Joitain asioita sitä vain pitää elämää suurempana

JUHA NUMMINEN kirjoitti kirjassaan MINÄ, KESKI-IKÄINEN MIES:

- Eräs tuttu lääkäri kertoi hyvän esimerkin keski-ikäisen suomalaisen miehen tärkeydestä. Mies tuotiin ensiapupoliklinikalle. Sydänkohtaus. Se oli ihan heikkona. Kuolema nyhti sitä hihasta: - Tule, tule!
Jostakin syystä mies sattui havahtumaan minuutiksi siinä operaatiopöydällä. Arvaatko, mitä se sanoi? Se sanoi tietysti: - Minä olen johtaja Tötterman, haluan erikoiskohtelun...
Sitten se pyörtyi uudelleen.

ELÄMÄÄ SUUREMPI KÄSI

Kiire ja oletus omasta korvaamattomuudesta on sitä, että kuljemme toistemme ohi emmekä kohtaa ketään. Olemme luoneet olosuhteet, missä ongelmana on ajan puute ja olemme silti menossa, täynnä keräämäämme kiirettä ja korvaamattomuuden tunnetta ja sitä mitä olemme onnistuneet ostamaan, mennen jatkuvasti seuraavaan hetkeen tai paikkaan. Mutta sinne emme pysähdy, olemme vailla lepoa ja olemme levottomia. Silti tämä kiire ei tapahdu meille, vaan luomme sen itse.

Kiire syntyy vääristä valinnoista ja siitä mitä pidämme tärkeänä. Ajattelemme ettemme voi kiireelle mitään, jolloin meidän ei myöskään tarvitse kantaa vastuuta siitä, sillä oletamme olevamme kiireen uhreja. Mutta näin ei ole. Jokainen on vastuussa siitä mihin aikansa käyttää eikä kukaan voi vedota kiireeseen, koska kiire on olemassa vain ajattelumme kautta.

Ajattelumme kautta teemme valintoja luoden kuvaa siitä mitä pidämme tärkeinä ja nämä valinnat kuvastavat meidän arvoja, joita ovat miten paljon tarvitaan ostaa tai omistaa tunteakseen olevansa jotain. Väärät arvovalinnat johtavat kiireen perässä juoksemiseen ja siinä juostaan pakoon sitä mitä etsitään. Tällä juoksemisella luomme ympäristön josta ihminen on karkotettu ja pinnalliset arvot, kuluttamisen ja suorituskeskeisen tehokkuuden ollessa elämän tärkein sisältö.
Ihminen määrittää itsensä tämän kautta samaistuen tavaroihin. Ihmisten välisissä suhteissakin pinnallisuus ja kertakäyttöisyys on päivän sana ja trendi, ihmisiä vaihdetaan kuin tuotteita tai varaosia itseään etsittäessä. Etsinnässä "unohdetaan" syyn etsiminen itsestä, syyllistämällä ja syyttämällä toisia ihmisiä tai olosuhteita pahasta olostaan. Ja näin myös vapaudutaan vastuusta omasta itsestä, siirtämällä se muille.
Kun ihminen ei pysähdy, niin hänen ei tarvitse myöskään kohdata omaa tyhjyyttään ja riittämättömyyttään, silti hän elää utopiassa, että kontrolloisi elämäänsä.

GEORGE CLINTON on sanonut, että onni ei ole asema jolle saavutaan, vaan tapa matkustaa

ELÄMÄN HALLINTA

Sasille tuttu torkahtelu ja muistamattomuus näyttäytyi ironisella, kohtalon omaisella tavalla hänen matkatessa vaalikiertueella kohti kotia. Ajokeli oli hyvä, tie suora, silti hänen ohjaama FORD-moponsa karkasi käsistä Ylöjärven kohdalla. Seurauksin, että vastaan tulleen henkilöauton kuljettaja kuoli. Tästä tapahtumasta tekee ironisen se, että Sasi vaati julkisuudessa vuonna -02 ollessaan liikenneministerinä vastaavanlaisista kuolemantuottamuksista kahden vuoden vähimmäisrangaistuksia.

Kuvan maalauksessa on fiktiivinen tilanne, jossa elämänsä hallintaan uskonut tyyppi saa huomata hallinnan olleenkin vain näennäistä harhaa. Kuvassa elämää suurempi käsi on ottanut lujan otteen, kuin niskoja vääntäen ja siinä otteessa tuntuu hätäkin moninkertaistuvan ja ajatuksen juoksu kirkastuvan.