Liha on lihaa, vaikka veronmaksajien rahoittamat tukiaiset (myös Johanna) ovat osa globaalia riistoa

Yksityiskohtia maalauksesta

Maataloustuki tappaa miljoonia. EU:n tullimuurit tappavat noin 7000 afrikkalaista päivässä, kerrotaan Center for the New Europen tutkimuksessa.

Simo S. Hämäläinen on kirjoittanut aiheesta Kepan verkkosivuilla mm. seuraavaa:

Monen teollisuudenalan tukia on nyt vähennetty, mutta hyvin paljon on vielä jäljellä, ja esimerkiksi monen erityisen kapitalistisena pitämässä Yhdysvalloissa Bushin hallinto on nostanut maataloustukia valtavasti ja tukenut myös teollisuutta poikkeuksellisen paljon. WTO:n tuomioistuin on onneksi ollut jossain määrin kehitysmaiden suojana, muun muassa. työväenpuolueen hallitsema Brasilia on voittanut siellä kiistan USA:n puuvillatuista, mutta WTO on kovin vähävaltainen.

Teollisuusalojen työntekijät ovat organisoituneet erittäin tehokkaasti, ja näin ne ovat voineet painostaa poliitikkoja voimakkaasti. Yritykset ovat toki tehneet oman osuutensa. Lisäksi tuet pyritään pukemaan muotoon, jossa kansalaisten olisi mahdollisimman vaikea ymmärtää ja valvoa niitä. Erityisen hyvin tässä on onnistuttu maatalouden suhteen, jossa tukia kulkee niin monella eri nimikkeellä lomituksista interventiohintoihin, että hyvä jos edes MTK:ssa ymmärretään niiden kokonaisuutta.

Tähän kokonaisuuteen puuttumalla poliitikot saisivat kokea yhden ammattiryhmän ja heidän lähipiirinsä kiivaan vihan - eräissä maissa myös ulkoparlamentaarisia väkivallantekoja tai mellakoita - kun taas hyödyt jakautuisivat niin laajalle, että harva vaivautuisi edes ottamaan kunnolla selvää asiasta. Siksi tänäänkin suomalaiset maksavat maataloustukia tuhansia euroja joka vuosi perhettä kohden. Monella perheellä olisi niille rahoille paljon tärkeämpää käyttöä.

Sitäkin tärkeämpää olisi kehitysmaiden köyhille, että he saisivat tehdä sitä, mihin heillä on parhaat edellytykset, ja myydä sitä meille, jotta he voisivat ostaa meiltä sen, mitä me taas osaamme tehdä paremmin - oli sitten kyse lääkkeistä, teknologiasta tai muusta. Jos taas jokainen yrittää tehdä kaiken itse, kaikki saavat kaikkea vähemmän ja yleensä myös huonompilaatuisena.

Kehitysmaiden köyhistä suurin osa on nimenomaan viljelijöitä, ja maatalous on työvoimavaltaisena alana tyypillisesti sellainen, joka vapaakaupassa sijoittuisi köyhiin kehitysmaihin, koska niillä on siinä suhteellinen etu paitsi ilmaston myös työvoimaresurssien suhteen. Siksi heikäläiset voivat maataloudella ansaita enemmän kuin tekemällä sellaista, missä he ovat suhteessa meihin paljon huonompia.

Maailmanpankin laskelmien mukaan kaupan vapauttaminen lisäisi kehitysmaiden vientituloja 1 300 miljardilla dollarilla vuodessa. Tämän päälle tulisivat teollisuusmaiden 600 miljardin hyödyt. Vertailun vuoksi on todettava, että kehitysavun lisääminen 50 miljardilla vuodessa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut täydeksi utopiaksi.

Seuraavassa maataloustukitietoa Ylen sivuilta:

Maataloustukitaulukot

- Sata suurinta maataloustuen saajaa vuonna 2004
- Suurimmat maataloustuen saajat kunnittain vuonna 2004

MOT ja Yle uutiset ovat koonneet ensimmäisinä Suomessa taulukon maan sadasta suurimmasta maataloustuen saajasta sekä suurimpia tuensaajia kunnittain. Taulukot ovat nähtävissä tämän sivun alareunassa. Tiedot perustuvat kuntien lähettämiin ilmoituksiin tilakohtaisista maataloustuista vuonna 2004. Varsinkaan kuntakohtainen taulukko ei ole täydellinen, koska kaikki kunnat ole ehtineet tai halunneet vastata kyselyyn – ja osalle ei sitä ollut edes lähetetty. Painovirheistä MOT ja Yle uutiset vastaavat tietysti itse, ja ne korjataan viipymättä.

Taulukoiden tietoja ryhdyttiin keräämään keväällä 2005. MOT:n toimittaja Kati Juurus pyysi maa- ja metsätalousministeriöstä tiedot sadasta suurimmasta tuensaajasta, ja tuolloin Kauppalehdessä työskennellyt Olli Ainola jätti ministeriölle oman pyyntönsä. (Ainola siirtyi vuosi sitten Ylen politiikan uutisten toimituspäälliköksi.)

Ministeriö kieltäytyi luovuttamasta tietoja, jonka jälkeen sekä Juurus että Ainola valittivat asiasta julkisuuslain nojalla Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se ratkaisi asian syyskuussa 2006: ministeriön ei tarvitse avata rekisteriään, mutta yksittäiset tukipäätökset ovat julkisia. Sen jälkeen ministeriö siirsi Ainolan ja Juuruksen pyynnöt kuntiin.

Yksi taulukon virhelähde johtuu Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Ainola pyysi tietoja tiloilta, joiden CAP-, LFA- ja kansalliset tuet yhteenlaskettuna ylittävät 75 000 euroa. KHO kuitenkin muutti ratkaisussaan "ja"-sanan tilalle sanan "taikka", ja ministeriö siirsi tietopyynnön kunnille virheellisessä muodossa. Tämä erehdys rajasi tietopyyntöä huomattavasti ja aiheutti sekaannusta.

Tarkoituksemme on täydentää taulukoita, jotta vuoden 2004 tuista saataisiin mahdollisimman hyvä läpivalaisu. Jokaisesta kunnasta pyritään saamaan mukaan suurin tuensaaja, jos tukien kokonaissumma ylittää 75 000 euroa. Mukaan otetaan myös kaikki ne tilat, joiden tukimäärä ylittää 150 000 euron rajan. Jos kunnan nimeä ei ole valmiilla listalla, se tarkoittaa ettei kukaan sen alueella saanut yli 75 000 euron tukia. Kyse on siis vain suurtiloista – Suomen maatilojen keskimääräinen tukisumma vuodessa on alle 30 000 euroa.

Tässä vaiheessa on syytä ymmärtää, että tietojen vaikeasta keräysmenetelmästä johtuen varsinkin kuntakohtainen taulukko on puutteellinen. Päivitämme sitä viikoittain, ja tavoitteemme on saada taulukot lopullisesti valmiiksi tammikuun loppuun mennessä 2007.

Tukitiedot ovat nimenomaan tilakohtaisia. Tuensaajaksi on taulukossa merkitty se henkilö, maatalousyhtymä tai osakeyhtiö, joka on tukea hakenut ja jolle se on myönnetty. Taulukosta ei käy ilmi, kuka on tilan pääomistaja ja kuka on päätoiminen viljelijä. Yksittäinen yrittäjä tai yhtiö voi omistaa useita tiloja - ja toisaalta yksi tila voi olla usean eri osakkaan omistuksessa.

Taulukosta ei myöskään selviä yksittäisten tilojen kannattavuus; suuriin tuloihin liittyy yleensä suuret menot. Jos joku on kiinnostunut viljelijöiden todellisista ansioista, niistä voi saada paremman kuvan julkisista verotustiedoista, jotka saa kysymällä kunnan verotoimistosta.

Siipikarjatiloja on taulukoissa huomattavan vähän. MOT:n saamien tietojen mukaan tämä johtuu osittain siitä, että EU:ssa kananmunantuotannon rajoittamiseksi säädetty tukikatto on johtanut suurkanaloiden pilkkomiseen pienemmiksi yksiköiksi. Yhdellä omistajalla voi olla samalla tilalla useita eri kanaloita, joiden yhteenlaskettu tukimäärä hyvinkin nostaisi tilan näille listoille.

Taulukkoa lukiessa on myös syytä muistaa, että se sisältää vain maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimat kansalliset ja EU-tuet. Taulukko ei sisällä TE-keskusten kautta jaettuja maatalouden elinkeinotukia, joita myönnetään esimerkiksi luomutiloille ja kasvihuoneviljelyn tukemiseen. Tästä tuotantorakenteesta johtuen mm. ruotsinkielisten kuntien suurtilat ovat taulukossa aliedustettuna.

Mukana ei myöskään ole lypsykarjatiloja, koska maitotuet jaettiin vielä vuonna 2004 meijereiden kautta. Edelleen listalta puuttuvat mm. lomituksen tuet ja muut sellaiset maksut, joita voi pitää enemmänkin sosiaalipoliittisina tulonsiirtoina kuin maataloustukena.

Näissä taulukoissa ei myöskään ole mukana elintarviketeollisuudelle myönnettyjä tukia, joita toki voisi myös pitää maatalouden tukina. Elintarvikeyhtiöt saavat huomattavia avustuksia ns. interventiotukina, joiden tarkoitus on pudottaa EU:n ulkopuolelle vietävien elintarvikkeiden hinnat maailmanmarkkinahintojen tasolle. Juuri interventiotuista johtuen mm. pohjoismaiden suurimmaksi maataloustuen saajaksi mainitaan usein ruotsalais-tanskalainen meijeriyhtiö Arla. Vastaavasti Suomessa huomattavia maataloustukia myönnetään mm. Valion vientiä sekä tuotekehitystä varten.

MOT sai taulukkoa koottaessa paljon kielteistä palautetta kuntien maataloussihteereiltä ja maaseutuasiamiehiltä. Kritiikissä päällimmäisenä oli huoli siitä, että tukien julkistaminen lietsoo kateutta: Todellisuudessahan maataloustuet eivät jää viljelijän taskuun, vaan järjestelmän tarkoitus on korvata tuottajahintojen alentumisesta johtuneita tulonmenetyksiä. Viime kädessä tuista hyötyvät kuluttajat, koska tukien ansiosta ruuan hinta pysyy kohtuullisena.

Myös pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sanoi vastustavansa "juorukalenterin" julkaisemista. Kiitämme kommenteista ja toteamme, ettei näiden taulukoiden tarkoitus ole lietsoa kateutta eikä muutenkaan vastustaa suomalaista maataloutta eikä Euroopan unionia.

Vuonna 2004 käynnistetty kansainvälinen farmsubsidy.org -hanke maataloustukien julkistamiseksi on ottanut lähtökohdakseen avoimuuden edistämisen. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka eli CAP maksaa vuosittain 43,5 miljardia euroa. "Meidän mielestämme niillä jotka maksavat tämän on oikeus tietää minne heidän rahansa menevät", todetaan farmsubsidy-projektin kotisivuilla.

Farmsubsidy-hanke sai marraskuussa huomattavan kunnianosoituksen, kun hankkeen käynnistäjänä toiminut tanskalainen tutkiva toimittaja Nils Mulvad sai The European Voice -sanomalehden "Vuoden eurooppalainen journalisti" -palkinnon. The European Voice -lehteä julkaisee arvostettu brittiläinen kustantaja The Economist Group.

Myös MOT:n ja Ainolan tiedonkeruun motiivi oli journalistinen uteliaisuus ja se, että vuonna 1999 säädetyn Suomen julkisuuslain rajoja saataisiin selvennettyä sekä tiedotusvälineissä että virkakoneistossa. Parista asiasta olemme täsmälleen samaa mieltä maataloussihteereiden kanssa: Tukipäätösten julkistaminen pitäisi hoitaa keskitetysti maatalousministeriöstä. Ja tukijärjestelmä on todellakin sangen monimutkainen.

MOT ja Yle uutiset ovat koonneet ensimmäisinä Suomessa taulukon maan sadasta suurimmasta maataloustuen saajasta sekä suurimpia tuensaajia kunnittain.

Sata suurinta maataloustuen saajaa vuonna 2004

Tämä taulukko perustuu kuntien maaseutuviranomaisilta saatuihin tietoihin, jotka ovat korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan julkisia. Taulukkoa täydennetään sitä mukaa kuin loputkin kunnat lähettävät tietonsa. Toimitus pyytää kohteliaimmin huomauttamaan taulukossa mahdollisesti olevista virheistä, jotta ne voitaisiin korjata mahdollisimman nopeasti. Taulukko ei sisällä TE-keskusten kautta maksettuja maataloustukia, joihin kuuluvat mm. kasvihuone- ja luomuviljelyn tuet.

Alla oleva taulukko päivitetty viimeksi 15.12.2006, klo 11:56.

NIMI KUNTA TUET YHT. PÄÄASIALLINEN TUOTANTOSUUNTA

1 Suo Oy (Vapo) Pyhäselkä 1 267 210 energiakasvien viljely
2 Bullstop Oy Kalajoki 841 425 nautakarjatalous
3 Lukkari Eero Sotkamo 567 821 nautakarjatalous
4 Lillbacka Gösta Oravainen 529 383 sikatalous
5 Elovaara Mikko Kustaa Kiuruvesi 481 577 nautakarjatalous
6 Jokioisten Kartanot (Maatalouden tutkimuskeskus, Suomen valtio) Jokioinen 472 939
7 Vuorinen Matti Hollola 449 902 viljanviljely
8 Pietola Pirjo (Pietolan Maatalousyhtymä) Siikajoki 408 191 nautakarjatalous
9 Niittynen Kari Vampula 350 300 sikatalous
10 Laaksonen Matti Ypäjä 333 437 sikatalous
11 Heikkilä Arto kuolinpesä Rusko 332 578 sikatalous
12 Borup Niels Lapinjärvi 324 794 viljanviljely
13 Rauma A. Sampo J. Tohmajärvi 317 954 nautakarjatalous
14 Huldén Krister och Dan sammanslutning Kruunupyy 309 943 nautakarjatalous
15 Maatalousyhtymä Laakkonen Hyvinkää 301 155 viljanviljely
16 Piukkala Juha Pyhäjoki 292 485 erikoiskasvituotanto (peruna)
17 Latvala Vesa Ylistaro 289 218 sikatalous
18 Mikkolan maatalousyhtymä Urjala 286 973 sikatalous
19 Lankisen Tila OY Oripää 283 794 nautakarjatalous
20 Stjernvall Christian Mäntsälä 283 363 viljanviljely
21 KärkkäinenTimo Mikael Kiuruvesi 282 008 nautakarjatalous
22 Kosti Tenho Ulvila 281 165 nautakarjatalous
23 Erkki Mäkijärvi Oy Sahalahti 280 659 siipikarjatalous
24 Simo Pietilän tila Oy Alastaro 276 519 siipikarjatalous
25 Furuhjelm Christine Urjala 276 493 nautakarjatalous
26 Kukkohovi Rainer Siikajoki 274 654 nautakarjatalous
27 Eskola Pekka Urjala 274 239 sikatalous
28 Lehtinen Timo Paimio 269 336 sikatalous
29 Ahlqvist Niko Vihti 267 286 viljanviljely
30 Kantola Markku Tyrnävä 265 929 viljanviljely
31 Kouvo Juha Punkalaidun 262 757 sikatalous
32 Lappi Jussi-Matti Keuruu 262 520 nautakarjatalous
33 Forsby Gård Oy Pernaja 262 441 viljanviljely
34 Hynnälä Heikki Marko Vihti 261 655 viljanviljely
35 Saari Veli-Matti Kurikka 260 780 siipikarjatalous
36 Riuttamäki Ilkka ja Risto (maatalousyhtymä) Huittinen 258 853 sikatalous
37 Mehtälä Timo Haapavesi 258 075 nautakarjatalous
38 Backman Gunnar Porvoo 257 492 nautakarjatalous
39 Yrttimaa Erkki Jalasjärvi 252 197 nautakarjatalous
40 Mäkilän Tila OY Oripää 252 098 sikatalous
41 Levi-Farm Oy Kittilä 251 833 nautakarjatalous
42 Alastalo Kalle Hausjärvi 250 850 viljanviljely
43 Karkaus Hannu Alahärmä 249 518 nautakarjatalous
44 Lintunen Jukka Eino Tohmajärvi 246 081 nautakarjatalous
45 Potra Oy Huittinen 244 705 sikatalous
46 Laaksonen Timo Tapani Lieto 243 528 viljanviljely
47 Björkenheim Johan Isokyrö 241 350 nautakarjatalous
48 Maatalousyhtymä Mullinmalli Reisjärvi 241 293 nautakarjatalous
49 Jussila Jukka Honkajoki 240 631 sikatalous
50 Pöyri Jussi Alastaro 240 548 sikatalous
51 Maatalousyhtymä Toukola Sahalahti 238 670 siipikarjatalous
52 Maatalousyhtymä Rantanen Pöytyä 238 411 nautakarjatalous
53 Liitola Erkki Rymättylä 238 285 nautakarjatalous
54 Pelson vankila Vaala 238 152 viljanviljely
55 Ruohonen Jouni Aura 237 889 nautakarjatalous
56 Juusti Jari ja Timo Mellilä 236 343 sikatalous
57 Seppälä Tuomo Koski TL 236 313 sikatalous
58 Maatalousyhtymä Tuura Kalajoki 234 126 nautakarjatalous
59 Rantafarmi Oy Vehmaa 233 469 sikatalous
60 Mäkelä Jukka Jalasjärvi 232 391 sikatalous
61 Helsingin kaupungin maatila Tuomari Helsinki 230 310 viljanviljely
62 Cederberg Greger Hans-C. (Tervik jordbrukssammanslutning) Pernaja 229 033 viljanviljely
63 Leppihalme Matti Uolevi Jämijärvi 228 815 sikatalous
64 Maatalousyhtymä Välttilä Somero 227 494 sikatalous
65 Ruohisto Jorma Kärkölä 227 158 nautakarjatalous
66 Hautakorpi Esko Johannes Karvia 225 860 nautakarjatalous
67 Hallikainen Veli-Matti Tervola 225 395 nautakarjatalous
68 Salminen Jouko Somero 225 085 sikatalous
69 Eronen Vesa Petri Liperi 222 897 nautakarjatalous
70 Dieckmann Johan Padasjoki 222 398 nautakarjatalous
71 Retulaisen Tila OY Oripää 220 083 siipikarjatalous
72 Maatalousyhtymä Korhonen Mynämäki 219 624 sikatalous
73 Penttilä Erkki Siikajoki 218 441 nautakarjatalous
74 Koivula Hannu Somero 218 323 sikatalous
75 Sikasuora Oy Ilmajoki 217 520 sikatalous
76 Veljekset Tuomola Oy Loimaa 217 211 sikatalous
77 Koskinen Douglas Yläne 216 931 nautakarjatalous
78 Mäki-Punto Matti Oy Loimaa 216 879 siipikarjatalous
79 Toivonen Helkky Sauvo 214 663 nautakarjatalous
80 Kettunen Kari Outokumpu 213 251 nautakarjatalous
81 Lahisten Kartano / Björn von Konow Valkeakoski 212 974 nautakarjatalous
82 Maatalousyhtymä Kämäräinen Jouni ja Pekka Kuusamo 212 861 nautakarjatalous
83 Maatalousyhtymä Karhusaari Lappajärvi 210 831 nautakarjatalous
84 Ylilammi Antti Honkajoki 209 650 nautakarjatalous
85 Marttila Kyösti Jalasjärvi 209 477 nautakarjatalous
86 Maatalousyhtymä Uuksunen Pielavesi 209 203 nautakarjatalous
87 Mäkinen Jaakko Sakari Siikajoki 208 215 nautakarjatalous
88 Vehmaan Haikara Oy Vehmaa 207 667 sikatalous
89 Lyytinen Timo Tuusniemi 207 606 nautakarjatalous
90 Autio Esa ja Rauno Kiuruvesi 206 738 nautakarjatalous
91 Suomen Broiler OY/ Pauli Jokela Masku 206 708 siipikarjatalous
92 Kaase Matti Somero 205 331 sikatalous
93 Nieminen Antti Aulis Jokioinen 203 871 sikatalous
94 Sukevan vankila Sonkajärvi 202 818 nautakarjatalous
95 Sisämaan Jalostus, Osuuskunta Hollola 202 780 muu tuotanto
96 Patrikainen Jorma ja Sauli Iisalmi 202 742 viljanviljely
97 Rostedt Jukka Antero (Rostedtin maatalousyhtymä) Pori 202 474 viljanviljely
98 Palomäki Markku Koski TL 202 272 sikatalous
99 Tahvanainen Timo Pyhäselkä 202 095 nautakarjatalous
100 Vantaan kaupungin maatila Katrineberg Vantaa 201 020 viljanviljely

Että näin meillä Suomessa voin todeta luettuani yllä olevia tukitietoja ja huomata yhteiskunnallisen eriarvoistumisen levittäytyneen täysin myös osaksi maaseudun elämää. Maamme 500 suurinta tuensaajaa sai kukin vähintään noin 190.000 euroa vuonna 2007. On hyvä muistaa, se että näistä rahoista suurin osa on suomalaisilta veronmaksajilta perittyjä, ei EU:lta Suomen valtion maksamien kansallisten tukien kokonaismäärä vuodelta 2006 oli 1878 miljoonaa euroa. Vain Saksa ja Ranska maksoi EU:ssa enemmän ”omasta pussista” kuin Suomi. Vaikka EU-maat syytävät omista kansallisista Budjeteistaan rahaa maatalouden tukemiseen, niin silti EU:n budjetin suurin menoerä on maataloustuet. Joka kuvastaa hyvin jaettavien rahojen huimia määrää.

Suomi haluaa pitää pelot paketissa vaikka maapallolla yli 900 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Suomi hakee EU lupaa ”luonnonhoitopeltojen” ympäristötukiaisille. Kesantopeltojen nimen muuttaminen luonnonhoitopelloiksi ja korvaustason nostaminen on saanut MTK:n tuen. Luonnonhoitopeltojen tuki olisi 700 euroa hehtaarilta ja siitä suurin osa 72% olisi Suomen valtion omasta budjetista. Kuinka voi olla mahdollista, että omistamalla peltoa saa 700 euroa hehtaarilta kun antaa sen metsittyä käyttämättömyyteen?

Tähän loppuun voi laittaa vielä yhden sikamaisuuden lisää: Suomen suurimmat kinkuntuottajat, HK ruokatalo, Järvisuomen Portti, Atria ja Snellman hyväksyivät vuonna 2007 geenisoijan sikojen ravinnoksi. Voi uskoa, että suuryritysten päätöksiä seuraten pienet ja keskisuuret sianlihatuottajat ovat myös siirtyneet ainakin osittain GMO-soijan käyttöön.

Käsittelemättä jäi maatalouteen liittyvät eläinsuojelulliset ja ympäristölliset ongelmat jotka myös ovat saaneet lähes tabumaisen aseman tuottavuuden ja voitontavoittelun edessä.