Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä?

Tsernobylin onnettomuudesta on 20-vuotta.

500.000 ihmistä työskenteli silloin pelastus- ja raivaustöissä eliminoimassa radioaktiivisen säteilyn lisä leviämistä ja onnettomuuden tuhon suurempaa laajenemista. Heidät palkittiin jokainen diplomilla ja sadan ruplan setelillä. Heistä 200.000:lla on tänä päivänä jonkin asteinen invaliditeetti. Tsernobylistä ja sen lähiympäristöstä evakuoitiin 130.000 ihmistä. 8 miljoonaa ihmistä asuu Valkovenäjällä ja Ukrainassa saastuneilla alueilla.

Vaarallisin aine joka silloin levisi ympäri maailmaa oli valhe, ei plutonium tai cesium, sanoi eräs tsernobylin tutkijoista.

Mikä tekee tästä maalauksestani sitten satiirisen?

Me itse teemme sen sulkiessamme silmämme siltä, että meilläkin voi olla joskus oma Tsernobylimme. Ja että haluamme uskoa sokeasti siihen mitä päättäjät / valtaeliitti yhdessä median kanssa meille kertovat päivittäin ydinvoiman "turvallisuudesta", ydinvoiman ollessa jo melkeinpä "välttämättömyys" jopa ilmastonmuutoksen torjunnassakin.

Kaikki tämä meille tarjottu "hyvä" pohjautuu kuitenkin jatkuvaan talouskasvuun ja sen jatkumiseen tarvitaan aina tietenkin lisää "turvallista" ydinvoimaa... Niinpä niin.

Tuntuu kuin olisimme se vanha Hölmölän sadusta tuttu seurakunnan haudankaivaja joka eräänä sateisena päivänä pudota kopsahti kaivamaansa hautamonttuun ja pudotessaan sai aikaan mutavyöryn hautautuen sinne lopullisesti.