• vastaanotto
  • kuva selkävaiva
  • kinesioteippaus
  • odotushuone
  • osteopatia hoito
  • olkapään hoito
  • polvi
  • polven hoito
  • odotustila

Osteopatia

Hoitomuodon kehittänyt Andrew Taylor Still ( v. 1874 ) ymmärsi kehon rakenteen ( anatomia ) ja toiminnan ( fysiologia ) välisen yhteyden merkityksen kehon fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Terveenä ihmisen fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet ovat harmoniassa keskenään ja ympäristönsä kanssa. Sairaus on muutos kehon toiminnassa, jolloin elimistö ei pysty toimimaan oikein. Sairauden ilmeneminen kehossa näkyy ensin häiriintyneenä liikkeenä ja liikkeen rajoittumisena. Mitä jännittyneempi ja jäykempi keho on sitä enemmän se tarvitsee hoitoa.

Osteopaatit käyttävät monia eri tekniikoita poistamaan terveyttä häiritsevät esteet ja palauttamaan kehon fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin.

Osteopaatin tunnuslause tri Stillin mukaan on: ”Etsi vika, korjaa se ja jätä keho rauhaan”.

Osteopaattisesta hoidosta lisätietoa: www.suomenosteopaattiliitto.fi   Takaisin alkuun

Osteopaattinen hoitofilosofia

FIND IT, FIX IT, LEAVE IT eli etsi vika, korjaa se ja anna kehon itse parantavien voimien hoitaa korjaaminen. Hoitaja vain antaa kehon voimille vapauden toimia.

  1. Keholla on itse parannuskyky sairauksia vastaan ja pyrkimys häiriöstä takaisin tasapainoon
  2. Häiriötön hermoviestintä on terveyden edellytys
  3. Häiriötön verenkierto ja aineenvaihdunta takaavat kehon puhdistumisen kuona-aineista sekä ravinnon ja energian pääsyn kehon jokaiseen soluun
  4. Terve keho tuottaa kaiken tarvitsemansa energian ja kemialliset aineet elämän ylläpitämiseksi
  5. Manuaalisesti kehon toimintoja aktivoimalla ja korjaamalla häiriötilat näitä itse säätäviä voimia voidaan tasapainottaa1).

1)Lähde: Pellas (1997): Klassisen osteopatian perusteet.  Takaisin alkuun

selän hoito osteopatialla

Osteopaattinen hoito

Hoitokäynti aloitetaan aina haastattelulla, jolla kartoitetaan asiakkaan tilanne, muistellaan sairaudet , leikkaukset ja lääkitykset sekä elämän varrella sattuneet loukkaantumiset.

Tutkitaan ryhti ja kehon asento, lihasjännitykset ja turvotukset, selkärangan, lantion, ja nivelten joustavuus ja toiminta. Arvioidaan hermoston tila.

Tehdään hoitosuunnitelma sekä suunnitellaan hoidon tavoitteet. Hoito on aina myös tutkiminen, jolloin keho kertoo hoitajalle ongelmistaan.

Hoito sopii kaikenikäisille. Takaisin alkuun

Hoitotekniikkaa

Hoidossa käytetään mm. vipuvarsitekniikoita, jolloin raajoja vipuna käyttäen kohdistetaan rytmistä liikettä nikama- ja nivelalueille.

Jännittyneitä lihaksia hoidetaan pehmytkudostekniikoilla. Vatsan alueen kudoksia, kalvoja ja elimiä hoidetaan erilaisilla viscera tekniikoilla.

Ylikierroksella olevia kehon toimintoja rauhoitetaan inhiboimalla ja laiskoja, lukkiutuneita alueita aktivoidaan stimuloimalla.

Pään aluetta voidaan hoitaa erilaisilla kraniaali tekniikoilla vapauttamalla mm. kalvojen jännityksiä tai vaikuttamalla onteloiden toimintaan.

Nikamia ja niveliä hoidetaan artikulaatiolla ja mobilisaatiolla lisäämällä liikkuvuutta sekä manipulaatiolla, jossa passiivisella liikkeellä turvallisesti korjataan toimintahäiriö.

Käyttämäni hoitotekniikat ovat tehokkaita, pehmeitä ja turvallisia. Takaisin alkuun

Osteopatialla hoidetaan seuraavia vaivoja:

osteopaattinen hoito niskaan ja pään alueelle

Päänsärky

Päänsärky on erittäin yleinen oire, jota liki jokainen ihminen tuntee jossakin elämänsä vaiheessa, naiset useammin kuin miehet. Pään alueen särky voi olla peräisin hyvin erilaisista lähteistä, lihaksista, verisuonista, aivokalvoista, aivohermoista, luukalvoista, silmistä, poskionteloista, korvista tai hampaistosta joko hampaiden tai purennan vikana. Itse aivoissa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä.

Myös syyt, jotka ärsyttävät edellä mainittujen kudosten kipuhermopäätteitä päänsärkyä aiheuttaen, ovat moninaisia. Yleisimpiä syitä ovat migreenityyppiset säryt sekä lihasperäiset päänsäryt. Tulehdusperäisistä pään kiputiloista tavallisia ovat nenän sivuonteloiden ,korvien ja hampaiden tulehdusten aiheuttamat säryt. Takaisin alkuun

Niskan kivut

Niskan kivut ovat erittäin yleisiä. Yli 30-vuotiaista suomalaista naisista neljä kymmenestä ja miehistä 2–3 kymmenestä on viimeksi kuluneen vuoden aikana kokenut niskakipua.

Ylivoimaisesti yleisin niskakivun syy on niskan ja hartioiden lihasjännitys, jonka aiheuttajia ovat fyysiset ja henkiset kuormitustekijät, erityisesti hankalat asennot töissä tai harrastuksissa. Selvästi harvinaisempia niskan kipujen syitä ovat vammat, erityisesti kolareihin liittyvä niskan retkahdusvamma , niskan alueen tulehdukselliset tilat sekä kaularangan kulumisesta ja juuriaukkojen ahtautuminen tai kaularangan välilevypullistuma.

Lihasten ylikuormitus johtaa niskan lihaksissa muutoksiin, jotka eivät enää palaudu normaalilla levolla. Kipu voi olla hyvin paikallista tai ulottua päähän ja selkään. Usein tähän liittyy takaraivolla tuntuvaa särkyä. Kivun säteily käsiin ja mahdollinen sormien puutuminen voivat olla merkkinä siitä, että hermojuuret ovat puristuksissa. Niskakivut ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Takaisin alkuun

Migreeni

Migreeni on kohtauksellista päänsärkyä aiheuttava sairaus, joka johtuu periytyvästä häiriöstä aivorungon hermotumakkeissa. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, enemmän naisilla kuin miehillä2).

Migreenikohtauksia aiheuttavat usein tietyt ulkoiset tekijät, jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen. Kohtausta edeltävänä päivänä esiintyy usein edeltäviä oireita, esimerkiksi haukottelua, makeanhimoa, väsymystä, mielialan muutoksia2).

Osassa migreenikohtauksista kärsivistä (15:llä sadasta) esiintyy ennen päänsärkyä esioireita eli aura. Useimmiten se on näköhäiriö: laajeneva häiriö näössä, kirkasreunainen värisevä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Esioireena voi esiintyä myös puheen häiriöitä tai halvausoire, joka kestää 5–60 minuuttia2).

Useimmiten päänsärky alkaa suoraan ilman esioireita: sykkivä, toispuoleinen kova tai kohtalainen pääkipu, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Siihen voi liittyä yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia2). Takaisin alkuun

Mikä naisten migreeni on?

Kuukautismigreeni määritellään aurattomaksi migreeniksi, jonka alkamisajankohta vaihtelee ensimmäisestä vuotopäivästä kaksi vuorokautta taakse- tai eteenpäin. Käytännössä tiedetään, että kuukautisten aikana esiintyvät migreenikohtaukset ovat hankalimmin hoidettavia: kohtaushoito kipu- ja täsmälääkkeillä voi osoittautua tehottomaksi, vaikka se muina aikoina onnistuisikin. Kipu on voimakas ja kohtaus pitkittyy2).

Ketä kuukautismigreeni koskee?

Yli puolella migreeniä potevista naisista kuukautiset laukaisevat kohtauksen. Useimmilla migreenikohtauksia on myös muissa kuukautiskierron vaiheissa, mutta noin 10 % potee pelkästään kuukautismigreeniä2).

Mistä kuukautismigreeni johtuu?

Todennäköisimpänä ja tärkeimpänä kuukautismigreeniä laukaisevana tekijänä pidetään veren estrogeenitason laskua. Estrogeenitason laskun ohella kuukautismigreenin syyksi arvellaan kohdun limakalvosta vapautuvia aineita. Niitä nimitetään prostaglandiineiksi, ja niiden synty liittyy elimistön tulehdusreaktioihin. Prostaglandiinit säätelevät myös kipuaistimuksen kulkua ääreishermostosta keskushermostoon2).

Lisäksi kuukautisiin ja migreenin liittyvät stressi, kertyvä unen puute, lihasjännitysoireet ja veren sokeritason heittely. Migreeniin liittyy yksilöllisiä piirteitä kivussa ja muutoksia kipua aistivissa aivorakenteissa2).

Migreenin ehkäisy

Kohtausten ilmaantumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota niitä laukaiseviin tekijöihin. Kohtausten ehkäisyyn on kokeiltu erilaisia psykologisia hoitoja ja rentoutushoitoja. Näillä kohtausten määrä voi vähentyä 40–50 prosenttia. Teho on samaa luokkaa kuin estohoitoon käytettävillä lääkkeillä2).

2)Lähde: Duodecim Terveyskirjasto   Takaisin alkuun

Stressi ja depressio

Stressioireet sekä eriasteinen depressiivisyys ovat väestössä erittäin yleisiä. Niiden merkitys liittyy toimintakyvyn ja elämän laadun heikkenemiseen. Sekä stressi- että masennusoireet voivat ennakoida vaikeampien mielenterveyshäiriöiden kehittymistä.

Elämäntapahtumat antavat elämälle sisällön ja rytmin, jotka hallitussa elämäntilanteessa kehittävät ihmistä. Ihminen oppii uusista kokemuksistaan ja lisää omaa sopeutumiskykyään. Elämäntapahtumat voivat kuitenkin muodostua myös haasteeksi, jota ihmisen voimavarat eivät riitä hallitsemaan.

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöön kohdistuu haasteita ja vaatimuksia siinä määrin, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Stressin lähteenä voi olla yksi tai useampia samanaikaisia tekijöitä elämäntilanteessa. Stressitilanne johtaa aktiiviseen sopeutumiseen tasapainon säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Stressitekijät voivat aiheuttaa muutoksia ja seuraamuksia mielikuvien, tunteiden, käyttäytymisen ja myös fysiologian tasolla. Stressitilanteessa ihminen kokee tulevaisuuteen liittyvää huolestuneisuutta, joka heijastuu hänen käyttäytymiseensä kärsimättömyytenä tai levottomuutena. Stressi näkyy myös fysiologisina reaktioina, jotka heijastavat elimistön valmistautumista vaaratilanteessa pakoon tai taisteluun. Stressitilanne on luonteeltaan prosessi jota voidaan mitata elämäntapahtumien, mielikuvien, tunteiden, käyttäytymisen sekä erilaisten biologisten mittareiden ja fysiologisten toimintojen tasolla.

Krooninen stressi voi johtaa pysyvämpään ahdistuneisuuteen sekä lopulta eriasteiseen väsymykseen, avuttomuuteen ja jopa toivottomuuteen eli kliiniseen depressioon. Krooninen stressi heijastuu keskushermoston toiminnan häiriöinä, jotka voivat näkyä muun muassa kohonneina veren kortisolipitoisuuksina.

Depressiolla eli masennuksella tarkoitetaan mielialan muutosta, jonka keskeinen ominaisuus on alakuloisuus eli mielialan lasku. Masennus tai masentuneisuus voi olla lyhytaikainen tunnereaktio, usein jonkin ulkoisen elämäntapahtuman laukaisemana, tai masentuneena mielialana koettu ja pidempään jatkuva tunnetila. Tautiluokituksen tarkoittamat erilaiset masennustilat edellyttävät diagnostisten kriteerien täyttymistä siten, että mielialan laskun ohella mukana on myös muita oireita ja oireyhtymän riittävä kesto. Takaisin alkuun

Stressi

Tavallisimpia ajankohtaiseen stressiin liittyviä psyykkisiä oireita ovat jännittyneisyyden, levottomuuden ja ahdistuneisuuden tunteet sekä unen häiriöt. Tämän lisäksi stressioireina esiintyy erilaisia ruumiillisia oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, sydämentykytystä, pahoinvointia, ylävatsavaivoja, ripulia, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, hikoilua, ihon punoitusta ja monien somaattisten perussairauksien vaikeutumista.

Aikamme tyyppioireyhtymäksi on noussut arkikeskustelussa työuupumus (ns. burn out), joka on työssä ilmenevä kroonisen stressin ja depressiivisyyden yhdistelmä. Uupunut työntekijä on kokonaisvaltaisesti väsynyt, hänen asenteensa työtä kohtaan ovat muuttuneet kyynisiksi ja ammattillinen itsetunto on heikentynyt. Takaisin alkuun

selän hoito

Selkäkipu

Selän kivut esiintyvät yleisimmin alaselän alueella. Lähes joka kolmannella työikäisellä suomalaisella on viimeksi kuluneen kuukauden aikana ollut alaselän kipua, ja joka kymmenes on tämän vuoksi ollut viimeisen vuoden sisällä lääkärin hoidossa. Yleisin alaselän vaiva on äkillinen kipu, joka johtuu pääasiassa lihasten jännittymisestä mutta johon voivat myötävaikuttaa selän nikamien ja pikkunivelten kulumat. Tällainen selkäkipu on yleensä lyhytaikainen (muutamia päiviä – viikkoja), mutta se voi uusia. Myös lantion alueen toimintahäiriöt kuten ristiluu-suoliluu-nivelen eli SI-nivelen häiriötilat tai mahdollinen alaraajojen pituusero voivat olla hyvin merkittävässä roolissa alaselkäkivussa. Osteopaattinen hoito on useissa kaksoissokkotutkimuksissa havaittu tehokkaaksi hoidoksi hoitaa alaselkäkipua. Takaisin alkuun

Iskias

Iskiaksella tarkoitetaan yleisesti iskiashermon ärsytystilaa. Iskiakselle on tyypillistä takareidessä tuntuva kipu, joka voi ylettyä säären ja jalkaterän alueelle. Syynä hermon ärsyyntymiseen voi olla välilevytyrä, tai hermojuuriaukon ahtautuminen esim. ikääntymiseen liittyvän välilevyn madaltuman johdosta. Myös pakaran alueen lihaskireys (ns. piriformis syndrooma) voi aiheuttaa iskiastyyppisiä oireita jolloin iskiashermon runko jää puristuksiin pakaran alueella. Takaisin alkuun

osteopaattinen polven hoito

Lonkan ja polven vaivat

Tyypillisiä lonkan ja polven vaivoja ovat mm. nivelrikko eli artroosi ja polvilumpion rustopinnan pehmeneminen (chondromalacia patellae), mutta myös monet muut tekijät voivat aiheuttaa ongelmia. Lonkan ja polven vaivoissa onkin tärkeää tunnistaa paitsi vaivan aiheuttaja, myös altistavat asentovirheet. Takaisin alkuun

Nilkan ja jalkaterän kiputilat

Nilkkavammat ovat hyvin yleisiä ongelman aiheuttajia. Nilkan nyrjähdys saattaa alkaa aiheuttamaan jalkaterän ongelmia vasta useiden kuukausien tai vuosien kuluttua. Tämä johtuu vamman jälkeisestä muuttuneesta jalan toiminnasta ja painon jakautumista. Myös nivelrikko eli artroosi voi aiheuttaa jalkaterän kipuilua ja samalla muuttaa koko alaraajan asentoa. Takaisin alkuun

osteopaattinen olkapään hoito

Olkapääkivut

Olkapääkivun aiheuttajana voi olla useita eri tekijöitä, siksi sitä tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon monia eri asioita. Yleisimpiä olkapään vaivoja ovat olkapään kiertäjäkalvosimen lihasten kireydet ja jänteiden tulehdukset sekä ns. "jäätynyt" olkapää (frozen shoulder). Takaisin alkuun

Tennis- ja golfkyynärpää

Tennis- tai golfkyynärpää voi syntyä em. lajien harrastajien lisäksi kenelle tahansa paljon käsillä töitä tekevälle, kuten toimistotyöntekijälle tai kampaajalle. Tenniskyynärpäässä kipu on kyynärvarren ulkosivulla ja golfkyynärpäässä sisäsivulla. Kyseessä on ranteen koukistaja- tai ojentajalihasryhmän jänteiden ylirasitustila. Takaisin alkuun

Astma

Astmaa sairastaa noin kuusi prosenttia väestöstä. Lisäksi väestössä on arviolta viisi prosenttia sellaisia ihmisiä, joilla on ajoittain astman kaltaisia oireita. Suuri osa astmaatikoista on allergisia, jotka saavat oireita hengitysilman allergeeneista. Aikuisiässä allergian vaikutus vähenee. Astma on lääkehoitoa vaativista pitkäaikaissairauksista toiseksi yleisin verenpainetaudin jälkeen. Yli 400 000 henkilöä saa vuosittain astmalääkkeistä sairausvakuutuskorvauksia. Astma on lasten yleisin pitkäaikaissairaus.

Astma on tulehdussairaus

Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus (inflammaatio). Limakalvon reagoinnin taustalla on tavallisesti allergian (allergeenien) tai mikrobien (virukset, bakteerit) aiheuttama tulehdusreaktio.

Pitkään kestänyt ja toistuva astmatulehdus aiheuttaa keuhkojen toiminnan häiriöitä ja erityisesti keuhkoputkien ahtautumista. Keuhkoputkien ahtautuminen vaihtelee. Useilla astmaatikoilla on voimakas keuhkoputkien supistumistaipumus, joka ilmenee oireiluna erilaisten ärsykkeiden yhteydessä. Vaikeassa ja pitkään jatkuneessa sairaudessa keuhkoputkiin voi kehittyä pysyviä rakenteellisia muutoksia, kuten sidekudoksen lisääntymistä limakalvossa ja keuhkoputkia ympäröivässä lihaskerroksessa.

Sekä limakalvojen tulehdus että siitä seuraava keuhkoputkien ahtautuminen ovat puolustusreaktioita, jotka torjuvat hengitettäviä vieraita aineita. Astmassa hengitystiet puolustautuvat liian voimakkaasti ja toistuvasti, vaikka elimistöä ei uhkaa todellinen vaara.

Astman oireet ja aiheuttajat

Tulehtuneet limakalvot erittävät limaa, jota potilas yskii. Kun keuhkoputket alkavat ahtautua, limannousu ja yskä saavat seurakseen hengityksen vinkunaa ja hengenahdistusta.

Pitkäaikainen yskä, varsinkin öiseen aikaan, on usein astman ensioire. Lapsilla oireet ovat samat, mutta lisäksi lapsen kasvu voi hidastua, hän voi olla väsynyt ja vetäytyä leikeistä ja liikunnasta. Elintoiminnoilla on vuorokautinen rytmi ja astmassa tämä korostuu: keuhkoputket ahtautuvat aamuyöllä. Kun astma hoidetaan, tilanne korjaantuu ja rytmi tasoittuu.

Astma ei ole psyykkinen sairaus

Astman syynä on keuhkoputkien tulehdus- ja ahtautumisherkkyys ja usein allerginen taipumus. Vaikka astman syy ei ole psyykkinen, stressi, masennus ja mielipaha vaikuttavat sairauden puhkeamiseen, pahenemiseen ja kroonistumiseen. Jos sairaus on vaikea, heikentynyt toimintakyky voi aiheuttaa masennusta ja sosiaalisia ongelmia. Takaisin alkuun

Toiminnalliset hengityshäiriöt

Hyperventilaatio eli liikahengitys on toiminnallinen hengityshäiriö, joka aiheuttaa astman tapaisia hengitysvaikeuksia. Ihminen hengittää liian voimakkaasti hapen tarpeeseen nähden, mistä seuraa ahdistava, pakahduttava olo, pelkoa, rinnan puristusta, äkillistä väsymystä, puutumisen tunnetta esimerkiksi käsissä ja pyörrytystä. Yleensä oire on itsenäinen, mutta joskus astma laukaisee liikahengitystä. Se korjautuu, kun astma hoidetaan. Liikahengityksen taustalla on keskushermoston hengityskeskuksen herkkyys ja usein stressiä. Liikahengitys on vaaratonta ja menee ohi itsestään tai hengittämällä paperipussiin.

Toinen hengityshäiriö on toiminnallinen äänihuulisalpaus. Silloin äänihuulet sulkeutuvat sisäänhengityksen aikana, ja potilas tuntee, että ei saa ilmaa. Sisäänhengitys vinkuu voimakkaasti. Astmassa vinkuu nimenomaan uloshengitys. Takaisin alkuun

Osteopatia lapsille

Perinteisesti ajatellaan, ettei pienellä vauvalla tai lapsella ole kehossaan vielä mitään rasitustekijöitä tai häiriöitä. Syntymä on kuitenkin yksi elämämme rasittavampia tapahtumia kun ajatellaan kuinka lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan läpi sen aiheuttamaa luonnollista vastusta vastaan. Usein tämä tapahtuu ilman ongelmaa, mutta mikäli synnytys esim. kestää pitkään joudutaan vaikka turvautumaan imukuppisynnytykseen, saattaa lapsen pään alueelle tietynlaisia jännitteitä tai häiriötiloja, jotka aiheuttavat lapsen päähän ja kehoon epämiellyttäviä tuntemuksia. Lapsi oireilee esim. itkuisuudella, syömisvaikeuksia ja nukkumishäiriöitä. Lapsen kasvaessa voi esiintyä päänsärkyä, kasvukipuja, ryhtihäiriöitä, oppimisvaikeuksia. Takaisin alkuun

Osteopatia raskauden aikana

Raskauden aikana kehossa tapahtuu paljon fyysisiä, fysiologisia ja psyykkisiä muutoksia, jotka rasittavat äidin kehoa. Lapsen kasvun myötä äidin kehon painopiste muuttuu, aiheuttaen rasitusta selän lihaksille ja nivelille. Niska ja -hartiaseudun kivut, selkäkivut, päänsäryt, iskiasoireet sekä lantion ja kylkiluiden kivut ovat tyypillisiä raskauden aikana. Raskauden aikana on vältettävä turhien lääkkeiden käyttöä, joten osteopaattinen hoito on loistava vaihtoehto kivun hoidossa. Takaisin alkuun