Tappiostaan huolimatta fasismin aatteet eivät koskaan menneet minnekään. Sodan jälkeisellä aikakaudella ne läntisissä kulttuuripiirissä joutuivat epäilyn ja paheksunnan alaisiksi. Sen takia ne myös tunnistettiin herkemmin. mutta ne eivät lakanneet olemasta.

Käsillä saattaa jälleen olla aikakausi, jolloin nämä teemat saavuttavat samankaltaista laajempaa hyväksyntää, joka mahdollisti fasismin nousun 1920-luvulla. Jälleen kerran on yhä hyväksytympää puhua vaikkapa "kansakunnan pudistamisesta" ja kulttuurisesti, etnisesti tai uskonnolisesti sopimattomien ainesten heittämisestä valtion rajojen ulkopuolelle. Suomessakin on kasvanut uusi sukupolvi intellektuelleja jotka avoimesti lämmittävät teemoja "hierarkkisesta yhteiskunnasta", "traditionalismista" ja "orgaanisesta kansakunnasta".

On kulunut tarpeeksi pitkä aika, jotta noiden teemojen alkuperä ja niiden edustama maailmankuva on ehtinyt haihtua yleisestä tietoisuudesta. Historiallinen muisti on taas kerran osoittumassa kerrassaan lyhyeksi, huolimatta siitä, että toisen maailmansodan jälkeen läntisessä maailmassa on ryhdytty ennennäkemättömän suuriin ponnistuksiin, jotta lähihistorian opetukset eivät pääsisi unohtumaan.
Lähiajat näyttävät, oliko se sittenkään tarpeeksi.