päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Ei vettä, rantaa rakkaampaa.

Mikään ei voita merta.

Meri on villi, vapaa, voimakas. Meri on arvaamaton -sitä pitää kunnioittaa. Mutta kun meren kanssa ystävystyy, saa jotain mitä ei missään muualla tavoita; myrskyisä ranta, vihmova tuuli ja raivoava meri. Aurinkoinen ulappa, lempeä aalto ja keinuva vene.

Merellä on aina erilaiset kasvot.

 

 

Pikku tähystäjä.

 

Midsommar på Åland.

 

 

 

Jäiden lähdettyä.

 

Ella kiipeilee Tullisaaren kallioilla
jäidenlähtöaikaan keväällä 1995.

Siiri hankkiutuu eroon raskaaksi käyneestä talviturkistaan huhtikuussa 2003.

 

Iloinen auringonpalvoja venyttelee.

Turkinhoitoa á la Siiri.

 

Rantakaislikko on vielä lyhyttä ja
rannassa avaraa. Tilaa remuta.

Kauas pilvet karkaavat.
Tuuli kuljettaa taivaan lampaita ja riepottaa
pientä koiraa. Aurinko lämmittää jo.

 

En minä halua olla kuvassa. En ainakaan katso kameraan. Enkä varmasti höristä korvia. Sitä nyt
en ainakaan suostu...!
Ja linssissäkin on Ellan nenän jälki...

Wanha ja vakaa mäyräkoira. Istuu arvokkaasti ja rauhallisena, ympäristöään hillitysti tarkkaillen.

Ainakin hetken...!

 

Ja se siitä hillitystä arvokkuudesta...
Ella panee jälleen kerran tuulemaan.

Keppijumppaa; nosta oikeaa, heiluta vasenta,
taivuta kaulaa taaksepäin ja pyöritä häntää.

 

Ja mikä on iloitessa, kun kesä on tulossa!

"Rnnnn-hurrrrnnnn-kriiiks-rnrnrnrnnnn!"
Vauhtia masiinaan!

 

 

 

 

 

Kesä tulla kohisee.

 

Siiri tutustuu mereen 3½ kuukauden iässä.
Ystävyys sinetöitiin heti.

Alistu meri! Kuole varjo!
Himskatti kun koko ajan menee vettä suuhun...

 

Uusi elementti on jo tullut tutuksi. Siiri hyvin tyypillisenä, ikää 5 kuukautta.

Isobroidin kanssa ensimmäistä
kertaa Suomenlinnassa.
Näillä kalliorannoilla on asialliset tyrskyt!

 

Alma paistattelee päivää aina yhtä tyylikkäänä.   Uutelan rantakivillä kesällä 1997.

Merenrannassa on usein muurahaisia. Kusiaisia tarkemmin sanottuna. Niitä ei Ella voi sietää
-eikä kyllä kukaan muukaan! Kalvik heinäkuu 2004.

 

Siiri tähystää Uutelan
aallonmurtajalla heinäkuussa 2004.

 

Keskikesällä meri on tumma, viheriäinen levästä -viherlevästä. Aallonmurtajan luona vesi on syvää
ja viileää, lokit huutavat luodolla.

 

Tummiin vesiin käy pelottoman tie. Siiri
ratsastaa tyrskyillä heinäkuussa 2004.

Meri vetää mietteliääksi, horisonttiin unohtuu tuijottamaan, aika kuluu. Siiri ajatuksissaan heinäkuussa 2004.

 

Kiljusen herrasväki rantalomalla. Alloissa    heinäkuussa 2004 Siiri, Feri ja Sissi.

 

Rannassa riittää tekemistä. Siiri kaivuuhommissa heinäkuussa 2004, Ella piällysmiähenä.

 

Härdelli rantavesissä. Ella tarkkailee
minkälaisen hässäkän Siiri, Feri ja Sissi
saavat aikaiseksi. Aurinkoa elokuussa 2004.

Pieni merenneito elokuussa 2004.

 

Alkukesän kirkas valo ja vaalea taivas.

 

Ryhtiryhmästä päivää!

Tuleeko kalaa? Ei, mutta kaislaa nousee.

 

Ella putsaa rantaa kaislasta, Siiri siivoaa merta.

 

Ja sitten hepulia!

 

Patsasteltaisiinko tässä vaan valokuvauksellisina upeassa maisemassa fantastisessa valossa
hienoina  ja arvokkaina. Tai sitten voitaisiin
tietysti saada ihan infernaalinen hepulikohtaus. Taas.

 

Ellalla on jälleen vauhti päällä;

...shaken, not stirred.

 

Liikuntaa ennen pitää venytellä. Ja vähän
jälkeenkin. Eikä tässä välissäkään tee
yhtään pahaa hieman kurkotella.

 

Kyllä ehdottomasti; lihashuolto kannattaa!

 

Herrasväki Kiljunen rannalla.

Ella ja Siiri keskittyvät reuhkaamiseen, kun taas Omppu... no, koskaan ei voi miihailla liikaa.

 

Maailmaan meteliä.

Siiri on löytänyt itselleen väsymättömän    reuhkakaverin Jannesta.

 

Ei irtoa sitten millään.

Ja Ella ui ympärillä kun ei raukalla jalat
yletä pohjaan. Se varmaan sinnittelisi
kunnes hukkuisi, ennemmin kuin antaisi periksi...

 

Tästä syystä on takataskussa oltava
muutama ylimääräinen keppi; heti kun Ella
saa jotain suuhunsa, se lähtee uimaan
kohti rantaa. Sitä ennen sille on aivan turha
rannalta ruikuttaa tai kohti tukevampaa
jalansijaa viittilöidä tietä.

Siiri ja sorsat (noh, kun kuva on pieni niin sitten
se on pieni!) uivat sulassa sovussa.

 

Miksiköhän joka paikkaan pitää rynnätä?
Pitääkö minun huolestua, jos Siiri jonain
päivänä vaan marssii rauhallisesti veteen?

Koira joka on ollut totaalinoutokieltäytyjä,
ei nykyisin tahdo löytää tarpeeksi
isoja keppejä kannettavakseen.

 



Poutapilvet matkaavat verkkaisesti taivaalla, lokit kaartelevat laiskasti yllä ja aurinko hivelee ja
hellii. Kesä parhaimmillaan parhaassa paikassa; merellä.

Kaislikossa suhisee, rapakossa rahisee,
kuka tulla tuhisee?

 

 

Isompi, pidempi, hankalammin kuljetettava.

 

 

 

Lumoava katse.

 

Horisontin taakse.

Aurinko polttaa taivaalta, kaislikko liikkuu
laiskasti ja varjot piirtyvät kallioon. On keskikesä.

 

"Anna Sulo mulle se lelu jooko."

 

Risto Reipas? Eikun Sulo Supermies.

"Mul on kongi. Vähänks mä oon levee."

 

"Ja siis varmana et vie hei mun kongii!"

Sfinksi. ("heitä, heitä, heitä")

 

"Ny sitä lelua liikenteeseen ja mereen ja sassiin
ja niinku olis jo, et niinku nyt vai heti hä!?"

 

"Ja sit näillä se niinku raatelee sen
villisian ihan niinku tuhannen päreiks!"

 

"Suloo-o! Tuu ny leikkiin, jooko!"

 

Syöksy, vaani, pyöritä häntää...

 

...kimppuun!!!

Unkarilainen tango.

 

Siiri ja Sulo suhteellisen tyypillisinä. Sanomattakin selvää, että näillä kahdella on yleensä tolkuttoman hauskaa keskenään. Ja tolkutonta.

Onneksi mudin turkki varisee suurimmaksi osaksi metsään ja rannalle, ja loput autohäkkiin,
ettei kotiin jää aivan tolkutonta siivoamista.

 

Sateenkaarenpäässä on aarre.

 

Tauon paikka.
Hengähdys ja hetken hiljentyminen. Kaikille.

Citius, Altius, Fortius.

Ohikiitävä sekunti.

 

 

Ja niin saapui syys.

 

Syksyllä vihdoinkin valoa! Koko kesän ollessa
yhtä sadetta, saapui vihdoin syyskuussa valo.
Eikä hetkeäkään liian aikaisin, päivä lyheni
jo suurin harppauksin.

Siiri syyskuisessa auringonpaisteessa 2004

 

Ahvenanmaan taika. Sateiden jatkuttua toista
viikkoa, aurinko kurkisti pilvenraosta lautan     saapuessa Maarianhaminaan.
Stengrundetissa paistoi jo kirkkaalta taivaalta.

 

"Mä en halua mudia. Ainakaan mä en
sen kanssa sitten rupee mitään."

 

Kainaloinen aina valmis poseeraamaan.
Siiri siis, ei omistaja.

 

Kelli ja kieri, vielä on kaislaa,
kohta on talvi ja lunta vaan.

 

Täyden kympin mudi.

Hämärän rajamailla.

 

Taistelevat metsot. Ei kun mudit.

"Mä tuuuuuuuuun!"

 

Unkarilainen pystypaini.

 

"Kuka, mitä, häh?!"

 

Siiri ja Sulo. Paita ja peppu.
Aina yhdessä kun mahdollista.

 

Saalistaja vaanii.

 

Se hyökkää!

Se... roiskuttaa hiekkaa silmille.

 

Söpöläiset.
(Älä anna ulkonäön hämätä! -toim.huom.)

Tästä se lähtee...

 

...vauhti kallossa...

...Sulo kirii...

 

...miesten täytyy aina voittaa...

...mutta näin siinä sitten aina kuitenkin käy!

 

Marraskuinen merenranta on koirille vapaa.

 


"Jalka jalan eteen,
koira juoksee veteen.

Koira loikkii aidan yli
toisiin kyliin, toisiin kyliin!

Juokse sinä äidin syliin!"

-Kirsi Kunnas-

 

 

 

Hiljainen meri.

 

 

 

 

Talvella meri hiljenee ja valo ohenee.
Siiri suuntaa auringon kajoon kohti
Kalvikinlahtea helmikuussa -05.

 

Jään reunamilla Ella ja Alma tammikuussa -97.  Avovesi alkaa lohkareiden takaa,
missä laivaväylät kulkevat.

 

Meren jäätyessä Helsinkiin muodostuu tilaa
ja erilaista väljyyttä. Sulo, Hiski ja Siiri ottavat tilanteesta ilon irti siirin kolmevuotis
syntymäpäivänä 13.3.05.

 

Jäätä pitkin pääsee kerrankin saariin ja luotoihin,   minne veneettömällä ei muuten ole asiaa.
Sulo, Siiri ja Hiski ovat kiinnostuneita vain toisistaan.

Keskitalven kuulasta valoa helmikuussa -05.

 

Tulipalopakkaset tammikuussa -03.

 

 

Joulukuun ensimmäinen päivä.

Aurinko matkaa matalalla, meri on rauhallinen.

 

 

 

Pimeä laskeutuu nopeasti
vuoden synkimpään aikaan.

 

 

Eipä aikaakaan kun aurinko on mennyt
mailleen ja pimeä hiljentänyt rannan.

Vain kajo jää jäljelle.

 

 

Joulupäivänä -05.

 

Janne ja Ella. "Et sit ota musta mitään kuvia!"
"Joo joo, en ota en, tietenkään en..."

 

Keskitä katseesi, ota valmistava, ennakoiva pieni loikka ja valmista lihakset tulevaan ponnistukseen,
ja sitten... veeeeenytyyys!

 


 

Siiri kuuntelee hileen helinää.

Meri alkaa jäätyä, rannassa ritisee ja suuri vesi odottaa rauhallisesti peitettään. Talvi tulee vääjäämätöntä vauhtiaan. Päivä on lyhyimmillään ja talvi kolkuttaa ja kopistelee ovella.
Kohta taas kävellään vetten päällä.

Lapsi on terve kun se leikkii.

 

 

Pienpeto ja karkottava kettukoira. Mikä yhdistelmä!
Ja samassa laumassa...


 

 

Tammikuun viimat ovat saapuneet. Tuuli vihmoo  mereltä ja tuo mukanaan pistelevää jäistä hilettä.

Se on talvi nyt sitten!

Mangusti.

 

Tää on taas tätä. Sisarukset. Aina repimässä
paloja toisistaan ja mätkimässä ja painimassa ja...

"Waeheeeeyyyy!!!!"

 

Hyvä ystävä kestää melkein mitä vaan.

 

 

"Tää on niinku kaksoisagentti ja sit tulee
niinku sellanen takaa-ajo ja kun tää saa sen kii,
ni tulee sit niinku sellanen käsirysy. Tieksä!?"

 

 

 

Osaa ne olla paikallaankin. Ja rauhallisia. Nykyään enemmän ja enemmän; riehuminen ja päätön juoksentelu ja ryntäily vähenee koko ajan.
Nämä kaksi käyttäytyvät välillä jopa varsin aikuismaisesti. Ikävä tulee jopa niitä rasavillejä riekkuapinoita! Ainakin ajoittain...

Uimahyppy. Hankitason voltin suorittaa Fun.

 

 

"Leikitäänks hei bordercollieita?
Ai niin, kun te kaikki oottekin..."

Follow that tail.

 

 

Alma, Ella ja Feri ulkoilevat jäällä.

 

Ja sitten vihdoin tulivat ne kevättalven aurinkoiset päivät, kun hanki on puuteria ja jää kantaa.
Näitä on odotettu koko talvi ja ne kestävät niin kovin lyhyen aikaa... Päivä pitenee jo, illallakin näkee vielä,  linnut laulaa ja kesä lupailee tulostaan vaikka hanki on vielä syvä ja jää vahvaa. IHANAA!!!

 

Ei se ole Jeti. Se on Sulo.

 

Koppi!

Kojootti? Kettu? Mudi?

 

Siiri laskee mahaliukuria.

Kalliosaaren korkeimmalla kohdalla.

 

 

Siskokset viekukkain.

Niitä ei tosiaankaan tarvitse pyytää tähän asentoon;   ne vaan haluavat olla toistensa iholla.

Kevättalven viimeinen aurinkoinen päivä.

 

 

Jonkin sortin hullutta tämäkin; yhdeksän
koiraa jäällä. Handlaajia sentään neljä.

 

 

Mereltä tuulee.