Nils Gustafsson ja vapauttava päätös

Teoksessa on käräjätalo taimmaisena, poliiseja ja poliisin karhuryhmää, ja tietenkin sopuleita joista Gustafsson yrittää irtautua raivatessaan tietään vapauteen. Käsissään hänellä on poliisin ylintä tutkintajohtoa, joista toista eräs nuori toimittaja nimitti naivisti "Suomen Columboksi"... Voiko paremmin ilmaista ihailuaan ja sitä kenen puolella kirjoittaessaan on.

Bodomin ratkaisu oli 10-0 voitto Gustafssonille, eli myös täydellinen tyrmäys poliisitutkintaa ja syyttäjiä kohtaan, sanoo Bodomjärven surmista kirjan kirjoittanut Iltasanomien rikostoimituksen esimies Hannes Markkula. Hänen mukaansa alioikeudella oli tiukka linja syytteiden perättömyydestä, jotka tyrmättiin sataprosenttisesti.

Silti media loi syyllisen mielikuvaa Gustafssonista. Sen onnistumisesta kertoi hyvin suomalaisen enemmistön mielipiteet eri keskustelusivuilla tai yleisönosastojen kirjoituksissa, joissa järjestään tuomittiin Gustafsson syyllisenä. Vapauttavan tuomion jälkeenkin valtakunnan julkku tuomari Ritva Santavuori purki pettymystään tuomiosta, että tuomio oli yksipuolinen ja vaikutti puolueelliselta. Hänen mukaansa puolueeton suhtautuminen asiaan olisi edellyttänyt, että tuomiossa kuvattaisiin reilusti myös se näyttö, joka puhuu syyllisyyden puolesta.

Minkä syyllisyyden? Mikä näyttö???

Oikeuden päätöksessähän on sanottu selvästi, että ei ollut mitään näyttöä syyllisyydestä... Omituisia olivat Santavuoren sanailut.

Gustafssonin korvaus henkisestä kärsimyksestä, (jota oli mm. noin kahden kuukauden pidätys/vapaudenriisto syyttömänä ilman mitään näyttöä, tähän vangitsemiseen riitti poliisin mielivaltainen oletus ja tuulesta temmattu epäily) oli naurettavan pieni, 44.900 euroa, jos sitä vertaa vaikkapa kyseisen jutun asianajajien palkkioihin:

Riitta Leppiniemi 64.500 euroa
Heikki Uotila 58.000 euroa
Heikki Lampela 28.300 euroa

18.9-03 Jukka Tarkka kirjoitti Alpo Rusin tapauksesta Satakunnan Kansassa mm. näin: Suojelupoliisin uhri Alpo Rusi on pontevimman avustajansa Olli Rehnin kanssa julkaissut raportin siitä, mitä on olla poliisimielivallan kohteena. (kylmä tasavalta,WSOY 2003)

Kirja on terapauttinen yritys vapautua painajaisesta kirjoittamalla, mutta ennenkaikkea siinä jyrisee yhteiskunnallinen hätärumpu. Demokratia nilkuttaa jos poliisi pääsee huseeraamaan omien päähänpintymiensä varassa.

Supon sekoilu sai vain aniharvat toimittajat ja tuskin ketään heidän yleisöstään miettimään, voisiko savu johtua siitä, että supo ja sen taustalla hääräävät hämärämiehet kävivät ylikierroksilla, itse tehty savu sokaisi silmät.

Median suuri valta mielipiteen muokkaajana tulee näkyviin molemmissa tapauksissa. Kansalainen uskoo ja haluaa uskoa yleistä mielipidettä, koska laumassa on turvallisempaa olla erottumatta. (Vaikkakin on sanonta, että laumassa tyhmyys tiivistyy, tai siitäkin huolimatta.) Yleinen mielipide noudattaa aina median luomaa käsikirjoitusta...