Palava Pensas -teoksen Pastori Elias Simojoen elämäntyötä selostavassa osassa kerrotaan Kannaksen linnoitustöiden vaiheista seuraavaa:
AKS:n neuvottelukokouksessa helmikuun 22. 1939 hän teki ehdotuksen, että seura vaatisi maan hallitusta ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin Kannaksen linnoittamiseksi ja tarjoutui hankkimaan vapaaehtoista työvoimaa sitä varten kesäksi. Tässäkin asiassa hän näki suuresti pitäen 100 000 miehen liikkeelle saantia mahdollisena. Kuten tunnettua, paisui hänen hahmottelemastaan lapiojääkäriliikkeestä kesällä 1939 todellinen kansannousu.
Sen aikaansaannokset eivät ehkä sotilaallisesti olleet loppujen lopuksi kovinkaan huomattavat, mutta moraalisesti niillä oli suorastaan suunnaton merkitys.

Varsinaiset linnoitussuunnitelmat laati yleisesikunta, mutta suunnitelmien toteuttaminen jäi huomattavalta osaltaan suojeluskuntajärjestön tehtäväksi. Töiden yleinen ja paikallinen johto kuului sille. Se huolehti vapaaehtoisen työvoiman kokoamisesta, kuljettamisesta ja majoittamisesta sekä sen vaihtamisesta.
Linnoistus töihin 4.6.1939-8.10.1939 osallistui 60 000 innokasta vapaaehtoista, pääosin suojeluskuntalaisia ja varsinaisilla linnoitustyömailla yli 2 500 lottaa.