Kyllä minä sen näen, vai puhunko vain
Takaisin pääsivun galleria Kaikki sivun kuvat Edellinen kuva
Vaihdevuosien kurimuksessa kieriskelevän körttikansan ylipapittaren saarnoista seurakunnalle kaikuu selkeästi upseeri-isänsä siemennesteestä periytynyt armoton Ryssän viha. Joka saavutti eräänlaisen kliimaksin Anna Politkovskajan kuoleman yhteydessä. Silloin hän käytti oivasti medioita hyödyksi omien tarkoitusperiensä ajamisiin ja osoitti myös tarkkaa poliittista silmää kutsumalla kiihkeät körtit kaduille juuri oikeaan aikaan ja paikkaan. (Kuten tiedetään, niin Heidi Hautalan kännykästä junailtiin PEN:n kautta körttien mielenosoitus Tehtaankadulle Venäjän suurlähetystön eteen ja tiedetään se, että Hautalan vaalikampanja alkoi "virallisesti" vain 40 päivää Annan kuoleman jälkeen) Ylipapitar hyödynsi muutenkin tiedotusvälineitä järjestelemällä lukuisia propagandatilaisuuksia Anna Politkovskajan tiimoilta. Tapa jolla silloin toimittiin herättää epäilyksen siitä, että enemmän kuin joka toinen kaduille kokoontuneesta mielenosoittajasta olisikin ollut itse jonkin median edustaja? Ylipapitar antoi julkisuudessa ymmärtää olevansa Annan hyvä ystävä, vaikka ei edes osallistunut Annan hautajaisiin, kuten oikeilla ystävillä on tapana? Kuten eivät osallistuneet muutkaan Annan kuolemaa julkisuudessa "surreet" Suomalaiset "ystävät"? Tämä vihan pito kaikkineen muistuttaa 30-luvun aatteellista asetelmaa, missä Suomen suuri tehtävä oli seisoa lännen etuvartion viimeisenä lukkona Ryssää vastaan.
Ylipapitar siis saarnasi katkeraa vihaa sisältäneen käsikirjoituksen median edustajille, jotka nöyrästi ja kyseenalaistamatta toteuttivat saarnojen sisällön edelleen lukijoilleen Anna Politkovskajan ruumista hyväksikäyttäen ja mediat roiskivat surutta vihaa ympärilleen. Anna Politkosvkajan ruumis kaupallistettiin ja saatiin myyntiin teepaitoja, kalentereita ym. kirjasia sekä Heidi Hautalan vaalikampanja käyntiin. Politkosvkajan kuolemasta tehtiin jopa kulttuuria, kun Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus esimiehensä Saska Snelmannin johdolla kirjoitteli ruumiinryöstöstä omilla kulttuuri sivuillaan (Saskahan ei tunnetusti pidä Venäläisiä sivistyneinä ihmisinä) Näihin peijaisiin osallistui tietenkin myös Suomen Amnesty, sekä muita Hautalan tarkoitusperiä tukevia "puolueettomia" pikku seurakuntia ja yhdistyksiä, jopa Karjalan palauttamista vaativa ryhmittymä "taisteli" Hautalan rinnalla käsi kädessä???
Kaiken kaikkiaan tämän vaihdevuosien kurimuksessa kieriskelevän ylipapittaren NATO-kiimaisissa silmissä on nähtävissä vain vihan verhoama nahkainen kaihi joka rajoittaa näkökenttää siinä määrin, ettei niillä näe, että taistelussa "demokratian" nimissä, on perimmiltään kyse kuitenkin länsimaisten suuryhtiöiden etujen varmistaminen mm. ehtyvien luonnonvarojen käytön jatkamiselle. Kaihisilla silmillä ei näe myöskään mitään kummallisuutta Yhdysvaltain presidentti Bushin aikomuksille tuoda asein "demokratiaa" epädemokraattisiin maihin. Vaikka se on sinällään jo tuhoon tuomittu ajatus, koska siinä ei oteta huomioon noiden epädemokraattisten maiden historiaa ja kansallisia erityispiirteitä. Niillä silmillä ei haluta myöskään nähdä sitä, että näiden tarkoitusperien toteutuminen varmistetaan asein ja se kätketään julkisissa propagandoissa maailmanlaajuisesti mitä kummallisimpien demokratian edistämisien nimiin. (Vai mitä on sanottava Irakista, jossa suuret öljyjätit Exxon Mobil, Shell, BP, Total ja Chevron saivat oikean lottopotin päästessään Irakilaisen öljyn hyödyntäjiksi uudelleen. Eikä siitä asemasta käyty tarjouskilpailuja, vaan länsiliittoutuneiden aseet takasivat parhaat asemat jättiyhtiöille) Mutta mihinpä muuhun tarvittaisikaan NATOA ja sen maailmanlaajuisiksi kaavailtuja nopeantoiminnan joukkoja, kuin turvaamaan ja varmistamaan juuri näitä kulutuskeskeisen länsimaisen "hyvinvoinnin" ylläpitämiseen tarvittavia energiavaroja. Tämän tietää myös suomalainen eliitti, joka julkisesti puhuu, siitä ettei me voida jäädä pois tästä kehityksen junasta. Se vain ei vielä kerro sitä sen oikeilla nimillä.
Papittaren mukaan Venäjän pitäisi ottaa heti avosylin vastaan lännen työntämä "demokratia" ja sen pitäisi ymmärtää, että länsimainen ihannemalli on se josta ei saa kieltäytyä. Vaikka ulkopuolisten neuvominen Venäjän asioissa on toivoton tehtävä, kuten myös papittaren yritys "demokratisoida" Venäjä. Venäjällä on noin 6% maailman öljyvaroista maaperällään ja sen lisäksi kaasu- ym. luonnonvaroja yllin kyllin. Norjan vastaava luku on 0.8%. Venäjä on Norjan tavoin ottanut tuottoisan luonnonvarakaupan omiin käsiinsä ja kansallisen edun nimissä valtio kontrolloi öljy- ja kaasubisnestä. Irak kansallisti öljynsä 1970-luvun alussa ja nyt 2008 kansallistaminen on "demokratisoitu" suurille öljyjäteille. Iranissa on vielä Irakia suuremmat öljyvarat odottamassa uusjakoa näiden suuryhtiöiden eduksi.