Ennestään pienien palkkojen leikkaaminen lisäisi matalapalkkatyötä ja tuloeroja, mutta ei parantaisi talouden anemiaa. Investointilama johtuu ennemmin palkkaeliitin ahneudesta kuin pienituloisen palkoista.

Valtiontalouden kapeasta näkökulmasta voi näyttää hyödylliseltä tai jopa välttämättömältä painaa työmarkkinoiden palkkahaitarin alapäätä nykyistä alemmas.
Ajatuksen matalimpien palkkojen alentamisesta ja pienipalkkaisen työn lisäämisestä on lyhyen ajan kuluessa esittänyt kaksi valtionhallinnon raskaimman sarjan virkamiesjohtajaa. Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki esitti oman avauksensa Helsingin Sanomien haastattelussa pari viikkoa sitten. Tällä viikolla työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson teki saman Kauppalehden julkaisemassa kirjoituksessaan.

Kansliapäälliköiden mielestä matalimpia palkkoja pitäisi laskea lisää ja tuloerojen pitäisi sallia kasvaa nykyistä suuremmiksi, jotta työttömille olisi tarjolla edes pienipalkkaisia töitä.

Ajatus sitkeän talousanemian parantamisesta matalapalkkatöitä lisäämällä ja tuloeroja kasvattamalla on kuitenkin kiistanalainen ja ristiriitainen. Se on poliittista ruutia, mutta se on kyseenalainen puhtaasti taloudellisin perustein.

Työllisyyden kohentaminen palkkoja alentamalla ja matalapalkkatöitä lisäämällä voi ensin tuoda helpotusta valtiontalouteen. Mutta seuraavaksi hyötyä hupenee kasvaneisiin toimeentulo-, asumis- ja palkkatukiin ja pitkäaikaiset talousvaikutukset ovat ennemmin haitallisia kuin hyödyllisiä.