuna.



Sitten jossain vaiheessa oli se iso MORRIS henkilöauto.

morris
Kuva 721  -  1969
Morris 1800

http://www.autowiki.fi/index.php/ADO17

HEIKKI: "Morris 1800 eli loppuelämänsä meidän 2-autona Hyvinkäällä. Kaija kävi sillä päivittäin Riihimäellä lukiossa, kunnes kerran Hämeenlinnan tiellä kiertokanki tuli kurkistamaan lohkon sivusta. Olikohan jäänyt pienehkö vaihde päälle?"
SAMULI: "Se Morris oli jännä auto muistan hämärästi, siinä oli takana keskellä se alas käännettävä käsinoja, mä pienimpänä sovin istumaan sen päälle että näin paremmin. Ja taustapeili oli kojelaudan päällä. Niinkuin siihen kojelautaan kiinnitetty."
PETTERI: "Joo, se oli tosi leveä ja tilava muutenkin. Ja nokka/konepelti oli taas tosi lyhyt. Sisäverhoilu oli sellasta vaaleenbeigeä kangasta. Kaikkea sitä muistaakin."

Edellä Land Roverin yhteydessä oli puhe, miten Aili opetteli ensin mopon ajamista ja Heikki koitti opettaa auton ajoa. Täytyy 'nostaa hattua', että Aili oppi niin hyvin ajamaan autoa, että ajoi tätä isoa Morristakin, mutta  hän suorittikin ajokortin Järvenpään parhaassa autokoulussa:

HÄKKISEN AUTOKOULU
Aili kävi järvenpääläisen legendaarisen (Pentti) Häkkisen Autokoulun. Varmaan Heikkikin suoritti ajokortin Häkkisellä?  Silloin, kun minä kävin sen 1961 joulukuussa, niin autokoulu ajoitettiin niin, että inssiajo oli samana päivänä 5.1.1962, kun täytin 18v. ja sain heti korttihakemuksen sisään.

Siihen aikaan teoriatunnit olivat Huvilakadulla Mikko Mäkistä vastapäätä olevassa talossa, jota ei vielä 1940-luvulla oltu rakennettu http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/historia_jarvenpaa.shtml#HUVILAKATU 
 ja nyt sillä kohdalla on taas jo värikäs parkkitalo http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/2017_ujpaa.shtml#PARKKITALO

AJOTUNTEJA
Ajotunnit olivat Helsingissä niinkuin inssiajokin. Häkkinen keräsi henkilöauton täyteen, henkilöautokortin suorittajat saivat ajaa matkat ja sitten tunnit Hesassa.

Kuorma-auto oli vanha bensa Bedford, joka oli Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun kulmassa Esson asemalla. Autokoulunopettajalla oli aika homma käynnistää sitä joulukuun pakkasilla, kun ei ollut mitään lohkolämppäreitä.
Samassa autokoulussa oli myös yksi vanhempi romaanimies, joka ei osannut lukea, seurasi teoriatunnit ja liikennemerkit ym. ja sai erikoisluvalla suorittaa kirjallisen osuuden suullisesti... ja sai ajokortin.

SAMULI HÄKKISELLÄ
No se siitä, mutta äiti kävi menestyksellisesti Häkkisen autokoulun.
Kun olimme muuttaneet Järvenpäähän ja Samuli oli jo oppinut kirjoittamaan, niin hän kuuli, että isoäiti on käynyt Häkkisen autokoulun, isä ja setä jne. eli kahdessa edellisessä sukupolvessa on käyty samaa autokoulua.
Niinpä Samuli kirjoitti itsekseen kirjeen Pentti Häkkiselle. Hän kertoi, että hänkin on tulossa Häkkisen autokouluun ja kysyi, että milloin hän voi aloittaa  ja millaisia autoja siellä on?
Pentti Häkkinen oli viisas ja huumorintajuinen autokoulunopettaja. Hän laittoi Samulin kirjeen Autokoulun ilmoitustalululle - todiste, miten monessa sukupolvessa Häkkisen autokoulu toimii Järvenpäässä.

Lisäksi hän kirjoitti hienon kirjeen nuorelle oppilaskandidaatille - kolmannessa polvessa:

häkkinen

 Avaimen perä ja kortin kannet olivat täällä vielä vintillä olleella Samulin ilmoitustaululla, muttä lähetin Ylitorniolle.


Häkkisen Pentti oli myös kova urheilumies, niin että hänet valittiin 1952 Olympialaisten soihdun viejien porukkaan ja juoksi soihdun kanssa yhden osuuden Uudenmaan läänin alueella. Hänen tyttärensä kertoi tästä Pentin hautajaisissa. Tytär oli ollut Olympialaisten aikaan kansakoulun alaluokilla ja kun opettaja oli kysellyt jotain vanhemmista, niin tytär oli kertonut, että 'isä juoksi Olympiasoihdun viejänä'...
Opettaja ei ollut uskonut, vaikka tytär selitti, ja opettaja oli sanonut koko luokalle, että tuo ei ole totta! 


Sitten täytyy esitellä / käsitellä
'legendaarinen' TRANSIT - saman suvun hallussa uudesta - romuttamiseen asti.


Transitin hankintaan liittyivät joltain osin Helsingissä perheemme kesälomamatkat: Meillä oli Orvokin kanssa työtä viikonloppuisinkin. Siksi kesälomalla reissattiin pitkiä telttamatkoja omalla autolla niin Suomessa kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja myöhemmin Samulin syntymän jälkeen Järvenpäästä käsin pitkin Eurooppaa. Matkaa teimme alkuun Datsun 1000A pienellä farmarilla. Laskimme takapenkin alas. Laitettiin 5 cm paksuinen yhtenäinen vaahtomuovipatja koko takaosaan sivuille toisen reunan ikkunan alapuolelta toisen sivun ikkunan alareunaamarian asti. Orvokki ompeli tilkkukankaisen päällisen. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään lasten istuimia tai turvavöitä. Pau ja Pette matkustivat siellä, nukkuivat välillä, leikkivät ja oli tilaa ja pehmeätä alustaa joka puolella. Matkoilta lähetettiin kortteja ja kuvia ja toisinaan Pauliina selosti MATKAKERTOMUSTA C-kasetille, joka vietiin tuliaisena mummille ja vaarille.

lapset

Aili ja Pekka pitivät niistä MATKARAPORTEISTA ja Pekka mietti, että matkustaminen autolla olisi hyvä, jospa hekin.... Se oli sitä vaihetta, jossa he miettivät, että pitävätkö lomaa vai eivät?

Pekka hankki Transitin pakettiauton, teki siihen ohuen lämpöeristyksen ja vaneriverhoilun tavaratilaan.  Hän sanoi, että käyttävät sitä retkiautona. Kysyin, että miten (?) niin hän sanoi, että sinne laitetaan hetekat tavaraosaan. - En tiedä, toteutuiko?
Hengellisillä kesäjuhlilla hän kävi Transitilla ja oli laittanut patjan päiväunia varten takaosaan - kävi siellä lepäämässä ja hoiteli äänitystensä kasettihommia.  Eli Transitin HISTORIA alkoi 1960-70 luvun vaihteessa?


Kartanontiellä
Kuva 733 - 1975
Kartanontie 10  pihassa


Pekka piti sillä ajamisesta päivittäisessä liikkumisessa, koska istuimet olivat henkilöautoon verrattuna aika paljon korkeammalla ja näki hyvin eri suuntiin. Alla oleva kuva on

heikin mökin venesata
Kuva 723   -   2.8.1980
"Heikin mökin venesatama"

Myöhemmin muutettuamme Järvenpäähän välillä kysyin sitä lainaksi remonttien ym. kuljetuksiin. Jos en tuonut tarpeeksi ajoissa illalla takaisin, jotta Pekka  sai sen lukkojen taakse yöksi autotalliin, niin hän hermostui. Sanoin silloin, että voin ostaa sen, kun lasten kasvaessa oli lisää tarvetta hevosten heinien, soittobändien ym. asioissa.

Eli saunan remontti oli ilmeisesti 1982, ja sitä ennen lunastin Transitin meille eli se on ollut tuon kuvan jälkeen ilmeisesti 1981 tms. ja oli silloin jo yli 10v ikäinen.

VANHAN AJAN DIESEL
Transit oli "vanhan polven dieselpakettiauto". - Tuona aikana autot kehittyivät nopeasti ja siksi Transitia korjasi ja huolsi Järvenpäässä Veijo Pesonen, joka oli erikoistunut vanhoihin autoihin. Hänellä ei mennyt sormi suuhun Transitin kanssa. Jos ei varaosaa löytynyt, niin hän teki sen osan itse.

VAIHDELAATIKKO
Vaihteistoon tuli jotain omituista. Vein Pesoselle, Veijo avasi vaihdelaatikon ja sanoi, että 1 ja 2 vaihteen pyörät ovat niin kuluneet, etteivät enää toimi - mutta voi jostain löytää uudet. Muiden vaihteiden pyörästö oli vielä kunnossa. Pekka oli ajanut enimmäkseen muutaman kilometrin posti- ja kauppareissua Järvenpäässä, 1-2 kakkonen olivat jatkuvassa käytössä näissä kortteleissa. Joskus pitempiä matkoja.

VAIHDEKEPPI
Transitissa oli korkeiden penkkiensä vuoksi ohjaamossa pitkä lattiavaihdetanko. Koska vaihtamista oli jatkuvasti melkein joka kadun kulmassa - eikä matka-ajoa, niin vaihdetanko lopulta murtui ja katkesi lattian rajasta.
SAMULI: "Kävin ostamassa sen vaihdetangon yhdeltä romuttamolta Ohkolasta."
Se vanha tanko oli jäänyt penkkien taakse lattialle. Samulikin oli jo saanut kortin, ja ajoi Transitilla.
Kerrran liikennevalossa takana olevan henkilöauton kuskin mielestä vanhan pakun liikkeelle lähtö valojen vaihtuessa oli liian hidasta - ja kuski painoi äänitorvea pitkään.
Samuli nopeana huuliveikkona nousi ulos Transitista ja otti penkin takaa vaihdetangon mukaansa.  Käveli rauhassa takana olevan auton rinnalle ja kun kuski avasi sivuikkunan, niin Samuli sanoi:
"Kuule, vaihdetaan osia. Minä tulen painamaan sitä äänitorvea ja sinä otat tämän vaihdetangon ja menet Transittin arpomaan vaihteita!" Kuskin ilme oli näkemisen arvoinen!

VANHA PERKINSIN DIESEL
oli hyvin hankala hehkulla käynnistymään ja varmaan iälläkini oli oma vaikutuksensa.  Lohkolämmitin oli tarpeen melkein aina,muulloinkin kuin talvella.
- Seurakunnalla ei ollut silloin omaa pakettiautoa ja lainasin sitä torstaisin srk:n kirpputorin miesporukalle  ajopäivään. Miehet kehittivät ilmaisun:
"Jos Transit on heinäpellolla heinäseipään varjoisalla puolella, niin tarvitaan lohkolämmitin!" Laitoin sen lohkolämmittimen pistorasiaan torstaiaamuisin ennen töihin lähtöä.  Tuunasin vähän ulko-asua paikkamaalauksen lisäksi teippikirjaimilla:

transit


TRANSITIN VIIMEINEN MATKA
Samuli oli onnettomuutensa jälkeen menossa Turkuun puolen vuoden nuorisotyöntekijän sijaisuuteen ja valmisteli muuttoa sinne. Ensin pakattiin täyteen hänellä ollut pitkä korotettu paku ja lisäksi Transit, johon mahtuivat loput.
- Ei Transitilla oltu enää aikoihin ajettu kuin vähän paikallista ajoa.

Päästiin matkaan Samuli edellä ja minä ajoin perässä Transitia ja oltiin jo lähellä Turkua moottoritiellä, kun huomasin, että nyt Transit tekee stopin ja ajoin moottoritien reunaan.
Soitin kännyllä Samulille, että pysähdy ja peruuta tänne Transitin luo. Ruvettiin tutkimaan, että missä on vika... vedet valuivat jäähdyttäjästä tielle. Kokeilin varovasti kennoa - ja se oli kuin 'silkkipaperia' - niin syöpynyt, että meni kasaan pelkästä kosketuksesta.
Hinattiin Transit isommalla pakulla hiljakseen 10-15 km Pansioon, missä oli Samun vuokrakämppä. Niin päästiin perille ja parkattiin Transit kadun reunaan, mutta tavarat saatiin perille.

LOPPUSIJOITUS
Menin junalla kotiin. Oli todettu, että enää ei kannata ruveta hankkimaan jäähdyttäjää tms... koska niitä ei saanut ja Veijo oli jo sanonut, ettei kannata enää tehdä mitään.
Soitin kotona Veijolle ja kysyin, että voisiko antaa jonkun romuliikkeen puhelinnumeron, että saataisiin se pois kadun varrelta.
Veijo epäili, ettei kukaan sitä hae, mutta antoi kokeeksi pari numeroa. Soitin niihin, vastustelivat, kun kuulivat vuosimallin ja mitä oli tapahtunut. Kerroin sitten, että on aika uudet renkaat alla ja akku on uusittu jokin kuukausi aikaisemmin. Silloin mies vastasi, että 'olkoon sitten, käymme hakemassa sen pois'!

Pekalla oli punainen SAAB 99  UCJ -701

saab 99
Kuva 735 - 1975
Kartanontie 10 pihassa


https://fi.wikipedia.org/wiki/Saab_99

Toistaiseksi en ole löytänyt siitä kuvaa, mutta luulisin jossain albumissa olevan. En osaa myöskään sanoa milloin Pekka sen hankki, mutta myi käytettynä minulle siinä vaiheessa, kun Pauliinalla oli saanut ajokortin lokakuussa 1984, ei silloin heti, vaan muutaman kuukaudne perästä eli 1985 alkupuolella.
Myydessään sen minulle hän sanoi, ettei se ole 'Pauliinan auto', vaan meille toinen auto käyttöön - ja Petterikin sai runsaan vuoden perästä ajokortin.
Kilometrejä oli 30 000 siinä vaiheessa, joka kertoo, että olisi ollut n. 10 v Pekalla (n. 3000 km/v), koska hän ei ajanut pitkiä matkoja, vaan enimmäkseen paikallisajoa ja joitain pidempiä = edestakainen matka päiväsaikaan. Tämän mukaan hän olisi hankkinut sen 1970-luvun alkupuolella. 
Etsiskelen vielä kuvaa...

Viimeinen auto Pekalla oli Passatin farmari

passat
Kuva 722  -  22.6.1985
Volkswagen Passat 1800 C vm 1985

Tässä on nyt sitten kerättynä Pekan / vaarin autot niinkuin muistelen ja mitä kuvia olen löytänyt. Heikillä on varmaan lisättävää ja muillakin, niin että laittakaa tekstiä ja lisään niitä tänne.
Kun Pekka oli viimeisenä syksynä saattohoidossa ja olisi voinut käydä kotonaan Mannilantiellä jos olisi halunnut, niin Heikin kanssa sovittiin että otin talteen auton avaimet, koska hänellä ei ollut enää edellytyksiä lähteä ajamaan.
Passat siirtyi sitten jaossa Pauliinan käyttöön, mutta koska oli jo 15 v vanha ja ollut vähäisessä käytössä, niin siinä iässä erilaiset yksityiskohdat, moottorissa, voimansiirrossa ja korissa olivat sellaisessa kunnossa, että jatkuvassa ajossa oli tullut käyttöikänsä päähän. 
Autot olivat lähellä Pekan sydäntä!

Paluu historiakuvien koontisivulle

* * *

PALUU ETUSIVULLE




 





sivulaskuri