Hallituksen virallisen linjan kanssa kilpaileva sotilaspiirien oma Saksa-politiikka tuli esiin puolustusvoimien komentajan kenraali Hugo Östermanin maaliskuussa 1938 tekemällä Saksan vierailulla. Kun Saksa hotkaisi Itävallan Anschlussissa juuri ennen vierailua eli 12.3 1938, muodostui ajankohta poliittisesti tökeröimmäksi kuviteltavissa olevaksi. Samaan aikaan kun arvostelu Hitlerin aggressiivista politiikka kohtaan maailmalla yltyi yltymistään, vieraili Suomen sotaväen päällikkö maassa ja keräsi palstametrejä kaukomaita myöten.
Diplomaattisesti vierailu oli mahdollista tulkita Suomen tuen ilmaukseksi Hitlerin politiikalle, varsinkin kun pohjoinen mies tapasi myös valtakunnankanslerin itsensä.
Bravda kirjoitti, että matka osoittaa Suomen tunnustavan Itävallan liittämisen Saksaan ja harjoittavan täysin saksalaismielistä politiikkaa.
Moskovassa epäedullista vaikutelmaa korosti entisestään se, että samaan aikaan Östermanin kanssa Saksassa oli jääkärivaltuuskunta osallistumassa juhlallisuuksiin, joissa jääkäripataljoona 27:n perinteet siirrettiin uudelle saksalaiselle joukko-osastolle.

Suomalais-saksalaisen aseveljeyden hehkutus jatkui keväällä Suomessa ensin Helsingin vapautuksen ja sitten vapaussodan päättymisen 20-vuotisjuhlallisuuksissa, joiden yhteydessä jaettiin runsaasti suomalaisia kunniamerkkejä saksalaisupseereille. Helsingin vapausjuhlissa Mannerheim puhui saksalaisten sankarihaudalla "Saksan kunnian ja Suomen vapauden puolesta kaatuneista saksalaisista sankareista" ja osallistui yhdessä presidentin, ulkoministerin, puolustusministerin ja ex-presidentti Svinhufvudin kanssa nostalgiaillallisiin Saksan lähetystössä. Vapussotajuhlissa marsalkka oli jälleen remmissä ottamassa vastaan juhlaparaatia yhdessä kenraali von der Goltzin kanssa soittokunnan tuutatessa ilmoille hetkeen sopivaksi äänimaisemaksi Alte Kameraden -marssia.

Saksan yleisesikunnan päällikkö Franz Halder vieraili Suomessa kesä-heinäkuussa 1939. Tällä kertaa sotilasparaatit ja illanistujaiset Helsingissä eivät riittäneet, vaan Halderia kierrätettiin varuskunnissa ympäri Itä-Suomea ja Karjalankannasta, Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Isännille tuskin tuli yllätyksenä, että Saksan korkeimpiin sotilasviranomaisiin kuuluneen Halderin vierailu herätti Suomen ja Saksan lisäksi paljon huomiota myös maailmalla.