Tie auki taivasta myöten

Ihmisen ajattelun ja olemisen ohjailussa on päästy niin pitkälle, että ihminen tuntee arvonsa vain rahalla mitaten. Mitä enemmän hän ostaa, omistaa tai kuluttaa, sitä parempi hän on ihmisenä. "Ostosparatiisit" ja tavaratalot ovatkin muodostuneet eräänlaisiksi vankiloiksi joiden muureina toimivat pankit,lainojen ja korkojen sitoessa ihmiset muuriensa sisälle. Voisi sanoa, että mitä useampi kortti sen pidempi tuomio.

Kun elämää ohjaa suoriutuminen ja suorittaminen, mielihyvän haku ostamisesta ja oman tyhjyyden täyttäminen hintalapuin sekä rahalla hankitulla tavaralla, niin lapset unohtuvat siinä hysteriassa.

Suomalainen lapsi ja nuori voi tilastojen valossa erittäin huonosti, joka viides lapsi on psykiatrisen avun tarpeessa.

Ahneuden ja itsekkyyden tulosvastuullisessa ajassa lapset ja nuoret on sysätty yhteiskunnan huollettaviksi. Tarhat ja koulut hallitsevat heidän elämäänsä noin 20-25 vuotta. Vanhemmat viettävät heidän kanssaan noin 3-3,5 tuntia vuorokaudessa, 21 tuntia lapset nukkuvat tai ovat "jossain".

Silti on sanonta, että elämässä on kyse vain valinnoista.

15.5. 2008 Ilta-Sanomissa otsikoitiin: KOLME TUNTIA YHDESSÄ.

Yhdessä syömistä, leikkimistä ja kodinhoitoa, vähintään kolme tuntia päivässä, ehdotti Vesaisten keskusliiton puheenjohtaja Pertti Salovaara (kesk). Salovaaran mielestä laatuajasta puhuminen lasten kanssa vietetyn ajan yhteydessä on vanhempien omantunnon hyssyttelyä. Eikä hän ole tavannut yhtään eläkeikäistä, joka olisi mielestään viettänyt liikaa aikaa lastensa kanssa.

Väestöliiton perhetoimintojen vt. johtaja Heli Vaaranen pitää Vesaisten kolmen tunnin haastetta "kauniina ajatuksena", mutta vierastaa tarkkaan määriteltyjä raameja. Hän korostaa dialogisen perheen mallia, jossa yksilöt kertovat omia toiveitaan ja keskustelevat siitä, mikä olisi hyvää yhdessä vietettävää aikaa (eli nykyisen mallin jatkamista edelleen siten, että aikuisten tarpeet tulevat edelleen ennen lapsen tarpeita, lapsihan ei kykene eikä osaa neuvotella tarpeistaan).

Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kallandin mukaan kolmen tunnin yhdessäolo on monelle perheelle epärealistinen tavoite. Hänen mielestään pitäisi yhdestä arkipäivästä viikossa rakentaa sellainen. Hänen mielestään vanhempien ei pitäisi masentua vähästä ajasta lapsilleen. Ilta-Sanomien toimittaja Riikka Kuuskoski pitää vaarallisena tienä, jos joka asiasta annetaan sääntö tai suositus, vanhempien usko omaan terveeseen järkeen menee.

Onko sitten tervettä järkeä, tai tervettä vanhemmuutta se, ettei lapsille ole aikaa? Tai onko tervettä järkeä se, että lapset saavat masentua heihin kohdistuvista jatkuvista laiminlyönneistä? Onko tervettä järkeä ohittaa lapsi omaisuuden kartuttamisen kilpajuoksussa?

Alun perin tämä maalaukseni ja sen ohessa oleva kirjoitus eli olettamuksesta, että vain joku tai jotkut kohtelevat lapsiaan välinpitämättömän huonosti. Ja oletin siinä myös virheellisesti sen, että vain pienelle vähemmistölle lapsi on riippa ja taakka jota sysätään jaloista muualle.
Mutta ikävä kyllä olin väärässä.