Lasisilmä, no paskaako siitä

"Pekkarismaisella" lookilla varustetun taivaanvuohen poskipäät nytkähtelivät "tonttulakin" alla siihen malliin, että hänen silmillään oli täysi työ pysyä kuopissa, kun puheenaiheeksi medioissa tuli korruptio eduskuntavaalirahoituksen yhteydessä.
Korruptio "putkahti" yleiseen riepotteluun kun pääministeri Vanhanen julkisesti ilmoitti tukevansa vaalirahoittajiensa projekteja. Siinä ilmoituksessa ei ollut näin jälkikäteen poliitikojen näkökulmasta katsottuna järjen häivääkään. Ilmeisesti Vanhanenkin on tuudittautunut "yksityisyydessään" ja sen varjelussa liiaksi 500:n euron seteleillä vuoratun "untuvapuvun" suojaan olettaen, että muniminen ja munaaminen poliittisessa elämässä on enemmän sääntö kuin poikkeus?
Korruptionomainen voitelu on ollut kuitenkin vuosikymmeniä hyväksyttyä toimintaa eduskunnassa ja muussa päätöksen teossa. Poliitikkojen ympärillä vilisee mitä erilaisempia "lobbareita" ja "avustavia asiantuntijoita" jakamassa auliisti setelitupoin höystettyjä neuvoja. Touhu on ajoittain samankaltaista kuin Teuton grillin nakkijonossa viikonlopun pikkutunneilla Nokialla. Sielläkin rahan voimalla pullistellaan kyynärpäitä käyttäen suureen ääneen.

Mutta miksi tästä kohistaan (vain) juuri nyt, ja politiikkojen kautta ainoastaan? Kun ilmiö kuitenkin ulottuu lonkeroineen syvälle läpi koko suomalaisen yhteiskunnan päätyen lopulta syvälle meihin itseemme. Kaikki tiedostavat rahan maagisen voiman omassa elämässä ja arkipäivän olemisessaan. Ja onhan raha maailmanlaajuisestikin mm. sotien syttymisiin suurin syyllinen ja rahan takia tapetaan jokapäiväisessä arkielämässä ihmisiä eniten. Voi myös sanoa yleistävästi, että raha tekee äidistä, veljestä, sisaresta tai muusta sukulaisesta vihankohteen ja vihollisen.
Rahan arvostus jumalana on yhteiskunnassamme johtanut siihen, että arvomaailmamme muotoutuu rahan kautta. Jopa niin perusteellisesti, että oman itsemme hyväksyminen tapahtuu sen kautta, mitä ja miten paljon omistamme.

Ihmiset tiedostavat kokemuksiensa kautta rahan voitelevan voiman ja sen, että rahalla saa kaikkialla kaikkea? Mutta silti yleisellä keskustelutasolla puhutaan harmaasta taloudesta vain siten, että harmaan talouden vaikutukset ja olemassaolo keskittyisivät pelkästään rakennusteollisuuden piiriin. Kun kuitenkin suurin osa meistä "tavallisista" suomalaisista on teettänyt tai tehnyt ns. "pimeää" työtä omassa elämässään.

On olemassa erilaisia hyväveli/hyväsisar-järjestelmiä joissa raha on pienempänä tai suurempana "osuudella" edustettuna. Näitä yhdistää rahan lisäksi tavalla tai toisella yhteen kietoutuneet ns. kaverisuhteet. Jotka vaikuttavat taustalla kaikessa päätöksenteossa läpi koko yhteiskunnan eri osa-alueiden. Sitä ilmiötä kutsutaan tänä päivänä trendikkäästi myös verkottautumiseksi.
(Esim. "taidepiireissä" hyväveli/hyväsisar-järjestelmistä pois jääminen merkitsee "itsemurhaa" ainakin siltä osin, että taiteilija jää silloin automaattisesti ilman apurahoja, tai muita vastaavia tukia tai tukiaisia, ja jää myös vaille ns. "kunnallisia" näyttelytiloja, joita verovaroin ylläpidetään ja jotka ovat kuitenkin kaikelle kulttuurille tarkoitettuja tiloja. Niihin esille pääsevän taiteen hengellisyyden oikeamielisyydestä päättää erilaiset hyväveli/hyväsisar-kombinaatiot)

Takaisin Vanhaseen, joka moitti matalaotsaiseksi sen arvostelun, jossa "pyyteetön" rahan jakaminen rinnastettiin lahjontaan. Rahan jakaminen "pyyteettömästi" on kuulemma erilaista, eikä ole mitenkään verrattavissa korruptioon???
No näitä "pyyteettömästi" ja "hyvää hyvyyttä" ulkopuolisella rahoituksella palkittuja istuu eduskunnan lisäksi kunnanvaltuustoissa, sekä poliittisilla virkapaikoilla kuntien ja kaupunkien päättävissä elimissä, aina maaherroiksi asti.
Vanhasen lisäksi "pyyteettömiä lahjoja" saaneista voi mainita vaikkapa Marja Tiuran (kok) joka sai ulkopuolista "avustusta" 44.056 euroa. Tai Petteri Orpon (kok) joka sai ulkopuolista "avustusta" 55.000 euroa, tai Tero Rönnin (sdp) joka sai ulkopuolista "avustusta" 32.200 euroa.
Mukavia summia sinällään, mutta ihmisluonnetta tuntien, niin uskallan epäillä, että joku tai jotkut antaisivat rahaa toisille hyvää hyvyyttään, ihan tuosta noin vain, saati sitten vielä ihan oudolle ihmiselle. Ajatellaanpa sitä kuinka vaikeaa on antaa edes euron kolikkoa sitä kadunkulmassa pyytävälle "pummille", tai miten paljon yleistä närkästystä romanialaisten kerjäläisten katukuvaan ilmestyminen meillä julkisuudessa aiheutti. Jopa kansanedustajia (parhaatkin neuvojat) myöten paheksuttiin kerjäläisiä niinkin paljon, että kansanedustajat neuvoivat "rahvasta" isällisesti olemaan antamatta kerjäläisille kolikon kolikkoa. Heidän mukaansa kerjäläisistä voisi sillä konstin päästä lopullisesti eroon???
Voi vain kuvitella montako sentin kolikkoa kerjäläisille kertyi päivän istumisista ihmisvilinän seassa, ei kovin montaa, luulisin? Eli se siitä pyyteettömästä antamisesta.

Mutta mikä ihmeen hinku sitten vie ihmistä Arkadianmäelle?

Jotain erinomaista sinne pääsyyn täytyy kyllä liittyä, kun katsoo sitä palavaa himoa ja rahalla suoritettua mässäilyä millä ehdokkaat pyrkivät toteuttamaan pääsynsä eduskuntaan. Oletan, että Arkadianmäelle pääsy antaisi sinne valituille edustajille "jumalallista" ylemmyyden tunnetta, suhteessa "rahvaaseen". Oletustani tukee ja vahvistaa Vanhasen nuotittama poliittinen päätöksenteko, siinä perussävel tunnetusti on, että kansan ei tarvitse tietää yhtään mitään ennen kuin päätökset on tehty, jos silloinkaan. Kuvaavin esimerkki tästä "jumalalliseen" ylemmyyteen asettautumisesta on se, kun vaalipropagandassaan "avoimuutta" kannattava pääministeri Vanhanen kieltää ministeriöitä puhumasta julkisesti "keskeneräisistä" asioista yhtään mitään.

Kaiken ylittävän ylemmyyden hakua Arkadian "onnelasta" todistaa sekin, että jos sattuma ei ole suonut edustajaksi pyrkiville ulkopuolista "hyväntekijää", pyyteettömän rahan jaon muodossa, niin hän on valmis laittamaan omaa rahaa likoon sellaisia summia, joista monet vain unissaan haaveilevat. Näille haaveilijoille kyseisten summien tienaamiseen vuoden työ panos palkkatyössä on aivan liian lyhyt aika.
Tällaisista pyyteettömien hyvätekijöiden hylkäämistä edustajista tulee mieleen esimerkiksi Mikko Alatalo (kesk) joka laittoi omaa rahaa kampanjaansa 39.300 euroa, sekä Leena Rauhala (kd) joka laittoi omaa rahaa kampanjaansa 21.700 euroa, tai vielä Arto Satonen (kok) joka laittoi rahaa kampanjaansa 37.010 euroa.

Eikö mikään enää riitä, tai riittääkö enää mikään?

Siinäpä kysymys, kun ajattelee edellä mainittuja rahan käsittelyitä ja siihen liittyviä kytköksiä. Kysymystä niiden lisäksi ajankohtaistaa sekin, että kymmenessä vuodessa puoluetuet ovat lähes kaksinkertaistuneet. Tähän varmaan joku sanoo, ettei pidä paikkaansa ja kaivaa numeroita tueksi sanomalleen. Niistä numeroista selviää, että 1995 puoluetuki oli 10.7 miljoonaa euroa ja vuonna 2005 vastaava luku oli 12.0 miljoonaa euroa.

Miten siis voin väittää, että puoluetuet ovat kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistuneet? Käytännössä on toimittu niin, että puoluetukien nousu on "naamioitu" kansanedustajien avustajien palkkakustannuksiin. Näin on vältytty suuremmalta keskustelulta puoluetukien huiman nousun yhteydessä. Puoluetuet kun muutenkin herättävät perinteisesti paljon keskustelua ja arvostelua, niin kuinka paljon niistä olisikaan puhuttu jos niiden todellista nousua ei olisi peitetty?
Jotain Puoluetukien kiusallisesta arkaluontoisuudesta kansanedustuslaitoksessa kertoo myös se, että "normaalit" korotuksetkin puidaan aina heti vaalien jälkeen, eikä koskaan ennen vaaleja?

Hiljaa hyvä tulee, eli näin on käytännössä toteutettu puolueiden rahan saannin huima lisäys:
Vuonna 1995 puoluetuki oli siis 10.7 milj. euroa ja avustajien palkkakustannukset 0.3 milj. euroa, eli yhteensä 11.0 miljoonaa euroa. Kun taas vuonna 2005 puoluetuki oli 12.0 miljoonaa euroa ja vastaavasti avustajien palkkakustannukset olivatkin jo peräti 8.9 milj. euroa, eli yhteensä 20.9 miljoonaa euroa.

Mutta eihän nämä loppujen lopuksi ole kuitenkaan niin hirveän suuria summia jos niitä suhteutetaan vaikka Paavo Lipposen taidehankintoihin eduskunnalle vuonna 2006. Lipponen "poltti" silloin verorahoja mm seuraavasti:
Eduskunnan juhlavuoden oopperaesitys tarjoiluineen maksoi 260 000 euroa. Saman teeman juhlakirjan pelkät valokuvat maksoivat 167 000 euroa, siis pelkät valokuvat 167.000 euroa??? Pikkuparlamentin puistoon pystytetyt taideteokset "Menneet ritarit" maksoi 150 000 euroa ja "Oma maa mansikka" maksoi 400 000 euroa.
Käsittämättömiä summia on heitetty, kuin Kankkulan kaivoon.
Mutta "onneksi" Lipposen omakuva maksoikin sitten enää "vain" 25 000 euroa. (Markka-aikana se olisi ollut noin 150 000 markkaa, silloin sitä sumaa olisi pidetty järjettömän suurena rahana pistää johonkin muotokuvaan) Lisäksi vielä sellainenkin "pikkujuttu" josta olemme veronmaksajina päässeet "nauttimaan" Lipposen kautta, oli se kun hänen arkiston järjestelyistä maksettiin verorahoista kahdelle filosofian maisterille 41 400 euroa kuluina???

No, Lipponen tulee tulevaisuudessakin maksamaan veronmaksajille vielä paljon lisää rahaa, vaikka onkin siirtynyt jo ns. eläkeläiseksi. Esim. ydinvoimalobbarin ominaisuudesta maksetaan ja tullaan maksamaan vielä pitkään. Sillä nyt jo myöhässä oleva olkiluoto3 tulee maksamaan veronmaksajille ainakin kolme miljardia euroa. Puhumattakaan siitä mitä EU-liittyminen on tullut ja tulee maksamaan, tai mitä tulee maksamaan NATO rahallisesti sekä henkisesti suomalaisille.

Lopuksi tähän sopinee kulttuurinen kevennys:
Jo vuosikymmeniä sitten Charlie Chaplinin elokuvassa diktaattori puhui Hynkel Hannahille seuraavasti:

"Elämän taival voi olla vapaa ja kaunis, mutta me olemme eksyneet tieltä. Ahneus on myrkyttänyt ihmisten sielut, rakentanut maailmaan vihan barrikadit, marssittanut meidät kurjuuteen ja verenvuodatukseen.

Me olemme kehittäneet vauhdin, mutta sulkeneet itsemme eristyksiin. Koneet, jotka suovat yltäkylläisyyttä, ovat jättäneet meidät puutteeseen.

Tietämyksemme on tehnyt meidät kyynisiksi, koviksi ja tylyiksi. Me ajattelemme liian paljon ja tunnemme liian vähän. Enemmän kuin koneita me tarvitsemme ihmisyyttä. Enemmän kuin älykkyyttä me tarvitsemme ystävällisyyttä ja hellyyttä. Ilman näitä ominaisuuksia elämä on väkivaltaista ja kaikki ovat kadotettuja."

Nokialla 3.6.2008