Sensuroitu

Maailma koostuu näkemyksistä, sanotaan. Kouvolan kulttuuritoimen näkemys on hyvin rajoittunut ja virkamiesmäinen, että poliittinen. Siinä toteutuu suomalainen vapauskäsitys, jota on yhä lisääntyvä valvonta ja kontrollointi ihmisten toiminnasta ja tekemisestä, tässä tapauksessa näkemisestä ja tuntemisesta.

Kulttuuri-ihmiset puhuvat tasa-arvoisesta ja sukupuolivapaasta yhteiskunnasta, jossa ei miestä tai naista arvioida sukupuolen mukaan. Silti pystymättä samaistumaan taiteeseeni, jossa käsittelen Tarja Halosta ihmisenä. Kulttuurisihteeri Matero oli haastattelussa maininnut, että naiset voisivat loukkaantua taiteestani (tarkoitti lähinnä itseään?). Näille loukatuille naisille ilmeisesti riittää presidentiksi olossa se, että on nainen.

Kouvolan kulttuuritoimen toiminta myös viestittää yhteiskunnan moraalin rappiosta, jossa päättäjät eivät kunnioita edes kirjallisia sopimuksia, eikä heitä sido samat normit ja lait, joita he itse laativat kansalaisten elämän valvontaan/seurantaan. Kouvolan päättäjät palkitsivat näin vaalien alla kulttuurisihteeri Materon uudella tittelillä, joka on kulttuuri- ja museotoimen johtaja.

Vain Suomessa palkitaan moraaliton toiminta, kuin kannustimena muille virkaihmisille, viestittäen ettei tarvitse noudattaa sovittuja asioita...vielä vähemmän kirjallisesti sovittuja.
Kulttuuripäättäjät on Suomessa suurelta osin valittu poliittisen perustein, vaikka vain 4 prosenttia suomalaisista kuuluu puoleisiin ja kulttuuritoimesta on luotu Suomeen kattava suojatyöpaikkojen verkosto, missä nämä kansalaisten moraalin vartijat toteuttavat omia suppeita mieltymyksiä ja näkemyksiä.
En silti sano, että tämä olisi väärin, mutta voin kysyä onko tämä oikein?