Seurasin tällä palstalla Suomen ja koko maailman ajankohtaisia tapahtumia, sekä
hengellisiä että maallisia, ja kommentoin niitä 10.9.2003 - 20.4.2009 välisenä aikana.

Huomasin vasta 4.10.2009, että jostain syystä tältä sivulta puuttuu kirjoitukseni ajalta 28.2.2008-20.4.2009. Asia liittynee tietokoneen vaihtooni keväällä 2009.

27.2.2008

Taloussanomat otsikoi 26.2.2008:

Tulevaisuuden ruoan hinta voi nousta pilviin

26.2. 08:02 (päivitetty 08:11) Ruoan hinnan nousussa on nähty vasta alku ja globaalit paineet hinnannousulle ovat valtavat, kertoo brittiraportti.

Arvostettu brittiläinen konsulttiyritys Bidwells Agribusiness kuuluttaa tuoreessa raportissaan, että globaalissa ruoan hinnan nousussa on nähty vasta alku. Asiasta kertoo Turun Sanomat verkkosivuillaan.

Jatkuvasti kasvava ihmiskunta tarvitsee elääkseen lisää ravintoa, mutta jo tällä hetkellä puhdas vesi ja viljelykseen sopiva maa ovat kortilla.

Viime vuosisadalla ruoan tuotanto tehostui tuntuvasti, kun keksittiin keinokastelu, lannoitteet ja torjunta-aineet. Vastaavia keinoja ei ole nyt näköpiirissä, Turun Sanomat kertoo raportista.

Raportin mukaan päinvastoin Kiinassa nopeasti kasvava kaupunkiväestö tarvitsee jo niin paljon vettä, että pelätään Kiinan joutuvan ohjaavan osan keinokasteluun käyttämästään vedestä kaupunkeihin.

Edelleen kiinalaisten elintason paranemisen myötä lisääntynyt lihan ja maitotuotteiden käyttö on nostanut elintarvikkeiden hintoja tuntuvasti. Kasvava lihan syöminen on sekin haaste maailman ravinnontuotannolle.

Tärkeistä ruokatuotteista vehnä ja muut viljat ovat tehneet jatkuvasti uusia hintaennätyksiä. Öljykasvien maailmanmarkkinahinnat ovat viime aikoina nousseet rajusti. Ruuan kallistuminen vauhdittaa puolestaan osaltaan inflaatiota, Turun Sanomat kertoo Bidwells Agribusinessin raportista.

Myös ilmastonmuutos ja ennustettu kuivuuden leviäminen maailman nykyisiin vilja-aittoihin muodostaa tulevaisuudessa uhkakuvan.

Jo tällä hetkellä ruoan kallistuminen uhkaa YK:n maailman ruoka-apuohjelma WFP:n mukaan avustusjärjestöjen mahdollisuuksia jakaa ruokaa. Inflaatio on aiheuttanut levottomuuksia Lähi-idässä, kertoo Helsingin Sanomat tänään.

Lehden mukaan ruoan hinnan kallistuminen samaan aikaan öljyn hinnan nousun kanssa aiheuttaa ongelmia paitsi köyhimmille, myös keskiluokalle kaikkialla maailmassa.
_ _ _ _ _ _ _

Uutinen on hälyttävä, mutta ei yllättävä. Maailma on menossa kohti nälänhätää. Otsikko sanoi "Ruoan hinta voi nousta
pilviin". Raamattu sanoo "Ruoan hinta nousee pilviin". Tämä tilanne on ennustettu Raamatussa jo 2000 vuotta sitten. 
Jeesus sanoi, että lopunaikana "joka puolella on nälänhätää". Ilmestyskirjassa on kirjoitettu, että "Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa" eli denaari, yhden ihmisen päivän palkka, on riittävä vain yhteen khoiniks-mittaan eli 
yhden ihmisen yhden päivän annokseen vehnää. Entä muu ruoka ja perheen muut jäsenet? Tulevaisuudessa ihmisten rahat eivät riitä ostamaan riittävästi ruokaa kaikille, koska ruoan hinta nousee pilviin.
Siksi on aika kaikkien alkaa varautua tulevien pahojen päivien varalle eri tavoin, esim. kriisiajan vararuokavarastoja keräten. Muistakaamme Joosefia ja hänen toimiaan!

Jouko Pihon kommentti 27.2.2008

17.2.2008

Markku Saksa kirjoittaa Helsingin Sanomissa 17.2.2008 amerikkalaisesta huippututkijasta, Parag Khannasta, joka ennustaa, että Euroopan mahti kasvaa ja Yhdysvalloista tulee vain tavallinen suurvalta.
Khannan käyttämä ilmaisu "Yhdysvaltain jälkeinen maailma" iski amerikkalaisiin. Kun New York Times Magazine -lehti
julkaisi tammikuussa otteen Khannan maaliskuussa ilmestyvästä kirjasta The Second World: Empires and Influence in the New Global Order, Khanna sai tuhansia sähköposteja, soittoja kongressin jäseniltä ja pyyntöjä puhumaan.

Khanna hahmottelee maailman, jota hallitsee kolme supervaltaa: EU, Kiina ja Yhdysvallat. Khanna sanoo kirjassaan, 
että Bryssel on vakauden ja rauhan tuoja, uusi Rooma.

Sen sijaan Venäjän Khanna uskoo jäävän toisen maailman maaksi. Vaikka Venäjällä on öljyä ja kaasua, tulonjako on vinoutunutta ja politiikka kiistanalaista. Venäjältä puuttuu myös teknologia ja diplomaattinen ulottuvuus, jolla se voisi varmistaa asemansa maailmassa samaan tapaan kuin Yhdysvallat, EU ja Kiina tekevät.

Jotain tämän suuntaista varmaan tapahtuu, mutta en voi olla kaikesta samaa mieltä Khannan kanssa. Uskon, että 
USAn taantuminen on suurempaa kuin mitä Khanna esittää. Uskon myös, että Venäjä ei tule jäämään toisen maailman
maaksi, vaan tulee nousemaan suurvallaksi - ainakin joksikin aikaa.

11.2.2008

Eri foorumeilla on silloin tällöin käsitelty islamilaisten itsemurhapommittajien motiiveja. Syiksi on arveltu epätoivoa, köyhyyttä ja huonoja elinolosuhteita.

Olen itse tuonut esille sitä näkökantaa, että itsemurhapommittajien suurin motiivi on uskonnollinen vakaumus.

Sain vahvistuksen käsitykselleni lukiessani juuri äsken American Thinker -sivustosta Lori Marcuksen kirjoitusta Aaron Kleinin kirjasta Schmoozing with Terrorists.

Aaron Klein, joka on itse ortodoksijuutalainen, on tavannut monia terroristeja, jotka ovat olleet halukkaita kertomaan hänelle suoraan näkemyksistään.

Yksi Kleinin haastattelema terroristi on Abu Ayman, Islamilaisen Pyhän sodan komentaja Jeninissä. Ayman kertoi Kleinille, että muslimeja on kielletty tulemasta itsemurhapommittajiksi, jos heitä motivoi epätoivoinen köyhyys tai halu kostaa israelilaisille heidän väärien tekojen vuoksi. Aymanin mukaan itsemurhapommittajalla saa olla vain yksi motiivi tekoonsa ja tuo motiivi on rakkaus Allahia kohtaan.

Lännessä ei kuitenkaan tahdota uskoa tätä yksinkertaista totuutta.

9.2.2008

Arkkipiispa Rowan Williamsin ehdotus sharia-lain osittaisesta käytöstä on saanut paljon vastustusta Britanniassa.

Pääministeri Gordon Brownin edustaja torjui esityksen painottamalla, että "brittiarvoihin perustuvaa Britannian lakia on noudatettava tässä maassa".

Entinen sisäministeri David Blunkett torjui ajatuksen "katastrofaalisena sosiaaliselle yhtenäisyydelle". Blunkett lisäsi: "Sharia-lain muodollinen hyväksyminen olisi väärin demokraattisesti ja filosofisesti."

Joissakin arvioissa Williamsin lausuntoa pidettiin hyvin naiivina esityksenä tai tahallisena provokaationa.

Itse olen sitä mieltä, että kyse on hyvää tarkoittavasta tyhmyydestä, jolla edistetään vain radikaali-islamistien vallanhimoisia pyrkimyksiä saattaa islamin sharia-laki voimaan Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, ei vain osittain vaan kokonaan ja ainoana lakina.

Jo kommunistit puhuivat aikoinaan hyväuskoisista ja hyödyllisistä idiooteista eli niistä sinisilmäisistä lännen edustajista, jotka suhtautuivat myönteisesti kommunismiin eivätkä suostuneet näkemään kommunismissa mitään hirveyksiä.

Sama tilanne toistuu nyt islamin kohdalla. Taas on lännessä hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät näe islamin salakavalaa ja aggressiivista soluttautumista länteen tarkoituksenaan tuhota läntinen uskonto ja kulttuuri.

7.2.2008

Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams on tänään sanonut, että islamilaisen sharia-lain omaksuminen Isossa-Britanniassa on väistämätöntä ja että se auttaisi pitämään yllä sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Arkkipiispa Williams kertoi BBC:lle, että Ison-Britannian on hyväksyttävä se tosiasia, että osa sen kansalaisista ei ole mukana Britannian lakijärjestelmässä.

Onpa uskomatonta puhetta arkkipiispalta.
Jos arkkipiispakin kannattaa tuollaisia erioikeuksia eurooppalaisessa maassa, jolla on pitkät läntisen laillisuuden periaatteet, niin kohta koko Eurooppa alistetaan sharia-lain alle.

Minä olen samaa mieltä vanhan sananlaskun kanssa, että "maassa maan tavalla tai maasta pois".

Gavriel Eskelin toimittama Israel Update kirjoitti samasta asiasta tänään :
"Viime vuonna pidettiin Wienissä konferenssi niin kutsutusta Euro-Islamista. Siinä tunnetut muslimivaltuutetut muotoilivat tulevaisuuden vision Euroopasta Islamin vallan alla. Tuossa tilaisuudessa Mustafa Ceric, Bosnian Suurmufti kuvaili tulevaa Islamin aikakautta, joka pitäen mallinaan maurilaista Espanjaa ja osmannien Etelä-Eurooppaa korvaisi kristinuskon.

Osallistujien joukossa oli myös kaikkialla läsnäoleva professori Tariq Ramadan. Hän julisti, että suunnitelmat Euroopan islamilaistamisesta täytyy pitää yleisöltä salassa.

He sopivat myös, että ensimmäisenä askeleena on varmistaa Sharia-lain voimaantulo siten, että "ainakin alussa Sharia esitetään rinnakkaisena lainsäädäntönä Euroopan maille". Mitä tulee yksityiskohtiin Sharia-laista, ne täytyy pitää poissa julkisista keskusteluista niin pitkälle kuin mahdollista."

Että näin.
Suunnitelmat ovat selvät, mutta se on ihmeellistä, että Canterburyn arkkipiispakin auttaa vieraita valloittajia kaivamaan oman uskontonsa, kulttuurinsa ja lainsäädäntönsä hautaa.
Meidän tulee vastustaa islamin pimeydestä kotoisin olevaa ihmisiä orjuuttavaa henkivaltaa kaikin tavoin, ennen kaikkea rukouksin.

4.2.2008

Olen uusinut englanninkieliset sivuni täydellisesti. Päätin jättää kaiken muun aineiston pois paitsi profeetallisen materiaalin. Keskityn siis jatkossa lisäämään englanninkielisille sivuille saamiani profetioita, unia, ilmestyksiä ja profeetallisia kirjoituksia. Laitan sivuille myös jossain määrin muiden profetioita. Kommentoin myös maailman tapahtumia profeetallisesta näkökulmasta käsin.
Sivuston osoite on: www.kolumbus.fi/jouko.piho/english/english.htm .

12.1.2008

Lontoossa ilmestyvä The Evening Standard -lehti kertoo tänään islamististen terroristien suunnitelmasta räjäyttää Pariisin Eiffel-torni ilmaan.

Portugalilaiset lennonjohtajat sieppasivat torstaina Lissabonissa arabiankielisen lyhytaalloilla käydyn radiokeskustelun, joka toimitettiin Ranskan vakoilupäälliköille.

Onnistunut isku Eiffel-torniin, jossa käy yhden päivän aikana yli 16 000 vierailijaa, voisi aiheuttaa tuhansien ihmisten kuoleman ja olisi siten Ranskan 9/11 vastaava tragedia.

Viime päivinä on netissä ollut monia muitakin uhkauksia sivuilla, jotka kuuluvat Osama bin Ladenin Al Qaida -terroristiverkostoon. Sanoma on ollut "islamin veljille iskeä Pariisiin" ("brothers of Islam to strike Paris").

Eiffel-tornissa on ollut punaisen värin turvallisuushälytystaso jo useiden kuukausien ajan, mutta nyt turvallisuutta on tiukennettu vielä lisää.

Pariisin sosialistiselle pormestarille, Bertrand Delanoelle, annetaan nyt ylimääräistä turvallisuussuojelua sen jälkeen kun islamistinen nettisivusto mainitsi hänet yhdeksi kohteeksi.
Avoimesti homoseksuaalisella Delanoella on jo kokemusta hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta, kun joku homoutta vastustava henkilö puukotti häntä v. 2002.

Eiffel-torni on ollut uhattuna ennenkin. Tammikuussa 2005 Ranskan salainen poliisi pidätti kolme Ranskassa syntynyttä algerialaista epäiltyinä Eiffel-tornin räjäyttämisen suunnittelemisesta.

Nuo yllä olevat tiedot olivat The Evening Standard -lehdestä.

Itse lisäisin vielä tähän loppuun sen, että Eiffel-tornin kaatumisesta on tullut myös profetioita. Erään profetian mukaan Eiffel-tornin olisi pitänyt kaatua huhtikuussa 2007. Niin ei käynyt.
Herää kuitenkin ajatus, että profetian asiasisältö saattoi sittenkin olla oikea, mutta ajoitus vain meni pieleen.

Aika näyttää miten on.
Jos jonain päivänä uutiset kertovat massiivisesta tuhosta Pariisissa ja tuhansien ihmisten kuolemasta Eiffel-tornin räjäyttämisen takia, en olisi yhtään hämmästynyt.
Radikaali islamismi on julistanut sodan länttä ja Israelia vastaan.
Me olemme keskellä sotaa.

Minun poikani Daniel on menossa ystävänsä kanssa maaliskuussa Pariisiin. He suunnittelevat menevänsä ilman muuta Eiffel-torniin. Ei voi kuin toivoa ja rukoilla, että radikaalit islamistit eivät räjäytä tornia ilmaan juuri silloin.

10.1.2008

Presidentti Bushin Lähi-idän vierailu alkoi eilen Israelissa ja on jatkunut tänään Länsirannan Ramallahissa.

Näyttää siltä, että Bush itse on varsin toiveikas rauhansopimuksen saavuttamisen suhteen ennen hänen virkakautensa loppua.
Pääministeri Olmert vaikuttaa myös melkoisen optimistiselta.
Abbasista ei oikein tiedä, kun hän esittää lähinnä vain vaatimuksia israelilaisille antamatta itse mitään tilalle.

Minä en usko, että tämän vuoden aikana päästään tässä rauhanprosessissa yhtään mihinkään.
Syy on lähinnä siinä, että israelilaisilla ei ole vastapuolella uskottavaa ja tilannetta hallitsevaa neuvotteluosapuolta. Abbas on heikko johtaja, jonka sanalla ei ole mitään painoarvoa, koska hallituksessa oleva Hamas määrää asioista ja on Abbasin kanssa täysin eri linjoilla monessa asiassa. Abbas ei voinut lopettaa raketti-iskuja edes Bushin vierailun ajaksi, vaan eilenkin Gazasta ammuttiin 15 rakettia Israelin puolelle.

Abbas yrittää siis neuvotella kahden valtion ratkaisusta, kun valtaa pitävä Hamas ja monet muut terroristijärjestöt tähtäävät vain yhteen ratkaisuun: islamilaisen Palestiinan valtion perustamiseen, jossa juutalaisilla ei ole mitään sijaa, paitsi jos kääntyvät muslimeiksi.

Bushin elämä on Kaikkivaltiaan kädessä kuten meidän kaikkien muidenkin. On kuitenkin vakavaa, että useat eri terroristi-järjestöt ovat esittäneet uhkauksia Bushin teloittamisesta hänen Lähi-idän matkansa aikana. Uusin uhkaaja on ennen tuntematon ryhmä "Kansanarmeija".
Jos Jumala sallii Bushin murhan tämän matkan aikana tai sen jälkeen, se on Jumalan tuomio Bushin hallinnolle siitä, että USA on painostanut Israelia luovuttamaan pois Jumalan sille lupaamaa maata.

Monet israelilaiset eivät usko koko tähän shownäytelmään, joka mahdollisesti toteutuessaan olisi kuitenkin suura uhka Israelille.
Entinen päärabbi Mordechai Eliyaju varoitti kirjeessään Bushia toimimasta Israelin valtiota vastaan, sillä Jumala lupasi koko maan vain juutalaisille, ja Israel muistaa jokaisen, joka toimii sitä vastaan kuten myös ne, jotka toimivat sen puolesta. 
Eliyahu totesi, että juutalainen kansa on ikuinen ja varoitti Bushia, ettei hän menisi historiaan Israelin vihollisena. ”Jokaisen, joka hyväksyy Raamatun Jumalan Sanana, tulee muistaa, että Jumala lupasi Israelin maan juutalaiselle kansalle yksinään. Ismaelilaisilla ei ole mitään osuutta jumalalliseen vakuutukseen.
Aina siitä lähtien, kun Gazan kaistale luovutettiin PA:lle, satoja raketteja on ammuttu Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen toimesta. Satoja tuhansia ihmisiä tulee joutumaan samaan vaaraan, jos me mukaudumme Bushin rauhansuunnitelmaan, ja mihin se päättyisi?” 

Hyvä kysymys.

Yksi asia on varma.
Israelilaiset eivät halua enää toista holokaustia.

Heidän oma hallituksensa on kuitenkin hyvää vauhtia menossa sinne suuntaan.
Kohti polttouuneja.

9.1.2008

USAn presidentinvaaleihin tähtäävät esivaalit ovat täydessä käynnissä.

Iowan tulosten jälkeen baptistipastori Mike Huckabee tuntui olevan vahvoilla, mutta Hampshiren kolmas tila on ilmeisesti enemmänkin totuudenmukainen.

Minusta tuntuu siltä, että republikaaneilla ei ole tällä kertaa voittoon kykenevää ehdokasta. Mormoni Mitt Romneyn mahdollisuuksiin vähemmistökirkon edustajana on vaikea uskoa. John McCain lienee liian iäkäs ja vanhoillinen.

Demokraattipuolella näyttäisi tällä hetkellä olevan kaksi tasavahvaa ehdokasta, Hillary Clinton ja Barack Obama. Luulen, että toisesta heistä tulee USAn seuraava presidentti.
Luultavimmin Obamasta.

Hillaryn etuja ovat kokemus ja sukupuoli. Hillary voi vedota aika mittavaan poliittiseen kokemukseen, jota hyväksi käyttäen muutokset olisivat mahdollisia.
Myös sukupuolella on merkitystä. Voi olla, että USA on nyt kypsä kokemaan Elisabet Rehn -ilmiön, joka toteutui sitten myöhemmin Tarja Halosen valinnassa presidentiksi.

Mutta on Obamallakin etunsa.
Hän puhuu myös vetoavasti muutoksesta.
Hillaryn leiri kiinnittää huomiota Obaman nuoruuteen väittäen, että kokematon Obama ei pysty puheistaan huolimatta toteuttamaan mitään muutoksia.

No, nämä ovat puheita. Kuka uskoo mitäkin iskulauseita.

Hillaryn kohdalla ikä ja kokemus voivat olla häntä auttamassa sekä vaalissa että tositilanteessa, mutta toisaalta voi käydä niin että rouva Clintonin kohdalla hänen ikänsä voikin olla häntä vastaan sekä vaalissa että mahdollisessa presidentinvirassa.

Obaman kohdalla sama on totta hänen nuoruuteensa ja kokemattomuuteensa nähden. Se voi olla sekä avain voittoon tai sitten voiton este.

Minä luulen, että ratkaisevaa tulee olemaan henkilökohtainen karisma.
Sitä taas on kummallakin.

Joka tapauksessa näyttää melko varmalta, että seuraava USAn presidentti on demokraatti. Sekä Bushiin että republikaaneihin on kyllästytty monesta eri syystä johtuen. Nyt on taas opposition vuoro näyttää kykyjään.

Kun Obaman ja Clintonin vaalitaisto näyttää tällä hetkellä tasavahvalta, olen sitä mieltä, että Barack Obama tekee historiaa ja USA saa ensimmäisen mustan presidentin. TV-sarjoissahan sellaisia on jo ollut.

Asiaan vaikuttaa tosin myös USAn politiikan taustalla olevat piilovaikuttajat, jotka todellisuudessa vetelevät naruja kulisseissa. Väitetään, että näillä harmailla eminensseillä on suvereeni valta, raha, media ja kaikki kyvyt saada presidentiksi kuka tahansa kenet he haluavat presidentiksi.

Viime kädessä USAn presidentin valitsee Jumala. USAn presidentiksi ei tule ketään ilman Jumalan sallimusta.

4.2.2008

Katsoin eilen (3.1.2008) Teemalta tulleen elokuvan Seitsemäs sinetti, jonka ruotsalainen Ingmar Bergman ohjasi v. 1957.

Hesarin arvostelija Arto Pajukallio otsikoi elokuvaesittelyn "Seitsemäs sinetti on taiteellinen täysosuma" ja antoi filmille viisi tähteä.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Vaikuttavinta Bergmanin mestariteoksessa on uskon ja epäilyn raastavan ristiriidan voimakas kuvailu. Uskonkysymykset riivasivat papin poikana kasvanutta Bergmania koko hänen elämänsä ajan.

Tässä elokuvassa Bergman peilaa omia uskontaistelujaan Max von Sydowin esittämän ristiretkeltä palaavan ritarin kautta, joka miettii tuskaisasti Jumalan olemassaoloa ja pelaa jopa shakkia Kuoleman kanssa saadakseen lisäaikaa pohdinnoilleen.

"Usko on suuri kärsimys. Samaa kuin rakastaa jotakuta, joka ei koskaan näyttäydy, vaikka häntä miten kutsut."
Tämä ristiritarin repliikki kuvaa hyvin Bergmanin etsintää.

2.1.2008

Terroristit suojelevat Bushia Länsirannalla

WND:n Jerusalemin toimiston päällikkö Aaron Klein on saanut tietoonsa, että Länsirannan pahimman terroristiryhmän Al Aqsan Marttyyrien Prikaatista on satoja terroristeja mukana presidentti Bushia suojelevissa turvallisuusjoukoissa, kun Bush vierailee ensi viikolla Jerusalemin lisäksi Länsirannan Ramallahissa.

Tämä vaikuttaa oudolta. Se on kuitenkin mahdollista, koska nämä osallistuvat upseerit ovat kaksoisroolissa. Yhtenä päivänä he organisoivat itsemurha- ja raketti-iskuja Israeliin Al Aqsan jäseninä, mutta koska samat miehet ovat myös presidentti Mahmoud Abbasia tukevan Fatahin turvallisuusupseereja, niin siinä roolissa he osallistuvat länsimaisten valtiomiesten turvallisuuden varmistamiseen.

Presidentti Bushin henki on ensi viikon 9. päivänä satojen terroristien käsissä.

31.12.2007

Vuosi 2008

On todennäköistä, että v. 2008 USAn vaikeudet jatkuvat lisääntyvässä määrin. Tulee taloudellista alamäkeä, ehkä pörssiromahduskin ja terroristi-iskuja. Presidentti Bush saatetaan murhata ennen hänen virkakautensa loppua, ehkä jo tammikuun alkupuolella tapahtuvan Israelin matkan aikana. 

Jos näin käy, niin Bushia ei murhata siksi, että hän olisi murhaamisen vaivan arvoinen, kun hän on joka tapauksessa poistumassa vallan kuvioista. Mahdollisen Bushin salamurhan perimmäinen syy olisi Jumalan tuomio siitä, että Bushin hallinto painostaa Israelia luovuttamaan pois Jumalan Israelille lupaamaa maata.

Venäjä tulee vahvistumaan taloudellisesti ja sotilaallisesti. Samanaikaisesti Kiina kasvattaa merkitystään.

Jotain voi tapahtua Suomen ja Venäjän suhteissa, mikä koskettaa itärajaa.

Nämä arvioni perustuvat eri profeettojen ja muiden uskovien sanomiin. En ole varma, käykö näin. Siksi puhun 
todennäköisyyksistä. Mutta koen nuo asiat intuitiivisesti erittäin mahdollisiksi.

Venäjä ja Kiina ovat kyllä sellaisessa kehitysvaiheessa, että niiden kohdalla ei tarvinne puhua todennäköisyyksistä, vaan kummankin valtion vahvistuminen näyttää hyvin varmalta.

Joka tapauksessa oikein hyvää ja siunattua uutta vuotta kaikille!

31.12.2007

Katsoin eilen (30.12.2007) TV1:stä Annika Nykäsen ohjaaman dokumentin Oulun profetian saaneesta Laila Heinosesta ja heinoslaisuudesta 1960-luvun Oulussa. Ohjelman nimi oli "Maailmanloppu alkaa Oulusta".

Dokumentti oli hyvä, asiallinen ja monipuolinen.

Uskon, että Laila Heinosen alunperin saama profetia oli Jumalalta. On ilmeisesti niin, että ne vaaditut 800 000 rukoilijaa 
löytyivät v. 1961 noottikriisin Suomesta, jolloin Jumalan ei tarvinnut toteuttaa tuomioitaan.

On ikävää, että myöhemmin kävi kuten kävi. Laila Heinonen ei ollut kuuliainen Jumalalle, vaan jatkoi profetoimistaan omin voimin, vaikka Jumala oli ilmoittanut, että hän ei enää puhu Heinosen kautta.

Tilalle tuli hyvin epätervettä, lakihenkistä ja kulttimaista uskonnollisuutta, jossa ihmisiä aivopestiin ehdottomaan ja 
kyselemättömään tottelevaisuuteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Laila Heinoselle kuuluu tänään ja mitä hän ajattelee nykyään silloisista ajoista ja Suomen tulevaisuudesta tästä eteenpäin. 

Oulun profetia vaikuttaa edelleen Suomen esirukoilijakansan esirukoilijat ry:n nimellä kulkevassa, suljetussa uskonlahkossa, joka kokoontuu Kaarinassa, jossa myös Laila Heinonen asuu. Soitin liikkeen netistä löytyneeseen puhelinnumeroon 02-2433011, josta vastasi ystävällinen mies, joka kertoi, että Laila Heinonen ei halua olla missään tekemisissä julkisuuden kanssa.
Suljettu ryhmä kokoontuu edelleen rukoilemaan Suomen puolesta ja uusia profetioita on tullut, mutta niiden julkistamisen aika ei ole vielä tullut.

30.12.2007

Kävin tänään katsomassa elokuvan Tali-Ihantala 1944.

Sotakuvaus oli realistista ja taistelukohtaukset voimakkaita ja näyttäviä.

Tykistön osuus, panssarinyrkkien ja panssarikauhujen merkitys sekä Kuhlmeyn lentolaivueen tärkeys tulivat asiallisesti esille.

Kokonaisuus oli kuitenkin hataraa. Jotenkin käsikirjoituksessa ei ollut sellaista draamaa, jäntevyyttä ja selkeyttä kuin olisi toivonut.

Musiikki oli tavanomaista, tosin paikoitellen melkoisen ilmaisuvoimaista.

Näyttelijäsuoritukset olivat tavanomaisen hyviä, ei mitään huippua.

Mutta kyllä elokuvasta saa isänmaallisia tunteita, kun tietää, miten hilkulla koko Suomen valloitus silloin oli.

24.12.2007

Rauhaisaa ja siunattua Joulua 2007 ja onnellista Uutta Vuotta 2008!

22.12.2007

Uusi USAn senaatin raportti ilmastonmuutoksesta särki käsityksen siitä, että maailman tiedemiehillä olisi hyvin laaja konsensus eli yhteisymmärrys siitä, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aikaansaamaa lähinnä fossiilisten polttoaineiden aiheuttamien lisääntyneiden hiilidioksidipäästöjen takia.

Kävikin ilmi, että yli 400 merkittävissä asemissa ympäri maailmaa olevaa tiedemiestä ovatkin asiasta joko eri mieltä tai ainakin hyvin skeptisiä.

Varsinkin Al Gore ja häntä säestäen suuri osa valtamediasta on kuitenkin rummuttanut sen puolesta, että käytännössä 
kaikki maailman tiedemiehet olisivat asiasta nyt yhtä mieltä.

Tilanne ei ole ainutlaatuinen. Kun on ihmisistä kyse, niin aina tiedemaailmassa on taisteltu eri näkemyksien kesken.

Aluksi asetelma oli niin, että ilmaston muutoksesta puhuvat henkilöt olivat alakynnessä eikä heitä tahdottu oikein uskoa.
Nyt vaikuttaa siltä, että tilanne on kääntynyt päälaelleen siten, että ilmastonmuutoksen puoltajat ovat päässeet niskan päälle ja asiaa epäilevät henkilöt, vaikka heitä on runsaastikin, ovat jäämässä paitsioon esim. sillä tavalla, että heidän on vaikeampi saada ääntään kuuluviin missään mediassa, koska valtamedia on omaksunut ilmastonmuutoskäsityksen.

Tämä on väärin. Tieteen kehityksen kannalta olisi parempi, että kilpailevien käsitysten annettaisiin vapaasti tulla esiin ja siten voitaisiin vähitellen päästä totuuteen.

Skeptikot sanovat, että kyllä ilmasto voi lämmetä ja taas kylmetä, mutta se ei johdu ihmisen toimista vaan muista, lähinnä aurinkoon liittyvistä tekijöistä.

En tiedä, mikä on totuus tässä asiassa. Minusta vaikuttaa siltä, että ilmaston lämpenemistä on tapahtumassa. Toisaalta ymmärrän koulutettujen ja paljon asioita tutkineiden tiedemiesten epäilyjä ja vastaväitteitä tässä asiassa.

Tässä asiassa tuntuu siltä, että tiede ei ole sen kummempaa kuin uskonasiatkaan. Kun ihmisistä on kyse, niin tässä ilmastonmuutosväittelyssäkin on kysymys siitä, mitä tulkintaa ja keitä auktoriteetteja itse kukin uskoo.
Samoja statistiikan käyriä kaikki tutkivat, mutta päätyvät kuitenkin eri lopputuloksiin, kuten uskovat tutkivat samaa 
Raamattua päätyen eri näkemyksiin.

20.12.2007

Pro Karelian/Veikko Saksin artikkeli 20.12.2007

PUTINISTA TIME:N VUODEN HENKILÖ

- valinnan pääkriteerinä vakauden tuominen kaaokseen
- valintaa eivät ratkaise käytetyt keinot
- Putin täyttää hyvin TIME:n kriteerit
- onko savutettu tulos hyvä venäläisille?
- onko maksettu ja vielä maksettava hinta liian korkea?
- vakaus on Venäjän kehityksen ehdoton edellytys
- käytetyt keinot tsetseenien kansanmurhasta alkaen kalliita
- missä maassa vallanpitäjillä yhtä huikeat ansaintamahdollisuudet?
- vakaus toteutettu silovikien periaatteella
- vallankaappaus ja rahojen menettäminen pelottavat
- osaisivatko nykyiset vallanpitäjät demokraattista johtamista?
- Venäjä on vallankäytössä ongelmallisessa oravanpyörässä

Amerikkalainen TIME on valinnut presidentti Vladimir Putinin Vuoden henkilöksi. Kakkossijalle pääsi entinen varapresidentti ja ilmastoprofeettana viime aikoina tunnettu Al Gore. Kolmannen sijan vei Harry Potterin luonut englantilainen kirjailija J K Rowling. Mielenkiintoisesti erilainen joukko.

Putinin valinnan tärkeimmäksi kriteeriksi on esitetty vakauden tuomista kaaoksessa olleelle Venäjälle. TIME painottaa 
tämän olevan osoitus aivan erityisestä johtajuudesta. Tämä on varmasti aivan totta, Venäjällä johtajuus on saanut 
muotoja, joita vanhoissa demokratioissa ei tapaa. Se on saanut ulottuvuuksia, jotka olisivat saaneet neuvostojohtajienkin kulmakarvat kohoamaan.

TIME’n valinta voi olla shokki monelle. Sen vuoksi on tarpeen tutustua lehden käyttämiin valintakriteereihin, koska 
laatulehden tekemää valintaa ei muuten kenties voi ymmärtää. Valintaperusteissa todetaan vapaasti kääntäen mm. 
seuraavaa: ”TIME’n Vuoden henkilö ei ole, eikä ole koskaan ollut kunnianosoitus. Se ei ole tuen antamista. Se ei ole 
suosituimmuuskilpailu. Parhaimmillaankin se on miltä näyttää -maailmalle ja valtaapitäville yksilöille ja maailmaa hyvään tai huonoon muovaaville voimille annettu kirkassilmäinen tunnustus.”

TIME tuo johtajuutta voimakkaasti esille sanoessaan, että se on viime kädessä rohkeasta ja maailmaa muuttavasta 
johtajuudesta oleva tunnustus. ”Putin ei ole partiopoika. Hän ei ole demokraatti minkään länsimaisen määrittelyn 
mukaisesti. Hän ei ole puhevapauden tae. Hän ennen kaikkea seisoo vakauden puolesta – vakauden ennen vapautta, 
ennen valitsemismahdollisuutta, vakaus maassa, joka ei ole nähnyt sitä sataan vuoteen.”

Näiden kriteerien pohjalta Putin täyttää hyvin vaatimukset. Hänen edustamansa klaani ja hallinto on tuonut Venäjälle 
uuden vakauden. Kirkassilmäisesti katsottuna se on hieno saavutus. Mutta kestävätkö saavutuksen perusteet tarkastelun ja onko saavutettu tulos maan kannalta hyvä, ovat vaikeammin vastattavia asioita.

Tulosten kannalta ensimmäiseksi pitäisi ratkaista, kenen/mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan: vallankäyttäjien, 
rikkaiden, köyhien, eliitin, opposition, talouselämän, kansantalouden, kaupan, teollisuuden, vapauden, ihmisoikeuksien, 
maineen tai naapurimaiden kannalta.

TIME on haastatellut Putinia 3.5 tuntia. Artikkelia lukiessa herää väkisin ajatus, että haastattelijat tai artikkelin kirjoittaja ovat olleet kirkassilmäisiä ja ottaneet asioita se on miltä se näyttää –näkökulmasta. Myös negatiivisia asioita tuodaan esille siisteinä mainintoina. Mitään uutta Putinin elämästä ei tuoda esille.

Ehkä siloitelluimman kuvan saa Putinin matkasta presidentinvaltaan, joka näyttää syntyneen pääosin hänen omien 
kykyjensä, luotettavuutensa ja ponnistelujensa kautta. Pahin puute on ehkä se, että Putinin valtaan nostaneen klaanin rooli on sivuutettu kokonaan, jolloin kuva vääristyy pahasti, mutta näyttää henkilöhistoriana loistokkaalta.

Siitä varmaankin kaikki voivat olla yhtä mieltä, että vakauden saavuttaminen Venäjällä on ollut ehdottoman välttämätöntä, jotta mitään asiallista kehitystä voitaisiin saada aikaan. Sekasortoisen ryöstötalouden olosuhteissa pientä eliittiä lukuun ottamatta ihmisillä on paha olla. Vakaus on siten ykköstavoite.

Kysymys kuuluu, maksetaanko vakaudesta liian korkea hinta ja mitä sillä on saavutettu. Se voidaan sanoa, että hinta on ollut tähän mennessä kova. Pelkästään Tsetsenian kansanmurha on järkyttävä osamaksu vallan ja suuruuden tavoittelussa. Venäläisen kerrostalojen räjäyttelyt eivät luottamusta rakenna.

Ihmisoikeuksien voimakas kaventaminen, opposition nujertaminen, valtaa vastustavien murskaaminen ovat olleet huonoja apukeinoja, vaikka eivät ne Venäjän oloissa mitään uutta ole. Se, joka astuu Putinin klaanin tielle, pyyhkäistään armotta pois.

Oikeuslaitos on hallinnon jatke, ei itsenäinen instituutio. Ei se sitä tosin ole ennenkään ollut. Lakeja sovelletaan 
vallanpitäjien määräysten mukaan. Maassa vallitsee pohjaton korruptio ja monipuolinen rikollisuus valtiovallan suojeluksessa. 
Usean käsityksen mukaan maassa ei enää kyetä erottamaan toisistaan valtionhallintoa, mafiaa ja kirkkoa. Ortodoksinen 
kirkko on maan suurin savukkeiden ja alkoholin maahantuoja ilman tulleja ja veroja. Se on vain yksi esimerkki annetuista 
suosituimmuuksista.

Duumasta on tullut kumileimasin. Oppositiosta ei ole kehitykselle hyötyä, jos ei paljon haittaakaan, koska se on mitätöity. 
Poliittiset puolueet rakentuvat paremminkin jonkun ihmisen kuin ideologian ympärille. Puolueet ovat tarpeettomat, koska hallinto määrää, miten toimitaan. Äänestäjät ovat täysin tarpeettomia, koska ei heillä ole todellista roolia.

Neuvostoaikaan kukaan ei kyennyt rikastumaan kohtuuttomasti. Jeltsinin sekasortoisella kaudella muutamat oligarkit 
rikastuivat hetkessä käsittämättömän paljon. Putinin aikana oligarkeilta, yhtiöiltä ja valtiolta on putsattu käsittämätön 
määrä rahaa. Raha on valunut valtaa pitäville ja heitä lähellä oleville tahoille. Edustavana esimerkkinä Stanislav Belkovski tuo esille Putinin, jonka omaisuudeksi hän laskee 24 mrd. euroa. Summa vastaa puolikasta Suomen vuosibudjetista.

Vakaudesta maksettavaan hintaa kuuluvat myös Oleg Shvartsmanin 600 000 silovikia, jotka etsivät kaapattavia yrityksiä. 
Aseellisen suurvalta-aseman luomiseen kuluu yhä enemmän rahaa, mikä ei taida venäläisiä paljon huolettaa, koska on 
ylpeää olla suurvallan jäsen, vaikkakin kuinka heikosti toimeen tuleva.

Venäjällä kerrotaan olevan noin 400 mrd. dollarin öljy- ja valuuttarahastot. Kuinka paljon niistä on sulanut korruptiona, ei tiedä kukaan ulkopuolinen. Niitä rahoja ei ole kovin merkittävästi käytetty kotimaisen teollisen infrastruktuurin 
rakentamiseen tai kansan todelliseen hyvinvointiin. Inflaation laukatessa peruselintarvikkeetkin ovat kallistuneet 
hälyttävästi. Kremlin musta vaalikassa on Putinin hallinnon pysyviä ilmauksia lieveilmiöineen.

Edellä on esitetty osa siitä taloudellisesta hinnasta, mikä vakaudesta on maksettu. Ratkaiseva ero punaterrorin aikaan on se, että silloin Aleksandr Kuznetsovin mukaan murhattiin 100 – 110 miljoonaa omaa kansalaista. Viimeisen 15 vuoden aikana ”erityisesti” murhattujen määrä on noin 5 000 ihmistä. Se ei vielä merkittävästi vaikuta geneettiseen perintöön, kuten Stalinin puhdistukset tekivät. Maan riistämisen menetelmät ovat nyt kehittyneemmät kuin punaterrorin aikaan. 
Välineenä on edelleen valta, mutta nyt päämotivaattorina näyttää olevan raha.

Kysymyksen vakauden hinnasta voi asettaa siten, että olisivatko venäläiset valmiit maksamaan sen taloudellisen ja 
ihmisoikeudellisen hinnan, minkä Putinin klaanin toteuttama vakauttaminen on saanut aikaan? Tähän mennessä maksettu hinta ei ole tiedossa, mutta sen voidaan hyvällä syyllä arvioida olevan jo satoja miljardeja dollareita, suuri määrä ruumiita ja paljon ahdistusta.

Hinnan maksu jatkuu useammallakin tavalla. Keskisuuria ja pienehköjäkin yrityksistä aletaan pumpata entistä 
määrätietoisemmin osingot. Isoja yrityksiä kansallistetaan, mikä tarkoittaa merkittävältä osaltaan valtaklaanin omistukseen siirtymistä. Kun keskitytään lyhyen tähtäyksen rahan haalimiseen, ei oikein ketään kiinnosta esim. teollisen infran uusiminen ja tuottavuuden todellinen nostaminen. Niiden puute tulee maalle sangen kalliiksi.

Putoaako maa professori Tauno Tiusasen mainitsemaan rikkaan maan loukkuun? Siihen suuntaan ollaan menossa. 
Putoamiseen voi tuoda jonkin verran lykkäystä maahan sijoitettava ulkomainen pääoma. Venäläinen pääoma katoaa 
länteen, jossa juridinen turvallisuus on täysin toisella tasolla kuin Venäjällä. Varallisuuden jättäminen Venäjälle on sen 
saattamista menettämisen vaaralle alttiiksi.

Venäjän onneksi löytyy esim. norjalaisia, jotka panostavat rahaa ja uusinta teknologiaa energiapuolelle ja suomalaiset, 
jotka ovat valmiita sijoittamaan esim. sellutehtaisiin. Näihin investointeihin liittyvät ensimmäiset korruptiorahat maksetaan perustamisvaiheessa, eikä olisi millään lailla hämmästyttävää, jos tehtaitten pyöriessä hyvin niiden omistussuhteet muuttuisivat voimakkaasti. Sellaisestahan on monipuolisia kokemuksia esim. Jukosin ja Shellin osalta.

Venäjän vakaus ja jälleenrakentaminen olisi voitu toteuttaa myös toisella tavalla. Nyt sitä on toteutettu silovikien 
periaattein. On käytetty voimaa, väkivaltaa, uhkailua, omaisuudensiirtoa, oikeudellisia temppuja, ryöstämistä, salailua ja painostamista. Aidon demokratian ja silovikien suvereenin demokratian välissä on valtaisa kuilu. Se merkitsee sitä, että on lukuisia variaatioita, joiden avulla olisi voitu päästä lyhyellä ja pitkällä tähtäyksellä parempaan tulokseen. On kuitenkin vain yksi toteutunut muoto.

Venäläisten mahdollisuutta pohtia syvästi arvostamansa vakauden ja vahvan tsaarin hintaa vaikeuttaa olennaisesti se, 
että maassa on käytännössä vain yksi tv-putki, jota myöten tulee kontrolloitua tietoa. Kun on tieto vain vahvasta ja 
hyvästä johtajasta, joka tuottaa suurvalta-aseman takaisin, antaa ihmisille leivän ja lämmön ja pitää ahneet ulkovallat 
kurissa, ei tarvitse murehtia asioista, joista ei mitään tiedä.

Miltä tulevaisuus näyttää? Odotettavissa ei ole merkittävää muutosta nykyiseen menetelmään, koska vallan höllentäminen ja siirtyminen juridisesti kestäviin ratkaisuihin voisi laskea kilpailevat klaanit niskan päälle.

Toinen kysymys on, olisivatko nykyiset vallanpitäjät edes kykeneviä demokraattiseen vallankäyttöön. Sellainen ei ole 
heidän koulutuksensa ja kokemuksensa piirissä. Vallan vaihtuessa hengen hinta laskee ja taloudelliset arvot siirtyvät 
nopeasti uusiin käsiin. Venäjä on vallankäytön osalta kaikkine lieveilmiöineen ongelmallisessa oravanpyörässä.

6.12.2007

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Juhlimme tänään 90-vuotiasta itsenäistä Suomea.

Juhlaan on monia syitä. Suomi on menestystarina vailla vertaa. 
Mikään yhteiskunta ei ole valmis. Puutteistaan huolimatta Suomi on kuitenkin maailman ykkösmaita monilla eri mittareilla 
mitattuna. Viimeksi PISA-tutkimus antoi Suomen 15-vuotiaiden koululaisten luonnontieteen tuntemuksesta ensimmäisen
sijan 57 maan joukossa.

Tulee kiitollisuus mieleen. Mutta ketä me kiitämme vapaasta ja hyvinvoivasta Suomesta?
Minä kiitän ennen kaikkea Jumalaa. Jumala on siunannut Suomen kansaa ja varjellut meitä vaaran vuosina.

Sitten kiitän viisaita ja rohkeita johtajiamme. Tulee mieleen nimet Mannerheim, Ryti, Paasikivi ja Kekkonen.

Ajattelen suurella kunnioituksella myös itsenäisyyttä edeltävien sukupolvien työtä. Vain muutamia mainitakseni arvostan suuresti Snellmanin, Lönnrotin, Topeliuksen, Cygnaeuksen, Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan isänmaallista ja kansalliseen heräämiseen kohdistunutta työtä.

Jos menemme ajassa vielä enemmän taaksepäin, niin suomalaisuudelle Mikael Agricolan elämäntyö on ollut mittaamattoman arvokasta.

Kiitän myös sotaveteraaneja ja muistan kunnioituksella sankarivainajia, joiden uhrikuoleman ansiosta minäkin, sodan 
jälkeisten suurten ikäluokkien edustaja, sain syntyä vapaaseen maahan.

Lopuksi kiitän kaikkia ahkeria työntekijöitä, jotka ovat omalla työpanoksellaan rakentaneet tätä maata ja rakentavat 
edelleen.

Entä tulevaisuus?

Se on Jumalan kädessä. Jos Suomen kansa ei ylpisty ja ota kunniaa itselleen, vaan antaa kiitoksen ja kunnian Jumalalle,
niin Suomen tulevaisuus on valoisa. 
"Synti on kansakunnan häpeä, mutta vanhurskaus kansan korottaa."

28.11.2007

Eversti evp Erkki Nordberg piti 29.10.2007 esitelmän islamistisesta terrorismista Kanta-Helsingin reserviupseerikerhon järjestämässä tilaisuudessa. Res kapteeni Raimo Hynynen teki esitelmästä ja sitä seuranneesta keskustelusta oheisen tiivistelmän. Mukana on myös Hynysen lisäyksiä, jotka on pyritty erottamaan Nordbergin esitelmästä.   

ISLAMISTINEN TERRORISMI

Oikeuttaako Koraani terrorismin

Erkki Nordberg oli kirjoittamaansa kirjaa ’Islamistinen terrorismi ja sen vastainen puolustus’ tehdessään käynyt läpi useita niin suomen- kuin englanninkielisiä Koraanin käännöksiä tavoitteenaan löytää mitä niistä löytyy terrorismista ja 
itsemurhaiskuista. Koraani on kirjoitettu  arabiaksi Muhammedin (elänyt 570 - 632) saamista ilmestyksistä. Islamin mukaan vain arabiankielinen Koraani on Allahin omaa puhetta. Koraania ei ymmärretä kaikilta osin täydellisesti, sillä osaa sen historiallisista viittauksista ei tunneta. Allahista ja Jumalasta puhuttaessa Nordberg toi  esille näkemyksensä, että islamin Allah ja kristinuskon Jumala ovat eri asioita. Nordberg käyttikin selvyyden vuoksi Allah nimitystä eikä puhunut islamin Jumalasta. Esitelmän ulkopuolelta kirjoittaja toteaa, että Raamatussa todetaan myös sama asia eli jos joku ei tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi niin silloin puhuja tarkoittaa jotain muuta kuin kristinuskon Jumalaa (esim. Joh. 1. kirje). 
Koraanissa mainitaan Aabraham, Daavid ja Jeesus ja todetaan heidän olleen pienempiä profeettoja kuin Muhammed. 
Koraanissa 5:72-75 korostetaan, että Jeesus on vain profeetta ja ne ovat väärässä (kristityt) jotka tuovat esille 
Jumaluuden kolme muotoa (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Elleivät he (kristityt) lakkaa sanomasta näin, lankeaa heidän 
päällensä tuskallinen kuritus ( http://www.islamopas.com/koraani/005.htm ).  Sama asia on myös 4:171-173.  Suurassa 5:82 on vielä, että kiivaimmat oikeauskoisten (islamin) vastustajat tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista (kristityistä).  

Nordberg kävi lyhyesti läpi islamin eri käsitteitä joista alla.

1. SUNNA

Sunna on profeetta Muhammedin esikuvallinen elämäntapa ja kuinka hän eri tilanteissa menetteli. Sunnalla on Allahin 
auktoriteetti.

2. HADITH

Hadithit ovat lyhyitä kertomuksia (perinnäistietoa) Muhammedin elämästä. Tästä esimerkkinä, että jonkun tiedetään 
kuulleen Muhammedin sanoneen jotakin tärkeää kuten: Teidän (juutalaisten) on tietäminen, että maa kuuluu Allahille ja 
hänen apostoleilleen ja haluan ajaa teidät pois tältä maalta (Arabian niemimaa).

3. SHARIA

Sharia on islamilainen lainkäyttö (pyhä laki) jonka Allah on antanut ihmiskunnalle. Sharia on eräitten muslimien mielestä 
Allahin säätämä ikuinen laki jota ihmiset eivät voi muuttaa. Allah taas ei muuta mieltään.

4. FATWA

Fatwa on Koraaniin, Sunnaan ja Shariaan perustuva lainopillinen mielipide tai päätös jostakin asiasta.  Nykyisin niin 
uskonoppineet kuin itse asiassa vähemmän oppineet kuten Osama Bin Laden ovat antaneet niitä (amerikkalaisten yleinen tappaminen OBL 1998).

5. JIHAD

Jihadissa on pieni ja suuri osa. Suuri tarkoittaa kilvoittelua sisäistä pahaa vastaan samoin kuin islamin yleistä levittämistä maallistuneissa islamilaisissa yhteisöissä.

Pienessä Jihadissa käydään pyhää sotaa puolustettaessa islamia ja yhteisöä sekä vapautettaessa ihmisiä tyranneista. 
Pientä Jihadia voidaan käydä myös aseellisesti islamin vihollisia vastaan.

6. FITNA

Fitna on muslimien keskinäistä sisällissotaa eri vaiheissa. Sitä on käyty vuosina 656 – 661, 680 – 692 (Shialaiset 
uskonnolliseksi liikkeeksi) ja 740 – 752 (Shia omaksi suuntaukseksi).

Nordberg toi esille eräitä Koraanin kohtia, joissa on ainakin mahdollisuuksia ymmärtää niin terrorismin kuin itsemurhan 
olevan tietyissä tilanteissa oikeutettua. Kohdassa 3:156-158 mainitaan kaatuminen tai kuoleminen Allahin sotaretkellä tai sodassa. Kuoleminen voidaan ymmärtää siis itsemurhanakin. Allahin sotaretkellä kaaduttaessa tai kuollessa Allah armahtaa ja vastaavasti taas sodassa kuoleman jälkeen kokoonnutaan Allahin luo. Kohdassa 2:190-193 mainitaan oikeutus tappaa vääräuskoisia, jotka käyvät islaminuskoisia vastaan. Erityisesti kohta 2:191 on mielenkiintoisen, koska siinä oikeutetaan tappamaan vastustajia missä vain heitä tavataankin ja ajamaan heidät (esim. juutalaiset) pois alueelta, josta islamin uskoiset ovat joutuneet lähtemään tai ajettu pois. Kohdassa 2:193 taas käsketään taistelemaan niitä vastaan, jotka palvovat epäjumalia (esim. kristityt Poikaa ja Pyhää Henkeä). Tätä on tehtävä niin kauan kuin palvotaan pelkästään Allahia. Taistelu ja viha voidaan kohdistaa kaikkiin ei islamilaisiin mutta jo edellisissä kohdissa juutalaiset ja kristityt eli Koraanin mukaan ’Kirjan kansat’ ovat etuoikeutettuja vihattaviksi. Samaa voidaan löytää vielä eräistä muista Koraanin kohdista. Kohdassa  5:51-82 tämä tulee erityisen hyvin esille.   

Itsemurhapommittajan teon oikeutuksesta Nordberg kävi läpi useita Koraanin käännöksiä. Eri käännöksissä on eri tyyppisiä näkemyksiä asiasta. Ehkä tärkein kohta itsemurhapommittajan oikeuteen räjäyttää itsensä terroritekoa tehdessään on jo edellä mainitun 3:156-158 lisäksi samassa suurassa oleva kohta 3:167-172. Esitelmän ulkopuolelta, Nordbergin kirjassa sivulla 70 on käsitelty itsemurhaa. Koraanin eri käännöksiä tulkitsemalla islamistit voivat löytää sotaisimmista kohdista oikeutuksen itsemurhaan. Arabian kielinen Koraani ei myöskään ole yksiselitteinen eli lopullista totuutta ei löydy sieltäkään ainakaan niin selkeästi, että itsemurha olisi kielletty sharian tulkinnoissa.   Nordberg toi esille, että eri henkilöt ovat täsmentäneet omaksi parhaakseen Shahidin saamaa ’suurta palkkaa’. Esimerkkinä on palestiinalaislääkärin lausunto 17.8.2001 Shahidin (itsemurhapommittajan) ja Mestarinsa kohtaamisesta. Shahidin synnit on anteeksiannettu, kun hänen ensimmäinen veripisara ilmestyy. Shahid ei kohtaa tuskaa ja pääsee paratiisiin, jossa menee naimisiin 72 tummasilmäisen neitsyen kanssa. Samalla hän on esitaistelija 70:lle perheenjäsenelleen.   

Uskonnollinen hierarkia islamissa

Kristinuskon eri haaroissa on varsin selkeä hierarkia ja tarkoin määritellyt oikeat opit, joitten mukaan uskotaan ja toimitaan. 
Islamissa on tässä erittäin suuri ero. Kukin imaami saa tulkita Koraania ja saarnata kuten asiansa kannalta parhaaksi näkee. 
Koraanin lisäksi kertomukset eli hadithit Muhammedin elämästä ovat tärkeitä. Hadithien tulkinta on myös kiinni imaamista.

Nordberg totesi, että islamin oppineet eivät ole yleisesti ja yhtenevästi tuominneet islamistista terrorismia. Kirjoittajan 
näkemys on, että eräänä syynä asiaan lienee uskonnollisen hierarkian puuttuminen, jolloin yhtenäistä terroritekojen 
tuomitsemista on vaikea tehdäkään. Islamin oppineitten yhteisestä esiintymisestä kirjoittaja toteaa, että muutama viikko ennen esitelmätilaisuutta islamin oppineet esittivät eri kristittyjen kirkkojen johtajille vetoomuksen rauhasta islamin ja kristinuskon välillä ja että pitäisi uskoa yhteiseen Jumalaan. Vetoomuksessa ei tuomittu terrorismia. Linkistä http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7038992.stm löytyy vetoomus.

Nordberg käsitteli koulutusta mainiten Koraanikoulut ja islamilaiset yliopistot. Koraanikoulut tarjoavat köyhille lapsille 
sisäoppilaitosopiskelun, mikä lisää koulujen vaikutusta (elämäntapa). Koraani opitaan ulkoa lukemalla sitä äänen. 
Ulkoaopettelu kestää noin 4 vuotta. Opetuksessa tuodaan esille, että muslimien yhteisö on rauhan talo ja muu maailma 
sodan talo.  Islamilaisissa opistoissa ja yliopistoissa opiskellaan islamilaisia oppiaineita kuten lakia ja islamia ja  kunkin 
opettajan näkemys vaikuttaa huomattavasti. Terrori-iskun 11.9.2001 tekijät olivat opiskelleet vain islamilaista lakia ja/tai muita islamilaisia oppiaineita. Tekninen ja muu länsimainen koulutus haetaan lännestä. Nordberg esitti niin tässä kohden kuin myöhemminkin, kuinka paljon lännen elämä poikkeaa islamilaisesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutuksella on erittäin suuri vaikutus islamilaiseen terrorismiin. Pahimmissa tapauksissa koulutus lisää selkeästi todennäköisyyttä, että oppilaasta tulee itsemurhaterroristi. Kirjoittaja viittaa tässä Jokelan koulusurmaan, jossa eräs tärkeä vaikutin tekoon oli sen tekijän mielessä kehittynyt erittäin voimakas viha länsimaista demokratiaa vastaan. Islamistisella terroristilla on myös voimakas viha länttä vastaan. Kirjoittaja viittaa vielä koulutuksen merkitykseen, jonka tärkeyden totesi CSIS:in Lähi-idän tutkimuksen johtaja Jon Alterman esitelmässään 30.8.2007. Altermanin mukaan Lähi-idän nuorissa oleva potentiaali voitaisiin saada käyttöön paremmalla koulutuksella ja muuttaa nykyistä tilannetta.  

Islamilainen kalifaatti ja johtopäätöksiä

Islamistien pitkän aikajänteen tavoitteena on muodostaa Atlantilta Indonesiaan ulottuva kalifaatti tai kalifaattien ketju. 
Iranin islamilainen tasavalta on ensimmäinen nykyisistä kalifaateista. Talibanit ehtivät muodostaa Afganistaniin oman 
kalifaatin joskin USAn johtama liittoutuma valtasi suuren osan Afganistania vuoden 2001 lopussa.

Kalifaateissa muut kuin muslimit hyväksytään dhimmeinä, kunhan he alistuvat islamin ns. suojelusopimuksen määräyksiin eli tärkeimpänä islamin poliittiseen valtaan. Eräänä yksityiskohtana voidaan mainita määräys, että dhimmien on leikattava otsatukka ilmaistakseen olevansa muita kuin muslimeja. Nordberg viittasi tässä natsien määräykseen juutalaisille merkitä itsensä Daavidin tähdellä, jotta heidät voidaan tunnistaa. Koulutuksen ohella Kalifaatti muutenkin poikkeaa lähes täysin länsimaisesta demokraattisesta ajattelusta. Nordberg toikin esille, että islamistisen terroristin ja länsimaalaisen ihmisen arvo- ja ajatusmaailma törmäävät totaalisesti. Koraanin mukaan Allah on isäntä ja ihminen orja, jonka tulee täyttää Koraanissa asetetut velvollisuudet sekä lisäksi myös perimätiedon (hadithit) määrittämät tehtävät.  Islamistisessa yhteisössä ei jää tilaa länsimaalaiselle sananvapaudelle, tasa-arvolle ja demokratialle. Mikäli islamin arvorakennelmia ja niitten perusteella toteutettuja yhteiskunnan toimintamalleja kyseenalaistetaan, se koetaan hyökkäyksenä Allahia, islamia ja Muhammedia vastaan. Länsimaisesta ajattelusta lähtevä arvokeskustelu on osoittautunut näissä oloissa mahdottomaksi. 
Tämän kirjoittaja pohtii, että mikäli arvokeskustelu sallittaisiin vapaana kaikkialla islamin uskonnon vaikutusalueella useita vuosia kuten Neuvostoliitossa 1980-luvun lopulla Gorbatshovin aikana, niin olisiko lopputulos sama.

Nordberg piti tärkeänä, että länsimaissa oleva korrektius, suvaitsevuus ja hienotunteisuus eivät saa estää ihmisiä 
puolustautumasta ääri-islamistien hyökkäyksiä vastaan. Englannissa sallittiin kauan, että ääri-islamistiset imaamit 
kiihottivat seurakunnissaan vihaa länttä vastaan. Vasta 2005 terrori-iskujen jälkeen kiihottajia alettiin enemmän tarkkailla ja karkottaa tai vangita. Käydyssä keskustelussa tuotiin myös esille ollaanko Suomessa nyt Neuvostoliiton sijasta suomettumassa islamia kohtaan. Nordberg vastasi, että merkkejä tästä on näkyvissä esim. televisio-ohjelmien osalta. 
Kirjoittaja perehtyi tähän asiaan tutkimalla eri viranomaisten, hallinnonalojen ja kirkon virallisia internet-sivuja. 
Yhteenvetona voidaan todeta, että sivuilta löytyi erittäin vähän islamismista. Selkeimmät sivut löytyivät joiltakin kirkosta riippumattomista kristinuskoa edustavien järjestöjen tai yksittäisten henkilöitten sivuilta. Alla niistä esimerkkinä neljä nettiosoitetta.

http://www.helluntai.net/html/islam_ero.htm  ,

http://www.answering-islam.org/suomi/html/kr_valossa.html   (Täällä myös terrorismista.)

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=1290&Itemid=44 

http://lindell.netmission.fi/islamajatus.html  

Esitelmän lopuksi Nordberg esitti tutkimuksia islamistisesta terroristista (terroristin muotokuva). Tarkemmin esitettiin ns. MMPI:tä (Minnesota Multiphasic Personality Inventory, mm. puolistrukturoitu  haastattelu) käyttäen tehty tutkimus. 
Kaikilla haastatelluilla terroristeilla oli havaittu psykopaattista poikkeavuutta, vainoharhaisuutta ja masentuneisuutta. 
Erityisesti fundamentalistisilla ryhmillä oli havaittu skitsofreniaa. Tärkeä havainto oli, että heillä oli patologinen VIHA. Tässä on yhtymäkohta Jokelan tapaukseen josta jo oli edellä. Muita havaintoja on ollut alistuminen tiukkoihin uskonnollisiin lakeihin, auktoriteetteihin ja yhdenmukaisuuteen. Terroristeilla on lisäksi ollut me vastaan – ne ajattelu. Jo aiemmin on tuotu esille kuinka totaalisesti länsimainen ajattelu poikkeaa ääri-islamismista. Ei ole siten yllättävää, että terroristeilla on vapauden, demokratian, vapaan seksuaalisuuden pelko ja sen sijaan VOIMAN JA VÄKIVALLAN ihannointi kuten myös Jokelan tapauksessa.

Nordberg toi selkeästi esille, että hänellä ei ole mitään islamia vastaan. Sen keskuudesta vain on viime vuosina tullut 
suurin osa eri puolella maailmaa esiintyneistä terroristeista. Kysyttäessä tilannetta Suomessa Nordberg ei nähnyt erityistä vaaraa. Hän arvioi Suomessa olevan muutamasta kymmenestä muutamaan sataan muslimia, joilla on tai voi helposti tulla terrorismin tyyppistä ääri-islamistista ajattelua. Nordbergin arvion mukaan suojelupoliisi seuraa n. 30 islamistista henkilöä. 
Kirjoittajan mukaan Supon tilannetta on vaikea arvioida liittyykö sen seuranta enemmän kansainväliseen terrorismiin vai 
Suomen sisäiseen tilanteeseen. Nordberg on kirjassaan maininnut, että terroristeihin kohdistuva pilkka voisi olla hyvä lääke sen vähentämisessä. Kirjoittajan mielestä vielä parempi olisi jos terrorismi ja terroristit joutuisivat uskonoppineittensa ja islamilaisen yhteisön pilkan ja säälittelyn  kohteeksi.  

Islamistinen terrorismi on pitkäaikainen ilmiö, joka on tullut kaikkien tietoisuuteen viimeistään 11.9.2001 iskuissa. 
Kirjoittajan näkemyksen mukaan sotaa islamismin ja lännen välillä on käyty syyskuun lopusta 2000 alkaen, jolloin toinen 
Intifada alkoi Israelissa. Kuolleita on sen jälkeen ollut yli 1000 vuodessa, mikä on tietyllä kriteerillä sodan määritelmä 
(Intifada, 11.9.2001, Afganistan, Irak, Libanon 2006 ja Madridin ja Lontoon terrori-iskut). Kysyttäessä Nordbergiltä 
islamistisen terrorismin kestosta hän totesi, että Saudi-Arabian kuningas Abdullah oli samana päivänä arvioinut 
terrorismin jatkuvan 20-30 vuotta.

Kanta-Helsingin reserviupseerikerhon puolesta lämpimät kiitokset Erkki Nordbergille ajatuksia herättävästä ja 
mielenkiintoisesta esitelmästä.  

Raimo Hynynen  

res kapteeni       

28.11.2007

Minulla on tänään synttärit.
Täytän 61 vuotta.

Ei kyllä uskoisi.

En nuorempana uskonut sitäkään, että eläisin koskaan näin vanhaksi. Kun olin v. 1961 15-vuotias, olin varma siitä, että Jeesus tulee takaisin ennen vuotta 2000. En myöskään koskaan kuvitellut, että minä olisin joskus eläkeläinen.

Nyt on vuosi 2007 ja minä olen eläkkeellä.

Sisäisesti en tosin koe olevani vanha. Koen olevani jotain 30 ja 35 väliltä.

Kun olin nuorempi, halusin aina tulla vanhemmaksi, koska ajattelin, että silloin olisi ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla viisaammaksi.
No, vanhemmaksi olen tullut, mutta...

Mitä tulee tulevaisuuteen, niin minä en tiedä vieläkään, mikä minusta tulee isona.

23.11.2007

Oheinen Pro Karelian kirjoitus yksilön oikeusturvasta tai sen puutteesta Suomessa on kuin profeetallinen herätyshuuto.

OIKEUTTA SUOMALAISILLE - FINJUSTICIA

Tohtori Alpo Rusin raskas oikeustaistelu on herättänyt suomalaisia oivaltamaan, miten heikoissa kantimissa yksilön 
oikeusturva Suomen lintukodossa on. On havahduttu, että mitä suurempi oikeudenloukkaus tai uhrien määrä, sitä 
vähemmän valtakoneisto on halunnut asiaan puuttua tai sitä korjata. Useimmiten pääsyynä ovat olleet vallanpitäjien 
henkilökohtaisten virheiden peittely tai etujen valvonta.

1990-luvun alun suuri pankkikriisi seurauksineen muodostaa kokonaisuuden, johon liittyy uskomaton määrä armotonta 
päätöksentekoa, oman voiton tavoittelua, mittavia rikoksia, ihmistragedioita, salailua ja hämärää toimintaa. Noin 40 000 yritystä ajettiin harkitusti konkurssiin. Yritysten, yrittäjien ja takaajien omaisuus vietiin. Noin 400 000 ihmistä joutui B-luokkaan ja käytännössä yhteiskunnan laitamille. Yli 14 000 ei kestänyt, vaan päätti päivänsä oman käden kautta.

Suurten pankkien toiminta ei kestä päivänvaloa. 50 - 100 mrd. markkaa maksatettiin veronmaksajilla avoimen piikin kautta ja tietymätön määrä kerättiin yrittäjiltä ja takaajilta sekä alihintaan otetusta yritysten omaisuudesta. Toiminnan kruunasi ns. Koiviston konklaavi eli oikeuspoliittinen seminaari, jonka asiakirjat nykyinen presidentti on päättänyt salata.

Yrittäjät on saatettu edesvastuuseen poliittisten ja pankkipäättäjien virheistä. Todellisia suuren suomalaisen puhalluksen suunnittelijoita ja toteuttajia ei ole syytetty mistään, kunniamerkkejä sen sijaan on sadellut. Tiettävästi oikeuskanslerille on tehty 19 000 kantelua heidän toiminnastaan, vain yksi on johtanut hakijan esittämään tulokseen.

Suurin avoinna oleva oikeusloukkaus on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten pakolaisten eli evakkojen 
ihmisoikeuksien täydellinen torjuminen. Evakkoja oli lähes 500 000. Heitä on elossa jälkeläisineen reilu miljoona. Poliittinen eliitti ei ole tehnyt mitään tämän loukkauksen korjaamiseksi. Presidentti Koivisto jopa pyyteli Jeltsiniltä anteeksi sitä, että suomalaiset puhuvat koko asiasta.

Moni muistaa vielä yrittäjä Seppo Hautalan Vise-tapauksen. Se oli törkeydessään ainutlaatuinen ja varakkaan pesän 
putsaaminen jatkuu edelleen. Todelliset syylliset ovat vapaalla jalalla. Yrittäjän terveys ei lopulta kestänyt ja hän siirtyi oikeudenmukaisemmille kentille.

Mitä tapaus Rusi on meille viime vuosina opettanut? Me olemme ikävällä tavalla saaneet vierestä seurata, kuinka 
yhteiskuntamme koneisto valjastetaan voimaperäisesti ajamaan yksilön alistamista, vääryyttä, vääryyden hyväksymistä, salailua, vaikenemista ja oman maan etujenvastaisen toiminnan palkitsemista. Tämän koneiston uhriksi valittiin näennäisin perustein tohtori Alpo Rusi, jonka kokema henkinen hirsipuu oli pitkä ja syvästi ahdistava.

Miksi yksi henkilö valittiin uhriksi? Kysymys on sikäli väärin asetettu, ettei Rusi ole ainut valtakoneistomme uhri, kuten 
edellisestä selviää. Uhreja on satojatuhansia, pitemmällä juoksulla laskettuna vähintään toista miljoonaa. Heistä erittäin 
harvat ovat kyenneet torjumaan jollakin tavoin ylijyräämisen ja vain Rusi on voittanut. Inhimillisenä suorituksena sitä 
voidaan pitää ainutlaatuisena. Kukaan ulkopuolinen, ehkä Olli Rehniä lukuun ottamatta, ei tiedä, kuinka paljon se on 
vaatinut.

Alpo Rusilla riitti rohkeutta ja voimia todistaa vahvasti oma syyttömyytensä, ajaa vahingonkorvauskannetta, kirjoittaa 
lähes 600-sivuinen kirja, säilyttää henkinen terveys ja ansaita YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan tärkeimmän avustajan paikka. Uskomaton kokonaissuoritus.

Rusin kirja, Vasemmalta ohi: kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945-1990, kertoo yksityiskohtaisesti niistä syistä, minkä vuoksi Rusi oli yksi uhreista. Kysymyksessä oli suomettuneisuuden ajan rikosten ja tehtyjen väärien päätösten peittely ja vallan haaliminen, syntipukin löytäminen. Rusin kirja antaa hyvän pohjan myös sen arvioinnille, miksi esim. pankkikriisi tai Karjalan kysymys ovat hoitamatta.

Onko yhteiskunnan koneisto nyt esittänyt Rusille anteeksipyynnön, korjannut tekemänsä virheet ja suorittanut oikeuden määräämät korvaukset? Ei ole. Näyttää siltä, että yhteiskunta monin keinoin edelleen pyrkii rankaisemaan Rusia siitä, että tämä uskalsi asettua koneistoa vastaan ja ajaa omia oikeuksiaan. Vahingonkorvauksia tai oikeudenkäyntikulujen korvausta ei ole kuulunut.

Päättäjille ja oikeuden toteutumista jarruttaville on tarpeen antaa muistutus siitä, ettei kansa hyväksy aivan kaikkea. 
Suomalaiset ovat esivaltauskollista ja helposti alisteista kansaa, joka hampaita kiristellen ja nyrkkiä taskussa puiden ottaa vastaan iskun toisensa jälkeen, ja ryhtyy puolustamaan itseään vasta aivan viimeisessä hengenvaarassa.

Ei tällainen alistuminen ole tarpeellista. Jokaisella kansalaisella on globaalien sopimusten perusteella täysi oikeus saada 
itselleen oikeutta Kun yksi ihminen ei kykene mahtavaa päälle jyräävää yhteiskunnan koneistoa vastaan taistelemaan, 
tarvitaan kansalaisten yhteistyötä, jolla toimitaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja saatetaan tarvittaessa väärin 
toimineet yhteiskunnan edustajat vastuuseen toimistaan

Ehkä suomalaiset ovat oppimassa jotain näistäkin asioista, koska Alpo Rusin kirja on Akateemisen kirjakaupan ykkösenä ja kirjasta on jo nyt otettu toinen painos. Asennemuutokseen tarvitaan tietoa.

Vapaussotien taistelijat lähtivät 1918-45 Pohjanmaalta marsalkka Mannerheimin johdolla turvaamaan oikeutta. Alpo Rusin tapaus on herättänyt pohjalaiset tässäkin asiassa ehdottamaan erityisen FinJusticia eli Oikeutta suomalaisille -yhdistyksen työnimellä kulkevan kansalaisorganisaation perustamista. Yhdistyksen tehtävänä olisi toteuttaa kansalaiskeräys, josta saatavia varoja käytettäisiin yhdistyksen hallituksen päättämissä ihmisoikeusloukkausasioissa.

Pohjanmaalta versonut ehdotus on konkreettinen siten, että nyt tuoreessa muistissa ja ajankohtaisena oleva Alpo Rusin tapaus olisi ensimmäinen, jonka kustannuksia yhdistys rahoittaisi. Vastavuoroisesti voisi edellyttää, että mikäli 
oikeudenkäyntien tuloksena lopulta tulisi korvauksia, ne voitaisiin velvoittaa siirtämään säätiölle. Toimintaa voitaisiin 
rahoittaa myös asiantuntijaluentojen avulla. Tärkeintä olisi oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

Pohjimmiltaan oikeusloukkauksissa on kyse vallan väärinkäytöstä Sellaista toimintaa ei pidä hyväksyä. Koska yksittäiset 
henkilöt eivät ole kykeneviä saamaan itselleen oikeutta, vaikka heitä olisi suurikin määrä yksilöinä, on säätiön perustaminen konkreettinen tapa saada asialle huomiota, varoja ja vaikutusvaltaa.

Suomen virkamieskunnassa ja poliittisessa eliitissä on edelleen paljon vanhaa vallankäyttäjäjoukkoa, josta tietokirjailija, 
OTK, valt. maisteri Kauko Parkkinen käyttää nimeä "Punakone", että kansallinen, puolueista vapaa toiminta-organisaatio on tarpeen.

FinJusticia-yhdistyshanketta edustaa suunnitteluvaiheessa tohtori Alpo Rusi, joka kokee kansalaisten oman aktiviteetin 
välttämättömäksi. Valtakoneisto ei välttämättä suojele yksilöä, mutta se voi riistää yksilöltä perussuojan hyvin tehokkaasti. Yhteystiedot löytyvät Internet-sivuilta www.finjusticia.net.

15.11.2007

WorldNetDaily kertoi tänään 15.11.2007, miten palestiinalainen terroristijärjestö Hamas toivoo ja uskoo Hillary Clintonin voittavan v. 2008 pidettävät presidentinvaalit USAssa.

WND:n Jerusalemin toimiston päällikkö Aaron Klein sai tämän tiedon keskusteltuaan 14.11.2007 Ahmed Yousufin kanssa, joka on Hamasin erään johtajan huippuavustaja.

Hamas näkee, että Hillary Clintonin voitto lopettaisi George Bushin rajoittamattoman sotilaallisen ja diplomaattisen tuen 
Israelille ja kohtelisi palestiinalaisia tasapuolisemmin.

Hamas sanoo kuulleensa monilta amerikkalaisilta, että mikäli Hillary Clinton valitaan presidentiksi, se merkitsisi voimakkaasti vaikuttavia muutoksia USAn ulkopolitiikkaan ja amerikkalaisten suhteisiin palestiinalaisten kanssa.

Minulla on sellainen aavistus, että Hillary Clintonista tulee USAn ensimmäinen naispresidentti.

Jos näin käy, niin on melko todennäköistä, että Hamasin toiveet saattavat toteutua, mikä merkitsee Raamatun 
ennustusten toteutumista siten, että lopunaikana kaikkien kansojen nousu Israelia vastaan lisääntyy.

Senaattori Hillary Clinton

7.11.2007

Jokelan koulusurmissa kuolleitten lukumäärä on nyt yhdeksän, kun ampuja, Pekka-Eric Auvinen, menehtyi 
vammoihinsa Töölön sairaalassa keskiviikkoiltana 7.11.2007 kello 22.14. Asiasta kertoi lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo Husista. 

7.11.2007

Tuusulan Jokelan koulun murhaajan henkilöllisyys on selvinnyt. Surmaaja on Pekka-Eric Auvinen, omien sanojensa 
mukaan jumalan kaltainen ateisti, joka toivoi koko ihmiskunnan kuolemaa.
Tappajan kuva ja hänen viimeinen viestinsä on luettavissa osoitteessa: www.kimmo.org/jokela/ig-paivakirja.png .

7.11.2007

Tuusulan Jokelan koulussa tänään 7.11.2007 tapahtunut kahdeksan ihmisen hengen vaatinut ampumavälikohtaus on järkyttänyt kaikkia suomalaisia ja herättänyt myös suurta kansainvälistä huomiota. Viisi poikaa, kaksi tyttöä ja aikuinen naisrehtori saivat surmansa. Osanottoni kaikkien uhrien omaisille. 

Jokelan koulua käyvä 18-vuotias ampuja ampui lopuksi itseään päähän ja on kriittisessä tilassa Töölön sairaalassa.

Ampuja, joka käytti itsestään netissä nimimerkkiä Sturmgeist89, uhkaili 6.11.2007 netin YouTube -sivustossa tekevänsä massamurhan 7.11.2007 Jokelan koulussa. Uhkaus ei ollutkaan vitsi tai vain uhoa, vaan mitä karmeinta todellisuutta tänään.

1.11.2007

Jukka Rislakki kirjoitti tämän päivän (1.11.2007) Helsingin Sanomissa Venäjällä käyttöön otetusta uudesta historian 
oppikirjasta otsikolla "Stalin olikin sankari uusimmassa oppikirjassa".

Venäjän hallitus on ollut tyytymätön Venäjän historian opetukseen. Ministeriö järjesti sen vuoksi oppikirjakilpailun, jonka voitti työryhmä, jota johti historiatieteen tohtori Nikita Zagladin.

Rislakin selostuksen perusteella näyttää siltä, että Venäjällä voidaan nykyään julkistaa joitakin historian tosiasioita, joista ennen joko vaiettiin tai valehdeltiin. Toisaalta Venäjän historiassa on edelleenkin joitakin vaikeita kipupisteitä, joita ei uskalleta tai tahdota kertoa oikein.

Hyvät asiat ensin.
Mainitsen tässä joitakin seikkoja, joissa Venäjän historian kirjoitus on edennyt totuuden suuntaan.

Kirjassa kerrotaan Stalinin terrorin vuosista 1935-37 ja mainitaan 800 000 teloitettua ja 18 miljoonaa leireille suljettua.

Kirjassa mainitaan Molotov-Ribbentrop -sopimus vuodelta 1939.

Kirja kertoo Suomen torjuneen neuvostodiplomaattien ehdotukset rajan siirrosta Leningradin turvallisuuden vuoksi.

Kirja sanoo, että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan verukkeella, että Suomen puolelta oli avattu tuli.

Myös Karjalaan perustettu ja Otto Ville Kuusisen johtama Suomen neuvostohallitus mainitaan.

Kirjoittajat myöntävät suomalaisten isänmaallisen taisteluhengen, puna-armeijan hitaan etenemisen ja suuret tappiot.

Kirjan mukaan sotien lopputulos oli se, ettei Kominternin piirissä syntynyt toive Suomen sovjetisoimisesta toteutunut eli 
Neuvostoliiton halu miehittää Suomi ja liittää se Neuvostoliittoon ei toteutunut. Tämän myöntäminen on jo paljon.

Tuossa edellä on jo monia asioita, joita ei ennen ole voitu naapurin puolelta myöntää. Se että näistä venäläisten kannalta ikävistä asioista voidaan nyt kirjoittaa lukion historian oppikirjassa, on jo hyvää edistystä.

Sitten huonot asiat.
Stalinin terrorista annetaan kapea kuva, koska siitä kerrotaan vain vuosien 1935-37 näkökulmasta. Kuitenkin Stalinin 
terrori jatkui hänen v. 1953 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Näin ollen opiskelijat eivät saa käsitystä Stalinin terrorin uhrien kokonaisluvusta.

Kirja esittää edelleen vanhaa valhetta, että Baltian maat liittyivät muka vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Kirja ei mainitse sitä, että ennen "vaaleja" puna-armeija miehitti maan, Baltian maiden johtajat vangittiin ja näissä poikkeusoloissa miehittäjä manipuloi väkivalloin "vaalien" tuloksen halutuksi.

1990-luvun tapahtumista kirja toteaa, ettei neuvostotasavaltojen julistautuminen itsenäisiksi vielä merkinnyt sitä, että ne halusivat erota Neuvostoliitosta.

Neuvostoliiton pakkokollektivisointi esitetään väistämättömänä askeleena kohti teollisuusvaltiota. Kulakkien tuhoamista, 
Ukrainan nälänhätää ja sen miljoonia uhreja ei mainita.

Molotov-Ribbentrop -sopimus kyllä mainitaan, mutta siitä ei anneta mitään oikeudellista tai historiallista arviota.

Ehkä pahinta on Josif Stalinin esittäminen melkoisen myönteisessä ja sankarillisessa valossa. Stalin kuvataan 
neuvostojohtajista menestykseimmäksi ja hänen kovia keinojaan ymmärretään keinona luoda Neuvostoliitosta suurvalta.

1.11.2007

Pastori Fred Phelpsin johtama Westboron Baptistikirkko USAn Kansasin Topekassa on tuomittu 10,9 miljoonan 
dollarin vahingonkorvauksiin Lance Snyderin hautajaisissa tapahtuneen mielenosoituksen takia. Syyte tuli 
kunnianloukkauksesta, yksityisyyden loukkaamisesta ja emotionaalisen kärsimyksen tarkoituksellisesta aiheuttamisesta.

Lance Snyder kuoli Irakissa auto-onnettomuudessa v. 2006. Westboron Baptistikirkko, joka on tullut tunnetuksi jo vuosien ajan kiivaista mielenosoituksistaan homojen ja AIDSiin kuolleiden hautajaisissa, on nyttemmin alkanut protestoida homoseksuaalisuutta vastaan myös Irakin ja Afganistanin sodissa kuolleiden sotilaiden hautajaisissa, koska he katsovat, että nuo kuolemat ovat Jumalan rangaistus siitä, että USA suvaitsee homoseksuaalisuutta.

Snyderin hautajaisissa kirkon edustajat huusivat loukkaavia iskulauseita ja kantoivat mielenosoituskylttejä, joissa luki 
"Jumala vihaa homoja" ja "Kiitos Jumalalle kuolleista sotilaista".

Kuolleen sotilaan isä, Al Snyder, harkitsi pitkän aikaa kanteen nostamista, mutta päätti lopulta edetä asiassa, jotta tuomio vaikuttaisi sen, että kirkon olisi vaikeampaa jatkaa sellaisten protestien esittämistä.

Westboron Baptistikirkko ei välitä asiasta ja vie jutun ylempiin oikeusasteisiin. Samalla he ovat tehneet uuden kyltin, jossa lukee "Kiitos Jumalalle 10,9 miljoonasta dollarista".

Sanottakoon selvyyden vuoksi, että Westboron Baptistikirkko on itsenäinen seurakunta eikä sillä ole mitään tekemistä 
muiden baptistien kanssa.

30.10.2007

Viimeisimmässä RV-lehdessä (nr. 44) on kahden sivun juttukokonaisuus Huitsinnevadasta.

Huitsinnevada.info on noin vuoden ajan Internetissä toiminut keskustelufoorumi, joka tarjoaa vertaistukea 
herätyskristillisyyteen ja karismaattisuuteen pettyneille.

Jutussa kaksi entistä helluntailaista kertovat kokemuksistaan ja eronsa syistä. Käy ilmi, että syitä voi olla monenlaisia: 
on loppuunpalamista hengellisessä työssä, skeptisyyttä karismaattisuuteen, varsinkin torontolaisuuteen ja sen 
liioittelevaan tyyliin nähden esim. väitetyistä parantumisista kerrottaessa, on hengellisen vallan väärinkäyttöä, on 
kuuntelemattomuutta hädän hetkellä jne.
Toinen helluntailaisista on tänään ateisti, toinen on agnostinen teisti.

Kirjoittaja Heikki Salmela on onnistunut vaikean aiheen raportoimisessa erinomaisesti: juttu on sekä asiallinen että 
huitsilaisia ymmärtävä.

Tosin lukukokemus oli Salmelalle rankka asia. Näin Salmela: "Ei ole helppo kohdata ihmisten kritiikkiä itselle rakasta 
herätysliikettä ja ylipäänsä karismaattista herätyskristillisyyttä kohtaan."
Salmela toteaa kuitenkin lopuksi: "Paitsi rankkaa, Huitsinnevadalla vierailu on myös silmiä avaavaa. Foorumilla vierailun 
jälkeen kristillisten järjestöjen kilpailu, seurakuntien eturistiriidat ja liikkeiden sisäiset väännöt tuntuvat kovin, kovin turhilta.

Salmelan artikkelin tuomiin ajatuksiin toivotaan palautetta osoitteeseen rv.mielipiteet@aikamedia.fi .

RV-lehden avoimuus luopioiden tilanteen esille tuomisessa ja Salmelan hieno journalismi saavat aikaan sen, että on aika 
jälleen nostaa hattua uudelle RV-tyylille, joka ei kaihda vaikeidenkaan asioiden käsittelemistä.

Muuten, Huitsinnevada on minulle tuttu paikka, koska olen kirjoittanut siellä silloin tällöin sen olemassaolon aikana.
Nyt pidän taas taukoa, koska itsekin koen monet kirjoitukset huitsissa melko ahdistavina ja toisekseen tiedän, että monet ahdistuvat siellä minun kirjoituksistani.
Olen kyllä ex-helluntailainen, mutta en ex-uskovainen, joten mielipiteeni ovat siellä aika poikkeavia.

Kuten Salmelakin mainitsee, Huitsinnevadassa eivät kaikki palstat ole avoimia kaikille vierailijoille, vaan siellä on pari 
suljettua osastoa, joissa on ne kaikkein hurjimmat väännöt ja vuodatukset.
Mutta jo kaikille avoimia osioitakin lukiessa saa hyvän käsityksen siitä, missä huitsissa mennään.

28.10.2007

Viikko sitten, 21.10.2007, Kimi Räikkönen voitti Formula 1:n maailmanmestaruuden.

Onnitteluni Kimi Räikköselle hänen maailmanmestaruutensa johdosta!
Toivotan Kimille myös runsasta Jumalan siunausta ja varjelusta.

Kimi on urheilijana ja työmoraalinsa suhteen monella tapaa hyvä esimerkki kenelle tahansa ja myös uskoville.

Kimi on nöyrä, kärsivällinen, asiaansa uskova, periksi antamaton ja visionäärinen.
Jo 8-vuotiaana Kimi oli sanonut, että hänestä tulee vielä kerran maailmanmestari, mutta lajia hän ei vielä tiedä.

Kimi on kokenut uskomattoman paljon teknisiä vastoinkäymisiä. Siitä huolimatta hän on säilyttänyt tyynesti kärsivällisen uskon ja korkean työmoraalin pyrkien periksi antamatta ja ihmisten haukuista ja epäilyistä huolimatta kohti päämäärää.

Juuri samalla tavalla meidän uskovienkin tulee suunnata katseemme kohti voittopalkintoa ja juosta uskossa ja 
periksi antamatta tällä elämämme kilparadalla.

15.10.2007

Olen viime päivinä saanut käsiini useita uusia profetioita, jotka kertovat Suomeen ja lopunaikaan liittyvistä asioista.

Näitä sanomia tulee minulle koko ajan lisää.

Jos et ole vielä tutustunut Profetioita-osiooni, niin kehotan sinua lukemaan toinen toistaan puhuttelevampia ennustuksia ja profeetallisia kirjoituksia.

Me elämme lopunaikaa. Jumala ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profeetoille.

Näyttää siltä, että Suomi on erityinen profeettojen maa, jossa Jumala haluaa tuoda esiin kunniansa, voimansa ja viisautensa, niin että Jumalan valo loistaa Suomesta kaikkialle maailmaan.

26.9.2007

22.9.2007

Eilen perjantaina 21.9.2007 minulle tuli voimakkaasti tunne, että Israelin ei pidä luopua Länsirannasta, koska se on 
historiallisesti Israeliin kuuluvaa aluetta ja koska se on aluetta, jonka Jumala lupasi juutalaisten esi-isille.
Aloin sitten tutkia löytyykö netistä kirjoituksia suur-Israelin puolesta. Ei löytynyt paljoakaan. Aihe ei ole kovin suosittu 
nykyään.
Yksi mielenkiintoinen sivusto osui kuitenkin silmiin. Kyseessä on juutalaisen juristin ja liikemiehen David Naggarin kirja 
"The Case for A Larger Israel". Naggar on syntynyt Israelissa, mutta asuu nykyään USAssa San Francisco Bayn alueella. 
Sivujen osoite on: www.alargerisrael.com .

David Naggar on vahvasti sitä mieltä, että nykyiset yritykset rauhan saamiseksi Israelin ja palestiinalaisten välillä eivät 
toimi eivätkä johda kestävään rauhaan.
Naggar näkee kahden valtion ratkaisun johtavan vain umpikujaan. Palestiinalaisvaltiosta tulisi liian heikko ja Israelin 
turvallisuus kärsisi huomattavasti.
Niinpä Naggar pitää ainoana mahdollisuutena sitä, että Länsiranta ja Gaza liitetään Israeliin. Israelilla on tällä hetkellä 
väkilukuunsa nähden ja ympäröivät vihamieliset arabimaat huomioiden aivan liian vähän maa-aluetta. Vain suurempi Israel voisi tuoda alueelle vakautta ja parantaa selkeästi Israelin turvallisuutta.
Palestiinalaiset voisivat muuttaa Jordaniaan, joka on jo olemassa oleva palestiinalaisvaltio. Edesmennyt Jordanian kuningas sanoi v. 1977: "The two peoples are actually one. This is a fact." 
Miksi palestiinalaisilla pitäisi olla kaksi valtiota? Sitä paitsi ympäröiviä arabi/muslimimaita on 22, joten niihinkin voi muuttaa, jos Jordania ei tunnu hyvältä.

Juutalaisilla on vain yksi pienen pieni valtio. Sitäkään maa-aluetta eivät radikaalimuslimit halua antaa juutalaisille, vaan 
heidän perimmäinen päämääränsä on tuhota juutalaisvaltio ja saada tilalle muslimivaltio. Eivätkä tätä mieltä ole vain  
ääriryhmät. Eräässä gallupissa saatiin tulokseksi, että 87 % palestiinalaisista oli sitä mieltä, että koko Palestiina olisi 
vapautettava. Mikä tarkoittaa siis sitä, että juutalaisten nyt hallussa pitämä alue eli itsenäinen Israel olisi vapautettava juutalaisista ja tilalle olisi luotava muslimivaltio.

Kun tilanne on tämä, että kaikista rauhanpyrkimyksistä huolimatta itsemurhapommit kylvävät tuhoaan ja raketti-iskut 
Gazan alueelta jatkavat lähialueiden kuten Sederotin asukkaiden terrorisointia, niin Israelin olisi parempi ottaa selkeä linja omien asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi. Tämä linja olisi suur-Israelin luominen ja palestiinalaisten siirtäminen sinne, missä heillä on etnisiä ja uskonnollisia sukulaisia.

Koraanikin kehottaa Israelin siunaamiseen. Suura 2:47 kuuluu:
"O Children of Israel, remember My favour which I bestowed upon you, and that I blessed you more than any other people."
No, on Koraanissa paljon kohtia, joissa pidetään hyvänä juutalaisten veren vuodattamista. Eli Koraani on hyvin ristiriitainen kirja.

Raamattu määrittelee Israelin rajat seuraavasti:
"Teidän maanne on ulottuva eteläisestä autiomaasta Libanoniin ja Suureenmereen(=Välimeri), johon aurinko laskee. Se 
käsittää myös koko heettiläisten maan suureen Eufratvirtaan saakka.
On syytä ottaa huomioon, että nämä rajat asetti itse Jumala.
Heettiläisten muinainen valtakunta ulottui nykyisen Syyrian ja Irakin pohjoisosan alueille asti.
Joten ei suur-Israelin tarvitse pysähtyä vain Länsirantaan. Suurempi Israel ulottuu pitkälti Jordan-joen toiselle puolelle aina Eufratille asti.

En tiedä milloin näin käy. Israelin oman turvallisuuden takia olisi parempi, että ainakin Länsiranta liitetään Israeliin 
mahdollisimman pian.
Ei ole mitään mieltä pitää aluetta kiisteltynä alueena, jota ulkomaailma kutsuu miehitykseksi.
Muuten Jordania piti samaa Länsirannan aluetta miehitettynä 19 vuoden ajan eikä kukaan moittinut Jordaniaa miehityksestä.
Länsiranta oli tarkoitus antaa palestiinalaisille valtion perustaksi vuoden 1947 YK:n jakopäätöksen mukaisesti. Valitettavasti palestiinalaiset ja muiden arabivaltioiden johtajat eivät hyväksyneet tarjottua maa-aluetta palestiinalaisten valtioksi. Arabit aloittivat sodan, 
koska he halusivat koko Palestiinan palestiinalaisille eikä juutalaisille mitään.
Tämä sama henki jatkuu edelleen. Diplomatiassa voidaan puhua mitä tahansa, mutta kauniiden hymyjen takana on 
kuitenkin islamistinen päättäväisyys, että Israel on pyyhittävä pois maailman kartalta.
Tässä tilanteessa Israelin nykyinen, pääministeri Ehud Olmertin, periksi antava ja jatkuvasti myönnytyksiä tekevä politiikka ei tule johtamaan toivottuun lopputukokseen. Rauhaa ei tulla koskaan saamaan Lähi-itään pehmeillä keinoilla. Israelin ainoa mahdollisuus on luja päättäväisyys toimia kansallisen turvallisuuden hyväksi tarpeeksi lujilla ja tehokkailla ratkaisuilla. 
Pehmodiplomatia ei johda mihinkään. Arabit halveksivat sellaista. Arabit ymmärtävät vain voimaa.

9.9.2007

ProKarelian tiedote 8.9.2007

HENKINEN JA ARVOJOHTAJUUS SIIRTYNYT KOKOOMUKSELLE

Puolustusministeri Jyri Häkämies piti virkamatkallaan USA:ssa 07.09.2007 arvovaltaiselle yleisölle puheen, jota Suomessa on luettu innostuksella ja kauhulla. [UM:n tiedote: 06.09.2007. Puhe Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Puhe pidettiin Center for Strategic International Studies (CSIS) tiloissa. Lainaukset tästä lähteestä, epävirallisia käännöksiä. http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270]

Häkämiehen puheesta on nostettu esille kaksi virkettä: "Yleisesti ottaen Suomella on etuoikeus sijaita yhdessä maailman turvallisimmista nurkista. Kuitenkin ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme, Suomen kolme tärkeintä 
turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Eivätkä ainoastaan Suomelle, vaan meille kaikille."

Tästä on vedetty suora johtopäätös, että ministeri pitää nyt Venäjää suurimpana turvallisuusuhkana ja Natoon liitytään nopeasti. Tätä Häkämies ei sano, vaan näyttää kulminoivan tämän hetken uhkan enemmänkin taloudelliselle puolelle. 
Häkämies kuitenkin tuo selvästi esille, että "Venäläisen maailmankatsomuksen mukaan sotilaallinen voima on avainelementti, miten se suuntautuu kansainvälisissä suhteissaan. Sen seurauksena Venäjällä on päättäväinen ohjelma vahvistaa sotilaallista kykyään.

Puhetta voitaneen sodanjälkeisessä historiassamme luonnehtia historialliseksi puolustusministerin puheeksi. Tämä johtuu sen erinomaisesta sisällöstä ja avoimuudesta. Ministeri on selvästi luopunut Venäjä-kannanottoihin liittyvästä 
kanonisoidusta totuudesta ja tyhjästä liturgiasta. Tähän saakka valtiojohdon turvallisuuspoliittiset puheet ovat olleet 
lähinnä ympäripyöreää poliittista liturgiaa ja paapomista.

Ministeri Häkämiehen puhe on suoraa jatkoa puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jyrki Kataisen Nykypäivässä esittämään ulkopoliittisen aikakauden linjaukseen. "Aktiivisuutta, realismia ja tavoitteellisuutta korostanut puhe oli merkittävä irtiotto ulkopolitiikkaa yhä varjostavasta kylmän sodan aatemaailmasta", tiivistää Nykypäivä. Lainaus: Karelia Klubi Online, sivu 2. http://kareliaklubi.com/lehtiphp. Katainen puolustaa Häkämiestä mm. Helsingin Sanomien haastattelussa: "Katainen puolustaa Häkämiestä ja vaatii muiltakin suoraa puhetta". http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Katainen+puolustaa+H%C3%A4k%C3%A4miest%C3%A4+ja+vaatii+muiltakin+suoraa+
puhetta/1135230133320

Suomelle miellyttävää välillistä tukea Häkämies saa myös EU:sta. HS, Annamari Sipilä, uutisoi 07.09.07, "EU:n ulkoministerit Venäjä-asioissa "Suomi-henkisiä" -otsikolla kerrotaan ulkoministeri Ilkka Kanervan poliittisen valtiosihteeri Teija Tiilikaisen terveiset EU-maiden ulkoministerikokouksesta. Julkaistu: 19:53".

Katainen "haluaa maallistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun ja syyttää poliitikkoja kansalaisten käsitysten 
hämärtämisestä" [HS]. Kokoomuksen kolmitroikka (Katainen, Ilkka Kanerva, Häkämies) on siten ottanut todellisen aloitteen Suomen viemisessä kohti avoimuutta ja substanssipohjaista keskustelua. Tämä on uutta ja hyvin tervetullutta politiikassa. 
Troikka on ottanut sen henkisen ja arvojohtajuuden, jota presidentti Tarja Halonen ei vaalilupauksistaan huolimatta ole 
kyennyt ottamaan. Sitä ei myöskään ole kyennyt ottamaan pääministeri Matti Vanhanen.

Pääministeri on varovaisin sanakäänteinen katsonut, että "Häkämiehen puheessa on selvä painotusero verrattuna Suomen viralliseen linjaan". "Puhe sisältää parissa kohdassa sellaista henkilökohtaista retoriikkaa, joka aiheuttaa aika paljon kysymyksiä", hän sanoi. [HS]. Ehkä pääministeri myöskin osoittaa, mikä Häkämiehen puheessa ei pitänyt paikkansa. Miksi juuri USA:ssa pitäisi valehdella Suomen tilanteesta?

Presidentti Halonen on huomauttanut, "että ulkomailla edustetaan Suomea. Tuolloin hänen mukaansa on toivottavaa, ettei synny käsityksiä, jotka ovat Suomen yhteisen linjan vastaisia." YLE 07.09.07. 
http://wwwyle.fi/uutiset/kotimaa/id69218.html. On kummallista, että Halonen heräsi pitämään puhetta vaarallisena näin myöhään, koska se Häkämiehen mukaan on ollut viikon etukäteen hänen käytettävänään.

Häkämiehen puhe vahvistaa, ettei Suomi enää ole vain ajopuu, vaan sitä on ryhdytty dynaamisesti viemään eteenpäin. 
Troikka ilmaisee selvästi, että ykkössijalla on Suomen etu. Kun katsoo esim. Karjala-kysymyksen halveksuntaa, presidentit Mauno Koivisto ja Tarja Halonen ovat toimineet Venäjän arvioidun edun mukaisesti. Suomen legitiimit oikeudet on unohdettu. Täysin uskomattomalta on tuntunut myös päätös puolustusmiinoista luopumisesta. Ehkä tässäkin asiassa otetaan järki käteen.

Ministerin mukaan geopolitiikka on tullut takaisin voimalla ja "meidän Suomen puolustuksen vastuunkantajien tulee vetää siitä tiettyjä johtopäätöksiä". Häkämies näkee Venäjän myöskin mahdollisuutena, ei pelkästään haasteena. Hän näkee, ettei Suomella ole mitään muita mahdollisuuksia kuin olla riittävän kyvykäs, jotta se kykenee vetämään Venäjän mukaan toimimaan vastuullisena pelaajana ja partnerina maailmanosassamme. Tätä tehtävää ministeri ei näe helppona.

Natoon liittymisestä ministeri Häkämies heittää jos-kysymyksen: "Kuinka me suunnittelemme puolustavamme maatamme, jos me tiukasti pysymme liittouman ulkopuolella?" Tämä johtaa hänen mielestään asevelvollisuuden ja reserviarmeijan ylläpitämiseen.

Häkämiehen puheessa on pitkä johdanto kriisinhallintaan, jossa Suomi on aktiivisesti mukana. Puheen toisena pilarina on Nato-suhde. Häkämies ei suoraan ota kantaa liittymiseen, vaan kiertää sen puhumalla ensi vuonna valmistuvasta 
turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja aktiivisesta Suomen, EU-joukkojen ja Naton yhteistyöstä 
rauhanturvaamisoperaatioissa eri puolilla maailmaa.

Nato-yhteensopivuuden ministeri kulminoi pienen maan resurssien kapeuteen, jolloin Suomen kontribuution EU- ja 
Nato-kriisinhallinnassa pitää olla yhteensopiva oman maan puolustuksen kannalta. "Tästä syystä Suomi on pyhempi kuin paavi tässä asiassa: EU:n ja Naton on kyettävä löytämään tie työskennellä yhdessä paremmin kuin ne ovat tähän saakka kyenneet".

Puheeseen sisältyy vahva nykyaikaisen sodankäynnin ja puolustuksen aspekti: "Kaikki mahdollisuudet on käytettävä, jotta uudenaikaisen teknologian edut kootaan käyttöön". Ministeri näkee, että Suomi on yksi maailman edistyksellisimmistä maista verkkoteknologiaan liittyvässä puolustuksessa.

Suoria sanoja Häkämies toivoo muiltakin: "Toivoisin, että voitaisiin tämän syksyn aikana kokeilla sellaista erikoisuutta, että puhuttaisiin asioista ja niistä sisällöistä sen sijaan, että keskityttäisiin koreografioihin." [UM].

Jos kokoomus-ministerien puheet on tarkoitettu kaikille elämän tärkeille alueille, on luonnollista ottaa Karjalan 
palautuskysymys perusteellisen selvityksen alaiseksi ja ryhtyä jokaisessa ministeriössä arvioimaan sen vaikutuksia. Kun 
tämä selvitys tehdään win-win -pohjalta, otetaan myös toisen osapuolen edut huomioon.

Kanonisoidusta totuudesta on siten syytä luopua, samoin poliittisesta tyhjänpäiväisestä liturgiasta. On siirryttävä 
todellisten asioitten substanssiin. Asioista on löydettävä niiden ydin avoimen tutkimisen ja mittavan poliittisen ja 
kansalaiskeskustelun pohjalta. Salailun ja vaikenemisen aika on ohi. Uusi aika on koittanut, muutos on jo tapahtunut. 
Gandhi ei turhaan sanonut: "Muutos olemme me itse".

3.9.2007

Profeetallinen kehotus (Jouko Piho 2.9.2007)

1. Etsikää enemmän Jumalaa kuin humalaa.
2. Antakaa kunnia Jumalalle. Älkää olko itse mielestänne viisaita.
3. Älkää olko kateellisia sille jota Jumala käyttää.
4. Puhukaa totta. Välttäkää liioittelua ja osatotuuksia.
5. Pysykää erossa noituudesta ja New Age -uskonnollisuudesta, mutta pyrkikää saamaan     
    oikeita Hengen lahjoja.
6. Harjoittakaa itsehillintää kaikessa, ennen kaikkea puheessa.
7. Pysykää erossa haureudesta. Olkaa puhtaita.
8. Älkää antako valtaa rahanahneudelle vaan olkaa anteliaita.
9. Älkää olko kovasydämisiä ja tuomitsevia vaan laupeuden täyttämiä.
10. Harjoitelkaa itsekuria ja paastoa, sillä vaikeat ajat ovat tulossa, jolloin voi olla
     puutetta ruoasta.
11. Älkää olko lahkohengen sokaisemia. Uskovia on kaikkialla.
12. Älkää kiivailko opeista. Ilman rakkautta oikeaoppinenkaan ei ole mitään. Sitä paitsi
     se joka luulee olevansa oikeassa voi olla väärässä.
13. Antakaa rakkauden hallita kaikkea.
14. Vastustakaa antikristillistä henkeä ja itse Antikristusta kun hän ilmestyy. Älkää ottako 
     Pedon merkkiä.
15. Rukoilkaa herätystä itsellenne ja koko Suomen kansalle. Ilman parannusta jo kauan sitten
       ilmoitetut ja paljon pilkatut profetiat Suomea kohtaavasta tuomiosta toteutuvat. Niiden       
     aika ei vain ole ollut vielä, mutta tuho tulee, kun on sen aika, jos kääntymystä Jumalan 
     puoleen ei tule.

Sain yllä olevan kehotuksen 2.9.2007 ja laitoin sen profetioita-osioon. Sen lisäksi koin, että minun on syytä laittaa 
profeetallinen kehotus myös tänne Ajankohtaista-osioon.

31.8.2007

MTV3:n moka

Katsoin äsken prinsessa Dianan muistojumalanpalveluksen.
Tai yritin katsoa.

Nimittäin jumalanpalveluksen seuraamisesta ei tullut oikein mitään, koska MTV3 oli valinnut hyvin erikoisen ohjelmaratkaisun. Studiossa oli kolme henkilöä, toimittaja, mediatutkija Iiris Ruoho ja Lontoon entinen suurlähettiläs Pertti Salolainen, jotka keskustelivat Dianan elämästä niin, että itse jumalanpalvelusta ei voinut seurata kuin vain osittain.

Näiden kolmen henkilön puhetta tuli laulujen, puheiden ja rukousten päälle.
Vaikutus oli se, että koko jumalanpalveluksen hartaus ja tunnelma menetettiin. Olisin mielelläni kuullut papin puheenkin, 
mutta siitä ei näytetty kuin vähän alusta, niin jo kuva olikin studiossa seuraamassa em. henkilöiden keskustelua.

Minusta olisi ollut parempi, että mitään selostusta ei olisi ollut, vaan jumalanpalvelus olisi näytetty sellaisenaan. 
Korkeintaan olisi voinut olla yksi selostaja, joka olisi lyhyesti selostanut suomeksi mitä tapahtui sen tilanteen jälkeen eikä juuri puheen tai rukouksen päälle. 
Tämä niitä varten, jotka eivät osaa englantia.

Sen sijaan tuo kolmen henkilön pohdinta Dianasta ja mediasta olisi voinut olla erillinen ohjelma vaikkapa heti 
jumalanpalveluksen jälkeen.

Minusta MTV3:n ratkaisu ei kunnioittanut Dianan muistoa vaan pilasi lähes täydellisesti muistojumalanpalveluksen. Nyt tuo kolmen hengen studioryhmä nousi pääosaan. Dianaa muistanut jumalanpalvelus tuntui olevan sivuseikka.

29.8.2007

Iranin hallitus esitti maanantaina Teheranissa ruotsalaisdiplomaatille virallisen vastalauseen useissa ruotsalaislehdissä 
julkaistuista kuvista, jotka esittävät koiraa, jolla on profeetta Muhammedin pää.
Islamilaisessa kulttuurissa koira on epäpuhdas eläin.

Iranin ulkoministeriö kutsui ruotsalaisen lähetystöneuvoksen kuulemaan lyhyen suullisen protestin. Alun perin örebrolaisessa Nerikes Allehanda -lehdessä julkaistuja taiteilija Lars Vilkin kuvia on sittemmin nähty myös muissa lehdissä kuten Aftonbladet ja Dagens 
Nyheter. Ruotsalaiset muslimit ovat kuitenkin järjestäneet mielenosoituksen vain Örebrossa Nerikes Allehandaa vastaan.

Lehti julkaisi 19. elokuuta pääkirjoitussivunsa kolumnin yhteydessä Vilkin piirroksen Muhammed-koirasta. Vilk oli halunnut piirroksillaan herättää keskustelua uskonnon- ja sananvapaudesta.

Kaksi taidegalleriaa oli aiemmin kieltäytynyt ottamasta kuvia näytteille. Myös Vilkin keskustelut maallistuneiden muslimien Semus-verkoston saamisesta kuvien esillepanijaksi epäonnistuivat sen jälkeen, kun hän oli julkaissut blogissaan karikatyyrin juutalaispäisestä koirasta.

Nerikes Allehandan päätoimittaja ja kustantaja Ulf Johansson ei kadu pohdiskelevaa kolumnia eikä kuvaa. Taidehalli 
Gerlesborgissa kieltäytyi aiemmin ottamasta Vilkin kuvia ja perusteli päätöstä turvallisuussyillä.

Lars Vilk on arvostellut tilannetta, jossa läntiset instituutiot vaiennetaan uhkailulla ja pelottelulla. Myös Värmlantilaisessa taideyhdistyksessä Muhammed-koirat kiellettiin taideprojektissa, jossa oli aiemmin esiintynyt muun muassa George W. Bush mustana kissana.

Tiistaina Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad syytti sionisteja ruotsalaislehden Muhammed-pilakuvasta.

Eli teki kuka mitä tahansa, niin aina se on kuitenkin lopulta juutalaisten syy.

Lars Vilk ihmettelee kohua:
"Lännessä voidaan arvostella kaikkia uskontoja islamia lukuun ottamatta. Se on omituista. Mikä siinä nyt niin ihmeellistä 
on?"

Ymmärrän taiteilija Vilkin ja Nerikes Allehanda -lehden sanavapauslinjauksen tiettyyn rajaan asti.

Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos tekee poliittisen tai uskonnollisen pilapiirroksen, sen kuvan pitäisi olla selkeä 
protesti jotakin väärää vastaan. Tällä periaatteella voisi esim. kristinuskon nimissä tehdyistä vääristä teoista tehdä lukuisia pilakuvia.

Mutta sitä en ymmärrä, että tällainen selvä viesti puuttuu eli että kuva on vain itsessään iljettävä, kuten koira, jolla on Muhammedin pää.
Siinä on ilmeisesti sitten kysymys vain siitä, että joidenkin mukaan uskontoa ja sen arvoja voi ylipäätään pilkata ilman 
yksilöityä arvostelunkohdetta.

Tässä olen eri mieltä Vilkin kanssa. Itsetarkoituksellinen pilailu ei johda mihinkään muuhun kuin sen uskonnon edustajien 
suuttumukseen ja pahaan mieleen.

Sen sijaan jos pilakuvalla on perusteltu pohja, jokin todistettavissa oleva syy, jota arvostellaan, niin silloin kritiikkiä voi 
esittää myös kuvien keinoin.

29.8.2007

Äiti Teresan pimeä yö

Äiti Teresan ennen julkaisemattomista mutta nyt kirjassa "Mother Teresa: Come Be My Light" julkaistuista kirjeistä käy 
ilmi hänen kokemansa pimeä yö, jolloin Jumala tuntui olevan kaukana.

Äiti Teresa kirjoitti mm. seuraavasti:
"Sielussani on niin paljon ristiriitaisuutta. Kaipaan niin syvästi Jumalaa, jopa niin paljon, että se tekee kipeää, mutta silti 
tuntuu siltä, että Jumala on hyljännyt minut...olen niin tyhjä, ei uskoa, ei intoa ei rakkautta. Sielut eivät kiinnosta. Taivas ei merkitse mitään - se on kuin tyhjä paikka."

Äiti Teresa kävi selvästikin läpi sielun pimeää yötä, jonka Jumala suo niille, jotka ovat häntä lähellä ja haluavat päästä 
vieläkin lähemmäksi.

Yksi tuollaisen kokemuksen tarkoitus on varjella varsinkin julkisuuden valokeilassa olevaa ihmistä ylpistymästä, kuten Isä Raniero Cantalamessa Vatikaanista on kommentoinut.

Samainen Isä kuvasi kokemusta sanomalla, että silloin Jumala on läsnä, mutta ihminen ei koe hänen läsnäoloaan.

Samalla tavalla ilmiötä kuvasi jo 1960-luvulla norjalainen pappi Ole Hallesby, jonka kirjoja luin siihen aikaan. Hallesby sanoi, että Jumala ei ota koskaan pois meiltä armoaan, mutta Jumala voi ottaa joskus pois meiltä tuntuvan armonsa.

Kaikki eivät tätä ymmärrä.
Luin Äiti Teresan pimeästä yöstä protestanttiselta sivustolta Apostasy Alert, jonka kirjoittaja ei nähnyt Äiti Teresan 
kokemuksessa mitään hyvää ja oikeaa.
"Only Rome could come up with this proposition?" kysyikin kirjoittaja.

Kyseessä ei todellakaan ole vain roomalaiskatolisuuden piirissä tunnettu ilmiö, vaikka siellä se on melkoisen tunnettu asia esim. 1500-luvulla eläneen Ristin Johanneksen kirjan "Pimeä yö" takia.

Myös protestanttisissa kirkoissa on pimeää yötä ja sen puhdistavaa ja nöyryyttävää vaikutusta koettu.
Uskon että Suomessakin on monia, joille epätoivon yö on tuttu ilmiö.

24.8.2007

En etsi enää paastomökkiä vaan paastoan kotona

Kirjoitin 22.8.2007 seuraavasti:
"Ajattelin ensin toteuttaa paaston omassa kodissani.

Lähemmin asiaa mietittyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että olisi monesta syystä johtuen parempi, että voisin olla paastossa ja rukouksessa täysin yksin."

Olen ajatellut asiaa uudelleen.
Olen edelleen sitä mieltä, että olisi monesta syystä johtuen parempi, että voisin olla paastossa ja rukouksessa täysin yksin.

Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että minun iässäni ja terveystilanteessani on viisaampaa, että en paastoa yksin, vaan niin, että joku ihminen eli vaimoni voi tarkkailla minua ja oloani koko ajan.

Joten olen päättänyt paastota kotonani.
Tämän takia kyselyni mökistä paastoa varten ei ole enää ajankohtainen.

Valitettavasti minä en voi aloittaa paastoa heti vaikka haluaisin.
Lähiaikoina on tulossa sellaisia sukulaisvierailuja ja jopa asuntomme huoneen antamista eräälle sukulaiselle seitsemäksi päiväksi hänen elämänsä työtilanteen takia, että tuntuu mahdottomalta tässä hässäkässä keskittyä paastoon.

Mutta kahden viikon kuluttua eli 7.9.2007 aion laskeutua paastoon ja Jumalan etsimiseen, jos Jumala suo.

Ennen paastoani aion lukea minulle suositellun Ristin Johanneksen kirjan "Pimeä yö".

22.8.2007

Jumala kehottaa minua erämaahan paastoon ja hiljaisuuteen.

Ajattelin ensin toteuttaa paaston omassa kodissani.

Lähemmin asiaa mietittyäni olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että olisi monesta syystä johtuen parempi, että voisin olla paastossa ja rukouksessa täysin yksin.

Tarkoitukseni on olla vesipaastossa eli nauttia vain vettä niin kauan aikaa kuin hengellisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan, kuitenkin maksimissaan 40 vuorokautta.

Aion paastota paitsi ruoasta myös informaatiosta. En lue paaston aikana lehtiä enkä kirjoja (paitsi Raamattua), en katso tv:tä, en kuuntele radiota, en ole netissä lainkaan enkä soita puheluja.
Paastoan myös ihmisistä, vaimoni, ystävien ja sukulaisten seurasta.

Tällaisen onnistuminen edellyttää selkeää erottautumista tästä maailmasta jonnekin omaan rauhaan ja yksinäisyyteen.

Minulla ei ole vain valitettavasti omaa kesämökkiä, jonne voisi vetäytyä. Minulla ei ole myöskään sukulaisia tai tuttavia, joilla olisi tällaista pakopaikkaa.

Kysynkin sen tähden, olisiko kotisivujeni lukijoissa ketään, jolla olisi itsellään vapaana olevaa mökkiä tai muuta asuntoa, jonne voisin mennä hiljentymään. Tai olisiko tietoa sellaisesta?

Koska maksan jo asumiskuluja asunnostani ja koska olen eläkeläisen pienillä tuloilla, minulla ei ole mahdollisuutta maksaa tällaisesta mökistä suurta vuokraa. Jonkinlaisesta korvauksesta voidaan sopia, tai sitten joku voisi ehkä kokea mökin antamisen käyttööni osallisuutena Jumalan valtakunnan työhön eli antaisi sen lahjana.

Jään odottamaan vastauksia.

Jouko Piho
jouko.piho@kolumbus.fi
040-8281759
Valkolammentie 26 c F 47
07910 Valko

22.8.2007

Karjalan palautuksesta keskustellaan taas.

Kohu alkoi, kun Kainuun Sanomien toimittaja Raimo Viirret kirjoitti 15.08.2007 mielenkiintoisen artikkelin, miten Venäjä oli 1991 valmis neuvottelemaan pakkoluovutetun Karjalan palauttamisesta, mutta miten presidentti Mauno Koivisto hylkäsi tämän ajatuksen korkeitten kustannusten vuoksi.

Lehden mukaan "Salainen asiantuntijaryhmä arvioi Koivistolle hintaa ja korjauskustannuksia" ja " Suomessa ymmärrettiin, että Karjala on kaupan". 

Venäjän entisen valtiosihteeri Gennadi Burbuliksen mukaan Karjalaa ei ole koskaan luvattu Suomelle takaisin. Burbulis harkitseekin oikeustoimia Kainuun Sanomia vastaan, mikäli lehti on loukannut hänen arvionsa mukaan Venäjän kansallista kunniaa.

Kainuun Sanomien päätoimittaja Matti Piirainen ei hätkähdä Burbuliksen puheita eikä usko, että mitään oikeusjuttua tulee.

Kokenut Moskovan kirjeenvaihtaja ja syvällisesti Neuvostoliittoon perehtynyt kirjailija Martti Valkonen kirjoitti 05.04.2004 ProKarelian sivuilla: "Suomalaisetkin ovat kertoneet epävirallisesti, että Neuvostoliiton sortumisen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä käydyissä virkamiestason neuvotteluissa uusista sopimuksista venäläinen osapuoli osoitti valmiutta keskustella rajoista."

Karjalan Liiton seminaarissa maaliskuussa 2004 osastopäällikkö Harry Helenius ulkoministeriöstä muisteli, että suomalainen virkamiesvaltuuskunta tutki rajoja ja rajakysymystä. Lopulta Suomi päätyi ratkaisuun olla nostamatta rajoja eli Tarton rauhan rajan palauttamista neuvottelupöytään".

"Helenius oli virkamiehenä mukana neuvottelemassa poliittista sopimusta. Hän kertoi, että silloin Suomen puolella poliittiset päättäjät ja virkamiehet keskustelivat rajakysymyksestä ja päättivät, ettei sitä avata. Juuri silloin rajat kautta Euroopan muuttuivat urakalla ja uusia itsenäisiä valtioita syntyi uusin rajoin, mutta Suomi päätti, ettei se ryhdy hankkimaan takaisin Tarton rauhan rajoja vaan tyytyy pitämään voimassa talvisodan ja jatkosodan seurauksina muuttuneet rajat."

"Ratkaisu piti rajat ennallaan, mutta se ei merkinnyt sitä, että Suomi olisi hyväksynyt ne tavat, joilla rajat oli muutettu alkuperäisistä Tarton rauhan rajoista", Helenius selitti seminaariyleisölle. Poliittisissa neuvotteluissa yksinkertaisesti Venäjän kanssa sovittiin, ettei rajoista neuvotella.

Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?

Minusta vaikuttaa uskottavalta, että ainakin virkamiestasolla Karjalan palautuksesta tai tietyistä rajajärjestelyistä on keskusteltu. Tuollaiset epäviralliset tunnustelut eivät tietenkään merkitse sitä, että Venäjä olisi missään vaiheessa luvannut Karjalaa takaisin Suomelle.

Lopulta kuitenkin näyttää siltä, että Karjalan palautus on hylätty ajatuksena suomalaisten ja silloinkin lähinnä presidentti Mauno Koiviston arvioiden pohjalta.

Tämän päivän Venäjä on myös hyvin erilainen kuin 15-16 vuotta sitten ollut Venäjä. Uudelleen suurvalta-asemaan pyrkivä Venäjä ei muistele mielellään Neuvostoliiton hajoamisen aikaa ja hapuilevaa demokratiaa, jolloin Venäjän ympärillä syntyi uusia valtioita kuin sieniä sateella.
Sitä että silloin oli olemassa myös jonkinlaista avoimuutta ja ymmärrystä suomalaisiakin ja suomalaisten Karjalan menetystä kohtaan, ei haluta tänä päivänä muistella ollenkaan, vaan koko asia mieluummin kielletään kokonaan.

21.6.2007

Filosofi Timo Miettinen kirjoittaa tämän päivän (21.6.2007) Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Euroopan sielusta.
Miettinen viittaa EU:n hylättyyn perustuslakisopimukseen, johon ei haluttu mainintaa Euroopan kristillisistä juurista, kun varsinkin Ranska ja Iso-Britannia vastustivat sitä.

Sittemmin Jumalaa on yritetty vetää udelleen mukaan neuvotteluihin. Uuden sopimuksen takuunainen, Saksan liittokansleri Angela Merkel, esitti vuoden 2006 lopulla, että sopimus sisältäisi maininnan Euroopan kristillisestä perinnöstä.
Kuitenkin myös Merkel perääntyi toukokuussa 2007 kannastaan keskusteltuaan asiasta eri uskontokuntien päämiesten kanssa.

Kristillisen perinnön puoltajat argumentoivat, että niin Euroopan nykyinen identiteetti, politiikka kuin hyvinvointikin ovat vahvasti kristillisen tradition määrittelemiä. Vastustajat huomauttavat, että Euroopan alueella asuu nykyään esimerkiksi huomattava muslimivähemmistö.

Miettinen kiinnittää huomiota siihen, että kyse on myös kahdesta eri tavasta jäsentää kulttuurin identiteettiä.
Ensimmäisen kannan mukaan kulttuurilliset identiteetit rakentuvat ennen muuta suhteesta menneisyyteen.
Toisen kannan mukaan kulttuuri-identiteetin määrittelyn kannalta olennaista ei ole niinkään menneisyys vaan tulevaisuus.

Lopulta Miettinen tekee synteesin ja toteaa, että eurooppalaisuutta ei voi kokonaisvaltaisesti jäsentää lähtemällä liikkeelle vain toisesta näkemyksestä. Me tarvitsemme molempien ulottuvuuksien - sekä menneen että tulevan - hahmottamista.

Näyttää kuitenkin siltä, että Euroopassa on vahvoja voimia, jotka eivät halua korostaa Euroopan kristillistä perintöä.
Mistä tämä johtuu?

Oma arveluni on se, että Euroopan johtajat haluavat korostaa menneisyyttä enemmän nykyisyyttä ja tulevaisuutta, mikä näyttäytyy yhä enemmän monikulttuurisena ja moniuskontoisena.

Itse olisin sitä mieltä, että vaikka Eurooppa on muuttumassa monikulttuuriseen suuntaan, Eurooppa voisi silti mainita kristinuskon omassa perustuslaissaan, koska kristinuskon Eurooppaa muokannut vaikutus on ollut 2000 vuoden aikana suunnattoman ja ratkaisevan suuri. Ilman kristinuskoa Eurooppa olisi tänä päivänä jotakin aivan muuta.

No, minun mielipiteeni ei paina tässä asiassa yhtään mitään.
Eurooppa menee kohti valitsemaansa suuntaa, joka on monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja taloudellisten etujen ensiarvoisuus henkisiin tai uskonnollisiin arvoihin verrattuna.

Eurooppa on valmistumassa tulevan maailmanhallitsijan hallittavaksi, hänen, joka yhdistää kaikki uskonnot ja kulttuurit, hänen, joka ei anna kristinuskolle mitään erityisasemaa.

Antikristuksen Eurooppa on muotoutumassa.

4.6.2007

Uusinta uutta itselleni on se, että asun 29.5.2007 lähtien Loviisassa ja olen nyt lopullisesti eläkkeellä.

Koko kevät on paiskittu remonttia uudessa asunnossa, tehty muuttovalmisteluja ja samalla on pidetty koulua, joten en ole ehtinyt vähään aikaan lisäämään materiaalia kotisivuilleni.

Toivon ja uskon, että jatkossa minulla on enemmän aikaa kirjoitella kommenttejani tänne.
Ellei sitten käy niin, että eläkkeellä ollessa kiireet sen kuin vain lisääntyvät!

30.4.2007

Virossa on kiehunut jo muutaman päivän ajan, kun kiistelty Pronssisoturi-patsas siirrettiin pois Tallinnan keskustasta 27.4.2007.

Sen seurauksena Venäjän parlamentin ylähuone esitti diplomaattisuhteiden katkaisemista Viron kanssa. Lisäksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoitti Venäjän ryhtyvän "vakaviin toimiin" Viroa vastaan.

Suomen pääministeri Matti Vanhasen mielestä Suomen eikä muiden ulkovaltojen tulisi puuttua Viron tilanteeseen, koska se on Viron sisäinen asia.

Minä olen sitä mieltä, että Venäjän ei tulisi puuttua itsenäisen Viron sisäiseen asiaan. Viro voi itse päättää, minne se haluaa sijoittaa pääkaupunkinsa patsaat.

Jos Venäjä toteuttaa uhkauksensa, se tekee kärpäsestä härkäsen sekä puuttuu itsenäisen valtion sisäisiin asioihin.

Mitä tekee Suomi?
On hiljaa kuten ennenkin.
Suomettuneisuuden eli Venäjän ylenmääräisen huomioimisen aika ei ole ohi Suomessa.

Suomi ja muut valtiot EU:ssa voisivat sanoa suoraan Venäjälle, että sen ei ole syytä puuttua EU:n jäsenvaltion ja itsenäisen valtion omaan päätäntävaltaan kuuluviin asioihin.

Tämä Tallinnan patsaskiista on tuonut esille monia merkillisiä asioita.

Minusta on tosi outoa, että Venäjä ei saa tai ei tahdo saada Moskovassa Viron suurlähetystöä piirittäviä mielenosoittajia pois häiritsemästä diplomaattista koskemattomuutta nauttivien diplomaattien elämää.
Sen ymmärrän, että lähetystön luo voidaan tulla pitämään mielenosoitus ja sitten lähdetään pois. Mutta en voi millään käsittää tällaista usean päivän piiritystä, jonka Venäjän hallitus ja Moskovan kaupungin johto sallii.

Viro on lähettänyt Venäjälle nootin asian johdosta.
Jos virolaiset huligaanit piirittäisivät Venäjän lähetystöä Tallinnassa useita päiviä, Venäjän reaktio olisi todennäköisesti noottia voimakkaampi.

Toinen todella käsittämätön asia on Venäjän Tallinnaan matkustaneiden duuman jäsenten ilmaisema mielipide, että tämän kiistan takia Viron hallituksen pitäisi erota, koska poliisilla on ollut heidän mukaansa liian kovat otteet.
Kovat olivat kyllä mielenosoittajienkin toimet. Kun mellakkaosapuoli on hyvin aggressiivinen, syntyy helposti tilanteita, joita voidaan jälkikäteen arvostella. Poliisi tekee kuitenkin parhaansa eikä työ ole helppoa.

Poliisin toimet eivät ole kuitenkaan mikään syy siihen, että vieras valtio, Venäjä, puuttuu toisen valtion sisäisiin asioihin ja vaatii Viron hallituksen eroa.

Menohan alkaa olla jo samanlaista kuin suomettuneisuuden pahimpina päivinä, jolloin Neuvostoliitto määräsi hyvin pitkälle, millainen hallitus Suomessa hallitsi.
Venäjä ei halua, että sen sisäisiin asioihin puututaan, mutta Venäjä on itse hyvin halukas puuttumaan toisten maiden sisäisiin asioihin.

Kolmas kummallisuus on Suomen pääministerin, Matti Vanhasen, äärimmäinen, koivistomainen, ylivarovaisuus.
Vai onko se mikään kummallisuus?
Suomi oli aikoinaan niin suomettunut ja on vieläkin niin jälkisuomettunut, että tällaista Vanhasen suosimaa mitään sanomattomuutta voivat monet ihmiset pitää aivan normaalina ja viisaana politiikkana.

Siksi onkin ollut ilahduttavaa huomata, että vanhasta Neuvostoliiton nuolijasta ja Tehtaankadun suurlähetystöön viestejä kiikutelleesta ulkoministeri Ilkka Kanervasta onkin yllättäen tullut esiin aivan uusia ominaisuuksia.
Kanerva on nimittäin toimittanut EU:n puheenjohtajamaa Saksan ulkoministerille kannanoton, jossa Kanerva sanoo toivovansa, että EU:lla olisi yhtenäinen, Virolle solidaarisuutta osoittava linja.
"On tärkeää, että EU:n jäsenmaat ilmaisevat selkeän tukensa virolaisille", oli Kanervan selkeä viesti.

Olen samaa mieltä Ilkka Kanervan kanssa ja nostan hattua Ikelle.
Annan myös kaiken tukeni virolaisille.
Venäläisten käytös on sen sijaan sivistymätöntä ja liioittelevaa.

Mutta Venäjä on taas pyrkimässä vakavasti otettavaksi supervallaksi ja siinä tilanteessa suurvalta reagoi pienimpiinkin asioihin, joiden se kuvittelee uhkaavan arvovaltaansa.

12.4.2007

Minulle tulee sähköpostitse Mike Claydonin Israel Report, jossa oli 11.4.2007 Chuck Misslerin artikkeli "Unesco Is Rebuilding Babylon".

Eli YK:n tiede- ja kasvatusjärjestö Unesco on jatkamassa Saddam Husseinin v. 1985 aloittamaa, mutta Irakin sodan takia keskeytynyttä muinaisen Babylonin uudelleen rakentamista.

Hussein ennätti käyttää kunnianhimoiseen projektiin 500 miljoonaa dollaria. Raamatussakin mainitun kuningas Nebukadnessarin palatsin raunioille alkoi nousta nykyaikaisia rakennuksia. Husseinhan piti itseään jonkinlaisena Nebukadnessarin uudelleensyntyneenä inkarnaationa.

Nyt Unesco pumppaa Babylonin uudelleen rakentamiseen miljoonia dollareita, osin yksityisten lahjoitusten turvin. Tarkoituksena on tehdä Babylonista hyvin menestyvä kaupan, kulttuurin ja turismin keskus.

Babylonin perusti aikoinaan Raamatussa mainittu Nimrod.
Voi olla hyvinkin, että kaupungista tulee vielä tulevan maailmanhallitsijan, Antikristuksen, pääkaupunki.

Babylon on mainittu yli 300 kertaa Raamatussa. Kaikki Babylonia koskevat ennustukset, kuten sen suuri ja lopullinen tuho, eivät ole vielä tapahtuneet. Jesajan, Jeremian ja Johanneksen ennustukset Babylonin tuhosta odottavat vielä lopullista toteutumistaan.

Sekin tosiasia on mielenkiintoinen, että yksi Antikristuksen esikuvista eli Aleksanteri Suuri teki Babylonista pääkaupunkinsa ja kuolikin siellä.

Raamatuntutkijoiden kesken on erimielisyyttä siitä, pitäisikö Babylonia koskevat profetiat ymmärtää kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti.
Kun nyt Babylonia rakennetaan kirjaimellisesti, se vahvistaa niiden käsitystä, jotka ovat kirjaimellisen tulkinnan puolella.

Joka tapauksessa Babylonin uudelleen rakentaminen on jälleen yksi uusi todistus Raamatun ennustusten luotettavuudesta sekä siitä, että me elämme tämän nykyisen aikakauden loppuaikoja.

7.4.2007

Lahdessa ilmestyvä lehti, Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa 7.4.2007 mikrosiruteknologian leviämisestä ja uusimmista, henkeäsalpaavista, keksinnöistä eli hermo- ja aivoimplanteista.

Raamatun mainitsema pedon merkki, jonka Antikristus vaatii otettavaksi otsaan tai oikeaan käteen, on ollut teknisesti jo pitkään mahdollista. Nyt on kyse enää poliittisesta tahdosta eli tulevan maailmanhallitsijan diktatuurisesta tahdosta, niin kaikki maailman ihmiset merkitään tunnistesirulla, jota ilman ei voi ostaa eikä myydä.

On kuitenkin oleva yksi ihmisryhmä, joka ei tule ottamaan sirua itseensä. Raamattuun uskovat kristityt kieltäytyvät pedon merkin ottamisesta ja menevät mieluummin vaikka vankilaan tai kuolemaan kuin ottavat merkin, jonka ottamisesta Raamattu varoittaa vakavasti sanoen merkin ottaneiden ihmisten päätyvän helvetin tulijärveen.

Seuraavassa ESS:n vavahduttava uutinen.

Mikrosiruja jo tuhansissa ihmisissä

Warwick antoi injektoida ensimmäisenä ihmisenä itseensä RFID-mikrosirun. Sirun avulla hänet voitiin paitsi tunnistaa, myös paikallistaa kellon ympäri. Sirun avulla hän pystyi myös sytyttämään valot ja avaamaan ovet pienellä käden heilautuksella. Wilma Hurskainen

Ihmisten mikrosirumerkintä leviää nopeasti. Jo tuhannet vapaaehtoiset ovat antaneet injektoida itseensä tunnistusmerkinnän.
Tiettävästi Suomessa ei vielä ole merkitty ihmisiä.
Ihmisen tunnistuksessa käytetyistä siruista yleisin on VeriChip, joka on tutkimussirun kaupallinen versio.
Eniten siruja on injektoitu Venäjällä, Sveitsissä, Venezuelassa ja Kolumbiassa.
Siru on injektoitu myös satoihin Meksikon keskushallinnon virkailijoihin ja poliiseihin, jotta nämä voisivat liikkua valvotuilla alueilla.
Osa Barcelonan ja Rotterdamin Baja Beach Club -yökerhojen kanta-asiakkaista on merkkauttanut itsensä mikrosirulla. Sirutunnistuksen vuoksi heille voidaan antaa VIP-palveluja ilman käteistä rahaa ja henkilöllisyyden todistamista.
Mikrosirun kehoonsa ottanut Kevin Warvick sekä innostaa, että varoittaa suomalaisia kybernetiikan läpimurrosta. Helsingin Korjaamolla Radical Futures Forumissa hiljattain vieraillutta Warwickia kutsutaan maailman ensimmäiseksi kyborgiksi, lihan ja koneen yhteenliittymäksi.

Arvostelumyrsky nousi
Warwickin tekemät kokeet sekä tuhannet mikrosirutunnisteen ottaneet ihmiset ovat nostattaneet maailmalla voimakkaan arvostelumyrskyn. Hankkeet on tuomittu mun muassa epäeettisiksi sekä ihmisen yksilöllisyyttä vaarantaviksi.
Osa teologeista yhdistää sirumerkinnän apokalyptisiin tapahtumiin, joista puhutaan Raamatun Ilmestyskirjassa. Kreikan ortodoksinen kirkko on ensimmäisenä ilmaissut varauksellisuutensa sirumerkintöihin.
Lahdessa asiaa pohtinut Launeen seurakunnan kirkkoherra Timo Pokki pitää sirumerkintää asiana, joka ei jätä kirkkoa kylmäksi. Niin kauan kun siru pysyy hyvän palveluksessa se on ihmisen tahdonvapauteen kuuluva asia. Jos siitä tulee kontrollin väline, tulee kirkon Pokin mukaan puolustaa ihmisten vapautta merkistemistä vastaan.

Ihmelääke vammoihin
Warwick uskoo siru-implanttien parantavan esimerkiksi muisti- ja lihasrappeumasairauksia sekä korvaavan puuttuvaa liikuntakykyä ja aisteja. Varoituksen sana liittyy yksityisyyden suojaan. Siru-implantin vuoksi ihminen on paikannettavissa kellon ympäri.
Paitsi, että Warwick oli vuonna 1998 ensimmäinen mikrosirulla merkitty ihminen, hän otti vuonna 2002 kehoonsa siru-hermoimplantin. Implantin avulla hänet voitiin kytkeä suoraan toisen ihmisen hermojärjestelmään. Lisäksi hän onnistui tällä tavoin saamaan uuden aistin, ultraääneen perustuvan näön, jossa silmiä ei tarvita lainkaan.
Kokeiden tarkoituksena on etsiä keinoja vammautuneiden aistien parantamiseen tai korvaamiseen toisella aistilla.
Seuraavaksi Warwick aikoo asennuttaa itseensä siru-aivoimplantin. Tämän ja tutkijakollegaan tehtävän siirrännäisen avulla kyborgi aikoo muodostaa ensimmäisen ihmisparin, joka kykenee suoraan, impulssitasoiseen aivoista-aivoihin kommunikaatioon.
Warwickin hurjana unelmana on kehittää uusi ajasta ja paikasta riippumaton kommunikaatiomuoto, joka ohittaa puhutun kielen epätäydellisenä ja väärintulkinnalle alttiina viestintänä.

4.4.2007

Onko uskonto vahvistumassa Euroopassa vai onko maallistuminen saamassa lisää jalansijaa?
Kysymykseen voi saada erilaisia ja ristiriitaisia vastauksia.

Yhdysvaltalainen Newsweek kirjoitti jokin aika sitten Euroopan vääjäämättömästä kehityksestä kohti maallistumista.

Mutta samoihin aikoihin saksalainen Die Zeit -lehti kirjoitti, että uskonnon paluusta Euroopassa ei ole epäilystä.

Nämä tiedot löytyvät Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajan, Pentti Sadeniemen, tämänpäiväisestä (4.4.2007)kolumnista "Poliittisen uskonnon paluu?".

Sadeniemi miettii selitystä eurooppalaisen uskonnollisuuden paluulle, sanoo niitä olevan lukemattomia, mutta ottaa esille kaksi: vastareaktio kiihkoilevan islamin nousun takia sekä uskonnollisten ryhmien vaikutusvallan kasvu Yhdysvaltojen politiikassa.

Olen itse sitä mieltä, että maallistumisen merkeistä huolimatta myös uskonnollinen etsintä on kasvussa päin. Osittain nämä vastakkaiset trendit ovat olemassa rinnakkain.

Joka tapauksessa on jo pitkään ollut selvää, että Karl Marxin ennustus kristinuskon kuolemasta oli väärä profetia.
Sen sijaan kommunismi kuoli ja se, mikä on olevinaan tänään kommunismia, ei sitä ole. Esim. Kiinassa kommunismi on yksipuolue- ja valtiojohtoista kapitalismia ja Pohjois-Koreassa yhden suvun diktatuuria.

Uskon, että kristinuskon merkitys Euroopassa tulee vielä kasvamaan dramaattisesti.
Uskon paluuseen tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessa myös monet maanosamme kokemat vaikeudet ja koettelemukset, kuten sodat ja luonnonmullistukset, mitkä saavat ihmiset kääntymään Jumalan puoleen.

Jumalan voima tulee vaikuttamaan Euroopassa suuresti, kun lopunajan ihmisiä kutsutaan Jumalan luo viimeisessä suuressa elonkorjuussa.

Uskon merkityksen kasvu yksilöiden elämässä tulee nopeasti näkymään myös politiikassa, kun yhä useampi yhteisten asioiden hoitaja on aidosti Jumalaan luottava henkilö.

26.3.2007

26.3.2007 klo 20.00 tullut MOT-ohjelma kertoi Venäjän Marin tasavallan ongelmista.
Marin tasavallan asukkaista on 47% venäläisiä ja 43% kielisukulaisiamme mareja.

Lain mukaan mareille kuuluisi monia oikeuksia omaan kieleen ja kulttuuriin.
Käytännössä näin ei ole, vaan tasavallassa toteutetaan yhdenmukaistavaa venäläistämispolitiikkaa.

Marinkielisiä kouluja on jo lakkautettu 30. Marinkielisiä lehtiä on lakkautettu, toimittajia pahoinpidelty tai tapettu.
Marinkielisiä järjestöjä lakkautetaan valheellisten tai naurettavan pienten rekisteröintivirheiden takia.
Koko marikulttuuria ollaan ajamassa alas.

Ja kun sitten suomalainen toimittaja Mia Paju haluaa tavata presidentti Markelovin tehdäkseen hänelle kysymyksiä marien asemasta, niin Markelov ei halua vastata mitään Pajulle, koska tämä ei muka tunne Marin tasavallan oloja.

Jos sitten suomalaiset yrittävät auttaa mareja, että he saisivat jotakin kohennusta tukaliin oloihinsa, niin sitten onkin jo muka kyse suomalais-ugrilaisesta salaliitosta, joka haluaa kaapata itselleen Marin tasavallan öljyvarat.

Voi pyhä yksinkertaisuus!
Joskus tuntuu siltä, että venäläisten vainoharhaisuudessa, valehtelussa, väkivaltaisuudessa, röyhkeydessä ja vähemmistöjen sortamisessa ei ole mitään rajaa.

26.3.2007

Maailman suosituin hakukone, Google, ei ole puolueeton vaan vahvasti kallellaan vasemmistolaisliberaaleihin arvoihin.

Tämän yllättävän tosiasian paljastaa WorldNetDailyn perustaja Joseph Farah uudessa kirjassaan "Stop The Presses".

Seuraavassa muutama esimerkki Farahin esiintuomista monista todisteista.

Google hyväksyy sivuilleen homomyönteisiä mainoksia, mutta ei kristittyjen järjestöjen homoja auttamaan pyrkiviä mainoksia.

Google ei hyväksy mainoksia, joissa arvostellaan Bill tai Hillary Clintonia, mutta hyväksyy mainokset, joissa hyökätään George W. Bushin tai muiden republikaanijohtajien kimppuun.

Googlen työntekijöiden avustusrahavirtoja tutkimalla on käynyt selville, että käytännöllisesti katsoen kaikki yhtiössä työskentelevät antavat raha-avustusta Demokraattiselle puolueelle.

Pahinta on kuitenkin Googlen Kiinan politiikka.
Google on suurille Kiinan markkinoille päästäkseen taipunut Kiinan yksinvaltaisen ns. kommunistisen puolueen vaatimukseen erityisestä Kiinassa voimassa olevasta sensuroinnista.

Tämä sensuuri merkitsee sitä, että kiinalainen ihminen ei voi hakea tietoa Googlesta esim. seuraavista aiheista: Taiwanin itsenäisyysliike, Tiananmenin aukion tapahtumat 1989, kansalaisten protestit ympäristörikoksista ja hallituksen yhden lapsen politiikka.

Kaikkein ironisinta on se, että Google kannattaa USAssa Demokraattista puoluetta, mutta Kiinassa ei voi sanalla "demokratia" hakea Googlessa mitään.

Minulle tämä uutinen Googlen poliittisesta sitoutuneisuudesta ja puolueettomuuden puutteesta ja varsinkin Kiinan diktatuurijärjestelmän edessä taipumisesta oli järkytys.

Miten läntisen sananvapauden ja demokratian edustajat voivat toimia noin epäeettisesti ja puolueellisesti?

Ainoa vastaus on:
Amerikan kultainen vasikka eli RAHA.
Google valitsi orjuuden tukemisen - suurien voittojen toivossa.

10.3.2007

Viimeisimmässä Apu-lehdessä (10/2007) Suojelupoliisin ex-päällikkö Eero Kekomäki varoittaa Venäjästä:
"Venäjä on Iso Paha Susi, joka syö liian lähellä leikkivät ja laulavat tyhmät porsaat."
Vertauksellaan Kekomäki tarkoittaa sitä, että Suomen poliittinen johto ei halua varautua ikäviin vaihtoehtoihin.
Kekomäki jatkaa:
"Suomi on edelleen Venäjän rajanaapuri.
Kaikki Venäjän rajamaat ovat samassa asemassa imperialistisen ja laajentumishaluisen suurvallan naapurina."

Aika suoria sanoja Kekomäeltä.
Eläkkeellä ollessa sitä on tietysti enemmän varaa sanoa totuuksia kuin virassa ollessa. Mutta hyvä jos edes silloinkin, koska suurin osa Suomen nykyisistä tai entisistä johtajista on valinnut vaikenemisen tien suhteessa itänaapuriin.

29.1.2007

Onpa tullut vähän taukoa sitten viime kirjoittamisen.
Jotenkin vain en ole kokenut mitään aihetta sen kummemmin kommentoimisen arvoiseksi.
Toki mielenkiintoisia asioita on tapahtunut, mutta minä olen ollut viimeiset pari kuukautta lähinnä vain yhden aiheen kimpussa eli olen jatkanut joulukuun alussa 2006 alkaneita universalismin tutkimuksia.

Netistä on löytynyt runsaasti sivustoja ja artikkeleita, joissa pohditaan perusteellisesti kaikkien pelastumista lopulta, vaikkakin tietyn ajan kestävän helvetin rangaistuksen jälkeen.

Kaiken lukemani jälkeen en ole kuitenkaan vielä kypsä julistautumaan julkisesti universalistiksi. Sen takia en ole vielä kirjoittanut asiasta artikkelia.

No, tutkimukseni jatkuvat. Rukoukseni on, että Jumala antaisi minulle varmuuden asiasta.

7.12.2006

Luin Kari Kuulan Helvetin historian, kun sain sen syntymäpäivälahjaksi pojiltani.
Kirja on mielenkiintoinen ja paljon asiaa sisältävä. Eri näkemyksiä tuodaan esille tasapuolisesti.

Kuulan kirjoitustyyli on selkeä ja ymmärrettävä. Minut ainakin teksti suorastaan imaisi mukaansa. Synkeän aiheen käsittelyä helpottaa se, että Kuula viljelee aina silloin tällöin myös huumoria.

Minua itseäni jäi eniten mietityttämään Augustinuksen piinahelvettikäsityksen suunnaton vaikutus koko hänen jälkeiseen teologiseen ajatteluun, mukaan lukien Martti Luther.
Toinen askarruttava asia on apokatastasis- opin eli lopulta kaikkien pelastumisen opin ( vaikka helvetin jonkin aikaa kestävien rangaistusten jälkeen) suuri suosio ensimmäisten 500 vuoden aikana.

Minulla nousee kyllä niskakarvat pystyyn (toiset ovat taas ihastuksissaan), kun tulee puhe Augustinuksesta ja hänen opeistaan. Olen nimittäin eri mieltä Augustinuksen kanssa monista opeista, kuten perisyntiopista, lapsikasteesta, kaksinkertaisesta predestinaatiosta, että Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan on määrännyt jotkut ihmiset helvettiin, sekä 1000-vuotisesta valtakunnasta.

Jos nyt sitten Augustinus onnistui taistelussaan apokatastasis-opin kannattajia vastaan, vaikka hän oli omana elinaikanaan asiassa vähemmistössä, niin missä määrin minä voin uskoa Augustinukselta peräisin olevaa ikuisen kidutushelvetin oppia, kun minä olen niin monessa muussakin asiassa eri mieltä Augustinuksen kanssa pitäen häntä väärien oppien ellei harhaoppien opettajana?

Monia muitakin ajatuksia Kuulan kirja herätti, mutta kyllä tämä universalismin mahdollisuuden pohdinta on keskeisintä.
Muuten Kuulan kirjan sivulla 127 sanotaan erikoisesti tästä apokatastasis-opista eli näin:
"Apokatastasis-opin kannatuksen arvioimista vaikeuttaa se, että sitä ei julistettu avoimesti kaikille vastaantulijoille. Tätä oppia pidettiin teologisen viisauden viimeisenä salaisuutena, eräänlaisena aurinkona, joka lämmittää ihanasti, mutta saattaa turmella katsojan silmät. Sitä voivat tuhoutumatta katsoa vain hengellisesti ja moraalisesti vahvimmat kristityt."

Kaiken kaikkiaan Kuulan kirja herättää paljon ajatuksia, on tietoa lisäävä ja laittaa tarkistamaan omia käsityksiään.
Suosittelen kirjaa kaikille teologisia pohdintoja harrastaville ja oikeastaan kaikille muillekin.

Mikä on sitten Kari Kuulan oma kanta helvettiin? Kari Kuula on teologian tohtori, tietokirjailija ja Kuopion Puijon seurakunnan kappalainen.
Kirjan viimeisellä sivulla Kuula tunnustautuu universalistiksi, joka toivoo, että "ihmiskuntaperhe päätyy yhteen saman Jumalan ympärille, vaikka kaikkien tila ei ole samanlainen. Palaamme siis tämän kirjan alussa mainittuun unelmaan kuolemanjälkeisestä maailmasta, joka kokoaa kaikkina aikoina eläneet ihmiset yhteiseen kotiin."

Mikä on sitten minun kantani ikuiseen piinahelvettiin?
Asia on minulle auki. Täytyy jatkaa vielä tutkimuksia.
Mutta oppina universalismi eli kaikkien pelastuminen lopulta, vaikka tuomion ja rangaistusten jälkeenkin, tuntuisi minusta antavan enemmän kiitosta ja kunniaa Jumalalle kuin ihmiskunnan suurimman osan jääminen synnin ja synnin seurausten valtaan kidutushelvettiin.
Minusta tuntuu, että kun Jumalan oikeudenmukaisuus on rangaistuksissa tyydytetty, silloin Jumalan armo Kristuksessa voitaisiin lukea näidenkin onnettomien sielujen hyväksi, jotka eivät osanneet eivätkä ymmärtäneet ottaa pelastumista vastaan tässä ajassa.
Tällöin Jumala olisi todellinen Voittaja. Jos suurin osa ihmisistä joutuu ikuisesti kadotetuiksi, Jumala olisi pikemminkin Luuseri, koska hän olisi menettänyt luomansa ihmiset Saatanalle ja synnille.

4.12.2006

Joulukuun 2006 Share International magazine kertoo Maitreyan energiaa koskevista ajatuksista

On tulossa uusi teknologia, jota kutsutaan valon teknologiaksi. Auringonvaloa aletaan käyttää suoraan hyväksi. Kaikki tähänastiset energiamuodot jäävät pois käytöstä vanhanaikaisina.
Uusi energia on halpaa ja kaikkien käytettävissä. Mikään ryhmä tai valtio ei voi omia tekniikkaa itselleen.

Valolla tulee olemaan myös merkittäviä lääketieteellisiä sovellutuksia.

Liikenne tulee muuttumaan hiljaiseksi, nopeaksi ja turvalliseksi. Pystymme kulkemaan pitkiä matkoja väsymättä.

Valoenergia tulee vaikuttamaan myös siihen, että ihmiset voivat tehdä yhä pitempiä matkoja avaruudessa.

Uskon että näin käy.
On mielenkiintoista, että tuleva Antikristus esiintyy nimenomaan Valon lähettiläänä, vaikka hän onkin lähtöisin pimeyden ruhtinaasta. Mutta sanoohan Sanakin, että Saatana voi pukeutua valkeuden enkeliksi.
Näin juuri tapahtuu ja maailman ihmiset ovat haltioissaan tekniikan valtavan edistymisen takia.

Öljyvaltioille Lähi-idässä ja Venäjälle öljyn käyminen täysin vanhanaikaiseksi energianlähteeksi tulee olemaan suuri muutos.

Maapallon ilmastoon fossiiliperäisen energian käytön loppuminen tulee vaikuttamaan positiivisesti niin, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysähtymään.

Maailman köyhyyden vastaisessa taistelussa uuden valoenergian käyttöönotto tulee olemaan merkittävä apuväline.

Eli Antikristus tulee tekemään paljon monenlaista hyvää. Ei ole ihme, että suurin osa maailman ihmisistä höyrähtää täysin hänen palvontaansa, nekin, jotka tällä hetkellä hymähtelevät pilkallisesti koko asialle eivätkä usko mitään Antikristusta koskaan ilmestyvän.
Kun Antikristus on todellisuutta, nämä naureskelijat ovat ensimmäisenä hurraamassa hänelle ollen kybänä mukana pedon hankkeita kannattamassa. Niin tehokas on petos oleva.
Ihmiset eivät voi kerta kaikkiaan käsittää, että näin paljon hyvää tekevä ihminen voisi olla paha.

Niinhän Hitlerkin hurmasi aluksi melkein koko Saksan kansan. Sama toistuu uudestaan, mutta nyt laajemmassa, koko ihmiskunnan, mittakaavassa.

Vain muutamat uskovat pysyvät uskollisena Jeesukselle eivätkä lähde valeJeesuksen, mukaKristuksen eli Antikristuksen eksytyksiin mukaan.

1.12.2006

Olen nyt eläkeläinen, vaikka ei sitä uskoisi.
Jäin eläkkeelle tänään 1.12.2006.
Tosin tätä eläkkeellelähtöä ei oikein huomaa, koska jatkan kuitenkin oman luokkani opettamista aina 2.6.2007 saakka.

Olin varma nuorempana, vielä siinä 1970-luvulla, että minä en ehdi koskaan päästä eläkkeelle, koska Jeesus tulee sitä ennen.
No, tässä sitä nyt ollaan.

Tarkoitus on kuitenkin olla aktiivinen eri tavoin tulevina vuosina, jos Herra niitä antaa ja terveyttä riittää. Mitään sohvaperunaa ja vain kotona möllöttäjää minusta ei tule.

Toivoisin erityisesti, että voisin olla vielä mukana Jumalan valtakunnan työssä jollain tavoin varsinkin sen jälkeen, kun koulutyöni loppuu.

No, aika näyttää. Nyt ihmetellään tätä eläkevaarin statusta.

28.11.2006

Tänään, 28.11.2006, on minulle ajankohtaisinta se, että täytän tänään 60 vuotta. 
Ikä tuntuu kyllä täysin mahdottomalta, mutta kyllä kai niitä papereita on pakko uskoa.
Olen 1.12.2006 lähtien myös eläkeläinen, vaikka jatkankin vielä 2.6.2007 asti samassa työssäni luokanopettajana Munkkiniemen ala-asteella.

Vaimoni Ritva kirjoitti minulle seuraavan runon:

Hän 60 vuotta täyttää
ja jo isolta, aikuiselta 
mieheltä alkaa näyttää.
Hänen sydämensä on
                    kultaa,
ja herkkä olemuksensa
                    kerran
sai sydämeni onnesta
                 laulamaan.
Tänäänkin sulle sanoa
tahdon, rakastan sinua.   

25.11.2006

Lähetin eilen illalla vetoomusrukouksen Jumalalle.
Haluaisitko sinä olla mukana tässä rukouksessa?
Rukous oli tällainen.

Armollinen Jumala

Rukoilen sinua, kaikkivaltias Jumala, että peruutat ikuisen helvetin tuomion.
Sinä olet ennenkin muuttanut mieltäsi ja perunut sellaista minkä olet uhannut toteuttaa.
Kuuntelit Abrahamin vetoomuksia Sodoman puolesta ja vähensit monta kertaa vaadittavien vanhurskaiden henkilöiden lukumäärää.
Kuuntelit Mooseksen vetoomusta, kun hän pyysi sinua lauhtumaan vihastasi, niin että et tuhoaisi koko Israelin kansaa. Sinä muutit mielesi ja päätit luopua siitä hävityksestä, jolla olit uhannut kansaasi.
Muutit mielesi myös Niniven kaupungin kohdalla, kun kaikki ihmiset tekivät parannuksen etkä tuhonnutkaan kaupunkia, kuten olit sanonut tekeväsi.

Pyydän nyt, että lauhdut vihastasi langenneita ihmisiä ja enkeleitä kohtaan etkä toteutakaan uhkaustasi ikuisesta kadotuksesta, vaan pelastat lopulta kaikki luomasi olennot suuren rakkautesi ja oikeudenmukaisuutesi tähden.
Jumala, sinä olet kaikkivaltias ja sinä voit tehdä mitä sinä tahdot.
Rukoilen ja vetoan nyt sinuun, Jumala, että kuulet tämän esirukouksen jo tuonelaan menneiden ja tulevaisuudessa sinne menevien puolesta sekä langenneiden enkelien, jopa Lusiferin, puolesta, että sinä armahtaisit kaikki, muuttaisit kaikkien ajattelutavan, että kaikki maailmankaikkeuden luodut olennot luopuisivat vapaaehtoisesti kapinastaan ja alkaisivat uskoa sinuun haluten alistua sinun tahtoosi.
Rukoilen tätä siksi, että kaikkien takaisintulo sinun luoksesi toisi sinulle enemmän kunniaa ja kiitosta kuin se, että suurin osa sinun luoduistasi joutuisi ikuisesti sinusta eroon.
Amen.

16.11.2006

Minun mielestäni jokaisella lapsella on rajoittamaton oikeus syntyä terveenä.
Veikko Launis, lääketieteellisen etiikan professori on eri mieltä. Launis sanoo Promo-lehdessä 4/2006, että lapsen moraalinen oikeus syntyä terveenä on rajallinen.

Tämän käsittämättömän lausunnon kertoo Eeva Kuuskoski, Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri, uusimmassa Kotimaa-lehdessä 46/2006.
Kuuskoski ihmettelee kovin Launista, joka korostaa pohjoismaisen naisen itsemääräämisoikeutta myös lisääntymisessä ja vanhemmuudessa.

Kyse on ennen kaikkea odottavan äidin alkoholin ja huumeiden käytöstä. Onko raskaana olevan naisen liiallinen alkoholinkäyttö vain hänen yksityisasiansa vai pitäisikö yhteiskunnalla olla lainsäädännöllisiä keinoja puuttua asiaan vaikka ohjaamalla äiti tahdosta riippumattomaan hoitoon äidin itsensä ja ennen kaikkea sikiön ja tulevan lapsen terveyden takia?

Suomessa syntyy joka vuosi noin 700 alkoholin eri tavoin vammauttamaa lasta. Minusta määrä on liian suuri maksettavaksi pohjoismaisen naisen itsemääräämisoikeudesta tuhota itsensä ja lapsensa.
Ihmettelen Launista ja nostan hattua Kuuskoskelle, joka toi asian esille.

4.11.2006

Uusi pastorikohu ravisuttaa USAssa. Vaikutusvaltainen amerikkalainen saarnaaja Ted Haggard, 50, on joutunut jäämään pois perustamansa 14 000 jäsenisen New Life -kirkon sekä National Association of Evangelicals -järjestön johtotehtävistä.

Syynä ovat Mike Jones nimisen miesprostituoidun väitteet siitä, että Haggard on ostanut häneltä seksiä kolmen vuoden ajan ja käyttänyt heidän tapaamisissaan myös amfetamiinia.

Haggard kiistää väitteet, mutta myöntää, että hän on käyttänyt Jonesia hierojana. Haggard myöntää myös ostaneensa amfetamiinia, mutta sanoo heittäneensä sen pois ilman käyttämistä.

Tilanteen tekee erikoiseksi se, että Haggard on ollut tunnettu samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisen vastustaja. Tiistaina on Coloradossa, missä Haggard vaikuttaa, ja seitsemässä muussa osavaltiossa äänestys samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta tai kieltämisestä.

Mike Jonesia alkoi tilanne ottaa päähän, kun hän jossain vaiheessa tunnisti, kuka hänen asiakkaansa oikein on. "Minua suututti se, että joku saarnaa homoliittoja vastaan ja kuitenkin harrastaa homoseksiä salaa piilossa", toteaa Jones.

Surullinen asia.


29.10.2006

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 29.10.2006 Saska Snellmanin kirja-arvostelun "Punakaartin tyttö teki Maosta selvää", joka on kertomus kiinalaisen Jung Changin ja hänen brittimiehensä Jon Hallidayn 12 vuoden tutkimustyön tuloksesta, kriittisestä Mao-kirjasta.
On hyvä, että tällainen kirja on kirjoitettu. Monet ihmiset ovat kyllä tienneet Maon hirmuteoista jo pitkään, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka eivät vieläkään ole tietoisia Maon pahoista teoista, joiden seurauksena jopa 70 miljoonaa kiinalaista sai surmansa.
Otavan kustantamassa kirjassa on järkälemäiset 887 sivua. Täytyypä yrittää jostain saada kirja luettavaksi.

Seuraavassa lyhennelmä Snellmanin kirjoituksesta.

"Kriittisen Mao-elämäkerran tekijä Jung Chang, 54, syntyi etuoikeutettuun kiinalaisperheeseen 1952. Hänen isänsä oli kymmenennen asteen virkamies eli hän kuului maan 20 000 hyväosaisimman joukkoon. Tyttärelle se tarkoitti mukavaa asuntoa, lastenhoitajaa ja parempaa koulua.

"En voi sanoa uskoneeni silloin Maoon, sillä hän oli kuin ilma, jota hengitin. Ei sitä ajattele, onko ilma hyvää tai pitäisikö hengittää jotain toisenlaista ilmaa."

Jung Changin onneksi Mao kuoli ja Kiina alkoi avautua. Englanninopiskelija sai stipendin Britanniaan ja valmistui tohtoriksi 1982. Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyi Changin Kiinan historiaan sijoittuva läpimurtoteos Villijoutsenet (Otava).

Menestyksen jälkeen Chang alkoi yhdessä brittimiehensä, historiantutkija Jon Hallidayn kanssa valmistella puhemies Mao Zedongin elämäkertaa. Kirja vei pariskunnalta peräti 12 vuoden työn: arkistoja ja asiakirjoja, mutta myös lukuisia haastatteluja, osa aivan Maon lähipiiristä.

Työn aikana kuva Maosta synkkeni päivä päivältä.

"Tiesin, että Mao oli paha, mutten arvannut kuinka paha."

Chang ja Halliday arvioivat Maon uhrien kokonaismääräksi 70 miljoonaa, mikä tekee hänestä vielä suuremman murhamiehen kuin Stalin tai Hitler.

"Maon vallanhimolla ei ollut mitään rajoja. Hän sanoi olevansa valmis uhraamaan tarvittaessa vaikka puolet Kiinan kansasta."

Elämäkerta kuvaa, kuinka yksi mies alisti vähä vähältä satojen miljoonien kansan tahtoonsa – ja nimenomaan omaan tahtoonsa. Kommunismi oli Maolle enemmän väline kuin ideologia.

"Maolle riitti, että hän pystyi hallitsemaan puolta tusinaa kommunistipuolueen johtohahmoa. He hallitsivat puoluetta ja puolue hallitsi kansaa. Oudointa oli, että kaikki toimivat vastentahtoisesti: läheiset eivät pitäneet Maosta, puolue vastusti hänen linjaansa ja kansa vastusti puolueen politiikkaa. Silti kaikki tottelivat."

Mao onnistui lahjomalla, kiristämällä ja murhaamalla. Ratkaiseva oli Stalinin tuki. Neuvostoliitto iski silmänsä Maoon jo 1920-luvun lopulla ja esti kilpailijoiden yritykset hankkiutua Maosta eroon.

Maosta oli vaikea saada otetta, koska hän ei rakastanut ketään, ei edes vaimojaan tai lapsiaan.

"Kuvittelin, että Mao olisi rakastanut kansallismielisten teloittamaa toista vaimoaan, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa. Hän olisi voinut pelastaa Yang Kaihuin, muttei halunnut."

Elämäkerta on julkaistu myös kiinaksi – Hong Kongissa. Chang arvelee, että menee vielä kauan ennen kuin Kiinan kansa saa lukea totuuden valtionsa perustajasta."

23.10.2006

"Mikä pitää galaksit kasassa?" kysyi tämän illan (23.10.2006) TV1:n Prisman tiededokumentti Tuntematon avaruus.

Kysymys on suuri arvoitus kosmologeille, koska on käynyt ilmi, että maailmankaikkeudesta on vain 4% tunnettua, atomeista koostuvaa ainetta, mikä on aivan liian vähän pitääkseen galakseja koossa. Sen sijaan tarvittaisiin kymmenkertainen määrä vetovoimaa, jotta tähdet eivät leviäisi ympäri avaruutta.

Tuloksena on mielenkiintoinen teoria, standardimalli, jota monet kosmologit kannattavat mutta jotkut vastustavat.
Tämän uusimman selitysmallin mukaan maailmankaikkeudesta noin 4% on normaalia ainetta, 21% pimeää ainetta ja 75% pimeää energiaa.

Suuri osa teoriasta on kuitenkin vasta spekulatiivista laskemista ja tietokonesimulaatioita.

Kun katsoin ohjelmaa, minulle tuli yksi raamatunkohta mieleen. Tuo raamatunkohta vastaa kysymykseen, mikä pitää galaksit kasassa. Vastaus on seuraava:
"Hän (Jeesus) on ollut olemassa ennen kaikkea muuta ja hän pitää kaiken koossa." (Kol.1:17).

Uskon että tuo 75 prosentin tuntematon pimeä energia on Jeesus Kristus, jonka kautta koko universumi luotiin ja joka pitää koko maailmankaikkeutta koossa.

23.10.2006

Palestiinalaisen Hamas-johtoisen hallituksen ulkoministeri Mahmoud al-Zahar sanoi Spiegel-lehden haastattelussa, että suuri enemmistö Hamasin johdosta tukee edelleen taistelua Israelia vastaan, vaikka viime aikoina on kuultu joitakin sovinnollisempiakin puheenvuoroja Israelin epäsuorasta tunnustamisesta.

Samaa jyrkkää linjaa veti Hamasin johtomies Abu Mohamed Mustafa juuri kuullussa TV1:n haastattelussa Damaskoksessa.

Linja on selvä: Me emme tunnusta koskaan Israelin valtiota. Israelia pidetään vieraana elementtinä Lähi-idässä.
Hamasin ulkoministeri kysyi Spiegelin haastattelussa suoraan: "Miksi juutalaiset eivät perusta valtiotaan Eurooppaan?"

Vastaus on selvä.
Ensinnäkin juutalaiset halusivat perustaa valtionsa muinaisen Israelin alueelle, johon heillä on paljon pidemmät ja syvemmät historiallis-uskonnolliset juuret kuin kellään muulla. Juutalaiset tulivat kotiin. Juutalaiset eivät ole vieras elementti Lähi-idässä. Juutalaiset ovat Lähi-idän kaikkein olennaisin elementti.

Toisekseen Lähi-idän historiassakin tapahtuu Jumalan historiaa ohjaava tahto. Raamatun mukaan Jeesus tulee takaisin silloin kun juutalaiset asuvat omassa maassaan ja ovat kaikkien kansojen vihaamina joutuneet monien kansojen armeijoiden piirittämäksi.

Silloin Kristus tulee taivaasta, astuu Öljyvuorelle ja tuhoaa vihollisen sotajoukot Harmagedonilla.

Tämä Jeesuksen paluu tapahtuu Jerusalemissa, ei Euroopassa, vaikka Hamasin johtajat kuinka niin haluaisivat.


18.10.2006

Tiistaina, 17.10.2006, tuli TV-nelosesta mielenkiintoinen ohjelma "Äitini oli isäni".

Ohjelma oli hyvin tehty. Erikoiseen tilanteeseen joutuneen 12-vuotiaan tytön, Louisen, kommentit olivat uskomattoman kypsiä ikäisekseen.
Louisella on kaksi naista äiteinä, jotka kumpikin olivat olleet ennen miehiä. Louise suhtautuu erikoiseen tilanteeseensa ymmärtäväisesti, mutta muut ihmiset ja skandaalilehdistö ovat saaneet asiasta kiusanteon ja pilkkaamisen kohteen.

Olen itse sitä mieltä, että sukupuolenkorjausleikkaus on aidoissa tilanteissa oikea ratkaisu, jotta väärään sukupuoleen syntyneen ihmisen ei tarvitsisi kärsiä koko ikäänsä siitä, että hänen aivoissaan on tapahtunut jokin virhe. Ei kenenkään itsensä esim. naiseksi kokevan tule yrittää väkisin olla mies, vaikka hän olisikin fyysisesti mies, jos hän sisäisesti tuntee täysin vahvasti olevansa nainen.

Uskon, että Jumala, joka on järjestyksen Jumala, ymmärtää sen, että ihmiset Jumalan antamassa viisaudessa voivat korjata syntiinlankeemuksen seurauksena tulleiden erilaisten virheiden seurauksia.
Kyse on korjausleikkauksesta, jotta päästäisiin Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen.
Jumalan alkuperäisin tarkoitus ei ole ruumis eli keho, vaan sielu. Jos sielu on nainen ja ruumis on mies, niin silloin tämä virhe on korjattava niin, että sielun tuntemus on ensisijainen ja ruumis on toissijainen.

Tämän ymmärtämistä monet, kuten Netmissionin Reijo Ruotsalainen, kutsuvat perversioksi.
Minä kutsun tätä Jumalan luomistekojen ja sen jälkeen tapahtuneen lankeemuksen aiheuttaneen turmeltuneisuuden väliseksi ristiriidaksi, jonka mukaan Jumalan luomakunnassa on monenlaisia poikkeamia siitä, mikä oli alkuperäinen ajatus. Tässä poikkeavassa tilanteessa on kuitenkin syytä ymmärtää epätäydellisyyden aiheuttamaa erikoistilannetta, eikä vaatia, että tässäkin tilanteessa voisi toteutua alkuperäinen ihanne.
Kaikki tulee aikanaan kohdalleen.
Tällä hetkellä meidän pitää purjehtia synnin, epävarmuuden, pyhyyden ja varmuuden ristiaallokossa.

7.10.2006

AP-Reuters-HS:n mukaan venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja on löydetty ammuttuna kotitalostaan Moskovasta.

Anna Politkovskaja on henkensä kaupalla kirjoittanut sekä siviiliväestöön kohdistuvista että Venäjän armeijan sisällä tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista etenkin Tšetšenian sodassa. Hänen kirjansa Putinin Venäjä ilmestyi suomeksi vuonna 2005.

Häntä on pidetty ainoana Tšetšenian sodan riippumattomana kirjeenvaihtajana, ja hänen työnantajalehteään Novaja Gazetaa yhtenä harvoista riippumattomista moskovalaisista julkaisuista.

Politkovskaja sai ihmisoikeustyöstään Civil Courage Prize -palkinnon vuonna 2005.

Armeija ja eri turvallisuuspalvelut vaikeuttivat usein Politkovskajan työskentelyä. Häntä pidettiin säilössä, hänet uhattiin sekä tappaa että raiskata, ja häntä on Moskovassakin varjostettu täysin avoimesti aina sanomalehden toimitusta myöten.

Oli todella ikävä uutinen.
Olen huolissani Venäjän sananvapaustilanteen kaventumisesta ja yleensäkin demokraattisten vapauksien polkemisesta.

19.9.2006

WorldNetDailyn tietojen mukaan Afganistanin uusi al-Qaidan kenttäkomentaja Abu Dawood kehottaa muslimeja lähtemään pois USAsta, varsinkin Washingtonista ja New Yorkista tulossa olevan suuren terroristihyökkäyksen takia.
Hyökkäyksen koordinoi Adnan el-Shukrijumah. Todennäköisesti iskussa käytetään Meksikon rajan yli salakuljetettua joukkotuhoasetta.

USA ei ole turvassa. Jos Jumala sallii, kuten tulee sallimaan, USAta vastaan tehtävät iskut, mikään ei pelasta Amerikkaa. On tullut tuomioiden aika.

11.9.2006

Tasan viisi vuotta sitten New Yorkin maamerkit, World Trade Centerin kaksoistornit, romahtivat maahan terrori-iskun seurauksena ja lähes 3000 ihmistä sai surmansa.

Presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Sen vanavedessä olemme nähneet sekä Afganistanin että Irakin sodan. Kohta myös Iranin sodan mitä todennäköisimmin.

Tässä terrorisminvastaisessa sodassa ihmetyttää sodan nimi. Mistä lähtien sotaa on alettu kutsua sen mukaan, mitä taistelumenetelmiä vihollinen käyttää? 

Olen sitä mieltä, että tätä nk. terrorisminvastaista sotaa olisi selkeämpää kutsua vihollisen mukaan. Kyseessä on ääri-islamin vastainen sota tai sota radikaaleja islamisteja vastaan.

Miksi tämän sodan yhteydessä tilannetta kaunistellaan ja puhutaan terrorismista eli sodankäyntitavasta, kun kyse on selvästi ääri-islamin ideologisesta sodasta länttä, ennen kaikkea suurta Saatanaa USA:ta ja pientä Saatanaa Israelia vastaan?

Eikö olisi rehellisempää puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä häivyttää todellisuutta mielistä jonkin poliittisen korrektiuden takia?

Ihmiset osaavat kuitenkin erottaa maltilliset muslimit näistä militanteista uskonveljistään. Mutta sitä ei pitäisi painaa villaisella, että näiden radikaaliryhmienkin jäsenet ovat muslimeja.

Kyse on kulttuurien törmäyksestä, jossa länttä kadehditaan ja vihataan sen kehittyneisyyden, rikkauden, taloudellisen ja sotilaallisen ylivallan ja Israelin tukemisen vuoksi. Mutta ennen kaikkea länsi on vihollinen, koska länsimaiden ihmiset eivät ole oikeauskoisia muslimeja.

Siksi tarvitaan jihadia, pyhää sotaa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja, jotta lännen vääräuskoiset ihmiset saataisiin käännytetyiksi oikeaan islamin uskoon.

4.9.2006

Tänään, 4.9.2006, oli TV 1:n Prismassa mielenkiintoinen ohjelma "Evoluutio vai Jumala?".

Ohjelma oli yllättävän tasapuolinen. Siinä saivat sanoa sanottavansa sekä evoluution että älykkään suunnittelun edustajat.

Doverin oikeudenkäynnistä tuli mieleen epäily lakimiehen pätevyydestä ratkaista evolutionistien ja älykkään suunnittelun kannattajien välejä. Mikä asiantuntija jokin juristi tai jotkin juristit ovat tällaisia asioita päättämään?

Päätöksessä, joka oli älykästä suunnittelua vastaan, viitattiin siihen, että älykkään suunnittelun takana on uskonnollista ajattelua.
Minusta se on outo peruste. Saahan ihminen olla yhtä aikaa uskova ja pitää samalla todennäköisempänä ja todistettuna sitä, että kaikki olemassaoleva on pikemminkin suunniteltua kuin sattumanvaraista, kun ateistitkin ovat uskon varassa, että jokin sokea luonnonvalinta tuottaa hyvin pitkien aikojen kuluessa elämän monimuotoisuuden. Tätä evolutionistit eivät voi todistaa. Heidän on uskottava se, että niin tapahtuu.

17.8.2006

Transhumanistit: ihminen voi elää tuhatvuotiaaksi

Uskon että ihmiset ovat aikaisemmin eläneet pitempään. Uskon että Adam eli 930 vuotta ja Metuselah peräti 969 vuotta.
Uskon myös, että tulevassa 1000-vuotisessa valtakunnassa ihmiset tulevat elämään 1000-vuotiaiksi.

Ymmärrän, että ei-uskovien ja joidenkin uskovienkin on vaikea ottaa näitä lukuja todesta.

Nyt kuuluu kuitenkin kummia.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa (17.8.2006) Marko Hamilo kirjoittaa Kaliforniassa 1990-luvulla syntyneestä älymystöliikkeestä, joka uskoo, että lääketieteen huima kehitys voisi johtaa siihen, että ihmiset voisivat elää tuhatvuotiaiksi.

Helsingissä vietetään 17.-19.8.2006 Maailman transhumanistiyhdistyksen kahdeksatta vuosikokousta. Yksi kuuluisimpia puhujia on Cambridgen yliopiston biogerontologi Aubrey de Grey, joka väittää, että ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt.

Transhumanistien rohkea teknologiaoptimismi perustuu toiveikkuudelle siitä, että uusin lääketieteellinen tutkimus voisi auttaa hidastamaan ja jopa korjaamaan niitä soluvaurioita, joiden seurauksia sairaudet ovat.
Näin vanheneminen saataisiin pysähtymään.

Ikääntymishoidoista huolimatta ihmiset voisivat toki kuolla edelleen onnettomuuksissa tai väkivallan uhreina. Mutta jos ikääntymisen aiheuttamat sairaudet jäisivät pois, terveen 20-vuotiaan todennäköisyys elää tuhatvuotiaaksi olisi onnettomuustilastojen valossa 50%.

Aika näyttää, ehtiikö lääketiede kehittyä näin pitkälle.

Eläminen tuhatvuotiaaksi toteutuu joka tapauksessa silloin, kun Kristuksen 1000-vuotinen rauhanvaltakunta hallitsee maan päällä. Silloin ei ole sotaa eikä väkivaltaisuuksia ja onnettomuudetkin ovat harvinaisia, joten 1000-vuotisessa valtakunnassa n. 99% ihmisistä tulee saavuttamaan tuhannen vuoden iän.

15.8.2006

Miksi Israel hävisi sodan?

Otsikko on liioiteltu.

Muslimit ovat toista mieltä. Kaikkialla arabimaailmassa näytetään riemuitsevia V-voitonmerkkejä. Nasrallah sanoi Hizbollahin voittaneen voittamattoman Israelin. 

Tietyssä mielessä Hizbollah kyllä voitti. Sissiarmeija teki sitkeää vastarintaa eikä sitä tuhottu kokonaan. Kaksi siepattua israelilaissotilasta ovat yhä vankeina.

Oikeampi otsikko olisi kuitenkin: Miksi Israel ei voittanut sotaa?

Maailmanlaajan nettiuutistoimisto WorldNetDailyn Jerusalemin toimiston päällikön, Aaron Kleinin mukaan vastaus on selvä: Israelin ei annettu voittaa.

Tarkennettuna: Israelin poliittinen johto ei suostunut armeijan ehdotukseen suuremman voiman ja maahyökkäyksen käytöstä jo heti sodan alussa.

Pääministeri Ehud Olmert ja hänen hallituksensa olivat päätöksissään liian hitaita ja varovaisia peläten Israelin omia tappioita, Syyrian mukaantuloa sotaan ja maailman mielipidettä.

Valittu tie johti kuitenkin umpikujaan, paikoillaan junnaavaan sotaan sekä ennen kaikkea liian moniin siviiliuhreihin rajan molemmin puolin.

Aaron Klein sanoo suoraan, että Israel hävisi sodan kaikilla rintamilla ja suurin syy siihen oli se, että armeijan ei annettu tehdä työtään.

Kun Olmert viimein suostui laajempien maajoukkojen lähettämiseen Libanoniin, sekin operaatio keskeytyi, kun muutama päivä sen jälkeen tulitauko astui voimaan.

Yhden asian Israel kuitenkin voitti. Tulitauon mukaan Hizbollah pitäisi riisua aseista. Tosin YK päätti samoin jo v. 2000 eikä mitään tapahtunut.

Uskon, että historia toistaa itseään. Mikään ulkopuolinen voima ei kykene riisumaan Hizbollahia aseista, ei YK, eivät kansainväliset joukot eikä Libanonin heikko armeija.

Siinä on Israelin seuraavan iskun oikeutettu syy. Ehkäpä sillä kertaa poliitikot antaisivat ammattisotilaiden tehdä työnsä nopeasti niin, että suurilta siviiliuhreilta ja infrastruktuurin tarpeettomilta tuhoilta vältyttäisiin.

11.8.2006

TV 1:n A-Extra esitti torstaina,10.8.2006, Naantalin Kultarannassa tehdyn Tarja Halosen haastattelun, jossa Qatarissa toimivan Al-Jazeeran toimittaja Ahmed Mansour hiillosti Halosta lähinnä meneillään olevaan Lähi-idän sotaan liittyvillä kysymyksillä.

Ohjelma oli mielenkiintoinen.
Valitettavasti Ahmed Mansourin kysymykset olivat vain erittäin asenteellisia ja yksipuolisia.

Mansourin lähtökohta oli se, että Israel on hyökkääjä ja murhaaja. Mansour ei viitannut sanan puolikkaallakaan siihen, että itse asiassa Hizbollah oli sodan aloittaja ja Israelin siviilejä tappaessaan myös murhaaja. Mansour ohitti Hizbollahin syyllisyyden kokonaan.
Se taas johtuu siitä, että Mansourin ajatusmaailman mukaan Israel on yksinään syyllinen hyökkääjä ja murhaaja, mutta Hizbollah ja arabit ovat vain uhreja, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa.

Ajatus siitä, että väkivaltaa käyttävät arabiterroristit eivät ole tehneet eivätkä tee mitään tuomittavaa perustuu siihen ajatukseen, että terroristit eivät hyökkää Israeliin, vaan he puolustavat omaa maataan.

Tähän liittyi haastattelijan epäasiallinen viittaus Mannerheimiin, eli miltä teistä suomalaisista tuntuisi, jos Mannerheimia sanottaisiin terroristiksi.

Tällainen epäasiallinen vertailu on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että Suomen itsenäisyystaistelu maamme valloittamiseen tähtäävää suurvalta Venäjää vastaan rinnastetaan siihen, että Israel vastaa sotilaallisesti Hizbollahin iskuihin ja sieppauksiin.
Suomi taisteli puolustustaistelua oman maansa puolesta Venäjää vastaan.

Ahmed Mansour väitti, että Hizbollah käy samalla tavalla kuin Suomi puolustustaistelua.
Siis minkä maan puolesta Hizbollah käy taistelua? Hizbollahilla ei ole omaa maata.
Ainoa mahdollinen selitys on se, että Hizbollah katsoo käyvänsä "puolustussotaa" palestiinalaisten maan puolesta, jota maata ja valtiota ei ole ollut koskaan edes olemassa.

Ainoa alueella oleva ja historiassa ollut valtio on Israel. Muutoin alue on ollut vuosisatoja eri miehittäjien vallan alla.
Hizbollah yrittää siis puolustaa ja itse asiassa valloittaa sellaista, mitä ei ole koskaan ollut olemassa.

Tietysti voidaan yrittää vielä tulkita Hizbollahin pyrkimykset niinkin, että vaikka alueella ei ole koskaan ollutkaan arabivaltiota, niin nyt se halutaan sinne perustaa.
No, juuri tästä pyrkimyksestä ajaa Israel Välimereen ja perustaa tilalle islamilainen, ei vaan äärishiia-islamilainen valtio, koko kriisissä on kysymys.

Tarja Halonen selviytyi tästä yksipuolisesta arabinäkökulmaisesta syyttelygrillauksesta aika hyvin vedoten YK:n ja EU:n näkemyksiin, että molempien osapuolien olisi syytä lopettaa väkivaltaisuudet.

Toisaalta on sanottava, että minun mielestäni Suomen presidentti olisi voinut vastata jämäkämminkin ja selkeämminkin. Ymmärrän kuitenkin sen, että EU:n puheenjohtajamaan presidentillä on tietyt rajoitukset sanomisiinsa.

Toinen huomioni ei koske Halosen vastausten sisältöä vaan puhetapaa.
Halosen esiintyminen jätti kyllä toivomisen varaa. Monesti Halonen oli kysymysten jälkeen kuin yllätetty lapsi ja jotenkin hämillään pyöritellen silmiään sinne sun tänne. Ei tullut kuvaa vahvasta johtajasta.

Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että Halonen selviytyi aika hyvin ei-objektiivisen, vaan täysin puolueellisen ja yksipuolisen propagandahaastattelijan syytöshiillostuksessa.
Annan kouluarvosanaksi 7½.

9.8.2006

Niinhän siinä sitten kävi kuin mitä Moshe Arens ja minä eilen esitimme.
Tänään, 9.8.2006, Israel päätti aloittaa massiivisen maahyökkäyksen kohti pohjoista, n. 30 km:n päässä sijaitsevalle Litani-joelle asti.
Ohessa uutislinkki asiasta:
http://elisa.net/uutiset/paauutiset/1135220991742s

8.8.2006

Luin tänään, 8.8.2006, Haaretzin nettilehdestä terävää kritiikkiä Israelin tähänastista sodankäyntitapaa vastaan. Koko artikkeli on luettavissa englanniksi osoitteessa http://www.haaretz.com/hasen/spages/747478.html .
Kirjoittaja on israelilainen Moshe Arens. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä tilanteesta.

Arensin pääpointti on se, että valittu sodankäyntitapa, ilmasota, ei ole tuottanut tavoiteltua tulosta eli Hizbollahin rakettien tuhoamista eikä tule tuottamaankaan.
Ilmahyökkäyksillä voidaan kyllä tuhota ja on tuhottu pitemmän matkan ohjuksia, mutta ilmasodankäynnillä on hyvin vaikeaa havaita ja tuhota lyhyen kantomatkan (20-35 km) raketteja, jollaisia Hizbollahin raketeista on suurin osa eli 90%.

Ainoa tehokas tapa lopettaa Hizbollahin rakettien jatkuvat tuhot Israelin puolella, olisi aloittaa voimakas maahyökkäys, jolloin nämä pienemmän raketit voitaisiin eliminoida ja tarvittava turvayöhyke ulotttaa riittävän kauas. Jokin 3-4 km ei esim. estä ollenkaan Hizbollahia ampumasta rakettejaan.

Tämä Israelin sodanjohdon ilmeisen epäonnistunut sodankäyntitapa on johtanut turhan monien siviilien kuolemiin rajan kummallakin puolella sekä sodan pitkittymiseen.
Joskus voimakas leikkaus olisi parempi kaikkien kannalta kuin jatkuva nirhaaminen.

8.8.2006

Seuraavassa on Ilta-Sanomien uutinen siitä, miten "Rauhanmarssijat" riehuivat Helsingissä 8.8.2006. 

"Israelin ja Libanonin sotaa vastustavan mielenosoituksen osanottajia kävi illalla Helsingin ydinkeskustassa vastamielenosoituksen pitäneen Suomi Jeesukselle -ryhmän kimppuun.

Tapaus johtaa poliisitutkintaan. Tavaroiden heittely tallentui usealle videolle. Räjähdysaltis tilanne oli karata poliisin käsistä.

Pysäyttäkää sota -ryhmän rauhanmarssi eteni iltakuuden jälkeen Forumin kauppakeskuksen luo Lasipalatsin viereen. Siellä oli pysäköitynä Jeesus-bussi, jonka väki piti paikalla kahvilaa.

Satojen marssijoiden saapuessa kohdalle nousi bussin katolle vastamielenosoittajia. Heidän kaksi julistettaan mm. siteerasivat Raamattua Israelin siunaamisesta.

Rauhanmarssin väkijoukosta alettiin heitellä bussin väkeä kananmunilla, kukkaruukuilla, tomaateilla, pulloilla ja julistekepeillä. Kohteina olleiden mukaan oli ihme, että kukaan ei loukkaantunut.

Mielenosoittajat huusivat arabiaksi "kuolema Israelille" ja heiluttivat Hizbollahin lippuja, jotka olivat aiemmin olleet piilossa.

Tunnelma provosoitui räjähdyspisteeseen.

- Meinasi lähteä mopo käsistä, eräs sodanvastustajien mielenosoittaja toteaa.

Väliin tuli lopulta jopa parikymmentä poliisia. He käskivät bussia siirtymään välittömästi."

Että sellaista näennäistä sodan vastustamista. "Rauhanmarssijoiden" todellinen päämäärä on Hizbollahin tavoin Israelin tuhoaminen.

2.8.2006

Tänään keskiviikkona, 2.8.2006, järjestettiin Helsingissä mielenosoitus Israelin puolesta. Mielenosoitus pidettiin klo 17.00-17.30 Simonkentällä Yrjönkadun kulmassa olevan Israelin suurlähetystön vieressä.

Mielenosoittajia oli paikalla arviolta n. 300-400, mikä on aika hyvä tulos ottaen huomioon sen, että koko tapahtuma järjestettiin hyvin lyhyellä aikavälillä.
Mielenosoitus sujui rauhallisesti. Kansa lauloi pariin eri kertaan sekä Suomen että Israelin kansallislaulut. Sykähdyttävintä oli valtaisa sinivalkoisten lippujen meri, kun Suomen ja Israelin liput liehuivat yhdessä kauniin kesäillan iltatuulessa.

Plakaatteja oli paikalla runsaasti. Tauluissa luki seuraavanlaisia viestejä:
Nyt on Israel-ystävyyden aika
Ystävät eivät jätä
Totuutta tiedottamiseen
We love Israel
Itsepuolustus on laillinen oikeus
Media, löydä vastuusi
Israel, ole luja ja rohkea
EU - stop financing bomb factories
Koulureppuun kirjoja - ei pommeja
Turva-aita ehkäisee terroritekoja
Purkakaa terrorijärjestöt
Tuomitkaa terroristit - ei uhreja
Tiedonvälitys vääristelee Israelin uutisia
Ei valtaa terroristeille

Mielenilmauksen aikana kerättiin myös nimiä Israelia tukevaan solidaarisuusjulistukseen. Minullekin joku nainen lykkäsi A4-paperin ja pyysi laittamaan sen eteenpäin. No, käytännössä kävi niin, että kiertelin väkijoukossa ja keräsin nimiä, kunnes koko paperi oli täynnä. Solidaarisuusjulistus nimineen luovutetaan sittemmin Israelin suurlähettiläälle, Shemi Tzurille, joka oli paikalla todistamassa suomalaisten lämmintä tukea taas hyökkäysten kohteeksi joutuneelle Israelille.

Paikalla oli runsaasti valokuvaajia ja ainakin yksi TV-kamera. En tiedä, tuleeko tästä mitään TV:n tai valtalehdistön uutisiin. Toivottavasti tulee.

Mielenosoituksen reunamilla oli myös muutaman hengen porukka, jotka kantoivat pienempiä kylttejä, joissa luki: Israelin rauhanpuolustajat eivät kannata nykyistä Israelin käymää sotaa. Näinhän se on. Vaikka Israelissa hyvin suuri enemmistö kannattaa tätä sotaa oikeutettuna reaktiona terrorijärjestö Hizbollahin väkivaltaan ja Israelin tuhoamissuunnitelmiin, niin avoimessa demokratiassa, kuten Israelissa ja Suomessa, saavat myös toisella tavalla ajattelevat tuoda esiin mielipiteensä.

Kun lähdin pois mielenosoituksesta, näin vähän kauempana tuimailmeisen nuoren miehen, joka seisoi hiljaa katukäytävällä kantaen kädessään kylttiä, jossa luki "Pigs". Hänkin on ilmeisesti sisäistänyt kaikkialla arabimaissa, mutta varsinkin Palestiinassa jo lapsille koulussa syvään iskostetun opetuksen, että "juutalaiset ovat sikoja ja apinoita, joita tulee vihata, vihata ja vihata, koska he varastivat arabien maan".

Tämä oli hyvä alku. Toivottavasti joskus järjestyy sellainen Israelia tukeva mielenosoitus, jossa on tuhansia osanottajia. Suomessa on paljon Israelin tilannetta oikein ymmärtäviä ihmisiä.

16.7.2006

Viime keskiviikkona 12.7.2006 Hizbollah aloitti viimeisimmän Lähi-idän väkivaltaisuuksien kierteen ampumalla raketteja Israelin pohjoisosiin ja sieppaamalla kaksi israelilaissotilasta.
Israel on vastannut sotilaallisella voimankäytöllä, jonka USAn presidentti on hyväksynyt, mutta Euroopan Unioni ulkoministeri Tuomiojan suulla tuominnut suhteettomana ja ylimitoitettuna.
Eri keskustelufoorumeilla taitetaan taas peistä joko Israelin toimia ymmärtäen tai ne jyrkästi tuomiten. Jotkut Israelin puolustajat voivat mennä innossaan mielestäni liiankin pitkälle, kuten seuraava kirjoittaja:
"Kukaan järkevä ihminen, jolla on sydän, ei tuollaista tee. Täytyy olla mielettömän aggressiivinen idiootti tai täysin riivattu, joka ampuu raketteja siviilien sekaan."
On syytä kuitenkin muistaa, että kyseessä on sota.
Nykyaikainen sota on valitettavasti totaalista. Siinä eivät kaikki osapuolet välitä siitä, tuleeko siviiliuhreja. Ja nekin, jotka yrittävät välttää siviiliuhreja, aiheuttavat niitä jonkin verran joka tapauksessa.
Jo toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat Saksan kaupunkeja tietäen täysin, että siinä rytinässä kuolee lähinnä siviilejä, ei sotilaita. Silloin kaupunkien pommitukset perusteltiin sillä, että aikaansaatu tuho olisi heikentänyt saksalaisten tukea Hitlerin hallinnolle ja kukaties sitä kautta sota olisi lyhentynyt.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Niinpä jälkikäteen on arvosteltu esim. Dresdenin suunnatonta tuhoamista, varsinkin kun Dresdenissä ei ollut mitään sotilaallisia varustuksia tai sotilaallista merkitystä.
Nykyisessä jo vuosikymmeniä jatkuneessa Lähi-idän konfliktissa on kyse siitä, että militantit muslimitaistelijat, jotka eivät hyväksy ollenkaan Israelin olemassaoloa alueella, käyvät Israelin vastaista sotaa oman ideologiansa pohjalta. Koska heillä ei ole varsinaista armeijaa eikä aseistusta uhmaamaan Israelin sotilaallista ylivoimaa, heidän täytyy turvautua terrorisodankäyntiin. Tällöin terrorin käyttö on palestiinalaistaistelijoille heidän alakynnessä olemisesta johtuva, tietoisesti valittu sodankäynnin muoto.
Kyse ei siis ole siitä, että raketteja siviilien keskuuteen ampuvat taistelijat olisivat mielettömän aggressiivisia idiootteja tai täysin riivattuja ihmisiä.
Kyse on siitä, että siviilejä tappavat henkilöt toimivat oman uskonsa ja vakaumuksensa mukaan uskoen siihen, että he toimivat oikein ja oman kansansa parasta ajatellen ja sen puolesta uhrautuen.
He ovat kuitenkin ihmisiä.
Tässä tilanteessa en demonisoisi harhaanjohdettuja ihmisiä ja jo lapsesta saakka juutalaisia vihaamaan opetettuja muslimeja. He eivät tiedä oikein muusta mitään kuin siitä mitä heille on opetettu.
Sen sijaan minä arvostelen islamia, joka mahdollistaa näin väkivaltaisen tulkinnan ja juutalaisvihan. Tiedän kyllä, että on maltillisia muslimeja ja on niitä muslimeja, joiden mielestä ääri-islamistit tulkitsevat Koraania väärin pyhään sotaan kiihottaessaan ja jihadia jatkuvasti käydessään, mutta se ei paljon lohduta niiden siviiliuhrien omaisia, jotka menettävät rakkaitaan islamin äärijärjestöjen ainaisissa hyökkäyksissä.
Eikä maltillisista muslimeista puhuminen lohduta myöskään niitä muslimiperheitä, joiden rakkaita kuolee Israelin vastaiskuissa.
Valitettavasti Israel ei ole löytänyt muuta keinoa kuin vastata terrori-iskuihin päättäväisesti lujilla sotilasiskuilla. Tosin diplomatiaakin, neuvotteluja ja alueluovutuksia on yritetty vuosikymmenien aikana, mutta ilman merkittäviä tuloksia ja ainakin ilman terrorisodankäynnin loppumista.
Lähihistoria on siten osoittanut sen, että vakaumuksellisia terroristeja, joilla on uskonnollinen ja ideologinen motiivi teoilleen, ei voida ikinä voittaa.
Niinpä tämä Lähi-idän noidankehä tulee jatkumaan ja jatkumaan.
Antikristus tulee valtaan päästyään saamaan aikaan alueella vähän aikaa kestävän valerauhan, mutta lopullinen ja kestävä rauha tulee vasta sitten kun maailman hallinto on siirtynyt takaisin palanneelle Kuningasten Kuninkaalle, Jeesukselle Kristukselle, joka pitää huolen siitä, että kukaan eikä mikään ei enää ikinä uhkaa Israelin eikä Jerusalemin turvallisuutta.
Koko Lähi-idän ongelmaa ei olisi, jos muslimit uskoisivat Raamattua, jonka mukaan Israelin alue on annettu ja luvattu juutalaisille. Tietysti sellaisen ajatteleminen on toiveajattelua, koska muslimit eivät usko Raamatun sanomaa vaan seuraavat Koraanin opetuksia.
Siksi muslimit uskovat, ajattelevat ja toimivat sen mukaan, että koko tuo alue kuuluu arabeille ja muslimeille ja juutalaisvaltio pitäisi siirtää kokonaan jonnekin muualle.
Aika näyttää, toteutuuko Allahin vai Jumalan tahto.
Minä tiedän, että Allah tulee häviämään ja Israelin Jumala tulee voittamaan.
Valitettavasti Allahin seuraajat eivät tähän usko, vaan he käyvät epätoivoista ja tuhoon tuomittua terrorisotaansa, kun muuhun eivät rahkeet riitä, Israelia ja Israelin Jumalaa vastaan niin kauan aikaa kunnes Rauhan Ruhtinas saapuu taivaasta lopettamaan kaikki sodat ja laittamaan pisteen myös Lähi-idän kriisille.

19.6.2006

Terveisiä Skotlannista!
Olin Ritva-vaimoni kanssa 14.-18.6.2006 viiden päivän omatoimimatkalla Edinburghissa. Ritva oli onnistunut saamaan erittäin edulliset lentoliput, joten matka tuli kaiken kaikkiaan noin puolet normaalia halvemmaksi.
Vietimme neljä päivää kauniissa Edinburghissa tutustuen sen lukuisiin mielenkiintoisiin nähtävyyksiin, kuten Edinburghin upeaan linnaan, Taidegalleriaan sekä Skotlannin moderniin Parlamenttirakennukseen.
Skotlannillahan on itsehallinto osana Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, mutta oma parlamentti aloitti toimintansa vasta v. 1998. Suurin osa skoteista haluaisi lisätä itsehallintoa ja jotkut Skotlannin Kansallispuoleen kannattajat ajavat jopa täyttä itsenäisyyttä.
Puhuin tästä itsenäisyysasiasta joidenkin skottien kanssa, mutta kukaan heistä ei kannattanut sitä. Heidän mielestään tilanne on hyvä sellaisena kuin se on nyt.
Toisin on asia sitten kun puhutaan jalkapallosta. Olimme torstai-iltana Ritvan kanssa syömässä eräässä pubissa, kun Englannin ja Trinidad & Tobagon välinen ottelu oli meneillään. Oletin ilman muuta, että skotit kannattaisivat samaan valtioon kuuluvia englantilaisia. Vielä mitä! Kun Englanti teki maalin, minä huudahdin: "Good, England!" Skottimiehet hymyilivät huvittuneesti. Mutta auta armias, kun Trinidad & Tobago teki maalin, niin pubissa repesi mahtava mökä ja melu asian johdosta!
Skoteille näyttää olevan hyvin mieluista se, jos englantilaiset saavat urheilussa köniinsä.
Lauantaina teimme koko päivän kestäneen bussimatkan halki ylämaan aina kuuluisalle Loch Nessin järvelle asti. Kovasta tiirailusta huolimatta emme onnistuneet näkemään Loch Nessin hirviötä (Voihan olla, että se onkin muuttanut Rovaniemelle...).
Ylämaan mahtavat vuoret, joet, vuoristopurot ja kauniin vihreät laaksot täynnä lehmiä ja lampaita olevine rinteineen olivat silmiä hiveleviä näkymiä. Tuli etsimättä mieleen raamatunkohta "Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään..."
Matkalla tuli ajankohtaiseksi myös Mel Gibsonin v. 1995 valmistunut elokuva Braveheart - taipumaton, joka kertoo 1200-luvulla eläneen skottilaisen vapaustaistelijan, William Wallacen, uroteoista englantilaisia maahantunkeutujia vastaan.
Kun Braveheart oli aikoinaan elokuvateattereissa, en ollut siitä kiinnostunut, mutta nyt menisin katsomaan sen, jos se vielä tulee teattereihin tai televisioon. Tai täytyy lainata se videona kirjastosta. Tosin lauantain matkaoppaamme ei ollut pitänyt filmistä sanoen sitä historiallisesti epätarkaksi ja Hollywoodin tyyliseksi liian romanttiseksi tarinaksi. No, oli miten oli, mutta luulenpa, että haluan nähdä sen kuitenkin.
Ruoka oli yllättävän hyvää. Oikeastaan kaikki mitä tilasimme, maistui mainiolta. Me opimme  pitämään myös Skotlannin kansallisherkusta, haggisista, joka on lampaan tai vasikan hienonnetuista sisälmyksistä, kaurajauhoista ja mausteista valmistettua ruokaa. 
Ilmasto oli lauhkean sopivaa eli noin 20 astetta. Sadetta oli hiukan, lähinnä tihku sellaista, mutta se ei haitannut menoa. Kun tulimme takaisin Suomeen, ulkona leyhähti vastaan aikamoinen helleaalto. Sanoinkin Ritvalle: "Mihinkäs trooppiseen maahan me olemme nyt tulleet?"

7.6.2006

Kolmas maailmansota on tulossa. Sen ensiaskeleiden kaikuja olemme kuulleet jo muutaman vuoden ajan. Varsinainen tosi koitos ei ole sekään kaukana.

Monet profeetat ovat ennustaneet, että maailma joutuu kokemaan kolme maailmansotaa.

Nyt näiden ennustajien rinnalle on tullut myös tiedemiehiä. Viimeksi professori ja akateemikko Jorma K. Miettinen kirjoitti Karelia Klubi –lehden numerossa 12, että ennusteet viittaavat maailmanpoliittisen jännityksen purkautumiseen 2010-luvulla. Näin Miettinen:
” Viime vuosina Venäjä ja Kiina ovat aloittaneet uusien avaruus- ja ydinaseiden kehittämisen vastatakseen Yhdysvaltain haasteeseen.
Yhdysvaltain sotilaspoliittiseen muutokseen syy on se, että se tietää olevansa maailman voimakkain sotilasvaltio, mutta katsoo joutuvansa lähivuosina kovaan kilpailuun Kiinan kanssa strategisten raaka-aineiden, erityisesti energiaraaka-aineiden suhteen. Se on päättänyt ottaa haltuunsa tai valvontaansa Lähi-Idän sekä Keski- ja Etelä-Aasian öljy- ja kaasukentät.
Yhdysvallat saartaa Kiinaa liittolaistensa Japanin ja Taiwanin avulla painostaen niitä lisäämään strategisia aseitaan, kuten Patriot-3 it- ohjuksia.
Venäjä ja Kiina ovat vahvistaneet liittoutumistaan mm. yhteisillä sotaharjoituksilla Koillis-Kiinassa elokuussa 2005. Niiden tarkoituksena oli erityisesti vastata avaruussodan uhkaan. Venäjä on myös varustanut Kiinaa varsin mittavasti moderneilla sota-aseilla.
Jos tämä jännitys purkautuu uuteen maailmansotaan 2010-luvulla, mihin ennusteet viittaavat, tulevat Venäjä ja Kiina olemaan Natoa ja Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvaltain resurssit tulevat sitoutumaan Kauko- Itään. Venäjä voi pyrkiä valtaamaan takaisin entisiä Neuvostoliittoon kuuluneita alueita länsirajaltaan. Venäjä voi myös pyrkiä Norjan rannikolle hallitakseen Pohjois-Atlanttia ja estääkseen Yhdysvaltain laivojen ja sukellusveneiden pääsy Koillisväylälle, koska Venäjän sydänosat joutuisivat silloin alttiiksi ohjusiskuille.
Atlantin saavuttaminen voisi tapahtua vain Suomen läpi, sillä Kaliningrad on liian tiukasti NATO:n ilmavoimien piirittämä. Liittoutumattomana Suomi olisi helpommin läpäistävissä. Suomi tulisi olemaan täysin avuton avaruussotaan valmistautuneen Venäjän rajalla. On kyseenalaista, ottaisiko NATO tässä vaiheessa Suomea enää jäsenekseen.
Mihin leiriin Suomi haluaa kuulua maailman blokkiutuessa?” Näin siis Miettinen.
Tätä samaa kummastelen minäkin.
Suomen poliittinen johto sekä vasemmisto- ja keskustapuolueet vastustavat NATOon liittymistä, koska ”meitä ei juuri nyt uhkaa mikään”.
Ihmettelen vain, mitä viisautta on tehdä turvallisuuspolitiikkaa pelkästään tämän hetken tilanteen pohjalta. Turvallisuutemme riippuu kuitenkin ennen kaikkea mahdollisten tulevien uhkien torjumisesta, joten turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on ehdottomasti tehtävä pitkän aikavälin jänteellä.
Viittasin alussa profetioihin. Olen kirjoittanut itsekin tietynlaisen sotaprofetian kirjassani Outo tie, joka ilmestyi syyskuussa 2005. Profetiani kuuluu:

” Syttyy vielä yksi maailmansota, kolmas maailmansota. Jumala sallii sodan rangaistukseksi ihmiskunnan synneistä ja jumalattomuudesta. Sen tuhot ovat edellisiä maailmansotia huomattavasti suuremmat, koska nyt käytetään myös ydinaseita. Käsittämättömän hävitysvoiman vuoksi sota ei kuitenkaan kestä vuosikausia vaan noin kolme kuukautta. Sodan aloittaa Jumalan rangaistusruoska Venäjä yhdessä Kiinan ja arabikansojen kanssa. Venäjä hyökkää yllättäen keskellä rauhaa Länsi-Euroopan kimppuun. Hyökkäyskiilat etenevät pohjoisessa Suomen kautta kohti Ruotsia ja Norjaa, keskellä Eurooppaa kohti Saksaa ja Ranskaa ja etelässä kohti Italiaa. Myös USA joutuu hirvittävän ydinhyökkäyksen kohteeksi. Aluksi venäläisten nopea salamasota menestyy kuten Hitlerillä aikoinaan, mutta lopuksi USAn ja NATOn vastahyökkäykset auttavat länsiliittoutuneita voittoon ja venäläiset joutuvat suuren tappion kärsittyään palaamaan takaisin huomattavasti pienentyneelle Venäjälle, jossa sisällissota mullistaa taas kaiken. Tässä yhteydessä Suomi voi laajeta itään.”

Suomen laajeneminen itään tarkoittaa Suomelle kuuluvan Karjalan palautumista takaisin osaksi Suomea. Uskon sen tapahtuvan viimeistään v. 2014.

Mihin ajatteluni pohjautuu?

Näkemykseni perustuu Raamattuun (mikäli ymmärrän sitä oikein), Internetistä ja kirjallisuudesta löytämiini kolmatta maailmansotaa koskeviin eri henkilöiden, suomalaisten ja ulkomaalaisten, eri aikoina esille tuomiin ennustuksiin, historian opetusten sisäistämiseen ja futuristiseen tulkintaan, ajan ilmiöiden seuraamiseen ja tulkintaan sekä omaan sisäiseen intuitiooni, jossa saattaa olla mukana myös Jumalan ilmoitusta.

Näiden lisäksi on nyt myös tullut tiedemiesten viileitä analyysejä, kuten viimeksi Jorma K. Miettisen lausunto osoittaa.

On muuten mielenkiintoista havaita, että minun ennustuksessani ja Jorma K. Miettisen ennusteessa on osittain samoja väitteitä. Kuitenkaan minulla ei omaa profetiaani kirjoittaessani ollut mitään tietoa Jorma K. Miettisen käsityksistä.

2.6.2006

Vihreiden Heidi Hautala piti 1.6.2006 Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa rohkean ryhmäpuheenvuoron, jossa hän täräytti muiden housunpuntteja tutisuttavasti: "Tänä päivänä Venäjän duuma, joka sai itsevaltiaalta rajoitetut valtaoikeudet samassa yhteydessä kuin Suomen eduskuntauudistus toteutui, on vallan keskittämisen seurauksena taantunut valtaoikeuksiltaan vuotta 1905 edeltävään tilaan, jolloin kaikki valta oli tsaarilla."
No, tästähän syntyi hirmuinen älämölö ja arvostelujen ryöppy, jolloin Hautalan puhetta pidettiin jopa vuosisadan limbona.
Olen sitä mieltä, että Heidi Hautalan viittaus Venäjään ja sen duuman alennustilaan oli asianmukainen, historialliseen tilanteeseen sopiva sekä ennen kaikkea totta.
Heidi Hautala taitaa olla Suomen poliitikkojen joukossa ainoa mies.
Ohessa Heidi Hautalan koko puhe.

Heidi Hautalan ryhmäpuhe Eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa (1.6.2006)

Suomen kohtalot ovat aina liittyneet vahvasti maailman muutoksiin. Sata vuotta sitten suuriruhtinaskunta Suomi hyötyi tsaarin Venäjän heikkouden tilasta. Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan, mikä käynnisti valtakunnassa sisäisen kamppailun yksinvaltiutta vastaan. Itsevaltiaan tsaarin oli suostuttava myönnytyksiin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä säätyvaltiopäivien muutos yksikamariseksi kansanedustuslaitokseksi saavutettiin Suomessa osana tätä kuohuntaa.

Myös tänä päivänä Suomen kaltaisen maan menestys on sidottu globaaliin toimintaympäristöönsä. Euroopan unioni on luonnollinen toimintakehyksemme pyrittäessä luomaan ihmiskasvoista globalisaatiota ja saattamaan se poliittiseen hallintaan.

Samalla tavalla kuin Suomen suuriruhtinaskunnan kohtalot olivat sata vuotta sitten kytköksissä koko Venäjän laajaan keisarikuntaan, niin on nykyinen Venäjän federaatio kytköksessä Euroopan unioniin ja sen politiikkaan. Velvollisuutemme on toimia Euroopan unionin jäsenmaana siten, että Venäjä saavuttaa pysyvämmän vakauden. Sen se voi saavuttaa vain, jos oikeusvaltiollisuus, ihmisoikeuksien kunnioitus ja demokraattinen vastuunalaisuus toteutuvat. Tänä päivänä Venäjän duuma, joka sai itsevaltiaalta rajoitetut valtaoikeudet samassa yhteydessä kuin Suomen eduskuntauudistus toteutui, on vallan keskittämisen seurauksena taantunut valtaoikeuksiltaan vuotta 1905 edeltävään tilaan, jolloin kaikki valta oli tsaarilla.

Suomen vuoden 1906 eduskuntauudistus ei syntynyt vain itsevaltiaan armosta. Sitä edelsi vuosikymmenet kestänyt ruohonjuuritason liikehdintä, jossa syntyi kansalaisyhteiskunta kansanvalistusseuroineen, vapaapalokuntineen, raittiusliikkeineen ja puolueineen.

1880-luvulta alkaen vahvistui entisestään ajatus, että samassa asemassa oleville tuli taata samat oikeudet. Mm. Alexandra Gripenberg perusteli naisten äänioikeutta jo v.1869 sanoen, että koska naisen tuli lain edessä vastata omasta teostaan täysivaltaisesti, hänen tuli miesten tavoin osallistua lakien laatimiseen.

Kun myös naiset sitten saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, ottivat jo eduskunnan ensimmäiset naiset asiakseen parantaa naisten asemaa ja huolehtia siitä, että lakeihin ei jäisi mitään naisille epäedullisia kohtia. Tänäkin päivänä eduskunnassa on puoluerajat ylittävä naisverkosto, jonka tarkastelukulma ulottuu tasa-arvon kotimaisista haasteista aina naisten aseman vahvistamiseen maailmanlaajuisesti.

Sadassa vuodessa edustuksellinen demokratia puolueineen on joutunut tilanteeseen, jossa osallistuminen vaaleihin ei enää samassa määrin innosta kansalaisia. Kaikki eivät pidä äänioikeutta perustavanlaatuisena oikeutena. On vahvistettava yleistä kansalaistuntoa, sitä, että syntyy vaikuttamisen vahva kokemus myös vaalien välillä.

Vihreä liitto on nykyisistä, asemansa vakiinnuttaneista puolueista se, joka ei ole syntynyt taistelussa valtiollisen itsenäisyyden puolesta viime vuosisadan aamuhämärissä vaan vasta 1980-luvulla. Meille on kansalaisten kaikkinaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen itsestään selvää. Kun vuonna 2000 uudistettua perustuslakia on vielä lähivuosina parlamentarismin vahvistamiseksi tarkistettava, tarjoutuu tilaisuus luoda kansalaisaloiteoikeuksia sekä päättäviä kansanäänestyksiä. Samalla on tilaisuus korjata vaalijärjestelmään maan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi syntynyt ongelma alueellisen tasavertaisuuden toteutumisesta vaaleissa.

21.5.2006

No niin, tulihan se kauan odotettu euroviisuvoitto sieltä! Onneksi olkoon Lordille!
Minulla oli pitkän aikaa sellainen kutina, että Lordi voisi voittaa nämä kisat. Vähää ennen kilpailujen alkua minulle tuli sisäinen varmuus, että Lordi voittaa.
Minulla on usein tällaisia ennakkoaavistuksia, jotka pitävät hyvin suurella prosentilla paikkansa.
Keskustelu Lordista käy kuumana monilla eri foorumeilla.
Itse olen sitä mieltä, että heidän ulkoasuaan ja sanoituksiaan ei kannata ottaa liian tosikkomaisesti ja ryppyotsaisesti. Mukana on selvästikin paljon huumoria. Sanatkin on tehty varmaankin ainakin osittain kieli poskella.
Mutta kokonaismeininki oli hyvä. Musiikki eteni kuin juna, svengi oli mukaansatempaavaa ja riittävän popahtavaa ja melodista tällaiselle keski-ikäiselle ei-hevidiggarillekin. Valoefektit ja kokonaisshowvaikutelma olivat upeita.
Eli kaiken kaikkiaan mukava viihdepaketti.
Suomalaisena olen iloinen siitä, että vihdoinkin suomalaisten tekemää musiikkia ja esitystä arvostettiin ympäri Eurooppaa. Kyllähän tässä pettymyksiä on jo nieltykin aivan tarpeeksi. 

19.5.2006

Lordi selviytyi Ateenassa Euroviisujen finaaliin. 
Lordi voi hyvinkin voittaa Euroviisut 2006 erilaisuutensa, showmaisuutensa ja tietyn iskevyytensä takia.
En tosin pidä hevarimusiikista, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen Lordin kappale on alkanut kuulostaa paremmalta, jopa melodiselta.
Sanoitus on omaa luokkaansa ikuisten rakkausvoivottelujen jälkeen.
Sanoja on kieltämättä vaikea tulkita.
Monet uskonnolliset sanonnat tuntuvat kuitenkin hyviltä, koska ne voivat laittaa ihmisiä ajattelemaan Jumalaa ja uskonasioita. 
Lordin hirviöhahmoja pidän tehokeinona ja osana shown imagoa, mitä ei pidä ottaa liian tosikkomaisesti.
Lordi on itse kieltänyt kaikki yhteydet saatananpalvontaan. Yhtye on myös sanonut, että he eivät ole millään muotoa Paholaisen asianajajia. Lordihan on tehnyt myös kappaleen, jonka nimi on Devil is a loser (Perkele on luuseri). Lordi on sanonut, että pahoilta näyttävien olentojen musiikista nauttiminen ei tarkoita pahuuden hyväksymistä.
Sen sijaan kyse on huvista ja hauskuudesta samaan tyyliin kuin kauhufilmeissä: mitä pelottavampaa on, sen hauskempaa.
Rock-musiikin tulisi olla hauskaa ja viihdyttävää.
Lordi on maallinen musiikkiyhtye, jolla on musiikillisia ja show-esiintymisen ambitioita.
Kyse ei ole uskovaisesta gospelbändistä, vaan tavallisesta yhtyeestä, jonka jäsenet ovat kirkon jäseniä, jotka haluavat eräänkin haastattelun mukaan mennä kuolemansa jälkeen taivaaseen eikä helvettiin.
Siinä suhteessa Jumala punnitsee heidät.
Meidän tehtävämme on nyt arvioida heidän musiikkiaan ja esiintymistaitojaan.
Lordin musiikki tuo monille iloa ja viihdettä, mikä on hyvä asia.
Kuten yleensäkin, kaikki eivät kuitenkaan pidä kaikesta. En minäkään pidä Lordin maskeista enkä kaikista sanoituksen kohdista, mutta en voi silti tuomita heitä väärällä tuomiolla esim. saatananpalvojiksi, jota he eivät ole.

4.5.2006

Olin 3.5.2006 Rainer Frimanin haastateltavana Radio Deissä. Kokemus oli mielenkiintoinen. Keskustelimme 45 minuutin ajan kulkemastani oudosta tiestä, uskosta ja ihmisyydestä, heikkoudesta ja identiteetistä, vapaudesta tai sen puutteesta monissa yhteisöissä, synnin todellisesta olemuksesta sekä monista muista aiheista, joista useat olivat henkilökohtaisen kokemisen kautta tuttuja meille kummallekin. Lopuksi pohdimme sitäkin, pitäisikö se uusi seurakunta sittenkin perustaa.
Vaan enpä kerrokaan enempää. Haastattelu on nimittäin kuultavissa Radio Deissä ( 89,00 MHz) tiistaina, 9.5.2006 klo 21.45 - 22.30. Ohjelman nimi on "Ihmisen ääni".
Olisi toivottavaa ja perin kiintoisaa, jos mahdollisen kuuntelun jälkeen sinulla olisi tilaisuus antaa ajatustenvaihdostamme palautetta.
Rainer Friman piti kovasti keskustelustamme ja sanoi pyytävänsä minut syksyllä uudelleen ohjelmaansa mukaan.

29.4.2006

Iltapäivälehtien otsikot kertoivat 28.4.2006, että 1950-luvun kohukaunotar Tabe Slioor on kuollut.
Iltasanomat otsikoi: Loistosta yksinäisyyteen. 
Miksi minä kerron hänestä?
Siksi, että opin tuntemaan Tabe Sliooria  vuoden 1992 lopulla melkoisen läheisesti noin kuukauden jatkuneiden tiiviiden puhelinkeskustelujemme aikana.
Minulle jäi Tabesta hyvin kaunis muisto. Hän oli lämmin ja erittäin persoonallinen.
Iltasanomat kirjoitti:
"Eksoottinen kaunotar vetosi miehiin myös imartelullaan. Moni herra sai kuulla Taben suusta olevansa hurmaava ja älykäs."
Näin on.
Tabe sanoi minulle monta kertaa puhelimessa, miten hurmaava minä olen. Hän piti varsinkin minun äänestäni.
No, oliko se imartelua vai totta?
En tiedä, mutta minä koin sen olevan  totta.
Suurimman vaikutuksen Tabe Slioor teki minuun kuitenkin sillä, miten hän puhui vakaasta uskostaan Jumalaan. Hän piti uskoa Jumalaan hyvin tärkeänä asiana.
Kiitos Tabe siitä mitä sinä annoit minulle!
Nyt sinun on hyvä olla taivaassa.
Nähdään siellä.
Haluan laittaa tähän lopuksi Tabe Sliorin muistoa kunnioittaen ne sivut kirjastani Outo tie, jotka kertovat hänestä.

Tabe Slioor - kohukaunotar

Koin melkoisen yllätyksen 28.10.1992 vastatessani puhelimeen, kun langan toisesta päästä kuului pehmeän seksikkäästi: ”Tabe Slioor.” Taben puhelu oli vastaus haastattelupyyntööni.

   Olen kirjoittanut 30.10.1992 päiväkirjaani: ” Idea syntyi käydessäni Turussa jokin viikko sitten. Näin Tupu Taivaisella ollessani Turun Sanomien Extra –liitteessä Tabe Slioorin haastattelun. Minulle tuli heti ajatus, että haluaisin haastatella Tabea.

   Mutta yhteydenotto ei ollutkaan niin  yksinkertaista. Soitin Turun Sanomien toimittajalle, joka oli haastatellut Tabea. Hän kertoi, että Tabella on salainen puhelinnumero.

   Sitten joku sanoi, että voisin kysyä osoitetoimistosta Taben osoitetta ja kirjoittaa hänelle.

   Sen teinkin. Lähetin maanantaina Tabelle asiallisen kirjeen, jossa pyysin hänen haastatteluaan.

   Kirje oli tehnyt suuren vaikutuksen Tabeen. Hän halusi heti ottaa yhteyttä minuun, koska hän vaistosi minussa rehellisyyttä ja luotettavuutta sekä sitä, että minä olen kiinnostunut myös hänestä.

   Tabe soitti iltapäivällä, sanoi menevänsä jonnekin ja pyysi minua soittamaan klo 19 aikaan.

   Soitin. Puhelu kesti 6½ tuntia loppuen vasta puoli 2 yöllä.

   Eilen melkein sama juttu: puhuimme n. neljä tuntia puhelimessa.

   Eli hyvin pian olimme varsin avoimia kuin vanhat ystävät. Tabe kertoi kaikkea elämästään ja minä myös.

   Tabe pitää kovasti naurustani, äänestäni, monipuolisuudestani ja uskostani.

   Ajatella, 60-luvun kohukaunotar, joka usein esiintyi seksilehti Jallun sivuilla, on syvästi uskovainen ihminen.

   Ja ajatella, että minä olen ystävystynyt Taben kanssa, joka aikanaan seurusteli Helsingin kaupunginjohtajan, Erik von Frenckellin, kanssa ja oli kai jossain tekemisissä myös Urho Kekkosen kanssa!

   Minä, Jouko Piho!

   Ja ajatella, että tämä upea, vieläkin tosi näyttävä kaunotar, Tabe Slioor, pitää minua niin ihanana ja hurmaavana!

   Tabe on varma, että me tapaamme ja minä tulen vierailemaan hänen kodissaan. Samoin Tabe sanoi, että hän on varma siitä, että meidän tapaamisellamme on jokin tarkoitus.

   Tabe piti runojani, ”Taivas” –kirjoitustani ja Silenziota valtavan hyvinä.

   Tabe on todella originelli persoonallisuus, hänellä on ihana, tyttömäinen nauru.

   Tabe haluaa eri makuuhuoneet. Sitten hän haluaisi tulla romanttisesti kauniiseen yöpukuun pukeutuneena samppanjaa tuoden miehen huoneeseen…

   Uskomaton nainen!

   Ja uskomatonta, että minun ja Taben välille on syntynyt jo kahdessa päivässä tällainen yhteys!

   Tabe sanoi myös, että mies voisi olla omissa oloissaan, jos hän niin haluaa, lukea lehteä tai katsoa tv:tä, ja sitten oltaisiin taas yhdessä.

   En tiedä mitä ajatella. Eilen varsinkin olin aika ristiriitainen: sydämellä tunnen vetoa Tabea kohtaan, järki sanoo ei.”

   Erään puhelun aikana Tabe luetteli minulle seitsemän asiaa, joita hän haluaisi tehdä minun kanssani. Ne olivat:

1.      Yhdessä käveleminen luonnossa.

2.      Teatterissa ja kutsuilla käyminen.

3.      Maalla oleminen.

4.      Vierailut ystävien luona.

5.      Kotona keskusteleminen.

6.      Ampuminen.

7.      Koirien ja kissojen pitäminen.

   Olen jatkanut 6.11.1992 päiväkirjassani: ”Soitin Tabelle taas pitkät puhelut sunnuntaina ja maanantaina. Maanantaina Tabe sanoi kysyneensä sunnuntaina Jumalalta, näinkö pian sinä vastasit minulle. Onko Jouko se elämäni mies, jota olen sinulta pyytänyt?”  

   19.11.1992 olen kirjoittanut: ”Yhteys Tabeen on jatkunut. Viimeksi soitin toissapäivänä. Silloin oli puhetta Taben elämäkerran kirjoittamisesta. Tarjouduin tehtävään. Tabe otti sen vakavasti ja pyysi minua kirjoittamaan näytejutun. Moni muukin on halukas toimimaan Taben haamukirjoittajana. Olisi se melkoinen haaste tehdä kirja yhdessä Taben kanssa!”

   Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että Tabe ei pitänyt näytejutustani, joka oli hänen mielestään liian lyhyt ja ilman juonta. Omasta mielestäni juttuni oli hyvä, mutta ehkä Jumalan käsi esti minua menemästä sen pidemmälle.

   Sen sijaan Tabe piti kovasti laulukasetista, jonka lähetin hänelle. Taben mielestä lauluääneni on hyvin kaunis. Lauluni kertoi rakkaudesta, mistäs muusta. Seuraavassa rakkauslauluni sanat, jotka tein ihanalle Tabelle syntymäpäivälahjaksi 21.11.1992.

Laulu rakkaudesta Tabelle

Rakkaus taidetta on.

Hehkuvat värit nuo,

ilon ja onnen suo,

synnyttää huiman hurmion.


Rakkaus taitoa on.

Lämmin ja huomaava,

vaan ei tahdo hallita,

rakkaus vastustamaton.

 
Rakkaus tunnetta on.

Lintujen laulua,

kellojen soittoa,

rakkaus unohtumaton.

 
Rakkaus Tabe Slioor on.

kaunis ja hurmaava,

aivan henkeäsalpaava,

rakkaus Tabe Slioor on.

Ystävän vilpittömällä rakkaudella

Jouko

  Marraskuun lopulla 1992 ystävyytemme ja puhelinyhteytemme katkesi äkillisesti kuin päättömän kanan lento. Luulen tietäväni syyn, mutta koska Tabe ei koskaan sanonut asiasta mitään, en rupea tässä julkisesti mitään arvailemaan.

5.4.2006

Eilen, 4.4.2006, oli TV 2:lla mielenkiintoinen Jumala-ilta.
Jumala -keskustelussa oli parasta se, että sellainen ohjelma ylipäätään oli televisiossa. On aina hyvä, että uskonasioista puhutaan.
Osanottajia oli kuitenkin liikaa ja jotkin aiheet, kuten koulujen uskonnonopetus ja homoseksuaalisuus, eivät oikein kuuluneet teemaan, jonka mukaan piti pohdittaman sitä, onko enää mikään pyhää.
Markku Koivisto oli pettymys. Koiviston sanottava oli ohutta ja koko olemus viestitti liikaa levottomuutta.
Sarjakuvapiirtäjä Ville Rantaa kävi sääliksi, kun hänellä alkoi imaami Khodr Chehabin syytösryöpyissä eli "Sinä halusit loukata meitä" leuka väpättää eikä hän oikein osannut tuoda näkökantojaan esille.
Kansanedustaja Irina Krohnilla oli hyvää ja perusteltua pohdintaa ev.lut. kirkon ja valtion suhteista.
Elävä Sana-seurakunnan kaksi nuorta, Jani Liukkonen ja Carita Ahvenainen, olivat toisaalta raikkaita ja rohkeita uskossaan, mutta toisaalta ymmärrän niitä, joiden mielestä heidän edustamansa mustavalkoinen uskonvarmuus on aika ärsyttävää.
Jukka Virtasen lopussa lausuma Aaro Hellaakosken runo oli yllättävä loppuhuipennus ja melkoisen koskettava. Sääli vain, että Virtanen lausui runon huonohkosti ja hiukan epäselvästi.
Arkkipiispa Jukka Paarma oli melkoisen hyvä pyrkiessään rauhalliseen tyyliinsä analysoivaan ja tasapuoliseen ajatteluun.
Wicca-noita Johanna Virtanen oli reipas ja nätti, mutta säälittävä uskossaan noitarituaaleihin, joiden takana hän ei uskonut olevan Saatanan valkoista valhetta.
Keskustelijana kaikkein paras oli mielestäni dosentti Matti Myllykoski Helsingin yliopistosta. Vaikka en olekaan kaikesta samaa mieltä Myllykosken kanssa, ihailen hänen maltillista ja älykästä argumentointitaitoaan.
Kaiken kaikkiaan aika sekava sillisalaatti oli kyseessä, mutta mukana oli joitakin helmiä ja ennen kaikkea kiitollisuus siitä, että uskonasioista voidaan keskustella julkisesti televisiossa.

29.3.2006

Ohoh! Onkin mennyt jonkin verran aikaa sitten viime kommentointien.
Koulussa on ollut vähän kiireitä, on ollut kokeiden korjaamisia ja vanhempainvartteja.
Mutta jatketaanpa asioiden ruotimisia.
Kävin katsomassa 26.3.2006 Äideistä parhain -elokuvan. Klaus Härön hyvä ohjaus, mainiot näyttelijät, hyvin kerrottu tarina sotalapsen koskettavista kohtaloista ja tunteikas Tuomas Kantelisen musiikki loivat ehjän ja vaikuttavan kokonaisuuden. 
Vallan erinomainen oli poikapääosan esittäjä Topi Majaniemi. Koska hän käy koulua Munkkiniemen ala-asteella, jossa minä olen opettajana, kyselin toissapäivänä Topin mietteitä elokuvanteosta. 
Topi sanoi elokuvanteon olleen mukavaa. Härö oli ollut hyvä ohjeiden antaja. Topi on suuntaamassa vakavasti elokuva-alalle ja on jo nyt ollut mukana kahdessa lyhytfilmissä sekä Kansallisteatterin v. 1918 tapahtumista kertovassa, Leena Landerin kirjaan Käsky perustuvassa näytelmässä.
Uskon Topin tulevaisuuteen. Poika on ahkera, lahjakas ja päämäärätietoinen. Topi on lisäksi nöyrä ja hyvin kohteliaasti käyttäytyvä. Menestys ei näytä kihahtaneen hattuun.
Elokuva on jo saanut runsaasti palkintoja, esim. Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. En ihmettelisi, vaikka kansainvälisten tunnustusten virta jatkuisi.
Suosittelen elokuvaa lämpimästi.

19.2.2006

Tässä SE kuva on.
Tanskalaisen Kurt Westergaardin kuva pommipäisestä Muhammedista.
Kuva, joka ei pilkkaa Muhammedia eikä islamia vaan vastustaa väkivaltaa ja "terrorismia, joka saa henkiset aseensa islamista", kuten Westergaard sanoo.
Kuva, jota miljoonat kuvaa vastustavat ihmiset eivät ole nähneet.
Suomessa kuvaa ei ole julkaissut yksikään lehti. Tietojeni mukaan kuvan on julkaissut netissä vain pieni kansallismielinen järjestö Suomen Sisu.
Kuvan julkaisemattomuus on vastoin median tiedonvälitystehtävää. Lehdistö ja muu media eivät ole hoitaneet työtänsä asiallisesti. Kuvat olisi pitänyt julkaista, jotta ihmiset tietäisivät, mistä tämä koko kiista on saanut alkunsa. Tällöin ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä itse johtopäätöksensä.
On sanottu, että lehtien ei tarvitse julkaista kuvia, koska ovathan ne netissä nähtävissä. Niin ovat, mutta on edelleen paljon ihmisiä, joilla ei ole internetin ihmemaailmaa käytössään.
Toinen on periaatekysymys: voivatko jotkin ulkoiset tahot vaikuttaa julkaisemattomuuspäätökseen. Ja ennen kaikkea, onko oikein tehdä ratkaisuja pelon perusteella?
Pelkoa ei ole tietenkään tunnustettu. Sen sijaan on itsesensuurin syyksi sanottu halu olla loukkaamatta toisten uskontoa ja pyhiä asioita.
Mutta onko tässä kiistassa todella kysymys siitä, että profeetta Muhammedia on pilkattu ja näin ollen muslimien uskonnollisia tunteita on loukattu?
Tanskalainen imaami Ahmed Abu Laban kävi levittämässä monissa muslimimaissa sellaista tietoa, että Tanskassa muslimit saavat sietää hirveää Muhammedin ja islamin pilkkaa. Kun alkuperäiset 12 kuvaa eivät olleet tarpeeksi provosoivia, niin noilla kiihotusmatkoilla näytettiin lisäksi kolmea muuta kuvaa, jotka olivat oikeasti pilkkaavia, mutta joita ei ollut koskaan julkaistu Jyllands-Postenissa. Nuo väärät kuvat sekä yleinen tietämättömyys kuvista ovat aiheuttaneet sen, että tavalliset muslimit ovat olleet hyvin alttiita uskomaan, että heidän uskoaan on häpäisty.
Suuri osa lännen, myös Suomen, mediaa, uskonnollista ja poliittista johtoa, on mennyt ääri-islamistien ansaan. Niinpä he ovat kilvan valitelleet kuvien julkaisemista pahoitellen samalla muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamista.
Eivätkö kuvat sitten olleet uskonnollisesti loukkaavia?
Eivät.
Kuvat eivät olleet uskonnollisesti loukkaavia, koska ne olivat poliittisia karikatyyreja, eivät uskonnollisia pilkkakuvia.
Muhammedin turbaanissa olleen pommikuvan piirtäjä Kurt Westergaard sanoi skotlantilaiselle Herald-lehdelle 18.2.2006 antamassaan haastattelussa, että hänen tarkoituksensa ei ollut provosoida. Piirtäjä oli saanut innoituksen kuvaan ”terrorismista, joka saa henkiset aseensa islamista”.
Tätä samaa olen sanonut eri keskustelufoorumeilla koko tämän konfliktin ajan. Olen aavistellut, että kyseessä oli piirtäjien poliittinen kannanotto ääri-islamismia ja sen käyttämiä väkivallan keinoja vastaan. Piirtäjät eivät siis vastustaneet tai pilkanneet Muhammedia vaan hänen fanaattisia seuraajiaan, joita suurin osa maltillisista muslimeistakaan ei hyväksy.
Tiivistettynä: pyhiä asioita ei tule pilkata, mutta epäpyhiä asioita kuten terroritekoja tulee saada arvostella, vaikka poliittisten karikatyyripiirrosten avulla.
Itsemurhapommitukset ovat tekijöilleen pyhiä asioita ja he katsovat käyvänsä pyhää sotaa. Mielestäni muiden ihmisten ei ole pakko alistua radikaali-islamistien Koraanin tulkintaan. Suurin osa muslimeista on maltillisia eivätkä hekään hyväksy fanaatikkojen väkivaltaisia keinoja.  
Koska kyseessä ei siis ole tahallinen uskonnon pilkka eikä provosointi, vaan sananvapauteen kuuluva poliittinen mielipiteen ilmaisu ja kannanotto, joka perustuu viime vuosien todellisuuteen (11.9.2001, Madrid, Lontoo, Israel), niin olen sitä mieltä, että myös Suomen median tulisi julkaista ko. kuvat ensinnäkin sananvapauden puolustamiseksi ja toisekseen siksi, että median tulisi antaa tietoa siitä, mitä ja miksi jotakin tapahtuu ja kolmanneksi siksi, että väärinkäsitys muka uskonnon pilkkaamisesta korjattaisiin ja levitettäisiin tietoa siitä, että piirrokset olivatkin poliittinen protesti, ei islamia tai muslimeja, vaan väkivaltaa käyttävää radikaali-islamismia vastaan, jota myös maltilliset muslimit vastustavat.

18.2.2006

Hjörtur Gudmundsson kirjoitti 13.2.2006 The Brussels Journalissa, että Tanskassa on perustettu maltillisten muslimien verkosto nimeltä Demokraattiset Muslimit (Demokratiske Muslimer), johon on liittynyt jo 700 jäsentä. Sen lisäksi 2500 tanskalaista on ilmaissut halunsa tukea verkostoa.
Tämä aloite on kuitenkin herättänyt vihaa Tanskassa asuvien imaamien joukossa. Heidän johtajansa, koko pilakuvapiirroskiistan suurin lietsoja, Ahmad Abu Laban, on kutsunut näitä maltillisia muslimeja rotiksi. Imaamit pelkäävät, että he eivät pysty enää kontrolloimaan osaa Tanskan muslimiväestöstä.
Maltilliset muslimit sanovat, että he ovat saaneet tarpeekseen fanaattisesta islamismista ja sen pelottelusta. Eräs heistä, Kamran Tahmasebi, sanoo: "On ironista että minä elän tänään eurooppalaisessa demokraattisessa valtiossa ja minun täytyy täällä taistella niitä samoja uskonnollisia fanaatikkoja vastaan, joita minä pakenin Iranista monia vuosia sitten." Tahmasebi tuli pakolaisena Tanskaan v. 1989. Hän työskentelee nykyisin sosiaalineuvojana ja on hyvin kiitollinen siitä elämästä, jonka Tanska on tehnyt hänelle mahdolliseksi.
Tahmasebi sanoo, että hän ei enää halua pitää matalaa profiilia välttääkseen imaamien huomion. Pilapiirroskiista oli hänelle se sytyke, joka sai hänet rohkaistumaan ja varoittamaan Tanskassa asuvista islamistisista imaameista, jotka hänen mielestään vahingoittavat muslimien sopeutumisprosessia Tanskan yhteiskuntaan harhaanjohtavalla tanskalaisten arvojen ja normien kritiikillään. Tahmasebin mielestä imaamit ovat yksi suurimpia ongelmia mitä Tanska kohtaa tänä päivänä.
Näin on. Ihmettelen suuresti, miksi lännen demokratiat sallivat imaamien kaltaisten kansankiihottajien asuvan Euroopan valtioissa nauttien niiden kaikista eduista ja samanaikaisesti käyden sotaa näitä valtioita ja niiden arvoja vastaan.

16.2.2006

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään pääkirjoituksen Matti Vanhasen anteeksipyynnöstä otsikolla "Pääministerin onneton lausuma".

"Kohutut tanskalaiset piirroskuvat profeetta Muhammedista julkaistiin Suomessa yhdessä verkko-osoitteessa, jonka takana on Suomen Sisu -niminen järjestö. Jostakin ihmeen syystä – ehkä taannoisella Kuwaitin matkalla oli asiaan vaikutusta – tämä sai pääministeri Matti Vanhasen esittämään anteeksipyynnön Torinossa, jossa pääministeri oli seuraamassa talviolympialaisia. "Pyydän omasta ja hallituksen puolesta anteeksi sitä, että muslimien uskonnollisia tunteita on näin loukattu myös Suomessa", Vanhanen sanoi lausunnossaan.
Pääministerin lausumaa voi vain valittaa, sillä sellaisen esittämiseen ei ollut mitään tarvetta. Ensinnäkään kuvia ei ole julkaistu suomalaisissa sanomalehdissä tai aikakauslehdissä. Toiseksi jos pääministeri ajattelee kaikkea sisältöä, jota erilaisista verkko-osoitteista löytyy, anteeksipyytämiselle ja pahoittelulle ei ole loppua. Kolmanneksi profeetta Muhammedia esittävät piirrokset mahtuvat sananvapauden piiriin, ja turhaan keskusrikospoliisikin on asiassa liikkeellä.
On syytä kysyä myös sitä, onko Suomen kannalta viisasta kivuta näissä oloissa ja näillä perusteilla juuri siihen kehään, jossa islamilainen maailma ja sananvapauteen ja demokratiaan luottavat länsimaiset yhteiskunnat nyt kiistelevät.
Hallituksessa on asiasta hieman eri linjauksia, sillä ulkoministeri Erkki Tuomioja on lähettänyt tasapainoisen lausuman islamilaisen maailman lehtiin. Omassa lausumassaan Tuomioja mm. korostaa länsimaisen sananvapauden merkitystä ja paheksuu väkivaltaa, jota näissä maissa on esiintynyt. Tuomiojan mukaan väkivalta ei ratkaise mitään, vaan johtaa vastakkainasettelun kierteeseen.
Ehkä olisi syytä pyytää sananvapauden nimissä anteeksi pääministerin lausuntoa."

Olen samaa mieltä HS:n pääkirjoituksen kanssa. Hesarihan parantaa päivä päivältä kirjoituksiaan. Eilen Hirsi Alin puhe ja tänään napakka pääkirjoitus.
Julkaisisivat vielä minun mielipidepalstalle lähettämäni jutun, oikeastaan kaksikin, niin tilanne alkaisi olla jo aika hyvä.

15.2.2006

12.2.2006

Lähetin oheisen kirjoitukseni Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 8.2.2006. Toistaiseksi sitä ei ole julkaistu. Laitan kirjoitukseni nyt tänne Ajankohtaista -osiooni. Kirjoituksessa on osittain aineistoa, jonka olen jo julkaissut, mutta mukana on myös uusia näkökulmia.

Tanskalaisessa Jyllands-Postenissa 30.9.2005 julkaistut 12 profeetta Muhammedia esittävää pilapiirrosta ovat viime päivinä herättäneet rajuja mielenosoituksia muslimimaissa sekä monenlaista keskustelua ja kannanottoa ympäri maailmaa.
Viimeksi Erja Rusanen sanoi HS:ssa 8.2.: "Sen sijaan muslimien näkökulmasta epäkohta on se, että heidän pyhinä kokemiaan asioita loukataan."
Loukkaavatko kuvat muslimien pyhinä kokemia asioita?
Kuvat ovat ihmisestä, Muhammedista. Jos länsimaalainen taiteilija haluaa kuvata Muhammedia , se on hänen sananvapauteen perustuva oikeutensa. Koraanissakaan ei kielletä yksiselitteisesti ihmisten kuvaamista. Professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo, että Koraanista ei löydy sanatarkkaa ihmisen kuvakieltoa. Sitä paitsi muslimit ovat itse tehneet Muhammedista lukuisia kuvia satojen vuosien aikana. Viimeksi tänään näin koulussamme uuden historian oppikirjan, jossa oli keskiajalla tehty kuva Muhammedista. Pelkkä Muhammedin kuvaaminen ei siis voi olla syy raivostumiseen.
Olivatko kuvat sitten epätosia, jopa valhetta? Eivät, Muhammedin tai islamin uskoon liittyvät kuvat eivät olleet valheellisia. Ne eivät kertoneet sellaista mikä ei olisi totta Muhammedin ja islamin kohdalla. Koraani kehottaa vääräuskoisten tappamiseen ja pyhään sotaan eli jihadiin. Tämän päivän muslimiterroristit noudattavat Koraanin ohjeita. He ovat hyviä muslimeja. Maallistuneet, monien tuntemat ystävälliset muslimit, eivät tunne kovin hyvin Koraanin opetuksia, joten he ovat terroritekoja kauhistellessaan huonoja muslimeja. Koska kuvat kertovat tosiasioista, ne eivät voi olla pilkkaa. Vai onko viattomien sivullisten tappaminen itsemurhapommituksissa hyväksyttävää, mutta samasta asiasta kertominen kuvan muodossa ei-hyväksyttävää ja jopa pilkkaa?
Halusivatko piirtäjät ehdoin tahdoin loukata islamia? Eivät. Tanskalaispiirtäjät eivät loukanneet tahallaan islamia eivätkä Muhammedia. He halusivat testata, onko Tanskassa sananvapaus vai rajoittaako islamilaisen terrorin pelko ilmaisua jo niin paljon, että kyse on voimakkaasta itsesensuurista, jota voisi verrata suomettumiseen eli suomalaisten Venäjän pelkoon.
Kuvissa 12 tanskalaista piirtäjää kuvaa tanskalaisille lukijoille, miten he kokevat islamin, koska sitä heiltä pyydettiin. Piirtäjiä pyydettiin nimittäin kuvaamaan Muhammedia siten kuin he näkevät tai kokevat hänet. Osa piirtäjistä toi esille islamin todenmukaisen sotaisuuden ja itsemurhapommit eli piirtäjät toivat esille kokemansa huolen islamin aggressiivisuudesta. Eivätkö he olisi saaneet ilmaista pelkoaan?
Alunperin kyse oli siis Tanskan sisäisestä asiasta, jossa JP:n toimitus halusi kokeilla, onko Tanskassa sananvapautta vai onko islamin pelosta johtuva itsesensuuri niin voimakas, että islamista ei uskalleta sanoa kaikkia mielipiteitä.
Koko kysymyshän alkoi siitä, kun kirjailija Kåre Bluitgen ei saanut ketään taiteilijaa kuvittamaan tekemäänsä lastenkirjaa Muhammedista. Tällöin JP esitti kutsun 40 taiteilijalle tehdä kuvia Muhammedista, koska JP:n toimitus alkoi ihmetellä, onko islamin terrorin pelko tosiaan Tanskassa niin suuri, että kukaan ei uskalla tehdä Muhammedista kuvaa, minkä tekeminen ei ole kiellettyä Tanskan lakien mukaan.
12 taiteilijaa otti haasteen vastaan.
Vasta myöhemmin, noin neljän kuukauden kuluessa tieto kuvista levisi ympäri maailmaa asuvien muslimien tietoisuuteen. Asian leviämiseen vaikutti eniten Tanskasssa asuvan imaami Ahmed Abu Labanin matkustaminen islamilaisiin maihin kertomaan kuvakiistasta ja lietsomaan vihaa ja kiihkoa lehteä ja Tanskaa vastaan.
Muslimit uskoivat propagandan ja luulivat tosissaan, että profeetta Muhammedia oli pilkattu, vaikka kyseessä oli tanskalaistaiteilijoiden omien pelkojen kuvat, joita 28 taiteilijaa ei itsesensuurin takia uskaltanut edes tehdä.
Nuo 12 taiteilijaa osoittivat, että Tanskassa on yhä voimassa sananvapaus eikä sharia-laki.
Kaikkein surkeinta koko välikohtauksessa on se, että nyt on tullut tietoon, että Tanskassa asuvan imaamin, Ahmed Abu Labanin, muiden maiden muslimeille suunnatussa kuvien esittelyssä oli ollutkin mukana muitakin kuvia kuin ne 12 Jyllands-Postenissa julkaistua kuvaa. Mukana oli ollut kolme todella pilkkaavaa kuvaa kuten Muhammed sianpäisenä, pedofiilina ja kuva rukoilevasta muslimista, jota koira raiskaa . Ei ole mikään ihme, jos muslimit ovat raivostuneet tuollaisista kuvista. Ikävä vain, että muslimien viha on saatu syttymään Tanskassa asuvan imaamin tahallisen valehtelun kautta, sillä noita kolmea häpäisykuvaa ei ole koskaan julkaistu Jyllands-Postenissa. Kuvat on hankittu muualta ja syy laitettu tanskalaisten niskaan.
Tanskalaispiirtäjät eivät siis loukanneet islamin pyhinä pitämiä asioita, paitsi jos pyhäksi asiaksi luetaan viattomien sivullisten ihmisten tappaminen itsemurhapommeilla, mihin pari piirustusta selvästi viittasivat.
Sen sijaan piirtäjät käyttivät Tanskan lakien heille suomaa sananvapautta kritisoidakseen islamin väkivaltaisuutta. Islamhan ei ole vain uskontoa. Islam on myös politiikkaa. Piirustukset olivat poliittinen kannanotto itsemurhapommituksia vastaan. Pommithan ovat muslimien sodankäynnin väline poliittisiin ja uskonnollisiin päämääriin pääsemiseksi. Jos jokin taho käy raakaa sotaa, sitä täytyy olla lupa myös kritisoida ilman että julmuuden ja tappamisten päälle vedetään uskonnon ja suvaitsevaisuuden kaiken peittävä verho.
Kuvat toivat esille myös piirtäjien henkilökohtaisia tunteita ja pelkoja. Länsimaisen sananvapauden mukaan on oikeutettua sanoa, että jokin asia pelottaa ja huolestuttaa.
Vai onko vain terroristeilla oikeus tappaa uskonnon nimessä, mutta terroristien potentiaaliset kohteet eivät saa ilmaista huoltaan tai arvostella pommituksia joko sanallisesti tai kuvallisesti?

9.2.2006

Freedom for Egyptians niminen blogi kertoo, että kohutut Muhammedin kuvat julkaistiin egyptiläisessä al-Fagr -lehdessä ramadanin aikaan jo 17.10.2005, mutta silloin kuvat eivät herättäneet minkäänlaisia mellakoita, vaikka islamin käsityksen mukaan pyhä sota on Allahille otollisinta juuri paastokuukauden aikana.
Kyse ei ole noista 12 kuvasta.
Jos vain niistä olisi kysymys, kuvat olisivat varmasti herättäneet suuttumusta jo neljä kuukautta sitten.

7.2.2006

Nyt on tullut tietoon, että Tanskassa asuvan imaamin, Ahmed Abu Labanin, muiden maiden muslimeille suunnatussa kuvien esittelyssä oli ollutkin mukana muitakin kuvia kuin ne 12 Jyllands-Postenissa julkaistua kuvaa. Mukana oli ollut todella pilkkaavia kuvia kuten Muhammed sianpäisenä. Ei ole mikään ihme, jos muslimit ovat raivostuneet tuollaisista kuvista. Ikävä vain, että muslimien viha on saatu syttymään muslimi-imaamin tahallisen valehtelun kautta.
Kaikkein surkeinta on se, että Jyllands-Posten ja Tanska saavat syyn sellaisista kuvista, joita ei ole Tanskassa julkaistu.
Mutta kun ihmismassoja pyritään kiihottamaan väkivaltaan, kaikki keinot, myös valhe, ovat käytössä.
Samainen Ahmed Abu Laban sanoo al-Jazeeran televisiossa kannattavansa tanskalaisten tuotteiden boikottia, mutta Tanskan televisiossa Laban sanoo vastustavansa tanskalaisten tuotteiden boikottia.

6.2.2006

Tanskalaispiirtäjät eivät ehdoin tahdoin loukanneet islamia eivätkä Muhammedia. He halusivat testata, onko Tanskassa sananvapaus vai rajoittaako islamilaisen terrorin pelko ilmaisua jo niin paljon, että kyse on voimakkaasta itsesensuurista, jota voisi verrata suomettumiseen eli suomalaisten Venäjän pelkoon.
Kuvissa 12 tanskalaista piirtäjää kuvaa tanskalaisille lukijoille, miten he kokevat islamin, koska sitä heiltä pyydettiin. Osa piirtäjistä toi esille islamin todenmukaisen sotaisuuden ja itsemurhapommit eli piirtäjät toivat esille kokemansa huolen islamin aggressiivisuudesta. Eivätkö he olisi saaneet ilmaista pelkoaan?
Alunperin kyse oli siis Tanskan sisäisestä asiasta, jossa JP:n toimitus halusi kokeilla, onko Tanskassa sananvapautta vai onko islamin pelosta johtuva itsesensuuri (vrt. suomettuminen) niin voimakas, että islamista ei uskalleta sanoa kaikkia mielipiteitä.
Koko kysymyshän alkoi siitä, kun eräs kirjailija ei saanut ketään taiteilijaa kuvittamaan tekemäänsä kirjaa Muhammedista. Tällöin JP esitti kutsun 40 taiteilijalle tehdä kuvia Muhammedista, koska JP:n toimitus alkoi ihmetellä, onko islamin terrorin pelko tosiaan Tanskassa niin suuri, että kukaan ei uskalla tehdä Muhammedista kuvaa, minkä tekeminen ei ole kiellettyä Tanskan lakien mukaan.
12 taiteilijaa otti haasteen vastaan,
Vasta myöhemmin, noin neljän kuukauden kuluessa tieto kuvista levisi ympäri maailmaa asuvien muslimien tietoisuuteen. Asian leviämiseen vaikutti eniten Tanskasssa asuvan imaami Ahmed Abu Labanin matkustaminen islamilaisiin maihin kertomaan kuvakiistasta.
Loppu on historiaa.
Muslimit luulivat, että profeetta Muhammedia oli pilkattu, vaikka kyseessä oli tanskalaistaiteilijoiden omien pelkojen kuvat, joita 28 taiteilijaa ei itsesensuurin takia uskaltanut edes tehdä.
Nuo 12 taiteilijaa osoittivat, että Tanskassa on yhä voimassa sananvapaus eikä sharia-laki.

5.2.2006

Belgialais-hollantilainen islamilainen poliittinen järjestö Arab European League julkaisi lauantaina 4.2.2006 juutalaisvastaisia pilakuvia nettisivuillaan vastineeksi profeetta Muhammedista tehtyihin kuviin.
Sivuilla oli selitys (disclaimer), että kuvat näytettiin osana sananvapauden ilmaisemista eikä niinkään että niiden sisältö hyväksyttäisiin.
Yksi kuvista esitti hollantilaista natsivainojen uhria Anne Frankia sängyssä Adolf Hitlerin kanssa. Toinen kuva kyseenalaisti, oliko koko juutalaisten 6 miljoonan ihmisen kansanmurhaa tapahtunutkaan.
Näin siis muslimit.
Heidän sananvapautensa on sitä, että esitetään julkisesti kaikkien tosiasioiden vastaisia valheita.
Muhammed-kuvien kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Muslimit itse todistavat joka päivä ahkerasti, että Muhammedin pommikuvat kuvaavat todellisuutta.

3.2.2006

Tanskalaisessa Jyllands-Postenissa 30.9.2005 julkaistut 12 profeetta Muhammedia esittävää
pilapiirrosta ovat viime päivinä herättäneet rajuja mielenosoituksia muslimimaissa sekä monenlaista keskustelua ja kannanottoa ympäri maailmaa.
Kuvat ovat nähtävissä seuraavassa osoitteessa: http://www.faithfreedom.org/index.htm .
Tässä vaiheessa haluan sanoa tästä kiistasta seuraavaa:
1. Tämä kiista on alku suuremmalle konfliktille islamin ja kristinuskon tai arabimaiden ja Euroopan välillä.
2. Erimielisyydessä ei ole kyse jumalanpilkasta, koska Allahia ei ole kuvattu tai pilkattu.
3. Kuvat ovat ihmisestä, Muhammedista. Jos länsimaalainen taiteilija haluaa kuvata Muhammedia , se on hänen sananvapauteen perustuva oikeutensa. Koraanissakaan ei kielletä yksiselitteisesti ihmisten kuvaamista. Professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo, että Koraanista ei löydy sanatarkkaa ihmisen kuvakieltoa. 
4. Oli niin tai näin, jos muslimit eivät halua kuvata Muhammedia, tämä sääntö ei voi koskea ei-muslimeja.
5. Muhammedin tai islamin uskoon liittyvät kuvat eivät olleet valheellisia. Ne eivät kertoneet sellaista mikä ei olisi totta Muhammedin ja islamin kohdalla. Koraani kehottaa vääräuskoisten tappamiseen ja pyhään sotaan. Tämän päivän muslimiterroristit noudattavat Koraanin ohjeita. He ovat hyviä muslimeja. Maallistuneet, monien tuntemat ystävälliset muslimit, eivät tunne Koraanin opetuksia, joten he ovat terroritekoja kauhistellessaan huonoja muslimeja. Koska kuvat kertovat tosiasioista, ne eivät voi olla pilkkaa. Vai onko viattomien sivullisten tappaminen itsemurhapommituksissa hyväksyttävää, mutta samasta asiasta kertominen kuvan muodossa ei-hyväksyttävää ja jopa pilkkaa?
6. Joten sanonta "Eiväthän kaikki muslimit kannata väkivaltaa" pitää paikkansa. He ovat islamin väkivaltaisen leviämisen kannalta hyödyttömiä. 
7. Kaaoksen aikaansaamiseksi ei kuitenkaan tarvita kaikkia muslimeja. Suurin osa muslimeista on mukavia ja rauhaa rakastavia, tavallisia ihmisiä. Kaikki muslimit, joita minä tunnen, ovat erittäin miellyttäviä ihmisiä. Mutta eiväthän kaikki saksalaisetkaan olleet mitään sotahulluja ja juutalaisten verta janoavia natseja. Kaikissa sodissa konfliktit ovat alkaneet vain muutamien harvojen ihmisten kiihotuksen ja propagandan takia.
8. Yhdysvallat asettui tänään, 3.2.2006, muslimien kannalle tässä kohussa. Maan ulkoministeriön mukaan kuvien julkaiseminen oli kiihottamista uskonnolliseen ja etniseen vihanpitoon sekä hyökkäystä muslimien uskoa vastaan.
USAn kannanotto on öljyn voitelema. USA ei halua tässä tilanteessa ärsyttää arabimaita ja asettua pienen Tanskan rinnalle eikä halua puolustaa muutoin kannattamaansa sananvapautta. Eli USA on kaksinaismoralistinen. Kun USAlle sopii, puhutaan ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta, mutta kun sellaisen ääneen sanominen voisi ollakin poliittisesti ja taloudellisesti hankalaa, niin valitaankin toinen  tie ja puolustellaan mitä tahansa mitä yleensä vastustetaan.
Piirrokset eivät sitä paitsi  hyökänneet muslimien uskoa vastaan, vaan toivat esille sen, mitä islam syvimmiltään on eli väkivaltaista uskonnon levittämistä loppupäämääränä koko maailman alistaminen islamin valtaan. Muslimien reaktiot ympäri maailmaa ja jopa itsemurhapommituksilla uhkailut ovat vain vahvistaneet, että pilapiirtäjät olivat oikeassa. 
9. Ranskan ulkoministeri Philippe Douste-Blazy kritisoi perjantaina piirrosten julkaisua sanoen, että "ei ole normaalia karrikoida kokonaista uskontoa  ääriryhmäksi tai terroristiseksi liikkeeksi".
Ministeri sanoi kuitenkin televisiokanavan haastattelussa, ettei hyväksy länsimaisten lippujen polttamista kuvien julkaisemisen vuoksi.
"Olen šokissa enkä hyväksy sitä, että näiden pilakuvien vuoksi ääriryhmät omaksuvat käytöksen, joka viittaisi pilakuvien olevan oikeassa", hän sanoi. 
Sanoisin tähän, että Jyllands-Postenin kuvat eivät karrikoineet kokonaista uskontoa ääriryhmäksi. Kuvat toivat esille totuuden siitä, että jotkut Koraanin ja Muhammedin nimeen vannovat ryhmittymät käyttävät jatkuvasti terroria ja ulkopuolisten viattomien ihmisten tappamista keinonaan päämääriinsä pääsemisessä.
Ministerin sanontaa, että "näiden pilakuvien vuoksi ääriryhmät omaksuvat käytöksen, joka viittaisi pilakuvien olevan oikeassa", ei voi kuin ihmetellä. Ääri-islamilaiset terroriryhmät eivät ole saaneet innoitustaan Jyllands-Postenin kuvista vaan Koraanista. He toimivat Muhammedin opetusten mukaan. Pilakuvat ovat siis oikeassa, mutta ei länsimaalaisten piirtäjien takia vaan islamin oman opetuksen vuoksi. Kun jotkut siis tuovat kuvien avulla totuuden esille itsemurhapommittajia ihannoivasta islamin opetuksesta, niin yhtäkkiä syyllinen ei olekaan sotaan kiihottava islam, vaan tämän sodanlietsonnan esille tuova länsimainen lehdistö.
10. Mitä tästä olisi sanottava?
Ideologinen sota on alkanut. No, oikeastaan se alkoi jo 11.9.2001. Arabien ja muslimien (kaikki muslimit eivät ole arabeja) sota länttä ja kristinuskoa vastaan on täyttä totta ja se tulee kiihtymään tulevina vuosina.

29.1.2006

Onnittelut Tarja Haloselle! Hän on Suomen Tasavallan presidentti seuraavat kuusi vuotta ja ansaitsee meidän tukemme ja rukouksemme.
Onnittelut myös Sauli Niinistölle, joka teki tästä todellisen vaalikamppailun! Kiitokset myös Niinistölle tärkeiden asioiden rohkeasta esilletuomisesta. Sen ansiosta Suomen jämähtänyt ja ylivarovainen keskustelukulttuuri meni ehkä hiukan eteenpäin.
Voi olla niin kuin Ruben Stiller totesi, että suurempi osa suomalaisista piti tuttua ja turvallista jatkuvuutta parempana kuin Niinistön ajamaa muutosta.
Aika ei ollut vielä kypsä muutokselle.


23.1.2006

Jukka Tarkka kirjoittaa nettisivuillaan muutoksen ajasta. Olen Tarkan kanssa samaa mieltä siitä, että demokratiaan kuuluu voimien ja vastavoimien vuorottelua. Mikä etuoikeus vain demareilla on presidentinvirkaan ja sitä ennen Kekkonen oli ikuinen presidentti? Seuraavassa Jukka Tarkan kirjoitus.

"Tarja Halonen valittelee, että Sauli Niinistö jakaa kansaa kahtia. Hän ei kuitenkaan näytä häpeilevän omaa asemaansa vasemmiston ehdokkaana. Tuskinpa Niinistön asemoituminen ei-vasemmiston ehdokkaaksi on kovin paljon suurempi synti kuin Halosen vasemmistolaisuus.

Vuodesta 1970 lähtien eduskunnan enemmistö on ollut ei-vasemmistolainen. Olisikohan se nyt niin kamalaa jos siitä ryhmästä nyt tulisi presidentti. Niinistön kampanja ja hänen mainio henkilökohtainen suorituksensa pistävät ajattelemaan, että se saattaisi ehkä sitenkin olla mahdollista.

Meillä on ollut vähän yli neljännesvuosisadan putki Kekkosta ja sen jälkeen vähän alle neljännesvuosisadan putki sosiaalidemokraattisia presidenttejä. Olisiko nyt muutoksen aika? Se ei olisi mitään kansan kahtiajakoa vaan voiman ja vastavoiman demokraattista vuorottelua."

Lisäisin tähän omana kommenttina vielä sen, että Niinistön valinta presidentiksi vapauttaisi tämän maan henkistä ilmapiiriä jälkisuomettuneisuudesta ja Venäjän pelosta.


17.1.2006

Eilen lainaamani, Tarja Halosen sanomaksi väitetty vappupuheen osa vuodelta 1976 on osoittautunut vääräksi tiedoksi. Otin sen siksi pois eilisen päivän viesteistä. Pahoittelen, että kerroin eteenpäin väärää tietoa. Joskus käy niin, että henkilöt, joihin luottaa, ovat myös saaneet virheellistä tietoa joltakulta johon he luottavat. 
Presidentinvaalia on kuitenkin syytä käydä rehellisin asein. On tosi ikävää, että jotkut tahot levittävät valheellista tietoa.

16.1.2006

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros päättyi kutkuttavan jännittävään tilanteeseen. Tarja Halosen suosio on laskussa ja Sauli Niinistön taas nousussa.
Kuitenkin Halosen ääniosuus oli melkoinen. Nyt on kysymys siitä, riittääkö Niinistön hyvin alkanut loppukiri. Ja mitä tekevät ne, jotka eivät äänestäneet ensimmäisellä kerralla ollenkaan?
Vanhasta kannattaneiden äänestyspäätös on hyvin ratkaiseva. Myös sillä on merkitystä, tuleeko Halosen leiristä tapahtumaan Niinistön taakse siirtymistä.
Suomella on 50 vuoden aikana ollut vain maalaisliitto/kepu tai demaripresidenttejä, vaikka oikeistolais/kokoomuslaisesti ajattelevia ihmisiä on suurin piirtein yhtä paljon kuin edellä mainittujen puolueiden kannattajia.
Paasikivi oli toistaiseksi viimeisin kokoomuslainen presidentti.
Vaikka kyseessä onkin henkilövaali, olen silti sitä mieltä, että 50 vuoden jälkeen olisi jo kokoomuslaisen presidentin vuoro.
Se olisi myös selvä pesäero suomettuneisuuden ja Neuvostoliiton pelon aikaan, jolloin kokoomuslainen presidentti oli mahdottomuus.
Niinistö sanoi hyvin kansainvälisen lehdistön tentissä, että Suomi päättää yksin ja itse (ilman Venäjän pelkoa tai painostusta) mahdollisesta liittymisestä Natoon. Natoon olisi hyvä liittyä, koska palokuntaa ei ehditä perustaa vasta silloin kun kylä jo palaa.
Kannatan siis Sauli Niinistöä ja uskon, että hänestä tulee Suomen seuraava presidentti.

6.1.2006

Joseph Farahin WorldNetDaily kertoi 6.1.2006 Iranin presidentin, Mahmoud Ahmadinejadin, mystisistä lopunajan tapahtumia koskevista käsityksistä.
Samainen Ahmadinejad on jo aiemmin herättänyt ällistystä väitteillään, että juutalaisten joukkotuhoa ei koskaan tapahtunutkaan tai että Israel pitäisi pyyhkiä pois maailman kartalta.
Sen sijaan Iranin presidentin uskonnollinen into apokalyptisissä asioissa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ahmadinejad kertoo kokeneensa merkillisen valoilmiön viime syyskuussa YK:ssa pitämänsä puheen aikana. Kun hän aloitti sanoilla "Allahin nimeen", oli vihreä valo tullut hänen ympärilleen ikään kuin suojaksi.
Ahmadinejad kokee olevansa jonkinlainen Johannes Kastajan vastine. Hänen tehtävänsä on valmistaa tietä imaami Mahdin (shiialaisten odottama Messias) loistavalle jälleenilmestymiselle. Shiialaisten mukaan 12. imaami hävisi lapsena vuonna 941. Kun imaami palaa takaisin, hän tulee hallitsemaan maailmaa seitsemän vuoden ajan, minkä jälkeen tulee tuomio ja maailmanloppu.
Ahmadinejad kehottaa iranilaisia valmistautumaan Mahdin tulemukseen muuttamalla Iran voimakkaaksi ja kehittyneeksi yhteiskunnaksi välttämällä korruptiota ja lännen liiallisuuksia.
Koko Iran puhuu Mahdista ja siitä roolista,  mikä Iranilla ja Ahmadinejadilla on hänen odotetun paluunsa suhteen.
Mahdin odotetaan aloittavan taistelun hyvän ja pahan välillä sekä tuovan maailmaan vihdoinkin rauhan ja oikeudenmukaisuuden.
Tämä iranilaisten ja varsinkin heidän presidenttinsä odottama Mahdi on todellakin tulossa. 
Kyseessä ei ole kuitenkaan oikea Rauhan Ruhtinas, vaan ensin ilmestyvä väärä messias, joka hallitsee Raamatunkin ilmoituksen mukaan seitsemän vuotta. 
Tuloksena ei ole kuitenkaan kuin väliaikainen ja hetkellinen rauha, koska tämä Mahdi ei ole Jumalasta vaan Saatanasta innoituksensa saava Antimessias eli Antikristus.
Kun Antikristus ilmestyy, monet kristityt pitävät häntä takaisin tulleena Kristuksena, monet juutalaiset ottavat hänet vastaan Messiaana, monet muslimit tervehtivät häntä odotettuna Mahdina ja monet hindut pitävät häntä kaivattuna Maitreyana.
Kuitenkin kyseessä on ihmiskunnan viimeinen eksyttäjä, pettäjien pettäjä, valemessias, Saatanan syvyyksistä valonsa ja voimansa saava Peto eli Antikristus.
Iranin presidentin intoilu tulevan Mahdin odotuksen lietsomiseksi on yksi selvä ajanmerkki. Apokalyptiset lopunajat ovat lähestymässä.

2.1.2006

Oikein hyvää uutta vuotta 2006 kaikille!
Minulla on sellainen hytinä, että vuosi 2006 tulee olemaan varsin merkittävä Suomelle, koko maailmalle ja toivottavasti myös itselleni.
Sellainen muutos on tulossa, että viiden palkattoman virkavapaakuukauden jälkeen palaan 9.1.2006 takaisin luokanopettajan virkaani hoitamaan Munkkiniemen ala-asteelle vielä 11 kuukaudeksi, kunnes pääsen 1.12.2006 eläkkeelle.
Kirjani Outo tie myynti on ollut kohtalaisen hyvää (286 kappaletta myyty tähän mennessä), mutta ei kuitenkaan niin erinomaista kuin pitäisi olla, jotta päätoimisena yrittäjänä jatkaminen olisi ollut mielekästä.

22.12.2005

Maailman suurin uutinen ja ajankohtaisin asia tänäänkin: oletko kuullut, että Jumalan Poika syntyi ihmiseksi n. 2000 vuotta sitten? 
Vai voiko kukaan väittää, että jokin muu tapahtuma historiassa voisi olla merkittävämpi?
Siksi onkin kummallista, että suomalaiset koulun historian kirjat eivät kerro Jeesuksen syntymästä ja elämästä mitään. Sen sijaan aletaan yhtäkkiä kyllä antaa tietoa esim. kristittyjen vainoista ja luostarilaitoksesta. Kuitenkaan oppilaille ei sanota missään vaiheessa mitään tuon uuden uskonnon keskeisestä henkilöstä. Kristinuskon vaikutus vain putkahtaa esille yhtäkkiä kuin tyhjästä eikä historian kirjoissa vaivauduta kertomaan kristinuskon ydinhenkilöstä riviäkään.
Minusta tällainen käytäntö on tosi omituista, varsinkin kun vieraan uskonnon edustaja, eli Muhammed, esitellään suomalaisissa historian kirjoissa melkoisen perusteellisesti.
Siunattua joulua kaikille!

23.11.2005

HS-STT kertoo tänään, 23.11.2005, että presidentinvaaleihin on tulossa uusi ehdokas puolueiden ulkopuolelta.
"Professori Arto Lahti on kerännyt ehdokkuuteen vaadittavan 20 000:n kannattajan nimilistan.
Kampanjapäällikkö Tomi Riihimäen mukaan kannattajakorttien tarkistus on kuitenkin vielä kesken ja nimienkeruuta jatketaan ehdokkuuden varmistamiseksi.
Jos oikeusministeriö vahvistaa kannattajamäärän joulukuussa, Lahdesta tulee virallisesti ehdokas. Kannattajakorttien jättämisen takaraja on 7. joulukuuta.
Lahden vaaliteemoja ovat muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksistä huolehtiminen ja ylivelkaantuneiden aseman korjaaminen. Vaaliteemoihin kuuluu myös Karjalan palauttaminen.
Lahti, 56, on Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori."
On hienoa, että Lahden kampanja presidenttiehdokkaaksi pääsemiseksi onnistui. Ei vähiten siksi, että Lahti tulee pitämään Karjalan palautus -asiaa voimakkaasti esillä.

     
3.9.2005

Nimimerkki FelisLeo ehdotti minulle eilen, 2.9.2005, Netmissionissa: "Olisi hienoa, jos toimittaisit entisten helluntailaisten kokemuksista kirjan. Siihen voin osallistua kirjoittajana."

Ajatus on minusta kehittelemisen arvoinen.
Jos kirjoittajia tulee tarpeeksi, voisin ryhtyä kirjan kokoavaksi toimittajaksi ja Neos kustantamoni voisi kustantaa sen.
Muutkin kuin ex-hellarit voisivat olla mukana, esim. ex-vapislaiset.

Tällä hetkellä kirjaprojektiin on lupautunut kahdeksan henkilöä itseni mukaan lukien. 

Kirjaidea on saanut eri keskustelufoorumeilla sekä innostunutta kannatusta että vihamielistä vastustusta. Ja sitten on tietysti maltillisempia mielipiteitä näiden ääripäiden väliltä.

Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan kokemuksistasi jonkin ahtaan uskonyhteisön entisenä jäsenenä, mutta siitä avarammalle selvinneenä, niin ota minuun yhteyttä vaikka osoitteeseen jouko.piho@neos.fi , niin keskustellaan asiasta lisää.

15.7.2005

23.6.2005

Nyt kun kaikilla puolueilla taitaa olla presidenttiehdokkaat jo selvillä, on mukaan pyrkimässä myös aivan uusia yrittäjiä. Helsingin Sanomat kirjoittaa 23.6.2005 erityisryhmien presidentti- ehdokkaasta Arto Lahdesta seuraavasti:

"Eduskuntapuolueiden asettamien presidenttiehdokkaiden rinnalle pyrkii kiivaasti myös pienempien puolueiden edustajia. Liberaalit keräävät ehdokkuuteen vaadittavaa 20 000 nimeä Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyysprofessori Arto Lahden puolesta.
   SataSeutu -lehden haastattelussa yrittäjyysprofessori Lahti kertoo hakevansa vaaleissa kannatusta yrittäjiltä ja ylivelkaantuneilta. Muita potentiaalisia äänestäjiä ovat Lahden mukaan erilaiset erityisryhmät kuten opiskelijat, verkostomarkkinoijat, vapaakirkkolaiset tai myös laajemmin uskonnolliset ihmiset, verottajan mielivallasta kärsineet taiteilijat, ahvenanmaalaiset tai ulkosuomalaiset, jotka eivät hyväksy nykyistä menoa.
   Melko pitkälle vietyä kohderyhmäajattelua."

Voisin itse lisätä tuohon listaan vielä yhden kohderyhmän eli Karjalan palautusta kannattavat henkilöt, koska Arto Lahti on ottanut julkisesti kirjoituksissaan kantaa Karjalan palautuksen puolesta.
   Minä kuulun muuten kolmeen noista mainituista kohderyhmistä, joten täytyypä harkita Arto Lahden äänestämistä.

11.6.2005

Nyt minulle on kaikkein ajankohtaisinta se, että olen kesälomalla. Tosin Eero Heinäluoma (vaikuttaa muuten ihan tolkun mieheltä) valittiin juuri SDP:n puheenjohtajaksi ja jotain muutakin on tainnut tapahtua, mutta minä tyydyn sanomaan, että hyvää lomaa kaikille (sitten kun se teille itse kullekin alkaa)!
Lomastani huolimatta kommentoin kyllä koko ajan kaikkea mikä ansaitsee mielestäni rivin tai parin huomioinnin.
Toisaalta en ole lomalla ollenkaan, koska puurran kaiken aikaa elokuun lopussa julkaistavan kirjani kimpussa.

28.5.2005

ProKarelia julkisti 27.5.2005 selonteon mielenkiintoisesta Kokonainen Karjala -seminaarista, joka pidettiin 23.5.2005 Helsingissä. Minulla ei ollut mahdollisuutta osallistua tällä kertaa, mutta välitän tässä seminaarin antia muillekin, koska uskon, että Karjala-kysymyksestä on syytä keskustella ja tiedottaa. Olen erityisen iloinen presidenttiehdokas Heidi Hautalan kannanotoista, jotka ovat luettavissa tämän selostuksen lopussa.
Näin siis ProKarelia.

Etelä-Karjala-instituutti ja ProKarelia pitivät 23.5.2005 historialliseksi luonnehdittavan seminaarin Karjalan palautukseen liittyvistä asioista. Tätä kysymystä tarkastelivat tutkijoina, professori Kalle Michelsen ja VTM Milla Hannula instituutista, poliitikkona kansanedustaja, presidenttiehdokas Heidi Hautala Vihreästä liitosta ja kansanliikkeen edustajana kauppat. maisteri Veikko Saksi ProKareliasta.

Alustukset on luettavissa lähes kokonaisuudessaan:

Antero Siljola, kauppat. maisteri, puheenjohtaja
Seminaarin avaus ja tarkoitus

Kalle Michelsen, professori
Mikä palautus? Karjalaa palautetaan joka päivä arkielämässä

Milla Hannula, VTM
Sen seitsemän rajaa ja näkemystä

Heidi Hautala, kansanedustaja
Karjala ja sosiaalisen pääoman puute, kommentteja>

Veikko Saksi, kauppat. maisteri
Karjalan palautuksen poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia

Seminaarin puheenjohtaja, kauppat. maisteri Antero Siljola käsitteli mm. palautuksen taustaa ja sosiaalista pääomaa - Tämänkin tilaisuuden tausta on muutaman vuosikymmenen takana. Molotov-Ribbentropp -sopimus jakoi 1939 silloisen Euroopan Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin. Sopimuksen lopputuloksena syntynyt kansojen itsemääräämisoikeuksien loukkaaminen ja kansallisvaltioiden rajojen rikkominen ovat purkautuneet vasta 1990-luvulla. Kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia ei ole vielä korjattu. Yksi näistä on Karjalan palauttaminen.

Professori Michelsen totesi, että - on äärettömän mielenkiintoinen asia, mitä siellä oikeastaan palautetaan. Palautetaanko muistikuva, alue, omistusoikeus vai mitä, kysymyksiä on vino pino ja jokaisella on oma legaali mielipide, mitä oikeastaan palautetaan. Tutkijoiden lähtökohta on se, että me emme ole palauttamassa Karjalaa, mutta emme ole myöskään estämässä sen palauttamista. Sitä tarvitsee todellakin tutkia ihan tämän päivän ilmiönä, koska se on niin valtavan ilmiö. Kun selvitin, mistä puhutaan eniten mediassa, niin Karjalasta puhutaan kaikkein eniten. Se on hämmästyttävää. Ei esim. jostain Keski-Suomesta. Karjalasta puhutaan koko aika.

VTM Milla Hannula käsitteli Imatra-Svetogorsk (Enso) –kaksoiskaupunkitutkimuksen tuloksia. - Oikeudenmukaisuusnäkemys korostaa eettisesti perusteltua politiikkaa, jossa painotetaan joko kollektiivin oikeuksia, yksilön oikeuksia tai molempia. Realistisvoimapoliittinen näkökulma painottaa erityisesti sotilaallista valtaa: vahvempi ottaa minkä alueen saa ja muut sen minkä jää jäljelle. Viime vuosikymmeninä paljon puhuttu alueellistumis- ja alueellistamispolitiikka perustuu kansallisvaltion rajoja madaltavaan toimintaan, jonka seurauksena syntyy uudentyyppisiä alueita. Tämä näkemys painottaa taloudellisia seikkoja.

Presidenttiehdokas Heidi Hautala kosketteli monipuolisessa puheenvuorossaan mm. Karjalan kysymystä ja Venäjän tilaa. - Suomessa on vielä tällaista suomettumisen ajalta periytyvää itsesensuuria ja itsensä estämistä, joka johtaa siihen, että me emme uskalla puhua näistä asioista. Meidän valtiojohtomme, ei näitä asioita julkisesti pohdi. Se on mielestäni suuri vahinko ja toivoisin, että esim. tulevissa presidentinvaaleissa näistä asioista saataisiin keskustelu aikaiseksi, joka omalta osaltaan varmasti helpottaa sitä kokemusta, joka teillä on ollut tähän päivään asti. Joka tarkoittaisi sitä, että näistä asioista voidaan vapaasti keskustella Suomessa ilman sitä suomettumisen itsensä estämisen perustaa.

Kauppat. maisteri Veikko Saksi käsitteli palautuksen poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia. - Karjalan palautus on täysin uusi pohja Suomen ja Venäjän suhteille ja samalla EU:n ja Venäjän suhteille. Palautus on syvällisesti luottamusta herättävä toimi, josta Venäjä saa arvaamattoman paljon poliittista good will’iä. Samalla palautus on täysin uusi pohja taloudelliselle yhteistyölle. Suomen ei voi tai halua pakottaa Venäjää aluepalautuksiin, joten kyseessä on positiivinen poliittinen päätös. Jotta tällainen päätös voi syntyä, sen tulee perustua win-win –pohjalle. Vain molempien osapuolien voittaessa hanke etenee. Rauhanomaisella palautuksella on kaikki mahdollisuudet muodostua erittäin kannattavaksi molemmille osapuolille, ja samalla EU:lle ja jopa globaalisti.

Tilaisuus muodostui sangen mielenkiintoiseksi, koska siellä oli hyvin erilaisia näkökulmia esillä. Keskustelu kävi välillä kiihkeänäkin, kuten kunkin alustajan puheenvuoron lopun kysymyksistä voidaan havaita.

HEIDI HAUTALA:
KARJALA JA SOSIAALISEN PÄÄOMAN PUUTE, KOMMENTTEJA

Kansanedustaja, presidenttiehdokas Heidi Hautalan vähän supistettu puheenvuoro seminaarissa:

En ole koskaan aikaisemmin ollut mukana kummankaan karjalaisten asiaa ajavan järjestön (Karjalan Liitto ja ProKarelia) kokouksessa, tämä on mielenkiintoinen tilaisuus. Vanhemmat muuttivat kaksi kertaa Viipurista, talvisodan syttyessä ja jatkosodan aikana. Perheessämme on paljon keskusteltu Karjalasta.

Laajemmasta poliittisesta yhteisöstä (?) joka vaikuttaa Karjala-keskustelun taustalla. Kalle Michelsen totesi, että meillä on 60 vuoden katkelma historiaan, jota emme oikeastaan tunne. Miten Venäjällä ymmärretään Suomen tilannetta, sitä kuinka Suomen rooli ... se pätee myöskin niin, ettei meillä ole ollut mahdollisuutta tutustua venäläisten käsityksiin II maailmansodan historiasta.

Mutta tänä keväänä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus seurata tätä keskustelua siitä syystä, että on kulunut 60 vuotta II maailmansodan päättymisestä. Ja tämähän on ollut valtavan laajan muistelemisen kohteena kautta koko Euroopan. Mielestäni yksi olennainen näkökulma Karjala-kysymykseen onkin se, että se tulee liittää tähän laajempaan keskusteluun sodan vääryyksistä ja seurauksista.

Itselleni on ehkä avautunut joitakin hieman ymmärtäväisempiä näkökulmia keskusteluun Karjalan palautuksesta sitä kautta, että olen seurannut Keski-Euroopassa esim. nimenomaan Saksassa keskustelua kotiseudultaan karkotettujen ihmisten vääryyden kokemisesta ja olen monta kertaa todennut, että Karjala-keskustelu kuuluisi sinne, missä puhutaan esim. niistä saksalaisista jotka joutuivat lähtemään nykyisen Puolan alueelta ja kotiseuduiltaan karkotettujen asemasta.

On mielestäni aivan selvää, että kiintopiste tänä keväänä tässä keskustelussa on ollut se, että mikä todellisuudessa oikeastaan oli toisen maailmansodan syy. Ja on ollut tuskallista meille kaikille havaita, että nimenomaan Venäjällä on haluttu kääntää kelloa taaksepäin. On haluttu mennä tällaiseen kansalliseen regressioon jossa itse asiassa vielä vahvistetaan sellaisia valheita NL:n historiasta ja Venäjän historiasta, jotka ylipäätänsä olivat jo Neuvostoliiton viimeisen presidentin aikana kumottu.

Tänä keväänä on keskusteltu siitä, että nykyisen Venäjän tulisi tunnustaa se, että Neuvostoliitto ja Saksa liittoutuivat ja jakoivat Euroopan kahteen etupiiriin ja että nimenomaan Viro, Latvia ja Liettua, jossain määrin varmasti myös Puolta ja muut sosialistiset maat, joutuivat postyymisti kärsimään tästä sopimuksesta. Ja se oli myös talvisodan syttymisen todellinen syy. Sodan tapahtuman Suomen näkökulmasta on nähtävä Molotov-Ribbentrop –sopimuksen valossa.

Uskon, että nimenomaan Venäjä on se maa, jossa tänä päivänä tarvitaan syvällistä menneisyyden hallintaa ja mm. Otso Jussila on kiinnittänyt huomiota siihen, että sen kaltaista menneisyyden hallintaa, jota saksalaiset ovat joutuneet oman historiansa menneisyyden kanssa, suorastaan tällaisena sisäisenä taisteluna, käymään läpi, sellaista ei ole Venäjällä vielä aloitettu.

Uskon, että ennen kuin tällainen menneisyyden hallinta Venäjällä alkaa, niin itse asiassa tässä keskustelussa, mitä Karjalan kysymyksestä käydään, ei oikeastaan ole olemassa mitään mahdollisuuksia päästä eteenpäin missään suhteessa. Ja taustalla on tietenkin se, että pitäisi avoimesti tunnistaa ja tunnustaa Venäjällä, että Suomi ja karjalaiset ovat olleet suuren vääryyden kohteena.

Muistan itse varsin hyvin sellaisen myöhäissyksyn, sateisen, tuulisen päivän 80-luvun lopulta. Oletan että vuosi oli 1987, mutta vuosilukua en ehtinyt tarkistaa, jolloin presidentti Gorbatsov vieraili Suomessa, jolloin Martti Siirala heilutti Karjalan kylttiä tuolla Finlandia-talon nurkilla Helsingissä ja halusi muistuttaa presidentti Gorbatsovia ja hänen kanssaan kokoontuneita suomalaisia johtajia Karjalan, karjalaisten kokemasta vääryydestä. En usko, että itse oikein ymmärsin tätä asiaa silloin, en ole varma ymmärränkö sitä vieläkään kovin hyvin, mutta tämä tapahtuma on jäänyt ainutlaatuisena muistiin että visuaalisiin osastoihin ja se kuva sieltä välillä palaa mieleen.

Mielestäni oli erittäin kuvaavaa, että presidentti Gorbatsovin piti tulla Suomeen sanomaan, että Suomi on puolueeton pohjoismaa. Ikään kuin suomalaiset päättäjät yllätettiin jollain tavalla housut kintuissa, koska meillä oltiin tuskin toipumassa suomettumisen pitkästä kaudesta, jolloin olimme ajatelleet puolueettomuutta suhteessa Neuvostoliittoon. Ja kaikki fraasit, mitä minäkin vuonna muotoiltiin puolueiden tai ulkoministeriön taholta, mikä oli kiinnostavaa, erityisesti puolueiden taholta, aina yllettiin ikään kuin uusiin ennätyksiin siinä, miten onnistuttiin muotoilemaan puolueettomuus siten, että se olisi ensisijaisesti ymmärrettävä suhteessa suureen naapuriin.

Tosiaan tänä keväänä on paljon puhuttu siitä, että Venäjällä on tällainen regressio vallalla ja se regressio näkyy siitä, että presidentti Putin rakentaa tällaista aika aggressiivista suurvaltaidentiteettiä, jossa ei niinkään välitetä siitä, että Venäjä olisi erilaisten kansallisuuksien, itse asiassa hyvin lukuisien kansallisuuksien maa ja että se olisi liittovaltio eri tasavaltoineen ja alueineen.

Vaan pyrkimys on koko aika luoda tällaista venäläiseen identiteettiin perustuvaa kansallisvaltiota, suurvaltaa, suurvaltaidentiteettiä, joka myös sitten merkitsee sitä, että presidentti haluaa keskittää lähes kaiken poliittisen vallan itselleen. Duuma on hyväksymässä lain, joka entisestään vaikeuttaa oppositiopuolueiden, ylipäätänsä poliittisten puolueiden, mahdollisuutta toimia Venäjällä.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että duuma on saatu myös laatimaan sellaisia lakeja, joissa kansalaiset ulkomailta, jotka voivat jotenkin vahingoittaa venäläisten arvoja ja loukata niitä, he eivät enää pääse matkustamaan Venäjälle. Tämä on mielestäni kehitystä, joka meidän tulee Suomessa pitäisi erittäin huolestuneena julkisessa keskustelussa todeta ja meidän pitäisi miettiä, mitä me voimme tehdä.

Mielestäni tähän ehkä kaikkein paras ratkaisu on se, että pyrimme eri muodoin edistämään dialogia ja vuorovaikutusta, jossa uskon, että historioitsijoilla on keskeinen merkitys, juuri tämä, miten me ymmärrämme II maailmansodan kääntymisen historian, miten me ymmärrämme Neuvostoliiton merkityksen ja sen vaikutuksen koko Euroopassa, mikä on (?) Suomen asema tässä kaikessa. Uskon, että venäläisten ja suomalaisten historioitsijoiden kannattaa keskustella hyvin intensiivisesti, ja sitä on käyty.

Myöskin uskon siihen, että kun Putinin Venäjällä tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia, niin suomalaisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, joihin itsenikin luen, vaikka olenkin kansalaisten vaaleilla valittu edustaja, heidän velvollisuutensa on mielestäni tuoda esiin näitä ihmisoikeusloukkauksia.

En itse voi mitenkään hyväksyä sitä, että ihmisille, jotka Venäjällä puolustavat ihmisoikeuksia ja esim. ympäristöä, että heidät saatetaan valtionpetoksesta syytettyinä oikeuden eteen ja rangaistuksiin. Mielestäni naapurimaassa ei voida suhtautua välinpitämättömästi tällaiseen kehitykseen, koska nämä ihmiset ovat kuitenkin meidän naapureitamme ja ansaitsevat aivan samat kansalais- ja ihmisoikeudet kuin me.

Mutta on kuitenkin ollut joitakin tapahtumia, joita voidaan pitää ilahduttavina. En ole vakuuttunut siitä, että meillä on sama tulkinta tästä asiasta, mutta itse pidän myönteisenä, että esim. Venäjä ja Viro ovat vihdoinkin allekirjoittaneet rajasopimuksen, koska tällä tavalla voidaan todeta, että myöskin tässä meidän lähialueillamme II maailmansota eräiltä osiltaan päättyy.

Ja haluan korostaa sitä, että keskustelua siitä, millaisen vääryyden karjalaiset ovat kokeneet, sitä täytyy ehdottomasti jatkaa, mutta uskon, että sen menestymisen edellytys on se, että menneisyydenhallintakeskustelu laajemmin otetaan Suomessa ja erityisesti Venäjällä ohjelmaan.

Kalle Michelsen tähän keskusteluun toi sosiaalisen pääoman käsitteen. Minulle on hyvin helppoa ja luontaista myöskin omaksua ja ottaa tämä käsite käyttöön, koska itse asiassa se, mitä sillä tarkoitetaan, on jotain, mitä ilman mikään yhteiskunta ja mikään talous ei voi menestyä. Kyse on juuri siitä luovasta ja älyllisestä panoksesta, yhteisöllisyydestä, yhteisistä tavoitteista ja työskentelystä niiden eteen, jota jokainen kansakunta ja jokainen yhteisö myöskin paikallinen yhteisö tarvitsee.

Tässä yhteydessä on mitä luontevinta puhua siitä, että nykyään rajan takana olevassa Karjalassa, jossain määrin myöskin meidän puolella olevassa Karjalassa, sosiaalinen pääoma on rapistunut. Siellä rajan takana se on suorastaan romahtanut, kuten Kalle Michelsen sanoi. Ja tämä tarkoittaa eräältä osaltaan juuri sitä, että luottamus on tuhoutunut. Ja ilman luottamusta ei varmasti mikään yhteisö voi menestyä. Ja allekirjoitan täydellisesti tämän tavan hahmottaa yhteisöjä.

Myöskin olen ajattelut, että tämä elintaso- ja sosio-ekonominen kuilu on niin syvä kuin se vain voi olla. Usein on todettu, että se elintasokuilu, joka on meidän maamme ja Venäjän välillä, se on luultavasti terävämpi kuin Yhdysvaltain ja Meksikon välinen raja, jossa olemme esim. huomanneet sen, että sankoin joukoin huonossa asemassa olevia meksikolaisia pyrkii myöskin laittomasti Yhdysvaltoihin ja siellä myös aika armottomasti niitä tuomitaan.

Mutta tosiaan tällainen jyrkkä raja ei mitenkään voi edistää kummallakaan puolella hyvinvointia ja sen takia on aivan selvä, että tämän murentamiseen ja lieventämiseen tulee monin eri toimin pyrkiä.

No nyt Euroopan Unioni on luonnollisesti sellainen toimija, jonka kanssa Venäjä hyvin halukkaasti ja aktiivisesti pyrkii yhteistyöhön. Olemme kaikki nähneet näitä erilaisia poseerauskuvia, joissa presidentti Putin hyvin mielellään tervehtii Italian pääministeri Berlusconia tai Saksan liittokansleria Gerhard Schröderiä tai Ranskan presidenttiä Ziracia, miksei myös Espanjan pääministeriä Zapateroa.

Nämä suurten EU-maiden johtajat ovat hänelle kaikki kaikessa ja varmasti myöskin sellainen kulissi, jota vasten hän voi sitten rakentaa sitä mainitsemaani venäläistä uutta identiteettiä, jossa on huolestuttavia piirteitä.

Ja pienemmät EU-maat, joihin Suomi lukeutuu, ovat tavan takaa olleet huolissaan siitä, että Euroopan valtioilla ei ole mitään yhteistä Venäjän politiikkaa, vaan on nimenomaan suurten EU-maiden politiikkaa suhteessa Venäjään. Tätä ei voida pitää hyvänä.

Emme varmasti myöskään voi suomalaisina olla hyvillään siitä, että esim. Venäjän ja EU:n välisestä viisumivapaudesta neuvoteltaisiin vain muka Italian pääministerin ja presidentti Putinin kesken. Vaan meillä suomalaisilla ja meidän valtionjohdollamme ja meidän eduskunnallamme ja hallituksella täytyy tietysti olla keskeinen rooli kun pohditaan sitä, missä määrin esim. asteittain voidaan helpottaa viisuminsaantia tänne Suomeen.

Venäjällä osataan kyllä eri syistä myöskin vaikeuttaa ulkomaalaisten matkustamista sinne. Mutta tosiaan Suomen on syytä olla erittäin aktiivinen EU:n Venäjän politiikassa ja nimenomaan yhdessä muiden pienempien maiden kanssa korostaa sitä, että tällainen solmu EU-maiden ja Venäjän suhteissa on erittäin tuhoisaa.

Tänä keväänä Putinin voitonpäivän juhlien jälkeen on taas pidetty puolivuosittain EU-perheen huippukokous ja siellä on konkreettisesti sovittu neljästä eri yhteistyön alueesta Venäjän ja EU:n välillä. Ne koskevat mm. talousyhteistyötä ja siihen tällaista vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aluetta, joka viittaa sisä- ja oikeusasioihin, kuten kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan ja vapaan liikkuvuuteen ja viisumikysymyksiin.

Ja sitten se alue, jossa yhä konkreettisemmin suomalaisina voimme tätä kahden Karjalan välistä rajaa liuentaa, on EU:n Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma, joka on syntynyt Suomen aloitteesta vuonna 1997 pääministeri Lipposen aloitteena ja joka kaikista huhuista huolimatta on edelleen hengissä.

Tästä Pohjoisen ulottuvuuden ohjelmasta on keskusteltu eduskunnan valiokunnissa erittäin vilkkaasti viime viikkoina, koska me haluamme kannustaa Suomen hallitusta todellakin ponnistelemaan, että osana Euroopan Unionin pohjoista ulottuvuutta, myöskin Suomen ja ehkä laajemmin koko Itämeren alueen yhteistyö luoteisen Venäjän kanssa vahvistuu ja että siinä päästään konkreettisiin yhteistyöhankkeisiin, joista on jo viime vuosilta hyvääkin kokemusta.

Parasta on varmasti se, että on muodostettu ympäristökumppanuus, jonka avulla on kansainvälisen pääoman turvin hyvin, itse asiassa Suomen panoksen ollessa erittäin pieni, saatu aikaan merkittäviä parannuksia ympäristön, joka siellä rajan takana vaikuttaa kuitenkin myös Suomen ympäristön tilaan. Ja tässä tarkoitan esim. Pietarin koillista vedenpuhdistamoa. Mutta myöskin Kuolan alueella on vakavia ydinturvaongelmia, ja Pohjoinen ulottuvuus ja sen ympäristökumppanuus on tarjonnut erittäin hyvät puitteet, varsinkin rahoituksen osalta, näitä meitä kaikkia uhkaavien ongelmien ratkaisemiseen.

Pohjoisessa ulottuvuudessa on myös sosiaali- ja terveyskumppanuus. Kun puhutaan sosiaalisesta pääomasta niin emme voi ummistaa silmiämme siltä, että ympäristömme rapistumisesta ja myös Venäjällä ja Karjalan tasavallassa, on väistämättä se, että elintaso on erittäin heikko ja että se kertoo myöskin sosiaalisen pääoman erittäin huonosta tilasta.

Suomi on järjestänyt vuorostaan sosiaali- ja terveysalan yhteistyötä. Tämä on mielestäni erittäin kannatettavaa ja luo edellytyksiä sille, että rajan takaisessa Karjalassa sosiaalinen pääoma voi lähteä nousuun, vaikka helppoa se ei kylläkään ole.

Kaikki tällaiset kaksoiskaupunkikokeilut ovat kannatettavia. Uskon, että tällä tavalla tullaan siihen, mitä Milla Hannulla toi esiin, että itse asiassa ainakin jotkut korostavat sitä, ettei rajojen merkitys ole enää sitä, mitä se ennen oli. Korostan, että vaikka meidän täytyy käsitellä historian vääryyksiä ja koittaa löytää niihin sovituksia, niin voimme samalla nähdä, että toisesta maailmansodasta lähtien se kuuluisa globalisaatio on vaikuttanut sillä tavalla, että raukoilla rajoilla ei enää ole samaa merkitystä kuin aikaisemmin.

Tämän voimme havaita kaikkein konkreettisimmin siinä, että Suomi on luopunut aika suuresta osasta suvereniteettiaan liittyessään Euroopan Unionin jäseneksi. Ja uskon, että suurin osa suomalaisista tänä päivänä hyväksyy, joskin monet osoittavat aivan tervettä kritiikkiä Brysselin pahimpia kukkasia kohtaan. Tämä on tietysti varsin tervetullutta ja tärkeä ihmisten kansalaisaktiivisuutta osoittava asia.

Mutta sen tähden tänä päivänä on ajateltu niin, että ikään kuin valtiollinen pretoria ja itsenäisyys ja jonkun alueen kuuluminen valtion suvereenin määräysvallan piiriin ei myöskään ole entisellään ja mielestäni on erittäin realistista myös tietää, mikä on muuttunut siitä, kun Karjala meiltä vääryydellä vietiin.

Luulen, että kautta maailman tulee syntymään rajayhteistyöratkaisuja, joissa tosiasiassa valtioiden rajoilla ei ole sen suurempaa merkitystä. Ja tältä pohjalta voidaan miettiä, kuinka näitä kahta Karjalaa voidaan tuoda yhteen.

Olin itse muutama viikko sitten Imatralla, jossa minut asetettiin Vihreiden presidenttiehdokkaaksi ja minulla oli tilaisuus tutustua siihen, miten siellä vieläkin näkyy hyvin tämä kulttuuriyhteistyö ja kultturelliset suhteet esim. Pietariin.

Mielestämme meidän kaikkien on syytä ponnistella, että tämä Pietarin ja venäläisen korkeakulttuurin tulo Suomeen helpottuu. Asun Aleksanterin teatterin vieressä, jossa Marinski-teatteri käy säännöllisesti esiintymässä. Tällä tavalla voimme todeta niiksi yhteyksiksi, joiden sitten toivottaisiin yhdessä Venäjän menneisyydenhallinnan kautta luovan uusia ratkaisumahdollisuuksia siihen asiaan, joka teitä kaikkia yhdistää. Kiitos.

Kysymys: Pentti Karvonen

Mitä mieltä olette Karjalan palauttamisesta. Ajatus kehkeytyy edellisestä keskustelussa (tv:ssä), jossa Ritva Santavuori sanoi, ettei Karjalaa pidä palauttaa. Oikeutta ajava ihminen sanoo, että vääryys pitää hyväksyä.

Heidi Hautala:

Pidätän itselleni oikeuden olla sitä mieltä, että kun tämä keskustelu voi edetä vain sitä kautta, tämä menneisyydenhallinta voi tulla todelliseksi vain sitä kautta, että keskustelu niin Suomessa, mutta erityisesti Venäjällä saavuttaa ne syväulottuvuudet, joista tämä ongelma on syntynyt. Minä en näe sitä mahdolliseksi tällä hetkellä. Voi olla, että se tulevaisuudessa tulee mahdolliseksi.

Ja sitten meidän pitää käyttää hyväksi kaikki nämä mahdolliset muut vääryyden sovituskeinot, joihin liittyy minusta avoin ja rehellinen kansalaiskeskustelu, johon valtionjohto osallistuu. Ikään kuin sen psyykkisen tilan parantamiseen, joka on syntynyt siitä, että vuosikymmenten aikana tämä asia on vaiettu ja karjalaiset ovat jopa joutuneet kokemaan itsensä jonkinlaisiksi syyllisiksi. Mutta niin on ollut varmasti tämä kokemus Suomen muussa kansassa siitä lähtien, kun me annoimme kertoa itsellemme, että olemme syyllisiä tähän sotaan ja näin ei todellakaan ole.

Kysymys: Mirjami Kondelin

Kysymys liittyi realismiin, idealismiin ja Moskovan voitonjuhlaan.

Heidi Hautala:

Minusta aika tyylikkäästi toimi tässä suhteessa näihin voitonjuhliin nähden Saksan liittopresidentti. Minulla oli tilaisuus tavata hänet pari viikkoa ennen näitä juhlia, kun hän oli presidentti Halosen vieraana. Kysyin, miten hän Saksan liittopresidenttinä kokee lähestyvän voitonpäivän juhlan, eikö hän yhtään murehdi sitä, että kaikki EU:n jäsenmaat eivät suinkaan suhtaudu Venäjään luottavaisesti ja ikään kuin myönteisesti tähän lähestyvään juhlintaan.

Hän kertoi, että hän pitää liittopäivillä 8. päivä puheen. Se oli hyvin jännittävä tilanne, koska silloin diplomaattimme ja eduskunnan puhemies pääsivät kuulemaan, mitä hän aikoi sanoa, ei sitä, mitä hän oli sanonut. Hän aikoi nojata liittopresidentti Weitzengerin tulkintaan vuodelta 1985, joka oli hyvin mullistava Saksassa. Weitzenger silloin sanoi, että hän haluaa irti siitä tulkinnasta, että 8. päivä oli ikään kuin romahduksen päivä. Hän sanoi, että kyllä se oli vapautuksen päivä.

On kulunut 20 vuotta tästä W:n puheesta. Mitä on tapahtunut? Viro, Latvia ... on täysin perustelua sanoa, ettei se ollut näille mikään vapautuksen päivä, vaan se merkitsi toisen miehityksen, neuvostomiehityksen alkua. Sitten hän sanoi, että on totta kai puhuttava kotiseudultaan karkotettujen ihmisen asiasta.

Tässä tietysti on Karjalan kysymys sellainen, joka meidän pitäisi aina muistaa myös Suomessa ottaa esille. Hän piti tämän puheen liittopäivillä. En huomannut, että Suomessa olisi tätä asiaa mitenkään pohjustettu siten, että olisi voitu katsoa silmiin myös niitä, joita tämä juhlinta ei pelkästään miellyttänyt.

Ja luulen, että Suomessa on vielä tällaista suomettumisen ajalta periytyvää itsesensuuria ja itsensä estämistä, joka johtaa siihen, että me emme uskalla puhua näistä asioista. Meidän valtiojohtomme, ei pääministeri, ei presidentti, ei oikein ulkoministeri, näitä asioita julkisesti pohdi. Se on mielestäni suuri vahinko ja toivoisin, että esim. tulevissa presidentinvaaleissa näistä asioista saataisiin keskustelu aikaiseksi, joka omalta osaltaan varmasti helpottaa sitä kokemusta, joka teillä on ollut tähän päivään asti. Joka tarkoittaisi sitä, että näistä asioista voidaan vapaasti keskustella Suomessa ilman sitä suomettumisen itsensä estämisen perustaa.

Kysymys: Jaakko Halko

Eikö sitten kansainvälisissä yhteyksissä tätä asiaa ole ajettu ja eikö olisi syytä ajaa? Onhan YK:llä edelleenkin kolonialismin vastustamisohjelma.

Heidi Hautala:

Mielestäni yksi tapa millä tätä asiaa voitaisiin panna laajempaan kuvaan, olisi se, että tämän tyyppiset yhdistykset ottaisivat sitten aktiivisesti yhteyttä muissa maissa. Saksa on tietysti tällainen hyvin aktiivinen maa. Oletteko miettineet sitä, että jonain päivänä saattaisi olla hyvin kiinnostavaa pitää tällainen eurooppalainen kongressi, jossa ikään kuin teidän asemassanne olevat yhdistykset ja ihmiset voisivat verrata niitä ratkaisuja, joita eri maissa on esitetty ja saatu aikaa ja miten toimittu.

Tällainen keskustelu olisi tärkeä. Ne jotka tässä ovat joutuneet omakohtaisesti kärsimään, alkavat olla jo hyvinkin iäkkäitä, ei ole kovin paljon aikaakaan käydä tätä keskustelua. YK:ssa on kolonialismin päättymiseen voimakkaasti vaikuttanut. Mutta minä en pohdi tätä lainkaan, jätän asiantuntijoille.

Vastaus Heidi Hautalalle: Veikko Saksi

Olemme olleet yhteydessä ILOG:n ja Bund der Vertriebenen kanssa. Jos tällainen tilaisuus järjestetään.

Kysymys: Harri Virolainen

Vatanen Ranskasta lähetti vetoomuksen Haloselle, että hän ottaisi Karjalan asian esille. Minä uskon, ettei Halonen tule koskaan sitä itse tekemään.

Heidi Hautala:

Kunnioitan presidentin omaa ratkaisua. Minusta jokainen joutuu itse ratkaisunsa tekemään, esim. kerroin Saksan esimerkin, koska siinä ikään kuin liittopresidentti kertoi totuuden. Meilläkin olisi voitu ajatella sellaista, että presidentin osallistumisen alla pääministeri tai ulkoministeri tai eduskunnan puhemies olisi kertonut, mikä tämän asian kokonaisuus on ja sillä tavalla ikään tasapainottanut sitä.

Kysymys: Marja Johansson

Karjala kysymys on koko Suomen kysymys. Onko Suomi koskaan lähettänyt Venäjälle minkäänlaisen delegaation Karjalan kysymyksen tiimoilta?

Heidi Hautala:

Luulen, että te itse tiedätte kysymykseen paremmin vastauksen. Varmaankaan tällaista ei ole tapahtunut. Ja minulle on jäänyt mieleen, että se hetki, jolloin asia olisi voitu nostaa esiin oli se, kun Venäjän ja Suomen sopimuksia laadittiin. Eikö se ole aika yleinen käsitys, että presidentti Koivistolta presidentti Jeltsin kysyi, että oliko sitten jotain muuta, mistä pitäisi puhua. Presidentti Koivisto sanoi, ettei ole ja minulla on se käsitys, että tällä tavalla asia on ikään kuin siirretty pois päiväjärjestyksestä.

Kysymys: Miten ottaa kantaa Karjalan palautuksen ja mahdollisen Suomen Nato-jäsenyyteen.

Heidi Hautala:

Nato-kysymykseen Karja-kysymys liittyy siten, että hyvin suuri osa suomalaisista kokee epäluuloa nukkuvaa karhua kohtaan. Ja tässä huoneessa on ihmisiä, joilla on kokemus, että Venäjä on vaarallinen Suomelle.

Itse ajattelisin siten, että Venäjän arvaamattomuus ja vaarallisuus liittyy hyvin paljon tähän, ettei ole sitä menneisyyttä käsitelty. Ja sieltä voisi nousta näitä uusia haavoja. Kyllä tähän vastaukseni on se, että Nato-jäsenyyttä parempi ratkaisu olisi se, että jos me jotenkin suomalaisina ja eurooppalaisina voisimme olla edesauttamassa sitä, että tällainen menneisyyden hallinta Venäjällä käynnistyy.

Luulen että sitä kautta toteutuu se, mitä useat ns. älymystön kuuluvat venäläiset tuttavani ovat viimeisen 15 vuoden kuluessa pelänneet ja sanoneet, että voi kun me voisimme olla normaali kansakunta, voi kun voisimme ihan normaalisti puhua asioista, että olisi ihan normaalia.

Meidän tulisi jotenkin osallistua tähän Venäjän normalisoimiseen ja meidän pitäisi solmia tavallisiin venäläisiin ja itse katson, että pitäisi kansalaisyhteiskunnan toimia ja niin Suomessa kuin muuallakin olla vahvistamassa kansalaisten toimintaa paremman ja omienkin oikeuksien puolesta. Näen että se on hyvin tärkeää, niitä tarvitaan.

Neuvostoliiton aikaiset kauppasuhteet, ne eivät paljon auta. Meidän pitäisi lähteä aivan uudestaan katsomaan sitä naapuria. Itse olen pahoitellut sitä, etten koskaan ole opiskellut venäjää. Sen olen monella tavalla sanonut, että kehitys on huolestuttava.

11.5.2005

ProKarelia kirjoitti 10.05.2005 osuvia kommentteja Venäjän suuresta voitonjuhlasta. Laitan artikkelin sellaisenaan tähän.
Aion itse käsitellä Venäjän nykyjohdon outoja ja epärehellisiä historian tulkintoja elokuussa ilmestyvässä kirjassani Outo tie.

HYVÄN VOITTO PAHASTA?

Venäjän ns. suuri voitonjuhla jälkimaininkeineen herättää hyvin ristiriitaisia tunteita. Punaisella torilla oli 09.05.05 läsnä erittäin arvovaltainen joukko maailman johtajia juhlimassa Neuvostoliiton puna-armeijan saavutuksia. Mitä itse kukin osanottaja on mahtanut tilaisuudessa ajatella? Mitä me kansalaiset itse kukin tästä asiasta arvioimme?
Suuriin juhliin kuuluva vieraskoreus ja etiketti estävät kuuluvien soraäänien syntymisen. Ne myös ehkäisevät selkeidenkin historiallisten virheiden oikaisemisen ja asiallisestikin kriittisen tarkastelun. Ehkä meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että juhlat ja juhlapuheet ovat ”liturgiaa”, eikä niitä pitäisi kovin sanatarkasti ottaa.
Maailman päättäjien yhdessäolo olisi sinänsä antanut mahdollisuuden tuoda esille vahvoja näkökohtia rakentavasta tavasta viedä kehitystä eteenpäin. Rakentavaksi piirteeksi voidaan lukea se, että puolustusministeri Sergei Ivanov tarkasti paraatijoukot siviilivaatteissa, eikä ohjuksia näkynyt marssirivistössä.
Parasta tilaisuudessa oli se, että entiset viholliset ja eri mieltä monesta asiasta olevien maiden johtajat tapasivat ja kykenivät keskinäiseen vuoropuheluun. Asioita voidaan selvittää vain ottamalla ne esille. Parhaiten ne voidaan selvittää tapaamalla ja keskustelemalla. Pienikin edistys on parempi kuin taka-askel.
Globalisoitunut maailma tarvitsee suunnattomasti yhteistyöhalua ja –kykyä. Se ei niinkään tarvitse yhteisiä vihollisia, vaan rakentavasti yhdistäviä tekijöitä. Jos kansojen yhteys perustuu yhteiseen viholliseen, ollaan kovin negatiivisten rakennusaineiden kanssa liikkeellä. Paljon tärkeämpää olisi etsiä ja poistaa niitä perussyitä, jotka yhä johtavat ”vihollisten” syntymiseen.
Vaikka Venäjä näyttää historiallisten totuuksien selvittämisen osalta virallisesti taantuvan neuvostoaikaan, läntisessä maailmassa on selvästi virinnyt suuntaus ihmisyyden, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden kehittämiseen.
Liittopresidentti Köhler ja liittokansleri Schröder pyysivät Venäjän kansalta anteeksi natsien aiheuttamia kärsimyksiä. Presidentti Bush vakuutti, ettei Yhdysvallat edelleenkään hyväksy Molotov-Ribbentrop –sopimuksen mukaista etupiirijakoa.
Kukin maa ajaa omia näkemyksiään ja etujaan. Baltian maat tuovat rohkeasti esille oman kantansa. Viron ja Liettuan presidenttien päätös boikotoida Moskovan juhlia on varmasti ollut erittäin vaikea. Osallistumisella olisi ollut etunsa, mutta periaatteet voittivat.
Globaalin ihmisyyden vahvistumisessa yksi maa käyttäytyy poikkeavasti. Toiset maat tuovat esille kokemansa vääryydet ja esittävät niiden korjaamista. Mitä tekee virallinen Suomi? Se pääosiltaan vaikenee, eikä esitä meitä kohdanneiden suurten vääryyksien korjaamista.
Ns. sotasyyllisyys- ja asekätkentätuomiot ovat kumoamatta. Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet ovat Venäjän hallinnassa. Sotiin syyttömän maan maksamat ns. sotakorvaukset ovat sopimatta. Sodan tuhojen korvaamisesta ei ole keskusteltu. Ns. saksalaisen omaisuuden takavarikoinnista ei ole puhuttu mitään. Onko vaikeneminen Suomen etu?
Presidentti Vladimir Putin kuvasi ns. voiton päivää hyvän voitoksi pahasta ja vapauden voitoksi tyranniasta. Tässä kuvauksessa hyvä tahtokin ymmärtää joutuu mahdottomuuden eteen. Siitä varmasti olemme yhtä mieltä, että natsismi oli paha. Senhän erityisesti saksalaiset itse ovat monituiset kerrat tunnustaneet.
Mutta väite ”hyvän voitosta ja vapaudeksi tyranniasta” on jo absurdi. Hitler ja Stalin voivat historioitsijoiden tutkimuksissa kiistellä siitä, kumpi keksi toisten maiden valloitukset ensin ja kumpi aloitti sodat. Se on tiedossa, että Stalin määrätietoisesti ajoi Neuvostoliittoa kohti hyökkäyssotaa. Se on tiedossa, että Stalin tapatti määrätietoisesti miljoonia ja taas miljoonia omia kansalaisiaan.
Virallisesti Neuvostoliitto menetti toisessa maailmansodassa 27 milj. ihmistä. Useat tiedemiehet puhuvat kuitenkin 50 miljoonan ihmisen kuolemasta. On todennäköistä, että Stalin tapatti harkitusti enemmän omia kansalaisiaan kuin viholliset kykenivät heitä tappamaan.
Oliko Stalinin valtakunnan voitto hyvän voitto? Kuinka monta Stalinia julmempaa tyrannia ruumiilla ja kärsimyksillä laskettuna maailmanhistoriasta löytyy? Stalinin valtakunnan nostaminen jalustalle on uskomaton yritys pestä pikimusta ja verenpunainen lumivalkoiseksi. Sikäli sodan lopputuloksena oli ”hyvän” voitto, että Neuvostoliitto luhisti itsensä ja läntisellä demokratialla – omine puutteineenkin – on johtava asema maailmassa.
Presidentti Halonen luonnehti sattuvasti ns. voitonpäivää toteamalla, että ”Se oli suuri voitonpäivä Venäjän sisäiseen käyttöön” (HS 10.05.05). Lyhyellä tähtäyksellä näin varmasti onkin. Mutta onko Venäjän kehitys kohti neuvostomallia hyvä kehitys edes Venäjällä? Kehityksen suunta on pelottava.
Voimme vain muun maailman ja erityisesti Venäjän kansan kannalta toivoa, että kehitys kääntyy päinvastaiseksi. Neuvostomalliselle Venäjälle voi ennustaa hyvin tylyä loppua. Onko järkevää, että historia laitetaan jälleen toistamaan itseään?

20.4.2005

Roomalaiskatolinen kirkko on saanut uuden paavin. Benedictus XVI (syntymänimeltään Joseph Alois Ratzinger) on 265. paavi ja ensimmäinen saksalainen paavi sitten Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan muodostamisen 1100-luvulla. Valintaansa saakka kardinaali Ratzinger toimi uskonopin kongregaation johdossa. 

Uutta paavia pidetään katolisen kirkon konservatiivisen siiven johtohahmona, joka on korostanut opin puhtautta, vastustaa syntyvyyden säännöstelyä, tuomitsee radikaalifeminismin sekä vastustaa keskustelua pappien selibaatin poistamisesta.

Paavi Benedictus XVI on jo 78-vuotias, joten voi olla, että kyseessä on lyhyemmän siirtymäkauden paavi.

Saattaa olla, että kyseessä on myös paaviuden historian toiseksi viimeinen paavi, ainakin mikäli 1100-luvulla eläneen irlantilaisen piispa Malakian ennustus pitää paikkansa. Malakia profetoi kaikki tulevat paavit viimeiseen saakka, ja hänen mukaansa nyt valittu paavi olisi toiseksi viimeinen, jonka tunnuslause olisi Gloria olivae eli öljypuun kunnia. 

On mielenkiintoista, että benediktiiniläisveljestö on jo kauan sanonut, että tämä toiseksi viimeinen paavi tulisi heidän veljeskunnastaan. Tämä ei toteutunut tarkalleen, mutta on mielenkiintoista, että uusi paavi syntyi Pyhän Benedictuksen päivänä 16.4.1927, joten paavi valitsi nimekseen syntymäpäiväpyhimyksensä nimen.

On samoin kiintoisaa, että benediktiinejä kutsutaan toisella nimellä "Olivetans" eli "Ölyvuorilaisiksi".

Öljypuun oksa kuvaa myös rauhaa. Voi olla, että Benedictus XVI tulee toimimaan voimakkaasti maailman rauhan ja varsinkin kristittyjen, juutalaisten ja muslimien yhteyksien ja suvaitsevaisuuden parantamiseksi. Jos näin käy, niin hän on todellakin jo 1100-luvulla ennustettu Gloria olivae. 

Maailma ei sitä tiedä, koska sen mielestä rauha on aina hyvä asia, mutta tämän uuden paavin rauhanponnistelut tulevat kuitenkin valmistamaan tietä lopunajan valherauhanruhtinaalle eli Antikristukselle.

8.4.2005

Maailman tunnetuin ihminen, paavi Johannes Paavali II, haudattiin tänään. Paavista ja hänen käsityksistään oli monia mielipiteitä, mutta hän kosketti kiistatta hyvin monien, myös ei-katolisten, ihmisten tunteita ja ajatuksia. Koen sen hyväksi asiaksi. Minusta on hyvä, että uskonnon kysymyksistä voidaan puhua, keskustella ja uutisoida kuten mistä tahansa muistakin asioista.
Minä arvostin paavia hänen hartaan hengellisyytensä, avoimuutensa, nöyryytensä ja rohkeutensa takia joitakin asioita mainitakseni.
Olin paavin kanssa eri mieltä ehkäisystä, naisten asemasta ja liian pitkälle menevästä veljeilystä ei-kristillisten uskontojen kanssa muutamia seikkoja sanoakseni.
Mutta rauha hänen muistolleen.

26.3.2005

Tulee taas Karjala -asiaa, mutta rautaa on taottava silloin kun se on kuuma.

ProKarelia / 26.03.2005
ZHIRINOVSKILLE KARJALAN PALAUTTAMISESTA

Vladimir Zhirinovskin puolue LDPR on järjestänyt protestin suomalaisten Karjalan palauttamispuheiden vuoksi. Hän on myös Duumassa puhunut samasta aiheesta. Kalevan ja Internet-sivujen mukaan Zhirinovski haluaa Suomen hallituksen tajuavan, että vaatimukset tuhoavat ystävyyteen perustuvat läheiset suhteet. Hänen mielestään aihe on tulenarka ja hän kysyy, haetaanko luovutusvaatimuksilla sitä, että ajautuisimme taas sotaan? Palauttajat Zhirinovski leimaa tylsistyneiksi, populistisiksi ihmisiksi, jotka vain etsivät julkisuutta.

Suomessa vallitsee demokratia ja kansalaisjärjestömalli. Sen mukaan aloitteita, ideoita ja poliittista valvontaa tapahtuu kansalaisjärjestöistä parlamentaarisiin päättäjiin päin. Hallitus ei Suomessa määrää, mitä asiaa kansalaisjärjestöt saavat ajaa. Karjalan kysymyksessä Suomen hallituksen on hyvä kuunnella parin miljoonan Suomen kansalaisen mielipiteitä.

Zhirinovskin olisi hyvä tarkastella Suomen ja Venäjän yhteistä lähihistoriaa. Neuvostoliitto teki Natsi-Saksan kanssa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen 1939, minkä jälkeen NL hyökkäsi Suomeen. Tiedemiehet ovat lähes yksimielisiä, että NL oli yksin syypää talvi- ja jatkosotaan. Sotien seurauksena Suomi joutui pakkoluovuttamaan maa-alueita (esim. Karjalan Kannas ja Laatokan Karjala) ja maksamaan erittäin suuret sotakorvaukset. Niiden jälkeen seurasi kylmän sodan kausi, jolloin NL yritti vallata Suomen sisältäpäin. Kaikki tämä koettiin Suomessa erittäin epäoikeudenmukaiseksi ja vääräksi.

Sen vuoksi venäläisten olisi hyvä ymmärtää, etteivät Suomen kansalaiset voi tuntea luottamusta ja ystävyyttä Venäjän johtoa ja järjestelmää kohtaan, koska NL:n ja Venäjän kanssa näitä aggressioita ei ole koskaan selvitetty ja sovittu. Pariisin rauhansopimus oli pakkosopimus, jossa Suomessa oli kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tai tuhoutua.

Elämme nyt täysin erilaista maailmanaikaa kuin sotien jälkeen. Maat ratkaisevat erimielisyydet neuvotteluteitse käyttäen hyväksi kansainvälisiä yhteisiä organisaatioita, kuten ETYJ'iä ja YK:ta. Ei kukaan halua sotaa. Suomalaisten on vaikea uskoa, että venäläisten oikeudentunto olisi niin heikolla tasolla, ettei se kestäisi vaikeista asioista keskustelua, vaan johtaisi sotaan. Eihän Venäjä silloin muuta voisi tehdäkään kuin sotia naapurivaltioitaan vastaan.

Suomella ja Venäjällä on asiallinen naapuruussuhde. Maamme ovat kyenneet keskustelemaan useista pulmakysymyksistä. Jostain syystä valmiutta Suomen Karjalan kysymyksen esille ottamiseen ei vielä ole ollut. Keskinäisten suhteiden positiivisen kehittymisen kannalta kaikkien avoimien asioiden esille ottaminen on kuitenkin välttämätöntä. Ystävyys voi syntyä vain luottamusta herättävistä teoista, ei puheista. Poliittiset johtajat osaavat puhua kauniisti ystävyydestä, mutta kansalaiset eivät voi sellaisesta puhua, ennen kuin vanhat aggressiot on selvitetty. Tuskin venäläisetkään tunsivat syvää ystävyyttä mongoli-tataarien kanssa?

Zhirinovskin väitteet siitä, että Karjala-kysymyksen esille ottajat ovat tylsistyneitä, populistisia ja julkisuutta hakevia, ovat huvittavia. Esim. ProKarelia-järjestössä toimii erittäin korkeasti koulutettuja ja arvostettuja professoreita, kenraaleita ja tiedemiehiä. Ei heitä tylsistyneiksi voi haukkua. Myös populisteja on vaikea löytää, koska ProKarelian julkaisut perustuvat tutkittuihin ja asiallisesti esitettyihin faktoihin. Julkisuutta ei kukaan ole hakemassa, eihän kukaan ole edes pyrkimässä eduskuntaan Karjalan palautuksella. Populismilla saa ehkä Venäjällä poliittista kannatusta, mutta Suomessa se tie on kovin lyhyt.

Karjalan ja Keski-Euroopan tilanteen vertaaminen on vähän pulmallista. Esim. saksalaiselle ei ole kovin tärkeää, onko hänen omaisuutensa esim. Saksassa, Ranskassa, Italiassa vai Belgiassa. Tärkeintä on, että hän saa omaisuutensa takaisin. Tätä asiaa Keski-Euroopassa on ajamassa vahvoja organisaatioita, esim. Bund der Vertriebenen ja ILOG.

Karjalan osalta tilanne on toinen. Suomalaiset omistajat edelleen omistavat Suomen Karjalan maat, mutta he eivät voi hyödyntää näitä maita, koska Venäjän kansainvälisten lakien vastaisesti asuttaa niitä omilla kansalaisillaan ja miehittää sotaväellään. Myös toiminnan turvallisuutta ei kukaan takaa.

Meidän tulee etsiä Karjalan kysymyksen lähtökohta täysin toiselta pohjalta. Meidän on luotava vahva win-win -tilanne, jossa Venäjä ymmärtää voittavansa eniten luovuttamalla pakkoluovutetut alueet rauhanomaisesti takaisin Suomelle ja sopimalla muut sodasta johtuneet aggressiot.

Mikä voisi olla Venäjän saama suuri hyöty? Se on ensinnäkin taloudellinen. Venäjä pääsee taloudellisesta rasitteesta. Kun Suomi nostaa Suomen Karjalan jaloilleen, Pietarin ja Karjalan Tasavallan alueet hyötyvät siitä voimakkaasti. Alueen yritykset ovat EU:n sisämarkkinoilla. Alueella asuvan väestön elämäntaso nousee huimasti.

Suurimman voiton Venäjä korjaa poliittisesti. Ehdotamme, että Zhirinovski puolueensa kanssa ryhtyisi miettimään niitä valtavia poliittisia voittoja, mitä Venäjä vapaaehtoisella asioitten korjaamisella saavuttaa. Ne ovat tasoltaan globaaleja. On vaikea löytää toista asiaa, jossa voitot voisivat olla yhtä suuria.

Näin siis ProKarelia. Olipa Zhirinovskin teksti kuin kaikuja neuvostoajoilta. Jotkut eivät näytä tajuavan, että ajat ovat muuttuneet. Kaikkein huvittavinta oli Zhirinovskin kuvailu palautusta haluavista ihmisistä. Hänen mukaansa minäkin olen vain julkisuutta hakeva tylsistynyt populisti.

25.3.2005

ProKarelia kirjoittaa 24.3.2005 presidentti Mauno Koiviston kielteisestä kannasta Karjalan palautukseen. Olen samaa mieltä ProKarelian kanssa.

KOIVISTOLLE KARJALAN PALAUTUKSEN EDUISTA

Presidentti Mauno Koivisto on 24.03.05 esittänyt kantansa Karjalan palauttamisesta: hän ei näe siihen järkisyitä, palautusvaade merkitsisi sotaa, Suomi ei tarvitse Karjalaa, eikä Suomi kykene asuttamaan nykyistäkään aluetta. Koiviston kannasta raportoi HS perustaen tietonsa Keski-Uusimaa –lehteen.

Koivisto myötäilee aikaisempaa Venäjä-keskeistä ajatteluaan, vaikka hän toisaalta selvästi yhtyy presidentti Tarja Halosen käsitykseen Suomen syyttömyydestä sotien aloittamiseen ja erillissota-kantaan. Koivisto ei esitä järkisyitä palauttamisen kieltämiselle.

Karjalan palautukselle löytyy poikkeuksellisen paljon vahvoja järkisyitä. Se on taloudellisesti koko Suomelle, myös Turulle, vahvasti elvyttävä kasvuruiske. Itäinen Suomi nousee taas jaloilleen. Työttömyys loppuu Suomessa, sillä pelkästään jälleenrakentamiseen tarvitaan noin 500 000 miestyövuotta ja pysyviä työpaikkoja syntyy noin 200 000. Itämeren mahdollisuudet pelastua öljykatastrofilta moninkertaistuvat.

Tunne- ja kulttuuriarvot ovat tärkeitä. Nyt Suomen kulttuurin kehto rappioituu. Oikeudenmukaisuuden toteutuessa kansalaisten suhteet Venäjään muuttuvat. Nykyinen asiallinen naapuruus alkaa muuttua ystävyydeksi ja luottamukseksi. Kenties presidentti tuntee Venäjään luottamusta ja ystävyyttä, mutta suomalaiset ihmiset eivät voi sitä tehdä, ennen kuin vanhoista vääryyksistä on konkreettisesti sovittu. Karjalaisten ja muiden suomalaisten ihmisyyden menetyksille tulee antaa täysi arvo.

Onko presidentti Koivisto koskaan ajatellut niitä positiivisia poliittisia vaikutuksia, joita Venäjä vapaaehtoisella palautuksella saa? Venäjälle palautus on mahtava poliittinen voitto globaalisti. Venäjä pääsee taloudellisesta taakasta. Pietarin suurkaupungin länsipuolelle alkaa heti syntyä vahvoja teollisuuden, kaupan ja palvelujen kehärakenteita, joita suurkaupunki tarvitsee tervettä kasvuaan varten. Karjalassa olevat venäläiset yritykset ovatkin turvallisessa EU-maassa.

Ehkä kummallisin on Koiviston väite sodan syttymisestä. Tarkoittaako presidentti, että itsenäisessä EU-Suomessa käynnistetty keskustelu ja sen pohjalta esitetty neuvottelualoite Venäjälle johtaa sotaan? Sitenkö nykyiset maat ratkovat keskinäisiä suhteitaan? Jos pelko Venäjää kohtaan on noin suunnaton, eihän Suomessa uskalleta tehdä mitään, minkä arvioidaan olevan Venäjän edun vastaista. Selittääkö tämä suuri pelko Koiviston aikaisemmatkin lausunnot?

Suomessa on aika siirtyä ajattelemaan oman maan etua ja legitiimejä oikeuksia. Neuvostoliitto oli yksin syyllinen sotiin, silti Suomi syyllistettiin. Pariisin rauhansopimuksessa Suomella oli kaksi mahdollisuutta: hyväksyä kohtuuttoman rauhanehdot tai tuhoutua. Suomi valitsi viisaasti elämän ja mahdollisuuden myöhemmin ottaa tehdyt vääryydet esille. Nyt on tullut se aika, jolloin sodan aggressioista voidaan maitten välillä keskustella rauhanomaisesti ja etsiä win-win –ratkaisu.

19.3.2005

ProKarelia kirjoittaa 18.3.2005 Venäjän ja Japanin suhteita hiertävästä Kuriilien saarten kysymyksestä, jossa ollaan etenemässä tämän kevään aikana. Lopussa viitataan myös Karjalan kysymykseen, joka on luonteeltaan täysin toisenlainen.

KURIILIEN KYSYMYS ETENEE

Kuriilien kysymys oli 21.11.04 – 18.03.05 käytännössä täydellisessä uutispimennossa Venäjällä. Asiasta ei kirjoitettu mitään. Marraskuussa Venäjän television Ykköskanava ilmoitti, että Venäjä ja Japani ovat päässeet sopimukseen puolesta Kuriilien kysymyksessä. Tätäkään uutista ei ko. aikana varmistanut mikään muu uutistaho. Ainoa kommentti Kuriilien kysymykseen on sen jälkeen ollut venäläinen uutinen, jossa kerrottiin seitsemän Kauko-Idän piispan sanoneen, ettei Kuriileja ja Karjalaa pidä palauttaa.

Venäläinen www.utro.ru raportoi 18.03.05, että Venäjän ulkoministeri Lavrov ja Japanin ulkoministeri Matimyra keskustelivat puhelimessa presidentti Putinin vierailun järjestämisestä ja aikataulusta. Venäjän ulkoministeriön mukaan 22. huhtikuuta on Venäjän ja Japanin kansainvälinen tapaaminen Tokiossa, jossa keskustellaan taloudesta.

30-31.05.05 ulkoministeri Lavrov matkustaa Japaniin, jossa käsitellään Venäjän ja Japanin huippukokousta ja miten siitä saataisiin mahdollisimman onnistunut. Seuraavan kerran Japanin ja Venäjän välisiä kysymyksiä käsitellään ensi viikon aikana puhelimitse.

Kuriilien kysymystä on vuoden 2005 aikana käsitelty vähän tiedotusvälineissä. The New York Times 06.02.2005 uutisoi ennenaikaisesti, että Venäjä ja Japani voivat allekirjoittaa maanantaina 07.02.05 rauhansopimuksen. Artikkelin mukaan ”Japani ja Venäjä ovat päättäneet kunnioittaa maitten välisen diplomaattisen sopimuksen 150. vuosipäivää panemalla lopun II maailmansodalle. Virallinen rauhansopimus, joka selittää vihollisuuksien loppumisen saatetaan allekirjoittaa maanantaina edellyttäen, että riita neljästä Hokkaidosta pohjoiseen olevasta saaresta, jotka ovat olleet Venäjän miehittämiä II maailmansodasta lähtien, voidaan ratkaista.”

Marraskuussa 2004 Kuriilien kysymys oli paljon esillä venäläisissä tiedotusvälineissä. Moscow Newsin mukaan (16.11.04) ulkoministeri Sergei Lavrov on 14.11.04 luvannut palauttaa Kuriilien saarista kaksi Hrutshevin aikana annetun lupauksen mukaisesti. Japani kuitenkin UPI:n mukaan (17.11.04) kieltäytyi hyväksymästä presidentti Putinin ehdotusta vain kahden saaren palauttamiseksi. ”Rauhansopimusta ei voida allekirjoittaa, ennen kuin on tehty selväksi, keille neljä saartaa kuuluu”, on pääministeri Juichiro Koizumi sanonut UPI:n mukaan.

Tuore uutinen osoittaa, että Kuriilien kysymys etenee ja osapuolten tavoitteena on järjestää huippukokous, jossa sopimus voidaan allekirjoittaa. Tällä hetkellä tärkeimpänä ongelmakohtana voidaan arvioida olevan se taloudellinen panostus, minkä Japani tulee Kuriilien palauttamisen vastapainona tekemään.

Vastavuoroisuuden luonteen osalta Kuriilien ja Karjalan kysymykset eroavat toisistaan. Japani oli hyökkäysvaltio, kun Suomi ei sitä ollut, Suomi oli uhri. Sen vuoksi Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltio Venäjä kantavat vastuun sodan seurauksista ja niiden korvaamisesta. Avoimia kysymyksiä on paljon, esim. sotakorvaukset, ns. saksalaisen omaisuuden takavarikointi, sodan tuhot, sodan uhrit ja Suomen maksamat valtavat sotakorvauksen nimellä kulkeneet maksut.

5.3.2005

Ohessa lisää tietoa Karjalan palautus -kirjasta ja sen saamasta huomiosta mediassa. ProKarelian teksti kuuluu:

KARJALAN PALAUTUS VAHVASTI MEDIASSA

ProKarelia julkisti keskiviikkona 02.03.05 Karjalan palautus –kirjan, joka on 224-sivuinen, värikuvitettu, kovakantinen yhteenveto sodan ajan ja sen jälkeisen ajan aggressioista sekä erityisesti Karjalan palautuksesta.

Julkistamistilaisuudessa oli paikalla pääosin hyvin arvovaltainen 250 hengen joukko. Keskiviikko-iltana kirjan kirjoittaja, kauppat. maisteri Veikko Saksi keskusteli A Talkissa professori Urpo Kivikarin kanssa palautuksesta 20 minuuttia.

Torstaina Helsingin Sanomat julkaisi 7-palstan uutisen aiheesta. Artikkeli on HS:n nettisivuilla suomeksi ja englanniksi. Useat muut lehdet kirjoittivat asiasta laajasti, esim. Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat, Apu.

Kirja on noteerattu myös venäläisessä lehdistössä. Venäläinen lehti uutisoi aihetta tuoreeltaan. Perjantaina St Petersburg Times haastatteli tekijää. Suuri venäläinen NTV tv-asema haastatteli tekijää perjantai-illan myöhäisuutisiin. Karjalasta siten todennäköisesti kerrotaan NTV:n uutisissa 04.03 klo kymmenen Venäjän aikaan.

Ranskalainen Le Monde julkaisi tänään artikkelin Karjalasta. Artikkelin voi hetken aikaa lukea sivulta www.lemonde.fr.

Sodan aloittamiseen ja Saksan kumppanuuteen liittyvät asiat ovat olleet tänään esillä Venäjän ulkoministeriön moittiessa presidentti Tarja Halosen kannanottoa Suomen erillissodasta ja sodan aloittajasta, Neuvostoliitosta.

Näitä samoja asioita käsitellään Karjalan palautus –kirjassa. Kirjan julkaisupainos, joka oli vain 500 kpl, on jo loppunut ja kirjasta tulee uusi painos perjantaina 11.03.05. Kirjan hinta on 19.90 euroa ja Karelia Klubin jäsenhinta on 13.50 euroa. Kirja on saatavana www.kareliaklubi.com (kauppa) ja reilun viikon päästä kirjakaupoista.

3.3.2005

Olin eilen, 2.3.2005, Helsingin Restaurant Pörssin Peilisalissa yhdessä n. 200 muun kuulijan kanssa Veikko Saksin kirjoittaman Karjalan palautus -kirjan julkistamistilaisuudessa. Tämän päivän (3.3.2005) Helsingin Sanomissa on Arto Astikaisen  laaja selostus tapahtumasta.
Ohessa on Veikko Saksin pitämä asiallinen ja informoiva puhe kokonaisuudessaan.

KARJALAN PALAUTUS -KIRJAN JULKISTAMINEN

Kirjan tekijän puheenvuoro Karjalan palautus -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Parhaat kiitokset runsaslukuisesta osallistumisesta ja kiinnostuksesta. Täällä on parisataa ihmistä, jotka edustavat noin kahta miljoonaa suomalaista ja kaiken lisäksi media on vahvasti paikalla. Mutta missä ovat poliittisen johdon edustajat? Käsittelemme asiaa, joka koskettaa vahvasti jokaista suomalaista, mutta myös suhdettamme Venäjään, Euroopan Unioniin ja Yhdysvaltoihin.

Miten me edustamme paria miljoonaa suomalaista? Koska meistä pari miljoonaa on kiinnostunut Karjalan palautuksen esille ottamista. Uskon, että lukuisat suomalaiset haluavat ensisijaisesti selkeyttävää ja puhdistavaa keskustelua siitä painolastista, joka meitä yhä rasittaa sotien jälkeen.

Suomi joutui 1930-luvun lopussa kahden totalitarismin puristukseen, Stalinin kommunismin ja Hitlerin natsismin. Suomi selviytyi, mutta pahoja haavoja jäi. Arpeutumattoman haavan jättivät Neuvostoliiton aggressiot ja epäoikeudenmukaiset rauhanehdot sekä sen jälkeinen painostus. Saksa on käsitellyt ja korjannut sotien aikaisia asioita, Neuvostoliitto ei ole korjannut Suomen kanssa vanhoja asioita.

Avoinna on lukuisia kysymyksiä, esim. sodan uhrit, sodan taloudelliset tuhot, sotakorvaukset, ns. saksalaisen omaisuuden takavarikointi, ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomitsemisen pakko ja alueiden suuret pakkoluovutukset.

Otan pari esimerkkiä. Sodissa kuoli lähes 100 000 ihmistä ja haavoittui noin 250 000. Sotakorvaukset olivat 226.5 milj. kultadollaria, suoraan laskettuna noin 4 mrd. nykyeuroa, mutta kansantaloudellisena rasitteena noin 30 mrd. nykyeuroa.

Saksalaisen omaisuuden takavarikointi merkitsi 1 mrd. markkaa eli noin 1 mrd. nykyeuroa ja rasitteena noin 8 mrd. nykyeuroa. Alueluovutuksissa menetettiin noin 12 % pinta-alasta. Suomessa oli kaikkiaan 700 – 800 000 maan sisäistä pakolaista. Voimme vain arvioida siitä aiheutuneita yksityisiä ja julkisia kustannuksia.

Koska nämä ja monet muut asiat ovat sopimatta myös Venäjän kanssa, miten voimme sanoa, että jatketaan vielä nykyisen 1.1 mrd. euron jälkeenkin lähialueyhteistyön pohjalta tai ostetaan omia Karjalan maita takaisin? Meillä on asiallinen naapuruus Venäjän kanssa, mutta kansa ei voi rakentaa todellista ystävyyttä sopimatta olevien aggressioiden päälle.

Perussyy nykytilanteeseen on ollut suomalaisten syyllistäminen sotiin. Jopa useat suomalaiset uskovat Suomen olleen natsien poliittinen kumppani ja syyllinen. On aika vapautua tästä meille vuosikymmeniä syötetystä väärästä ajatuksesta. Suomalaisten on aika katsoa oman maan etua, eikä enää ojata maata peräpeiliin katsomalla.

Suurin sodanjälkeinen kysymys on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen. ProKarelian tavoite on yksinkertainen: palataan rajojen osalta vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan rajoihin, jotka olivat ensimmäiset itsenäisen Suomen sopimat rajat ja joita Neuvostoliitto vakuutti ikuisesti kunnioittavansa. Se oli niitä maailmanhistorian lyhyitä ikuisuuksia.

Palautuksen osalta otan esille vain muutaman asian. Mitä palautuksessa tapahtuu venäläisille ihmisille? Alueella asuu nyt noin 366 000 venäläistä, väkiluku on vahvasti laskeva. Karjalassa on 1 284 kylää, joista noin 1 000 on jo tyhjillään. Palvelut katoavat, elinmahdollisuudet heikkenevät. Palautuksen jälkeen alueelle jäänee 200 – 250 000 venäläistä, etupäässä vanhenevaa väkeä. Heidän kohdallaan Suomen tulee noudattaa kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia eli taata heidän ihmisoikeutensa ja asiallisen elämisen jatkumisen. 45

Entä venäläiset yritykset, puhumattakaan Koiviston, Uuraan ja muun rannikkoalueen nykyisistä ja tulevista öljysatamista? Alueella olevat yritykset ovat silloin Suomen ja EU:n sisällä. Ne ovat ulkomaisia yrityksiä, joiden status on lainsäädännössämme tarkoin määritetty. Käsittääkseni on suureksi eduksi näille yhtiöille, että ne ovat vankasti etabloituneita poliittisesti ja taloudellisesti vakaan maan kamaralle.

Millä jälleenrakentaminen maksetaan? Julkisen vallan infrastruktuuri-investoinnit on arvioitu noin 8 mrd. euroksi noin 10 vuoden aikana. Ne voidaan rahoittaa metsän tuoton sekä metsä- ja tonttimaan arvosta palautuksessa suoritettavalla verolla tai veronluonteisella maksulla sekä investointeihin liittyvistä materiaaleista ja työpanoksista kertyvillä lisäverotuloilla. Omistusoikeus maihin ja mantuihin on edelleen niillä suomalaisilla, jotka alueet aikanaan omistivat.

Yksityiset investoinnit arvioidaan 20 mrd. euroksi noin 10 vuoden aikana. Jokainen perhe ja yhtiö rahoittaa omat investointinsa, kuten tänäkin päivänä. Rahan riittävyys ei muodostune ongelmaksi, sillä yhtenäisen Karjalan alueen suuri investointi houkuttelee sijoittajia maailmanlaajuisesti.

Suomelle ja Venäjälle olisi varmasti hyödyksi se, että sovittaisiin keskenään sotiin liittyvät korvaukset ja luovutukset, jotka Venäjä suorittaa ja nämä varat sijoitettaisiin erityiseen Karelia Fundiin, johon muutenkin kerättäisiin eri puolilta maailmaa sijoittajien panoksia. Karelia Fund sitten rahoittaisi Karjalan investoinnit, mutta sijoittaisi vahvan panoksen myös Venäjän puoleisen alueen kehittämiseen. Ei ole kenenkään edun mukaista, että Tarton rauhan rajasta muodostuisi uusi, korkea elintasoraja.

On asiallista kysyä, miksi suomalaiset ja venäläiset päättäjät eivät tee selvää keskustelualoitetta näistä asioista? Asia kiinnostaa molemmissa maissa. Asia on erittäin tärkeä. Emmekö voisi joksikin aikaa keskittää ajatuksemme niihin suuriin hyötyihin, joita näitten ongelmien rauhanomainen ratkominen tuottaa? Suomessa työllisyys lisääntyy huikeasti, rakentamiseen tarvitaan noin 500 000 miestyövuotta 10 vuoden aikana ja pysyviä työpaikkoja syntyy 150 – 200 000. Kansantaloutemme saa vahvan piristysruiskeen ja kansantaloudellinen kasvu vauhdittuu. Itäinen Suomi nousee jälleen.

Palautuksesta koituu Venäjälle merkittäviä etuja. Karjala on periferia, jota Venäjä ei kehitä kuin satamien osalta. Jopa Viipurin keskiaikainen linna ja kaupunki rappioituvat ja väki vähenee. Suuri teollisuus- ja kauppakeskittymä heti Pietarin kupeessa palvelee kaikkia osapuolia. Suurin voitto Venäjälle koituu kuitenkin maailmanpoliittisesti. Oma-aloitteinen aluepalautus on vahva merkki siitä, että Venäjä todella haluaa kulkea kohti demokraattista mallia ja on valmis korjaamaan vanhoja virheitä.

Karjalan palautus, pakkoluovutettujen alueitten palautus, Tarton rauhan rajojen palauttaminen sekä suomettumisen päättyminen, ihmisyyden toteutuminen, kansalaisyhteiskunnan periaatteiden noudattaminen miljoonien suomalaisten osalta. Kyseessä ovat myös erittäin merkittävät moraalis-eettiset arvot, joiden saavuttamiseksi meidän kannattaa tehdä laajamittaista yhteistyötä maan sisällä, Venäjän, EU:n ja Yhdysvaltain kanssa.

ProKarelia ja Karelia Klubi tarjoavat Suomen valtiojohdolle ensimmäisessä vaiheessa tämän perusselvityksen sekä kaiken tukensa asiakokonaisuuden eteenpäin viemisessä. Ennen kaikkea haluamme osaltamme antaa täyden panoksen siihen, että näistä kipeistä asioista ryhdytään avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan kansalaisten ja poliittisten päättäjien tasolla. Kiitos.

27.2.2005

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (27.2.2005) Tomi Ervamaa kirjoittaa piispa Eero Huovisen ensi viikolla ilmestyvästä kirjasta Käännä kasvosi, Herra. Se sisältää piispan Phuketin päiväkirjan, saarnoja sekä pohdintoja siitä, mitä katastrofit merkitsevät kristilliseltä kannalta.
Huovinen kohtaa kerta toisensa jälkeen teodikean ongelman, jota on kristikunnassa mietitty kohtaa 2000 vuotta. Piispan vastaus kärsimyksen ongelmaan on: vastausta ei ole.
Huovinen vertaa teodikeaa kolmioon, jossa on kaikkivaltius, rakkaus ja kärsimys. Näistä kolmesta asiasta ei saada millään loogista yhtälöä.
Tuli mieleeni lukiessani Huovisen ajatuksia, että jos noiden kolmen elementin yhteyteen lisää vielä yhden tekijän, niin teodikean ongelma on ainakin minun mielestäni jollain tavoin käsitettävissä. Tuo tekijä on aika. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, miten me voimme ymmärtää vaikeita kokemuksia paremmin, kun on kulunut tarpeeksi aikaa. Kun tähän lisää vielä kuoleman jälkeisen ajan ja Jumalan lupaamat vanhurskaat toimenpiteet aikakauden lopussa, kun pahuus tuomitaan ja Jumalan valtakunta hallitsee maan päällä, niin tämä eskatologinen paremman ajan toivo auttaa kestämään väliaikaisia kärsimyksiä paremmin.
Looginen yhtälö syntyy tällöin siitä, että Jumalan rakkaus ja kaikkivaltius tulevat voittamaan lopuksi, vaikka tilanne onkin juuri nyt sekavan kaoottinen.

20.2.2005

Kävin perjantaina, 18.2.2005, teatterissa. Täytyy sanoa, että en ole oikein teatteri-ihmisiä, mutta joskus harvoin olen sinnekin eksynyt.
Tässä tapauksessa kävi niin, että vaimoni halusi minut mukaan katsomaan suosittua Kvartetti -näytelmää. Ja hyvä oli, että menin. Näytelmä oli hauska kuin mikä, mutta myös puhutteleva ja koskettava.
Kvartetti on englantilaisen (alunperin eteläafrikkalaisen) Ronald Harwoodin näytelmä neljästä eläkepäiviään samassa lepokodissa viettävästä oopperataiteilijasta. Kantaesitys oli Lontoon Albery Theatressa 8.9.1999, jonka jälkeen esitys lähti kiertämään ympäri maailmaa. Suomen ensi-ilta oli Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 31.1.2002. Tämä kevät, joka on jo loppuunmyyty, on tietääkseni viimeinen esityskausi.
Kvartetin rooleissa on neljä suurta suomalaista näyttelijää, jotka panivat kaikki parastaan: Ritva Valkama, Kyllikki Forssell, Pentti Siimes ja Lasse Pöysti, joka viimeksi mainittu oli näistä hyvistä näyttelijöistä mielestäni kaikkein paras.
Kvartetti koskettelee asiaa, joka on jokaisen ihmisen edessä joskus: vanhenemista. Lähestymistapa on sekä hyväntahtoisen humoristinen että koskettavan traaginen. Näytelmässä oli siten naurunpyrskähdysten lomassa paljon sellaista, joka pani ajattelemaan ja runsaasti myös aineksia liikuttumiseen kyyneliä myöten.
Loppukohtaus oli juuri tällainen mikstuura. Neljä ikääntynyttä entistä oopperataiteilijaa esiintyy vielä kerran upeissa puvuissaan, mutta tällä kertaa, kun he eivät pysty enää laulamaan, he ovat laulavinaan ja Verdin mahtava musiikki soi playbackina taustalla. Kohtaus on yhtä aikaa huvittava ja traagisen koskettava. Ritva sanoikin, että kun muut nauroivat, hän itki.
Kiitos kaikille tekijöille hyvästä näytelmästä, erikseen ruusu vielä Neil Hardwickille ohjauksesta!

17.2.2005

Tunnettu amerikkalainen kirjailija Hal Lindsey kirjoittaa tänään (17.2.2005) WorldNetDailyssä kahdesta merkittävästä uutisesta.
Ensimmäisen uutisen mukaan IsraelNN.com kertoi 20.1.2005, että samana päivänä järjestyi Tiberiaassa uudelleen 1600 vuotta toimimatta ollut Sanhedrin, juutalaisten suuri neuvosto. Viimeinen Sanhedrinin kokous oli pidetty juuri Tiberiaassa v. 425 jKr.
Rabbit kertovat, että on hyvin tärkeää, että tämä 71-jäseninen suuri neuvosto alkaa jälleen kokoontua, koska vain tämä viisaiden miesten ryhmä voi tunnistaa Messiaan kun hän saapuu.
Toinen uutinen on se, että vain muutamaa viikkoa myöhemmin eli 9.2.2005 tämä uusi Sanhedrin alkoi keskustella temppelin uudelleen rakentamisesta ja Mooseksen laissa mainittujen eläinuhrien 
käyttöönotosta. Ensimmäinen tehtävä temppelin rakentamisessa on yrittää selvittää, missä muinainen temppeli tarkkaan ottaen sijaitsi. Teorioita on lähinnä kaksi: joko nykyisellä Kalliomoskeijan paikalla tai paikalla Kalliomoskeijasta hiukan pohjoiseen.
Hal Lindsey lopettaa kirjoituksensa seuraaviin sanoihin:
"Tosiasia, että uudelleen järjestäytynyt Sanhedrin harkitsee nyt temppelin uudelleen rakentamista 2000 vuoden jälkeen, on äärimmäisen tärkeää Raamatun profetian tutkijoille. Uskon, että me olemme hyvin lähellä loppuun huipentuvia tapahtumia, jotka päättyvät Kristuksen toiseen tulemukseen."
("The fact that a re-established Sanhedrin is now considering the rebuilding of the Temple after 2,000 years is extremely important to students of Bible prophecy. I believe that we are very near the final climactic events that end with the Second Coming of Christ.")

13.2.2005

WorldnetDaily uutisoi tänään 13.2.2005, että Ison-Britannian Kanava 4 suunnittelee eksorkismin näyttämistä TV:ssä livenä. Tarkoituksena on että riivattu mies parannettaisiin samalla kun hänet on kytketty aivomonitoriin. Mukana on myös tiedemiehiä tarkkailemassa aivotoimintaa.
Eräs anglikaanipappi tulee ajamaan eräästä nuoresta miehestä ulos demoneja. Mies on ollut kyseisen papin sielunhoidossa jo vuosia. Mies sanoo olevansa pahan riivaama, kertoo Sunday London Times.
Kyseinen suunnitelma on herättänyt keskustelua jo etukäteen, puolesta ja vastaan. 
Kanava 4 on näyttänyt ennenkin huomiota herättäviä todellisuustelevisio-ohjelmia, kuten ruumiinavauksen v. 2003 ja abortin v. 2004.

10.2.2005

WorldNetDaily kirjoitti 9.2.2005 paljastavan uutisen Palestiinan televisiosta. Tämä uutinen on jälleen kerran vahvistus sille, että palestiinalaiset puhuvat kahdella eri tavalla Israelista.
Uutisen mukaan samaan aikaan kun Israel ja palestiinalaiset sopivat tulitauosta ja väkivaltaisuuksien lopettamisesta, jotta päästäisiin rauhan neuvotteluihin, virallinen palestiinalaisten televisio (Palestinian Authority television) jatkaa arabiankielisissä lähetyksissä toisenlaisen sanoman levittämistä. PA TV julistaa nimittäin suoraan, että palestiinalaisten lopullinen tavoite ja päämäärä on edelleen Israelin tuhoaminen ja eliminointi.
Esimerkiksi Ibrahim Mudyris sanoi viime viikon perjantain radiosaarnassaan, että diplomaattinen prosessi voi saavuttaa ainoastaan paluun vuoden 1967 sotaa edeltäviin rajoihin. Mudyris jatkoi: "Lopullinen päämäärä on Israelin tuhoaminen samaan tapaan kuin Muhammed palasi sinne voittajana."
On hyvä tietää, että palestiinalaiset puhuvat tietoisesti harhaanjohtavasti. Ulkomaailmalle, varsinkin länsimaille, puhutaan englanniksi rauhantahdosta. Omille kansalaisille puhutaan arabiaksi Israelin tuhoamisesta.

9.2.2005

Tiedetoimittaja Timo Paukku kirjoitti Helsingin Sanomissa (8.2.2005) informaation syvimmästä olemuksesta, joka on ihmisille vielä arvoitus, mutta jota tutkijat yrittävät innokkaasti selvittää. Näin Paukku: "Mitä on informaatio? Ja mistä se pohjimmiltaan tulee? Kukaan ei vieläkään tiedä sitä tarkasti. Olisiko informaatiolla aineellinen perusta? Ja voiko sitä mitata tarkasti?"
Sitten Paukku tuo esille tutkijoiden käsityksiä, joiden mukaan informaation salaisuus lymyää aineen pienimmissä osissa eli kvanteissa. Myös mustat aukot kertovat informaation luonteesta.
Vastaisin itse Timo Paukun kysymyksiin, että informaatio tulee pohjimmiltaan Jumalasta, joten informaatiolla on henkinen perusta. Jumala on sitten delegoinut tiedotusministerin tehtävät Jeesukselle, josta Raamattu sanoo, että Kristuksessa, Jumalan salaisuudessa, ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (Kol.2:3).
Jumala on myös laittanut informaatiota kaikkialle luomakuntaan, eli aineeseen, sen soluihin ja geeneihin, mutta itse perusta on henkinen eli Henki, josta informaatio on peräisin.

5.2.2005

Tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi näpäyksen ulkopolitiikkansa arvostelijoille avatessaan keskiviikkona, 2.2.2005, valtiopäivät. Halonen varoitteli: "Lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä koituu harvoin isänmaan eduksi." Arvostelun kärki kohdistui kokoomukseen ja talouselämän edustajiin.
Ihmettelen Halosen lausuntoa. Mielestäni kukaan ei ole Suomessa hakenut väkisin erimielisyyttä. Kyse on vain siitä, että Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikan kritisoijat ovat oikeasti sitä mieltä kuin ovat. Saako Suomessa olla eri mieltä kuin vallassaolijat ovat? Nyt tuli sellainen vaikutelma kuin oltaisiin jossain diktatuurissa, jossa yksimielisyys on kaiken muun  ohittava ihanne.
Demokratiaan kuuluu sananvapaus ja erilaisten mielipiteitten esittämisen oikeus ilman että leimataan veneen keikuttajaksi.
Olen lukenut tri Jukka Tarkan teräviä analyysejä Suomen ulkopolitiikasta, esim. siitä ristiriidasta, että Suomi yrittää istua samanaikaisesti kahdella tuolilla ollen sekä tosiasiallisesti liittoutunut että teeskennellen olevansa liittoutumaton. Olen Tarkan tarkoista kannanotoista samaa mieltä. Seuraavassa Jukka Tarkan Halosen lausuntoa kommentoiva kirjoitus hänen kotisivuiltaan (http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka ).

Yksimielisyys ei saa lopettaa älyllistä toimintaa
2.2.2005 klo 16.50

Presidentti sanoi eduskunnassa, että lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyksiä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi.

Se näyttää lähinnä toimintaohjeelta oppositiolle, mitä kyllä ihmettelen, sillä oppositio nimenomaisena tehtävänä on hakea hallituksen linjausten heikkoja kohtia. Jotkut tuntuvat tulkitsevan presidentin lausuman myös viittaukseksi sunnuntaiseen artikkeliini Helsingin Sanomissa.

Poliittisen kannanmäärittelyn yksimielisyys ei vähennä tarvetta tarkastella sitä kriittisesti, päinvastoin. Yksimielisyyden vallitessa poliittisen kentän valmius korjata omia virheliikkeitä on pienimmillään. Eduskunnan päätös ei oikeuta eikä velvoita lopettamaan älyllistä toimintaa, vaikka päätös olisi yksimielinenkin.   

Olen hyvin tyytyväinen kun osoittamani turvallisuuspolitiikan perusteiden epäloogisuus on huomattu julkisessa keskustelussa. 

30.1.2005

Jokin päivä sitten Olivier Hirschbiegelin ohjaama Perikato sai ensi-iltansa Suomessa. Kävin katsomassa elokuvan tänään.
Elokuva on vaikuttava kuvaus Saksan ja varsinkin Hitlerin suuruudenhullujen unelmien sortumisesta. Mutta Hitler ei anna periksi: hän ei halua antautua ja hän syyttää psykopaatin tavoin tappiosta muita eli heikoksi osoittautunutta Saksan kansaa ja petollisia työtovereitaan ja upseereitaan.
Hitleriä esittävä sveitsiläinen Bruno Ganz näyttelee Hitleriä ilmiömäisen hyvin puhetta, eleitä ja liikkumista myöten. Myös Albert Speer ja Joseph Goebbels ovat näköisiään ja oloisiaan.
Filmin näkökulma on Hitlerin sihteerin, Traudl Jungen, jonka ääntä kuullaan alussa ja lopussa ilmestyy Junge myös kuviin. Aluksi Junge sanoo, että hän oli niin nuori, että hän ei tiennyt juutalaisvainoista mitään. Mutta syyllisyys painaa kuitenkin häntä. Lopuksi hän toteaa, että hänen olisi pitänyt kuitenkin ottaa asioista selvää. Tähän toteamukseen elokuva loppuu. Vaikutelma on puhutteleva.
Sotakuvauksena ja ihmisten kärsimysten kuvaajana elokuva on realistinen ja koskettava. Filmi panee kyllä ajattelemaan. 
Elokuva ei poikkea historian tapahtumista, vaan on hyvin tarkka rekonstruktio Kolmannen valtakunnan täydellisestä perikadosta.
Suosittelen elokuvaa kaikille (K-15).

28.1.2005

Tämän aamun TV1:n Jälkiviisaat -ohjelmassa Claes Anderson kertoi ensimmäistä kertaa julkisuudessa, että hän sai aikoinaan Mauno Koivistolta tiukan myllykirjeen. Kirjeessä kovin huolestunut Koivisto varoitti Andersonin  johtamaa Vasemmistoliittoa liian lämpimistä suhteista Viroon. "Baltian maiden itsenäistymisajatuksiin ei tulisi suhtautua liian idealistisesti" , oli Koivisto opettanut.
Nyt Anderson sanoi Koiviston olleen vain hyvin varovainen. Ritva Santavuori sanoi asian suoremmin: "Koivisto teki niissä oloissa virhearvion."
Olen samaa mieltä Santavuoren kanssa. Häpesin ja harmittelin 1990-luvun alussa Koiviston nuivaa ja kylmää suhtautumista pienten Baltian maiden itsenäistymisponnisteluja kohtaan. Koivistosta sai sen kuvan, että hänelle oli yli kaiken tärkeää säilyttää hyvät suhteet silloiseen Neuvostoliittoon ja sen johtajaan Gorbatshoviin. 
Minusta tuossa asetelmassa oli jotain äärimmäisen vastenmielistä. Koivisto ymmärsi ja myötäili kaikin tavoin naapurin suurvaltaa ja sen intressejä, mutta pienille ja vääryydellä miehitetyille Baltian maille Koivistolta ei riittänyt tukea eikä sympatiaa.

27.1.2005

Olen levittänyt eri foorumeilta saamaani tietoa, että n. 2 miljoonaa ihmistä kannattaa Karjalan palautusta. Oikeampi lukumäärä on kuitenkin, että 1558000 eli pyöristettynä n. 1,6 miljoonaa suomalaista suhtautuu Karjalan palautukseen myönteisesti. 
Tämä korjaus johtuu siitä, että tuo 2 miljoonaa on laskettu Suomen koko väkiluvusta. Kyselyä ei kuitenkaan tehty alle 15-vuotiaille eikä yli 80-vuotiaille eikä Ahvenanmaalla. Tällöin otanta, 1001 ihmistä, vastaa 4,1 miljoonaa ihmistä, ei siis 5,1 miljoonaa.
Sain tämän tiedon Suomen Tietotoimistosta toimituspäällikkö Olli Kemppaiselta ja Suomen Gallupista tutkimusjohtaja Juhani Pehkoselta.
Joka tapauksessa minusta tämäkin määrä, n. 1,6 miljoonaa suomalaista kannattamassa Karjalan palautusta, on merkittävän suuri.

26.1.2005

Kävin tänään katsomassa Albert Edelfeltin näyttelyä Ateneumissa. Ritva oli käynyt jo aikaisemmin.
Näyttely on ollut tavattoman suosittu ja tänäänkin, arkipäivänä, joutui jonottamaan puolen tunnin verran, ennen kuin lippu oli maksettu ja vaatteet saatu narikkaan.
Mutta kyllä se oli vaivan arvoista. On meillä vaan ollut taitava mestarimaalari. Monet työt olivat tuttuja jo ennestään, mutta silti ne olivat vaikuttavia. Mukana oli myös paljon ulkomailta saatuja tauluja, joita ei ole nähty ennen Suomessa.
Jos ajattelee tunnevaikutusta, niin Edelfeltin taulua Kristus ja Mataleena oli kaikkein puhuttelevin  Taulu on hyvin isokokoinen ja sen sanoma tulee voimakkaasti esille. Mataleenan katumus ja kyyneleet on kuvattu erinomaisen herkästi ja koskettavasti.
Oletko sinä käynyt jo näyttelyssä?
Jos et, niin suosittelen lämpimästi. Mutta on syytä pitää kiirettä, koska Edelfelt -näyttely on auki enää muutaman päivän eli sunnuntaihin 30.1.2005 asti.

22.1.2005

Olen halunnut pitää ja pidän jatkossakin esillä informaatiota Karjalan palautus -asian tiimoilta. Lisää tietoa voi saada myös erinomaisesta, 6 kertaa vuodessa ilmestyvästä Karelia Klubi -lehdestä. Jos haluat tutustua ilmaiseksi lehteen, päätoimittaja Veikko Saksi ilmoitti minulle, että hän voi lähettää veloituksetta ja ilman mitään velvoitetta 2-3 Klubi-lehteä kaikille, jotka lähettävät nimensä ja osoitteensa toimitukseen, jonka osoite on Karelia Klubi Topeliuksenk. 15 A 7 00250 Helsinki tai toimitus@kareliaklubi.com .

21.1.2005

Internetissä on juuri avattu uudentyyppiset, suomenkieliset Venäjä-uutissivut osoitteessa www.moskova.info .Sivuille kootaan useasta venäläisestä lähteestä käännettyjä uutisartikkeleita. 
Uuden maksuttoman palveluidean takana ja toteuttajana on Tampereen yliopistossa slaavilaista filologiaa, valtio-oppia ja kansantaloutta opiskeleva Taneli Dobrowolski (28).
Tänään poimin uutissivuilta mielenkiintoisen uutisen siitä, että Putin on valmis tuomitsemaan Molotovin-Ribbentropin sopimuksen. Sehän merkitsee Suomen osalta sitä, että Karjala-kysymystäkin voitaisiin tarkastella puhtaalta pöydältä.
Seuraavassa uutinen.

Venäjä on valmis tuomitsemaan ja mitätöimään Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välillä solmitun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen. Asiasta ilmoitti tänään presidentti Vladimir Putin, hänen ja Viron presidentti Arnold Rüütelin välisessä Moskovassa pidetyssä tapaamisessa.

Arnold Rüütel kertoi virolaiselle radio-asemalle antamassaan haastattelussa, että hän oli nostanut Molotovin-Ribbentropin sopimuksen yhdeksi presidenttien välisten neuvottelujen teemaksi. Rüütelin mielestä ”Venäjän ja Viron väliset suhteet paranisivat huomattavasti, mikäli myös Venäjä tuomitsisi ja mitätöisi Molotovin-Ribbentropin sopimuksen. Neuvostoliiton korkein neuvosto oli sen tehnyt jo vuonna 1989. Putin kertoi, että Neuvostoliiton perillinen Venäjä kannattaa ja pitää oikeudenmukaisena sopimuksen mitätöimistä. Mielestäni on hyvin tärkeää tehdä sekä virolaisille että venäläisille selväksi se, että Venäjä on nyt täysin irtisanoutunut kyseisestä sopimuksesta”, kertoi Rüütel.

Molotovin-Ribbentropin sopimus allekirjoitettiin natsi-Saksan ja stalinistisen Neuvostoliiton välillä 12. elokuuta vuonna 1939. Sopimukseen sisältyi kohta, jonka mukaan Itä-Eurooppa jaettaisiin Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Tämän sopimuksen perusteella Viro, Latvia ja Liettua annettiin Neuvostoliitolle.

19.1.2005

Tässä uusinta uutta Karjala -keskustelun tiimoilta. Venäjän ulkoministerin provokaatiosta syyttävä kanta on kuin vanhoja neuvostoaikojen kaikuja. ProKarelian vastaus on hyvä ja asiallinen.

VENÄJÄN ULKOMINISTERI SYYTTÄÄ
PROKARELIAA PROVOKAATIOSTA


Venäläiset uutistoimistot tiedottavat, että
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on
Petroskoissa kuvannut Suomen vaatimuksia
toisen maailmansodan jälkeen pakkoluovutettujen
alueitten palauttamisesta provokaatioksi
(Ria Novosti 18.01.05).

---

Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuksen kannatuksen nousu Suomessa 40 %:iin on siten pantu merkille myös Venäjän ulkoministeriössä.

Ministeri Lavrov puhui tiistaina toimittajille Petroskoissa suomalaisten nationalististen organisaatioiden järjestämistä viimeaikaisista mielipidemittauksista Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuksen osalta.

"Sellaisten tutkimusten käynnistämiset ovat kiihotusta, joiden tavoitteena on provosoida aluevaatimuksien elvyttämistä, yrityksiä kirjoittaa historia uudelleen. Tämä on todellakin hyvin vaarallinen tendenssi", ulkoministeri painottaa.

Ulkoministeri viittaa myös Venäjä-Ruotsi -sotaan 1809, minkä jälkeen Suomi oli Venäjän imperiumin autonomia. 31. joulukuuta Neuvosto-Venäjän hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden. Ministeri tuo vielä esille, että Suomi valitsi Natsi-Saksan puolen toisessa maailmansodassa.

"Provokaattoreista" ulkoministeri mainitsee ProKarelian.

On ilahduttavaa, että Venäjän ulkoministeri on havainnut palautuksen kannatuksen nousun Suomessa. Muilta osin ulkoministerin tiedot eivät ehkä ole aivan ajan tasalla.

ProKarelia ei järjestänyt tätä gallupia, vaan sen järjesti kesäkuussa 2004 Suomen Tietotoimisto, joka teetti Suomen Gallupilla palautuksesta tutkimuksen. Demokraattisissa länsimaissa on tapana, että uutistoimitukset seuraavat valppaasti mielipideilmaston kehitystä. Tärkeiksi koettujen asioiden kohdalla teetetään puolueeton mielipidemittaus, eikä sellaiseen liity minkäänlaista provokaatiota.

Neuvostoliitossa kirjoitettiin poliittisesti tarkoituksenmukaista historiaa, esim. talvisodasta ei ollut mitään tietoa. Lavrov näyttää siirtyneen takaisin neuvostoaikaisiin, imperialistisiin vaatimuksiin. Hän ei ehkä ole havainnut, että suomalaisia ei enää saada kumartamaan tai toimimaan venäläisten halun mukaan uhkailemalla. Se aika on peruuttamattomasti ohitse.

Kuten Lavrov itse mainitsee, Suomi sai itsenäisyytensä 1917, minkä jälkeen Neuvosto-Venäjällä ei ole ollut mitään oikeutta puuttua maan sisäisiin asioihin. Neuvostoliitto puuttui niihin ja painosti. Nyt Venäjä pyrkii jälleen ottavan saman neuvostotavan käyttöön.

Ministeri loukkaa myös suoraan suvereenin Suomen oikeuksia syyttämällä suomalaisia kiihotuksesta, kun meillä otetaan historiallisia tosiasioita esille. Jo presidentti Jeltsin tunnusti, että Neuvostoliitto teki Suomea kohtaan väärin hyökätessään 1939. Ei Neuvostoliittoa turhaan erotettu Kansainliitostakaan sen hyökkäyksen vuoksi.

Ulkoministeri esittää, että Suomi valitsi maailmansodassa Natsi-Saksan puolen. Ehkä on syytä palauttaa mieliin, että nimenomaan Neuvostoliitto valitsi ensin Natsi-Saksan tehdessään Molotov-Ribbentrop -sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan 23.08.1939. Siinä nämä kaksi totalitaristista maata, toinen kommunistinen, toinen fasistinen, jakoivat sumeilematta keskenään Euroopan etupiireihinsä.

Nimenomaan Neuvostoliitto tuki Natsi-Saksaa ensimmäisen 18 kuukauden aikana välttämättömillä raaka-aineilla ja ruokatarvikkeilla ja sai vastavuoroisesti Saksalta uusinta aseteknologiaa.

Suomen johtajien tehtävänä oli säilyttää Suomen itsenäisyys kaikissa olosuhteissa ja etsiä sieltä apu, mistä sitä oli saatavilla. Suomi toimi Saksan aseveljenä, mutta ei tehnyt koskaan sen kanssa poliittista sopimusta, toisin kuin Neuvosto-Venäjä.

Elämme nyt täysin toisenlaisessa maailmassa kuin Neuvosto-Venäjän aikoihin. Saksa on moneen otteeseen käsitellyt historiansa julmia kohtia ja hoitanut niihin liittyviä korvauksia miljardeja euroja.

Neuvostoliitto ei koskaan edes yrittänyt korjata tekemiään julmuuksia, sotarikoksia ja rauhanaikaisia vääryyksiä. Venäjän Federaatio Neuvostoliiton seuraajavaltiona ei ole koskaan ottanut näitä asioita esille. Miten Venäjä voi elää menneisyytensä kanssa ja rakentaa tulevaisuutta vähintään 30 miljoonan uhrin päälle edes pyrkimättä selvittämään asiaa? Sitenkö, että leimataan toiset provokaattoreiksi?

Unkarin ja Baltian maiden aloitteesta on Euroopan Unioniin tuotu resoluutio totalitaarisen kommunismin tuomitsemiseksi. Asiaa vie eteenpäin EPP-puolue. Olisi hyvä, jos Venäjällä oivallettaisiin tämän hankkeen siunauksellisuus.

Poliittisella tasolla Suomen ja Venäjän suhteita kuvataan erittäin läheisiksi, ystävällisiksi ja luottamuksellisiksi. Poliittisen liturgian ja kansan todellisen mielipiteen välillä on syvä kuilu. Kansalaisten mielestä hyvä naapuruus on aina tarpeen. Rauhanomaisia ja ystävällisiä naapurussuhteita kannattaa varmaan lähes 100 % suomalaisista. Huono naapuruus ei hyödytä ketään.

Sen sijaan ystävyyttä ja luottamusta ei synny avoinna olevien syvien vääryyksien päälle. Kuinka voin tuntea ystävyyttä ja luottamusta valtioon, joka on hyökännyt maahamme, tappanut kansalaisiamme, vienyt omaisuuttamme, vaatinut suuret lunnaat ja senkin jälkeen puuttunut itsemääräämisoikeuteemme?

Vain selvittämällä ja korjaamalla vanhat asiat meillä on mahdollisuus rakentavaan tulevaisuuteen.

ProKarelia on kansalaisorganisaatio, joka ei ole kohdistanut provokaatiota tai vaatimuksia Venäjälle. Kohdistamme sanomamme ensisijaisesti suomalaisille ja Suomen valtiovallalle.

Jo kaksi miljoonaa suomalaista kannattaa näiden asioiden esille ottamista. Kehityssuunta on selvä. Arviomme on, että syksyllä noin 50 % suomalaisista haluaa, että nämä asiat lopulta selvitetään. Kiitämme ulkoministeri Lavrovia, että hän osaltaan edesauttaa tätä kehitystä. Positiivinen tulevaisuus edellyttää, että asiat puhutaan selviksi.

Helsingissä 19.01.05

Heikki A Reenpää
professori, puhemies

Antero Siljoja
KTM, toinen puhemies

15.1.2005

Raija Kaikkonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa (15.1.2005) isä Camilloa esikuvanaan pitävästä papista, jonka työpaikka on keskellä modernia kauppakeskusta. Kyseessä on kauppakeskuspappi Harry Anttila, 37, jonka työpaikka on Isossa Omenassa, Espoon Matinkylässä. Hän on Suomen ensimmäinen päätoiminen kauppakeskuspappi.
   Virka on Kirkkohallituksen, Kirkkopalvelut -yhdistyksen ja Espoon seurakuntien kokeilu, joka kestää neljä vuotta. Evästyksenä on etsiä uusia kirkon työtapoja uudessa tilanteessa.
   Isossa Omenassa riittää ainakin potentiaalisia asiakkaita. Kauppakeskuksessa käy nimittäin yli 140 000 ihmistä viikossa. Anttila aikoo mennä kauppakeskuksen vilinään juttelemaan ihmisille. 
   Anttilalla on taustaa ihmisten auttamiseen omien kovien kokemustensa takia. Hän koki itse kuusi vuotta sitten burn outin, oli sairauslomalla, laihtui 20 kiloa, kävi läpi avioeron ja lopuksi syvän masennuksen.
   "On taivaallista, kun joku kuuntelee vieressä eikä sillä jollakin ole kiire", Anttila sanoo.
   Mielettömän hyvin sanottu.
   

11.1.2005

Seuraava, Markus Lehtipuun tekemä ja ProKarelian välittämä tutkimusuutinen, sisältää mielenkiintoisia faktatietoja ja lukuja Karjalan nykyisestä asutustilanteesta. Sen mukaan Karjalassa on lähes tuhat tyhjää kylää. Sinne mahtuisi miljoonia uusia asukkaita elävöittämään kuolleet kylät uudelleen. Miksi nuo miljoonat ihmiset eivät voisi olla suomalaisia, joiden maista on kysymys?
_ _ _ _

Teksti: Markus Lehtipuu www.matkaopas.com
Lähettäjä: ProKarelia http://prokarelia.net


KARJALAN TUHAT TYHJÄÄ TAI MELKEIN TYHJÄÄ KYLÄÄ

Vuodesta 2001 jatkunut Karjalan kylätutkimus on
valmistunut. Kenttätutkimuksen ja karttojen
perusteella on päädytty laskelmaan, jonka mukaan
Karjalassa on jopa tuhat tyhjää tai melkein tyhjää kylää.

+++

http://karjalantragedia.info/100105/hiitolai.jpg
Hiitolan Kilpolansaaren asutus on kadonnut. Vanhan koulun kivijalka on jäljellä.

http://karjalantragedia.info/100105/impilahti.jpg
Asutuksi määritelty Impilahden Sumeria on käytännössä lähes tyhjä. Muutama yksittäinen talo on lähinnä kesämökkikäytössä ja suurin osa kylän pinta-alaa on täysin asumatonta.

http://karjalantragedia.info/100105/simpele.jpg
Simpeleen Koitsanlahden tyhjät niityt kuuluvat täysin asumattomiin seutuihin.

Luovutettu Karjala on pinta-alaltaan 26 915 neliökilometriä, järvineen ja jokineen. Ennen sotia Karjalassa, Suomenlahden saarineen, oli 1 284 kylää. Nyt näistä kylistä 814 on tyhjillään. Kun samaan aikaan suuri osa asutuista kylistä sinnittelee vain muutaman mökin turvin, ja suurin osa vanhasta suomalaiskylästä on autiota niittymaisemaa, voidaan tutkimuksen lopputulos pyöristää johtopäätökseen, että suunnilleen tuhat vanhaa karjalaiskylää on kokonaan tai lähes tyhjillään.

Karjalan pinta-ala on suurempi kuin noin 50 itsenäisen valtion hallinnoima pinta-ala. Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan Karjalassa asuu 370 000 asukasta, ja luku jatkaa laskuaan. Miehitetyn Suomen Karjalan asukastiheys on alle 15 asukasta neliökilometrillä, vähemmän kuin Tynkä-Suomessa, Lappi ja Kainuu mukaan lukien.

Viipurissa on alle 79 000 asukasta, Terijoen alueella noin 20 000 ja Laatokan Karjalassa enää 95 000 asukasta. Muu Karjalan asutus hajaantuu Kannaksen kyliin ja pieniin kaupunkeihin.

Karjalan kannas on yllättävän harvaan asuttu suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Viipurin, Käkisalmen, Enson, Koiviston, Terijoen, Johanneksen ja Raudun ulkopuolella on asumattomia seutuja, niittymäisiä entisiä kyliä ja todellisia autioita seutuja.

Vuoksenrannan alue on lähes kokonaan tyhjä: 10 kylästä vain kirkonkylässä on muutamia asukkaita. Lisäksi Oravankydössä on joitakin kesällä asuttuja mökkejä.

Puolet kylistä on tyhjillään Jääskessä, jossa on 15 kylässä asukkaita ja 15 kylää on jäänyt asumattomiksi. Muolaan 55 kylästä 33 on täysin tai melkein tyhjillään.

Läheisyys Pietariin ei suinkaan tarkoita enemmän asutusta, pikemminkin päinvastoin. Kivennavalla oli ennen sotia 50 kylää. Nyt niistä jopa 35 on kokonaan tyhjiä tai melkein tyhjiä. Metsäpirtti, vanha rajapitäjä Laatokan rannalla, on vain seitsemän kylän osalta asuttu. Peräti 15 kylää on jäänyt tyhjiksi.

Myös Rautu, jonka kirkonkylä on nykyään vilkas kauppapaikka Sosnovo, on kokenut kylien tyhjenemisen: 17 kylää on asuttuja mutta 23 on jäänyt tyhjilleen. Myös Uudenkirkon 62 kylästä yli puolet, 34, on tyhjillään.

Silti Stalinin rajan tuntumassa on eniten tyhjää ja asumatonta. Laaja Kirvu on sellainen. Asutusta on 16 kylässä, mutta peräti 29 kylää on tyhjillään. Säkkijärven 32 kylästä vain kahdeksassa on asukkaita, 24 on jäänyt tyhjiksi. Nuijamaan 15 kylää ovat kaikki vailla siviiliasutusta, samoin Virolahden 11 kylää.

Vaikka Karjalan kannaksella on 514 tyhjää kylää ja 351 asuttua, suurin väestönkato on tapahtunut Laatokan Karjalassa, missä koko asukasluku on enää noin 95 000. Nuoriso pakenee Petroskoihin tai Sortavalaan samalla, kun syrjäisten kylien asutus vähenee koko ajan.

Laatokan Karjalassa oli ennen sotia 419 kylää, joista peräti 300 on jäänyt täysin tyhjiksi. Suuri osa 119 asutusta kylästä sinnittelee kesäasukkaiden tai muutaman suomalaishökkelin mummelin turvin.

Laatokan Karjalan suurin kylämäärä oli Suojärvellä. Yhteensä 77 kylästä vain kymmenkunta on enää asuttuja: Suvilahti ympäristöineen, Piitsjoki, Kaitajärvi sekä Hyrsylän Mutkan ja Suojärven rantojen pienet kylät, joissa ei enää ole mitään palveluja. Ainakin 65 vanhaa kylää on kadonnut, mutta toisaalta Suojärvelle on noussut muutama neuvostoaikainen kylä: Vegarus, Naistenjärvi, Suojoki ja Lahkolampi ovat edelleen asuttuja ja niissä on joitakin palveluja.

Täysin tyhjenneitä pitäjiä ovat Korpiselkä ja Ilomantsi, jotka yhdessä muodostavat noin 11 prosenttia koko luovutetun Karjalan pinta-alasta. Näistä pitäjistä on jäänyt 25 kylää tyhjiksi. Ennen sotia näissä kylissä asui yli 4 150 Suomen kansalaista.

Suistamon asutus keskittyy vain rautatien varren kyliin. Sen sijaan kaikki rautatien pohjois- ja eteläpuolella sijainneet 19 kylää ovat jääneet täysin tyhjiksi.

Soanlahdella oli 7 kylää. Ainoa asuttu kylä pinnistelee vailla palveluja. Äskettäin Soanlahdella oli asukkaita viidessä tai kuudessa talossa. Luonnollinen poistuma pienentänee tätäkin lukua. Väkirikkaan Impilahden 25 kylästä on asuttuja vain 10. Suurin näistä on Pitkäranta, jossa väkiluku on vähentynyt nopeasti.

Uukuniemellä tyhjennettiin 10 kylää, ja vain yhteen jäi asutusta. Sikopohjan kylässä asutus on enimmäkseen pietarilaisia viikonloppuasukkaita. Talvella on hyvin hiljaista.

Jaakkimassa oli ennen sotia 18 kylää. Nyt edelleen 12 näistä on asuttuja. Useimmat asutut kylät ovat kuitenkin vain joidenkin vanhojen suomalaistalojen varassa, ilman palveluja sinnitteleviä kylänpahasia. Vain yhdessä kylässä on kauppa: Miinalassa.

Hyvä esimerkki tyypillisestä asutusta kylästä on Mikli, joka oli ennen sotia Jaakkiman laajin kylä. Siellä oli
ainakin 186 taloa ja lähes 1 500 asukasta. Nyt laajan kylän alueesta vain pieni siivu on asuttu. Siellä on kymmenkunta suomalaista taloa pystyssä, ja osa niistä on tyhjillään talvella. Näin ainakin 90 prosenttia kylän pinta-alasta on asumatonta ja yli 90 prosenttia suomalaisten tonteista on jäänyt tyhjilleen.

Oppola, Kortela, Reuskula, Metsämikli, Niva, Sorola ja Kokonniemi ovat myös sellaisia Jaakkiman kyliä, joissa ei ole palveluja ollenkaan, ja asutus keskittyy muutamaan suomalaistaloon tai yksittäisiin venäläisten kesämökkeihin.

Karjalan tuhat täysin tai melkein tyhjää kylää antavat toivoa niille suomalaisille suvuille, joiden laillinen maaomaisuus makaa nyt tyhjillään kaikkialla Karjalassa. Näiden kylien tonttien ja niihin kuuluvien yksityisten peltojen ja metsäpalstojen ottaminen takaisin omaan käyttöön ei tarkoittaisi astumista kenenkään varpaille.

Myös muualla on toivoa. Siellä, missä venäläiset asuttavat vanhaa suomalaista kylää, on usein tiheästi korkeita kerrostaloja. Asutus miehittää vain muutamaa vanhaa suomalaistonttia. Samaan aikaan kylän reuna-alueet ovat jääneet täysin tyhjiksi. Venäläisten datsakylät on usein rakennettu pellolle tai vanhalle valtionmaalle, ei sinne, minne karjalaiset suvut haluaisivat palata omille mailleen.

Karjala on laajempi alue kuin 50 itsenäisen valtion pinta-ala. Karjalaan mahtuisi miljoonia asukkaita. Kun nykyinen väkiluku vähenee ja suurin osa suomalaisten kylistä on täysin tyhjiä, ja melkein kaikkien asuttujenkin kylien suomalaistontit ovat tyhjillään, voidaan palautettavasta Karjalasta puhua realistisesti "tyhjänä".

Suomalaisten ja venäläisten asumisen tavat poikkeavat toisistaan: venäläiset tiiviisti kerrostaloissa, kesämökit lähekkäin pelloilla, suomalaiset laajalla alueella erillään, kesämökit mieluiten järvien rannoilla.

Tyhjiksi kyliksi on määritelty myös rajavartioston miehittämät kylät
rajavyöhykkeellä.

Venäläisten taloudellinen toiminta keskittyy yleensä jo Suomen kaudella yritysten tai yhteisöjen omistamille maille. Yksityismaat ovat usein jääneet koskemattomiksi. Samalla neuvostoaikaiset navetat, pioneerileirit ja muut laitokset on pääsääntöisesti hylätty ja tyhjennetty. Intressit yksityismaiden hyödyntämiseen ovat usein kokonaan kadonneet.

Koiviston öljysatama ei juurikaan loukkaa suomalaisten sukujen maaomaisuutta, mutta Uuraan öljysataman alle jäi muutamia pieniä omakotitalotontteja. Yhteensä satamat astuvat vain muutaman maanomistajasuvun varpaille.

Karjalan palauttaminen on mahdollista, ja se voisi toteutua kompromissina: laajan alueen uusjako ei sotisi kenenkään oikeusturvaa vastaan.

Asutut kylät  470:
Kannas 351
Laatokan Karjala 119

Tyhjät kylät  814:
Kannas ja saaret 514
Laatokan Karjala 300

Asukkaita vuonna 2002:
Kannas 274 000
Laatokan Karjala 96 000

Asukastiheys  vuonna 2002:
Kannas 27 asukasta/km²
Laatokan Karjala 6.5 asukasta/km²

Tutkimuksen on tehnyt:

Markus Lehtipuu
Suomalainen Matkaopas
http://matkaopas.com

6.1.2005

KETÄ ULKOMINISTERI TUOMIOJA EDUSTAA?

Kansanedustaja Risto Kuisma teki hallitukselle 08.12.2004 kirjallisen kyselyn Karjalan kysymyksestä. Ulkoministeri Tuomioja vastasi kysymykseen alla olevan lainauksen mukaisesti.

++++

Kansanedustaja Risto Kuisman /sd kirjallinen kysymys :

"Onko hallitus varautunut omalta osaltaan mahdolliseen Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueiden asioiden esille ottoon, onko hallituksella suunnitelmia siitä, miten mahdollinen Karjalan ja muiden alueiden palauttaminen Suomeen voidaan toteuttaa ja onko Venäjän halukkuus keskustella Karjalan kysymyksestä muuttunut vuodesta 1999?"

Ministeri Tuomiojan vastaus:

Suomen rajat Neuvostoliiton ja sen oikeudellisen seuraajan Venäjän federaation kanssa on määritelty kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa (SopS 19-29/1947) vuonna 1947. Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä suhteiden perusteista tehdyn sopimuksen (SopS 63/1992) mukaisesti sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.

Hallituksen kanta on tältä osin muuttumaton, eikä Suomella ole aluevaatimuksia minkään maan suhteen. Näin ollen hallitus ei aio ottaa rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille eikä hallituksella myöskään ole suunnitelmia näiden alueiden palauttamisen suhteen. Parhaan lähtökohdan luovutettujenkin alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen luo hallituksen toteuttama lähialueyhteistyö.

ETYKin päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Neuvostoliitolle luovutetuista alueista tai niiden käytöstä voitaisiin neuvotella uudelta pohjalta, jos Venäjällä on tähän valmius. Venäjän halukkuudessa keskustella rauhansopimuksessa määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut muutosta vuoden 1999 jälkeen.

+++

Vastauksen osalta jää ihmettelemään, onko vastaaja Neuvostoliiton vai Suomen ulkoministeri. Kenen asiaa Tuomioja ajaa kannanotollaan ja ketä hän oikein edustaa?

Varmasti lähes sata prosenttia suomalaisista kannattaa rauhanomaisia ratkaisuja ja hyviä naapuruussuhteita. Tällä hetkellä Venäjän (Neuvostoliiton seuraajavaltio) ja Suomen naapuruuden pohjalla on kuitenkin täydellisesti selvittämättömiä asioita: Neuvostoliitto aloitti sodat hyökkäämällä toistuvasti Suomeen, sodan uhrit kuolleina, haavoittuneina ja henkisesti silvottuina, sodan taloudelliset menetykset, Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten pakko-otto, sotakorvaukset, ns. saksalaisen omaisuuden palautusvaatimus,  Lapin tuhot, Porkkalan hyväksikäyttö, kotimaan pakolaisten eli evakkojen kärsimykset.

Tämän lisäksi sotia seurasi ahdistava Pariisin pakkorauha, kylmän sodan kausi, ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomitsemisen pakko, suojeluskuntien ja lottien toiminnan lopettaminen. Kaikki nämä asiat ovat edelleen täysin keskustelematta ja korjaamatta.

Tästä huolimatta ulkoministeri viittaa ETYK:n päätösasiakirjaan ja puhuu sen loukkaamattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamisesta. Missä on ihmisoikeuksien ja alueen koskemattomuuden loukkaamattomuuden oikeus Suomen osalta? Mistä johtuu, että Suomen ulkoministeri katsoo näitä oikeuksia vain Venäjän näkökulmasta?

Kaksi miljoonaa suomalaista haluaa palautusasian esille. Tällä näkymällä tämä määrä ylittää 50 % viimeistään tulevan syksynä. Kenen valtuutuksella ja oikeutuksella ulkoministeri puhuu kieltäessään jyrkästi näin suuren suomalaisjoukon oikeudet?

Ulkoministeri on markkinoinut itseään ihmisoikeusaktivistina ja ihmisyyden pitäisi olla hänelle siten tärkeä asia. Suomalaisen oikeusjärjestyksen mukaan yksikin vääryyttä kärsinyt on oikeutettu saamaan asiansa esille. Ulkoministerille ei parin miljoonan kansalaisen käsitys vääryyden kärsimisestä näytä merkitsevän mitään. Missä on ulkoministerin ihmisyys tässäkin asiassa?

Viittaus lähialueyhteistyön tiivistämiseen on kummallinen. Edellä kuvattujen Suomen kokemien menetysten jälkeen Suomi on viimeisen 10 vuoden aikana lahjoittanut Venäjälle yli 1 miljardi. euroa lähialuerahana. Pieni Suomi siten rahoittaa luonnonvaroiltaan maailman rikkainta valtiota.

Lyhyt kertaus siitä, mikä oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen kokoerosuhde antanee pohjaa sille, kumman valtion tulisi antaa aitoa tukea toiselle valtiolle.

Vuonna 1939 Neuvostoliiton väkiluku oli kokoluokkana 200 miljoonaa ja Suomen 3.67 miljoonaa eli Suomen väestö oli 1.8 % Neuvostoliiton väestöstä. Neuvostoliiton pinta-ala oli noin 22 402 200 km2 ja Suomen noin 337 000 km2 eli Suomi oli noin 1.5 % Neuvostoliiton pinta-alasta. Pakkoluovutetuilla alueilla asuu nyt noin 0.28 % Venäjän väestöstä. Valtaosa Karjalasta on romahtanutta yhteiskuntaa ja raunioituvia alueita. Noin 1 000 kylää on tyhjillään.

Ulkoministeri Tuomiojan loppukappale epätoivottavista (?) toiveunista Venäjän suhteen osoittaa sellaista passiivisuutta, Suomen edun halveksuntaa ja etukäteen antautumista, ettei sitä voisi odottaa EU:n jäsenvaltiolta ja asiansa ja sopimuksensa asiallisesti hoitaneen maan edustajalta. On pelottavaa, jos valtion ja sen kansalaisten etua hoidetaan tuijottamalla peruutuspeiliin ja antautumalla naapurimaan tahdon alle.

On hyvä muistuttaa ulkoministerille, että sekä ETYK:n päätösasiakirjan että ns. Naapuruussopimuksen perusteella myös Suomi voi olla aktiivinen ehdottajaosapuoli - myös silloin, kun kyseessä on Suomen etu.

Ulkoministeri Tuomiojan vastaus, joka ilmeisesti heijastaa istuvan hallituksen käsitystä asiasta, sopisi ehkä 1970-luvun liturgiaan, mutta ei enää 2000-luvun Suomeen. Olisiko jo tarpeen aikaansa muutos?
_ _ _ _ _

Samaa kysyn minäkin. Näyttää siltä, että Ulkoministeriön ajattelua ohjaavat ylivarovaisuus, aloitekyvyttömyys sekä juuttuminen 1970-luvulle.

28.12.2004

26.12.2004 maailma sai kuulla järkyttäviä uutisia Aasian maanjäristys- ja hyökyaaltokatastrofista. Päivä päivältä uutiset ovat synkentyneet ja tätä kirjoitettaessa kuolonuhrien määrä on jo yli 50 000. Surunvalitteluni kaikille ihmisille, jotka ovat joutuneet kärsimään tästä hirveän mittaluokan onnettomuudesta.
Kun totuus aikanaan tulee selville, saattaa olla kyse maailmanhistorian suurimmasta katastrofista.
Kristittynä uskon, että on kyse myös Jeesuksen ennustusten toteutumisesta. Jeesus mainitsi lopunajan puheessaan (esim. Matteuksen luku 24), että ennen hänen tuloaan ja tämän aikakauden loppua on oleva tiettyjä merkkejä, joita hän kutsui synnytystuskien aluksi. Yksi näistä apokalyptisistä merkeistä olisi oleva maanjäristykset, joita tulisi olemaan joka puolella, kuten Matt.24:7 kertoo Jeesuksen sanoneen.
Mitä on sitten syntymässä?
On syntymässä Jumalan valtakunta maan päälle, jonka kuningaskunnan Jeesus tulee perustamaan maan päälle. Silloin ovat maailmasta loppuneet niin sodat kuin tauditkin, niin maanjäristykset kuin rikoksetkin.
Mutta ennen kuin me pääsemme tuohon rauhan valtakuntaan, maapallo ja sen ihmiset joutuvat käymään kosmisen rankan synnytysprosessin läpi, johon kuuluu paljon kipua ja tuskaa.

25.12.2004

WorldNetDailyssä oli kiinnostava artikkeli Jeesuksen ulkonäöstä lapsena.
WorldNetDailyn artikkeli (24.12.2004) kysyy: "Miltä Jeesus näytti poikana?

Computer-generated sketch of boy Jesus based on Shroud of Turin (courtesy Retequattro-Mediaset)

Kukaanhan ei tiedä sitä, mutta poliisipiirtäjät ovat pystyneet tekemään luultavasti melko lähelle menevän arvauksen Jeesuksen ulkonäöstä 12-vuotiaana poikana Torinon käärinliinasta otettujen tietokonekuvien avulla.
Italialainen tv-asema Retequattro of the Mediaset Group esitti viime sunnuntaina Jeesuksen lapsuudesta ohjelman, jossa poliisipiirtäjät käyttivät samaa piirrostekniikkaa kuin etsittäessä rikollisia tai kadonneita henkilöitä. Nyt vain asiantuntijat menivät ajassa taaksepäin.
Koko artikkeli on luettavissa englanninkielisillä sivuillani.

24.12.2004

20.12.2004

WorldNetDaily kirjoitti lokakuussa 2004 tekeillä olevasta antikristillisestä elokuvasta "The Beast". Sen pääväite on se, että Jeesus ei ole ollut olemassa.
Historian faktat todistavat toista, mutta joitakin tietämättömiä tällainen hurja väite voi vakuuttaa. Filmin ensi-illaksi on suunniteltu kesäkuun kuudetta päivää v. 2006 eli 06-06-06.
Filmin ohjaaja on entinen fundamentalistikristitty Brian Flemming.
Filmin uskomaton väite perustuu sille käsitykselle, että Jeesuksesta ei olisi muka evankeliumien kirjoittajien lisäksi muiden kirjoittajien uskottavia mainintoja. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Mutta näinhän se on: mikä tahansa valhe uskotaan, jos sitä toistetaan tarpeeksi kauan ja riittävän voimakkaasti.
Koko WorldNetDailyn alkuperäinen artikkeli on luettavissa englanninkielisillä kotisivuillani osoitteessa www.kolumbus.fi/jouko.piho/english/english.htm .

19.12.2004

Sain tänään valmiiksi englanninkielisten sivujeni uudistamistyön. Tervetuloa tutustumaan lopputulokseen osoitteessa www.kolumbus.fi/jouko.piho/english/english.htm .
Englanninkielisillä sivuillani on osittain samaa aineistoa kuin suomenkielisilläkin sivuillani, mutta siellä on myös sellaista materiaalia, jota ei ole suomenkielisillä sivuillani.
Vaihdoin samalla sivustoni nimeä. Entinen nimi oli Balanced Bible Teaching. Uusi nimi on Jouko Piho Ministries. Ajattelin jättää tuon Raamatun opetukseen liittyvän nimen pois, koska sivuillani on paljon muutakin aineistoa kuin Raamatun opetusta.
Samasta syystä vaihdoin tämän suomenkielisenkin sivuston nimeä. Entinen nimi oli Raamatun opetusta/Jouko Piho. Uusi nimi on vain Jouko Piho.

16.12.2004

Hannu Taipale kritisoi 15.12.2004 Kirkko ja Kaupunki -lehdessä suomalaisen median, varsinkin Helsingin Sanomien, vinoutunutta, puolueellista ja ei-objektiivista tiedonvälitystä Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa. Olen Taipaleen kanssa samaa mieltä. Seuraavassa otteita Taipaleen kirjoituksesta.

" Toisen intifadan alettua kokosin Helsingin Sanomien otsikot vajaan vuoden ajalta. Yli 200:ssa niistä israelilainen tai juutalainen tappoi, tuhosi ja pommitti. Pommit ja luodit - eivät arabit, "palestiinalaiset" tai etäämpää tulleet muslimiveljet - tappoivat, silpoivat ja haavoittivat juutalaisia bussipysäkeillä, busseissa, diskoissa, hotelleissa ja leikkikentillä. Eikä aina edes ihmisiä vaan lukumääriä. "Pommi surmasi 23." Vain kahdessa tapauksessa 200:sta arabit käyttivät aseita tai pommeja. Monissa taisteluissa israelilaisia vain kuoli - ilmeisesti vanhuuttaan tai säikähdettyään taistelujen melskettä.
   Uutisten sisältö osoitti saman: Pahat juutalaiset tappavat rauhaa rakastavia, viattomia arabeja ja kuolevat itse luoteihin ja räjähdyksiin, joita ei mikään syyntakeinen subjekti ole aiheuttanut. Myös STT:n, radion ja television uutiset todistavat, että Lähi-idän väkivaltaisuuksissa on lähes aina yksi syyllinen, Israel. Arafat-terroristien hyökättyä lastenkotiin Israelissa ja heiteltyä lapsia neljännestä kerroksesta alas HS kertoi 20 lapsen kuolleen Israelin hyökättyä kouluun. Uutisen lopussa oli muutama rivi arabiterroristien hyökkäyksestä lastenkotiin aiemmin.
   Ei ole siis kyse Israel-vastaisuudesta tai antisemitismistä, kun media näin asiallisesti raportoi, miten pommit tappavat pahoja israelilaisia ja pahat israelilaiset tappavat taistelupaikoilla ja bunkkereissa leikkiviä viattomia arabilapsia ja siviilejä. Tiedotuksemme noudattaa yleiseurooppalaisia Lähi-itä-uutisoinnin normeja."

12.12.2004

KANSANEDUSTAJA KUISMA KYSYY PALAUTUKSESTA

Kansanedustaja Risto Kuisma (sdp) on jättänyt
08.12.04 hallitukselle kirjallisen kysymyksen
Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten
palauttamisesta.

+++

Nyt jo entinen Neuvostoliitto anasti toisessa maailmansodassa Suomelta Karjalan ja eräät muut alueet. Sadattuhannet suomalaiset menettivät kotinsa ja maansa. He joutuivat muuttamaan pois kotiseudultaan. Neuvostoliitolla ei ollut anastukseen mitään muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Tämä suuri vääryys ja epäoikeudenmukaisuus on edelleen korjaamatta.

Maamme hallitukset eivät ole olleet viime aikoina aktiivisia etsimään keinoja Karjalan palauttamiseksi. Menneinä vuosikymmeninä silloiset hallitukset onnistuivat palauttamaan Porkkalan alueen ja pitivät esillä mahdollisuutta myös muiden alueiden palautukseen.

Neuvostoliiton hajottua tämän vuosikymmenen alussa olisi ollut hyvä mahdollisuus Karjalan kysymyksen esille ottoon. Tällöin Baltian maat saivat takaisin itsenäisyytensä oman aktiivisuutensa ansiosta. Silloin Suomen johto oli passiivinen ja valmistautumaton avautuneeseen tilaisuuteen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kehitys on jatkunut Venäjän federaatiossa. Venäjällä on muun muassa presidentti Jeltsinin toimesta tuomittu Stalinin Neuvostoliiton toimet Suomea vastaan.  Muutenkin Venäjä on tehnyt eroa Stalinin Neuvostoliiton toimintaan.

Itärajan takana vallitsee rappio. Siellä asuvan väestön vaikeudet ovat sellaisia, ettei Venäjällä ole mahdollisuutta omien vaikeuksiensa keskellä niitä korjata. Tämä tilanne antaa mahdollisuuden etsiä sellaista ratkaisua, joka toisaalta täyttää kokonaan tai osittain suomalaisten toiveet, on Venäjän hyväksyttävissä ja pelastaa Karjalan ja muut luovutettavat alueet ja niiden väestön nykyiseltä rappiolta.

Silloinen ulkoasiainministeri Tarja Halonen vastasi kirjalliseen kysymykseeni (KK 596/1999) Karjalan kysymyksestä vuonna 1999 muun muassa seuraavasti: "Päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei siten voida sulkea pois mahdollisuutta, että Neuvostoliitolle luovutetuista alueista tai niiden käytöstä voitaisiin neuvotella uudelta pohjalta, jos Venäjällä on tähän valmius. Venäjä ei kuitenkaan ole halukas keskustelemaan rajojensa muuttamisesta."

Suomen on etsittävä aktiivisesti ratkaisua, joka on sekä Suomen että Venäjän etujen mukainen.

Onko hallitus varautunut omalta osaltaan mahdolliseen Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueiden asioiden esille ottoon ja onko hallituksella suunnitelmia, miten mahdollinen Karjalan ja muiden alueiden palauttaminen Suomeen voitaisiin toteuttaa sekä onko Venäjän halukkuus keskustella Karjala kysymyksestä muuttunut vuodesta 1999?

11.12.2004

Maailmalla levisi 9.12.2004 uutinen, jonka mukaan yksi maailman johtavista ateisteista, brittiläinen 81-vuotias filosofian professori Antony Flew on tarkistanut kantojaan ja uskoo nyt älykkääseen suunnitteluun tai jonkinlaiseen Jumalaan. Flewin mukaan esim. DNA:n uskomaton monimutkaisuus osoittaa, että elämän synnyssä on täytynyt olla älykkyyttä mukana. Alla joitakin katkelmia englanninkielisestä uutisesta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://ap.tbo.com/ap/breaking/MGB5UU1EJ2E.html .

NEW YORK (AP) - A British philosophy professor who has been a leading champion of atheism for more than a half-century has changed his mind. He now believes in God - more or less - based on scientific evidence, and says so on a video released Thursday.

At age 81, after decades of insisting belief is a mistake, Antony Flew has concluded that some sort of intelligence or first cause must have created the universe. A super-intelligence is the only good explanation for the origin of life and the complexity of nature, Flew said in a telephone interview from England.

- - -

Yet biologists' investigation of DNA "has shown, by the almost unbelievable complexity of the arrangements which are needed to produce (life), that intelligence must have been involved," Flew says in the new video, "Has Science Discovered God?"

9.12.2004

Uudistetut kotisivuni ovat nyt valmiina. Muutin ennen kaikkea rakennetta ja ulkoasua. Uskon, että voin tällä uudella sivustollani palvella paremmin lukijoitani, sekä säännöllisiä että satunnaisia sivuillani kävijöitä.

27.11.2004

Kirjaprojektini on edistynyt hyvin. Olen nyt menossa elämäkerrassani vuodessa 1993. Sivuja on kertynyt jo tähän mennessä runsaasti, paljon enemmän kuin aluksi ajattelin. Näyttää siltä, että kirjastani tulee n. 500-sivuinen.
Julkaisuajankohta on mennyt uuteen harkintaan. En ole enää varma siitä, että kirja tulisi markkinoille ensi vuonna 2005. Voi olla, että lykkään julkaisemista vuoteen 2006 tai 2007.

23.11.2004

Tässä lisää ProKarelian julkaisemaa hyvää Karjala-asiaa. 

Pääministerin haastattelutunti sunnuntaina 21.11.04
SORTUUKO VANHANEN TOIVOTTOMUUTEEN?

Pääministerin haastattelutunnilla 21.11.04 toimituspäällikkö Pekka Ervasti ja päätoimittaja 

Jorma Hernesmaa kysyivät Karjalasta ja siitä äärimmäisestä varovaisuudesta, millä 

pääministeri Vanhanen ja hallitus suhtautuvat tähän asiaan.

Pääministeri sementoi Suomen tulevaisuuden 1948 allekirjoitettuun Pariisin 

rauhansopimukseen, joka hänen mukaansa toimii edelleenkin Venäjän ja Suomen välisen yhteistyön pohjana.

Eikö EU-jäsenyydellä olekaan mitään merkitystä Suomen kannanotoissa ja esiintymisessä? 

Tämä sementointi halvaannuttaa erityisesti sodanjälkeisten kipupisteiden käsittelyä. Ei 

ihme, ettei ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioita ole purettu tai Karjalan 

palautuksesta edes keskusteltu. Hallitus toimii asian salpaajana vastoin kahden miljoonan kansalaisen mielipidettä.

OVATKO PAKKORAUHAN EHDOT IKUISET?

"Silloiset päättäjät taipuivat sellaisiin rauhanehtoihin". Mitä muita mahdollisuuksia heillä 

silloin oli säilyttää Suomi elossa? Vaihtoehtoina oli allekirjoittaa kohtuuttomat rauhanehdot 

tai kuolla. Tässä pakkorauhassa Länsiliittoutuneet myivät Suomen omien etujensa vuoksi Neuvostoliiton etupiiriksi.

Onko meillä yhä edelleen vain yksi toimintamalli jäljellä - jatkuva alistuminen jo kuolleen Neuvostoliiton tahtoon? Onko meidän edelleenkin hyväksyttävä sodan seuraukset 

sellaisinaan, eikö meillä itsenäisenä valtiona olekaan oikeutta hakea itsellemme oikeutta?

Onko pääministeri yhä jatkosodan poterossa havaitsematta, että muu maailma ympärillä 

on hakenut ja hakee itselleen oikeutta vääryyksistä. Vain Suomi pitää tiukasti kiinni 

Neuvostoliiton kuvitelluista eduista omien legitiimien etujen kustannuksella.

Tämä sementointi ei kuitenkaan ole aukotonta. Jostain syystä virolaisia itsenäisyydestä 

varoitellut presidentti Koivisto yksipuolisesti irtautui Pariisin rauhansopimuksen eräistä sotilasartikloista.

On vaikea ymmärtää, että täysin alistuneen lausunnon antaja on itsenäisen, läntisiä arvoja kunnioittavan maan pääministeri. Vielä vähemmän voi kuvitella, että kyseessä on EU-maan johtava virkamies.

Pääministeri ehkä voi hyväksyä alistumisen vääryyden alle, mutta Suomen kansa ei sitä 

hyväksy. Kansan oikeudentunto sanoo, että asiat tulee korjata ja vanhat vääryydet selvittää.

Pääministerin pelko ottaa avoimia asioita esille muistuttaa rikoksen uhria, joka koston 

pelossa 

ei uskalla tehdä rikosilmoitusta, ja siten suosii rikoksen jatkumista. Tässä tapauksessa 

rikoksen uhrina on koko Suomi ja sen kansa. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja aiheutti suunnatonta tuhoa. Näyttää siltä, että taloudellisia tuhoja huomattavasti suurempi on ollut henkinen tuho.

SUOMI ON OUTO LINTU

Suomi on outo lintu omien etujensa puolustajana. Sopimus, olkoon se kuinka asiattomissa olosuhteissa tahansa tehty, näyttää olevan pyhä, eikä sitä edes pyritä korjaamaan. Onko 

tämä suomalaista suoruutta ja rehellisyyttä? Muualla sellaista käyttäytymistä kutsutaan typeryydeksi.

Miten olisi käynyt Baltian maille tai muille Neuvostoliiton satelliiteille, jos siellä olisi ollut suomalainen päämies 15 vuotta sitten? Ne yhä huokailisivat toimeentulon rajamailla 

Venäjän alamaisena ja miettisivät, että vapauden ikkuna oli aukeamassa, mutta johtajamme 

itse sulkivat sen.

Koivisto jarrutteli, etteivät Baltian maat saa ryhtyä elämöimään itsenäisyydellä, Venäjä voi 

kostaa ja hyökätä. Nyt Viro on EU:n jäsen ja Naton jäsen. Onko Venäjä hyökännyt? Onko 

ihmisten elämisen taso huonompi?

KUKA ELÄMÖI SODALLA?
 
Mistä pääministeri on kehittänyt käsitteen sodalla elämöimisestä, kun puhutaan Karjalan palautuksesta? Kuka Suomessa elämöi sodalla? Tietojemme mukaan ei kukaan. Miksi kansaa 

pitää pelotella tunnepohjaisella vihollisen maalaamisella?

Palautusjärjestöt eivät ole pyrkineet käynnistämään neuvotteluja Venäjän kanssa rajojen palauttamisesta, vaan jättävät sen istuvan valtiojohdon vastuulle. Suomen valtiojohto ei ole pitänyt tapana elämöidä sodalla, joten voitaneen arvioida, ettei tämänkään hetkinen valtiojohtomme sitä tee.

Suomessa on kaksi miljoonaa kansalaista, jotka haluavat, että Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen otetaan hallitusohjelmaan ja sitä ryhdytään määrätietoisesti viemään eteenpäin rauhanomaisesti EU:n ja muiden läntisten maiden tuella 

sekä Venäjän kanssa yhteistyössä.

Jos joku kokee tällaisen toiminnan sodanlietsontana tai aggressiona, on käsitteiden tarkistus tarpeen. Ellei Suomen hallitus ota näin suuren kansalaisjoukon mielipidettä huomioon, 

voidaan perustellusti kysyä, kenen etua hallitus ajaa. Mikä estää asian edistämisessä? Onko kyseessä vanha kummitus, Venäjä-pelko, vai ovatko kyseessä yksityiset intressit, joiden 

olemassaolosta ei olla tietoisia?

Ovatko suurlähettiläs Grininin ja entisen suurlähettiläs Derjabinin varoitukset ja painostus tuottaneet tulosta?

PALJON POSITIIVISIA RAJANEUVOTTELUJA

Pääministeri on oikeassa, että maailmalla on paljon esimerkkejä siitä, kun rajoista on 

lähdetty neuvottelemaan. On saatu paljon positiivisia tuloksia aikaan. Ei ehkä tarvitse 

luetella niitä 15 maata, jotka itsenäistyivät Neuvostoliiton hajotessa.

Aivan uutena esimerkkinä on Kuriilien saarten palautus, jonka Venäjä ja Japani ovat sopineet. 

Ellei Japani olisi sinnikkäästi pitänyt kiinni oikeuksistaan, vaan olisi toiminut suomalaisittain, 

ei tässäkään asiassa olisi tapahtunut mitään positiivista.

Venäjä on palauttanut Kiinalle maa-alueen. Oliko sekin väärää elämöimistä? Vai onko siten, 

että vain suomalaiset elämöivät sodalla, kun he asiallisesti haluavat neuvotteluja vääryydellä otetun oman omaisuuden palauttamisesta?

Palautus on sekä Suomelle että Venäjälle erittäin myönteinen operaatio esim. taloudellisesti 

ja poliittisesti? Kuinka sellainen  toiminta, joka tähtää molempien osapuolten hyötyyn, voisi aloittaa uuden sodan?

Suosittelemme pääministerille syvällistä mietintää siitä, mikä on Suomen etu ja kenen etua hallitus ajaa. Toivomme pääministeri Vanhasen vastaavaan kolmeen kysymykseen:

1. Hyväksyykö pääministeri ja Suomen hallitus koetun suuren vääryyden jatkumisen, vaikka 

olisi mahdollista ratkaista asia molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla rauhanomaisesti?

2. Mistä pääministeri tietää, ettei Venäjän kanssa voi neuvotella rauhanomaisesti alueluovutuksista, kun presidentti Kekkosen jälkeen Suomi ei ole ottanut asiaa esille? Jos 

asia on otettu esille, niin koska se on tapahtunut, kenen kanssa, miten tähän keskusteluun 

on valmistauduttu ja mitä vastauksia on saatu?

3. Kaksi miljoonaa suomalaista haluaa neuvotteluja Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta. Miksi pääministeri ja hallitus täydellisesti torjuvat näiden ihmisten perustellut toiveet?

21.11.2004

Tänään tuli taas lisää hyviä uutisia Venäjän uudenlaisesta toiminnasta

VENÄJÄ PALAUTTAA 2 KURIILIEN SAARTA

Venäjän ykköskanavan pääuutisten mukaan
(21.11.04) Venäjä ja Japani ovat päässeet
sopimukseen Kuriilien saarten
palauttamisesta.

+++

Venäjän ja Japanin välisen rauhanteon yhteydessä Venäjä palauttaa Habomain saariryhmän 
ja Shikotan saaren.

Jatkossa "toimitaan terveen järjen mukaan". Tämä merkinnee sitä, että siirtymävaiheen 
jälkeen myös loput kaksi saarta tullaan palauttamaan.

Neuvotteluissa on tunnustettu, että saaret ovat alun perin kuuluneet Japanille, vaikka niillä 
on ollut useita eri vaiheita.

Näiden kahden Kuriilien saaren palauttaminen tuo esille täysin uuden, positiivisen puolen 
Venäjän toiminnassa.

Suomessa on perusteltua odottaa, että Venäjän uusi politiikka johtaa myös asiallisiin neuvotteluihin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.

Venäjän avaus Kiinassa ja Japanissa merkinnee myös sitä, että suomalaiset poliitikot nyt 
ryhtyvät avoimesti puhumaan pakkoluovutetuista alueista Suomen näkökulmasta.

Tämä enteilee puolestaan sitä, että Suomessa ryhdytään myös käsittelemään muita Stalinin 
ja Neuvostoliiton ajoista johtuvia kansallisia kipupisteitä, kuten ns. sotasyyllisyyttä, asekätkentää, sotakorvauksia, suojeluskuntia, lottia ym. Suomen pelastumisen kannalta 
tärkeitä asioita.

[Uutisen Kuriilien palauttamisesta välitti Vladimir Rugojev Kouvolasta].

18.11.2004

Alla on ProKarelian julkaisema tiedote Venäjän muuttuneesta suhtautumisesta Kuriilien 
palautusasiassa ja siitä, mitä tekemistä tällä asialla on Karjalan palautuksen kanssa.

Tiedote: 18.11.04, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net  ProKarelia
office@prokarelia.net

KURIILIT JA KARJALA

Venäjän ulkopoliittinen asennoituminen
sodanaikana pakko-otettujen maiden palauttamiseen
näyttää muuttuneen positiiviseen suuntaan.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on kertonut
välttämättömyydestä solmia Japanin kanssa
rauhansopimus ja päästä ystävällisiin suhteisiin
naapureitten kanssa (Delfi 14.11.04).

+++

Tämä välttämättömyys kertoo siitä, että avoimet aluekysymykset on koettu ongelmiksi ja 
paine niiden ratkaisemiseksi kasvaa. Paine on luonteeltaan ainakin poliittista ja taloudellista. Venäjällä on myös merkittävä tarve häivyttää Tshetshenian kysymys kokonaan taka-alalle.

Kiinan kanssa Venäjä on jo edennyt myönteisesti rajaongelmien osalta. Seuraavana kohteena näyttää olevan Kuriilit. Moscow Newsin mukaan (16.11) ulkoministeri Sergei Lavrov on 14.11 luvannut palauttaa Kuriilien saarista kaksi Hrutsevin aikana annetun lupauksen mukaisesti.

Japani kuitenkin UPI:n mukaan (17.11) kieltäytyy hyväksymästä presidentti Putinin ehdotusta 
vain kahden saaren palauttamiseksi. - Rauhansopimusta ei voida allekirjoittaa, ennen kuin on tehty selväksi, keille neljä saartaa kuuluu, on pääministeri Juichiro Koizumi sanonut UPI:n
mukaan.

Japani siten vaatii kaikkien neljän saaren palauttamista. Presidentti Putin on toistaiseksi vahvistanut pitäytyvänsä vain 1956 solmitussa Neuvostoliiton ja Japanin välisessä 
sopimuksessa, jonka mukaan Habomain saariryhmä ja Shikotan saari palautetaan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen.

Kuriilien saarten kysymys on luonteeltaan erilainen kuin Karjalan kysymys. Japani itse kuului hyökkääjävaltioihin, minkä vuoksi aluekysymys ei ole yhtä selvä kuin Karjalan osalta.

Viime aikoina ei julkisuudessa ole tuotu esille sitä taloudellista panosta, minkä Japani on 
valmis uhraamaan saadakseen Kuriilit takaisin. Aikaisemmin ilmassa on ollut mm. 10 mrd. 
euron tasoa oleva panostus Siperian tai muun Venäjän alueen kehittämiseen. Kyse tuskin on lahjoituksesta, vaan todennäköisemmin erittäin merkittävistä japanilaisista sijoituksista 
Venäjän kannalta taloudellisesti strategisten kohteiden kehittämiseen.

Kuriilien kysymyksestä ja sen etenemisestä on Venäjällä uutisoitu ja keskusteltu paljon 
viime päivinä. Samassa yhteydessä on usein tuotu esille kysymys Karjalan palauttamisesta. Vladimir Rugojevin sormituntuman mukaan - Puolet mielipiteistä on palauttamisen puolesta 
ja puolet vastaan.

Jos näistä keskusteluista voisi vetää johtopäätöksen, Karjalan palautus on Venäjällä 
suositumpi toimenpide kuin Suomessa. Kuulostaa todella hämmentävältä. Suomi oli 
Neuvostoliiton ja Stalinin totalitarismin rikosten uhri, ja on edelleen.

Entinen suurlähettiläs Derjabin kehotti suomalaisia kiitollisuuteen siitä, miten paljon Venäjä 
on Suomelle antanut. Luettelosta jäivät päällimmäisinä mieleen itsenäisyys, sotakorvausten puolittaminen ja taloudellinen hyvä kehitys. Jos esim. sotakorvausten maksaminen on niin siunauksellinen toimenpide, Venäjähän voi hyvin nyt palauttaa pakkoluovutetut alueet ja 
maksaa sotakorvaukset korkoineen ja indeksikorotuksineen takaisin. Eiköhän Suomi olisi 
valmis sijoittamaan rahat pakkoluovutettujen alueitten rakentamiseen ja osittain Venäjän teollisuuden ja talouden kehittämiseen.

Yhä useammalta taholta tuodaan esille pakkoluovutettujen alueitten palauttamisen 
merkitystä. Vasta vanhojen vääryyksien korjaaminen luo pohjaa aidosti hyville 
naapuruussuhteille. Se on ainoa pohja lähteä rakentamaan aidosti ystävällisiä suhteita 
maitten välille. Suomen ja Venäjän suhteet voivat poliittisella tasolla olla hyvät, mutta 

ainakaan Suomen kansan mielessä ystävyyttä ei voi rakentaa väkivaltaisuuksien ja 
alueryöstöjen pohjalle.

Usein on sanottu, että Koiviston ja Uuraan satamat estävät Karjalan palautuksen. Venäjällä 
on tällä hetkellä laajoja suunnitelmia moninkertaistaa alueen öljynvientikapasiteetti. Eivät 
edes nämä suunnitelmat voi olla esteenä palautukselle, sillä onhan Suomessa tälläkin 
hetkellä etabloituneina useita venäläisiä yrityksiä. Satamat olisivat venäläisiä yrityksiä 
Suomessa. Kaikille Itämeren osapuolille olisi edullista, että Karjalan satamissa olisi 
voimassa Suomen ja EU:n ympäristönormit.

On positiivinen asia, jos Venäjä ja Japani pääsevät Kuriileista sopimukseen. Se osoittaa 
Venäjältä kykyä ajatella uudella tavalla. Se luo pohjaa talouden kehittymiselle ja 
rauhanomaiselle, yhteistyöpohjaiselle kehitykselle myös Karjalassa ja muilla 
pakkoluovutetuilla alueilla.

16.11.2004

Olen uudistamassa kotisivujani. Kävin eilen ja tänään FrontPage 2000 -kurssilla, jonka

innostamana olen päättänyt saattaa kotisivuni aivan uuteen uskoon. Sisältö tulee olemaan

pääpiirteittäin samanlaista kuin nytkin, tosin jotakin uutta tulee, mutta ennen kaikkea 

ulkoasu ja käytettävyys tulevat parantumaan. Kun uusi sivustoni on kohta puoliin valmis, olisi mukava saada siitä sitten palautetta. Siihen asti, koetetaan jaksaa tätä syksyn pimeyttä. 

Kyllä se tästä.

9.11.2004

Sain tänään käsiini alla olevan kirjoituksen, jossa Eija-Riitta Korhola tuo todella erilaisen

näkökulman taannoiseen komissiokiistaan. Korholan kirjoituksen perusteella Rocco Buttiglione

ei olekaan sellainen kuin miksi media on hänet esittänyt.

"Viime kerralla kaksi viikkoa sitten kerroin komission valintakriisistä Strasbourgin 

täysistuntoviikolta tilanteessa, jossa vasta odotimme komissiokiistan ratkeamista. Odotus päättyikin siihen, että komission puheenjohtaja Barroso päätti ratkaista kiistatilanteen 

pyytämällä parlamenttia lykkäämään äänestystä, koska hän oli laskenut ääniä ja tajunnut, 

ettei komissio saisi parlamentin enemmistöä taakseen. Lopulta Italian ehdokas Buttiglione 

ilmoitti jäävänsä syrjään ja ensi viikolla me äänestämme Strasbourgissa uudesta komissiosta, jonka kokoonpanoon Buttiglione ei kuulu.

Näiden tapahtumien jälkeen varmaan jokainen eurooppalainen on oppinut tietämään kuka on Rocco Buttiglione. Vai onko?

Olisi tavallisesti tarpeetonta jumittua yksittäiseen komissaarikandidaattiin, mutta tarina on 

paljon kummallisempi kuin pinnalta katsoen näyttää. Monihan kuvitteli, että parlamentti siirsi syrjään berlusconilaisen sekopään, joka on ladellut törkeyksiä yksinhuoltajia, naisia tai 

homoja kohtaan. Mutta koska ensimmäistäkään näyttöä tällaisista lausunnoista ei ole 

olemassa, vaan ainoastaan huhuja ja juoruja, tarinaa on vaikea ohittaa.

Koko juttu alkoi siitä kun kuukausi sitten Buttiglione oli valiokunnassa kuultavana ja yksi 

vihreä hollantilaismeppi kysyi miten mies, joka pitää homoutta syntinä, voisi ajaa homojen 

asiaa sisä- ja oikeusasioiden komissaarina. Hän vastasi, että vaikka hän sanoisikin, että homoseksuaalisuus on synti, eihän se vaikuttaisi hänen politiikkaansa ellei hän sanoisi että 

se on rikos, ja että hän on täysin sitoutunut siihen EU:n perusoikeuskirjan lähtökohtaan, 

ettei ketään saa syrjiä sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Toinen meppi kysyi 

avioliiton määritelmää, ja kun Buttiglione viittasi sanan latinalaiseen alkuperään, äidin 

suojeluun, se katsottiin naisen vähättelyksi. Ja jostain lähti huhu, että hän olisi moittinut 

yksinhuoltajaäitejä pahoiksi. Buttiglione kiisti koskaan sanoneensa sellaista.

Kun kohu nousi siitä, mitä Buttiglionen sanottiin sanoneen, se sai uskomattomia piirteitä. 

Harva tarkisti enää faktat vaan provosoitui huhuista. Buttiglionen sanatarkat vastaukset voi muuten käydä lukemassa kotisivuiltani. Moni tuomitsi Buttiglionen lukematta 

ensimmäistäkään riviä siitä, mitä hän oli oikeasti sanonut, vaikka meillä olisi ollut sanatarkat dokumentit saatavilla.

Ennen täysistuntoviikkoa Buttiglione oli kirjoittanut kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi sanavalintojaan valiokunnassa: tuossa yhteydessä hänen ei olisi pitänyt edes mainita 

syntisanaa, koska se ei kuulu politiikkaan lainkaan. Tosin Buttiglione ei ollut sitä esiin nostanutkaan vaan vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen. Mutta anteeksipyyntö ei 

tehonnut, armoa ei saatu.

Tunnelma parlamentissa kaksi viikkoa sitten oli pahinta, mitä olen politiikassa koskaan 

nähnyt, salissa Buttiglionea pilkattiin ja halveksuttiin. Sitä kuvaavat hyvin erään 

slovakialaisen kollegan sanat tapahtumia seuratessa. Tämän mepin uskovainen isä oli ollut kommunistien lähettämänä vankilassa vuosia, hänen isoäitinsä taas natsien lähettämänä keskitysleirillä. Nyt hän oli tullut vapaaseen Eurooppaan ja hän sanoi minulle että täällähän 

on aivan sama ilmapiiri, hän tuntee tämän hengen: se on totalitarismia ja diktatuuria.

Siksi on vaikeata olla hiljaa ja olla sanomatta suoraan: Euroopan parlamentissa tapahtui oikeusmurha, joka tehtiin aivan tavalliselle kristitylle poliitikolle suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden nimissä, syyttäen häntä sanoista ja teoista, joita ei koskaan sanottu tai 

tehty.

Viime perjantain Die Welt haastatteli Buttiglionea hieman rauhallisemmissa merkeissä kovan kohun jälkeen. Tämä 56-vuotias lakimies ja filosofi on harras katolilainen, Italian Eurooppa-ministeri, joka puhuu sujuvasti seitsemään kieltä ja on paavi Johannes Paavali II:n henkilökohtainen ystävä. Buttiglione ei kuulu Berlusconin Forza Italia- puolueeseen vaan on pienemmän keskustaoikeistolaisen ryhmän puheenjohtaja.

Die Welt kysyi mitä Rocco Buttiglione tekisi nyt toisin jos voisi kääntää aikaa taaksepäin. 

Hän vastasi: "Puhuisin toimittajille vähemmän, etenkin epärehellisille toimittajille." Ja jatkoi: 

"Toivon että kokemani epäoikeudenmukaisuus jäisi yksittäistapaukseksi. Sillä jos niin ei ole, olemme kriisissä. Omassa tapauksessani herää kaksi kysymystä: voiko aktiivinen katolilaisen uskon omaava ihminen olla komissaari ja toiseksi, onko Euroopan parlamentilla veto-oikeus hallitusten komissaarivalintoihin."

Haastattelussa hän toisti jälleen kantansa yksinhuoltajaäiteihin. He ovat sankareita 

Buttiglionen mukaan, sillä nykyään olisi niin helppoa saada abortti. Jos nainen päättää pitää lapsen ja kasvattaa hänet yksin, hänen valintansa on moraalisesti arvokas, sanoi tämä mies, 

jota syytettiin julkisuudessa yksinhuoltajaäitien väheksynnästä. Lainaan Buttiglionea lisää: 

"Olen hyvin huolissani, jos tämä minuun kohdistunut henkilökohtainen hyökkäys pakottaisi jäsenmaat muuttamaan perhettä ja avioliittoa koskevia lakejaan. Se olisi kamalaa, koska se vahvistaisi ajatusta eurooppalaisesta supervaltiosta, jota me kukaan emme halua." 

Buttiglione toisti sen mitä sanoi parlamentissakin: ketään ei saa syrjiä seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella, ja totesi hänelle esitetyn kysymyksen synnistä epäreiluksi, 

koska se ei kuulu politiikan keskustelun piiriin. Hän sanoi, ettei itse edes puhuisi synnistä homouden yhteydessä vaan poikkeavuudesta. Synti on subjektiivinen asia ja vain Jumala 

tietää yksittäisen ihmisen tarkan tilanteen. Ja joka tapauksessa, synti ei ole lakiasia. Jos 

kaikki syntiset tuomittaisiin 

lailla, koko ihmiskunta istuisi vankilassa. Politiikan maailmassa on pidettävä huoli syrjimättömyyden periaatteesta, ja siihen hän on täysin sitoutunut.

Seuraajastaan hän totesi, että jos samoja kriteereitä sovelletaan häneen, myös hän lentää 

ulos, niin kuin lentäisivät Euroopan Unionin katolilaiset perustajat Robert Schuman ja Konrad Adenauer.

Strasbourgin täysistuntoviikolla ilmestyi samassa Die Welt-lehdessä yliöartikkeli, joka 

käsitteli komission solmun erityispiirteitä. Saksalainen Die Welt analysoi kolmea 

saksalaismeppiä jotka olivat erityisen näkyviä Buttiglionea kritisoidessaan. Yksi näistä oli vihreiden Daniel 

Cohn-Bendit, Punainen Danny -lempinimeä kantava meppi, joka siirtyi Ranskasta Saksan edustajaksi, kun hänen omat yksityiskohtaiset muistelonsa pedofiilisista kokemuksistaan 

60- ja 70-luvulla lastentarhanopettajana herättivät runsasta kohua ja paheksuntaa 

Ranskassa. Cohn-Bendit kuittasi frankfurtilaisessa lastentarhassa tapahtuneet koskettelut ja sukuelinten paljastelut tuon ajan hengen mukaiseksi Zeitgeist-ilmiöksi. Nyt sama 

Cohn-Bendit syytti kirkkoa ja Buttiglionea epätotuudellisuudesta seksuaaliasioissa. Armoa 

riitti siis Dannylle itselleen, mutta ei Buttiglionelle, joka sentään yritti saada anteeksi vain epäonnistuneita sanavalintojaan, totesi Die Welt.

Mitä tästä opitaan? Politiikka on arvaamatonta peliä, koska ihmiset kuulevat täsmälleen sen 

mitä haluavat. Mieleeni tulee esimerkki lähempää. Kun Suomessa aikoinaan 

presidenttiehdokas Esko Ahon kuultiin välillä kasvattavan lapsiaan puhelimen avulla, hän sai haukkumanimen kännykkä-isä ja soittelu tulkittiin välinpitämättömyydeksi lapsia kohtaan. 

Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhin kohdalla vastaava käytös esitettiin esimerkkinä hänen 

suuresta rakkaudestaan ja huolenpidostaan lapsia kohtaan, ja esimerkkiä kerrottiin 

liikuttuneena Lindhin haudalla.

Kännykkä-äiti oli sankari, kännykkä-isä oli roisto. Ensi viikolla äänestämme uudelleen 

Euroopan roistoista ja sankareista. Tarina jatkuu. Täällä Eija-Riitta Korhola, Bryssel."

8.11.2004

Nimimerkki Keefu kirjoitti alla olevan tarinan Netmissionin keskustelufoorumilla. Jos kertomus 

on totta, menee osa kirkkohistoriasta uusiksi. Minulle on ainakin opetettu ja minä olen

opettajana opettanut jotakin aivan muuta.

Piispa Henrik tuli seurueineen ja sotilaineen kylään ja asettuivat taloksi jo aiemmin 

kristityksi kääntyneen kyläpäällikön ja sukunsa päämiehen Lallin (kristillinen nimi, ilmeisesti väännös Laurentiuksesta) taloon. Lalli oli varakas ja kunnioitettu mies, huolimatta siitä 

että oli kristitty. Lalli joutui lähtemään asioille. Tällä välin Lallin emäntä kestitsi kohteliaasti 

piispaa ja hänen miehiään. Jostain syystä talossa syntyi jotain sanaharkkaa juopuneen 

piispan kännisine seurueineen alettua mellastamaan. Piispa kävi käsiksi Lallin vaimoon ja talonväkeen. "Hurskas" piispa ja hänen sotilaansa raiskasivat Lallin vaimon ja piiat, 

tappoivat miehet, sekä ryöstivät ja polttivat talon. Tämän tehtyään he lähtivät pakosalle, ennen kuin kylänmiehet ehtivät heidät pysäyttää. Kotiinsa palattuaan Lalli huomasi mitä oli tapahtunut ja raivoissaan kokosi sukunsa ja kylänsä miehet takaa-ajoon. Eränkäyntiin 

tottuneet hiihtävät suomalaiset saavuttivat helposti reellä liikkuvan piispan ja tämän jalan liikkuvat miehet Köyliöjärven jäällä. Syntyi taistelu. Suomalaiset voittivat, ruotsalaiset 

sotilaat kaatuivat ja Lalli tappoi kirkolleen ja Jumalalleen häpeäksi olleen piispan kirveellä.

Tämä tarina, siis sen lihavoidut osat ainakin, löydettiin 1800-luvun puolivälissä erään 

kartanon vintiltä. Se oli kansan suusta muistiin kirjoitettu 1500-luvulla, jolloin yllä oleva 

versio Lallin ja Henrikin tarinasta oli vielä kansan suussa elävää perinnettä. Siis vielä 

kolmesataa vuotta tapahtuneen jälkeen. Lihavoidut osat ovat lähteestä, muu on tutkijan päättelyä.

3.11.2004

George W. Bush on voittanut USA:n presidentinvaalit. Minulla oli monta viikkoa sellainen kutina, että Bush vie sittenkin potin, vaikka välillä Kerryn voitto näytti jo melko varmalta.

Bushin ja Kerryn ideologiset erot ovat melko suuret. USA:n kansa onkin hämmästyttävän jakautunut monissa arvokysymyksissä. Täytyy vain toivoa, että Bush voisi jotenkin toimia kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. On kuitenkin vaara, että tämä amerikkalaisten kahtiajako tulee vain syvenemään lähivuosina.

Käytännön sisä- ja ulkopolitiikassa ei kuitenkaan ole ollut eikä olisi nytkään tullut ihmeempiä eroja, olisi presidentiksi valittu kumpi tahansa. Puheet ovat puheita, mutta käytännön tilanteet ja USA:n asema maailmassa asettavat omat rajoituksensa.

Bushin uskoa on sekä arvostettu että arvosteltu. Kun en tunne tarkemmin toisen ihmisen sisäistä elämää, en lähtisi ainakaan kovin sanoin kritisoimaan toisen uskoa. Se, että Bush on tuonut uskonsa johdonmukaisesti ja rohkeasti esille, on minusta ihailtavaa.

1.11.2004

Tämän päivän (1.11.2004) Helsingin Sanomissa Marjatta Möttölä kirjoittaa Tällä viikolla -palstalla otsikolla "Karjala-syksy alkaa Yleisradion kanavilla" mm. kirjailija Eeva Kilvestä seuraavasti: "Miksi te tätä halusitte, kun ette ole pitäneet tästä huolta", kertoi kirjailija Eeva Kilpi miettineensä venäläisistä, kun hän kävi Hiitolassa, Laatokan Karjalassa katsomassa entistä kotikyläänsä.
Kilpi puhui Yleisradion viikko sitten järjestämässä Karjala-seminaarissa myös elinikäisestä evakkoudestaan ja koti-ikävästä, joka seuraa häntä kaikkialle.
Tapahtuma oli alkusoitto Ylen tv-ohjelmistossa näkyvälle Karjala-teemalle, jonka suurin hanke on 10-osainen Muistojeni Karjala.

Se Hesarin tekstistä. Mielestäni Venäjä voisi aivan hyvin antaa Karjalan takaisin Suomelle, koska Venäjällä ei ole tarpeeksi kiinnostusta eikä voimavaroja alueen kehittämiseen.
Suomalaisilta sen sijaan löytyisi sekä halua että voimavaroja Karjalan saattamiseksi uuteen kukoistukseen.

30.10.2004

Karjalan palautus alkaa saada yhä enemmän julkisuutta. Eilisessä TV 1:n A-pisteessä oli professori Heikki A. Reenpää haastateltavana. Reenpää vastasi esitettyihin kysymyksiin viisaasti ja maltillisesti.

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus (22.10.2004) käsittelee myös jämäkästi Karjalan palautusta: "On myös jotain konkreettista, joka on yhä selvittämättä suomalaisten ja venäläisten suhteessa - se hiertää. Samoihin aikoihin ystävyysseuran juhlan aikaan yli 100 000 suomalaista vaati Karjalan palauttamista. Aiemmin marginaaliryhmien asialta vaikuttanut ajatus on saanut yhä laajempaa kannatusta: jo useampi kuin joka kolmas suomalainen, noin kaksi miljoonaa kansalaista, pitää palauttamista toivottavana, mutta 57 prosenttia ei-toivottavana. Tuki asialle on kasvamassa. Julkinen valta vaikenee Karjalasta. Suomalaiset ovat rehtiä ja oikeudentuntoista kansaa. Olemme sodan uhreja, mutta käyttäydymme kuin olisimme syyllisiä. Se voi olla psykologisesti ymmärrettävää, mutta poliittisesti tyhmää ja väärin. On kyettävä sanomaan, että olemme kokeneet suurta vääryyttä: meidät on ryöstetty. Ei sen sanominen ole nykyvenäläisten syyllistämistä. 

Päinvastoin - se puhdistaa. Suhtautuminen naapuriin muuttuisi, jos myös Karjalasta voitaisiin puhua avoimesti. Siihen on hyvä tilaisuus, kun Stalinin rikokset nousevat EU-parlamentin keskustelunaiheeksi vielä tänä syksynä."

28.10.2004

Rick Joyner on ilmoittanut Morningstarin nettisivuillaan, että apostoli ja profeetta Paul Cain 

on langennut alkoholismiin ja homoseksuaalisuuteen, joista hän ei ole luopunut eikä tehnyt parannusta, jonka takia Rick Joyner, Jack Deere ja Mike Bickle näkivät ainoaksi oikeaksi toimenpiteeksi ilmoittaa asiasta julkisesti seurakunnille.

Paul Cain on ollut ns. Kansas City -profeettojen huomattavin edustaja. Hän toimi aikoinaan 

jo William Branhamin työyhteydessä. Vaikka Cain ei hyväksykään Branhamin kolminaisuuden vastaista oppia, pitää Cain Branhamia 1900-luvun suurimpana profeettana. Cain omaksui 

kuitenkin Branhamilta "Latter Rain" -opin (Ehtoosade eli suuri herätys lopunaikana) sekä "Manifested Sons of God" -opin (Jumalan ilmestyspojat eli lopunajan valtavia ihmeitä tekevät superapostolit) eli käytännössä saman kuin "Kingdom now" -oppi eli että Jumalan valtakunta 

tulee ensin voideltujen ihmisten kautta ja vasta sitten Jeesus voi tulla takaisin maan päälle.

Nyt on siis käynyt niin, että Paul Cainin kanssa samaa mieltä olleet henkilöt ovat joutuneet tunnustamaan ja julkistamaan sen surullisen asian, että yksi heidän johtavista apostoleistaan 

ja profeetoistaan on langennut.

Sain itse tietää tästä asiasta erään nettilistan kautta. Muutoin netissä ei ole vielä paljon 

mitään tästä viimeisimmästä tapahtumaketjusta. Löysin ainoastaan Anton Heinin saitin www.apologeticsindex.org/c06.html , joka kertoo Cainin lankeemusilmoituksesta. Niin ja 

tietysti on Morningstarin nettisivu, jonka osoite on: http://www.morningstarministries.org/pages/special_bulletins/oct_2004/SB36_Oct_19.html

Muutoin netistä löytyy paljon tietoa Paul Cainin huomattavasta urasta ennen lankeemusta, 

kuten esim. sivut www.propheticroundtable.org/paulcain.htm .

Laitan alle Apologeticsindexin informaation asiasta englanniksi.

Sadly, in a Special Bulletin posted on the website of Rick Joyner, Joyner, Jack Deere and 

Mike Bickle announce:

24.10.2004

Olin eilen, 23.10.2004,  Joel Hallikaisen ja Seppo Jokisen tilaisuudessa Espoon Leppävaaran kirkossa. Kokouksen nimi oli "Kuka kuivaa kyyneleen?" ja sitä mainostettiin konsertti- ja ihmissuhdeiltana.

Olin lukenut aiemmin lehdistä Hallikaisen uskoontulosta, mutta nyt kuulin häntä livenä ensimmäistä kertaa. Joelin laulut olivat tuttua Hallikaista, mutta lyhyet puheenvuorot olivat 

myös lämpimiä ja vakuuttavia. Mies on selvästi tosissaan olematta silti tosikkomainen tai paatoksellinen.

Terapeutti ja kirjailija Seppo Jokisesta olin ennen kuullut vain nimen. Lähes 60-kymppinen 

Jokinen oli joviaalin tuntuinen ja rauhallinen isähahmo, joka puhui viisaasti ja lempeästi isän kaipuusta kertoen myös omista kipeistä kokemuksistaan, kuten avioerosta ja alkoholismista. 

Molemmat toimivat hyvin yhteen, kuin isä ja poika, ja lopussa lähes koko yleisö nousi 

seisomaan sen merkiksi, että he haluavat esirukousta.

Hallikainen ja Jokinen ovat pitäneet tämäntapaisia iltoja jo 31 ja heillä on kalenteri täynnä 

ensi vuoden heinäkuuhun asti. Seuraavaksi he ovat Sysmässä 24.10., Vammalassa 27.10., Porvoossa 10.11., Tampereella 11.11., Kokkolassa 25.11., Rovaniemellä 26.11., Raahessa 

27.11. ja Kankaanpäässä 2.12.

Voin suositella lämpimästi mukaan menoa. Heidän tilaisuutensa sopivat erityisesti niille, 

jotka vierastavat muutoin hengellisiä tilaisuuksia, koska näissä kokouksissa ei ole mitään hihhulointia tai ääri-ilmiöitä. Vain tavallisia suomalaisia miehiä kertomassa siitä, miten he 

ovat selviytyneet Isän avulla elämänsä vaikeuksista ylös ja eteenpäin.

22.10.2004

Tulin juuri Otaniemen ID-seminaarista.
Seminaari oli hyvä ja ajatuksia herättävä.
Neljä luentoa eivät olleet millään lailla uskonnollisia, vaan tiukan tieteellisiä.
Paul Nelson puhui enemmän tieteen filosofisesti siitä, miten nykyisen tieteen taustalla oleva metodologinen naturalismi ei selitä millään kaikkia ilmiöitä.
Richard Sternberg, joka ei itse ole Älykkään Suunnittelun varsinainen kannattaja (vaikka 

tuleekin näkemyksineen lähelle sitä), vaan evolutionäärinen biologi ja strukturalisti (joka 

näkee erilaisia rakenteita luonnossa) puhui paljon geeneistä ja niissä olevasta informaatiosta.
Mellin-sali ei ollut aivan täysi, mutta yleisöä oli kuitenkin runsaasti.
Juttelin kahvitauolla Pekka Reinikaisen kanssa, joka arveli luentosarjaa vastustetun pääosin tietämättömyyden takia, eli ei oikeastaan tiedetty mitä vastustettiin.
Kaiken kaikkiaan seminaari oli varsin antoisa. Uskon kaikkien mukana olleiden saaneen 

luennoista jotakin ajattelemisen aihetta.

15.10.2004

Otaniemessä järjestetään ensi viikon perjantaina, 22.10., Intelligent Design -seminaari

eli Älykäs Suunnittelu -luentosarja. Seuraavassa TKK:n sivuilta löytynyt mainos:

Helsinki University of Technology
Main building, Mellin-auditorium, Otaniemi
22.10.  klo 14:15-19:15  

Nothing in modern scientific discussion raises controversy and emotions like the question of 

design in biology. This is understandable since the ruling paradigm of natural history is 

Darwinian evolution: random genetic changes guided by natural selection have created all 

the biological complexity. A small but growing number of scientists challenge the 

neo-Darwinian view (doc) and claim that biology is better understood as a product of 

intelligent design. Evolutionary biologist Dr Richard Sternberg and philosopher of science 

Dr Paul Nelson explain the reasons in this lecture series.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ajattelen osallistua.

Merkillistä on se, että joukko TKK:n opiskelijoita on keräämässä adressia, jossa yritetään 

saada kyseinen seminaari peruutetuksi TKK:n tieteellisen maineen ja uskottavuuden takia. 

Taitaa kyseessä olla pelko siitä, että oma kanta voisi vaikka tulla horjutetuksi. Minusta 

tieteen pitää sietää eri tavalla ajattelevia. Jos mennään sensuurilinjalle, ei olla sen kummoisempia kuin 1500-luvun katolinen kirkko, joka tukki Galileo Galilein suun.

9.10.2004

Professori Kari Uusikylä kirjoittaa viimeisimmässä Kotimaa-lehden kolumnissaan (41/2004) 

aiheesta "Hyvä opettaja" lainaamisen arvoista tekstiä. Näin Uusikylä:

"Martti Haavion kristilliseen elämänkatsomukseen perustuva kirja Opettajapersoonallisuus

vuodelta 1948 sisältää yhä päteviä totuuksia. Teoksessa korostetaan opettajan 

kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, nöyryyttä, aitoutta ja pedagogista rakkautta, joka on 

pysyvä eettinen asennoitumistapa: opettaja kasvattaa kaikkia oppilaitaan tahdikkaasti, 

heidän ihmisarvoaan kunnioittaen.

   Jeesus on opettajana suuri esikuva. Hän näytti rakkauden voiman, hän kuvasi miten 

ahneus, itsekkyys, vallanhimo ja omahyväisyys turmelevat ihmisen, hän opetti miten 

pienistä ja heikoista huolehditaan. Jeesus osoitti, että opettaja saa tarpeen vaatiessa olla "opettajakeskeinen" eli kertoa selkeästi miten asiat ovat.

   Hyvän papin ja hyvän opettajan ominaisuudet ovat miltei identtiset. He opettavat ja

kasvattavat johdonmukaisen selkeästi, he eivät hännystele ketään. He uskaltavat korottaa äänensä rakkauden ja ihmisyyden puolesta eikä heillä ole tarvetta nostaa itseään muiden yläpuolelle."

1.10.2004

Olin 20.9.2004 mukana sotasyyllisyys- ja asekätkentäseminaarissa Helsingissä. Nyt tuon

seminaarin pohjalta on annettu julkilausuma, jonka haluan tuoda esille myös näillä

kotisivuillani, koska olen asioista samaa mieltä ja koska haluan omalta osaltani tiedottaa 

niistä muillekin.

JULKILAUSUMA SOTASYYLLISYYS- JA ASEKÄTKENTÄTUOMIOISTA

ProKarelia ja Karelia Klubi ry järjestivät sotasyyllisyydestä
ja asekätkennästä asiantuntijaseminaarin 20.09.04.
Seminaarin pohjalta pyydämme toimittaa Suomen
oikeusviranomaisille, eduskunnalle, tiedotusvälineille ja
kansalle seuraavan julkilausuman:

+++

Neuvostoliitto ja sen kanssa liittoutuneet maat pakottivat vuonna 1946 Suomen järjestämään suomalaisen lainsäätämisjärjestyksen vastaisen oikeudenkäynnin kahdeksaa maan 

sodanaikaista johtomiestä vastaan. Heidät tuomittiin erityistuomioistuimessa, joka 

perustettiin poliittisessa pakkotilanteessa laaditulla poikkeuslailla. Koska suomalaiset olivat valinneet johtajansa laillisesti ja demokraattisesti, syyllistettiin samalla koko kansakunta.

Asekätkentää johdettiin Marskin päämajasta. Se tapahtui sotilaallisena operaationa ja oli luonnollinen osa sotilaan tehtävää,  pahimman varalle varautumista. 1.488 suomalaista 

tuomittiin Suomen perustuslain vastaisesti säädetyn asekätkentälain perusteella. Lailla kriminalisoitiin 2.5 vuotta aikaisemmin tapahtunut toiminta. Tuomioita jaettiin noin 400 

vuotta, pidätysajat olivat yhteensä noin 600 vuotta.

Sotasyyllisyys- ja asekätkentätuomiot olivat suomalaisen lainsäätämisjärjestyksen vastaisia. Syyttömät ihmiset ja heidän mukanaan koko Suomen kansa tuomittiin. Lukemattomat isänmaallisesti ajattelevat ja vaikeissa oloissa elävät perheet kärsivät vuosia tämän 

mielivallan uhreina.

Sotasyylliset ja asekätkijät eivät menettäneet kunniaansa. Silti jälkipolville ja historian 

lehdille on jäänyt ruma tahra, joka on säilynyt jo usean sukupolven ajan. Nykypolven on vapauduttava tästä syyllistämisestä ja totuus on yhteisesti vahvistettava.

ProKarelia ja Karelia Klubi ry esittävät, että eduskunta ja oikeusviranomaiset ryhtyvät heti toimenpiteisiin näiden väärien tuomioiden purkamiseksi ja väärin perustein kärsineiden 

henkilöiden kunnian ja menetysten todelliseksi palauttamiseksi.

Väärin tuomittujen ja heidän perillistensä oikeusturvan ja kunnian palauttamisesta tulee 

tiedottaa mahdollisimman tehokkaasti sekä kotimaassa että ulkomailla. 

Kunnioittavasti

ProKarelia
Heikki A Reenpää
professori, spokesperson

Karelia Klubi ry
Antero Siljola
Puheenjohtaja

24.9.2004

Tänään tuli TV:n A-piste -ohjelmassa taas juttua mafiasta, lähinnä sen vahvasta 

vaikutuksesta Unkarissa. Siitä tuli mieleeni se, että mafian tapainen rikollistoiminta on asia, 

jota minä vihaan hyvin paljon. En tiedä, miksi koen asian niin tunteenomaisesti. Ehkä se on 

se, että minusta on hirveän raukkamaista ja todella mitä syvimmin pahuutta esim. mafian 

harjoittama kiristys tyyliin "jos et anna rahaa, saat kuulan kalloosi". Minusta tuollainen 

tavallisten ihmisten ja yrittäjien uhkailu ja tappamisella painostaminen rahan saamiseksi on jotakin niin ällöttävää ja halveksittavaa, että en voi muuta kuin vihata sydämeni pohjasta 

tuollaista synnin ja pahuuden muotoa ja toivoa, että tuollaiset rikolliset saataisiin 

edesvastuuseen. Tosin viime mainittu toiveeni ei juuri toteudu monissakaan maissa, joissa 

mafia voi todella hyvin, kuten juuri Unkarissa.

Ilonaihe on se, että toistaiseksi mafian toiminta on Suomessa melko vähäistä. Toivotaan ja rukoillaan, että näin olisi jatkossakin.

21.9.2004

Helsingin Sanomien Mari Manninen kirjoitti 20.9.2004 mielenkiintoisen kirjaselostuksen 

Yrsa Steniuksen kirjasta Totuudesta ja valheesta, joka ilmestyy lokakuun lopussa

Kirjapajan Must-sarjassa.

Yrsa Stenius pohtii kirjassaan valheen liukasta olemusta. "Puolitotuus voi olla joskus 

armelias itseä ja toistakin kohtaan, mutta valheena sekin on aina myrkkyä. Kun jonain päivänä 

on lausunut niin monta puolitotuutta, että toinen häkeltyy, luottamus on menetetty. Valehteleminen on aina riskin ottamista", Stenius sanoo. 

Stenius kirjoittaa hyvin, miten totuuden kaipuu on ihmisen vahvimpia vaistoja. "Tahdomme 

totuutta, jotta tajuaisimme maailmaa ja suhteitamme. Kaikenlaisen kanssakäymisen perusedellytys on, että luotamme toisiimme. Totuuden ja valheen välinen rajankäyntikin on vaikeaa. Tarinamme kertovat siitä, miten me olemme jotakin ymmärtäneet ja miten sen 

haluamme esittää juuri näille kuulijoille. Jätämme jotakin sanomatta tai painotamme toista 

puolta totuudesta liikaa."

Tuo viimeksi mainittu havainto, jonkin sanomatta jättäminen ja jonkin totuuden puolen

liika painottaminen, ovat hyvin yleisiä varsinkin julkisessa elämässä, kuten politiikassa ja

uskonnossa. Näin ei kannattaisi olla. Olisi parempi aina pyrkiä totuuteen, vaikka 

vajavaisestikin

20.9.2004

Olin tänään sotasyyllisyys- ja asekätkentäseminaarissa Helsingissä, Pohjolan talon Kansallissalissa, joka oli tupaten täynnä väkeä. Mielenkiintoisen tilaisuuden järjesti ProKarelia 

ja uusi yhteistyöjärjestö Karelia Klubi.

Seminaariin oli saatu runsaasti asiantuntevia alustajia. Valt.tohtori Jukka Tarkka puhui

sotasyyllisyyskysymyksestä ja eversi Matti Lukkari asekätkennästä. Lisäksi puheenvuoroja

käyttivät Risto Ryti-seuran puheenjohtaja Yrjö Larmola, kenraaliluutnantti Ermei Kanninen

ja suurlähettiläs Alpo Rusi. Poliittisten puolueiden näkökulmia olivat esittämässä Keskustan

kansanedustaja Seppo Lahtela ja kokoomuksen kansanedustaja Olli Nepponen.

Kaikki puhujat ja yleisöpuheenvuoroja käyttäneet henkilöt olivat samaa mieltä siitä, että 

aikanaan poliittisista syistä tuomitut "sotasyylliset" ja asekätkijät tulisi rehabilitoida eli heille pitäisi antaa selkeä kunnianpalautus. Tämän historian vääryyden korjaamisen voisi tehdä eduskunta laatimalla kunnianpalautuslain.

Olen samaa mieltä. Suuri osa suomalaisista on aina tiennyt, että tuomitut "sotasyylliset" 

eivät olleet mitään rikollisia, vaan aitoja isänmaan ystäviä. Mutta tietämättömien ihmisten,

uusien sukupolvien, tuomittujen jälkeläisten, muiden maiden ihmisten, maailmanhistorian 

ja yleisen historian totuusetsinnän ja oikeudenmukaisuuden takia tämä stalinistinen

pakko-oikeudenkäynti  ja sen epäoikeudenmukaiset tuomiot pitäisi oikaista.

Stalin on jo tuomionsa saanut. Neuvostoliitto on hajonnut ja kommunismi menettänyt 

mahtinsa. 

Mitä tekee Suomi? Suomi rämpii vieläkin jälkisuomettuneisuuden suossa. Ainoa korkean 

tason poliittinen johtaja, joka on puhunut myönteisesti asekätkijöiden toimista, on 

Elisabeth Rehn, joka puolustusministerinä olleessaan kiitti eräässä 

maanpuolustustilaisuudessa asekätkijöitä heidän isänmaallisesta toiminnastaan.

Lauantaina, 18.9.2004, järjestettiin Kauhajoella ensimmäinen julkinen asekätkentää

muisteleva tilaisuus. Tämän päivän Iltalehti repäisi siitä otsikon "Halonen ja Koivisto

kiersivät kaukaa asekätkentäjuhlan" ja jatkoi: "Kauhajoen reserviläisjärjestöjen 

lauantai-illaksi järjestämästä asekätkijöiden muistojuhlasta  loistivat poissaolollaan

kaikki valtiovallan ja puolustusvoimien viralliset edustajat."

Koska kansan johtajat aristelevat edelleen 60 vuoden takaisia asioita, ei ole muuta

mahdollisuutta kuin vapaa kansalaistoiminta, jossa tavalliset suomalaiset puhuvat 

ja tiedottavat liian pitkään vaietuista asioista. 

Sodan jälkeen koko Suomen kansa syyllistettiin, kun ainoat todelliset rikolliset olivat Hitler 

ja Stalin. Suomen kansalla on oikeus kokea vihdoinkin vapaus tästä väärin perustein

päällemme kaadetusta syyllisyydestä.

5.9.2004

Urantia-kirja herättää jatkuvasti keskustelua eri foorumeilla. Laitan siksi tänne kotisivuillenikin hiukan tietoa tuosta kysymyksiä herättävästä, yli 2000-sivuisesta kirjan järkäleestä.Tutkin ja luin joitakin vuosia sitten Urantia-kirjaa.
Koin, että kirja on hyvin älykkäästi kirjoitettu ja sellaisella vakuuttavalla tyylillä, jota en ole tavannut missään muualla.
Kirja sisältää monia hyviä ja kauniita ajatuksia, jotka ovat Raamatun opetusten suuntaisia. En ole esim. lukenut missään muualla yhtä upeaa kuvausta Jumalan ominaisuuksista kuin Urantia-kirjassa.
Siitä huolimatta en suosittele ketään lukemaan Urantia-kirjaa, paitsi tutkimusmielessä. Urantia-kirja sisältää nimittäin myös Raamatun vastaisia ajatuksia. Jeesusta pidetään arkkienkeli Mikaelina, syntiä ei ole eikä sovitusta tarvita.
Urantia on pikemminkin New Age tyyppistä uuden aikakauden valaistumista opettavaa teosofista harhaoppia, jossa yhdistetään juutalaista enkelimystiikkaa, kristinuskoa, gnostilaisuutta, ufouskontoa ja muiden uskontojen, kuten hindulaisuuden, käsityksiä.
Kirjan alkuperä on hämärä. Kirjassa on viittauksia siihen, että se olisi saatu henki-ilmoituksena meitä älykkäämmiltä olennoilta. Uskon, että Urantia-kirja on peräisin demoneilta, jotka ovat halunneet antaa Raamatun ylittävän viidennen ilmoituksen ihmiskunnalle tarkoituksenaan uuden yleismaailmallisen, mutta sisimmältään antikristillisen uskonnon perustaminen.

3.9.2004

Islamistiset terroristit kaappasivat Pohjois-Ossetiassa koulun 1.9.2004 vaatien mm. 

venäläisjoukkojen vetämistä Tshetsheniasta. Tänään ovat uutiset kertoneet, että 

vapautumisoperaatiosta tuli kaaos ja 150 ihmistä on kuollut.

Samaan aikaan Netmissionissa alkoi keskustelu "Tulisiko Tshetshenialle antaa itsenäisyys?".

Vastasin tuohon keskusteluun seuraavasti:

Tshetshenialle tulisi antaa itsenäisyys. On ikävää, että he sen saavuttamiseksi käyttävät 

terroria.Toisaalta alivoimaisella suurvallan uhmaajalla ei ole mahdollisuutta normaaliin sodankäyntiin, joten he turvautuvat siihen mihin pystyvät eli terrorismiin.
Venäjällä ei käsittääkseni ole mitään muita todellisia syitä pitää kiinni Tshetsheniasta kuin suuravaltaylpeys eli ajatus siitä, että mikä on kerran valloitettu, siitä ei luovuta.
Aikanaan tsaari-Venäjällä meni 100 vuotta Tshetshenian valloittamiseen. Jos Venäjän 

hallitsijat olisivat viisaita, he luopuisivat tsaarien imperialistisista valloituksista ja antaisivat 

tshetsheenien hallita itseään.
Mutta sitä venäläiset eivät tee , koska he ovat ylpeää kansaa.
Jos venäläiset antaisivat Tshetshenialle itsenäisyyden, he eivät menettäisi mitään paitsi 

jatkuvan terrorisodan Tshetshenian kanssa.
Mutta tällaista poliittista viisautta ei Venäjältä löydy.

30.8.2004

Hellevi Raitosalo kirjoittaa Vapaasanan foorumilla 27.8.2004:

29.8.2004

Tänään, 29.8.2004, Helsingin Sanomat raportoi kristillisdemokraattien puoluehallituksen

kokouksesta seuraavasti: "Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Pekka Reinikainen harkitsee luopumista politiikasta saatuaan lauantaina moitteet kristillisdemokraattien puoluehallitukselta kampanjasääntöjen rikkomisesta.

  Jyväskylässä kokoontunut puoluehallitus katsoi Reinikaisen rikkoneen puolueen sääntöjä sekä eduskuntavaaleissa että EU-vaaleissa, koska Reinikainen ei ollut puuttunut tukijansa saarnaaja Leo Mellerin lähettämiin junttakirjeisiin.

  Kirjeissä sanottiin Pyhän Hengen ilmoittaneen, että Reinikainen on paras ehdokas, ja 

arvosteltiin puheenjohtaja Bjarne Kallista. Uskonnon ja politiikan sekoittaminen ja toisten ehdokkaiden mustamaalaus ovat vastoin puolueen sääntöjä."

  HS:n mukaan Reinikainen sanoi ihmettelevänsä moitteita.

  Ymmärrän Leo Mellerin innokkuutta Reinikaisen tukemiseen ja Reinikaisen ihmettelyä 

moitteiden suhteen. Toisaalta ymmärrän täysin myös puoluehallituksen kannanoton.

  Tässä asiassa tulee hyvin selvästi esille kristillisdemokraattien jakautuneisuus yleispuolueen 

ja uskontopuolueen kannattajiin. En ole itse aktiivisesti mukana politiikassa, mutta sympatiani ovat kuitenkin enemmän yleispuolueen kannattajien puolella. Vahvimpana ehdokkaana uudeksi kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi pidetty Päivi Räsänen sanoi suoraan: "Puolue ei ole uskontopuolue vaan yleispuolue, joka tavoittelee maallista eikä hengellistä valtaa."

  Aamen!

  Ei kun Yes!

16.8.2004

Tämän päivän (16.8.2004) Helsingin Sanomissa Jyri Raivio kirjoittaa amerikkalaisen 

taloustieteilijän ja yhteiskunnallisen ajattelijan Jeremy Rifkinin uudessa kirjassa The European Dream esittämistä ajatuksista, joiden mukaan eurooppalainen unelma tulee voittamaan

amerikkalaisen unelman - myös taloudellisesti.

Rifkinin mukaan eurooppalainen unelma on kuin toivon tuikahdus ongelmien piinaamassa maailmassa: "Se näyttää meille tietä uuteen aikakauteen, jonka tunnusmerkkejä ovat yhteisöllisyys, monimuotoisuus, elämänlaatu, syvällisyys, kestävä kehitys, universaalit ihmisoikeudet, luonnon oikeuksien kunnioittaminen ja rauha maan päällä. Me amerikkalaiset olemme aina sanoneet, että amerikkalaisen unelman vuoksi kannattaa kuolla. Eurooppalaisen unelman vuoksi kannattaa elää." Tähän asti Raivio.

Minusta Rifkinin ajatukset ovat mielenkiintoisia ja todennäköisesti tosia eli ne tulevat

toteutumaan. USAn merkitys tulee vähenemään ja Euroopan merkitys korostumaan. Monet 

Euroopan arvot ovat hienoja ja kannatettavia. Toisaalta on muistettava, että noissa ylevissä 

arvoissa kuuluu myös selvästi tulevan uuden aikakauden (New Age) filosofia, joka alun 

huuman jälkeen tulee tuomaan maanosallemme ja koko maailmalle myös ongelmia.

16.8.2004

Jatkan vielä hiukan Kylliäisen ajatusten pohdintaa. Minulle itselleni on Jumalan enkeleille ja ihmisille antama valinnan vapaus hyvin tärkeä asia.

Vapaa valinta merkitsee sitä, että kenenkään ei ole pakko valita hyvyyttä ja mennä 

taivaaseen, jos ei halua, vaan haluaa olla mieluummin paha ja kapinoida Jumalaa vastaan.

Nimittäin taivaaseen pääsy edellyttäisi sitoutumista hyvyyteen. Miten voi kaikilta vaatia 

muutosta hyväksi, jos osa enkeleistä ja ihmisistä tahtoo olla mieluummin pahoja?

Taivaaseen pääsy edellyttäisi myös alistumista yhden Valtiaan eli Jumalan määräysvallan alle. 

Miten edes armon ja rakkauden nimissä voidaan älyllisiltä ja itse tahtovilta olennoilta riistää

heidän oikeutensa tehdä mitä he itse haluavat eli esim. oikeus kapinoida Jumalaa vastaan ja 

olla alistumatta Jumalan tahdon alle? 

Nämä mainitsemani edellytykset eli sitoutuminen hyvyyteen ja omatahtoisen kapinoinnin lopettaminen ovat ehdottomia, koska jos joku on taivaassa eikä halua olla hyvä vaan paha 

eikä halua alistua Jumalan auktoriteetin alle, niin sellainen taivas ei ole enää taivas vaan muuttuisi helvetiksi.

Kylliäinen ei voi pakottaa saatanaa alistumaan Jumalan tahdon alaisuuteen, jos saatana ei sitä itse halua. Mikään määrä Jumalan armoa ei voi pakottaa Jumalan luomaa vapaata olentoa tekemään vastoin hänen omaa tahtoaan. Jos siihen mentäisiin, niin universumissa ei olisi enää vapaita olentoja ollenkaan, vaan ainoastaan Jumalan armolla ja rakkaudella aivopesemiä tahdottomia marionetteja.

15.8.2004

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 15.8.2004 pastori Antti Kylliäinen jatkaa tutulla 

"Armo kuuluu kaikille" -linjallaan tuodessaan esille ydinajatuksiaan syksyllä ilmestyvästä kirjastaan. Kylliäinen korostaa armoa ja Jumalan rakkautta äärimmäisyyksiin asti, jopa siinä

määrin, että  edes uskoa, kastetta tai parannuksen tekoa ei tarvita, koska ne olisivat Kylliäisen 

mukaan pelastumisen ehtoja ja kaupankäyntiä Jumalan kanssa, jolloin pelastus ei 

perustuisikaan yksin armoon.

Kylliäinen pohtii sitäkin, että jos Jumala on oikeudenmukainen (tuomio ja sen täytäntöönpano

ovat olemassa) tai ihmisten valinnan vapautta kunnioittava Jumala (eli kaikki ihmiset eivät 

edes halua taivaaseen), niin sellaista Jumalaa ei voi sanoa rakastavaksi.

Minun mielestäni sellaista Jumalaa voi sanoa rakastavaksi. Minun on vaikea ymmärtää 

Kylliäisen eksklusiivista ajattelutapaa, jossa jokin hyvin liioiteltu ominaisuus kuten Jumalan rakkaus sulkee pois jonkin muun Jumalan ominaisuuden kuten oikeudenmukaisuuden.

Väitänkin Kylliäisen kysymystä mukaillen: "Jos Jumala on vain rakkaus eikä mitään muuta, niin sellainen Jumala ei ole oikeudenmukainen. Jos Jumala ei ole oikeudenmukainen, hän ei ole rakkauskaan."

10.8.2004

No niin, lomat on loppu ja työt ovat taas alkaneet! Meillä oli kaksi päivää suunnittelua ja

huomenna keskiviikkona tulevat oppilaat.

Tunne on joka kesän loppu sama eli hyvin epätodellinen tyyliin: työ, mikä se semmoinen on?

Mutta pianhan sitä taas tottuu rutiineihin ja järjestettyyn elämänmuotoon.

Tämä kesä oli kyllä erikoinen. Sadetta ja viileyttä riitti sekä kesäkuun että heinäkuun aikana.

Kävi myös niin, että en käynyt tänä kesänä kertaakaan uimassa.

Toisaalta juuri tällainen kesä antoi minulle hyvät mahdollisuudet kirjan kirjoittamiseen. Olen 

nyt kuvaamassa vuoden 1982 tapahtumia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kirjaan tulee n. 

300 sivua.

30.7.2004

Terveisiä Liettuasta! Matka onnistui hyvin ja kaikki meni turvallisesti. Kiitos rukouksista ja muistamisesta!

Matka alkoi sunnuntai-iltana, 25.7., jolloin ylitimme Meloodialla Suomenlahden. 

Maanantaiaamuna alkoi koko päivän kestänyt bussimatka läpi Viron ja Latvian kohti Liettuaa. Maisemat ovat Baltian maissa koko lailla samanlaisia eli melko tasaista, lähinnä metsää ja peltoja. Myöhemmässä vaiheessa näkyi sitten Itämerikin, kun ajoimme pitkän aikaa aivan sen rantaviivaa myöten. Liettuassa maisema hiukan muuttui, pellot tulivat laajemmiksi ja pelkän tasaisuuden sijaan alkoi ilmestyä kauniin kumpuilevaa näkymää.

Matka oli Ikaalisten Matkatoimiston järjestämä. Kaikki sujui hyvin. Oppaana oli vanhempi, jo eläkkeellä oleva virolainen herrasmies, joka puhui melko hyvää suomea ja jolla oli hyvin perusteelliset taustatiedot monista asioista.

Menomatkalla pysähdyimme Latvian pääkaupungissa Riikassa, jossa kävimme syömässä tosi hyvässä "Lido"- nimisessä ruokapaikassa, jossa sai itse valita ruokansa erittäin monipuolisesta valikoimasta ja maksaa sitten kassalla. Suosittelen, jos käytte Riikassa.

Sää oli vaihtelevaa. Maanantaina oli aurinkoista ja kuumaa, tiistaina lämmintä, mutta 

muutamia kuurosateita, keskiviikkona viileämpää ja hiukan enemmän sateita. Kuitenkin sateet loppuivat aina melko pian, niin että saattoi jatkaa kävelymatkaa kaupungissa pienen sateen pitämisen jälkeen.

Liettuassa on eniten asukkaita Baltian maista eli 3,8 miljoonaa. Heistä on suurin osa eli 

81,8% liettuankielisiä. Venäjänkielisiä on 8,1% ja puolankielisiä 6,9%.

Keskiajalla Liettua oli suurvalta, sitten unionissa Puolan kanssa, Venäjän hallinnassa, 

itsenäistyi 1918, liitettiin Neuvostoliittoon 1940, palautti itsenäisyytensä 1990.

Pääkohteemme oli Liettuan keskiaikainen ja keskieurooppalaisuutta henkivä pääkaupunki Vilna, joka on noin Helsingin kokoinen kaupunki. Asukkaita on 576 000. Vilna on kaunis kaupunki, varsinkin Unescon maailmanperintölistalla olevan vanhan kaupungin osalta. Vilnan kokonaisnäkymää leimaa paljon se, että kaupunkiin on jätetty huomattavan paljon metsikköä 

ja puistoja, joten kaikkialla on kauniin vehreää. Luonnonkauneutta lisää kaupungin läpi 

virtaava Neris-joki, jonka varrella v. 2003 avattu uusi neljän tähden Reval-hotellimme sijaitsi.

Vilnassa meitä kiinnosti eniten Vilnan lukuisat kirkot, joita on kaikkiaan 50. Eniten on luonnollisesti katolisia kirkkoja, koska liettualaisista  on katolisia n. 80%. Loput ovat sitten ortodokseja, luterilaisia, reformoituja, juutalaisia ja muslimeja.

Opas vei meidät koko ryhmänä 1600-luvulla rakennettuun Pietari-Paavalin kirkkoon, joka olikin varsin komea ennen kaikkea siksi, että siellä on 2000 kaunista stuccopatsasta eli 

kipsiveistosta ympäri kirkkoa.

Toinen must-kohde, johon menimme yhdessä, oli Pyhän Annan  keskiaikainen kirkko, joka on todella upea goottilainen mestariteos, jonka kuulemma Napoleonkin olisi halunnut viedä kämmenellään Pariisiin. Kun katselin sisällä kirkon puhtaita goottilaisia linjoja, en ihmettele Napoleonin ajatusta ollenkaan.

Koko Vilnan tunnus on Gediminasin kadun päässä oleva ja vanhalle ukkosenjumala Perkunasin(josta meidän perkele) palvontapaikalle pystytetty Katedraali, jossa on erityisen 

kaunis Pyhän Kasimirin barokkikappeli. Kirkossa ja kappelissa vallitsi harras tunnelma, jota 

lisäsi taustalla kuuluva hillitty urkumusiikki. Kaikki olivat kappelissa hiljaa. Pyhän tuntu on 

läsnä. Vieressäni oleva mies itkee. 

Yhden kerran kävi niin, että sisään mennessämme huomasimme tulleemme keskelle jumalanpalvelusta. Näin kävi Pyhän Hengen Dominikaanisessa kirkossa, joka oli täynnä 

messussa olevia ihmisiä. Lisää kansaa tuli koko ajan sisälle. Kaikki katoliset polvistuivat 

lattialle ja tekivät ristimerkin ennen kuin menivät istumaan penkkeihin. Kirkossa oli harras tunnelma ja kaunis yhteislaulu soi meidän siellä ollessamme ennen kuin pappi alkoi puhua.

Vilnassa on yksi paikka, joka on kaikkien katolisten tuntema. Kyseessä on Auringonlaskun 

portin lähellä olevan kappelin Armon Äidin eli Madonnan kuva, jonka uskotaan tekevän 

ihmetekoja.

Vilnassa on siellä täällä nähtävänä vielä muistoja Neuvostoliiton ajasta. Kaikkialle näkyvä 326 metriä korkea Vilnan TV-torni muistuttaa sen lähellä tapahtuneista neuvostojoukkojen 

veriteoista 13.1.1991, jolloin 14 siviiliä sai surmansa. Tuo tapahtuma oli alku Liettuan 

lopulliselle itsenäistymiselle, jonka ulkovallat tunnustivat elokuussa 1991. Suoraan 

hotelliamme vastapäätä on pystyssä tyypilliseen stalinistiseen tyyliin rakennettu  talo. Lähellä olevan sillan päädyissä on neljä sosialistisen realismin mukaista patsasta. Nyt ne näyttävät 

kuin muinaismuistoilta aivan eri aikakaudelta, vaikka kommunismin ajasta ei ole mennyt kuin toistakymmentä vuotta. Vavisuttava on myös pääkadun varrella oleva entinen KGB:n talo, 

jonka seiniin on hakattu niiden liettualaisten isänmaanystävien nimet, jotka KGB ampui tuossa rakennuksessa tai siirsi Siperiaan. Sanonta kuuluikin, että KGB:n talo on Vilnan korkein 

rakennus, koska sen kellaristakin näkee Siperiaan.

Liettua on selvästi vaurastumassa, kuten kaikki Baltian maat. Silti kaupungilla ja kirkkojen 

oven pielissä näkyi jonkin verran kerjäläisiä. Yhdelle vanhalle ja kumaraiselle mummolle Ritva meni antamaan rahaa ja halauksen, koska hän koki, että Jumala kehotti häntä tekemään niin.

Paluumatkalla, 29.7., kiertelimme Virossa Pärnun kaupungissa, jossa on paljon kylpylöitä,  

upeita puistoja ja kauniita vanhoja puutaloja.

Suomenlahden ylitys kävi nopeasti, vähän yli 1½ tunnissa Autoexpress 2:lla, ja niin olimme 

taas takaisin sateisessa Helsingissä.

Matka oli hyvä kokonaisuus. Bussissa istuminen koetteli tietysti istumalihaksia, mutta senhän 

me tiesimme jo etukäteen. Toisaalta taukoja oli kyllä tarpeeksi, joten 10½ tunnin bussimatka Tallinnasta Vilnaan meni ihan mukavasti.

25.7.2004

Lähden tänä iltana vaimoni kanssa neljän päivän matkalle Liettuan Vilnaan. Matka käy Viron 

ja Latvian läpi bussilla, joten tulee samalla nähtyä niitäkin jonkin verran.

Vilna on vanha keskieurooppalaistyylinen Hansa-kaupunki, jonka vanhassa kaupungissa on 

lukuisia kauniita kirkkoja. Yksi niistä eli Annan kirkko, on niin upea, että Napoleon olisi 

kuulemma halunnut viedä sen mukanaan Pariisiin.

Tarkoituksemme on käydä mahdollisimman monissa kirkoissa. Liettua on suuremmalta osin roomalaiskatolinen maa, mutta esim. Vilnasta löytyy myös ortodoksisia, luterilaisia ja 

reformoituja kirkkoja sekä synagogia.

En ole siis muutamaan päivään kommentoimassa asioita täällä kotisivuillani, mutta palattuani kirjoitan jonkinlaisen matkaraportin.

20.7.2004

Eipä tässä osaa turinoida oikein mistään muusta, kun olen nyt pakertanut yli kolme viikkoa 

kirjani kirjoittamisen parissa. Projekti edistyy vallan mainiosti. Olen nyt kuvaamassa 

Södertäljen vuosiani 1975-1979.

Olen myös miettinyt kirjalleni työnimen, joka on "Minä, Jumala ja naiset". Alaotsikkona olisi

"Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa".

Yritän kirjoittaa kirjan raadollisen rehellisesti, tunteellisen dramaattisesti, mukaansatempaavan

kiinnostavasti, äärimmäisen totuudellisesti, monipuolisen informatiivisesti ja kansanomaisen helppolukuisesti.

Kustannan kirjan itse. Kirja ilmestyy ensi vuoden puolella. Sivuja näyttää tulevan 200-250. 

Kirjaan tulee myös runsaasti mielenkiintoisia valokuvia.

13.7.2004

Helsingin Sanomissa oli 10.7 2004 mielenkiintoinen artikkeli otsikolla Venäläislehti : Venäjä ei tarvitse Karjalaa. 

Venäläinen valtakunnallinen sanomalehti Russki Kurjer kirjoittaa torstain numerossaan 

luovutetun Karjalan palautuksesta ja asiaa ajavasta Pro Karelia -liikkeestä myönteiseen sävyyn. Lehti käyttää luovutetusta Karjalasta nimitystä anastettu Karjala ja kertoo suomalaisesta mielipidetutkimuksesta, jonka mukaan 58 prosenttia vastustaa aluepalautusta. 

Lehden haastattelema Pro Karelia -liikkeen aktivisti Erkki Aalto kertoo liikkeensä näkemyksistä, miten Karjala voitaisiin palauttaa. Aallon mukaan Venäjän tilanne näyttää hyvältä vuoden 1944 sopimuksen uudelleenkäsittelylle. 

Pietari ei enää tarvitse Karjalankannasta suoja-alueena, eikä alueella ole tärkeitä taloudellisia kohteita Koiviston öljysatamaa lukuun ottamatta. Sen voisi Aallon mielestä jättää Venäjän haltuun tai sopia sen vuokraamisesta. 

Kirjoituksen tekijä , lehden Tukholman-kirjeenvaihtaja Aleksei Smirnov lisää loppuun oman näkemyksensä, joka on uusi ja yllättävä venäläisessä mediassa. 

"Suomelta saadut alueet, myös Viipuri, jota ennen vuotta 1940 pidettiin yhtenä Suomen kauneimmista ja rikkaimmista kaupungeista, ovat tällä hetkellä niin nöyryyttävässä kunnossa, että on erittäin helppo yhtyä väitteeseen: Venäjä ei tarvitse Karjalaa."

Olen sitä mieltä, että Karjala-kysymyksessä on kaikki mahdollista eikä mitään vaihtoehtoa kannata sulkea pois.

5.7.2004

Kirjan kirjoittaminen on sujunut yllättävän hyvin. On mielenkiintoista sukeltaa vanhoihin muistoihin ja ammentaa sieltä monenlaisista kokemuksista ja tapahtumista elämän viisautta. Luulen, että tässä vaiheessa, 57-vuotiaana, on hyvä hetki kelata elämän filmirullaa taakse 

päin ja tehdä tiliä menneisyyden kanssa.

Kustantajaa ajatellessani olen kallistumassa itsekustantamisen suuntaan. No, aika näyttää.

28.6.2004

Olen alkanut tänään kirjoittaa kirjaa elämästäni ja ajatuksistani. Kirjaidea on muhinut 

mielessäni tavallaan koko ikäni. Viimeksi seitsemän vuotta sitten eli v. 1997 tein hyvin laajoja alustavia tutkimus- ja suunnittelutöitä parin vuoden ajan. Mutta kaikki jäi vain ideoiksi 

paperille. En jaksanut koskaan aloittaa varsinaista kirjoitustyötä.

Niinpä olen viime vuosina unohtanut ja hylännyt koko ajatuksen mistään kirjasta, kunnes tänä kesänä, 16.6.2004, ollessamme Suomusjärven mökillä, ajatus elämäkertapohjaisen kirjan kirjoittamisesta tuli uudelleen voimakkaasti mieleeni. Ensin olin epäileväinen, mutta sittemmin asiaa tarkemmin mietittyäni ja vaimoni kanssa keskusteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että voisin käyttää loppulomani kirjan kirjoittamiseen.

Tulin tätä työtä varten Espoon Tapiolan kotiin ja olen tänään kirjoittanut kirjani alkupuheen. Tarkoitus olisi väsätä tekstiä joka päivä.

Pyydän teitä muistamaan urakkaani rukouksissa, että jaksaisin tehdä sen ja että työni olisi Jumalan kunniaksi ja lähimmäisille siunaukseksi.

Tarvitsen myös viisautta monien käytännön asioiden suhteen, joista yksi suurimpia on kysymys kustantajasta eli mikä kustantaja olisi minulle paras vai perustaisinko oman kustantamon eli kustantaisin ja markkinoisin kirjani itse?

Oletan, että kotisivujeni lukijoiden joukossa saattaisi olla ainakin jonkin verran potentiaalisia kirjani ostajia. 

24.6.2004

Professori Pentti Virrankoski on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Karjala takaisin -

suhteet Venäjään terveiksi, jonka luin eilen. Virrankoski kysyy: "Miksi venäläiset eivät 

poistaisi loukkauskiveä, joka estää Suomessa todellisen luottamuksen ja ystävyyden Venäjää 

ja sen kansaa kohtaan, palauttamalla maaltamme riistetyt alueet?" 

Virrankosken viittaus Neuvostoliiton hajoamiseen on myös ajattelemisen arvoinen: "Kuinka

venäläiset voivat pitää sitä yhä hallussaan tehtyään itse lopun siitä valtiosta, joka syyllistyi 

tähän rikokseen?"

Jotkut venäläisistä olisivatkin valmiit radikaaleihin muutoksiin. Virrankoski lainaa runoilija

Maja Borisovan pietarilaisessa Literator-lehdessä lokakuussa 1991 julkaistua järisyttävää

runoa, jonka laitan tähän seuraavaksi.

                                                         Perkjärvi

                                                        Pilvet kulkevat valloitetun maan yllä.

                                     Ikivanhan asumuksen, ennen vankan talon

                                     uupunut kivijalka on täysin ruohottunut.

                                     Mikä polku johdattaa meidät

                                     kiihkottoman tuomarin oikeuteen?

                                     Kenen tuomio on hyväksyttävä

                                     siitä että olemme raiskanneet maan joka ei ole meidän?

                                     Murtumakohdan graniittikerrokset ovat veriset.

                                     Kylät jotka eivät ole meidän lahoavat ryteikössä.

                                     Ryvettynyt puro ...

                                     Maat jotka eivät ole kutsuneet meitä vieraikseen,

                                     hätääntyneet, eivät kenenkään omat,

                                     hometahraiset, rupiset ...

                                     Mitä meidän on tehtävä, syyttämme syyllisten,

                                     mailla jotka laiskat varastavat kädet anastivat?

En tiedä, olisiko Karjalan palauttaminen Suomelle hyväksi vai ei. Näkökantoja ja 

argumentteja löytyy varmasti sekä puolesta että vastaan. 

Uskon tällaistenkin asioiden olevan Korkeammassa kädessä. Raamatussa on ajatus siitä,

että koko maailma on Jumalan omistama ja Jumala antaa maita keille hän tahtoo.    

Joskus nuorempana kuulin sellaistakin julistusta, että Suomi saa vielä Karjalan takaisin,

mutta se ei tapahdu ennen kuin 1000-vuotisessa valtakunnassa.

No, ken elää, hän näkee. 

Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksan yhdistymisen jälkeen en pitäisi kuitenkaan

mahdottomana sitäkään, että Venäjällä olisi joskus sellainen poliittinen johto, joka suostuisi

Karjalan palauttamiseen sen takia, että sellainen toimenpide olisi historiallisen vääryyden

korjaamisen lisäksi parasta sekä itse alueelle ja sen kehittämiselle että myös muulle Suomelle

ja Venäjälle.

22.6.2004

Timo Paukku kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomissa (22.6.2004) Tiede&Luonto -

osastossa historiallisesta teleportaation onnistumisesta. Näin Paukku:

"Hiukkasfyysikot ovat ensi kertaa siirtäneet atomin hiukkasen ominaisuuksia paikasta toiseen ilman välittävää fyysistä linkkiä. Kyseessä on maailman ensimmäinen aineelle tehty ns.

teleportaatio.

Atomin ominaisuuksien teleportaation toteutti kaksi erillistä ryhmää Yhdysvalloissa ja 

Itävallassa. Löydöstä kertoo tuore Nature-lehti.

Fyysikoiden sanastossa teleportaatio tarkoittaa vain atomien ominaisuuksien siirtoa erillisten atomien välillä. Kyse ei ole esineiden siirrosta. Fyysikot voivat yrittää siirtää atomien energiaa, liikettä tai magneettikenttiä.

Star Trekistä tuttu isojen esineiden tai ihmisten siirto teleportaatiolla ei onnistune koskaan.

Kehossa on miljardeja triljoonia atomeja, joiden samanaikainen hallinta, siirto ja tahdistus hetkessä toiseen paikkaan on mahdoton hallita. Siirto vaatisi myös suunnattomasti energiaa."

Näin siis tiedetoimittaja Paukku.

Uskon itse, että myös ihmisen teleportaatio on mahdollista, mikäli Jumala sallii ihmisen

keksiä siihen liittyvän tekniikan. Kyse on tiheäaineisen fyysisen ihmisen atomien 

muuttamisesta värähtelytasoltaan paljon kevyemmiksi ja toiseen olomuotoon, jolloin fyysisen maailman lainalaisuudet eivät enää päde.  

20.6.2004

Olen viime päivinä lukenut Werner Maserin jo v. 1974 suomeksi ilmestynyttä kirjaa

Adolf Hitler - elämä ja teot.

Vaikka olen lukenut aiemmin melko monia Hitleriä koskevia kirjoja, oli tässä teoksessa

useita uusia tietoja hänestä.

Kirjassa käsiteltiin jonkin verran myös Hitlerin uskonnollisia näkemyksiä. Niistä Maser 

kirjoittaa mm. seuraavasti: "Hitler käänsi päälaelleen monia yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä 

ja käsityksiä, muotoili uusia elämänohjeita ja periaatteita, julistutti päätöksensä Jumalan 

sallimiksi toimenpiteiksi ja itsensä kaitselmuksen tahdon toimeenpanijaksi."

Hitler oli kirjoittanut samantapaisesti jo kirjassaan Mein Kampf: "Siksi uskon toimivani

kaikkivaltiaan Luojan tahdon mukaisesti. Puolustautuessani juutalaisia vastaan käyn taistelua

Herran työn puolesta."

Historia toistaa itseään. Uskon, että me tulemme näkemään ja kuulemaan jotakin 

samantapaista vielä tulevina päivinä, kun tuleva diktaattori eli Ilmestyskirjan Peto alias

Antikristus tulee julistamaan uusia periaatteita ja sanoo toimiensa, jopa vainotoimiensa, 

olevan Jumalan tahdon. Antikristus tulee menemään Hitleriä pidemmällekin, kun Peto

tulee lopuksi ilmoittamaan, että hän on Jumala.

Hyvin monet kristitytkin näkivät Hitlerissä messiaanisen vapahtajan, joka olisi ainoa

pelastus uhkaavasti leviävää kommunismia vastaan. Samoin hyvin monet kristityt tulevat toivottamaan tulevan maailmanhallitsijan tervetulleeksi, koska he uskovat hänen hyvältä kuulostavia maailmanparannuspuheitaan maailman rauhasta ja taloudellisen hyvän 

tasapuolisesta jakamisesta. Liian myöhään monet kristityt tulevat havaitsemaan, että he kannattivatkin syvyydestä kotoisin olevaa pahan ruumiillistumaa.

18.6.2004

Sain tänään luetuksi Suomusjärven kirjastosta lainaamani kirjan Ihantalan murskattu

teräs, joka on Eino Pohjamon kirjoittama sotakirjallisuuden klassikko, dokumenttikuvaus 

Ihantalan torjuntataisteluista kesä-heinäkuun vaihteessa 1944.

Tuolloin, eli 60 vuotta sitten, Neuvostoarmeijan suurhyökkäys pysäytettiin vihollisen 

valtavasta ylivoimasta huolimatta. 

Tätä Ihantalan ihmettä oli edeltänyt kolmiviikkoinen hapuilu pakoiluineen ja monenlaisine

epäonnistumisineen. Niinpä Ihantalan onnistunut torjuntataistelu, jossa miehet kokivat 

jälleen Talvisodan kaiken uskaltavaa henkeä, oli yksi hyvin tärkeä tekijä Suomen 

pelastumisessa.

Materiaalisella puolella yksi oleellinen asia oli uusien Saksasta saatujen 

panssarintorjunta-aseiden eli nyrkkien ja kauhujen menestyksellinen käyttö.

Paljon ihmishenkiä olisi kuitenkin säästetty, jos ylin sodanjohto olisi uskonut selviä

tiedustelutietoja suursodan lähestymisestä.

Näin ei käynyt, joten sota pääsi rajuudessaan yllättämään Kannaksen liian vähäiset ja

valmistautumattomat joukot.

Tuli tästä mieleeni myös hengellinen sodankäynti. Meillä ei tulisi olla varaa hyväuskoiseen

toiveajatteluun ja tietämättömyyteen vihollisen toimintatavoista. Raamattu sanoo, että 

Saatana ei pääse meistä voitolle, jos me tiedämme hänen juonensa (2.Kor.2:11). 

6.6.2004

Lukuvaiheeni on jatkunut. Nyt haluan esitellä kirjan, jota suosittelen hyvin lämpimästi

kaikille. Terapeutti Tommy Hellsten on kirjoittanut erinomaisen oivaltavan ja uusia

ajatuksia herättävän kirjan Saat sen mistä luovut. Kirja on eräänlainen yhteenveto tai

synteesi Hellstenin kaikista edellisistä kirjoista.

Kirjan alaotsikkona  on Elämän paradoksit, joista mainitsen tässä muutamia.

"Matkalle pääsee se joka pysähtyy."

"Nöyryys on vahvuutta heikkoudessa."

"Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti."

"Saat sen mistä olet valmis luopumaan."

"Mitä vähemmän teet sitä enemmän saat aikaan."

"Vain yksin voi olla yhdessä."

"Vain yhdessä voi olla yksin."

"Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt."

Hellsten kirjoittaa paljon ja mielenkiintoisesti heikkoudesta. Seuraavassa pieniä otteita

luvusta Todellinen kasvu alkaa heikkouden tunnistamisesta.

"Kaikki kasvamme sitä mukaa kuin tunnistamme kasvun tarpeemme. Terveys alkaa

sairauden tunnistamisesta, se ei ole sen puuttumista. Ensimmäinen merkki terveydestä

on terve sairaudentunto."

"Meillä ihmisillä on kuitenkin tarve peittää heikkoutemme paitsi muilta myös itseltämme.

Kiellämme sairautemme ja keskeneräisyytemme. Teemme sen juuri siksi, ettemme tiedä heikkouden olevan välttämätön osa inhimillistä elämää. Meissä ei ole rakkautta itseämme

kohtaan ja siksi pidämme heikkoutta huonoutena ja epäonnistumisena."

2.6.2004

Olen lukenut viime päivinä John E. Mackin kirjaa Ufosieppaukset, joka ilmestyi suomeksi jo

1994. Pulitzerilla palkittu John E. Mack on lääketieteen tohtori ja psykiatrian professori. 

Hän on työskennellyt yli sadan avaruusaluksiin siepatun ihmisen psykoterapeuttina. 

Kirja sisältää kolmentoista siepatun hämmästyttävän tarinan. Peruskuvio on kaikilla sama.

Ihmiset on siepattu vastoin heidän tahtoaan avaruusaluksiin, joissa heitä on tutkittu monin 

eri tavoin. Yksi tärkeä projekti on ollut myös uuden lajin synnyttäminen siten, että miehiltä 

on otettu spermaa ja naisilta munasolu ja näin hedelmöitettyä munasolua on sitten muunneltu

muukalaisten omilla geneettisillä ominaisuuksilla. Tuloksena on syntynyt hybridejä eli aivan

uuden tyyppisiä vauvoja, joissa on sekä ihmisten että avaruusolioiden ominaisuuksia.

Siepatut ihmiset eivät yleensä muista tapahtumista mitään, koska heidän muistiaan on

manipuloitu, mutta hypnoosin avulla on asioita ja tapahtumia pystytty kuitenkin palauttamaan

mieleen.

Monille ihmisille on hyvin vaikeaa uskoa, että mikään tällaisesta on totta. Itse uskon, että

kyseessä ovat todelliset tapahtumat.

Tulkintani asioiden perimmäisestä luonteesta poikkeaa kuitenkin siitä, mitä John E. Mack tai  

kuka tahansa muu vastaava kirjailija tuo yleensä esille. Ufokirjailijat tuntuvat enimmäkseen

ajattelevan sensuuntaisesti, että kyseessä ovat avaruusoliot, jotka haluavat auttaa ihmisiä 

kehittymään ja ennen kaikkea haluavat pelastaa ihmiskunnan tulevasta luonnonkatastrofista.

Itse olen vakuuttunut siitä, että kyseessä ovat avaruusolioiksi naamioituneet pahat henget, 

jotka haluavat näillä toimillaan valmistaa ihmiskuntaa henkiseen suuntaan ja koko ajattelutavan eli paradigman muutokseen, mikä viime kädessä valmistaa tietä tulevan maailmanopettajan ja

hallitsijan eli Antikristuksen ilmestymiselle.

31.5.2004

Kesälomani on alkanut. Olen mökillä, jossa on aikaa lukea enemmän. Juuri äsken selailin 

Valittujen Palojen kesäkuun numeroa, jossa oli mielenkiintoinen artikkeli Suomi-nimisen

menestystarinan seitsemästä ihmeestä. Kirjoittaja, Reino Rasilainen, oli laittanut oman 

kielemme ensimmäiseksi menestystekijäksi, itse asiassa koko tulevan kehityksen pohjaksi.

Näin Rasilainen:

"Ilman uskonpuhdistusta suomen kirjakieltä ei todennäköisesti olisi syntynyt; sille ei olisi

ollut mitään tarvetta. Parhaassakin tapauksessa kirjakielen synty olisi siirtynyt satoja vuosia, 

jos se ylipäätään olisi toteutunut. Yhtenäinen kirjakieli hitsasi yhteen toisistaan poikkeavat murteet - ja meidät suomalaiset. Näin Agricola rakensi pohjan nykyiselle itsenäiselle Suomelle."

Näin on. Minun mielestäni Mikael Agricola on Suomen historian merkittävin suurhenkilö.

24.5.2004

Sain tänään seuraavanlaisen viestin. Laitan sen tähän lisäinformaationa.

Nimi : godchaser
Viesti :
================
Wilkersonin kokouksesta: Pääsin sisään hyvin la 18:30 lähtien
jonottaen olisko yli tunti, pääsin istumaan hyvälle tuolille 1000
hengen saliin ja näin isolta kankaalta kokouksen hyvin. Se oli hyvä
perusevankeliumikokous suunnattu nuorillle alle 25v. Luulen ettei tuo
2000 jäi ulkopuolelle pidä paikkaansa, koska kaikki jonottaneet pääsi
sisään ja 3 tilaa oli käytössä jonottajille ja meidän sali ei tullut
täyteen vaan monta sataa paikkaa jäi vapaaksi. Jos kaikki olis vaan
kärsivällisesti jonottanu niin kuin järkkäri kehoitti niin sisään ois
päässyt ja nähnyt kokouksen joltain näyttölaittelta. Kävin muuten
RHB:n kokouksessa Keravalla ja sielläkin oli melkein täysi halli.
Hengellistä nälkää on. RHB johdatti ihmisiä uskoon ja täyttymään
Pyhgällä Hengellä, kokous oli vapaa parantava. Kiitos Herralle  näistä
Jumalan mmiehistä. Voit siirtää tämnän viestin palstallesi jos haluat.
Siunausta sinulle!

23.5.2004

Olin eilen lauantaina menossa David Wilkersonin kokoukseen Helsingin Messukeskukseen.

Meno jäi kuitenkin ajatukseksi, koska sisään ei mahtunut, vaikka olimme paikalla lähes tuntia

aikaisemmin.

Olipa ensimmäinen kerta, kun en mahtunut sisälle hengelliseen kokoukseen. Jälkeenpäin

tuli tietoa, että noin 2000 henkilöä jäi lopuksi ulkopuolelle.

Tavallaan on hyvä, että ihmisillä on näin paljon kiinnostusta hengellisiä tilaisuuksia kohtaan.

Toisaalta toivoisi sellaisia tilajärjestelyjä, että kaikki halukkaat mahtuisivat sisään.

21.5.2004

Markku Karumo kirjoitti Helsingin Sanomissa (21.5.2004) Töölön seurakunnan kiintoisasta

torikirkkokokeilusta. Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma onnistui puheineen,

musiikkeineen ja ehtoollisen jakamisineen hyvin ja veti väkeä paikalle arviolta 500 ihmistä.

Kirkkoherra Matti Poutiainen ihmetteli saarnansa aluksi, mitä järkeä torikirkossa on, kun varsinainen kirkko on parinsadan metrin päässä. Torille siirtymistä varten tarvittiin tarvikkeita, rekkoja, lupia, sähköjä, talkooväkeä, ylipäätään paljon työtä ja ripaus hulluutta.

Luulenpa, että torille siirtymisen järki on yksinkertaisesti siinä, että suurin osa noista 500

henkilöstä eivät olisi tulleet vieressä olevaan kirkkoon, mutta kun olivat torilla muutenkin, niin kuulivat samalla evankeliumia ja kävivät ehtoollisella.

Uskon, että tällainen ulkoilmaevankelioiminen tulee lisääntymään suuresti tulevina vuosina.

19.5.2004

                                                                                Kuortinkartano

Olin 6-A -luokkani kanssa 17.-19.5. leirikoulussa Pertunmaan Kuortinkartanossa. Kaikki

meni hyvin, ohjelma oli monipuolista, harrastusmahdollisuudet lukuisia ja ruoka todella

hyvää.

Oppilaat myös tykkäsivät, että kivaa ja hauskaa oli.

Valvojalle tuollainen työrupeama on antoisuudestaan huolimatta melko raskas.

Sanoinkin lähtiessäni, että tässä on nyt sitten luvassa työtä yötä myötä.

Murrosiän alussa olevat nuoret ovat kuitenkin hyvin mukavia ja jotenkin hauskasti vielä

niin lapsia ja toisaalta römeällä äänellä viisaita puhuvia nuoria.

Ihminen on aina ihmeellinen ja kasvava ihminen se vasta ihmeellinen onkin.

13.5.2004

Köpelösti kävi taas. Jari Sillanpään omituinen ja varsin sekavasti sanoitettu kappale ei vakuuttanut eurooppalaisia puhelinäänestäjiä.

Millainen laulu Suomesta pitäisi oikein lähettää, että siitä pidettäisiin myös muualla?

Minulle tuli mieleen ajatus siitä, että miksei Suomesta voisi lähettää maailmalle myös uskonnollissävyistä tai jopa hengellistä piisiä, joka yksinkertaisella ja mutkattomalla 

sanomallaan ja vetoavalla melodiallaan puhuttelisi kaikenlaisia ihmisiä. Tietysti pitäisi olla 

myös karismaattinen esiintyjä tai esiintyjiä.

9.5.2004

Konnevedeltä kuuluu kummia! Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen,

Timo Siukosen kirjoittama artikkeli Konneveden luterilaisen seurakunnan viime vuonna

alkaneista ja suuren suosion saavuttaneista sunnuntai-illan erikoisjumalanpalveluksista,

jolloin kerran kuukaudessa järjestetään jotakin perinteestä poikkeavaa. Kun tavallisena 

pyhänä kirkossa käy parikymmentä sanankuulijaa, on erikoismessu vetänyt parhaimmillaan 240 ihmistä.

Kaikki alkoi siitä, että Konneveden seurakuntalaisilta kysyttiin mielipiteitä 

jumalanpalveluksesta ja sen ohjelmasta. Kävi esimerkiksi ilmi, että ihmisten mielestä 

jumalanpalveluksen paras alkamisaika on sunnuntaina klo 18.00.

Näin sitten tehtiin. Kansa sai mitä pyysi. Alettiin pitää iltamessuja, joihin on tullut epäileviä miehiä, väsyneitä äitejä ja heitä, joita kirkossa ei ennen ole nähty.

Iltamessusta on puhuttu kylillä ja kujilla - ja enimmäkseen hyvää.

Mutta miten Kirkkohallitus suhtautui uudistukseen?

Kirkkohallituksesta tuli moitteet liian suuresta erikoisjumalanpalvelusten määrästä.

6.5.2004

No niin siinä kävi, että Suomi hävisi täpärästi Kanadalle jääkiekon MM-kisojen

puolivälierissä ja on nyt ulkona mitalipeleistä.

Mutta tämähän on vain urheilua. Ja sitä paitsi elämä on usein tällaista. Siis millaista?

No, sellaista, että välillä on hyvä kokea tappioita henkisen kehittymisen takia. Jatkuva

voittaminen ylpistää, vääristää suhteellisuudentajun, tylsistää eikä enää opi mitään

uutta.

Häviäminen sen sijaan tekee nöyräksi, panee asiat oikeaan suhteellisuusjärjestykseen,

piristää ja panee oppimaan uutta virheistä oppimisen kautta.

Uskonelämässä on samoin. Edesmennyt helluntaisaarnaaja Veikko Lähde sanoi

suorasukaiseen tyyliinsä: "Me emme opi menestymisemme päivinä hengellisesti yhtään

mitään. Kaikki mitä me opimme, tapahtuu vaikeuksien ja vastoinkäymisten aikoina." 

29.4.2004

Kotimaa-lehden numerossa 18 Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola selitti taannoin

paljon huomiota herättänyttä tapausta, kun hän pyysi piispa Eero Huovista olemaan

nauttimatta ehtoollista säätiön tilaisuudessa Mellunkylän kirkossa. Kiinnitin Pohjolan puheenvuorossa huomiota seuraavaan lauseeseen, jossa hän perusteli kantaansa: "Ääni 

vapisten sanoin, ettei meillä ole opillista yksimielisyyttä, jota ehtoollisyhteys edellyttää."

Olen sitä mieltä, että uskovien ehtoollisyhteys ei voi perustua opilliseen yksimielisyyteen,

koska sitä me emme saavuta koskaan tämän maan päällä.

Kristittyjen yhteinen ehtoollinen perustuu vain sydämen uskoon eli siihen, että samaan

Kristukseen uskovat henkilöt, jotka muodostavat Kristuksen yhden ruumiin, ilmentävät 

tätä yhteistä uskoaan ja yhteyttään päähän eli Jeesukseen nauttimalla yhdessä yhteistä

ehtoollista. Opilliset erimielisyydet eivät saisi hämärtää tai estää tätä uskoon perustuvaa

perusyhteyttä.

27.4.2004

Jääkiekon MM-kisat ovat alkaneet Tsekissä. Itse olen sen verran penkkiurheilija, että

katson TV:stä kaikki Suomen pelit. Niinpä minun urheilun seuraamiseni on enemmän

tällaista oman maan joukkueen kannustamista ja sen voittojen tai tappioiden kanssa

myötäelämistä.

Suomen kaksi ensimmäistä peliä ovat menneet hyvin eli päättyneet voittoihin. En pitäisi

mahdottomana, että tämä leijonajoukkue voittaa kultamitalin. Mutta helpolla se ei tule.

Olen muuten elänyt lapsuuteni sellaisessa uskonnollisessa ympäristössä, jossa

kilpaurheilu oli syntiä. Jopa niinkin viaton asia kuin osallistuminen oppikouluni luokkien

välisiin jalkapallo-otteluihin oli minulta kielletty, koska kilpailemisen ja 

mahdollisen menestymisen pelättiin aiheuttavan ylpeyttä ja maisen kunnian tavoittelua.

No, sen jälkeen olen itse tullut syntikäsityksissäni aivan toisenlaisiin näkemyksiin.

Kilpaurheilu ei ole sinällään syntiä, mutta kilpaurheilusta, kuten mistä tahansa asiasta, 

jopa uskonnosta (esim. fariseukset), voi tulla syntiä, jos sydämen asenne on väärä.

23.4.2004

Kirjoitin 12.4.2004 uuden seurakunnan perustamisen mahdollisuudesta. Nyt haluaisin kysyä

lukijoiltani, millaista seurakuntaa Suomessa tarvittaisiin. 

Toivoisin vastauksia mahdollisimman monelta. Paras tapa on lähettää minulle sähköpostia.

Tähän voisi vastata kuka tahansa, mutta erityisesti toivon palautetta niiltä, jotka ovat tällä  

hetkellä ilman seurakuntayhteyttä tai he eivät ole löytäneet paikkaansa missään 

seurakunnassa.

Kysyn siis, millaiseen seurakuntaan haluaisit liittyä? Millainen henki? Millainen opetus?

Millainen johto? Mitä siinä seurakunnassa ei saisi olla? Mikä olisi ehdottoman oleellista? 

Mitkä olisivat hengelliset tarpeesi ja mitä tarpeita ajattelet muilla ihmisillä olevan?

Ja niin edelleen. Olisin kiinnostunut kaikenlaisesta feedbackista.

21.4.2004

Ristin Voitto -lehdessä (nro 17) oli mielenkiintoinen kirjoitus englantilaisesta Gloucester'n

kaupungista kotoisin olevasta esirukousryhmästä, jolle Jumala alkoi pari vuotta sitten

puhua Suomesta ja kehotti rukoilemaan Suomen puolesta. Ryhmän edustaja, Dave Kelly,

sanoi: "Jumala tulee käyttämään suomalaisia siunauksena muille kansoille. Teillä on lahjoja, sitkeyttä ja päättäväisyyttä yhdistettynä nöyryyteen. Olette seisoneet Israelin rinnalla, kun

se ei ole ollut suosittu. Erityisesti Jumala tulee vapauttamaan Suomen nuoria lähtemään 

etelään, itään ja länteen evankeliumin asialle."

Olen lukenut muistakin vastaavista profetioista. Voihan tuollaisissa sanomissa olla mukana

nk. astian makuakin, mutta pidän kiinnostavana sitä, että tämänsuuntaisia ennustuksia on

tullut niin paljon.

Itse pidän täysin mahdollisena, että kyseessä on Jumalan puhe siitä, että Suomessa tulee

todellakin tapahtumaan jotakin hyvin merkittävää hengellisellä rintamalla lähivuosina.

19.4.2004

Tänään selvisi seitsemän viikon odottamisen jälkeen, että minun paikkani ei ole enää

helluntaiherätyksessä. Olin nimittäin vilpittömästi ajatellut, että kun mahdollisuuteni toimia hengellisessä työssä loppuivat Leppävaaran helluntaiseurakunnassa helmikuun lopulla,

jokin muu helluntaiseurakunta voisi kenties hyväksyä minut ajatuksineni kaikkineni.

Lähinnä mieleeni tuli Olarissa kokoontuva Espoon helluntaiseurakunta, jonka pastoriin, 

Kyösti Frestadiukseen, otin yhteyttä maaliskuun alussa. Tänään sain kuitenkin tietää pastori

Frestadiukselta, että voisin kyllä liittyä Espoon helluntaiseurakuntaan, mutta se olikin ainoa 

asia, minkä hän saattoi luvata minulle.

Pelkkä seurakunnan jäsenyys ei kuitenkaan riitä Jumalan työhön kutsutulle, ja olisinhan voinut olla Leppävaaran helluntaiseurakunnassakin jäsenenä. Frestadiuksen mukaan minun 

seurakuntaan mukaan tulooni liittyisi  painolastia, koska olin eronnut naapuriseurakunnasta. 

Itse asiasta, eli transsukupuolisiin ihmisiin liittyvästä kannastani, ei ollut kuulemma paljoakaan puhuttu.

Koen, että Jumala on sulkenut minulta helluntaiseurakunnan ja sitä myötä helluntaiherätyksen

oven. Koen nyt, että olen vapaa etenemään muuta tietä pitkin sitä myöten kuin Herra 

johdattaa.

En ole katkera. Haluan, että mikäli minusta riippuu, minulla on hyvät välit sekä minut 

hyllyttäneeseen Leppävaaran helluntaiseurakuntaan että Espoon helluntaiseurakuntaan, joka

ei pysty ottamaan minua avoimesti ja ilman voimakasta varauksellisuutta vastaan.

Noiden seurakuntien vanhimmistoveljet toimivat kuitenkin varmaan parhaan ymmärryksensä mukaan.

18.4.2004

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti Mika Mannermaa kertoo tämän päivän (18.4.2004) 

Helsingin Sanomissa nk. heikoista signaaleista (early warning indicators), jotka ovat orastavia kummajaisia, muutoksen ensioireita.

Johan Lahdenperän laatimassa kiinnostavassa artikkelissa oli yksi kohta, joka kiinnitti 

erityisesti huomiotani. Lainaan sitä seuraavassa.

"Heikot signaalit tulevat vallitsevien paradigmojen (ajattelutapojen, JP:n selitys) ja muiden viisauksien ulkopuolelta. 'Miltei kaikki merkittävät teknologiset, taloudelliset ja 

yhteiskunnalliset uudistukset ovat alun perin olleet kummajaisia ja kehittyneet yhteiskunnan periferioissa' (laitamilla, JP:n selitys)."

Mieleeni tuli ajatus, että tämä sama kummajaisuus ja ulkopuolisuus koskee myös 

uskonnollisia ja hengellisiä asioita ja ilmiöitä.

18.4.2004

Olin tänään vaimoni tyttärenpojan, Samin, rippijuhlassa Espoon tuomiokirkossa. 

Konfirmaatiotilaisuus oli kaunis ja vaikuttava kokonaisuus. Uutena asiana oli kummien kokoontuminen kummilastensa taakse heitä siunaamaan uskontunnustuksen sanomisen 

jälkeen.

Oli myös ilahduttavaa nähdä, että suurin piirtein kaikki aikuiset menivät myös 

ehtoollispöytään. Tuli jälleen mieleeni, miten suuri merkitys Suomen ev.lut. kansankirkolla

on Suomen kansan hengellisessä elämässä sen valtavan suuren kosketuspinnan kautta, mikä

kirkolla on suomalaisiin kasteiden, rippikoulun, häiden ja hautajaisten välityksellä.

12.4.2004

Mahdollisen uuden seurakunnan perustaminen on ollut monien vaimoni kanssa käymieni keskustelujen aihe tänä pääsiäisenä.

Jos perustan seurakunnan (mikä saattaa tapahtuakin, jos ei jotakin muuta tapahdu), niin seurakunnassani ihminen olisi tärkeämpi kuin oppi.
Yrittäisin siis välttää Jeesuksenkin kavahtamaa fariseusten ahdasmielistä hapatusta, jossa "oikeaoppisuudesta" tulee ihmistä ja elämääkin tärkeämpi periaate.
Seurakuntani pyrkisi kohtaamaan ihmisen sellaisena kuin hän on luottaen siihen, että Jumalan armo tekee vähitellen työtään itse kussakin.
Tarkoitus olisi siis auttaa ja tukea ihmisiä heidän uskon etsinnässään ja Jumalan kaipuussaan.
Seurakunnan nimi voisi olla Armon seurakunta tai Kotikirkko, jossa laupeus ja armollisuus 

olisivat toimintaa ohjaavia periaatteita. Toki Jumalan Sana olisi myös ohjaava auktoriteetti, 

mutta Sanaa ei tulisi koskaan käyttää ylpeästi ja kovasydämisesti lyömäaseena, vaan nöyrästi 

ja rakkaudellisesti elämän leipänä ja parantavana lääkkeenä.

Seurakunta toimisi kotiseurakunta-periaatteella, jonka mukaan kodeissa kokoontuvat 

pienryhmät ovat toiminnan ydin. Toinen tärkeä asia olisi jakaantuminen eli ryhmän koon kasvaessa joku ryhmästä perustaa uuden solun. Näin syntyvät eri solut, vaikka ympäri Suomea, olisivat sitten hengellisessä tukiyhteydessä löyhästi organisoituina yhteydessä toisiinsa, jolloin

joskus voisi järjestää isompiakin yhteisiä tapahtumia tai konferensseja.

Asia on vielä täysin auki, mutta voi olla, että tämän kevään aikana jotakin alkaa tapahtua.

Joka tapauksessa haluan ensin selvyyden siitä, onko minulla sijaa ja mitään toimintamahdollisuuksia jossain jo olemassa olevassa seurakunnassa. Jos ei ole, niin voi olla, että Jumala johtaa minut uuden kotiseurakuntatyyppisen toiminnan aloittamiseen.

11.4.2004

Kristus on todella ylösnoussut! Tänä pääsiäisenä iloitsen siitä, että ylösnousseen Kristuksen

sanoma, Jumalan todellisuus ja uskonasioitten kiinnostavuus lisääntyvät koko ajan ihmisten

mielissä.

Elämme uuden hengellisyyden aikaa.

Tosin tämä on vasta alkusoittoa sille mitä on tulossa.

8.4.2004

Julkisuuteen on tänään tullut tieto, että Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen ei

ollut toivottu ehtoollisvieras vieraillessaan kaksi viikkoa sitten Mellunmäen seurakuntakeskuksessa.

Luther-säätiössä toimivat pastorit Juhana Pohjola ja Sakari Korpinen toivottivat kylläkin 

Huovisen tervetulleeksi jumalanpalvelukseen, mutta esittivät piispalle sakastissa toivomuksen, että tämä ei osallistuisi ehtoolliseen.

Toivomuksen perusteena oli erilainen näkemys naispappeudesta, jota Luther-säätiössä 

toimivat papit vastustavat.

Ymmärrän sen, että Raamatun tulkinnassa voidaan päätyä erilaisiin näkemyksiin, mutta en

pidä oikeana sitä, että näiden opillisten erojen vuoksi kielletään toisilta ehtoollisyhteys, 

minkä ei tulisi perustua opilliseen samanmielisyyteen, vaan yksinkertaisesti vain siihen, että 

me uskomme Jeesukseen ja olemme saman Kristus-ruumiin jäseniä. Jos jotakuta uskovaa ei hyväksytä samaan ehtoollispöytään, kyse on siitä, että tälle ulossuljetulle sanotaan, että hän 

ei kuulu Kristuksen ruumiiseen.

Kaikille uskoville avoin ehtoollinen on ainoa oikea kristillinen ehtoollinen. Ehtoollisyhteyttä ei 

saisi rikkoa millään opillisella erimielisyydellä, ei kasteriidoilla eikä naispappeuskähinöillä.

7.4.2004

Luin tämän päivän Helsingin Sanomista yllättävän ja pysäyttävän suru-uutisen, että 

sosiaalietiikan dosentti Martti Lindqvist on kuollut 5.4.2004 työmatkallaan Tansaniassa

59-vuotiaana. 

Osallistuminen eteläisen Afrikan kirkkojen aidsin vastaiseen työhön jäi Martti Lindqvistin

viimeiseksi työmatkaksi, kun äkillinen keuhkokuume iski kroonista keuhkosairautta 

poteneeseen mieheen viime viikonloppuna Tansaniassa. Lindqvist heikkeni nopeasti ja kuoli maanantaina.

En tuntenut Lindqvistiä lähemmin. Olin tosin tavannut hänet joissakin neuvotteluissa

1960-luvulla opiskeluitteni aikaan Helsingissä ja ollut hänen kanssaan puhelinkeskustelussa

homoseksuaalisuudesta joskus 1980-luvulla, mutta muutoin Lindqvist oli minulle tuttu

lähinnä median kautta.

Tuntuu vain jotenkin niin surulliselta ja samalla koskettavalta, että parhaassa iässä oleva

mies otetaan näin äkisti pois. 

3.4.2004

Kävin tänään katsomassa Mel Gibsonin The Passion of The Christ -elokuvan. 

Elokuva oli vaikuttava ja puhutteleva kokonaisuus. Pääosan esittäjä Jim Caviezel suoriutui

vaikeasta tehtävästään uskottavasti. Musiikki tuki elokuvan sanomaa täydellisesti.

Parasta olivat monet takaumat, joissa Jeesuksen opetuksen ydinsanoma tuli erinomaisesti 

esille, varsinkin lähimmäisen rakastaminen. Oli monta kertaa tunne, että oli kuin herätyskokouksessa tai raamattutunnilla.

Ymmärrän myös Gibsonin näkökulman. Hän on tietoisesti valinnut elokuvan painopisteeksi 

Jeesuksen 12 viimeistä tuntia. Minusta tuo kärsimykseen keskittyvä kohdistus tiivistää 

kerrontaa ja auttaa ymmärtämään, mistä evankeliumissa on kysymys.

Kerronta seurasi varsin uskollisesti Raamatun kertomuksia joitakin poikkeuksia 

lukuun ottamatta, mutta traditioaines ei haitannut minua millään tavoin.

Mielestäni filmissä ei ollut liikaa väkivaltaa: näytettiin vain miten paljon Jeesus todella kärsi.

Juutalaisvastaisuudesta puhuminen on lähinnä naurettavaa. Yhtä hyvin voitaisiin puhua roomalaisvastaisuudesta, koska elokuva näytti roomalaiset sotilaat hyvin sadistisessa ja kidutuksesta nauttivassa valossa.

Tosiasiassahan kyse on siitä, että jokainen ihminen on Kristuksen pilkkaaja ja

ristiinnaulitsija syntiensä takia.

Siksi me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa, jota Me voimme saada osaksemme juuri 

Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen takia.

Kun tulin elokuvateatterista ulos, sanoin ovimiehelle: "Glory to God!"

Gibsonin elokuva on kunnianosoitus Jumalalle ja historian suurimmalle tapahtumalle.

Suosittelen elokuvaa kaikille.

25.3.2004

Mel Gibsonin kohuelokuva Jeesuksen viimeisistä hetkistä, The Passion of The Christ,  sai 

Suomen suurensi-iltansa eilen keskiviikkona.

Elokuva on saanut sekä kiittäviä että kriittisiä arvioita. Kaksi asiaa vaikuttaa selvältä: elokuva

on taloudellinen menestys ja se jakaa ihmisten mielipiteitä voimakkaasti.

Olen menossa katsomaan filmiä heti kun se on mahdollista aikataulullisesti yhdessä vaimoni

kanssa. Kommentoin silloin näkemääni. Olen itsekin utelias sen suhteen, miten tulen filmin kokemaan.

19.3.2004

Suomi on hiljentynyt tänään suremaan Konginkankaan järkyttävässä bussiturmassa surmansa saaneita 23 henkilöä ja 15 loukkaantunutta sekä muistamaan rukouksin heidän omaisiaan ja läheisiään.

Jumala, auta ja lohduta surevia. Anna myös auttajille voimaa tässä vaikeassa tilanteessa.

14.3.2004

Kävin tänään kuuntelemassa Rainer Frimania Espoon helluntaikirkossa. Rainer puhui tosi

hyvin ja koskettavasti ihmisten erilaisten persoonallisuuksien ja ongelmien hyväksymisestä.

Rainer muistutti efesolaiskirjeen kohdasta, jonka mukaan meidän tulee rakkaudessa kärsiä 

toinen toistamme.

Jos kaikki helluntailaiset olisivat kuin Rainer Friman, niin eihän tässä olisi meikäläiselläkään mitään ongelmia.

Mutta kyllä on Frimaniakin koeteltu. Viimeisen viikon aikana Rainerilta varastettiin autosta

parin kirjan käsikirjoitukset ja paljon muuta arvokasta materiaalia. Lisäksi perjantaina

Rainerilla oli hyvin paha astmakohtaus. Lääkärin mukaan vain muutaman minuutin 

myöhäisempi tulo terveysasemalle olisi voinut olla kohtalokasta.

On ilmeisesti niin, että kun Jumala nyt taas käyttää Raineria aseenaan, niin Pirullakin on

jumalaton hoppu heittää kapuloita rattaaseen.

13.3.2004

Suuri sinivalkoinen suomalainen on poissa.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin hautajaiset olivat kaunis ja vaikuttava tapahtuma. 

Arkkipiispa Jukka Paarman puhe oli todella hyvä ja puhutteleva.

Lohduttakoon Jumala surevia omaisia.

Saakoon Jumala siunata hyvää maatamme, puolustamisen arvoista maata, jonka ainoa 

puolustaja on Suomen kansa.

Vaimoni Ritva Piho kirjoittaa hautajaisista seuraavasti:

Tapahtuma hiljensi ja herkisti.  

Suuri kunnioitus ja ilo täyttävät mieleni vieläkin.

Voin kiittää erikoisesti siitä esimerkistä,
jonka tämä suurmies, isä, aviopuoliso, sotilas ja
suuri isänmaanystävä minulle ja meille kaikille jätti.

Moraaliset elämänarvot, usko Jumalaan ja rakkaus ja
huolenpito, erikoisesti läheisistämme, ovat hänen
"testamenttinsa " meille kaikille.

Hän itse eli koko elämänsä tätä todeksi.

10.3.2004

Pyydän sulkeutua kaikkien tätä lukevien esirukouksiin. Olen ollut viime viikkoina Saatanan

rumputulen kohteena siten, että monelta eri taholta on tullut yhtä aikaa hyvin voimakkaita

ja raivokkaita hyökkäyksiä minua vastaan. En ole kaatunut, mutta olen surullinen ja väsynyt.

Odotan ja rukoilen Jumalan johdatusta tästä eteenpäin. 

7.3.2004

Neale Donald Walsch väittää uudessa kirjassaan "Tomorrow's God" (Huomisen Jumala), että maailma on saamassa uuden Jumalan. Kysymys ei ole siitä, tuleeko näin tapahtumaan, vaan lähinnä siitä, milloin näin tulee tapahtumaan. Walschin mukaan uusi Jumala tulee ilmestymään useimpien meidän elinaikanamme. Lisäksi tässä uudessa hengellisyydessä on tiettyjä perusperiaatteita, kuten se, että on vain yksi Jumala, joka on sama katolisille ja protestanteille, juutalaisille, muslimeille, hinduille ja mormoneille. Toinen periaate on se, että me olemme yhtä Jumalan ja toistemme kanssa. Kolmas ajatus on se, että kukaan ei ole 

toista parempi. Lisäksi tämä uusi uskonto puhuu paljon vapaudesta ja rakkaudesta.

Samainen Neale Donald Walsch kirjoitti jo aikaisemmin kirjan "Keskusteluja Jumalan kanssa", 

joka on monien kristittyjen johtajien mielestä selvää uuden aikakauden (New Age) harhaoppia. Saman voi sanoa tästä uudesta kirjasta. Monet tulevat vastaanottamaan innokkaasti Walschin opetukset, mutta Raamatulle uskolliset uskovat tietävät, että tämä uusi Jumala ei ole mikään oikea Jumala, vaan kyseessä on Ilmestyskirjan mainitsema peto eli Antikristus, joka väittää olevansa Jumala.

Meidän on syytä olla varuillamme lopunajan eksytysten suhteen ja varoitettava niistä 

toisiamme.

Laitan tähän oheen koko englanninkielisen uutisen, niin englannintaitoiset voivat lukea siitäkin vielä tarkemmin, mistä on kysymys.

The world is going to get a new God, according to "Tomorrow's God," a new
book by New York Times best-selling author Neale Donald Walsch. It's not
question of whether this astounding prediction will come true, the book
asserts; it's a matter of when. And the "when," Walsch says, is soon, within
the lifetime of most of us.

NEW YORK (PRWEB) February 11, 2004--Humanity is going to have a new God in
the very near future.

This bold and stunning prediction -- including what this new God will look
like and how it will inspire the human race -- is the basis of "Tomorrow's
God: Our Greatest Spiritual Challenge" (Atria Books, March 2, 2004), by New
York Times best-selling author Neale Donald Walsch, author of the
extraordinarily successful "Conversations with God" series.
[...]

In place of "Yesterday's God" will be a deity "whose only emotion is total
love for all of humanity and Life itself, and whose agenda includes no
objective other than to empower Life to produce more Life, more abundantly
and more gloriously in each moment," Walsch says.

While predicting the emergence of a "New Spirituality" among the world's
people, Walsch says this does not mean the creation of a new religion.
Instead, he says, "Tomorrow's God" invites us to create a new view of the
religions we now embrace. The idea is not that humanity will benefit from
rejecting or abandoning its present spiritual beliefs, but, rather, from
expanding them to include extraordinary new possibilities.

While certain principles of this New Spirituality may seem heretical to some
people today, they'll become universal truths tomorrow, Walsch asserts.
These New Spirituality principles include:

. There is only One God and this One God doesn't care whether we're Catholic
or Protestant, Jewish or Muslim, Hindu or Mormon, or have no religion at
all.
. We are one with God and with each other.
. No one is better than anyone else.
. Freedom is the essence of Life, not something we earn.
. Love knows no condition or limitation.

3.3.2004

Kerron seuraavassa vielä hiukan lisää Leppävaaran helluntaiseurakunnasta eroamisestani.

1.3.2004

Rea Stråhlmannin lisäksi myös Petteri Haipola pitää minua harhaoppisena
ja jumalattomana artikkelissaan "Uusi kultti", joka löytyy osoitteesta
www.kolumbus.fi/petteri.haipola/valvominen/kultti.htm , jossa hän väittää, että minä olen 

jonkin syntymässä olevan uuden kultin johtaja.
Otan seuraavassa valittuja kohtia tuosta kirjoituksesta ja vastaan niihin sen takia, ettei kenellekään lukijalle jäisi väärää käsitystä tietyistä asioista.

Haipola:
Uusi kultti on syntymässä kristilliseen kenttään. Niin kuin kaikki kultit, tämäkin tarvitsee voimakkaan vetovoimaisen perustajajäsenen, gurun, opettajan. Sellainen on löytynyt. Hän 

kerää ympärilleen opetuslapsia, jotka ihailevat häntä yli kaiken.

Piho:
En ole perustamassa mitään kulttia. En ole myöskään keräämässä ympärilleni minua yli kaiken ihailevia opetuslapsia. Minulla ei ole yhtään opetuslasta.

Haipola:
Kultin jäsenet kilpailevat johtajansa mielisuosiosta ja tavoittelevat ensimmäisiä sijoja hänen ympärillään. Ihmisten mielistely ja orjuus viedään sellaisiin mittoihin, että normaali ihminen 

ei voi pahoinvointia tuntematta seurata heidän touhujaan. Kilpailu johtajan huomionosoitusten saamisesta ja tekopyhä nöyristely on sanoin kuvaamattoman kuvottavaa. Suurin siunaus 

saadaan henkilökohtaisen kontaktin kautta, kun johtaja panee kätensä jäsenten päälle, puhuu heille henkilökohtaisesti ja rohkaisee heitä Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin.

Piho:
Minulla ei siis todellakaan ole mitään kulttia eikä niin ollen myöskään mitään kultin jäseniä, 

jotka mielistelisivät minua tai joiden päälle minä voisin panna käteni.

Haipola:
Erimielisiä ei enää suvaitakaan yhtä kauaa kuin alussa vaan heidät erotetaan joukosta, jotta hajaannusta ei syntyisi.

Piho:
Tässä Haipola viittaa siihen, että jouduin poistamaan hänet keskustelufoorumiltani Yläsalista (http://messageboard512564.aimoo.com ), koska en halunnut, että hän tulee sinnekin kirjoittamaan hyvin aggressiivisesti Mariannea vastaan.

Haipola:
Kultille on ominaista vetoaminen rakkauteen kaikessa toiminnassa. Rakkauden nimessä ja 

varjolla kielletään terve kritiikki, vääristä opetuksista ja synnistä nuhteleminen.

Piho:
En kiellä tervettä kritiikkiä enkä vääristä opetuksista ja synnistä nuhtelemista.
Haipolan kritiikki tässä TS-asiassa on ollut vain mielestäni epätervettä ja kohtuutonta.
Lisäksi en pidä kantaani TS-kysymyksessä vääränä vaan oikeana opetuksena enkä pidä 

Mariannen ratkaisua syntinä. En voi nuhdella sellaisesta, mitä en pidä syntinä. Siitä ei 

kuitenkaan voi vetää sellaista yleistävää johtopäätöstä, kuten Haipola tekee, että minä en nuhtelisi synnistä ollenkaan. Nuhtelen vaikka heti: Haipola, tee parannus sydämesi 

kovuudesta.

Haipola:
Heidän mielestään ihminen saattaa syntyä sellaisena, että hän voi toteuttaa seksuaalisuuttaan 

ja sukupuolisuuttaan ainoastaan homoseksuaalisessa suhteessa tai muulla perverttisellä 

tavalla kuten vaihtamalla sukupuoltaan. (transseksuaalisuus)

Piho:
En kannata homoseksuaalisuutta.
Transsukupuolisuutta en pidä perversiona, vaan aivojen häiriötilan korjaamisena.

Haipola:
Seksuaalista nautintoa pidetään niin suuressa arvossa, että selibaatti, pidättyvyys ja itsensä hillitseminen nähdään pikemminkin paheena kuin hyveenä eikä tästä syystä seksuaalisesti poikkeavia saa nuhdella heidän tavastaan harrastaa seksiä ja elää parisuhteessa.

Piho:
En pidä selibaattia, pidättyvyyttä ja itsensä hilllitsemistä paheena, kuten Haipola väittää.
Seksuaalisesti poikkeavia saa nuhdella.

Haipola:
Kultin opetus ja käytännön toiminta on kaikesta vääryydestä huolimatta monessa kohtaa 

Jumalan tahdon mukaista.

Piho:
Kiitos siitä, että Haipola näkee minussa ja opetuksessani sentään jotakin Jumalan tahdon mukaista.

Haipola:
Johtaja on itsekin vaimonsa vallassa ja noudattaa vaimonsa näkyjä ja arvostelukykyä tuomitessaan kansaansa.

Piho:
En ole vaimoni vallassa. Hän on raamatullisessa mielessä minun apuni ja tukeni tässä asiassa 

ja muutenkin.

Haipola:
Tämän profetian sanat eivät toteudu kokonaisuudessaan, jos kultin johtaja tekee parannuksen 

ja hajottaa fan-clubinsa tai ohjaa sen seuraamaan Herraa Jeesusta ja Jumalan tahtoa kaikissa asioissa, ennen kaikkea vapautumaan pois ihmisille mieliksi olemisesta ja väärästä kirouksen alaisesta evankeliumista.

Piho:
En voi tehdä parannusta asiassa, jossa en ole tehnyt syntiä enkä voi hajottaa fan-clubia, jota 

ei ole olemassa.

Haipola:
Tässä artikkelissa mainittu opettaja on Jouko Piho Leppävaaran Helluntaiseurakunnasta.

Piho:
En kuulu enää Leppävaaran helluntaiseurakuntaan, josta erosin 28.2.2004.

Haipola:
Jouko Pihon täytyi tulla ilmi tavalla tai toisella. NetMissionissa käyty keskustelu transseksuaalisuudesta ei ollut sattuma, eikä myöskään se, että tietyt henkilöt lähtivät 

tukemaan sukupuolen vaihtamista Jumalan tahtona ja sanoivat vielä, että he ovat varmoja asioista, Piho heidän etunenässään. Jouko Piho on harhaoppinen. Harhaoppisuutta ei 

määritellä joillakin mielipide-eroilla opillisissa kysymyksissä vaan sillä, minkä hengen oma itse kukin on, minkä hengen kanssa ihminen seurustelee ja miltä hengeltä hän saa neuvoja, joita noudattaa elämässään. Piho on varma siitä, että toimii Jumalan tahdon mukaan ja hänellä on tältä hengeltä saatu rauha asian suhteen. Piho on varma, että juuri Pyhä Henki on häntä neuvonut. Jouko viettää aikaa sen hengen kanssa, joka häntä ohjaa, kuulee hänen ääntään ja toimii sen mukaan. Koska transseksuaalisuus ja sukupuolen vaihtaminen ei ole Jumalan tahto, Pihoa ohjaava sekä hallitseva henki ei voi olla Pyhä Henki. Pidän tästä syystä Pihoa harhaoppisena ja jumalattomana, vaikka hän opettaakin useimmissa asioissa oikein ja Jumalan tahdon mukaan.

Piho:
Niin, sanot, että transseksuaalisuus ei ole Jumalan tahto ja sillä perusteella sanot, että minua 

ei ohjaa Pyhä Henki ja että minä olen harhaoppinen ja jumalaton. Kyseessä on kuitenkin vain sinun mielipiteesi.
Miten on muuten mahdollista, että sinun mukaasi tämä harhaoppinen, ilman Pyhää Henkeä opettava jumalaton Piho opettaa kuitenkin useimmissa asioissa oikein ja Jumalan tahdon mukaan?

Haipola:
Jouko on eronnut Leppävaaran Helluntaiseurakunnasta. Hänet oli pantu sitä ennen jo saarnakieltoon. Mitä Jouko tekee seuraavaksi? Hän perustaa kannattajiensa tukemana yhteiskristillisen liikkeen, jonka johtoideana on toimia rakkaudellisesti ketään loukkaamatta.

Piho:
Tämähän on mielenkiintoista, että sinä tiedät, mitä minä teen seuraavaksi, kun minä en tiedä siitä vielä mitään.

Haipola:
Pihon keskustelupalstalla ei ole Jumalan rakkautta. (Palsta on tätä kirjoitettaessa nimeltään Yläsali)

Piho:
Foorumilaiseni kokevat, että Yläsalissa on rakkautta.

Toivon ja rukoilen Jumalan siunausta Petteri Haipolalle!

28.2.2004

Noin 9 kuukautta kestänyt jäsenyyteni Leppävaaran helluntaiseurakunnassa on nyt ohi. Ilmoitin tänään seurakunnan pastorille, Seppo Partille, että haluan erota seurakunnasta. Partti pahoitteli asiaa.
Eroni syy on se, että Leppävaaran helluntaiseurakunnan vanhemmisto on yksimielisesti 

laittanut minut 25.2.2004 pidetyssä kokouksessa saarnakieltoon eli minä en saa enää puhua seurakunnan tilaisuuksissa.
Puhekiellon syy on syvä näkemysero suhtautumisessa transseksuaalisuuteen ja sukupuolenkorjausleikkaukseen. Minä olen osoittanut ymmärtämystä yhden TS-henkilön 

ratkaisuja kohtaan. Vanhemmiston mielestä näkemykseni on väärä ja ristiriidassa helluntaiherätyksen yleisen linjan kanssa.
Luulin marraskuussa 2003, kun tästä TS-asiasta alkoi kiivas nettikeskustelu, että mielipiteeni 

ei vaikuttaisi millään tavoin asemaani seurakunnassa.
Olin väärässä.
Kun sain tietää, että minuun ei enää luoteta Jumalan Sanan julistajana, näin ainoaksi mahdollisuudeksi erota sellaisesta seurakunnasta, joka tukkii minun suuni eikä enää luota minuun.
Uskon kuitenkin, että kun Jumala sulkee yhden oven, hän avaa samalla toisen.
Minulla on rauha sydämessäni ja rukoilen Jumalan johdatusta tästä eteenpäin.

23.2.2004

Rea Stråhlmann kirjoittaa julkisesti omalla foorumillaan osoitteessa http://groups.msn.com/vapaasana/harhaopit.msnw , että minä olen harhaoppinen, koska 

opetan sitä mahdollisuutta, että uskovissakin voi joissakin tapauksissa olla demoneita, mikä tarkoittaa demonien painostavaa vaikutusta, ei kokonaan demonien vallassa olemista.
Rea kirjoittaa:
"Tässä joitakin kammottavia väitteitä, eräältä harhaopettajalta:
Että meissä uskovissa on muka demoneja; hyi kamala tuollaista Kristuksen häpäisyä!"
Sitten hän on lainannut muutamia asiaa koskevia tekstejäni nimelläni.
Olen kyllä hyvässä seurassa, sillä samassa harhaopettajien galleriassa ovat mm. myös Niilo Ylivainio ja Markku Koivisto.
Minusta harhaopettajaväite on sen verran raskas ase, että sitä tulisi käyttää harkiten.
Mielestäni Rean olisi ollut parempi todeta, että hän on eri mieltä asiasta Jouko Pihon kanssa 

tai että hänen mielestään Jouko Piho on väärässä tässä tulkinnassaan.
Jotenkin on sellainen tuntu, että ei ainoastaan Rea vaan jotkut muutkin käyttävät harhaopettaja-leimaa liian kevyesti.
En kirjoita tätä siksi, että tuo leima on nyt isketty minuun. Minua huolestuttaa ylipäätään se, 

että veljet ja sisaret alkavat liian kiivaasti ja nimittelevästi käydä toistensa kimppuun. Eikö Raamattu juuri varoita meitä veljien lyömisestä ja siitä, miten sellaista alkaa esiintyä 

erityisesti lopunaikana?

22.2.2004

Onkin tullut vähän taukoa kirjoittamiseen. Olen ollut hiihtolomalla. Tosin en hiihtänyt 

ollenkaan, mutta muutoin loma on ollut mukava. Kävimme Ritvan kanssa Suomusjärven 

mökillä saunomassa ja hiljaisuudesta nauttimassa. Minusta on myös hauskaa pilkkoa puita.

Aina loman jälkeen tuntuu oudolta mennä taas töihin, mutta pianhan siihenkin tottuu.

12.2.2004

Tuo Kyösti Rothista kertova ohjelma oli varsin hyvä ja puhutteleva. Oli siinä hiukan pätkiä

Elämän estradilla -konsertistakin, mutta enimmäkseen Roth vastaili toimittajan kysymyksiin.

Kyllä on Kyöstikin käynyt kovan myllyn läpi, jolloin hän välillä menetti jo täysin uskonsa 

mihinkään. Mutta Jumalan suvereeni ja selvä puhe eräänä krapula-aamuna kaksiviikkoisen 

ryyppyputken jälkeen pysäytti Kyöstin. Hänen oli pakko todeta, että Jumala on sittenkin

ihan konkreettisesti olemassa.

Kun Kyösti soitti tästä havainnostaan yhtä lailla silloin eli v. 2001 epäuskon syövereissä

olevalle Rainer Frimanille, Rainer oli sanonut: "Mitääh...jos kuka tahansa muu olisi soittanut 

ja sanonut tämän saman minulle, minä en olisi uskonut. Mutta kun sinä soitat, minun on pakko uskoa."

11.2.2004

Tänään keskiviikkona, 11.2.2004 klo 19.00 - 19.30 tulee ohjelma Kyösti Rothista TV7:ssä. 

En tiedä, mitä se pitää sisällään, mutta otaksuisin, että siinä saattaisi olla katkelmia tuosta Elämän estradilla -konsertista.

8.2.2004

Terveisiä NMKY:n johtajuusseminaarista, joka pidettiin 7.-8.2.2004 Munkkiniemen 

Yhteiskoulussa Helsingissä! 
Seminaari järjestettiin 18. kerran, mutta minä olin mukana ensimmäistä kertaa.
Väkeä oli runsaasti koolla, lähes 500. 
Täytyy sanoa, että päivien anti oli todella hyvä.
Kaikkein vahvinta ruokaa sain kanavassani "Rakentavat ja hajottavat johtamistyylit", jota veti Wolfgang Simson, teol.maist., missiologi ja kirjailija Saksasta.
Hän uskoo, että nykyiset seurakuntarakenteet tulevat hajoamaan lähitulevaisuudessa, ja me siirrymme yhä enemmän kotiseurakuntamalliin.
Simson puhui myös rohkeasti ja raittiisti demoneista sanoen hyvin monien uskovienkin 

ongelmien olevan demoneista johtuvia ja viitaten siihen, että 50% Jeesuksen toiminnasta oli riivaajien ulosajamista.
Simson uskoo myös, että meidän ajassamme ja Suomessakin on apostoleja ja profeettoja. 

Kun monet uskovat joutuvat seurakuntiensa ulkopuolelle, kun heille ei ole enää sijaa seurakunnassa, heidän tulisi katsoa ympärilleen ja etsiytyä näiden apostolien seuraan aivan 

kuten kaikenlaiset hylkiöt ja epäonnistunet ihmiset etsiytyivät aikoinaan Daavidin seuraan.
Kaiken kaikkiaan seminaari oli hyvä kokonaisuus, jota voin suositella kaikille.

 8.2.2004

Olin mukana Kyösti Rothin 35-vuotistaiteilijajuhlassa Hämeenkylän kirkossa 6.2.2004. 

Konsertti oli lämmin ja miellyttävä kokemus.

Musiikki vyöryi mahtavasti ja eläytyvästi, köpimäisen tunteellisesti.

Rainer Friman hoiti konsertin juonnon rennosti ja huumorin otteella.

Juhlassa julkistettiin myös uusi CD-levy Elämän estradilla, jossa ovat mukana 

Pelimannet-yhtye eli Erno Enroth ja Kyösti Roth, Freidiba Boodos, Rainer Friman ja Kicke Paananen.

Olin todella iloinen lukiessani Ristin Voitosta Kyösti Rothin haastattelun. Jälleen yksi 

comeback kaikkien vaikeuksien vuosien jälkeen!

Siunaan Kyösti Rothia ja kaikkia muita loistavia muusikoita, että he saavat olla vielä voimakkaammin Herran käytössä kuin koskaan aikaisemmin!

2.2.2004

Katsoin tänään TV:stä Voimala-nimisen ohjelman, jossa pohdittiin sitä, miten uskosta tulisi 

puhua ihmisille tänä päivänä. Se olikin melkoinen kokemus. Seuraavassa lyhyt pika-arvio.
Jaakko Löytty toi puhuttelevia alatien korostuksia esille. Vaikka itse koenkin kristillisyyden eri painotuksin, arvostan Löytyn nöyrää ja rehellistä körttiläisyyttä. Löytyn laulu "Kahden maan kansalainen" oli upea ja sielun syvyyksiä ravisteleva kaikessa karheudessaankin.
Antti Kylliäinen pääsi kerran sanomaan lempiteemansa "Kaikki pääsevät taivaaseen", josta 

olen eri mieltä, mutta muutoin Kylliäinen puhui kylllä viisaasti ja lämpimästi. Olin aivan 

yllättynyt.
Terho Pursiainen oli tyylilleen uskollisesti terävä, analyyttinen ja vähän ärhäkkä(lähinnä Riku Rinteen kanssa syntyi pientä sanailua).
Kalevi Lehtinen puhui hyvin ja selkeästi evankelistan tehtävästä, mutta esim. Löytty koki Lehtisen painotukset itselleen aika vieraiksi.
Riku Rinne kertoi lasten ja nuorten hädästä esitellen erään 16-vuotiaan nuoren hätähuutokirjeen, jonka lopussa luki isoin kirjaimin "I wanna die". Lopuksi Rinne lauloi tekemänsä laulun, josta pyydetiin kommenttia Terho Pursiaiselta, joka sanoi anteeksipyytäen, että hän ei voi sitä tehdä, koska hän oli keskittynyt laulun aikana miettimään käytyä keskustelua eikä ollut kuunnellut 

Rikun laulua ollenkaan.
Ohjelman kokonaisuus oli sekava, mutta kuitenkin yksittäisesti antoisa.
Juontajat yrittivät urheasti viedä keskustelua eteenpäin, mutta tehtävä oli lähes toivoton, koska koolla oli liian sekalainen seurakunta.

26.1.2004

USAssa on tarkoitus avata kristillinen nudistikeskus huhtikuussa Floridan Tampassa. Valmistuttuaan paikassa olisi 500 kotia, hotelli, vesiliukumäki ja tunnustustenvälinen kirkko. Muualla olisi alastomuuspakko, mutta kirkkoon voisivat halukkaat laittaa vaatteet päälle.

Natura-nimisen hankkeen puuhamies, Bill Martin, perustelee kristittyjen nudismipaikkaa Jesaja 20:2 kohdalla, jossa Jumala käski Jesajan kulkea kolme vuotta alastomana, koska se oli profeetallista puhetta ja ennustusta siitä, mitä tulee tapahtumaan Egyptille, jonka Assyria tulee valloittamaan, niin että Egypti joutuu voimasta riisutuksi eli alastomaksi ja Egyptin nuoret miehet viedään alastomina sotavankeuteen.

Tuon Jesajan kirjan kohdan käyttö perusteluna on kyllä tyypillistä raamatunpaikkojen huolimatonta tulkintaa omien tarkoitusperien pönkittämiseksi. Kyseisessä kohdassahan tuo alastomuuskäsky oli vain Jesajalle tiettyä profeetallista tarkoitusta varten. Jesajan tapauksella ei voida puolustella yleistä nudismia.

21.1.2004

Sain jokin aika sitten tekstiviestin, jossa pyydettiin rukoilemaan 37 Kiinassa vangitun pastorin puolesta, koska heitä uhkaa jopa kuolemantuomio.

Sain helluntaiherätyksen Talvipäivillä Lahdessa kuulla, että tuo uutinen on uutisankka eli se ei pidä paikkaansa.

On ikävä asia, että tuollaisia hoaxeja kiertää maailmalla samanaikaisesti kun todellisia hätätilanteita on myös olemassa.

17.1.2004

Terveisiä Lahden Talvipäiviltä, jonne oli 15.-17.1. kokoontunut 850 pastoria, vanhemmistoveljeä ja muita vastuunkantajia (kuten minä) yhteisille neuvottelu -ja rakentumispäiville!
Olin itse mukana perjantain iltapäivästä alkaen ja sitten tämän päivän.
Sibelius-talossa pidetyt Talvipäivät olivat hyvin järjestetyt, aikataulut pitivät ja kaikki muukin toimi.
Vastaavilla päivillä enemmän olleiden mielestä nämä olivat kaikkien aikojen parhaat Talvipäivät.
Sisältöpuoli oli myös varsin antoisaa. Informaatioiskut eri työmuodoista olivat valaisevia, raamattutunnit hyviä ja keskustelut asiallisia ja uusia näkökulmia avaavia.
Kaikkein paras tilaisuus oli perjantai-iltana, jolloin saatiin kuulla antoisa ja monipuolinen paneelikeskustelu aiheesta "Helluntaiherätyksen julkisuuskuva" uutisankkuri Keijo Leppäsen johdolla. Keskustelijoina olivat mm. Anne Pohtamo, Eija-Riitta Korhola, Valtter Luoto ja Mauno Saari, joka piti myös erittäin mielenkiintoisen alustuksen aiheesta kehottaen helluntailaisia palaamaan "back to the basics" eli takaisin ristin sanomaan.
Itselläni oli hyvä tilaisuus tavata väliaikoina monia vanhoja tuttuja sekä solmia myös uusia tuttavuuksia.
Kävin muutaman kerran moikkaamassa myös Reijoa ja keskustelimme Netmissionin asioista ja kehittämisestä.
Muista Netmissioniin kirjoittavista tapasin myös Penan.
Kaiken kaikkiaan oli rikastuttava kokemus olla mukana.
Jos Herra suo ja elän, niin aion osallistua myös vuoden päästä pidettäville Talvipäiville, jotka pidetään Porissa.

8.1.2004

Viimeisimmässä Tieteen Kuvalehden numerossa 1/2004 oli mielenkiintoinen artikkeli

"Multiversumi on joukko kaikkeuksia". Ingressi tiivistää:

"Oma maailmankaikkeutemme on vain yksi monista. Kaikilla on kaksoisolento rinnakkaismaailmankaikkeudessa, joka ei ole yhteydessä havainnoitavaan universumiin.

Kosmologi Max Tegmark uskoo, että eri maailmankaikkeudet muodostavat niin kutsutun multiversumin, joka voi esiintyä eri tasoilla."

Sitten muutama katkelma itse tekstistä:

"Elämän synty ja kehitys edellyttävät sitä, että luonnonvakioilla on tietyt arvot. Jos nämä arvot muuttuvat hitusenkin, tuloksena voi olla täysin toisenlainen universumi, jossa ei voi olla elämää.

Tegmark sanoo, että on vaikeaa uskoa, että kehitykseen vaadittu luonnonlakien hienosäätö

olisi ollut sattumaa. Hänen mukaansa on kaksi vaihtoehtoa: joko universumi on räätälöity ihmistä varten tai on olemassa lukemattomia universumeja, joissa kaikissa on eri luonnonvakiot. Siten olisi automaattisesti olemassa maailmankaikkeus, jossa elämä olisi mahdollista."

Tegmark ei ilmeisesti kosmologina halua puhua älykkäästä Räätälistä, vaan ainoastaan

passiivimuodossa "universumi on räätälöity ihmistä varten", mutta ilmaisu viittaa selvästi älykkääseen Suunnittelijaan. Näistä kahdesta Tegmarkin vaihtoehdosta eli joko ihmistä varten räätälöity universumi tai lukemattomat universumit, pidän ensimmäistä vaihtoehtoa todennäköisimpänä. 

Kaiken kaikkiaan tuo Tieteen Kuvalehden artikkeli tuo esille huikeita ajatuskulkuja kosmologian kentältä.

6.1.2004

Tänään on teol.tri Mikko Heikka vihitty ev.lut. kirkon yhdeksännen hiippakunnan, Espoon

hiippakunnan, ensimmäiseksi piispaksi.

Tapasin Mikko Heikkaa usein 1980-luvulla Munkkiniemen ala-asteen aamunavausten ja 

Munkkiniemen kirkossa pidettyjen koululaisjumalanpalvelusten yhteydessä Heikan toimiessa siihen aikaan Munkkiniemen kirkon kappalaisena.

Sain Mikko Heikasta asiallisen miehen kuvan, joka on samanaikaisesti viisas mutta vaatimaton.

Toivotan piispa Heikalle Jumalan siunausta hänen uudessa tehtävässään.

Tänään on myös henkilökohtainen merkkipäiväni. Minut ja vaimoni Ritva vihittiin kristilliseen

avioliittoon Tapiolan kirkossa 6.1.1993 eli olemme tänään olleet 11 vuotta naimisissa. 

31.12.2003

Jaa-a, näin sitten tämäkin armon vuosi 2003 on kohta ohi. 

Kaikenlaista on tapahtunut tämän vuoden aikana. Maailmalla merkittävin uutinen oli 

varmaankin Irakin sota. 

Omalla kohdallani suurin muutos oli paluu helluntaiherätykseen ja liittyminen Leppävaaran

helluntaiseurakuntaan 25.5.2003.

Minulle iso juttu on ollut myös näiden kotisivujen julkisuuteen saattaminen alkaen 9.6.2003 

samoin kuin oman keskustelufoorumin aloittaminen 25.8.2003.

En ole jaksanut viime aikoina kirjoitella uusia artikkeleita. Toivottavasti niitä syntyy ensi 

vuonna lisää.

Olen sen sijaan kirjoitellut suhteellisen usein näitä Ajankohtaista -merkintöjäni. Joskus vain mietin, mahtaako kukaan lukea näitä.

Luultavasti lukee, koska ainakin kävijälaskuri surraa eteenpäin ihan reippaasti.

Toivotankin kaikille kotisivujeni lukijoille oikein hyvää ja Vapahtajan siunaamaa uutta vuotta!

30.12.2003

Sain eilen luetuksi Per Olov Enquistin yli 600-sivuisen kirjan Matkamies, joka on loistavaa kerrontaa kahden hyvin erilaisen miehen yhteistyöstä ja välirikosta. Kyseessä ovat Lewi Pethrus, Ruotsin helluntaiherätyksen perustaja, jonka voimallinen toiminta pisti liikkeelle valtavan hengellisen ja yhteiskunnallisen murroksen ja liikehdinnän, sekä hänen läheinen ystävänsä, runoilija Sven Lidman, joka oli ristiriitainen taiteilijapersoona ja karismaattinen puhuja.

Näiden kahden miehen tiivis yhteistyö päättyi v. 1947 dramaattiseen välirikkoon ja Lidmanin 

eroon helluntaiherätyksestä. Lidman hyökkäsi monin eri perustein Pethrusta vastaan, mutta

enemmistö oli kuitenkin Pethruksen kannalla ja helluntaiherätyksen työ jatkui Lidmanin lähdön

jälkeenkin voimallisesti.

Nuo kaksi voimahahmoa tapasivat eronsa jälkeen vain kerran. Vuonna 1954 Lidman halusi

tavata Pethrusta. Lidman oli pohtinut kaikkea ja oli tullut katumukseen. 

Lidman sanoi Pethrukselle hyökkäyksensä aiheutuneen siitä, että "rakkaus oli sammunut" 

hänen sydämessään.

Tapaaminen meni hyvin, äkkiä kaikki oli kuin ennen, miehet muistelivat menneitä ja laskivat

leikkiä.

Eräässä vaiheessa Lewi Pethrus sanoo Sven Lidmanille:

"Kuule, eikö meillä ollutkin hirveän hauskaa niinä yhteistyön vuosina?"

Sven risti kätensä, nosti ne korkeuksia kohti, käänsi kasvonsa ylös ja sanoi niin murheellisella ja epätoivoisella äänellä, että Lewin silmät kyyneltyivät. Kyynelten läpi Pethrus sanoi:

"Ja se piti rikkoa!"

Korjaaminen oli kuitenkin liian myöhäistä. Tämän tapaamisen jälkeen miehet eivät enää 

nähneet toisiaan.

Tuo edellä kertomani kohta oli kirjan sykähdyttävin kuvaus.

Kirjassa on myös monia mielenkiintoisia kirkkohistoriallisia tietoja. Yksi on seuraava katkelma

helluntaiherätyksen alusta USAssa.

"Miksi Seymour alkoi julistaa Azusa Streetillä Los Angelesissa vasta vuonna 1906 eikä Texasissa vuonna 1901, vaikka Seymour oli saanut henkikasteen jo elokuussa 1901 pidetyssä herätyskokouksessa Texasissa ja oli alkanut puhua kielillä?

Vastaus on yksinkertainen. Texasin rotulait kielsivät neekereitä julistamasta Jumalan sanaa sisätiloissa. Siksi neekeripastori Seymour oli joutunut vaeltamaan pitkän matkan Kaliforniaan, missä neekereiltä ei kielletty julistusta sisällä.

Tämän takia Pyhän Hengen kipinä tuli Texasista Azusa Streetille viiden vuoden viiveellä."

Toinen mielenkiintoinen tieto oli se, että kun Tukholman baptistiseurakunta erotettiin Ruotsin baptistiyhteisöstä v. 1913, syy ei ollutkaan kielilläpuhuminen vaan kiista ehtoollisesta. Pethrus

oli nimittäin avoimen ehtoollisen kannalla, eli että muutkin kuin baptistit saisivat osallistua

ehtoolliseen. Muut baptistijohtajat olivat suljetun ehtoollisen kannalla. Niinpä Pethrus seurakuntineen erotettiin baptistiliikkeestä. Näin sai alkunsa Ruotsin helluntaiherätys.

Suosittelen Enquistin kirjaa kaikille. Kirja on kiintoisien faktojensa lisäksi myös hyvin ja 

sujuvasti kirjoitettu.

28.12.2003

Kävin eilen katsomassa Ritvan kanssa Kuninkaan paluun.

Olihan se mahtava spektaakkeli.

Elokuvassa oli myös useita viittauksia kristinuskon sanomaan. Lopun rauhanajan koittaminen oli kuin suoraan 1000-vuotisen valtakunnan alkujulistusta.

Hyvän ja pahan taistelu oli kuvattu väkevästi. Erittäin voimakkaasti ja ihmisten heikkoutta kuvaavasti oli tuotu esille myös vallanhimo eli sormuksen tuoman vallan kiihkeä tavoittelu, joka voi väliaikaisesti sokaista jopa parhaatkin meistä.

23.12.2003

Inkarnaation ihme eli Jumalan syntyminen ihmiseksi on iloinen ja hyvä uutinen, jota jälleen

julistetaan kirkoissa, kodeissa ja tiedotusvälineissä.

On mahtavaa, että rikas ja voimakas Jumala tyhjensi ja köyhensi itsensä pienen vauvan avuttomuuden tasolle syntyen rähjäiseen talliin, kun Betlehemin kaikki hotellit olivat varattuja, 

jotta me tyhjät ja köyhät ihmiset täyttyisimme ja rikastuisimme hänen köyhyydestään sekä saisimme joskus asua taivaan paratiisimaisissa loistoasunnoissa.

Oikein siunattua ja rauhaisaa joulua kaikille!

20.12.2003

Opettaja-lehden numerossa 51-52 oli ajatuksia herättävä haastattelu, jossa kasvatustieteilijä

Simo Skinnari puhui viisaita aidosta ihmisyydestä, sydämen sivistyksestä ja rakkauden

pedagogiikasta, jota termiä mm. Martti Haavio käytti 1940- ja 1950-luvuilla, mutta joka on

sen jälkeen hävinnyt didaktisista sanastoista.

Laitanpa tähän oheen muutamia lainauksia.

"Vaarallisinta on älykkyys ilman empatiaa."

"Sivistys on sitä, mikä jää jäljelle kun tiedot unohtuvat."

"Tieto, mikä ei jalosta ihmistä. mikä ei paranna hänen sydäntään eikä ajattelutapaansa, on arvotonta." (Uno Cygnaeus 1861).

17.12.2003

Viime päivien kohu-uutinen on ollut Saddam Husseinin pidätys. Kun kuulin asiasta, tuli 

mieleeni usein ajatus siitä, miten paha saa palkkansa.

Oli siksi hiukan säväyttävää lukea tämän päivän Iltalehdestä presidentti Tarja Halosen 

sanomana iso otsikko: "Paha saa palkkansa." 

Halonen oli sanonut presidentinlinnaan kokoontuneille lehtimiehille Saddam Husseinin kiinnijää-

misestä: "Se tavallaan minun mielestäni vakuuttaa ihmisiä siitä, että paha saa palkkansa. Että voi joutua vastaamaan teoistaan."

Näinhän se on. Jos joku vielä onnistuisikin välttämään tuomion ja vastuun elinaikanaan, 

kukaan ei pysty pakoilemaan Maailmankaikkeuden Tuomaria.

11.12.2003

Nyt voi kuunnella nonstopina monipuolista ja hyvin valittua joulumusiikkia 28.12. 2003 asti taajuudella 105,5 MHz.

Ohjelman takana ovat pääkaupunkiseudun luterilaiset seurakunnat ja ohjelman tuottaa neljän hengen toimitusryhmä, nimeltä Toivontuottajat, joihin voi tutustua paremmin heidän nettisivuillaan osoitteessa www.toivontuottajat.net . Alla oleva infoteksti on kopioitu Toivontuottajien www-sivuilta.

Hyvää joulunodotusaikaa kaikille!

Jouko Piho

_________________________________________________________________________________

Toivontuottajien joulun laulut

Klassiset joulukonsertot, perinteinen ja kevyempi joulumusiikki samalla kanavalla.

Toivontuottajien joulun laulut soivat pääkaupunkiseudulla 1.-28.12.2003 taajuudella 105.5 MHz ja valtakunnallisesti digitaalisen television kautta. Kuunteluun tarvitaan digiboksi tai digi-tv -vastaanotin, joista voi perinteisen television katselun lisäksi kuunnella radiota. Toivontuottajien joulun laulut löytyvät digivastaanottimista radiopalvelut-valikosta.

Toivontuottajien joulun lauluista löytävät omansa kaikki joulumusiikista pitävät. Päivisin radiossa soi kevyempi ja hieman viihteellisempi musiikki, iltaisin ja öisin kuullaan klassista, perinteistä ja rauhallisempaa joulumusiikkia ja -oratorioita.

VOIT LÄHETTÄÄ JOULUTERVEISIÄ YSTÄVILLE, TUTUILLE JA SUKULAISILLE KANAVAMME KAUTTA:

1) Jouluterveisten tulee olla perillä viimeistään sunnuntaina 21.12.

2) Voit lähettää terveisesi etusivulla olevaa olevaa kuvaketta klikkaamalla TAI alla olevasta linkistä:

LÄHETÄ JOULUTERVEISIÄ

3) Jouluterveisiä luetaan Toivontuottajien joulun laulut -kanavalla jouluaattoiltana klo 20.00 jälkeen.

Hyvää joulua!

7.12.2003

TV2 esitti juuri äsken mielenkiintoisen ohjelman Jeesuksen morsiamet, joka kertoo parikymppisistä opiskelijatytöistä Laura, Kaisa ja Tea, jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle.

Ohjelma oli hyvin ja asiallisesti tehty.

Jos et nähnyt sitä, niin kannattaa katsoa uusinta 9.12. klo 14.40.

6.12.2003

Kiitos Herralle vapaasta maasta, jossa saamme vapaasti palvoa Jumalaa ilman uskonvainoja!

Kiitos Herralle hengellisistä ja maallisista siunauksista, joita suomalaiset ovat saaneet nauttia 

jo pitkään niin runsaasti!

Kiitos, Herra, että annat Suomeen vielä suuren hengellisen heräämisen ajan, jolloin hyvin monet suomalaiset luopuvat itsekkäästä syntielämästä ja alkavat sen sijaan tehdä Jumalan tahdon mukaisia asioita!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

4.12.2003

Luin eräältä keskustelufoorumilta seuraavan Hilja Aaltosen näyn.

"Minulle on näytetty kaksi miestä - en ole nähnyt kasvoja, vaan niskat - jotka Jumala ottaa huutavan ääneksi Suomessa. Se on ihana aika, ei pitkä mutta väkevä ja raitis. Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästä. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan sanan mukaisena. Sairas paranee kesken evankeliumin saarnan pyhässä vakavuudessa ja me näemme ihmeitä."

Tapahtukoon näin. 

2.12.2003

Netmissionissa nimimerkki Marikki kirjoitti mielenkiintoisen listan ihmisistä, joita Jumala on

käyttänyt.

Mooses änkytti.
Gideon pelkäsi.
Simsonilla oli pitkä tukka ja hän oli naisiin menevää tyyppiä.
Rahab oli prostituoitu.
Jeremia ja Timoteus olivat liian nuoria.
David pelkäsi ja hän oli murhaaja.
Pietari kielsi Kristuksen.
Elialla oli itsemurha-ajatuksia.
Jesaja saarnasi alastomana.
Joona pakeni Jumalaa.
Noomi oli leski.
Job teki konkurssin.
Johannes Kastaja söi heinäsirkkoja.
Opetuslapset nukahtivat kesken rukouksen.
Martta oli kaikesta huolissaan.
Maria Magdalena oli - no, tehän tiedätte...
Samarialainen nainen oli eronnut (useammin kuin kerran).
Sakkeus oli liian pieni.
Paavali oli liian uskonnollinen.
Timoteuksella oli mahahaava.
Lasarus oli kuollut!
**
Ehkä Jumala voi käyttää sinua ja minuakin.
AAMEN!

26.11.2003

Kaleva on uutisoinut seuraavaa:

"Perussuomalaisten värikäs kansanedustaja Tony Halme on tullut uskoon.

Halme kertoi keskiviikkona STT:n haastattelussa, että uskonnollinen herääminen tapahtui 

tiistaina eduskunnassa, kun hän tapasi pastori-kansanedustaja Lauri Oinosen (kesk.) taloon tuomia vieraita. Joukossa oli mm. Helluntaiseurakunnan edustajia.

Halme kertoo, että silloin vietetyn rukoushetken tuloksena hän antoi Herran tulla sydämeensä.

Kääntymys ei ollut äkillinen herätys, vaan se on kypsynyt mm. kesällä tapahtuneiden syytteisiin johtaneiden tapahtumien ja sitä seuranneen raittiuden tuloksena.

Halmeen äänestäjäkunta ei ole hänen oman arvionsakaan mukaan koostunut valtaosaltaan uskovaisista tai raittiista henkilöistä. Kääntymys voi olla heille yllätys.

"Sama kaveri olen edelleen kuin ennenkin", Halme vakuutti.

Mielipiteet eivät sinällään ole muuttuneet, Halme vakuuttaa."

Rukoillaan Halmeen puolesta, että  hän saa kasvaa ja pysyä uskossa.

Jumala vaikuttaa Suomessa kaiken aikaa. Herätys on tulossa.

26.11.2003

Monien ihmisten on vaikeaa käsitellä useita eri asioita yhtaikaa. On niin paljon helpompaa keskittyä vain yhteen asiaan ja puhua innostuneesti vain yhdestä näkökulmasta.
Esimerkiksi karismaattisuus ja Hengen lahjat ovat raamatullinen asia, mutta ne ovat juuri innostavuudessaan ja näyttävyydessään sellaisia, että karismoihin on helppo keskittyä yksipuolisesti.
Yksipuolisuuden välttämiseksi karismaattisuus tarvitsee monia muita Raamatun mainitsemia arvoja, kuten käytännön karismat eli lähinnä rakkauden ilmaiseminen käytännössä eli Hengen hedelmät.
Lisäksi henkilahjat tarvitsevat rinnalleen raittiutta eli Sanaan perustuvaa oikeaa arvostelua ja henkien erottamisen kykyä.
Armolahjojen ja voimavaikutusten edellä on aina oltava myös selkeää Raamatun opetusta, jonka merkit ja ihmeet sitten vahvistavat. Ei siis vain pelkkiä ihmeitä ilman Sanan opetusta.
Armolahjojen lisäksi myös pyhä ja Jumalan tahdon mukainen elämä on tärkeää, ettei käy kuten Korintissa, jossa seurakunnassa oli monista armolahjoista huolimatta paljon kaikenlaista synnin harjoittamista.
Lopuksi on vielä muistutettava nöyryyden merkittävyydestä, ettei karismaattisten armolahjojen esiintyminen nousisi hattuun ja etteivät karismaatikot asettaisi itseään toisten yläpuolelle.
Eli yhteenvetona: karismaattiset armolahjat ja voimavaikutukset tarvitsevat tasapainon ja hengellisen terveyden takia rinnalleen seuraavia asioita: rakkaus, raittius, Raamatun opetus, pyhitys ja nöyryys.

25.11.2003

Monien keskustelufoorumien kestoaihe on nk. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi.

Mielestäni "Kerran pelastettu, aina pelastettu" on harhaoppi.
Eihän meistä kukaan ole vielä pelastunut siinä mielessä, että kukaan ei ole vielä päässyt perille taivaaseen.
Tuon opin nimi pitäisikin olla "Kerran uskoon tullut, aina pelastettu".
Raamattu puhuu selkeästi mahdollisuudesta luopua uskosta ja jäädä taipaleelle.
OSAS (Once saved, always saved) -oppi johtaa hyvin helposti moraalittomaan ja vaelluksesta välinpitämättömään elämäntapaan, koska tuon opin mukaan pelastuu joka tapauksessa, jos kerran on tullut uskoon, vaikka eläisi sitten miten tahansa ja vaikka missä synneissä.
"Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin LUOVU ELÄVÄSTÄ JUMALASTA." Hepr.3:12.
Yllä olevan raamatunkohdan (ja monien muiden vastaavien) mukaan uskossa oleva veli voi sydämen pahuudessaan ja epäuskossaan luopua Jumalasta.
Heprealaiskirjeen kirjoittajalla ei olisi ollut mitään syytä varoitukseensa, jos uskova ei voisi oikeasti luopua uskosta.
KPAP -opin kannattajat sanovat yleensä, ettei luopunut henkilö luopunut uskosta, vaan hän ei 

ollut alunperinkään uskossa vaan valheveli.
Tuossa raamatunkohdassa ei kuitenkaan puhuta jostain poikkeusmahdollisuudesta, että seurakunnan veljien keskellä voisi olla joitakin valheveljiä. Siinähän suunnataan kehotus 

kaikille veljille, eikä ole ajateltavissa, että kaikki Heprealaiskirjeen vastaanottaneet veljet olisivat olleet valheveljiä.
He olivat ilman muuta VELJIÄ, uskossa olevia veljiä, joilla siis oli mahdollisuus luopua uskosta, jos eivät valvoisi ja olisi varuillaan.
Jumala pitää kyllä kiinni meistä ja on omalta puoleltaan uskollinen, mutta me saatamme ja saamme, jos niin valitsemme, päästää kätemme irti Jumalan kädestä ja lähteä omille teillemme.

18.11.2003

Sunnuntain (16.11.) jumalanpalveluksessa Leppävaaran helluntaiseurakunnassa  Raija Oikarinen, lainasi erään tuntemattoman henkilön ajatusta:

"Evankelioidaan ihmisiä aina, ja jos on pakko, myös sanoin."

Laittamattoman hyvin sanottu!

4.11.2003

Kysyin äsken Jumalalta, mitä kirjoittaisin tänne Ajankohtaista -palstalleni.

Jumala vastasi:

"Kerro ihmisille, että heidän ei tulisi liikaa kiintyä tähän katoavaan maailmaan, jonka aarteet

ja nautinnot ovat vain lyhyt- ja väliaikaisia. Kaikista Jumalan luomista hyvistä asioista voi

nauttia, mutta näistä Jumalan lahjoista ja niiden tavoittelusta ei saisi tulla elämän pääsisältö niin, että niiden antaja jää taka-alalle.

Maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti."

3.11.2003

Tänään oli sikäli historiallinen päivä, että erosin luterilaisesta kirkosta kuuluttuani siihen

n. 15 vuotta. Tilanteeni on vain tänään täysin erilainen kuin 1988, jolloin liityin Tapiolan

ev.lut. seurakuntaan oltuani kuitenkin suurin piirtein koko ikäni helluntailainen.

Koska silloisen liittymiseni syyt eivät ole enää voimassa ja koska liityin tämän vuoden keväällä Leppävaaran helluntaiseurakuntaan, katsoin parhaimmaksi olla kuulumatta kahteen 

seurakuntaan. Kiitoksia luterilaiselle kirkolle näistä 15 vuodesta! Olin kyllä kehno luterilainen, 

mutta armo riitti minullekin.

2.11.2003

Olin paastossa kolme päivää. Sitten alkoi heikottaa ja tulla selkäsärkyjä (en ole varma, 

johtuivatko ne paastosta), niin että päätin lopettaa, että jaksan pitää tämänpäiväisen (2.11.) puheeni Leppävaaran helluntaiseurakunnassa. Vaimoni Ritva sen sijaan jatkaa vielä paastoa.

Paasto oli kokonaisuudessaan helpompi kuin aiemmin. Ei ollut päänsärkyä, huonovointisuutta 

eikä näläntunnetta. Varsinkin näläntunteen ja ruoan haluamisen puuttuminen oli uutta. Olo oli kevyt ja pystyin tekemään aika monenlaisia asioita. Onneksi olin kuitenkin syyslomalla varsinaisesta työstäni.

Paino putosi kolmessa vuorokaudessa 3,2 kg. No, siitä tulee osa takaisin, mutta yritän pitää huolen siitä, että kaikki 3,2 kg ei palaa.

Paaston päätarkoitus oli kuitenkin hengellinen. Rukoilin ja luin Sanaa. En kuitenkaan kokenut varsinaisesti mitään erityistä. Mutta tiedän, että paaston aikana tapahtuu hengen maailmoissa asioita, joita ihminen itse ei välttämättä tiedä. Jotain viitteitä sain tämän päivän kokouksessa, jossa puhuin, jossa oli koettavissa kuulijoiden palautteen mukaan uudenlaista ja tuoretta 

Hengen voitelua ja Pyhän Hengen läsnäoloa.

Aion jatkaa paastoja tulevaisuudessa. Kokeilen silloin ehkä jotain toisenlaista systeemiä, 

kenties jonkinlaisen paastopaketin ohjeiden mukaan. Nythän olin vesi- ja vichypaastolla.

30.10.2003

Aimoo ja sen myötä keskustelufoorumini Yläsali toimii taas. Kiitos Herralle!

Paasto jatkuu. Olo on yllättävän hyvä. Aiemmissa paastoissani on ollut paljon huonompi olo.

Sain tänään selvyyden siitä, mistä minun  tulisi puhua tulevan sunnuntain, 2.11., kokouksessa

Leppävaaran Lähetyskappelissa. Aiheeni on "Jumalalle mieliksi eläminen". Tervetuloa kuulemaan puhettani! Kokous alkaa klo 11.00. 

29.10.2003

Keskustelufoorumini Yläsali on ollut maanantai-illasta lähtien toimimaton, koska 

palveluntarjoajan, Aimoon, serveriin, tehtiin maanantaina kova hakkerihyökkäys. Tässä nyt

sitten odotellaan, että homma alkaisi toimia taas.

Aloitin tänään paaston. Rukousaiheita on monia. Jumala tietää.

25.10.2003

Katsoin eilen televisiosta elokuvan Priest, jota en ollut aiemmin nähnytkään.

Huonoa oli katolisen papin homoseksuaalisuuden puolustelu asiaan kuulumattomilla ja asiayhteydestä irtireväistyillä raamatunjakeilla. Tietysti se, joka ei näe homoseksuaalisuutta syntinä, on eri mieltä, mutta minä näen homouden Raamatun valossa syntinä.

Hyvää oli katolisen kirkon rippisalaisuuden käsittely, kun se johti elokuvassa siihen, että pappi ei voinut kertoa ripittäytyneen tytön äidille tai viranomaisille tytön isän jatkuvasta insestikäyttäytymisestä. Elokuvan sanoma oli selvä: tällaisissa tapauksissa olisi parempi, että rippisalaisuus murrettaisiin, koska se olisi ollut pelokkaan ja muille puhumisen kieltäneen tytön hyväksi ja pelastukseksi. Nyt asia jatkui vain, kunnes äiti kerran yllätti isän suoraan rysän päältä.

20.10.2003

Jumala on puhunut minulle paaston tärkeydestä.

Olen joskus aiemmin paastonnut, mutta en enää aikoihin.

Nyt on taas paaston aika. Kaikki uskovat tarvitsevat paastoa siinä kuin rukousta ja Sanan lukemistakin.

Aloitan itse paaston ensi viikon keskiviikkona, 29.10.2003, kun kouluni syysloma alkaa. Tarkoitukseni on paastota sunnuntaihin, 2.11.2003, asti.

Tuletko mukaan? Jos ei samaksi ajaksi, niin vaikka päiväksi.

Motiivini paastoon on Jumalan etsiminen. Kaikki muu seuraa siitä.

18.10.2003

Koska kaikki mahdollisesti tätä ajankohtaispalstaani lukevat ihmiset eivät välttämättä huomaa sivulla 3 olevaa kokousilmoitustani, mainitsen tässäkin, että puhun ja laulan huomenna sunnuntaina 19.10.2003 klo 11.00 Tikkurilan helluntaiseurakunnassa. Tämä tilaisuus tuli äkkiä, kun sain siitä vasta eilen tietää, kun Leppävaaran helluntaiseurakunnan pastori Seppo Partti soitti minulle ja pyysi mukaansa, kun häntä on pyydetty puhumaan ko. seurakunnassa.

Tarkoituksemme on laulaa muutamia duettoja. Pidän myös lyhyehkön puheenvuoron.

Kyseinen seurakunta on ollut viime aikoina kielteisessä julkisuudessa pedofiliatapauksen takia.

En tiedä muutoin Tikkurilan helluntaiseurakunnasta mitään, mutta uskon, että tuollaisen raastavan julkisuusmyllytyksen jälkeen tarvitaan paljon Jumalan armoa ja hoitavaa Sanan opetusta.

11.10.2003

Luin tänään SVK:n foorumilta seuraavan profetian, jonka amerikkalainen Cindy Jacobs toi julki MetroAuto Areenalla Tampereella.

Tämä profetia on yhtä lailla huikea kuin tuo 6.10.2003 kirjoittamani erään naisen profetia. Aika näyttää miten on. Tällaista lukiessa tulee kuitenkin ajatus, että jospa tuosta toteutuisi edes 

jokin osa. Profetoimisemme on vajavaista ja kaikki profetoiminen tulee koetella. Tämän tapaista profetiaa on kuitenkin vaikea koetella muutoin kuin odottamalla ja katsomalla, tapahtuuko näin kuten on ennustettu. Erityisesti minuun kolahti kohta, jossa sanottiin, että on tuleva pyhyyden liike. Sellaista ainakin tarvitaan.

"Cindy Jacobs profetoi Suomelle seuraavasti:

Herra sanoo: Minä tuon herätyksen, joka pyyhkäisee yli tämän kansakunnan ja tuhannet tulevat Jumalan valtakuntaan. Minä tuon Pyhän Hengen liikehdinnän, joka on paljon voimakkaampi kuin 70-luvulla. Suuria ihmeitä tulee tapahtumaan. On tuleva pyhyyden liike. Ja minä vuodatan 

voitelun herättää jopa kuolleita.

Herra sanoo: Tulee olemaan päivä, jolloin presidentti antaa tämän maan Jeesukselle Kristukselle. Tulee päivä, jolloin eduskunnan istunnot alkavat siten, että ensiksi rukoillaan Jumalan suosiota tälle maalle.

Herra sanoo: Suomessa on nousemassa uusi nuorten johtajien sukupolvi, koska tässä maassa on odottamassa suuri sielujen sato. Herra sanoo, että pellot ovat vaalenneet korjattavaksi. Suomi tulee pelastumaan ja Suomi vie pelastuksen maailman ääriin saakka. Herra sanoo: Minä tulen muuttamaan Lähi-idän Suomesta käsin. Suomesta tulee maa, johon ihmisiä tulee pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä katsomaan, mitä Jumala täällä tekee. Herra sanoo: Minä olen valmis toimimaan Suomessa."

6.10.2003

Sain juuri tietää, että joku nainen oli profetoinut Tampereen MetroAuto Areenan tilaisuudessa,

että Suomeen tulee niin suuri herätys, että 90% suomalaisista tulee uskoon ja alkaa

noudattaa Jumalan tahtoa.

En pidä sitä mahdottomana, jos Jumala on tuollaisen herätyksen takana, mutta kyllähän tuo huikealta tuntuu. Onkohan milloinkaan kirkkohistorian aikana missään maassa ollut 90 prosentin herätystä? Siis noin 4 500 000 suomalaista tulee uskoon ja alkaa elää Jumalan tahdon mukaan.

Toisaalta on kyse niin suuren mittaluokan asiasta, että minun ei tarvitse sitä tietää. Voin joka tapauksessa rukoilla Jumalaa, että hän antaa Suomeen herätyksen ja suomalaisille mielenmuutoksen. Ja voin rukouksen lisäksi myös toimia niin, että olisin omalta osaltani edistämässä herätyksen syntyä.

Joku voi ihmetellä sitä, miten tuollaiset herätykset voisivat olla mahdollisia, kun monet

odottavat lopunaikoina pikemminkin vainoja ja jumalattomuuden lisääntymistä.

Mitä tulee vainoihin, niin ne eivät ole ristiriidassa herätyksen kanssa. Voihan Suomeen tulla 

vaikka tuon suuruusluokan herätys ja vainot tulevat sitten myöhemmin joidenkin muiden tahojen toimesta, esim. EU:n/ tulevan Antikristuksen hallinnon kautta.

Ja mitä tulee jumalattomuuden lisääntymiseen, niin vaikka Suomessa olisi valtava herätys ja jumalattomuuden radikaalia vähenemistä, niin voihan jumalattomuus lisääntyä vaikka samaan aikaan muualla päin maailmaa, jos herätys ei kosketa muita maita samalla voimalla.

No, ken elää hän näkee. Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että Suomeen tulisi megaluokan hengellinen herääminen.

5.10.2003

Kävin tänään vaimoni kanssa katsomassa Timo Koivusalon Sibelius-elokuvan. Pidimme näkemästämme ja kuulemastamme.

En ollut tiennytkään, että Sibelius oli 8.sinfoniaansa tehdessään nähnyt avatun taivaan ja

saanut katsoa tuonpuoleiseen. Sinfonia oli ollut ylimaallisen kaunis Aino Sibeliuksen mielestä.

Mutta 8.sinfonian partituuri päätyi uunin takkaan.

Oliko niin, että Sibelius ei saanut tai voinut välittää taivasnäkymiään musiikkinsa kautta, 

kuten ei Paavalinkaan ollut lupa puhua kokemuksistaan kolmannessa taivaassa?

2.10.2003

Tämän illan rukouskokouksessa minä ja vaimoni puhuimme kumpikin rukouksen voimasta.

Rukous liikuttaa maailmankaikkeuden mahtavinta kättä, Hänen, jolle mikään ei ole

mahdotonta.

Tosin Jumala ei aina vastaa meidän rukouksiimme. Onneksi!

Jumala tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi ja milloin.

Mitä rukoilisin nyt?

Rukoilen Suomeen hengellistä herätystä ja uutta raittiusliikettä, ettei tämä kansa huku viinaan.

30.9.2003

Nyt keskustellaan siitä, jakautuuko helluntaiherätys kahtia ajankohtaisen rekisteröitymisasian

ja kirkkokunnaksi järjestäytymisen takia.

Aika näyttää miten käy.

Itse pidän koko kysymystä kehällisenä enkä voi suhtautua kovin intohimoisesti puolesta tai 

vastaan. Minusta olisi voinut jatkaa kuten ennenkin, mutta rekisteröityminenkin on OK.

Evankeliumin sisältö on pääasia. Rakenteet voivat vaihdella eri aikoina, mutta sanoma ei

muutu.

Tämän saman uskon ympärille mahtuvat mielestäni sekä kirkkokunnan kannattajat että

vastustajat. Tosin sellainen sopu vaatii hengellistä mielenlaatua. Lihallinen mieli saa

tästä asiasta kyllä kehitettyä suuremman riidan kuin se ansaitsisi.

26.9.2003

Vaikka elämän tarkoitus ei olekaan onnellisuus vaan pyhyys, niin Jumala antaa meidän kokea

ajoittaisia onnen hetkiäkin tämän maisen surumaiseman keidaspaikoissa.

Kuulin nuorena Lahdessa erään saarnaajan puheessa niin hyvän onnellisuuden määritelmän, 

että en ole parempaan törmännyt sen jälkeenkään.

Se kuuluu seuraavasti:

"Onnellisuus on oikein eletyn elämän miellyttävä sivumaku."

25.9.2003

Netmissionin keskustelufoorumilla nimimerkki hip-hei kirjoitti tänään seuraavasti:

"Olettekos uskovaiset, kirkon piiriin kuuluvat tutustuneet Herra Walschin tuotantoon? Hän on kirjottanut mm. Keskusteluja Jumalan kanssa 1-3 -kirjat. Jos polkunne ei ole vielä näiden kirjojen kanssa kohdanneet, suosittelisin lämpimästi tutustumista. Ja niille jotka ovat törmänneet teksteihin, mitä mieltä olette tämän kaltaisesta Jumalan sanasta?"

Vastasin hänelle seuraavaan tapaan:

"Varoitan vakavasti uskomasta Walschin väitteisiin.
Walsch ei ole keskustellut Jumalan kanssa, vaan demonin kanssa, joka esiintyy Jumalana.
Walschin teksti on kauttaaltaan New Age -tyyppistä uususkonnollista harhaa.
Luin jokin vuosi sitten Walschin ensimmäisen kirjan sen otsikon takia.
Minun ei tarvinnut kauan lukea, kun tuli täysin selväksi, että kirja ei ole oikeasta, Jumalan Hengestä syntynyt, vaan on osa lopunajan eksytystä, jota monet tulevat pitämään aitona, mutta joka on väärennös ja syntynyt Saatanan syvyyksistä.
Varokaa Walschin kirjoja! Niiden Jumala ei ole oikea Jumala."

23.9.2003

Kaikella on aikansa maan päällä.

On aika kirjoittaa, ja on aika olla kirjoittamatta.

On aika, jolloin Jumala puhuu.

Mutta on myös aika, jolloin Jumala ei puhu.

Kaikella on tarkoituksensa.

21.9.2003

Olen lukenut viime aikoina 1. Mooseksen kirjaa ja Jumalan lupauksia Aabrahamille siinä

vaiheessa, kun Aabraham eli vielä muukalaisena Kanaaninmaassa.

Jumala lupaa Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen Kanaaninmaan pysyväksi ja ikuiseksi perintöosaksi. Rajatkin ovat selvät: Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka.

Uskon, että Jumala ei valehtele vaan pitää sanansa. Se merkitsee sitä, että jonain päivänä

Israelin rajat ulottuvat lännessä Eufrat-joelle asti eli Syyria, Jordania ja puolet Irakista 

kuuluvat Israelin alueeseen.

Jos ei aikaisemmin, niin viimeistään tämä suur-Israelin alue tulee toteutumaan 1000-vuotisen

valtakunnan aikana.

20.9.2003

Tänään mietin tulevia megatrendejä. Niitä tulee olemaan sekä oikeita että vääriä.

Oikeita megatrendejä tulevat olemaan herätys, synnintunto, Jumalan pyhyys, yleensäkin pyhän

kokeminen ja Jumalan kunnioittaminen.

Vääriä megatrendejä tulevat olemaan pyrkimys ihmiskunnan rauhaan ja veljeyteen, yhteen

uskontoon ja köyhempien sosiaaliseen auttamiseen.

Mainitut väärät trendit ovat kyllä sinällään oikeita ja jossain toisessa tilanteessa kovinkin 

oikeita, mutta lopunajan skenaariossa ne ovat vääriä, koska niitä toteuttaa Jumalan vastustaja, Antikristus, joka haluaa näillä näennäisesti hyvillä asioilla vakuuttaa ihmisille olevansa muka

Kristus.

18.9.2003

Jumala, Korkein Jumala, taivaan ja maan Luoja, minä rakastan ja kunnioitan sinua.

Tulkoon maa äärineen täyteen sinun tuntemustasi. 

Nyt maailma on pahan vallassa. Itsekkäät oman edun tavoittelijat ja 

röyhkeät rikolliset ja lainrikkojat hallitsevat monin paikoin.

Mutta pian tulee sinun aikasi, sinun valtakuntasi aika koittaa. 

Kun pahuus on kypsynyt täyteen määräänsä ja ihmiskunnan syntien mitta on tullut täyteen,

tulee Poikasi Jeesus takaisin maan päälle tuomitsemaan jumalattomat. Silloin vanhurskaat

saavat omakseen luvatun valtakunnan, Jumalan valtakunnan.

17.9.2003

Jumalan siunaus on Suomen yllä.

Jumala ottaa sen, mikä ei ole mitään, tehdäkseen tyhjäksi sen, joka luulee jotakin olevansa.

Kun meidän mahdollisuutemme loppuvat, Jumalan vasta alkavat.

Jumala ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.

Tämä oli tämän päivän sana, Herran sana.

15.9.2003

Eilisessä (14.9.2003) Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa Ritva-Liisa Snellman pohti mielenkiintoisessa artikkelissa "Kiitos, ei minulle" sitä, voisiko Suomeen syntyä uusi

raittiusliike.

Snellman haastatteli kahta filosofia, joista toinen, Heta Gylling, oli sitä mieltä, että raittiudesta ei ole enää aatteeksi, mutta toinen filosofi, Mikko Lahtinen, ei heti tyrmännyt ajatusta, vaan

piti uutta raittiusliikettä ehkä mahdollisena, jos se olisi jonkinlainen elämänhallintaliike. Lahtinen

puhui erinomaisesti hyveiden remontin tarpeesta nostaen esille varsikin maltin, uhrautumisen