päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Kyllä maalla on mukavaa.

Siiri on maatiaiskoira. Se nauttii selvästi, kun se saa pitää pihapiiriä silmällä ja huoltaa laiduntavia hevosia. Olla mukana ja toiminnan keskipisteessä; heinää ja vettä laitumelle kuljettamassa, sähkölankoja vetämässä, paaluja korjaamassa, mustikoita poimimassa ja lehtiä haravoimassa. Mikään tehtävä tai toimi ei ole sen mielestä liian vähäpätöinen; kaikki on kivaa!

Hauskinta on Siirin mielestä Mattilassa, missä ystäväni Mian hevoset laiduntavat kesäisin. Mutta on Mattilassa muinakin vuodenaikoina tekemistä!

Maalla mudi on elementissään.

 

Laidun Mattilassa on vielä talven jäljiltä kuivaa kuollutta heinää. Paalutuksen ohella pitää levähtää ja venytellä, että jaksaa taas painaa pitkää päivää.

 

Mattilassa maatiaisena.

 

Vauhtia veressä, päätöntä menoa. Laitumella on
hyvä päästellä täyttä vauhtia, Pustako kutsuu?

Mattilassa kevättä rinnassa pääsiäisenä 2003.

Pellonlaitaa. Pääsiäisenä aurinko jo lämmittää,
lumi on sulanut ja laakson pohjalla solisee puro.

 

Siiri, Ella ja Alma paistattelevat päivää ja
paaluttavat laidunta. Ja ajavat fasaaneja.

Siiri uraputkessa.

 

Ellalta on jo veto veks...

...mutta RinTinTin jaksaa aina vaan

 

Ja niin saapuu kesä -ja hevoset.
Pikku paimen on valppaana.

Mia vie varsoille lisää purtavaa, Tulipoika tarkkailee paimenta ja kuvaajaa, muu nuoriso on kiinnostunut lähinnä vain appeesta.

Laitumellekin pitää ruokkia ja viedä vettä -onneksi on mönkijä! Varsat viettivät yötkin laitsalla, mutta oripoika Olli tuli yöksi sisälle -sillä eihän sitä koskaan tiedä...

 

Siellä missä on hevosia, on myös kärpäsiä.
Ja suuri kärpäsjahti!

Siiri ja Ella pistävät vibaa punttiin. Mitä nuoriso edellä, sitä vanhukset perässä... Illalla maistuu uni iästä ja lajista riippumatta.

Laitumen rinnettä alas ja suoraan puroon.

 

Päivän duuni on tehty, hevoset ruokittu ja
vedet kannettu. Maha täynnä murkinaa.

Aurinko on armoton, kärpäset pörräävät korvissa ja hevoset laiduntavat tasaista tahtiaan. Varjossa    rinteeltä on hyvä pitää tilannetta silmällä.

 

Olli Mian kanssa laitumella. Olli oli neljävuotias,
kun se Venäjältä tuotuna villikko orina tuli Mian omistukseen -ja meidän sydämiimme.

Ollia ei voi ohittaa. On hevosia ja sitten on Olli.

Mia ajaa Ollia.

Kesällä 2004 Olli lähti paremmille laitumille
16-vuoden iässä. Vanhan hankosidevamman hoitamiseksi oli tehty kaikki, mitä tehtävissä oli. Turhaan.

 

Hyönteiset lentävät matalalla, ilma on kuuman   kosteaa, taivas tummuu, kaukana jyrisee.
Laitumella ukkostaa.
 

Aina on aikaa leikille. Ella ja Siiri ottavat erän
"jänistä ja mäyräkoiraa".

 

Vehnä on vihneetön... mutta mikäs pelto
tämä myyräpelto sitten on?

 

Syksyn tullen alkaa omenatalkoot. Mutta vielä
on kesää jäljellä ja aurinkoa ja vapaita päiviä.

Siiri tähystää omenapuussa.

 

Muiden maalla, vieraisilla.

 

Ella lampolassa; opiskeluaikanani maatilaharjoittelussa.

Iltaheiniä jakamassa, tasaisen unettavan rouskutuksen vallitessa, pakkasen ja tuivertavan tuulen jäädessä lampolan oven taakse.

Ella ja Alma Taipalsaaressa.

 

Miksei aina voi olla loma? Siiri nelikuisena Taipalsaaressa opettelemassa mökkeilyä.

 

Tummat pilvet nousevat järven takaa, veden pinta väreilee, ilmassa on odotusta. Ukkostaa.

 

Metsässä on hyvä tietää mistä ruokaa saa. 
Vatut olivat isoja, makeita ja aivan kuonon ulottuvilla.

 


Mutta mustikat ne vasta pistivätkin neidin naaman virneeseen! Namia! Metsässä! Ilmaiseksi!

Siiri ja Janne avaavat futiskauden
Pyhtäällä huhtikuussa -05.

 

"Ja hän etenee, hän nappaa vastustajan
kulmapotkun ilmasta, hän kuljettaa palloa kohti vastustajan päätyä, puolustaja kirii, mutta liian myöhään...

MAALI!"

Ryhmä Rämä futaa.

Geimeissä Jannen kanssa Ella, Siiri, Feri
ja wanha palloasiantuntija Sissi.

 

Ja kukakohan loppujen lopuksi
omii nahkakuulan...?

Neiti Säänvirkku tietenkin!

Ellalla on vauhti päällä. Ja kaksitoistavuotis
synttärit seuraavalla viikolla -HUH!

Pakko painaa pitkää päivää.

Ella pistää vibaa punttiin; senioriosasto jaksaa
aina vaan. Käykö se Duracelilla?

 

Tärkeä kaivuu homma. Pakko saada valmiiksi.
Ei millään ehdi keskeyttää.

Ja rapa roiskuu!

Siiri puuhkahäntä.

 

Sissilläkin menomono vipattaa -eikä ihme, onhan    esiin otettu pyöreä esine. Leikki on pakko viheltää poikki ajoissa; madame ei aina muista noudattaa henkilääkärinsä ohjeita mitä sydämen
rasittamiseen tulee.

Laiturille paistaa aurinko, laineet liplattaa
ja linnut laulaa. On kevät. Ella paistattelee.

 

Neiti Nokinenä tyyriin oloisena.

Keväinen syvänsininen taivas,
tällaista valoa ei ole pitkään tarjolla!

 

Ella malttaa poseerata hetken.

 

Siiri ja Ella laiturilla. Aurinko kuumottaa
selkää, poutapilvet matkaavat taivaalla
ja lämmin tuuli puhaltaa.

 

Alma ja Ella.

Valot ja varjot kaislikossa, laiturin natina
ja lämpöinen vanha puu.

Tuoksuuko täällä terva vai onko se
sittenkin vain mielikuvitusta?

 

Haltialan pelloilla, melkein Stadissa.

 

"Moi lemmu, mä oon Siiri. Ooksä kuullu
suihkusta tai deodorantista koskaan?"

 

"Hei, tuol on lampaita, näättekste!
Ihan oikeita lampaita! JEE!"

"Älä ny broidi oo tosikko! Leikitään ny vaan!"

 

"Siis nyt siis tosissaan leikitään hei!!"

"No ny se rupes skulaan!"

Siiri elementissään,
reuhkaamassa Sulon kanssa.

 

Silkkaa elämisen riemua!

 

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...
-ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

 

 

Herkeämättä. Keskeytymättä.

Troikkaseuraamista? Hmm...
Temppuilemassa Hiski, Sulo ja Siiri. Tästä on hyvä lähteä kehittelemään -mutta jättäkää minut laskuista; kolme mudia tottelevaisuussuorituksessa yhdellä kertaa? Minulla on kädet täynnä jo yhden kanssa...

Siiri, Sulo ja Hiski -tarkkailuluokkalaiset.

 

 

Maalla mutiainen paikallaan.