FILOSOFIA kurssitiivistelmä
Juha Seppänen

Ihmisen filosofinen tarkastelu | Ihmisen erityislaatuisuus | Itsetietoisuuden kyky | Intentionaalisuus | Erilaisia ihmiskuvia | Mielen filosofia | Mieli-ruumis -ongelma | Ihmismielen eri puolet | Tieto ja järki | Tunteet | Tahto | Tahdon vapaus | Persoonallinen identiteetti | Elämänfilosofia | Nietzsche | Eksistentialismi | Sartre | Arvot | Etiikka | Etiikan teorioita | Hyve-etiikka | Deontologinen etiikka | Seurausetiikka | Moraali sopimuksena
 

IHMINEN, ETIIKKA JA ELÄMÄNFILOSOFIA

Ihmisen filosofinen tarkastelu

- filosofinen antropologia (=oppi ihmisestä).

Erik Ahlman
"Ihminen on ainut olento, joka on itselleen probleemi".

Erityistieteet
Kuvaavat ihmistä omista näkökulmistaan. Esim. lääketiede, biotieteet, psykologia.
Tietoa esim., miten aivot toimivat tai miten ihminen kloonataan.

Filosofia
Pohtii myös vaikeammin vastattavia, metafyysisiä, periaatteellisia ja eettisiä kysymyksiä.
Esim. Mitä kuoleman jälkeen? Onko ihmisellä vapaa tahto? Mikä on elämän tarkoitus? Saako ihmisen kloonata?
Ovat paljolti katsomuksellisia kysymyksiä, joihin tieteen kokeet tai empiiriset lähestymistavat eivät anna vastauksia.
Filosofia pyrkii myös muodostamaan sirpaletiedoista kokonaiskuvaa ihmisestä.

Kaksi ihmisfilosofian tyyliä:
A) Objektiivinen tarkastelu ---> ihminen yleisesti, keskiarvot, ihmiseen pätevät yleiset lait.
B) Subjektiivinen tarkastelu ---> omakohtaisuus, "kuka minä olen" -näkökulma, esim. eksistentialismi.

Ihmisen tarkastelua antiikista asti
esim.
Demokritos ---> Sielu koostuu atomeista … hajoaa kuolemassa.
Platon ---> Sielu yhteydessä ideamaailmaan.
Aristoteles --->
1) Kasvit (ravinnon hankinta, kasvu)
2) Eläimet (aistiminen, haluaminen, liikkuminen)
3) Ihminen (edellisten lisäksi ajattelu yleiskäsittein, järki. kieli, muisti, nauru. Olevaisen "portaikko" ja arvojärjestys. Nainen miestä alempana muodoltaan vähemmän järjellisenä).
Tuomas Akvinolainen (1200) ---> Ihmisen tarkastelu uskonnon näkökulmasta. ("Ihminen taivastiellä").
René Descartes (1600) ---> Ihminen muodostuu kahdesta itsenäisestä puolesta: ruumis ja sielu.

Ihmisen erityislaatuisuus?

- kehittyneet aivot
- työkalut
- symbolinen kieli (ajattelun ja viestinnän väline)
- tietoisesti rakennettu yhteiskunta ja historia (Onko? Vai ohjaavatko ns. sokeat voimat?)
- kulttuuri ---> johon synnytään ja jota opetetaan jälkeläisille (se on ennen meitä, synnymme kieleen ja kulttuuriin)
- sisäinen kyky ajatella ja tuntea (onko eläimillä? esim. kastemadolla tai koiralla?)
Ns. humanistisessa näkemyksessä ihmisen erityislaatuisuutta korostetaan ja arvostetaan. Ihminen on jotakin erityistä verrattuna luontoon ja eläimiin. Henkisyys?.
Rinnalle esitetty vähemmän mairittelevia ihmiskäsityksiä
- Ihminen on brutaali, uhkaa muita eliöitä, loinen, tappaa jopa lajitovereitaan, tappaa huvikseen.
- Esim. Pentti Linkola: Ihmisen ei ole oikeutettua asettua muiden eliöiden yläpuolelle.
- Korostettu, ettei ihminen ole kohonnut erityisen korkealle luonnosta ja biologisista vaikuttimista (esim. sosiobiologia).
(Ajankohtainen aihe: ihmisen suhde luontoon. Mm. luonnon valjastaminen ja eläinten oikeudet. Mm. Onko eettisesti oikein syödä lihaa? Miten perustelet kantasi?)

Rajankäyntiä: muokkaako kulttuuri vai luonto ihmisen? (kulturalismi vs. naturalismi).
Esim. ovatko sukupuoliroolit biologisia vai kulttuurisia asioita.

Itsetietoisuuden kyky

Ihminen kykenee ylittämään tämän hetkisen tajuntansa ja tarkastelemaan ja arvioimaan itseään kuin ulkoapäin.
KOKIJA --- TIETOISUUS --- KOHTEET

ITSETIETOISUUS
Esim. "tässä otan aurinkoa".
Vrt. kamera tai peili lisää itsetiedostamista.
Tietoisuus kuolevaisuudesta (ei eläimellä).
"Hillitsen itseni". Kuka/mikä on se joka hillitsee?

Voivatko eläimet olla itsetietoisia?
Eläimen kokemuksiin voi samaistua.
Minkälaista olla kivi? Melko vaikea kuvitella? Minkälaista olla hevonen? Mitä tarkoittaa hevosena tuntea esim. kipua? Helpompi samastua kipuun.
Suhtautuminen peilikuvaan ja väriläiskään otsassa
- kissa ---> kuin lajitoveriin
- gorilla/simpanssi ---> etsi väritäplää omasta otsastaan ei peilikuvasta, oli ällistynyt, ehkä osoitus itsetietoisuudesta.

Itsetietoisuus, rationaalisuus (= järkevyys) ja etiikka
- kyky puolueettomaan tai toisen näkökulmaan
- kyky vertailla ja punnita haluttuja asioita
- kyky moraaliarviointiin (toiminko oikein?)
Tosin eettinen toiminta on enemmän kuin järkevä toiminta.
(esim. veronkierto, sarjamurha tai kyynärpääeteneminen voi olla "järkevää" ---> mutta moraalitonta.)
Itsetuntemusta korostettiin:
Sokrates ---> Tunne itsesi
Heidegger ---> Koko ihmisyyden ydin on, että ihminen joutuu kysymään omaa olemistaan ja itse määrittelemään itsensä.
Vrt. kone, kivi tai banaani eivät määrittele itseään.

Ihmismielen intentionaalisuus

Franz Brentano (1800-lla) erotti kaksi todellisuuden perustekijää: Aineen ja hengen
FYYSINEN - - - HENKINEN
keho - - - tietoisuus

Brentano pohti, miten henkinen eroaa fyysisestä --- erottava tekijä se että tietoisuus on intentionaalista (= sisältää suuntautuvuutta, tavoitteellisuutta ja johonkin viittaavuutta.)
Mieli
Tietoisuus rakastaa, tietää, haluaa Jokin
aina viittaus johonkin kohteeseen

Mielen aktit suuntautuvat (tai sisältävät viittauksen) aina johonkin mielen ulkopuoliseen.
Kohde todellinen tai kuviteltu.
Ihmismielen intentionaalisuuden vuoksi ihmistä ei voi tarkastella kuin kiveä tai banaania (ne vain "olla möllöttävät"). Ihmisen intentiot on huomioitava.
esim. X poltti huvilansa ---> saadakseen vakuutusrahat.
Intentionaalisuutta korostavia ajattelijoita:
E. Husserl ---> fenomenologia
J.P. Sartre ---> eksistentialismi
ja edellisiin melko läheisesti liittyvä ns. hermeneuttinen filosofia.
Korostavat ihmistieteiden omalaatuisuutta ---> ihmistä ei voi tutkia yksinomaan luonnontieteen tavoin.
On myös pyrittävä ymmärtämään ihmistä (mitä intentioita hänellä on).
Myös käsitteet voivat olla intentionaalisia (itsensä ulkopuolelle viittaavia), esim. "isä" sisältää viittauksen "lapseen". Isä on aina jonkun isä.

Erilaisia ihmiskuvia

Vaihdelleet kulttuurin ja ajan mukaan …
esim. orjuus, naisen asema, nuoruuden ihailu
Uskonnot, aatevirtaukset ja tieteenalat jättäneet jälkiä ihmiskuviin.
Erilaiset näkökulmat ihmiseen ovat tärkeitä, mutta vaarana on jonkin yksipuolisen näkökulman ylikorostunut asema.

Esimerkkejä kärjistyneistä ihmiskuvista:

Lääketiede
- Onni = terveys, hyvä = terveellisyys. Ns. medikalisaatio = asioiden lääketieteellistäminen, lääketieteen näkökulman paisunut asema. Esim. "ota tabletti, jos on huono fiilis".
Biologia
- Esim. "Mies on uros, uros haluaa paritella koko ajan mahdollisimman monen naaraan kanssa … ." "Naaras hoivaa poikasia … niin pitää olla ihmisenkin kohdalla". "Luonnossa ja yhteiskunnassa heikko sortuu".
Genetiikka
- Ihmisluonne ja elämä seuraa tiukasti geenien ohjelmaa.
Sosiaalitieteet
- Korostus, että ryhmä tai sosiaalinen luokka määrää ihmistä.
Psykologia
- Arkielämän tarkastelu ja tulkinta psykologisten käsitteiden ja teorioiden valossa (ns. psykokulttuuri). "Hänellä on heikko itsetunto", "Alitajuisesti en halunnut työtä", "Tunteita pitää ilmaista".
Psykoanalyysi
- Tiedostamaton ohjaa. Ihmisen motivaatio pohjimmiltaan seksuaalista.
Myös esimerkiksi scifi-taide ja tietokoneet (mm. tekoäly) vaikuttaneet ihmiskuviin.
esim. ihmisen tajunta on "prosessori".
 

Mekanistinen ihmiskuva

Luonnontieteellinen ihmiskuva
Ihminen ja ihmisen toiminta nähdään konemaisena eli mekanistisena.
Hän --- keho --- aivot --- toimii syy-seuraus periaatteella
Mekanistinen kuva vaikuttanut 1600-luvulta lähtien.
Taustalla luonnontieteen voittokulku.
Vaikuttanut lääketieteessäkin
esim. kipuun aina selvä fyysinen syy … voidaan poistaa lääkkeellä
esim. sairaus ---> "jokin koneen osa mennyt epäkuntoon."
Keho erotetaan ns. mielestä. Keho on mekanismi … mieli voidaan nukutuksessa kytkeä pois päältä, jotta kehomekanismia voidaan operoida.
Ongelma --- ihmisen konemaisuuden ylikorotaminen.
Viime aikoina on nähtävissä pyrkimystä kohti holistisempaa (= kokonaisvaltaisempaa) lääketiedettä.
- kaikkia sairauksia ei voida selittää vain ulkoisilla syillä (esim. virus, ruhje, puutostila).
- usein myös ns. sisäisiä tai mieleen liittyviä syitä ja vaikutuksia. esim. stressi tai jopa mielikuvitus voi aiheuttaa fyysisiä sairauksia ja oireita.
- vrt. ns. plasebo-lääkkeet (lumelääkkeet, esim. kalkkitabletti). Kovissa kivuissa annetaan plaseboa, jolla ei ole kemiallista vaikutusta, mutta silti henkilö, joka luulee saaneensa oikeaa lääkettä tuntee kivun helpotusta. Vaikutuksen täytyy olla psykologinen. Usko, luottamus, optimismi --- (vaikuttaa terveydentilan kokemuksiimme. Siksi lääkärin panostettava myös ihmissuhteeseen hoidossa.)

Psykologiassa 1900-luvulla melko mekanistista otetta edusti Behaviorismi

(esim. B.F. Skinner)
- ihannoi luonnontieteellistä tarkkuutta
- ihmisen käyttäytyminen pyritään kuvaamaan mekanistisilla ärsyke-reaktio -selityksillä (S---R).
- B. hylkää oletuksen ihmismielestä ja mielen sisällöistä tieto-opillisesti huterina, koska niitä ei voi empiirisesti havaita. Ihmistoiminta pyrittiin selittämään ulkoisesti havaittuna käyttäytymisenä. (Ison koiran nähtyään X vapisee ---> siis pelkää).
Ongelma ---> eri henkilöt (mielet) voivat reagoida samaan ärsykkeeseen eri tavoin. ---> nakertaa mekanistista mallia. Vaikuttaa siltä että on huomioitava ns. "mieli" (esim. henkilön pohjatiedot, kokemukset jne.).
Ns. kognitiivinen psykologia on n. 1970 lähtien syrjäyttänyt behaviorismin.
 

Mielen filosofia

The Philosophy of Mind.
Joskus sanottu psykologian filosofiaksi.
mm.
- mieli - ruumis -ongelma
- mitä minuus on?
- onko tahto vapaa?

Mieli - ruumis -ongelma

Mikä mieli on?
perinteisesti "sielu", "henki"
Demokritos ---> sielu on atomikooste, hajoaa kuollessa
Platon ---> sielu on henkinen, vankina ruumiissa
Aristoteles ---> yhtenäisempi ja kokonaisempi käsitys. Ruumis (aines) ja sielu (muoto) ovat kumpikin välttämätön rakenneosa kokonaista ihmistä. Eivät erotettavissa.
Arkisesti
A) Ruumis, keho ---> aineellinen, avaruudellinen ja näkyvä puoli ihmistä
B) Mieli, sielu ---> mielessä tapahtuvat asiat, esim. halut, kokemukset, ajatukset, tunteet
Voi olla hyvin privaatti, esim. vaikea kuvailla mitä tunnen lempikappaleen soidessa. Voin kätkeä esim. vihan sisääni.
A:n ja B:n yhteyden ongelma, ns. mind - body -problem
Esim.
Tahdon kohottaa käteni (B) ---> käsi nousee (A)
Kahvikuppi tuodaan eteeni (A) ---> koen näkeväni kupin (B)
Hapen puute (A) ---> tajunta häviää (B)
 

René Descartesin dualistinen ihmiskäsitys

Asetti viitekehyksen uuden ajan mieli-ruumis -keskustelulle
Dualismia ---> On olemassa kaksi olevaisen systeemiä (kaksi itsenäistä substanssia)
A) Ruumis, aine (mm. aivot)
B) Sielu, mieli, henki
- sielu on jotakin kehosta erillistä, jotakin lisää kehoon
- luonteeltaan ajatusta, ei ulottuvainen
- sielu voi olla ilman ruumista
Ns. epäilyn menetelmässään Descartes epäili kaikkea, mutta ajattelevan mielen olemassaoloa hän piti lopulta varmana. Omasta ajattelevasta mielestämme olemme intiimisti varmoja. Ruumis on etäisempi ja epävarmempi asia.
Mieli (henki) on ihmisen ydin. Se on kehossamme "kuin kuski autossa". Eläimillä ei ole sielua, ne ovat aineellisia koneita.
Descartes ---> AIVOT ei ole sama kuin MIELI
 

Materialistiset teoriat ihmismielestä

ns. aivoteoriat ---> korostetaan mielen ja henkisten kykyjen riippuvaisuutta aineellisesta perustasta eli aivoista.
AIVOT on yhtä kuin MIELI
Ihmismieli, esim. mitä koemme, ajattelemme ja tunnemme, voidaan palauttaa (= redusoida) aivotapahtumiksi (aivotiloiksi)
A B
C D ---> Mielessä "rakastuminen", "koirapelko", "halu päästä yliopistoon"
E
Materialistisen teorian mukainen mielen liitos aivoihin monen mielestä melko kiistaton.
Esim. aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet - mielialan muutokset
Aivotoiminnan sammuessa ---> mielikin sammuu
Evoluutionäkökulma ---> joskus ollut tilanne, ettei vielä ole ollut ainuttakaan ns. "mieltä".
Oli vain esim. alkeellisia eläimiä.
Mitä on kehittynyt tai tapahtunut, että syntyi "mieli"?
- hermosto/aivot kehittyneet
- kulttuuri (mm. kieli) kehittynyt
Materialistinen teoria samastaa mielen aivotiloihin ---> sisältää myös ongelmia, koska aivotilat ja mielentilat ovat niin eri tyyppisiä asioita
esim. Jos kahdella henkilöllä on samanlainen tunnetila ---> aivotilat tuskin ovat samanlaisia.
Jos minä ymmärrän miltä ystävästäni surun hetkellä tuntuu, minulla tuskin on samanlaiset aivotilat.
Esim. aivosiirrännäinen -ajatusleikki
- Aivoni siirretään sokealle marsilaiselle. Onko uskottavaa, että hän kokee minun kokemukseni, muistoni ja näkee esim. "violetin puseron" samoin kuin minä koin. Esim. onko hänellä minun kokemukseni "ensimmäisestä koulupäivästäni".
Missä mielessä keho liittyy minun kokemuksiini?
 

Uuden viitekehyksen etsintää …

A. Aivot
B. Mielen kokemukset
Lisäksi otettava huomioon …
C. Ympäristö ja kulttuuri
- kieli, tavat ja sosiaaliset suhteet
- mm. "suremisen" idea ja merkitys syntyy yhteiselämässä toisten kanssa.
- vrt. onko vauvalla mieli? Se kehittyy vähitellen ympäröivän kulttuurin kokemusten myötä.
 

Muita mieli-ruumis -näkemyksiä

Spinoza (1600-) ---> ei ole kahta todellisuutta vaan vain yksi (=monismi)
Aivot, aine, luonto OVAT YKSI JA SAMA KUIN mieli. ajatus, Jumala
(ne ovat eri määreitä samalle todellisuudelle)
Emergentti materialismi
- ns. mielen perusta kyllä aivoissa (aineessa), mutta mieltä ei voi redusoida (palauttaa) aivotiloihin. Tietoisuus/mieli kehittyneet tai "kohonneet" omalakisiksi itsenäisiksi tekijöiksi.
Psykologia itsenäisyys, sitä ei voi palauttaa aivotieteeksi.

Ihmismielen eri puolet

"Mentaaliset tilat", "sielun kyvyt".

Tieto & järki
Tunteet
Tahto
(vrt. halu)
Yhteen kietoutuneita. Esim. tunneväritys havainnoissa. Ikävä tieto --- suru --- tahtoo muuttaa tilannetta.

Tieto ja järki

- mielen kognitiivinen puoli
- hahmotus, miten asiat ovat (know that)
- osaaminen (know how)
- ymmärrys ja loogisuus
(esim. tiedän, avaimet alakerrassa. En etsi yläkerrasta, koska en ole käynyt siellä. …)


Filosofiassa kaksi kilpailevaa tietoteoreettista suuntausta:
A. Rationalismi
- tieto perustuu järkeilyyn ja päättelyyn
- mielen aines ja oivallus on synnynnäistä
- esim. lyhin reitti a:n ja b:n välillä on suora.
B. Empirismi
- tieto perustuu aistihavaintoihin
- mielen aines karttunut kokemuksen kautta
- esim. John Locke: "Mieli on kuin tyhjä taulu (Tabula rasa)"

A. Platon, Descartes
B. Locke, Hume

Immanuel Kant yhdisti nämä tietoteoriat
Kokemus tuo jäsentymättömän aineksen mieleen, mutta aines ei piirry koskaan tyhjiössä, vaan mielemme piirtää siihen oman jälkensä..
Aika ja avaruus ovat ihmismielessä olevia asioita (havaintomuotoja, ajatuksellisia kehikoita, kategorioita, ajatusvälttämättömyyksiä)
Kokemus jäsentyy jo mielessämme olevien ehtojen varassa. Esim. jos huoneessa on pallo, sillä on vääjäämättä jokin avaruudellinen sijainti. Kant kutsui tätä A Priori tiedoksi eli kokemusta edeltäväksi tiedoksi.
Voin havainnoida, missä kohtaa huonetta pallo on. Tämä on A Posteriori eli havainnosta seuraavaa tietoa.
Kantin mukaan molemmat ovat tärkeitä.

Tunteet

Emootiot
Koettuja tunne-elämyksiä, joihin liittyy kehollisia reaktioita.
Esim. surun kokemus mielessä, itku tai "vatsan vääntö"
Fyysinen puoli tekee tunteista voimakkaita ja "säväyttäviä" … jääväät mieleen (muistiin).
Pitkittyneenä tunnetila ---> mieliala
Tyypillisiä tunteita:
ilo, suru, pelko, viha, rakkaus, toiveikkuus, kateus …
tiloja, joiden kokemiseen liittyy …
- kärsimystä (välttelemme)
- nautintoa (tavoittelemme)
Liitos toiminnan motivaatioon…
- tunteet laittavat liikkeelle
- ovat arvojen taustalla
- evoluutiossa hyötyä (esim. pelko ---> hengissä säilyminen)
Tunteet voivat olla päällekkäisiä ja ristiriitaisia
esim. synnyttävä äiti, rakastunut, sadomasokisti …
 

Tunteiden viriäminen? Mikä tunteita määrää?

- uskomukset, tulkinnat, ajattelu … vaikuttavat
esim. koira tulee vastaan
X1 "Tuo ehkä puree" X2 "Tuo on söpö ja kiltti"
- henkilöille seuraa erilaiset tunteet
X1:lle epämiellyttävä emootio ja kehoreaktio.
esim. X on pettynyt toveriinsa
- viha hellittää, kun X kuulee, ettei toveri olekaan syyllinen.
- ajattelun / tulkinnan muutos muutti tunnettakin.
Edellinen kuvaa ns. "kognitiivista tunneteoriaa"
- tieto ohjaa tai jopa synnyttää emootiot
vastaesimerkkejä:
- herään peloissani … en tiedä miksi.
(sellainen tunne vain viriää…)
- haamuraaja kutisee.
(X tietää, ettei raajaa ole)


Tunteiden hallinta?
- usein tulevat ja menevät
- vaikea lopettaa esim. suru tietoisella päätöksellä.
- ehkä kahdenlaisia tunteita:
A) Vapaat tunteet
B) Pakonomaiset tunteet (…kokijan kontrolli ei ulotu).
Voimme mässäillä joillakin tunteilla
- esim. X loukkasi minua … unohdan … voin virittää vihan uudelleen …
- voin käsitellä vihan ym. negatiivisia tunteita, voin selvittää painostavia asioita.
esim. "Minua jäi vaivaamaan kun sanoit että … se loukkasi"
Voiko esim. kakan tai oksennuksen inhon tunnetta säädellä?
- vrt. sairaanhoitaja voi.
Tunteet ja järki?
- perinteisesti erotettu ja ajateltu melkein vastakohdiksi
- "Tunteet johtavat harhaan".
- "Tunteella eläminen on hienoa",
Esim.
- Hurjastelu autolla … järjetöntä mutta hauskan tuntuista
- Koston haudonta …
- Intohimomurha …
- Lottoaminen …
Tunteissakin voi olla "järkeä"
- niihin liittyy ajatuksia ja tulkintoja
- tunteet eivät välttämättä järjen vastakohta
 

Tunteet filosofian historiassa

Platon ---> järki tärkeää, tunteet alhaisempia. Tunteet johdattavat välittömän tyydytyksen tavoitteluun … se on taakka.
Hyvässä sielussa järki päättää.
vrt. platoninen rakkaus ---> henkevä, ei-aistillinen, ei-eroottinen, järjen tasoinen rakkaus.
Platon suhtautui nuivasti taiteisiin ---> laittaa vääriä sielun osia liikkeelle (esim. haluja ja kiinnittymistä näkyvään)
Aristoteles ---> Tunnemyönteisempi ---> Tärkeää hyveelliseksi luonteeksi kasvaminen ja siinä prosessissa tunteista on hyötyä. On normaalia ja tarkoituksenmukaista, että reagoimme esim. viattoman kärsimykseen myötätunnolla. Hyveellisessä ihmisessä on valmius kokea sopivasti tiettyjä tunteita tietyissä tilanteissa. Esim. on järkevää pelätä jäisellä tiellä ylinopeutta kiitävässä autossa. Hyveellisyys on taitoa haluta asioita oikein ja tuntea oikein … kohtuudella (se on onnellisuutta).
Esim. negatiivinen palaute ei saisi viedä ihan tolaltaan… kohtuuttomasti.( … ei myöskään suuruudenhulluja kuvitelmia).
Stoalaisuus ---> Järki on sielun ainut taso. Ns. tunteet ovat ristiriitoja oletuksissa ja käsityksissä. Ns. tunteet on kokonaan torjuttava. Asiat pitää kohdata ilman tunnekuohuja ("coolisti"). "Turha murehtia, kaikki on kohtaloa".
Spinoza ---> Tunteiden pitäisi muuttua järjen ohjaamassa ihmisessä …
A) PASSIOISTA ---> B) AKTIOIKSI
A. hallitsemattomat ja pakottavat tunteet (Pakko)(Ryöppyävä suru)
B. hallitut tiedostetut tunteet (Vapaus)(Käsitelty suru)
- sisältää aktiivisen otteen … olen oman elämäni herra … "elämä jatkuu … jopa ilo… Spinozalle tärkeä käsite".
Esim.
A. riepotteleva mustasukkaisuus (ulkoiset vaikutukset synnyttävät tunnereaktion)
B. tiedostettu tarvitsevuus (minä itse luon tunteeni ja vastaan niistä)
 
 

Tahto

- perinteisesti ollut sielun päättävä taho, toiminnan syy.
- hieman eri asia kuin halu (= ihmisessä vaikuttavat voimat ja mieltymykset …)
vrt. halu varastaa … en tahdo tehdä niin. (tahtominen liitetty usein järkiperäisyyteen).
- Joskus tahto ajateltu melkein itsenäiseksi metafyysiseksi olioksi. Samalla tavalla kuin ihmisellä on aivot … hänellä on tahto. Olioajattelu tahdosta ei kovin suosittua filosofien keskuudessa enää.
Oliomaisen tahtoajattelun ongelma: Jos tahto laittaa liikkeelle teon, mikä laittaa tahdossa liikkeelle tahtomisen (välillä ei tahtomisen). Seuraa loputtoman regression ajatus, joka koettu filosofiassa huonoksi selitykseksi.
- Ehkä tahoa ei ole oliona, silti kielessä voidaan puhua "tahdosta".
- voidaan suositella käytännöllistä näkökulmaa .. "tahto" kuvaa (vrt. adjektiivit) ihmisen käyttäytymisen piirteitä (jonkinlaista mielen voimaa).
- esim. X näkee vaivaa, ponnistelee pitkäjänteisesti, vastustaa hetkellisiä impulsseja ---> "tahtoihminen", "lujatahtoinen", "sisukas"

Tahdon vapaus?

- Melkein kaikki filosofit pohtineet.
- Sokrates ja Platon ---> oikea tieto johtaa hyveeseen, väärä tieto ja ymmärtämättömyys johtaa paheeseen. Vapaan tahdon ongelma ei viriä.
- "Löysäilin lukiossa ruotsin opinnoissa" ---> Tapahtuiko välttämättä vai teinkö niin vapaasti?
Vapaan toiminnan määrittely?
- vapaus on sitä, että voisi toimia toisin… vaihtoehtoisesti.
- lukiossa valitsin a) mutta olisin voinut yhtä hyvin valita b).
- Determinismi ---> kaikki tapahtuu vääjäämättä syiden ja seurausten mukaan. Ei ole mitään ennustamatonta, jota ennakkoehdot eivät sanelisi.
esim. luonnossa
… maanjäristyksellä on syy
… sydänkohtauksella on syy
- Luonnontieteen edistyminen 1600-luvulta lähtien on vahvistanut deterministisiä selityspyrkimyksiä.
- ihanne ihmisen tarkasteluunkin
- sotiiko vapaata tahtoa vastaan? Voiko ihminen tehdä aitoja päätöksiä?
- jos kaikella on taustasyy, ei ole aitoa vapautta.
esim. Spinoza kielsi tahdon vapauden … .
mutta
- meillä on kokemus että teemme aitoja valintoja … "Olisin voinut valita ammattikoulun".
- moraali edellyttää vapauden
- muuten olisi mieletöntä tuomita pahantekijää … hän ei olisi voinut tehdä toisin.
- "syyllisyys" ja "katuminen" edellyttävät jonkinlaisen ratkaisuvallan.
Tahdon vapauden puolustajia
Descartes ---> Sielu on vapaa, ei sidoksissa kehon kahleisiin.
Kant ---> Vapautta ei voi teoreettisesti todistaa, mutta käytännön silmin se on vääjäämätön. Moraali edellyttää vapauden.
Sartre ---> Ihminen on pohjimmiltaan vapaa. Asiat hahmottuvat ihmisen mielessä, hän määrittelee asiat.

Persoonallinen identiteetti

Miksi yksilöt ovat yksilöitä? Millä perusteella minä olen minä? Mikä yhdistää ja mikä erottaa ihmisiä?
Kuka olen? ---> 40-vuotias, suomalainen, mies …
Koen olevani yksilöllinen, melko samana pysyvä minä (minuus?).
Mihin minuuden kokemus perustuu? Miksi minä-identiteetti on kiinteä?
- tällainen keho / aivot
- tällainen mielen maisema (esim. tunteet, ajatukset, kiinnostukset … )
- sosiaaliset seikat (olen isä, johtaja, ujo…)
Identiteetti ja jatkuvuuden kokemus elämänkaaren varrella
Juha --- 5v. --- 10v. --- 15v. --- 20v. --25v. --- 30v. ---
ominaisuudet muuttuvat
- millä perusteella olen sama kuin 1975?
- solut uudistuneet
- ulkonäkö muuttunut
- luonne muuttunut
- mitä DNA merkitsee?
ehdotus…
muisti ja muistot nivovat persoonan samaksi ja jatkumoksi.
esim. muistot mummosta 1965 ja 1992 … hetkellä h1, h2 ja h3 … ovat samantapaisia.
- Myös toisilla mielikuvia henkilön jatkuvuudesta ja minuudesta. … "Nyt Jaska ei ole oma itsensä".
Minuus on rakennettu kokonaisuus …
usein kertomuksenluonteinen
vrt. dementia ---> pirstoo identiteetin … minuuden kertomus häiriintyy … muistihäiriö
Minuus = prosessi

Elämänfilosofia

Lähes kaikki filosofit sivunneet kysymystä, "miten pitäisi elää"?
Jotkut omistautuneet (mm. Kierkegaard)
Tarkastelun polttopiste ei ole tieto-oppi tai ontologia
- vaan taito elää ja ymmärtää elämää
Filosofia on elettävä todeksi (on eri asia elää oikeasti kuin vain lukea kirjoista).
Kytkentä taiteisiin … mm. kaunokirjallisen esitystavan suosiminen ja etiikka.
Kytkentä kulttuurikritiikkiin …
esim. 1800 ---> ankarat ajat --->1900 sodat ---> jokin pielessä …

Henkilöitä ja suuntauksia

Friedrich Nietzsche (1844-1900)

"Taistelu latteutta vastaan"
"Nerouden filosofiaa"
"Ylevyys ja traagisuus"
Kaikki on suhteellista eli näkökulmariippuvaista.
- esim. kääpiö on muurahaiseen verrattuna suuri.
- ns. totuus ja järki ovat vain inhimillisiä ja näkökulmariippuvaisia asioita.
- tiedon taustalla saattaa vaikuttaa vallanhalu (esim. totuuden tietäjä haluaa päteä olemalla oikeassa).
- ns. järkeä voimakkaampia asioita ovat ---> Halut, intohimot, tahtominen, päättäväisyys
- esim. yhteisöissä lapsille totuuksina opetetut asiat eivät ole niin selviä totuuksia ja varmoja välttämättömyyksiä kuin usein luullaan. (esim. koulussa huonosti menestynyt voi menestyä elämässä, poikiakin voi itkettää … )
- Monet arkiset ns. hyvän käytöksen säännöt voivat sisältää vallan osoittamista (esim. Lue läksyt joka päivä, pyydä puheenvuoro, odota vuoroasi… odota… ).
- Tiedekään ei ole aivan neutraalia, taustalla voi vaikuttaa toisten alistamishalu ns. totuuden varjolla.
- ns. järki tai usko yleispäteviin totuuksiin latistaa ihmisen luovuutta ja mahdollisuuksia, estää häntä asettumaan subjektiksi, kun luulotellaan että on valmiita totuuksia.
- Tärkeää on elämälle myönteisyys ---> "Sanottava kyllä elämälle!". (EI askeesille).
Ihanneihminen
(+) Yli-ihminen
- uskaltaa luopua valmiista totuuksista
- luo itse arvonsa
- elää voimakkaasti … jopa vaarallisesti
- paras tai nero on vallassa
(-) Laumaihminen
- orjasielu ja mielistelijä
- kristillinen sääli ja nöyryys
- tasapäisyys
- demokraattisuus (enemmistönä olevat saamattomat juntit hidastavat nerojen etenemistä).
"Jumala on kuollut" (Iloinen tiede)
- Ei ole tuonpuoleista (transsendenttia) … on vain tämä elämä.
- Ei ole valmiita ja lukkoon lyötyjä totuuksia tai ihmiselämän malleja
- Meidän luotava ne! …

Eksistentialismi

- taustavaikuttajana mm. Sören Kierkegaard.
- 1900-luvun tärkeimpiä filosofisia suuntauksia.
- Martin Heidegger --- Ihmisen olemisen merkityksen pohdinta (Sein und Zeit)
- Albert Camus --- kirjailija … mm. "Sivullinen" ja "Rutto". "Ainut todellinen filosofinen ongelma on itsemurha".
- Simone de Beauvoir --- Feminismi --- "Nainen on toinen".
- Sartre ...

Jean-Paul Sartre (1905-1980)

- ranskalainen kirjailijafilosofi (mm. teos "Inho").
- kieltäytyi Nobelista … "En voi kivettyä patsaaksi".
- kantaa ottava ajattelu.
- vastusti imperialismia ja epätasa-arvoa.
- "Ilkiön" maine ja pommiuhat.
- Beauvoirin elämänkumppani … eri kodit.
- filosofian keskiössä oltava elävä ihminen --- minä.
"On eri asia elää kuin vain kuvitella elävänsä", "Eri asia rakastella kuin esim. katsella kun toiset rakastelevat" (Saarinen).
- Sartre kirjoitti elämänkertoja ---> yksilöllinen näkökulma kiinnostaa.

Sartren ja eksistentialismin pääidea:
- "Olemassaolo käy ennen olemusta" (Eksistenssi ennen essentiaa).
- Ei ole valmista ihmisyyden/elämän mallia
- Eläen elämääni luon ja valitsen olemukseni… kuka olen (olemus tulee vasta viimeisenä).
- Tärkeää olla vapaa subjekti
- Oletus valmiista olemuksesta ---> silloin esineellistän / "lukitsen" itseni
- Esim. nainen on A, B, C.
- Esim. Olen suomalainen mies … siis toimin … x,y,z … .
- Olen työtön … siis x y z.
- Kaavamaisuus tuhoaa vapauden …
- Elämästä tulee lukkoon lyöty … elämme monesti menneisyydessä tai tulevaisuudessa.
Sartre:
- On taisteltava instituutioita vastaan, myös itsen institutionalisoimista vastaan.
- Joka on jotakin, on vaarassa tulla instituutioksi.
- Aito (=autenttinen) elämä --- ei ole pysähtynyttä
- Olla tyydytetty … on olla pysähtynyt … se on sama kuin olla kuolut .. ..
- vrt. keräilyharrastus, kun kaikki koossa.
Ihminen on vapaa …
- Koska tajuntaa ei voi kahlita.
- Mikään asia ei ole yksistään, sellaisenaan mitään … ratkaisevaa on, mitä asiasta tehdään … mitä minä siitä teen …
- Asennoitumistapani voin valita (myös asennoitumistapani olosuhteisiin, esim. sairauteen tai yo-kirjoituksiin.)
"Valitsen itseni"
- olen vastuussa itse siitä mitä olen.
- valitsen itseni kerroksittain … yksi valinta tekee toisen luontevaksi.
- esim. Huomaan 50-vuotiaana olevani tyytymätön elämääni (koen olevani huonossa parisuhteessa, tylsässä työssä, keholtani epämiellyttävästi lihoneena, litkin kaljaa itsesäälin ja -inhon vallassa)
---> Sartre ---> Olet valinnut itsesi sellaisena.
Ahdistus
- Oma vapauteni ilmenee ahdistuksena … joka on minuun kohdistuvaa epävarmuutta ja avoimuutta.
- Se Pitää uskaltaa kohdata.
- "Huono usko" ---> turvautumista halpoihin ratkaisuihin ja malleihin … halua kieltää eksistentiaalisen ahdistuksen kohdistuminen minuun.

Sartren rakkausnäkemys
- edellyttää, että ihmiset ovat vapaasti valitsevia subjekteja.
- rakkauden on oltava täysin vapaata ja vapaaehtoista.
- aito rakkaus sisältää epävarmuutta … voi olla ettei toinen enää huomenna rakasta, onneksi nyt rakastaa.
- toisen tulevaa päätösvaltaa ei voi kahlita.
- on väärin vaatia, toisen on pakko rakastaa minua.
- usein on houkutus esineellistää toinen ja oma rakkaus esim. "Olethan ikuisesti puolisoni" … "minä lupaan …". (vrt. omistushalu).
- Yksilö valitsee rakastamisen hetkestä toiseen.
- En voi vaatia, että toinen rakastaa ikuisesti … tai että itse rakastan ikuisesti…
- Usein seuraa toisen pitämistä itsestään selviönä … tai suhteen pitämistä itsestään selviönä … Tämä rikkoo vapauden.

Arvot

- Aksiologia = arvoteoria
- Ihminen on arvottava olento … jokin koetaan enemmän jokin vähemmän arvokkaaksi.
esim. talon ostaja ---> arvostaa omaa rauhaa ja luonnonläheisyyttä (arvoja) ja ei halua kerrostaloa tai isojen teiden lähelle (epäarvoja). Ostajalle on samantekevää, minkä värinen talo on (ns. yhdentekevä asia).
esim. vertaa pizzan ostaja.
- Arvot ovat asioita, joihin henkilöllä on myönteinen arvottamisasenne.
- Arvot ovat keskeisiä tekijöitä toimintaamme selitettäessä. Yleensä X tekee sitä, minkä katsoo arvokkaaksi ja johtavan arvoon. Pyrimme välttelemään epäarvoa.

Arvoja on monen tyyppisiä
mm.
moraaliset arvot (koemme jonkin oikeaksi jonkin vääräksi)
taloudelliset arvot (raha, "nettoaminen" … halpuus …. taloudellisuus)
teknologiset arvot (tekninen toimivuus … kekseliäisyys ..i innovatiivisuus)
vitaaliset arvot (elinvoimaisuus, elossa oleminen ja kasvu)
valta-arvot ( mahdollisuus johtaa ja toteuttaa omia pyrkimyksiä … menestyminen … toisiin verrattuna, sosiaalinen arvostus)
rakkausarvot (välittäminen ja ihmissuhteiden arvostus)
esteettinen arvo (kauneus ja taiteellisuus)
uskonnolliset arvot (pyhää …)
hedonistiset arvot (nautinto ja mielihyvä)
 

Erilaisia arvoja muistuttavat erilaiset "hyvä"-käsitteen vivahteet.
- esim. laukku oli hyvä ostos ---> esim. taloudellinen, tekninen tai hedonistinen arvo …
- "Hyvä moottori" ---> esim. tekninen arvo.
Sama objekti / asia voi olla monien erilaisten arvojen "kantaja".
- esim. X kokee ostamansa veneen ---> huokeaksi (taloudellinen), kauniiksi (esteettinen) ja teknisesti kehittyneeksi.
- usein arvioinnissa tärkeää objektin välineellisen arvon tutkiminen. Esim. vene … "kuljettaa hyvin saarimökille" ja "mökkinaapurit näkevät, että minulla on varaa uuteen veneeseen".

Missä arvo on? (samoin voi kysyä, missä hyvä tai kauneus on?)
A. Arvo on objektin ominaisuus (esim. veneen)
- esim. kauneusarvo on kauniissa ihmisessä.
- esim. kultakimpaleen arvo on siinä kimpaleessa itsessään. Mitä isompi kimpale, sitä arvokkaampi rahallisesti.
B. Arvo riippuu arvottavasta henkilöstä (subjektista).
- esim. X pitää kyseisestä veneestä
C. Tilannetekijät
- esim. tulitikut arvokkaat kylmään metsään eksyneelle.
D. Yhteisö ja kulttuuri arvottaa …
- arvot ovat sopimuksia ja tapoja
- esim. islamilainen ei halua syödä sianlihaa.
USEIN --- Arvo on monen tekijän summa

Voiko arvoja asettaa tärkeysjärjestykseen?
A. Arvosubjektivismi
- kukin arvottaa miten tahtoo
- esim. X:n mielestä Madonna ihana Y:n mielestä surkea.
- Ei ole yleispätevää kriteeriä arvioida asioita.
- vrt. Protagoras: "Ihminen on kaiken mitta".
B. Yhteisöllinen arvorelativismi
- Eri yhteisöissä ja kulttuureissa on erilaiset arvot eikä arvoja voi ymmärtää tai arvioida yli kulttuurirajojen.
C. Arvo-objektivismi
- on yleispäteviä arvoja (esim. Platon)
Arvojen ristiriidat
A. Yksilön arvot --- yhteisön arvot
B) Yksilön arvoissa sisäistä jännitettä
- esim. terveys --- nautinto
- Ristiriitojen taustasyy: elämänpiirissämme vaikuttaa monia erilaisia arvoperinteitä.
- mm. antiikin ajattelu, kristinusko, luterilaisuus, liberalismi. kapitalismi, marxilaisuus …

Etiikka

Eettiset käsitteet? Eettisen tiedon mahdollisuus? Eettisen oikean ja väärän perusteleminen?
Eettisten käsitteiden luonne?
- mitä moraalinen hyvä tarkoittaa?
Eettisen tiedon tai arvioinnin mahdollisuus?
- voiko tietää että varastaminen on väärin? (… Miten? järkeilyn, havaintojen vai tunteiden pohjalta?)
- miten eettisiä normeja voidaan perustella?
Laki on eri asia kuin moraali.
- laki suojaa / määrittää yhteisön keskeisiä arvoja. Laadittu usein demokraattisesti.
- moraali on omakohtaisempi ja mielialaan liittyvä.
- esim. on laillista hakeutua avioon rikkaan vanhuksen kanssa, mutta moraalitonta jos motiivina vain rahastus.
- esim. turkistarhaiskut --- laittomia, mutta monen aktivistin mielestä moraalisia (… velvollisuus vastustaa tarhausta).

Etiikan teorioita

- "Oikean perusteluja"
- noudattelevat myös subjektiivisuus, objektiivisuus, yhteisöllisyys … painotuksia.
(vrt. arvot edellä)
Platon
- yksittäinen hyvä teko heijastelee hyvän ideaa … joka on järjellä oivallettava.
- paha on hyvän puutetta.
Stoalaisuus
- Ihmisillä luonnossaan moraalisuus (vrt. kyky sulattaa ruokaa)
David Hume
- "Siitä miten asiat ovat (is) ei voi loogisesti johtaa miten asioiden pitäisi olla (ought)
- ns. "Humen giljotiini"
- esim. maassa X nälänhätä … tosiasiasta ei sinänsä seuraa että pitää auttaa.
- A murhaa B:n ---> havaitsemme fyysisen tapahtuman, verta, puukon iskun ym., emme havaitse ns, "väärää" tai "pahaa".
- moraalinen velvoite (ought) ei seuraa olevasta (is)
- ihmiset asettavat sen.
- Hume: moraali perustuu tottumukseen.
- Kasvun myötä alamme pitää jotakin pahana/hyvänä/arvokkaana
- esim. alamme tuntea sympatian tunnetta…
- onko "tottumus" hutera perusta moraalille?
 
 

Muita etiikan teorioita

- Miten hyvä ja oikea perustellaan? Miksi hyvä on hyvää? Olisiko henkilö voinut oikeutetusti toimia toisin jne?

Etiikan suuntauksia voi vertailla seuraavien esimerkkien valossa:
N ---> Nuoret pelastavat jäihin vajonneen lapsen.
U ---> X urheilee ilman dopingia, reilusti ja puhtaasti.

Hyve-etiikka

- Moraalia tarkastellaan ihmiselämän kokonaisuuden valossa (ei yksittäisiä tekoja) ---> "Hyvä elämä".
- hyveellinen toimii elämän erilaisissa tilanteissa hyvin (hyveellisesti).
- hänellä on hyvä luonne ("valaisee elämän eri tilanteissa kuin aurinko") ---> kasvatus synnyttää ja muovaa.
(---> luovaa moraalia … ei tarvita yksityiskohtaisia ohjeluetteloita, koska hyvä luonne toimii eri tilanteissa hyvin).

Aristoteleen hyve-etiikka
Onnellisuus on hyvää (=eudaimonia)
- se on ihmisen lajiolemuksen toteutumista.
- järki ohjastaa
- tasapuolista elämän tärkeiden puolien läsnäoloa (esim. aktiivisuus, ihmissuhteet, itsearvostus …)
(---> A:n mielestä ihmiset ovat jokseenkin yksimielisiä, mitä hyvän elämän suunnilleen pitää sisältää. Esim. jokainen tajuaa, ettei jatkuva juopottelu tai varastelu johda onnellisuuteen)
Hyve = keskiväli äärimmäisyyksien välillä
- siinä on sopivasti kaikkea, mitä onnellisessa elämässä pitää olla.
- henkilö osaa järkevästi arvioida … esim. huomaa milloin häntä syytetään kohtuuttomasti. "Esim. yksi tuoppi ei välttämättä vie hunningolle."
- heikkoluonteisessa ja paheellisessa ihmisessä ei kykyä vastustaa hetkellisiä impulsseja … ei kyllin hyvää kasvatusta.

N
- Nuoret ovat kasvaneet hyveellisiksi luonteiksi … reagoimistaipumuksiltaan hyveellisiksi.
- Auttamistoiminta kuuluu hyvyyteen.
(… toisen hätä liikuttaa nuoria, heillä on auttamishalua ja sopivasti rohkeutta)
U
- X tajuaa, että on muutakin tärkeää kuin urheilu ja esim. raha.
- X saa hyveellisyyden tunnon rehellisyyden noudattamisesta.

Hyve-etiikka suosituksi 1900-luvun lopulla.
- moniarvoisuuden keskellä jotakin tukevaa.
- ongelmia … ei ole ihmisen lajiolemusta (vrt. Hobbes romutti … ihminen voi olla sujuvasti peto)

Deontologinen etiikka (… velvollisuusetiikka)

- Moraalisuudessa on kyse periaatteellisuudesta vaikka kaikki muu romahtaisi, periaatteesta kiinni pitäminen kestää...
- oikein tekeminen moraalivelvoitteen mukaan ("on oikein auttaa hätään joutunutta")
- "on tehtävä oikein … koska niin on tehtävä ja se on oikein."
- ei saa laskelmoida tekojen seurauksia tai hyötyä.
- mieliala ja pyyteettömyys tärkeitä.
- moraali on autonomista (=omalakista) … itsenäinen elämän muista asioista… onnellisuudesta ja tarpeista.

esim. Immanuel Kant
- moraalinen oikein tekemisen velvoite hahmottuu ihmisjärjessä (vrt. samoin kuin syysuhde tai esineen ulottuvaisuus).
- esim. on selviö, että on väärin varastaa kaupasta.
- se on hahmotettavissa yleistettävyyden periaatteena
ns. Kategorinen imperatiivi:
A. Toimi niin, että voit toivoa toimintatapasi tulevan yleiseksi laiksi (vrt. valehtelu tai lupauksen pitäminen)
B. Ihmistä ei saa koskaan kohdella vain välineenä … Ihminen on tarkoitusperä itsessään.

N
- Auttaminen on oikein … siinä se, se on velvollisuuteni, koska se on oikein ja auttamatta jättäminen on väärin.
U
On oikein urheilla puhtaasti ja tällainen reilu peli on kaikkein tärkeintä urheilussa ja muussakin elämässä.
- Ongelma: tiukkuus ja kirjaimellisuus … joskus valehtelu voi pelastaa henkiä

Seurausetiikka

- moraali kytketään moraalin ulkopuolisiin asioihin
- oikea ja väärä määräytyy sen mukaan mitä toiminnastamme seuraa (mitä toimintamme tuottaa)
- oikein on sitä, mikä tuottaa hyvää ja millä on parhaat seuraukset.
… mutta ongelma, millä mittarilla?
- on yksilöllisiä arviointieroja, seurauksia voi olla mahdoton tarkkaan tietää.
- on esitetty että mielihyvä/nautinto ovat hyvyyden merkkejä (ns. hedonismi).
- kärsimyksen poissaoloa … se on onnea … .
- kysyttävä seuraus … kenelle?
A. egoismi ---> minulle
B. altruismi ---> toisille
C. utilitarismi ---> kaikille / mahdollisimman monille koituva hyöty
Utilitarismin perusajatus ---> Toimi niin että toiminnastasi koituu mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle.
esim. J.S. Mill ja J. Bentham
esim. valehtelu oikein jos ei mitään haittaa kenellekään.
ongelma: seurauksia vaikea tarkkaan tuntea (esim. varastan terroristin pommirahat).
Enemmistön hyvä voi joskus tarkoittaa joidenkin eliminointia. Esim. voisi olla enemmistön hyvin voinnin lisäämistä tappaa hyödyttömät ja vammaiset.

Moraali sopimuksena

- Moraalissa on kyse harkitsevien ja vapaasti asioista päättävien henkilöiden keskinäisestä sopimuksesta.
- Henkilöt hyväksyvät moraaliohjeet itseään sitoviksi.
- esim. Rousseau, Locke … yhteiskuntasopimus -ajattelu
- "sitoudun noudattamaan lakeja ja maksamaan veroja … yhteisen edun vuoksi.
- vrt. elokuva Mad Max … moraaliset sopimukset menettäneet merkityksensä. 
 

Ihmisen filosofinen tarkastelu | Ihmisen erityislaatuisuus | Itsetietoisuuden kyky | Intentionaalisuus | Erilaisia ihmiskuvia | Mielen filosofia | Mieli-ruumis -ongelma | Ihmismielen eri puolet | Tieto ja järki | Tunteet | Tahto | Tahdon vapaus | Persoonallinen identiteetti | Elämänfilosofia | Nietzsche | Eksistentialismi | Sartre | Arvot | Etiikka | Etiikan teorioita | Hyve-etiikka | Deontologinen etiikka | Seurausetiikka | Moraali sopimuksena



Juha Seppänen    juhaseppanen@hotmail.com