Hei...meitä valvotaan

25.9. -06 median uutisissa oli huolta Venäjän sensuurista. Venäjän journalistiliiton puheenjohtaja epäili Putinin miettivän, miten internettiä voisi rajoittaa ja sensuroida. Putinin selitys oli tsetseenit.

Samaa on pohtinut meillä sisäministeri Rajamäki. Syynä tietenkin terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus... Niinpä niin.

Mitä Rajamäki edellä, sitä Putin perässä, vai oliko se mitä Putin edellä, sitä Rajamäki perässä. Sama probleema se on Kiinankin valtaapitävillä. Sielläkin mietitään samaa, toisinajattelijat-nimikkeellä. Talibaanihallitsijat pitävät taasen internettiä ihmiskunnan syövän ja turmiollisuuden aiheuttajana.

Syitä selityksineen on kaikilla maailman valtaapitävillä johtajilla. Heitä kaikkia yhdistää sama huoli, miten vaientaa erimieliset ihmiset.

Vapauskäsitteitä kun on niin monenlaisia, samoin totuuksia, kaikillahan on omansa.

Vaikka yleisesti oletetaan, että median sisällön tulisi heijastella todellisuutta, eikä todellisuuden mediaa, on suuntaus menossa yhä enemmän siihen, että todellisuus pyrkii heijastamaan median luomaa kuvaa. Media pyrkii ohjelmoimaan ihmisen ajattelua ja sen myötä ohjaamaan myös hänen käyttäytymistään mahdollisimman monella eri tasolla. Suomen kaupallisen mediakentän omistuksen keskittyminen yhä harvemmille, mahdollistaa aina halutunlaisen mielipiteen muokkauksen. Näin se antaa vallan hyvin suppeille piireille, jotka määrittävät sen minkälainen on uutisoitavan aiheen sisältö tai mistä ja miten siitä yleensäkin keskustellaan.

MIKSI SENSUURILAISTA VAIETTIIN LÄHES TÄYSIN?
Median kritiikitön uutisointi ihmetyttää Susanna Huovisen junailemasta nettisensuurilaista. Koska laki kuitenkin mahdollistaa kaiken haitalliseksi katsottavan sisällön sensuroimisen. Lain myötä Suomi alkaa ensimmäisenä länsimaana rajoittamaan virallisesti vapaata internetin käyttöä. Suomesta tuli tämän lain hyväksymisen myötä myös ensimmäinen länsi Eurooppalainen valtio jossa on niin Kiinasta kuin entisestä DDR:stä tuttu sensuroinnin salliva lainsäädäntö. Selityksinä sensurointilain läpiviennille käytettiin medioissa "taattua kamaa", eli lapsipornoa, rikollisuutta ja terrorismia. Professori E. Salminen on sanonut, että vaikenemisesta itsestään tulee tabu, ja hänen mukaansa mediassa vaietaan nyt siis median omasta vaikenemisesta ja lähihistorian häpeätahrat jätetään paljastamatta.

Jyllands-Postenin kulttuuritoimituksen päällikkö Fleming Rose sanoo halunneensa vapauttaa yhteiskuntaa itsesensuurista julkaistessaan piirretyt Muhamed-kuvat lehdessä. Muslimien raivoisa reaktio muutti asian kuitenkin kysymykseksi sananvapaudesta. Kirjailija Robert Spencer totesi silloin tuoreeltaan, että Tanska on yksi viimeisistä länsimaista jossa sanan vapaus on yhä olemassa.

SENSUROINNILLA HÖYSTETTY "VAPAUS"
Salman Rushdie ja Theo van Gogh ovat ehkä eniten julkisuudessa esillä olleita Islamilaisten ääriliikkeiden väkivaltaisten levottomuuksien, sekä niiden heihin kohdistuneiden uhkailujen vuoksi. Uhkailut vietiin pisimmälle Hollantilaisen elokuvaohjaaja Theo van Goghin kohdalla, kun hänet murhattiin marraskuussa 2004. Gogh teki elokuvan, joka arvosteli voimakkaasti naisten asemaa islamissa. Tanskassa julkaistut piirretyt Muhamed-kuvat laittoivat ennennäkemättömän uskonnollisen hysterian liikkeelle myös meillä Suomessa. Kuvat poikivat todella erikoisia reaktioita. Mm. arkkipiispa Paarma lähetti avoimen kirjeen Suomen muslimeille, jossa tuomitsi "kaikkinaisen sananvapauden varjolla tapahtuvan tarkoituksellisen uskovien ihmisten pyhinä pitämien asioiden loukkaamisen". Pääministeri Vanhanen pyysi muslimeilta anteeksi ja presidentti Halonen pahoitteli myös tapahtunutta.
Politiikkojen ja kirkonmiesten kannanotot julkisuudessa herättivät sivistyneistön piirissä hämmennystä. Esimerkiksi aate- ja oppihistorian dosentti Tarja-Liisa Luukkanen totesi Hesarissa, että "ei demokratiassa ole tapana pyydellä anteeksi toisten tekemisiä. Demokratian olemukseen kuuluu, että mikään taho ei omista lopullista totuutta ja sen tulkintaa, kaikille saa nauraa ja kaikkia saa kyseenalaistaa". Luukkasen mukaan "on ymmärrettävä, että demokratiassa voidaan tehdä pilaa kaikesta ja kyseenalaistaa sellaistakin, mikä joillekin on arvokasta ja pyhää. Se on vain kestettävä", hän sanoo ja jatkaa, että "se on vain jokaisen kestettävä vastavuoroisena hintana siitä, että julkisesti kyseenalaistaa toisten uskomuksia, väitteitä ja totuuksia".
Akatemiatutkija Jari Ehrnrooth taas muistutti Hesarissa, että "ihmiskunta tarvitsee narrinsa, jotka uskaltavat rienata kaikkia pyhiä uskomuksia ja arvoja. Heidän tehtävänään on provosoida kohteensa paljastamaan sen dogmaattisen arvojärjestyksen, joka muutoin ehkä saattaisi jäädä uskonnollisen liturgian varjoon. Mitä enemmän satiiri pilkkaruno tai pilakuva onnistuu ärsyttämään, sitä paremmin ne osuvat kohteeseensa". "Nauru ei riisu aseita, mutta se on yksi kaikkein tehokkain dogmaattisuuden vastavoima", Ehrnrooth muistuttaa.
Nämä tapaukset soittavat myös ikävää kelloa median itsesensuurista, pelosta ja siitä, mitä se tekee pohjimmiltaan koko demokraattiselle yhteiskunnalle. Herättäen myös kysymyksen, miksi uskonto on kaiken yläpuolella? Uudet eri uskontojen painostusten kautta tulevat "vapauskäsitteet" muuttaisivat demokraattisia käsitteitä radikaalisti. Tällaisten valvottavien vapauskäsityksien leviäminen merkitsisi yhä enemmän sitä, että vapaus käsitetään vielä enemmän lähinnä normiin sopeutumisena.
Vapauskäsitys, niin edistyksellisiä muotoja kuin se todellisuudessa tosinaan voikin saada, edellyttää aina jotakin edeltäviä päätöksiä siitä, mikä se vapauden mitta on. Kun useimmat ihmiset ovat aina kuitenkin olleet konservatiivisia, niin demokratiassa "uusien vapauskäsitysten" leviäminen merkitsee vain entistä ahtaampaa normiin sopeutumista. Luterilaisen yhteiskunnan normioletuksena on se, että ihmiset ovat vapaita käymään kirkossa virsiä laulamassa. Tällaista vapauskäsitystä puolustetaan myös usein viittaamalla hyvinvointivaltion positiivisiin oikeuksiin ja etuuksiin, joita ei pelkällä negatiivisella vapaudella voisi perustella. Mutta tulisiko silti kaikkia hyvinä pidettyjä asioita sittenkään kutsua vapaudeksi, kun vapaus ei näin ollen enää olisi vapautta valita vaan sitä, että "tajutaan välttämättömyys".
Tanskassa kysymys sananvapaudesta nousi jälleen 2008 ajankohtaiseksi Muhamed-kuvien myötä, kun toistakymmentä tanskalaista sanomalehteä julkaisi yksissä tuumin pilakuvista kiistellyimmän, jossa profeetta Muhamedin turbaanin tilalla on pommi.
Jyllands-Postenin kulttuuritoimituksen päällikkö Fleming Rose sanoo, että kriitikot ovat kysyneet häneltä tarkoittaako sananvapaus velvollisuutta loukata tieten tahtoen muita ihmisiä? Kysymykseen hän vastaa, "tämä on tyhjä fraasi. Sillä itsesensuurin ja hyvien tapojen välillä on selkeä ero. Ja on kokonaan eri asia vaieta, koska ei haluta loukata, kuin että vaikenee siksi että pelkää henkensä edestä". (vaikenemisen kulttuuri on suomalaista läsnä joka päivä, ilmeten mm. lastensuojelullisissa asioissa, kun liian moni jättää puuttumatta tuttavansa tekemään väkivaltaan lastansa kohtaan. Ainoastaan sillä perusteella, ettei vain loukkaisi naapuria väliintulolla)
Fleming Rosen mukaan jokaisen pitää hyväksyä, että oma vakaumus tai mielipide saattaa joskus tulla loukatuksi. "Minä loukkaannun joka päivä, kun seuraan tiedotusvälineitä, mutta en rupea polttamaan silti suurlähetystöjä". Fleming Rose vertaa ja jatkaa, että "jos noudatetaan loppuun saakka ajatusta, että ketään ei saa loukata, annetaan valta niille, jotka huutavat kovimmin, kuinka loukkaantuneita he ovat ja jos ketään ei saisi koskaan loukata mistään, niin monet ajattelevat mediat olisivat tyhjiä sivuja täynnä", hän sanoo lopuksi.

USKONTOJEN ERITYSASEMA MUIDEN VAKAUMUKSIEN YLÄPUOLELLA
Suomen lainsäädäntö asettaa luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon erityisasemaan muihin uskontoihin tai vakaumuksiin nähden. Näiden kahden uskontokunnan ollessa muiden uskontojen, tai vakaumuksien yläpuolella. Entä eikö ole ateistia syrjivää, jos heidän vakaumuksiaan saa loukata erilaisilla uskonnollisilla mielipiteillä ja tilaisuuksilla? Entä onko tasa-arvoa lainsäätäjän osalta korostaa uskontojen erityisasemaa kahta uskontokuntaa suosien ja asettaen siten muut tasa-arvottomaan asemaan suhteessa muihin uskontoihin tai vakaumuksiin?