TEKSTI: VILLE OKSANEN | 22.9.2013

Koska tämä vastineeni ei mennyt läpi Hesariin, julkaistaan se nyt täällä. Aiheepiiristä on viime aikoina kirjoittaneet myös mm. Otso Kivekäs ja Tietoviikko.

Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan (7.9.2013) kantaa Suomen markkinoimiseen pilvipalveluiden turvallisena sijaintipaikkana. Kirjoitus päätyy siihen, että Suomella ei ole tässä erityisiä mahdollisuuksia erottautua ja muut kriteerit, kuten edullinen sähkön hinta, ovat yksityisyyttä ja tietosuojaa tärkeämpiä keskusten sijaintipaikoista päätettäessä.

Johtopäätös olisi ollut varmasti oikea ennen Edward Snowdenin vuotosarjaa. Yksityisyys ei ole ollut ihmisten tarvehierarkiassa kovinkaan korkealla – ”rehellisillä ihmisillähän ei ole mitään salattavaa”. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka kansalaisten parissa yksityisyys ei edelleenkään ole mikään suuri myyntivaltti, tietoturvasta kiinnostuneille organisaatioille tilanne on radikaalisti muuttunut. USA:an ei voida enää lainkaan luottaa ja monissa maissa (esim. Intia ja Brasilia) julkisella sektorilla on jo ehditty kieltämään kokonaan maassa sijaitsevien pilvipalveluiden käyttö.

Tämä tiedostetaan toki myös hyvin USA:ssa, jonka pilvipalveluteollisuuden arvioidaan kärsivän alustavissa arvioissa jopa 35 miljardin dollarin vahingot vuotojen seurauksena. Maassa onkin jo nähty ensimmäiset lainsäädäntöaloitteet, joilla pyritään NSA:n vakoilun rajoittamiseen ja järjestelmän läpinäkyvyyden lisäämiseen, jotta vahingot maan teollisuudelle voitaisiin minimoida.

Entä olisiko Suomella nyt sitten todellisia mahdollisuuksia nousta kilpailemaan näistä markkinoista? On syytä korostaa, että pelkkiä palvelukeskuksia tärkeämpää olisi saada maahamme uusia perustettavia pilvipalveluyrityksiä, jotka myös maksaisivat veronsa Suomeen. Tältä osin kyse on pitkälle markkinoinnista ja imagosta.

Suomi on ensinnäkin yksi maailman harvoista liittoutumattomista maista, jolla ei ole erityisiä valtapyrkimyksiä ja täten tarvetta aktiiviseen hyökkäävään vakoiluun. SUPO ei tunnetusti ole myöskään verkkotiedustelussa Euroopan kärjessä, mitä kuvaa oli vielä omiaan vahvistamaan organisaation kömpelöt vaatimukset lisävaltuuksien saamisesta Snowden-vuotojen alkuvaiheessa.

Suomi tunnetaan Internetissä myös pääsääntöisesti positiivisessa mielessä tietoturva-asioista. Vaikka tietoturvaklusterimme ei ole iso maailman mittakaavassa, sen sisältä löytyy sellaista osaamista, jonka varaan voidaan rakentaa uskottavaa imagokampanjaa. Samoin maamme on yleensä erilaisissa läpinäkyvyyttä ja korruption vähäisyyttä mittaavissa tutkimuksissa maailman kärjessä. Lähtökohdat onnistuneelle brändaamiselle olisivat siis hyvät, kunhan emme kiinnittäisi liikaa huomiota "maan tapaan".