Kyllä Nato opettaa

(Pettyneenä mutisee kulkiessaan: Perkele, että ronklaavatkin vielä)

NATON yhteydessä olevien ns. nopean toiminnan joukkojen saamisesta yleisen hyväksynnän piiriin, ovat NATO myönteiset poliitikot käyttäneet argumentteina mm. Kosovon joukkoraiskausten kaltaisten tapahtumien ehkäisyä (jää kuva, että aseellinen yhteenotto tai sotiminen on sallitumpaa, kun se tapahtuu joidenkin "sääntöjen" puitteissa).

Suomalainen poliitikko pitää naiivisti Suomalaista sotilasta/ihmistä jalompana tai puhtaampana, kuin jonkin muun maan väestöön kuuluvaa kansalaista. Poliitikko olettaa puheissaan Suomalaisen käyttäytyvän sotatilanteessa "sääntöjen" mukaan. Vaikka jo YK:n rauhanturvaoperaatioissakin on ollut keskinäistä väkivaltaa ja erinäisiä lahjusepäilyjä, ja jopa väärinkäytöksiä.

Usko ja uskon julistaminen on aina ollut eri, kuin sen toteutuminen.

18.12 Iltasanomat otsikoi: Sotarikos? Pitkään salatun kuvan mukaan Suomalaiset pakottivat Venäläisiä sotavankeja miinanpolkijoiksi. Kuvatekstissä venäläisvangit polkevat miinoja miinakentässä Vuosalmella 2.9.1941, ja samaa tapahtui mm. Hautavaarassa 4.9.1941. Seitsemän miinanpolkijan tiedot löytyivät SPR:n rekisteristä, ja kaikki nämä olivat kuolleet aikana 10.10.1941 - 3.7.1942.

Sotahistorioitsija, everstiluutnantti Ari Raunos toteaa: Suomalaiset olivat talvisodasta katkeria. Yksilötasolla käyttäydyttiin aika primitiivisesti. Yleisestikin vankien suuri kuolleisuus heijastuu katkeruudesta, jota Suomalaiset tunsivat.

Tähän kaikkeen saa tottua. Sodassa on tämän päivän näkökulmasta tapahtunut vaikka kuinka paljon käsittämättömiä asiota.

Tutkija Timo Salmi sanoo: Sodan olosuhteet -nälkä ja vaikeat olot- vääristävät ja raaistavat. Ihminen muuttuu pedoksi kolmessa päivässä, ja joukkoon mahtuu myös sadisteja.

Venäläisten sotavankien kohtelusta ja oloista vastasi kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimiston päällikkö kapteeni Eljas Erkko. Sotavankien kohtelusta on kirjoittanut kirjan Eino Peltola. Kirja on järkyttävä teos, joka perustuu salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat 64188:n venäläisen sotavangin kohtalon Suomessa. Peltola kertoo kirjassaan tapahtumista ,joista historiankirjoitus vaikeni pitkään, mm. keskitysleireistä, rotuerottelusta, nälästä ja sairauksista sekä huonosta kohtelusta, ja että Venäläisiä sotavankeja kuoli 29.1%.

Peltola kirjoittaa: Kun etsitään todellisia syitä venäläistä kansallisuutta olevien sotavankien ja siiviilivankien poikkeuksellisen suureen kuolleisuuteen Suomalaisissa sotavankileireissä tai siiviliväeston keskitysleireissä itä-Karjalassa, ei voida sivuuttaa niitä lähtökohtia, joilla suomalaisia kasvatettiin nationalistiseen henkeen. Näiden lähtökohtien ja fasistisen ideologian yhteensovittaminen synnytti äärimmäisen ryssänvihan ja halveksunnan venäläisiä ihmisiä kohtaan.

Peltola jatkaa: Kun kansalliskiihko rotuoppeineen viedään niin pitkälle, kuin se natsi-Saksassa vietiin Hitlerin valtaan nousun jälkeen, ihmisiltä katoaa humaani näkemys ja tilalle nousee voimakkaamman käskyvalta alistettuna olevia kohtaan. Muuten ei ole selitettävissä se välinpitämättömyys, jolla Suomessa suhtauduttiin näihin "alemmalla kehitystasolla" oleviin sotavangeiksi joutuneisiin venäläisiin sotilaisiin ja venäläiseen siviiliväestöön vallatuilla alueilla. Suhtautumisessa heijastui natsi-Saksan opit, tosin osittain hienovaraisemmassa muodossa.