Mustatäplähiipijä

Mustatäplähiipijä kertoo yö- tai päiväperhosen lentoon liihottamisesta, ja ehkä myös olemisen, elämisen ja lentämisen sietämättömästä vaikeudesta, niistä pienistä ja isoista, mitättömistä murheista, joita kannamme turhaan mukanamme.
Lapsena kävelemäänoppiminen tapahtui monen kaatumisen, erehdyksen ja yrityksen kautta ja päivä päivältä löytyi aina vain vakaampi askellus. Ihmisen elämänkaari on aaltoliikettä, ylös- ja alasmenoa, iloa ja surua, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen harvemmin hän uskaltaa enää kokeilla uutta tutusta ja turvallisesta poikkeavia polkuja. Turhan helposti ihminen valitsee harmaan, tylsän ja velkaisen elämän.

Vaikkakin on sanonta, että kukaan ei saa enempää taakkaa kuin jaksaa kantaa, tai että kukin on taakkansa itse valinnut.