Jätesäkillinen ihmiselämiä

Yli 10.000 elämää päätyy Suomessa jätesäkkiin vuosittain abortin muodossa?

Tässä muutama kirjoitus aiheesta:

Kiitos ei: ”Miksi abortista ei puhuta?”

- Abortti on moraalinen rikos ihmisyyttä vastaan. Viattoman ihmisen tahallista surmaamista, sanoo turkulainen Jasu Markkanen.

Markkanen on 25-vuotias matematiikan, kemian ja biologian opiskelija sekä aktiivikristitty. Hän vastustaa aborttia.

- Abortti on tabu. Itsekään en tunne henkilökohtaisesti yhtään abortin tekijää. Asiasta ei kysytä, siitä ei kerrota eikä siitä saisi keskustella, jotta abortin tehneet eivät kärsisi enempää. Kun asiasta ei puhuta, yhä useampi nainen päätyy aborttiin.

- Pitäisi pystyä sanomaan, että hellan levy on kuuma, älkää laittako kättä sille. Jasu Markkasen mielestä ydinkysymys on se, onko alkio tai sikiö ihminen.

- Biologisessa mielessä ihmisyys alkaa hedelmöittymishetkestä. Siitä pitäen on olemassa ihminen, joskin eri kehitysvaiheessaan. Jos kaksi ihmistä saa jälkeläisen, ei lopputulos voi olla muu kuin ihminen, Markkanen pohtii. Sikiö, lapsi, teini-ikäinen, aikuinen, vanhus - kaikki ovat Markkasen käsityksen mukaan ihmisen ikävaiheita. Ihminen ei muutu koiraksi, jos hänet pannaan koirankoppiin eikä lapsi ei-ihmiseksi siksi, että hän on vielä äitinsä sisällä.

Se, ettei ihminen ole tietoinen itsestään tai tunne kipua, ei Markkasen mukaan ole lieventävä peruste abortille.

- Samalla perusteella voitaisiin surmata esimerkiksi koomassa oleva tai kuka tahansa, kunhan annetaan ensin tainnutuspiikki.

Jos hyväksytään se, että sikiö on ihminen, seuraava kysymys kuuluu: Saako ihmisen tappaa siksi, että hän on toisen ihmisen tiellä? Rahallisesti, ajallisesti tai emotionaalisesti. Markkasen mukaan lapsi - toivottu tai ei-toivottu - on aina vanhemmilleen jonkin sortin ”rasite”.

- Saako teinin tappaa, koska hän käy hermoille? Saako vaimo tappaa tylsäksi käyneen miehensä, jos ensin neuvottelee lääkärin kanssa? Ei tietenkään.

Jasu Markkasen nettisivuilla on jo vuosia käyty kiivasta aborttikeskustelua. Kävijöitä on kymmeniä päivässä, ja kysyjille vastaaminen vie paljon aikaa.

- Olen nyt koti-isänä 1- ja 2-vuotiaita tyttäriäni hoitamassa, joten vastaaminen on viime kuukausina jäänyt vähille, hän sanoo. Palautetta ja kysymyksiä tulee laidasta laitaan. ”Nämä sivut ovat täyttä RRAAUTAA”. ”Tämmöistä sontaa harvoin joutuu lukemaan”.

- Tulta ja tappuraa sataa niskaan, mutta eikö tärkeintä kumminkin ole herätellä ihmisiä ajattelemaan asiaa. Kirjoittaminen on minun tapani toimia.

Kiihkoilu ei hänen mielestään ole oikea tie syntymättömien asian ajamiseksi.

- Moukkamainen käytös ja vandalismi taannuttavat edistyksen, jota on saatu aikaan. Aborttilääkärin ampuminen ei todellakaan ole oikea keino vaikuttaa, Markkanen sanoo.

Kuumin ja kiistanalaisin kysymys Markkasen palstalla tuntuu olevan se, onko raiskatulla eettistä oikeutta aborttiin. Mitäpä jos tällainen tilanne kohtaisi abortinvastustajaa itseään?

- Minulla olisi velvollisuus kohdella tuota raiskauksen tuloksena alkunsa saanutta ihmistä niin kuin sen ihmisarvo edellyttää, riippumatta siitä, huvittaisiko minua rakastaa sitä. Samoin vaimollani olisi velvollisuus säästää sen henki, Jasu Markkanen sanoo.

On totta, että lapsi on syytön, mutta ei kai olisi inhimillistä vaatia keltään tuollaista.

- Itse ajattelen näin, samoin vaimoni. Mutta kyllähän marginaalitapauksissa, kuten raiskaus ja insesti, abortin voisi sallia, samoin jos raskaus uhkaa äidin henkeä, Markkanen sanoo.

- Näin jäljelle jäävät yli 99 prosenttia syntymättömistä lapsista saisivat lain turvin pitää henkensä. Tällaisen lain allekirjoittaisin heti, vaikka muuten en ole pohtinut aborttia lain näkökulmasta.

Markkasen mielestä kauheimpia ovat tapaukset, joissa abortti tehdään, kun ”lapsi ei sovi elämäntilanteeseen”.

- Sama pari voi vuoden päästä yrittää raskautta, kun silloin ajankohta olisi sopivampi, hän ihmettelee. Yleinen vastaväite on se, ettei mies voi vastustaa aborttia, koska hän ei voi tietää, miltä raskaana oleminen tuntuu.

- Kyllä mieskin voi aborttia vastustaa, eihän mielipiteillä ole sukupuolta. Vastustan myös raiskauksia, vaikkei minua ole raiskattu enkä ole ketään raiskannut.

Jasu Markkanen sanoo, että aborttitilanteessa miehet pääsevät kuin koira veräjästä.

- Mieshän se usein panostaa naista keskeytykseen tai häipyy, eikä kummassakaan tilanteessa kanna vastuuta tapahtuneesta. Tilanne on yhteiskunnallisesti suorastaan häpeällinen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tähän ei Markkasellakaan ole yksioikoista ratkaisua - viime kädessä nainen päättää, miten lapselle käy. Markkasen mielestä ”naisen oikeus päättää ruumiistaan” ei kuitenkaan voi päteä silloin, kun kyse on myös lapsen ruumiista.

- Nyrkillä saa lyödä mitä tahansa, muttei toista ihmistä, Markkanen vertaa.

Entäpä ehkäisy? Ovatko kierukkaa käyttävät naiset sarjamurhaajia?

- Monet ehkäisykeinot - kuten kierukat ja kapselit - todellakin estävät jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen.

- Parempiakin on, niitä, jotka ehkäisevät myös hedelmöittymisen.

SARI MIETTUNEN Turun Sanomat

Päivi Räsäsen vaaliblogista oikeus olla tappamatta kirjoitus 20.10.2008

Aloittaessani lääketieteen opinnot syksyllä -78 luentosaleissa kierrätettiin nimilistoja, joissa lääkäreille vaadittiin oikeutta omantunnon syistä kieltäytyä osallistumasta raskauden keskeyttämiseen. Tunnettu gynekologi oli hiljattain saanut työstään potkut kieltäytyessään suorittamasta abortteja. Asiaa puitiin korkeinta oikeusistuinta myöten, jossa hän vetosi lääkärin valaansa suojella elämää hedelmöittymisestä lähtien. Oikeuden mielestä vaatimus virkavelvollisuuksien noudattamisesta painoi enemmän kuin oikeus omantunnon suojaan.

Maailman lääkäriliitto samoin kuin Suomen lääkäriliitto kannattavat lääkärin oikeutta kieltäytyä vakaumuksellisesta syystä raskaudenkeskeyttämisestä. Vetoomus ei auttanut. Suomalaisella lääkärillä ei edelleenkään ole lakiin kirjattua oikeutta omantunnonsyistä kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä. Gynekologiksi erikoistuminen on Suomessa nykyisin mahdotonta, jos ei suostu abortteja suorittamaan. Olen tehnyt useita lakialoitteita terveydenhuollon henkilökunnan oikeudesta kieltäytyä abortin suorittamisesta omantunnon syistä. Valitettavasti aloitteiden etenemiseen ei eduskunnasta ole löytynyt riittävää enemmistöä. Kysymys koskettaa suurta joukkoa terveydenhuollon ammattilaisia, sillä Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia.

Abortti ei tule koskaan olemaan eettisesti neutraali lääketieteellinen toimenpide. Se nostaa pintaan erilaisten ihmiskäsitysten ja arvojen ristiriidat. Aborttioikeutta perustellaan naisen oikeudella päättää oman kehonsa käytöstä. Toisaalta abortti voidaan nähdä pienen ihmisen elämän lopettamisena. Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisessä. Hedelmöityksen jälkeisessä kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Raskauden keskeytys voidaan tehdä laillisesti raskauden puoliväliin saakka. Laki sallii keskeytyksen aina 24. raskausviikkoon saakka, jos epäillään esimerkiksi kehitysvammaisuutta, vaikka kehittyneen keskoshoidon turvin tätä nuorempia keskosia voi jäädä henkiin.

Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Jos aborttia puolustettaessa oikeus elämään sidotaan ihmisen kyvyistä riippuvaksi, joudutaan pian keskusteluun syvästi kehitysvammaisten tai dementoituneiden oikeudesta elämään.

Maailman lääkäriliitto linjasi lääketieteen etiikkaa natsilääkäreiden epäeettisen toiminnan paljastuttua v -48 Geneven julistuksessaan. Elämän alkamisen raja vedettiin hedelmöitykseen: ”Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien, mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan.” Tätä julistusta ei ole missään vaiheessa kumottu. Samoin ajattelevilla lääkäreillä ja hoitajilla tulisi olla mahdollisuus tehdä työtään hyvällä omalla tunnolla.

Suomessa luokitellaan yhä enemmän potilaita kannattavuuden ja tuottavuuden mukaan. Näin mm. lääkärille on myönnetty ”jumalallinen” valta päättää ihmiskohtaloista arvioidessaan kuka on hoidon arvoinen.