päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Palveluskoiralajit
BH

Siiristä olisi voinut tulla ihan näppärä PK-koira, jos sillä vain olisi näppärä PK-ohjaaja. Valitettavasti Siirillä ei ole kuin minut ja siksi ainut suoritettu koe onkin BH-koe -mihin se taitaa jäädäkin.

Siiri ehti harrastaa PK-hakua melkein kaksi vuotta, välillä paremmalla välillä huonommalla menestyksellä -yleensä sillä huonommalla; etsiminen oli Siirin mielestä huisin kivaa, ilmaiseminen ei. Suuri osa ilmaisuvaikeuksista johtui näin jälkikäteen ajatellen koiran turhasta painostamisesta siinä ikävaiheessa, missä pitäisi vain ylläpitää opittua ja järjestää kivakivaa ohjaaja-koirasuhteen kehittämiseksi luottamukselliseksi ja antoisaksi. Koiralle täysin sopimattomalla koulutusmetodilla onnistuimme saamaan keskinäisen suhteemme katastrofaaliseen tilaan, kun järkevintä olisi ollut antaa Siirin rauhassa kasvaa ja kehittyä. Hakuharrastus siis hyllytettiin.
 

Non omnia possumus omnes

 

Siiri harjoittelee hakemaan.

 

IPO-mudi?
Menisiköhän tämä puruote
miten hyvin läpi suojelupiireissä...?!

Moni mudi kuvittelee olevansa vähintään suojelukoira, ainakin vartiotehtävissä ja koko ajan partioimassa.

Oma-aloitteisuutta alalla on välillä enemmän kuin palveluhalukkuutta; mudilli onkin syytä palauttaa maan pinnalle ennen kuin se tosissaan kuvittelee olevansa rottweilerin kokoinen ja omaavansa bullterrierin hammaskaluston.

Itsetunto-ongelmia mudeilla on harvoin ja taipumus hankkiutua hankaluuksiin kulkee geeneissä.

Varsinainen suojelu ei ole kuulunut Siirin harrastusvalikoimaan, kuin kotitarpeiksi.

 

Tällä hetkellä ainut Siirin varsinaisesti harrastama palveluskoiralaji on metsäjälki.

Jäljestys on Siirille sopinut alusta asti parhaiten kaikista tarjolla olevista PK-lajeista. Se puolustaa lajina paikkansa agilitylle rauhallisena vastapainona -vaatien koiraa keskittymään pitkäjänteisesti aivan eri tavalla kuin vauhdikkaassa agilityssa.

Siiri jäljestää hyvin keskittyneesti, häntä rauhallisesti heiluen ja itseensä äärimmäisen omahyväisesti tyytyväisenä -leuhkana suorastaan.

Siirille ja minulla jäljestystä on opettanut ja etenemistämme ohjannut Pirjo Ojala-Laine, jonka
aina niin rauhallisessa ohjauksessa Kriisijälki on alkanut vähitellen sujua. Hitaasti mutta varmasti
oppi uppoaa päähän -sekä koiralle, että ohjaajalle.

 

Hiljaa hyvä tulee!

 

 

Siiri jäljestämässä ensimmäistä
kertaa elämässään 3 kk:n iässä.

Jäljen päästä on löytynyt rasiallisen maksalaatikkoa! Sekä ohjaaja, että koira ovat lapsellisen onnellisia
-sillä erotuksella, että koira on lapsi vielä, kun taas ohjaaja...? No sehän taas on sanomattakin selvää.