päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Päin metsää.

Metsä täynnä elämää; hiljaisia kuusikoita, solisevia puroja, puissa sirkuttavia lintuja, ohi loikkivia rusakoita, kallioita, järviä, niittyjä ja tiheitä ryteikköjä.

Metsä on pienen koiran puuhamaa; aina löytyy tekemistä, rymyämistä ja seikkailuja. Metsä ei koskaan ole samanlainen ja se on täynnä hajuja ja houkutuksia.

 

Kaislikossa suhisee, ryteikössä rytisee.

 

Kevätpuro solisee.

 

Ihan kohta on kevät. Täällä löytyy jo lumeton läntti!

Kevätaurinko on jo sulattanut hiekkatien.

 

Keväthepuli.

Kun vaan vedet ovat riittävän lämpimiä...

 

Juoksemisen riemua, hajujen
sekametelisoppa! Kevät!

 

Turkinhoitoa sammalissa. Mihin sitä harjaa
tarvitsisi, kun on luonnon omat keinot...

 

Karvat ojennukseen ja menoksi.

Sammalissa on hyvä levätä luvattoman
irtioton jälkeen.

 

Eikä keppi päässyt häntä pakoon...

 

May the force be with you!

"Kukkuu! Mitä sä siellä kyykit?"

Vetää mietteliääksi pienen tytön tämä
keväinen metsä ja heräävä luonto.

 

Kalliolle, kukkulalle...

Mistä vaan pidemmälle näkee ja kauemmas ulottuu. Missä pystyy patsastelemaan niin, että varmasti kaikki näkevät. Ja mistä näkee kaikki, jos vaan joku jossain kulkisi.

Onneksi kukaan ei kulkenut missään vaan metsä
oli sen lyhyen iltapäivän vain meidän.

 

Ryntäilyä...

...sinkoilua. Aiheena tällä kertaa käpy.

 

Onko tämä se, mitä kutsutaan
kukka-asetelmaksi?

Siiri, Ella ja Alma.

Roll the tape. Set the camera. And action!

Alma teemalla: Pieni Talo Preerialla.

 

Myyriä pellossa.


Hopsis ja loikkis.

 

Shake it...

...baby shake it!

 

Ylväänä, sinivuokkojen keskellä.

Aina valmis!

 

 

Ryhmä Rämä poseeraa; Feri, Sissi, Ella, Alma ja Siiri Sipoonkorvessa.

 

 

Keskikesän paahteessa ja suvisateen ropinassa.

Pikku nallekarhu Nuuksiossa. Siiri kolmen
kuukauden iässä harjoittelee remuamaan.

Aisapari Alma ja Ella.

 

Sulo ja Siiri varrella virran.

 

Miksi tyytyä olemaan vain virran varrella,
kun kerran voi olla virrassakin!

 

Kuuma! Eikö täältä mistään löytyisi yhtään   
ojaa mihin pulahtaa...?

 

Viilennystä sammalikosta.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sateen
liukastamilla kallioilla. Sulo ja Siiri kiitävät.

Suolammen vesi on tummaa ja viileää.
Ella nauttii virkistävästä kylvystä.

 

Sateisena kesänä metsä on vihreä kuin smaragdi. Sammalikon läpi virtaa tumma puro.
Koirat pysähtyvät vaanimaan.

Kohta hetki on taas mennyt ja ilman
täyttää haukku ja riemu.

 

Ella märkänä sammalikolla mietteissään.

Hiekkakuopalla ylös ja alas. Kuka kaasuttaa   kovimman vauhdin? Ella, Siiri ja Sulo
ottavat toisistaan mittaa.

Loppukesästä kukkii kanerva.

Sulo on kiinnostunut enemmän Siiristä:
"Kultaseni, onko sinun kajaalisi levinnyt?".

 

Alkukesä on taas sateinen. Suolla on
märkää ja maa alla upottaa.

Suolammen vesi on tummaa;

"Kerro kerro kuvastin, ken on maassa nopein?"

 

Siiri on aivan muissa maailmoissa, mutta Ella
kyllä havaitsee tilaisuuden saada namia.

Hip, hip, eikös valokuvauksesta aina saanut
jotain palkkaa!

Ella, Siiri, Omppu, Alma ja Janne.
Meidän lauma.

 

"Pyörteeseen, vedit minut pyörteeseen."

Kyllä mä aina yhden jätkän voitan!

 

"Heitä, heitä, heitä, heitä, heitä!"

 

Jesh! Järveen, molskis, pläts! Jiihaa!

Tätä neiti Nokinenä leikkisi IHAN miten kauan tahansa. Keppi järveen, keppi järvestä, keppi järveen, keppi järvestä, kepin kanssa ympäri hepulointia,
keppi piilotetaan, keppi löydetään, keppi järveen..."

Kunnes paikalle tulee Ella ja ryöstää kepin.

Vauhtimuorille ei riitä oma keppi; Ellan on
saatava kaikkien muidenkin tikut.

 

Kyllä Ella itsekin hakee keppejä, eikä vaan
poimi lasten leluja rannalla. Hakee hieman liiankin innokkaasti niin, että Ellalle on oltava keppi,
muuten Ella ei nouse järvestä.

Pikainen ravistus, jonka jälkeen seuraa
armotonta elvistelyä keppi suussa pitkin
poikin rantaa.

 

Ella on löytänyt Siirin keppipiilon.

 

Onneksi apu on lähellä ja keppivastaava on
löytänyt lisää tikkuja järveen paiskottavaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

"Heittäsiksä mulle taas yhen tikun jooko?!
Ku mä oon tällanen sievä ja viaton pieni
tyttökoira vaa. Jooko pliis?!!"

 

Läpi menee ja tikku lentää järveen.

Pieni saukonpoikanen on onnellinen; on järvi,
on oma lauma jossa tikkupeliin jallitettavia henkilöitä. On kesä ja tumma suolampi. On kalliota millä kuivatella ja metsä missä remuta.

Mitä sitä koiranpoikanen muuta tarvitsisikaan?

 

PELIÄ!

Vanhalle setämiehelle vauhtia. Feri ja Siiri pitävät metsän eläväisenä.

 

Ella tahtoo myös osallistua.

"Kyllä mä ne vielä kiinni saan...!"

 

Yleinen hässäkkä Ellan, Alman ja Siirin voimin.

Sissi haluaa tehdä tiettäväksi, miten mielenkiintoista tällainen käytös hänen mielestään on...

 

Alma käyttäytyy epätyypillisesti.

Alma ei koskaan oikein oppinut leikkimään, tai ainakaan innostunut mistään repimisestä. Mutta remmi on jostain syystä eri asia; liittyisiköhän se jotenkin taluttamiseen ja siihen kuka johtaa ja ketä?

 

"Juhuu! Ferdinand odota!"

Se vain pulpahtelee Ferin suusta.
Huuto nimittäin.

Komea koirapoika saniaismetsässä.

 

Tummista tummin lampi. Vesi on viileää vaikka keli
on helteinen. Siinä on hyvä vanhan vilvoitella.

Siiri on kesän kunniaksi heittänyt bikinit päälle.
Kuka se nyt talvivaatteissa keskellä kesää...?

 

"Ota kiinni mandariini, osuuskaupan tissiliivi!"

"NYT HETI PAIKALLA!"

 

Very important business.

Feri mutii.

Sammal on niin vihreää, niin vihreää,
että siihen voisi upota.

 

Hän tuulen lailla kiitää,
välittämättä esteistä, vaaroista.

Sen ohikiitävän hetken ajan, Ferdinand pohti päättävänsä päivänsä hyökkäämällä piehtaroivan
Siirin päälle. Mutta muutti sitten mielensä.

 

 

 

 

Kirpeä syksyinen metsä.

 

Valo siivilöityy kultaisena ikihonkien lomasta.
Ella ja Siiri odottavat hiljaa.

Ella ei millään malttaisi. Eikö jo voitaisi taas
reuhkata, miksi se kestää niin kauan.

 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Luonnonrauha on tästä kaukana.

Ellalla ei ikä paina. Eikä järki päätä pakota. Kaksitoistavuotiaan innolla nuorempien perään.

 

Ota kiinni jos saat!

 

Mutiaisen kuvaamisen sietämätön vaikeus.

Luontoäidin parhaassa valaistuksessa.

Ja valo lankesi hänen ylleen...

Sissi ja Feri höyryävät.

Pimeän metsän valaisee yhtäkkiä kaunis kuusien siimeksestä siivilöityvä kuulas valo.
Kuurainen maa ritisee jalkojen alla,
auringon läikässä on melkein lämmintä.

Talvi tekee tuloaan.

 

Feri ja Siiri kirmaavat, aurinko laskee.

Aurinko värjää höyryävän hengityksen. Metsä on hiljainen. Hetkeksi -mutta vain hetkeksi-
aika pysähtyy.

Tällaisena iltana.

 

Kultainen valo Sissin ja Siirin takana.

Siiri auringon kultaamana.

 

Tässä metsässä liikkuu haltijoita. Tai ainakin tonttuja.

Ella ja Alma kuuntelevat.

Talvi tekee tuloaan. Sammal ritisee.

 

Ruuhkaa polulla.

Feri on tukkinut tien, Alma ja Sissi jonottavat.

 

Kaksi preeriakoiraa? Tai Siiri ja Sulo.

 

Siiri loikkii sinne...

...sun tänne.

 

Mitä kauheuksia sitä tapahtuisikaan, jos
kukaan ei vahtisi!

Onneksi Siiri jaksaa vahtia. Ja vielä täysin
ilman korvausta.

Painiityllä kulkee joku!

 

"Liiku lehmä, liiku lehmä, liiku lehmä...!"

 

Kettu, orava, jänis, myyrä, mudi, hirvi, peura
-ihan mikä vaan mistä saa liikettä kinttuun.

 

Heinä alkaa kahista jo syksyisesti.

 

Härdelli.

Lumisessa vaipassa.

 

"Varo mastosta tippuvaa jäätä!"

 

Tukka takana - elämä edessä!

"Ai täällä saa rähjätä?! No sitten mä kanssa!"

 

Unkarilainen ja brittiläinen mentaliteetti kohtaavat;
Edi paimentaa Alia ja Siiri Ediä.

 

"Jihuuuuuuu!!!"

 

"Ai, eikun, hetkinen-hetkinen-hetkinen...
enhän mä tyttöjen kanssa rupee mitään...
unohdetaan Siiri sittenkin koko juttu!"

 

Voiko poikakoira vaivaantuneemmalta näyttää...

 

"No jos pienen pyrähdyksen..."

"No tää on sitten elämää! Frisyyri kuntoon."

"Katso äiti, oonko komee?!"

 

Puiden halailija.

 

Kultainen tyttö, suorastaan pyhimys.
Ettekö usko? Sillähän on sädekehä!

 

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla yllätyt!

Armotonta menoa Sipoonkorven hangilla.
Holtittomassa vauhdissa Alma, Feri ja Siiri.

Tässä menossa heräävät talvehtivat karhutkin.

 

Feri - vain hivenen eksyksissä.

Siiri vaanii kallion päällä.

 

Viestinviejät: Feristä juoksuttamalla enimmät huudot pois. Menossa mukana Ella, Feri ja Siiri.

Viestin jälkeen täytyisi viilentäytyä. Mutta 
Ella tahtoisi jo uudelle taipaleelle.

 

Ella ajaa, tönii ja härnää.

Siiri yrittää olla tiukkana. Teho on
käytännössä katsoen olematon.

 

Almakin intoutuu melskaamaan lumessa.

Siiri ja Ella viipottavat järven jäällä.

Geriatrista menoa!

 

Osui ja upposi!

Riehuessa tulee hiki. Onneksi apu on lähellä!

 

Ella on vanha tekijä, mitä lumipallojen
koppaamiseen tulee.

 

Jolkotellen hitaasti mutta varmasti.
Ella ylittämässä järvenjäätä.

Aurinko alkaa painua mailleen, järvenjään ylle   laskeutuu sininen hetki. Alkaa olla aika lähteä
kotiin, viivytellään vielä vähän.

Alma näyttää mallia, kuinka
peuranpapanoiden kanssa toimitaan:

Hiero ensin perusteellisesti...

 

...ja sitten kunnon ravistus.

Näin järjestetään oikeaoppinen hässäkkä.

Ferillä olisi jo kiire, mutta Siirin
vilvoittelu on vielä kesken.

 

Huuda ja pauhaa, onko täällä
enää luonnonrauhaa?

Varokaa vihaista mummoa?

Sissi (14 vuotta ja rapiat päälle) pistää sisarenpoikaansa Ferdinand Tolloon vauhtia.

Sissi laulaa luikauttaa samalla reippaan
masurkan yleisön iloksi.

 

Minäkö makkaravarkaissa?

Ferdinand lumimies.

 

Maisa, Jakke ja Siiri risteyksessä.

Koppi!

 

Slalomia keväisillä hangilla.

Riehuminen janottaa.

 

Alma seuraa uskollisesti Feriä.

Pois alta oksat ja männynkävyt,
täältä tulee ryhmä Rämä!

 

Keväthanki alkaa upottaa kulkijan alla.

Pidä katse pallossa!

 

Villivarsa.

Mudi-narttu pissalla.

 

Jo ihmisen esi-isät tasangolla huomasivat,
että kahdella jalalla seisten näkee kauemmas.

 

Talvinen metsäpolku kutsuu kulkemaan.

Ei, eivät ne tappele. Mekastus ja irvistykset
saattavat johtaa harhaan. Siiri ja Sulo ottavat erän.

 

Seuraa johtajaa; mitä Siiri edellä,
sitä Sulo perässä.

Siiri ja Ella tulee.


Siiri ja Ella menee.

 

Puuhamaa on paras paikka!