Kuolemanpartiot astuvat kehiin ja Irak tragedia saadaan uusintanäytöksenä Syyriassa.

Riikka Söyring:

IMPERIUMEILLA EI OLE YSTÄVIÄ, VAIN VASALLEJA

Nato-maat eivät ole olleet erikoisen innostuneita osallistumaan Yhdysvaltain uusimpaan sotakampanjaan, joten Yhdysvallat kerää "halukkaiden koalitiota" yksittäisistä liittolaisistaan, kertoo Kevin Baron. Baron siteeraa myös useita eri tahoja, joiden julkilausumista saa sen käsityksen, että Syyrian hallituksen syyllisyys on jo päätetty vaikka todisteita syyllisyydestä ei olekaan, ja että "näitä kammottavia rikoksia" tullaan käyttämään sodan oikeuttamiseen.

Samassa LA Timesin artikkelissa kerrotaan presidentti Obaman keskustelleen brittipääministeri David Cameronin kanssa Syyriasta ja molempien olevan yhtä mieltä kemiallisten aseiden käytön vastustamisesta.

William Bowles tulkitsee kiireen iskeä Syyriaan johtuvan mahdollisesti siitä, että lännen aseistamat "kapinallistaistelijat" ovat syypäitä "näihin kammottaviin rikoksiin" ja sotasyyllisyyden jäljet täytyy nyt sukkelaan peittää. Pitäisikö tämä kaikki tulkita niin, että pahat valtiot käyttävät pahoja kemiallisia aseita, hyvät valtiot käyttävät kilttejä kemiallisia aseita, ja siksi hyvien valtioiden täytyy estää pahoja valtioita käyttämällä kilttejä kemiallisia aseita pahoja valtioita vastaan?

YK:llekin työskennellyt Ruotsin entinen ulkoministeri Hans Blix kysyy, kuinka Yhdysvallat ja muut ydinasevallat kehtaavat tuomita väitetyn kemiallisten aseiden käytön, kun ne itse eivät suostu luopumaan ydinaseistaan. Hans Blixin kysymys on hyvä. Silti: siviilin kannalta on aivan saman tekevää, kuoleeko hän hermokaasuun, luotiin, ydinpommiin, ilmapommituksessa vai sodan jälkiseurauksiin. Siviilin kannalta on aivan samantekevää, kenen ampumaan luotiin hän kuolee ja kenen asialla oli ampuja, mitä aatetta kannatti – hän kuolee.