Valta maistuu, ah niin hyvältä

Satu Hassi erään lehden mainoksessa otsikoi kirjoitustaan, että KÖYHDYTETTY URAANI SAIRASTUTTAA. Kuten varmaan sairastuttaakin. Mutta Hassi kuvastaa kirjoituksensa otsikoinnilla hyvin vihreiden tämänhetkistä asennetta ja ajatusmaailman lentoa yli niiden ongelmien joita köyhät ihmiset Suomessa kohtaavat päivittäin. Lieneekö syynä puolueeseen pesiytyneen vallanhalun ja sen tuoman piittaamattomuuden niistä arvoista millä liike on mennyt aikanaan "eteenpäin".

Tämä nykyinen vihreys ei sano, että KAIKENLAINEN KÖYHYYS SAIRASTUTTAA, eikä varsinkaan nyt, kun heidän oikeistohallituksensa on heti kalkkiviivojen alussa huonontamassa yksinhuoltajien tai yleensä vähävaraisten oloja melko tuntuvasti mm. näillä voimaantulevilla lasten tarhamaksujen uudistuksilla/korotuksilla.

Ydinvoimakysymys oli ensimmäisiä ns. hallituskysymyksiä, joita piti rukata uuteen uskoon, että he täyttäisivät hallituskelpoisuuden ehtoja. Siinä puolueväki on saanut taipua johtonsa edessä ja joutunut muuttamaan kantaansa myös ydinvoima-asioissa. Vai onko vihreillä sittenkin kymmenen Suvi-Anne Siimeksen kaltaista junttaajaa, jotka tekevät sen mitä itse haluavat?

MUUTAMA SANA SIITÄ, MISTÄ MUUT VAIKENEVAT, otsikoi Vihreiden ohjelmajulistus.

(Vahinko etten onnistunut laittamaan vihreiden vaalisivujen kuvaa tähän. Siinä piirretyssä kuvassa raskaana oleva nainen yrittää särkeä säästöpossua puukkoa ja vasaraa käyttäen, kahden lapsensa seuratessa toimitusta. Kuvasta päätellen jälkikasvulla on eri isät, ja isiä ei tietenkään kuvassa näy.)

Ja näin "paradoksaalisesti" ohjelma sitten julistaa joulusaarnamaisesti, kuin parodioiden aivan erilaista tekstiä mitä käytännön toiminnallaan toteuttavat:

Suomella on monta syytä olla ylpeä itsestään. On selviydytty sodista, asutettu niissä kodittomiksi jääneet, suoriuduttu sotakorvauksista viimeistä ropoa myöten, jälleenrakennettu maa, pidetty toisistamme huolta ja puhallettu yhteen hiileen, ahkeroitu ja kasvettu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.( Tässä pidetään myös kilpailukykyä hyvänä asiana, joka kylläkin tuomitaan aina tarpeen ja kuulijakunnan mukaan mm.ilmasto kysymyksissä.) Mutta julistus jatkuu: Onkin paradoksaalista, että nyt, kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten. Tämä ei ole satua eikä liioittelua, vaan tilastollinen tosiasia. Suomessa on 591 528 lapsiperhettä, joista 65 553 elää tuloilla, jotka jäävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan (750 €/kk/aikuinen). Näissä perheissä, siis köyhyydessä, elää 135 110 lasta. Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä. Koska lapsiperheiden tuet eivät ole likimainkaan ajan tasalla, lasten hankkiminen tarkoittaa monille elintason romahdusta. Joillekin jopa vararikkoa. Perheen perustamisesta ennemminkin rangaistaan kuin palkitaan. Ei siis ihme, että ensisynnyttäjien keski-ikäkin kohoaa koko ajan, ja yhä useammat naiset jäävät lapsettomiksi. Päättävät jäädä. Tehokkain ja nopein tapa parantaa perheiden hyvinvointia olisi korottaa lapsiperheiden tukia oitis ja tuntuvasti. Moni väittää varmasti vastaan ja sanoo, ettei muutoksiin ole varaa. Mutta me väitämme, että kyse on vain poliittisesta tahdosta. Otetaanpa esimerkki: jätevero on Suomessa tällä hetkellä Pohjoismaiden edullisin. Mikäli jätevero nostettaisiin Tanskan tasolle, pystyttäisiin näin saatavilla verotuloilla korottamaan 20 prosenttia niin pienintä vanhempainpäivärahaa kuin lapsilisiäkin. Kyse on siis asioiden priorisoinnista. Siitä, että kannustetaan mieluummin perheiden perustamiseen kuin jätteiden tuottamiseen. Niin yksinkertaista se on. Suomen kansa ikääntyy, eläkeläisten joukko kasvaa ja työikäisten määrä vähenee. Lapsiperheiden asia ei ole siis pelkästään lapsiperheiden asia. Kun puhumme perheiden perustamisen puolesta, puhumme meidän kaikkien puolesta. Satsataan perheisiin eikä jätteisiin. Se ei ole kovin kohtuuton toive, eihän?
P.S. Vaatimuksemme lapsiperheiden köyhyyden purkamiseksi ja perhepoliittinen ohjelmamme esittelevät kymmeniä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla voitaisiin parantaa lapsiperheiden asemaa.

Maalauksessa kuvaan ahdistavaa painajaisuntani:

Tutun oloinen hahmo lähestyy ahdistelevan uhkaavana nukkumaani sänkyä. Suutaan maiskutellen, kuin maistellen vallan ihanaa makua, hän kumartaa varjon lailla sänkyni ylle. Hahmo, ikään kuin valtaansa korostaen tulee aivan liki kasvojani sanoen:
- Annatko Johannes, kun minä vähän pusutan sitä?

Elokuun lopussa UP-uutispalvelun maakuntalehtien haastattelussa oli mm. seuraavaa:

VIHREIDEN PERUSTAJAT VAATIVAT PUOLUEELTA PALUUTA JUURILLE

Vihreiden kentässäkin heräillään puolueen harharetkeen. Puolueen perustajat Erkki Pulliainen ja Eero Paloheimo ovat julkisuudessa ruotineet vihreiden tilaa vaatien puolueensa paluuta juurilleen, ympäristöpolitiikan ajajiksi. Vihreät ovat Pulliaisen mukaan muuttuneet muiden puolueiden kaltaisiksi jakopuolueiksi. Pulliainen muistuttaa, että vihreä liitto syntyi taistelemaan kestämätöntä kulutusta vastaan, luonnon puolesta. Nykymeno näyttäytyy hänen mukaansa miltei vastakohtana syntyvaiheiden visioille.
- Ilmastonmuutos on vain iskusana, kuten muillakin puolueilla.

Paloheimon mukaan vihreät ovat ajautuneet alkuperäisistä tavoitteistaan niin kauas kuin mahdollista ja samalla vihreät ovat kadottaneet uskottavuutensa.

Pulliainen ja Paloheimo kaipaavat vihreiltä selkärankaa. Ympäristön puolella pitää uskaltaa seistä.

Paloheimon mukaan alkuvaiheen idealistit ovat korvautuneet leipäpolitiikoilla, jotka seuraavat tarkkaan median reaktioita.
-Idealistit ajavat asiaa, riippumatta poliittisesta kannatuksesta. Leipäpolitiikko yrittää olla poliittisella kartalla paikassa, jossa kannatus kasvaa.

Pulliaisen mukaan puoluetta riivaa tarve miellyttää.
- Hillitön miellyttäminen ja imelyys eivät herätä kunnioitusta. Jos jotain, niin niitä ihallaan, joilla on selkeät näkemykset ja perustelut.