päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Pippuriset kaverini.

Mudin on joskus vaikea löytää kavereita, sillä moni koira -ja varsinkin koiran omistaja- luulee rehvakasta räyhäpelleä vaaralliseksi; mudi kun tuppaa käyttäytymään joskus kuin ryöstöretkellä oleva husaari.

Suurimpaan osaan mudeista kuitenkin pätee vanha kunnon viisaus: paljon meteliä, vähän tekoja.

Siirillä on onni omistaa useita ystäviä, joiden kanssa reuhkaaminen luonnistuu ilman väärinymmärryksiä ja lenkkeily rauhallisessa rinnakkaiselossa.


 

Siirin mielestä Lakulla on asiallinen käsitys
vauhdista; mitä enemmän, sitä parempi.

 

Onko maailma täysin mustavalkoinen!?

Siirin aloitettua agilityharrastuksen, on sen maailmasta ruvennut löytymään enemmän ja enemmän bordercollieita. Ja mikäs siinä; bc:t ovat pääsääntöisesti joviaalia porukkaa, jotka eivät turhaan mutiaisten rutinoista häiriinny tai tönimisestä provosoidu. Ja se on hyvä se!

Bordercollie pojat Edi ja Ali ovat vauhdikasta lenkkiseuraa; Ali huitelee yleensä silmänkantamattomissa, Edi paimentaa Alia ja Siiri Ediä. Tosin Alin puutteessa käy Siirikin Edille paimennettavaksi ja sekös neiti Nokinenää ottaa nuppiin; hän ei todellakaan ole mikään hanhi!


 

Fun pitää Siirille vauhtia yllä. Jopa siinä määrin, että Kriisilapsi on juossut itsensä nuoren neidin vauhdissa maitohapoille -sitä ei nimittäin ole aiemmin päässyt tapahtumaan, Siiri on yleensä se, joka määrää tahdin. Mutta aina löytyy joku, joka on vielä vauhdikkaampi, vielä rämäpäisempi, vielä nopeampi. Noloa...

Mutta harjoitus tekee mestarin ja harjoitusta on saatu!

Fun on joviaali tyttö, kaikkien kaveri, likka joka ei turhista vedä nuppia nenäänsä tai tyhjästä hötkyile.


 

 

 

Porukassa paras.

Koko lenkkipoppoo noin kutakuinkin samassa ruudussa. Pinserit Siru ja Loru eivät ryhdy mihinkään paimenkoirien kohellukseen vaan harrastavat äiti-lapsi jumppaa keskenään (jotain rajaa sentään!).

Funia kiinnostaa kovasti Ali, jota taas kiinnostaa lähinnä hävitä paikalta. Saavuttamaton kypsempi mies vetää nuorta likkaa puoleensa.

Siiri reuhkaa Edin kanssa, joka taas yrittää ratkaista dilemman "paimentaako Alia vai Siiriä -kas siinä pulma!"


 

Siirin satunnaiskaveri Pirkanmaalta on paimensukuinen lapinkoira neiti Niehku.

Niehku on ponteva pelastuskoiranalku, tuore etsintäkoira, joka marraskuussa -05 saavutti hälyryhmäkelpoisuuden ja pääsi ensimmäisiin etsintöihinkin melkein niiltä istumilta. Ja sitä myöten mediapyöritykseen, lehteen ja suuren yleisön tietoisuuteen.

Niehkun kämppäkaverina toimi Siirin isotätipuoli Ada, joka siirtyi taivaalliseen mudikuoroon (Huutajat) tammikuussa -06.
 

 

Osaaksä Niehku sammakkoo?

 

 

Aivan erilaista koiramentaliteettia edustavat Hannan walesinspringerspanielit Eppu, Jakke ja Maisa.

Maisa ja Siiri ovat joutuneet tutustumaan toisiinsa vanhan kytköksen takia; meidän mäyräkoirat ja Maisan lauman vanhemmat walesit Eppu ja Jakke ovat kavereita jo vuosien takaa -ja näin laumojen nuorisokin joutuu sosialisoimaan toistensa kanssa.

Ja hyvin lauman nuorisojäsenten yhteistyö skulaa.


 

Igor dalmatialainen on ystäväni Mian lauman nuorin jäsen, joka otti paikkansa Heinosen laumassa Max mäyräkoiran siirryttyä ajasta iäisyyteen marraskuussa -05 kunnioitettavassa 13½ vuoden iässä.

Nyt, kun Igor on saavuttanut kriittisen puolen vuoden iän, sen kanssa voi jo leikkiäkin. Siitä voi ehkä hieman pitääkin. Ja ehkä sen kanssa voi jopa vähän riehuakin...

Hyvä lenkkikaveri tästä pilkusta kasvaa!


 

 

Ja niin kuin tanssi leikki käy!

 

Mutta loppujen lopuksi, kyllä mudi on mudille mudi!

Ja Sulo Siirille ykkönen. Isobroidi on aina parasta seuraa, rakkain reuhkakaveri, vahtimaakari ja illan tullen olkapää jota vasten nukahtaa.

Paita ja peppu aina yhdessä kun mahdollista. Siiri temperamenttisena pikku Myynä jonka yli ei kävele kukaan ja joka haluaa toimintaa ja ääntä maailmaan. Sulo rauhallisena hajamielisenä professorina, joka herkästi uppoutuu hajujen maailmaan ja omiin ajatuksiinsa, eikä koskaan ikinä hermostu kuohahtelevaan sisareensa, joka roikkuu milloin rintakarvoissa milloin loikkii yli ja huutaa korvaan.

 

Rakas riitapukarini serkkuni Ferdinand Tollo.

Siiri ja Feri tuovat toisistaan riitaisimmat luonteenpiirteensä esiin; ja nauttivat itse aikaan saamastaan metelistä ja hässäkästä ympäristön pidellessä korviaan ja pidätellessään henkeä... Henkseleitä paukutellen, toisiaan tönien ja uhoa täynnä tämä kaksikko rynnistää metsään -ja rauha on silloin luonnosta kaukana.

Husaarit, hunnit ja mudit. Niinpä niin.