Lyhyt johdanto tähtitieteeseen.

Ihmiset ovat aina seuranneet taivaan ilmiöitä ja auringon, kuun sekä muiden taivaankappaleiden säännönmukaiset liikkeet ovat aina herättäneet kiinnostusta. On kuitenkin muistettava että voimme nähdä ainoastaan pienen osan koko sähkömagneettisesta säteilystä, paljon on siis jäänyt näkemättä.
Lähiavaruudesta löytyy aurinkokuntamme. Auringon lisäksi siitä löytyy yhdeksän planeettaa kuineen ja suuri määrä pienempiä kiertolaisia kuten asteroideja, komeettoja ja meteoriitteja. Aurinko on pelkistettynä iso kaasumainen pallo jonka keskusosissa syntyy painovoiman vaikutuksesta erittäin korkeita lämpötiloja. Tämä taas käynnistää ydinreaktion jossa vety muuttuu heliumiksi ja ydinreaktion yhteydessä syntyy energiaa. Aurinko koostuu pääosin vedystä ja heliumista ja ainoastaan pienistä määristä raskaampia aineita. Tämä on tähden resepti, täällä tavalla kaikki tähdet tuottavat energiaa (ison tähden ydinreaktio voi toki jatkua vety > heliumasteesta ja tuottaa raskaampia aineita).
Merkuriusta, Venusta, Maata ja Marsia kutsutaan maakaltaisiksi planeetoiksi. Niille on tunnusomaista kiinteä pinta ja ohut tai erittäin ohut kaasukerros ja ne kiertävät lähempänä aurinkoa. Kaasujättiläiset Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus ovat paljon suurempia ja suurimmaksi osaksi kaasua tai nestettä. Pluto on Kuuta pienempi kivinen ja jäinen taivaankappale ja sitä tuskin kutsuttaisi planeetaksi jos se löydettäisiin tänään. (IAU on 24.08.2006 päättänyt että Pluto lukitellaan kääpiöplaneetaksi). Kaikilla planeetoilla Merkuriusta ja Venusta lukuunottamatta on ainakin yksi kuu.
Kaikki planeetat paitsi Uranus, Neptunus ja Pluto löytyvät paljain silmin ja hyvälaatuisilla kiikareilla, ainoastaan Pluto jää näkemättä. Tähtikaukoputkella näkyy jo muiden planeettojen yksityiskohtia ja suurimpia kuita ja Kuun pinnasta löytyy runsaastikin yksityiskohtia. Pienempien kiertolaisten näkemiseen tarvitaan yleensä optista apuvälinettä.
Katsoessamme kauemmaksi avaruuteen löydämme syvän taivaan kohteita:
- Tähtien raaka-ainetta, lähinnä vetykaasupilviä.
- Tähtiä syntyvaiheessa.
- Erityyppisiä ja erikokoisia tähtiä.
- Ryhmissä olevia tähtiä (avonaisia tähtijoukkoja, pallomaisia tähtijoukkoja, galakseja...).
- Tähtiä uransa loppuvaiheessa.
- Entisten tähtien jäännöksiä ja ainetta.
Ja tämä näytelmä tapahtuu täysin painovoiman ohjauksessa.
Kuulostaa ehkä vähän yksitoikkoiselta, mutta onneksi visuaalisesti on enemmän vaihtelua kuin mitä teksti antaa ymmärtää. Ainoastaan muutama näistä syvän taivaan kohteista löytyy paljain silmin ja tarvitaan tähtikaukoputki paljastamaan yksityiskohtia.

Muutama sanaa etäisyyksistä.
Etäisyydet avaruudessa ovat valtavia ja usein ihmisen ymmärtämiskyvyn ulkopuolella koska ei löydy sopivaa vertailukohdetta. Tämän takia on syytä pienentää asteikkoa niin että saadaan käsitys mittasuhteista. Jos aurinko puristetaan appelsiinin kokoiseksi (läpimitta = 11cm eli 800 miljardia kertaa pienempi kuin todellisuudessa), niin meillä on hyvä lähtökohta. Planeettojen koot ja keskimääräiset etäisyydet ovat tässä mittasuhteessa:
-Maan läpimitta on 1 mm ja sen rata on 12 m Auringosta (appelsiinista).
-Kuu on 3 cm Maasta ja sen koko on 0,35 mm.
-Suurin planeetta Jupiter on herneenkokoinen (1,14 cm) ja se kiertää 64 m päässä Auringosta.
-Pluto on 470 m Auringosta ja se on Kuuta pienempi.
-Lähin tähti (appelsiini) Proxima Centauri löytyy 3200 km etäisyydestä (Tukholmasta Kairoon)!
Jatkamme kutistamista kunnes Pluton kiertoradan läpimitta, joka äsken oli 940 m, on 2,5 cm, eli noin kolikon kokoinen.
Tässä mittasuhteessa on Linnunradan (kotigalaksimme) kiekon läpimitta 2100 km ja se peittää noin puolet USA:n pinta-alasta.
Jos mennään vielä askel eteenpäin niin että Linnunradan läpimitta on 2,5 cm niin lähin suuri galaksi M31 on noin 30 cm etäisyydellä. Lähimmän suuren galaksiryhmän (Coma-Virgo ryhmä) etäisyys on 6 m. Mittasuhde on nyt 1:1,33-e23 tai toisin sanoen: maailma on kutistunut kolmessa askelessa 755.000.000.000.000.000.000.000 kertaa.
Täytyy pitää muistissa, että ensimmäisessä vaiheessa kun Aurinko oli appelsiinin kokoinen niin Kuu oli 3cm:n etäisyydellä Maasta. Tämä on tähän asti pisin ihmisen suurella vaivalla tekemä avaruusmatka. Haaveemme matkoista muihin tähtiin ja galakseihin saa lentää siis suoraan takaisin sci-fi kirjallisuuteen. (sori Han Solo)

Miksi sitten tähtivalokuvausta?
Siihen löytyy montakin syytä. Kuvia voidaan katsella aina sääolosuhteista riippumatta. Värikuvasta saadaan tietoa aineista, tapahtumista ja tähtien lämpötiloista. Kun kuvataan pitkillä valotusajoilla, on kuvissa paljon enemmän yksityiskohtia, kuin kaukoputkella katsoen löytyy. Vaikka hyvien tähtikuvien ottaminen onkin haaste , niin esteettisten arvojen lisäksi ne toimivat myös pieninä avaimenreikinä maailmankaikkeuteen.

Edellinen sivu     Edellinen valikko     Päävalikko