päivitetty 12.7.2008                                                                                                                                                                                             © Johanna Rissanen 2004-2008

 

 

 

Tottelevaisuus
TOKO VOI
 

Siirin toko-ura alkoi onnettomasti. Se oli treeniryhmämme luuseri, jonka omistaja olisi koulutusohjaajan sanojen mukaan onnistunut pilaamaan koiran kuin koiran. Sanomattakin selvää, ettei meillä kummallakaan ollut erityisen kivaa tottistreeneissä, eikä harrastusta kovin kaukaa jatkettukaan.

Haave tottelevaisuuskoirasta jäi kuitenkin kytemään jonnekin takaraivoon ja vähitellen agitreenien yhteydessä luppoajalla ryhdyimme ottamaan muutamia sivulle tuloja, kaukoja ja seuraamispätkiä kolme askelta kerrallaan.

Ja siitä se vähitellen taas lähti.

 


 

Vauhtia masiinaan.

 

Treenaamisen tavoitteellisuus olisi saattanut jäädä tähän agitreenien yhteydessä puuhasteluun jos eivät sidosryhmät olisi puuttuneet asiaan.

Syntymäpäivälahja yhtenä tapaninpäivänä paljasti tokoilmon; maksetun, ilmoitetun, saavu vain paikalle tyylisen kyytikin on järjestetty pakettimatkan. Eihän siinä sitten mitkään napinat auttaneet vaan Sirkka-Liisan toko-ura korkattiin eräänä kylmänä sateisena huhtikuisena viikonloppuna -oli synkkä ja myrskyinen lauantai...

Ja ykköstuloshan se sieltä irtosi! Kiitos Pirjo ja iki-ihana treeni- ja kisakaverimme Fun; hitsi että on ihanaa "omistaa" tällaisia ystäviä!

Nyt läpikäytynä on avoinkin luokka (tyylillä "istu-maahan-seiso hitsi kun on kivakivakivaa,hössön hössön") ja koska tokokärpänen puri arkaan paikkaan on Helsingin Agility Urheilijat järjestänyt historiansa ensimmäiset tottelevaisuuskokeensakin. Kun kerta piti päästä!

Tästä se uusi ura urkenee!

Ryhtiryhmästä päivää!