FILOSOFIAN SITAATIT (2)

1600-luvulta nykypäivään

Bacon Hobbes Descartes Pascal Spinoza Locke Leibniz Berkeley Montesquieu Voltaire Hume Rousseau Kant Bentham Hegel Schopenhauer Mill Kierkegaard Marx Spencer James Nietzsche Bergson Husserl Whitehead Russell Wittgenstein Heidegger Sartre Beauvoir Foucault Deleuze & Guattari

Kirjallisuus

Bacon (1561-1626)

Tieto on valtaa. (Francis Bacon)

Ottakoon vain ihmissuku jälleen itselleen ne oikeudet luontoon nähden, jotka sille jumalallisena lahjana kuuluvat, ja kuluttakoon sen antimia. Tätä toimintaa ohjaavat varmastikin oikea järki ja terve uskonto. (Francis Bacon)

Työmme päämäärä on syiden tietäminen ja kappaleiden salaisten liikkeiden tutkiminen sekä ihmiskunnan rajojen laajentaminen niin, että kaikkiin mahdollisiin asioihin pystytään vaikuttamaan. (Francis Bacon)

Maailmassa on hyvin vähän ystävyyttä, ja kaikkein vähiten sitä on samanarvoisten välillä. (Francis Bacon)

Kostoa hautova ihminen pitää tuoreina haavansa, jotka muuten paranisivat ja arpeutuisivat. (Francis Bacon)

Kostaessaan ihminen on vihamiestensä vertainen, mutta jättäessään koston sikseen hän nousee heidän yläpuolelleen. (Francis Bacon)

Osoittamalla kunnioitusta ja lempeyttä muukalaisia kohtaan ihminen todistaa olevansa maailmanmies; hänen sydämensä ei ole muista irrotettu saari vaan kansoja yhdistävää mannermaata. (Francis Bacon)

Rikkaus on hyvä kotiapulainen mutta huono rakastajatar. (Francis Bacon)

Joka ei suostu antamaan muille anteeksi, tuhoaa sillan, jonka yli joutuu itse vielä joskus kulkemaan. (Francis Bacon)

Jotta luontoa voisi hallita, sitä pitää totella. (Francis Bacon)

Terve ruumis on sielun vierashuone, sairas ruumis sen vankila. (Francis Bacon)

Mikään ei saa ihmistä niin epäluuloiseksi kuin vähäiset tiedot. (Francis Bacon)

Mieluiten uskotaan mieluisinta totuutta. (Francis Bacon)

Jos haluat tietää luonnosta, kysy luonnolta. (Francis Bacon)

Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä. (Francis Bacon)

Tositieto on tietoa, joka perustuu syihin. (Francis Bacon)

Jos aloitat itsestäänselvyyksistä, lopputuloksena on epäily; mutta jos olet valmis epäilemään alusta asti, etenet kiistattomiin tosiasioihin. (Francis Bacon)

On totta, että pieni annos filosofiaa saa ihmisen kääntymään ateismin kannalle, mutta syvempi filosofian harrastus saa hänet lähestymään uskontoa. (Francis Bacon)

Hobbes (1588-1679)

Hyvä ja paha ovat nimityksiä, joilla merkitsemme halumme ja vastenmielisyytemme. (Thomas Hobbes)

Luonto on tehnyt ihmiset niin tasavertaisiksi, että heikoimmalla on kuitenkin tarpeeksi voimia tappaakseen vahvimman. (Thomas Hobbes)

Kaikkien sota kaikkia vastaan. (Thomas Hobbes)

Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin pysyvä mielenrauha niin kauan kuin elämme. (Thomas Hobbes)

Jokaisella ihmisellä on vapaus käyttää omaa valtaansa niin kuin tahtoo oman luontonsa eli oman elämänsä säilyttämiseksi, ja niin ollen vapaus tehdä kaikkea, minkä hän oman arvostelukykynsä ja järkensä mukaan arvelee parhaimmaksi keinoksi sen saavuttamiseksi. (Thomas Hobbes)

Jatkuva onnistuminen siinä, että saa niitä asioita, joita ihminen hetkestä toiseen haluaa, toisin sanoen jatkuva menestyminen on sitä, mitä ihmiset katsovat onnellisuudeksi tässä elämässä. (Thomas Hobbes)

Toisten herättämää epävarmuutta vastaan ei ole mitään yhtä hyvää keinoa, ei mitään yhtä järkevää, kuin ennakointi, se on, voimalla tai juonittelulla yrittää hallita niin monia ihmisiä kuin voi. Tämä ei ole muuta kuin itsensä säilyttämistä ja sen me yleisesti hyväksymme. (Thomas Hobbes)

Näin asetan koko ihmiskunnan yleiseksi taipumukseksi jatkuvan ja rauhattoman vallanhalun, uudelleen ja uudelleen, päättyen vasta kuolemassa. Eikä syynä ole se, että ihminen toivoisi saavansa jatkuvasti upeampia ihanuuksia itselleen, eikä ettei hän voisi tyytyä vain kohtuulliseen määrään valtaa -- vaan se, ettei hän voi varmistaa valtaa, jonka nojalla eläisi hyvin ilman että saa lisää. (Thomas Hobbes)

Sodan eräs seuraus on, ettei mikään voi olla epärehellistä. Käsitteille oikea ja väärä, oikeus ja epäoikeudenmukaisuus ei ole sijaa. Sodan kaksi perushyvettä ovat voima ja petos. (Thomas Hobbes)

Tiede on tietoa seurauksista, ja tosiasioiden riippuvuutta toisistaan. (Thomas Hobbes)

Usko on Jumalan lahja, jota ei voi riistää keneltäkään lahjoen eikä kiduttamalla. (Thomas Hobbes)

Descartes (1596-1650)

Tästä syystä heti ikäni salliessa irrottauduin opettajien johdatuksesta ja jätin oppikirjojen tutkimisen kokonaan. Päätettyäni, etten etsi muuta kuin sellaista tietoa, jota voin löytää itsestäni ja maailman suuresta kirjasta, käytin loput nuoruusvuosistani matkusteluun, hovien ja sotaväkien näkemiseen sekä luonteenlaadultaan erilaisten ja eri oloista lähtöisin olevien ihmisten kanssa seurusteluun. (René Descartes)

Olen aina vakaasti noudattanut tekemääni päätöstä ... etten katso todeksi mitään, mikä ei näytä minusta selvemmältä ja varmemmalta kuin minusta aikaisemmin näyttivät geometrikkojen todistukset ... olen sitä paitsi havainnut eräitä lakeja, jotka Jumala on niin selvästi säätänyt luonnolle ja joista hän on istuttanut sieluihimme niin hyvät käsitykset, että meidän täytyy tarpeeksi harkittuamme olla vakuuttuneita sitä, että niitä noudatetaan täsmällisesti kaikessa, mitä on ja tapahtuu maailmassa. (René Descartes)

Niin kuin vanhaa rakennusta purettaessa tavallisesti varataan puretut rakennusaineet käytettäviksi uutta rakennettaessa, niin minäkin, hävittäessäni kaikki ne mielipiteeni, jotka katsoin löyhästi perustelluiksi, tein erilaisia havaintoja ja hankin itselleni monia kokemuksia, joista minulla on myöhemmin ollut hyötyä muodostaessani varmempia käsityksiä ... . (René Descartes)

En tiedä tuleeko minun selostaa teille ensimmäisiä täällä kehittelemiäni mietteitäni; ne näet ovat niin metafyysisiä ja niin tavallisuudesta poikkeavia, etteivät ehkä miellytä kaikkia. Minun on kuitenkin jollakin tavoin pakko niistä puhua, jotta voitaisiin päätellä ovatko omaksumani perusteet kyllin lujat. Olin jo aikoja sitten ... havainnut että tapoja koskevissa seikoissa on toisinaan noudatettava käsityksiä, joiden tiedetään olevan kovin epävarmoja, ikään kuin ne olisivat aivan kiistattomia. Mutta koska olin aikaisemmin halunnut antautua yksinomaan totuuden etsintään, ajattelin että olisi nyt meneteltävä päinvastoin: hylättävä ehdottomasti erheellisenä kaikki, mikä voisi näyttää vähänkin epäiltävältä, jotta huomaisin jäisikö vakaumuksiini tämän jälkeen mitään, mikä olisi täysin varmaa. (René Descartes)

Koska aistimme välistä meitä pettävät, tahdoin otaksua ettei mikään ole sellaista kuin aistit saavat meidät luulemaan ... . Otin sitten vielä huomioon että mieleemme voivat johtua nukkuessamme aivan samat ajatukset kuin valveilla ollessamme yhdenkään niistä tarvitsematta silti olla tosi, ja päätin luulotella ettei mikään milloinkaan henkeeni johtunut ajatus ollut todempi kuin unennäköjeni harhakuvat. Mutta heti sen jälkeen havaitsin että tahtoessani siten otaksua kaiken olevan erhettä, minä itse, niin ajatellessani, olin välttämättä jotain; ja huomattuani tämän totuuden -- AJATTELEN, SIIS OLEN -- niin varmaksi ja luotettavaksi, etteivät skeptikkojen kaikkein yltiöpäisimmätkään olettamukset kyenneet sitä järkyttämään, katsoin voivani arvelematta ottaa sen etsimäni filofofian ensimmäiseksi periaatteeksi. (René Descartes)

Ajattelen, siis olen olemassa. (René Descartes)

En kuitenkaan tiedä vielä kyllin selvästi mikä olen -- minä, joka olen varma siitä, että olen. (René Descartes)

Entä miten on aistimisen laita? Edellyttäähän aistiminen ruumista, vaikka olenkin joskus nukkuessani luullut aistivani paljonkin, mikä olen herättyäni havainnut sellaiseksi, ettei minulla ole voinut todella olla siitä aistimuksia. Entä sitten ajatteleminen? Nyt havaitsen että ajattelu on minulle kuuluva ominaisuus: SE ON AINOA, JOTA EI VOIDA MINUSTA EROTTAA. Minä olen, olen olemassa, se on varmaa. Mutta kuinka kauan? Niin kauan kuin ajattelen, sillä jos ehkä voisi käydä niinkin, että lakkaisin kerrassaan ajattelemasta, lakkaisin samalla kerrassaan olemasta. En nyt myönnä mitään, mikä ei ole välttämättä totta: OLEN SIIS, TÄSMÄLLISESTI PUHUEN, VAIN JOTAIN, MIKÄ AJATTELEE, toisin sanoen henki, ymmärrys tai järki, käyttääkseni näitä sanoja, joiden merkitystä en aikaisemmin tiennyt. Olen siis jotain ja todella olemassa olevaa; mutta mikä tämä jokin on? Sanoin sen jo: olen ajatteleva jokin. (René Descartes)

Koska tietoni hengestäni on välitöntä ja tietoni aineellisesta maailmasta ei ole, henki ja aine ovat kaksi todellisuuden ainesosaa. Todellisuus koostuu yhtäältä hengestä ja toisaalta aineesta. (René Descartes)

Oletan vain KAKSI perimmäistä olioiden luokkaa. Yksi sisältää järjelliset tai ajattelevat oliot, so. ne, jotka liittyvät mieleen eli ajattelevaan substanssiin. Toinen käsittää aineelliset oliot, so. ne, jotka liittyvät ulottuvaan substanssiin tai kappaleeseen. (René Descartes)

Käsitän siis hyvin selvästi että kaiken tiedon varmuus ja totuus riippuu yksin siitä tiedosta, joka meillä on totisesta Jumalasta, ja ettei minulla ole voinut olla täydellistä tietoa mistään ennen kuin opin hänet tuntemaan. Mutta nyt, kun hänet tunnen, voin hankkia täydellistä tietoa lukemattomista asioista, en ainoastaan niistä, jotka koskevat Jumalaa itseään ja muita älyllisen piiriin kuuluvia asioita, vaan myös niitä, jotka kuuluvat aineellisen luonnon kokonaisuuteen sikäli kuin tämä voi olla puhtaan matematiikan kohteena. (René Descartes)

Siten juuri siitä, että tiedän varmasti olevani olemassa enkä kuitenkaan havaitse luontooni eli olemukseeni välttämättä kuuluvan mitään muuta kuin sen, että olen jotakin ajattelevaa, päättelen varsin hyvin olemukseeni sisältyvän vain että olen jotain ajattelevaa ... Ja jos minulla ehkä (tai oikeammin varmasti, kuten aivan pian sanon) onkin ruumis, johon olen hyvin lujasti kiinnittynyt, minulla on kuitenkin ... toisaalta selkeä ja tarkka käsitys ITSESTÄNI JONAKIN VAIN AJATTELEVANA, EI-ULOTTUVAISENA OLIONA, ja toisaalta tarkka käsitys RUUMIISTA VAIN ULOTTUVAISENA, EI-AJATTELEVANA OLIONA. Näin ollen on varmaa, että minä olen perustavasti erillinen ruumiistani ja voin olla olemassa ilman sitä. (René Descartes)

Arvelen, että jos koiraa löisi viisi tai kuusi kertaa aina viulun soidessa, se alkaisi ulista ja pakenisi oitis kuullessaan taas tuota musiikkia. (René Descartes)

Mielenliikutus saa meidät usein uskomaan tiettyjen asioiden olevan parempia ja haluttavampia kuin ne ovat. (René Descartes)

Harjoittamani filosofia ei ole niin julma tai synkkä, että se julistaisi mielenliikutukset lainsuojattomiksi. Päinvastoin, mielestäni elämän koko suloisuus ja ilo on löydettävissä juuri niistä. (René Descartes)

Sielun ja ruumiin yhteiset nautinnot ovat täysin mielenliikutuksista riippuvaisia. Ne ihmiset, joihin mielenliikutukset vaikuttavat syvimmin, voivat siis nauttia muita enemmän tämän elämän suloisimmista nautinnoista. He voivat myös kokea suurinta katkeruutta, elleivät osaa käyttää oikein mielenliikutuksiaan ja jos onni ei suosi heitä. Mutta viisaudesta on hyötyä ennen kaikkea siksi, että se opettaa meitä hallitsemaan mielenliikutuksiamme ja ohjaamaan niitä niin taitavasti, että niistä johtuva paha on kaikin puolin siedettävä ja tuottaa vieläpä iloa. (René Descartes)

Kukin kansa on sitä sivistyneempi, mitä enemmän se harjoittaa filosofiaa, eikä valtiolle siksi ole suurempaa onnea kuin se että sillä on tosi filosofeja. (René Descartes)

Ystävyys on niin pyhä asia, ettei sitä saa siten käyttää väärin, ja se, joka on voinut teeskennellä johonkin toiseen kohdistuvaa ystävyyttä hänet pettääkseen, ansaitsee että ne, joita hän myöhemmin tahtoo todella rakastaa, eivät häneen luota vaan vihaavat häntä. (René Descartes)

Jokaisen luonteessa on määrättyjä kohtia, joihin kajoaminen kevyestikin synnyttää voimakkaita intohimoja: niinpä poika, jolla on voimakas temperamentti, ei nuhteita saadessaan itke, vaan vihastuu; toinen taas itkee. (René Descartes)

Saattaa vaikuttaa ihmeelliseltä, että painavia ajatuksia on enemmän runoilijoiden kuin filosofien kirjoituksissa. Syynä on se, että runoilijat kirjoittavat innoituksen ja mielikuvituksen voiman avulla. Meissä on tiedon siemeniä kuin piikivessä tulta. Niitä filosofit kehittelevät järjen avulla, runoilijat taas tuovat esiin mielikuvituksellaan ja silloin ne hohtavat kirkkaimmin. (René Descartes)

Pascal (1612-1694)

Kuinka voisi osa tuntea kokonaisuuden. (Blaise Pascal)

Minua pelottaa loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus. (Blaise Pascal)

Ihminen on vain ruoko, haurainta luonnossa, mutta ajatteleva ruoko. Koko maailmankaikkeuden ei tarvitse asettua aseisiin musertaakseen hänet, höyry, tilkka vettä riittää hänen surmaamiseensa. Mutta vaikka maailmankaikkeus musertaisi ihmisen, hän olisi kuitenkin surmaajaansa ylevämpi, sillä hän tietää kuolevansa, tietää maailmankaikkeuden ylivoiman. Maailmankaikkeus ei tiedä siitä mitään. (Blaise Pascal)

Se mikä täällä näkyy ei osoita jumaluuden täydellistä olemattomuutta, ei liioin selvää läsnäoloa, vaan itsensä salaavan Jumalan läsnäoloa. (Blaise Pascal)

Yksi liitettynä äärettömyyteen ei lisää sitä lainkaan, ei enempää kuin jalka lisättynä äärettömään pituuteen. Äärellinen häviää äärettömän läheisyydessä ja tulee pelkäksi tyhjyydeksi. Samoin meidän henkemme Jumalan edessä, samoin meidän oikeutemme jumalallisen oikeuden edessä. Ei ole niin suurta epäsuhdetta yhden ja äärettömän välillä kuin meidän oikeutemme ja Jumalan oikeuden välillä. (Blaise Pascal)

Tunnemme siis äärellisyyden olemassaolon ja luonnon, koska olemme äärellisiä ja ulottuvaisia niin kuin sekin. Tiedämme, että on olemassa äärettömyys, mutta emme tunne sen luontoa, koska sillä on ulottuvaisuus niin kuin meillä, mutta ei rajoja niin kuin meillä. Mutta emme tunne Jumalan olemassaoloa emmekä luontoa, koska hänellä ei ole ulottuvaisuutta eikä rajoja. (Blaise Pascal)

Jollei mitään olisi tehtävä muun kuin ehdottomasti varman takia, ei uskonnon takia olisi tehtävä mitään, sillä se ei ole varma. (Blaise Pascal)

Sydämellä on syynsä joita järki ei tunne, se tiedetään tuhannesta asiasta. (Blaise Pascal)

Sydän aistii Jumalan eikä järki. Sitä on usko. Sydämen eikä järjen aistima Jumala. (Blaise Pascal)

Mitä parempi ihminen, sitä enemmän hyvää hän löytää muissa ihmisissä. (Blaise Pascal)

Ei koskaan tehdä pahaa yhtä iloisesti ja täydellisesti kuin uskonnollisesta vakaumuksesta. (Blaise Pascal)

Syvästi oppinut tunnustaa tietämättömyytensä. (Blaise Pascal)

Useimmat elävät mieluummin toisten mielissä kuin omaa elämäänsä. (Blaise Pascal)

Ihmisen keksinnöt ottavat yhä uusia edistysaskelia. Mutta maailman hyvyys ja pahuus säilyy ennallaan. (Blaise Pascal)

Parempi tietää kaikesta jotain kuin kaikki yhdestä asiasta. Yleistietous on parasta. (Blaise Pascal)

Spinoza (1632-1677)

Ihmiset pettävät itseään ajatellessaan itsensä vapaiksi. (Baruch Spinoza)

Joka siis uskoo, että hän puhuu tai vaikenee tai tekee jotakin muuta mielen vapaasta päätöksestä,

Maailmankaikkeudessa ei ole mitään satunnaista vaan kaikki on jumalallisen luonnon välttämättömyydestä määräytynyt olemaan olemassa ja toimimaan tietyllä tavalla. (Baruch Spinoza)

Jumala ei ole voinut tuottaa olioita millään muulla tavalla eikä missään muussa järjestyksessä kuin miten ne on tuetettu. (Baruch Spinoza)

Jumalan olemuksesta täytyy ehdottomasti seurata äärettömän paljon äärettömin tavoin -- toisin sanoen kaikki, mikä voi langeta äärettömän ymmärryksen piiriin. (Baruch Spinoza)

Tajunta ja ruumis ovat yksi ja sama yksilö, joka käsitetään milloin ajattelun, milloin ulottuvaisuuden attribuutin alaisena. (Baruch Spinoza)

Jumalan lisäksi ei ole eikä voida kuvitella muuta substanssia, ja niin ollen on pääteltävä, että ulotteisuus on eräs Jumalan ääretön ominaisuus. En ymmärrä, miksi ulotteisuus olisi arvotonta kuulumaan Jumalan olemukseen. (Baruch Spinoza)

Luonnossa ei ole mitään satunnaista, vaan Jumalan luonnon välttämättömyys saa kaiken olemaan ja tuottamaan vaikutuksen määrätyllä tavalla. (Baruch Spinoza)

Järjen luontoon kuuluu tarkastella asioita ikuisuuden näkökulmasta. (Baruch Spinoza)

Sikäli kuin tajuntamme tiedostaa itsensä ja ruumiin ikuisuuden kannalta, on sillä välttämättä tietoa Jumalasta ja se tietää olevansa Jumalassa ja tulevansa käsitetyksi Jumalan kautta. (Baruch Spinoza)

Elämässä on siis hyödyllistä ennen kaikkea täydellistää ymmärrystä eli järkeä, ja yksin tästä koostuu ihmisen korkein onni eli autuus; onnellisuus ei näet ole muuta kuin sitä sielunrauhaa, joka syntyy Jumalan intuitiivisesta tiedostamisesta. (Baruch Spinoza)

Ilo on ihmisen siirtymistä pienemmästä suurempaan täydellisyyteen. (Baruch Spinoza)

Mitä enemmän iloa, sitä enemmän täydellisyyttä. (Baruch Spinoza)

Elämänilo ei voi olla liiallista, vaan se on aina hyvää. (Baruch Spinoza)

Suru on ihmisen siirtymistä suuremmasta pienenpään täydellisyyteen. (Baruch Spinoza)

Masennus on surua, joka vaikuttaa ihmisen kaikkien osien toimintaan. Se vähentää ruumiin ja sielun elinvoimaa tai ehkäisee sen kokonaan. Ja koska elinvoiman väheneminen on vahingollista, masennus on aina pahaa. (Baruch Spinoza)

Olen itse vakuuttunut seuraavasta ajatuksesta: Millekään jumaluudelle tai kenelle muullekaan, kateellista lukuun ottamatta, ei koidu iloa heikkoudestani eikä vaivoistani, eikä hän lue hyveiksi kyyneleitä, nyyhkeitä, pelkoa eikä muutakaan sellaista, mikä on mielen heikkouden merkki. Päinvastoin, mitä suurempi ilo meidät valtaa, sitä täydellisemmäksi tulemme, toisin sanoen sitä enemmän olemme osallisia jumalallisesta luonnosta. Siksi viisaan ihmisen osa on iloita niin paljon kuin mahdollista siitä, mikä meitä kohtaa. Sanon, että viisaan ihmisen osa on ravita ja virkistää itseään kohtuullisella ja miellyttävällä ruoalla ja juomalla, ja myös tuoksuilla, vihreiden kasvien suloisella kauneudella, viehättävillä koruilla, musiikilla, urheiluleikeillä, teatteriesityksillä ja muilla sellaisilla asioilla, joista voi nauttia aiheuttamatta lähimmäiselleen haittaa. (Baruch Spinoza)

Jumala ei voi siirtyä suurempaan tai pienempään täydellisyyteen, koska hänen olemuksensa on muuttumaton. Jumalaa eivät minkäänlaiset ilot tai surun tunteet liikuta. Siksi Jumala ei voi rakastaa eikä vihata ketään. (Baruch Spinoza)

Jotka eivät ymmärrä asioiden todellisia syitä, näkevät kaiken sekavasti, ja ollenkaan huomaamatta ristiriitaa kuvittelevat, että puut puhuvat samoin kuin ihmiset. Niinpä myös he, jotka sekoittavat jumalallisen ja inhimillisen luonteen, antavat helposti Jumalalle ihmisten affekteja. (Baruch Spinoza)

Kaikki vihan tunteet ovat pahasta. Joka haluaa kostaa vääryydet vihalla elää tosiaan kurjasti. (Baruch Spinoza)

Tieto hyvästä ja pahasta ei ole muuta kuin ilon tai surun tunne, sikäli ' kuin olemme siitä tietoisia. (Baruch Spinoza)

Emme tiedä minkään olevan varmasti hyvää tai pahaa, paitsi sen, mikä todella johtaa ymmärtämiseen tai estää meitä ymmärtämästä. (Baruch Spinoza)

Kun jokainen ihminen etsii eniten omaa etuaan, silloin ihmiset ovat hyödyllisimpiä toisilleen. Sillä mitä enemmän kukin etsii omaa etuaan ja pyrkii turvaamaan olemassaolonsa, sitä suurempi on hänen kykynsä toimia oman luontonsa lakien mukaan, toisin sanoen elää järjen ohjaamana. (Baruch Spinoza)

Näemme helposti, miten ihminen, jota ohjaa affekti tai luulo, eroaa ihmisestä, jota ohjaa järki. Edellinen näet tekee, tahtoipa tai ei, sellaista mistä hän ei ole ollenkaan perillä, kun taas jälkimmäinen ei seuraa kenenkään muun kuin itsensä toiveita ja tekee vain sellaisia asioita, joiden hän tietää olevan tärkeintä elämässä ja siksi niitä hyvin suuresti haluaa. Niinpä sanon edellistä orjaksi mutta jälkimmäistä vapaaksi. (Baruch Spinoza)

Mitä lihalliseen rakkauteen tulee -- ja yleensäkin kaikkeen rakkauteen, jolla on syynään jokin muu seikka kuin sielun vapaus, niin se muuttuu helposti vihaksi, jollei - mikä vielä pahempaa - ole hulluuden laji. (Baruch Spinoza)

Aliarviointiin liittyy väärää moraalisuutta ja uskonnollista mieltä. Ja vaikka aliarviointi on ylpeyden vastakohta, on itseään alentava kuitenkin kaikkein lähimpänä ylpeää. (Baruch Spinoza)

Joka ymmärtää itsensä ja tunteensa selvästi ja täsmällisesti, rakastaa Jumalaa, ja rakastaa sitä enemmän, mitä enemmän hän ymmärtää itseään ja tunteitaan. (Baruch Spinoza)

Tunne lakkaa olemasta passio heti, kun muodostamme siitä selvän ja täsmällisen idean. (Baruch Spinoza)

Niin kauan kuin meitä eivät raasta luonnollemme vastakkaiset tunteet, meillä on valta järjestää ja yhdistää tunteita järjen vaatimusten mukaan. (Baruch Spinoza)

Mitä enemmän mieli ymmärtää kaikki asiat välttämättömiksi, sitä suurempi valta sillä on tunteisiin nähden ja se jää sitä vähemmän passiivisesti niiden alaiseksi. (Baruch Spinoza)

Intuitiivisesta tiedosta heräävä Jumalan älyllinen rakastaminen on ikuista. (Baruch Spinoza)

Useimmat ihmiset saa elämään Jumalan lain mukaan toivo palkinnosta, mutta myös, ja erityisesti, pelko, että heitä rangaistaan kauhealla tavalla kuoleman jälkeen. Mutta todellinen autuus on korkeammanasteista tietoa, ja mitä enemmän mieli ymmärtää, sitä suurempi on sen valta pahoihin affekteihin nähden. Niinpä emme nauti autuudesta siksi, että vastustamme pahetta, vaan päinvastoin sen vuoksi, että nautimme autuudesta, kykenemme niitä vastustamaan. (Baruch Spinoza)

Joka ymmärtää itsensä ja tunteensa selvästi ja täsmällisesti, rakastaa Jumalaa, ja tekee niin sitä enemmän, mitä enemmän hän ymmärtää itseään ja tunteitaan. (Baruch Spinoza)

Ihmismieli ei voi hävitä täydellisesti ruumiin mukana, vaan siitä jää jäljelle jotakin, mikä on ikuista. (Baruch Spinoza)

Vapaa ihminen ei ajattele mitään vähemmän kuin kuolemaa. Hänen viisautensa on elämän, ei kuoleman miettimistä. (Baruch Spinoza)

Kaikki erinomainen on yhtä vaikeata kuin harvinaistakin. (Baruch Spinoza)

Ihminen on ihmiselle Jumala. (Baruch Spinoza)

Parasta mihin kukaan voi käyttää kykyjensä ja taitojensa valtaa on onnistua opettamaan ihmisille, kuinka nämä oppisivat lopultakin itse elämään oman järkensä hallitsemina. (Baruch Spinoza)

Ei pelkoa vailla hieman toivoa, eikä toivoa ilman pelon häivää. (Baruch Spinoza)

Viha on ahdistusta, johon on etsitty ulkoinen syy. (Baruch Spinoza)

Locke (1632-1704)

Päämäärämme ei kohdistu kaiken tietämiseen vaan ainoastaan niihin, joilla on merkitystä toiminnan kannalta. Jos voimme löytää periaatteet, joiden avulla järjellinen olento, asetettuna siihen tilaan maailmassa, missä ihminen on, voi hallita mielipiteitään ja tekojaan, meidän ei tarvitse olla huolissamme, jos jotkin muut asiat jäävät tietomme ulkopuolelle. (John Locke)

Olettakaamme, että mieli on, kuten sanotaan, valkoista paperia, johon ei ole kirjoitettu mitään, jossa ei ole mitään ideoita. Miten se saa varusteensa? Mistä tulee tuo runsas varasto, jonka ihmisen uuttera ja rajaton mielikuvitus on maalannut siihen melkein loputtoman monimuotoisena? Mistä tulee kaikki se aines, jota päättelyssä ja tiedonhankinnassa käytetään? Tähän minä vastaan yhdellä sanalla: KOKEMUKSESTA. Siihen kaikki tietomme perustuu ja siitä se viime kädessä johtuu. (John Locke)

Ihminen on puhdas taulu. Kaikki tietomme on peräisin kokemuksesta. (John Locke)

Uudet näkemykset ovat aina epäilyttäviä. Useimmiten niitä vastustetaan vain siitä syystä, etteivät ne ole yleisiä. (John Locke)

Oikeus ja totuus ovat yhteiskuntaa koossapitäviä siteitä. (John Locke)

Ajatukset jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia. (John Locke)

Hyveen perustukseksi tulisi jo sangen varhain istuttaa hänen mieleensä oikea käsitys Jumalasta riippumattomana ylimpänä olentona, kaiken olevaisen tekijänä ja luojana, jolta me saamme kaiken hyvän, joka meitä rakastaa ja joka meille kaiken antaa. (John Locke)

Leibniz (1646-1716)

Monadi, josta tässä puhumme, ei ole mitään muuta kuin yksinkertainen substanssi, joka sisältyy yhdisteisiin; yksinkertainen tarkoittaa sellaista, millä ei ole osia. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Siellä, missä ei ole osia, ei ole myöskään ulottuvuutta, muotoa eikä jatkuvuuden mahdollisuutta. ja niin nämä monadit ovat luonnon todelliset atomit ja sanalla sanoen asioiden alkutekijät. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Ei ole myös pelkoa niiden hajoamisesta, eikä mitään käsitettävää luonnollista tapaa, millä yksinkertainen substanssi voisi kadota. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Jokaisen monadin täytyy todellakin erota kaikista muista, sillä luonnossa ei milloinkaan ole kahta oliota, jotka ovat täsmälleen toistensa kaltaisia ja joista ei olisi mahdollista löytää jotakin sisäistä eroavuutta tai johonkin sisäiseen määreeseen perustuvaa eroa. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Edelleen seuraa, että luodut oliot saavat täydellisyytensä Jumalan vaikutuksesta, mutta epätäydellisyytensä omasta luonnostaan, joka ei voi olla ilman rajoituksia, sillä tässä suhteessa ne eroavat Jumalasta. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Näin vain yksin Jumalalla (tai välttämättömällä oliolla) on se etuoikeus, että hänen täytyy olla olemassa, jos hän on mahdollinen. ja koska mikään ei voi estää mahdollisuutta sellaiselta, jossa ei ole rajoja, ei vastakohtaa eikä siten mitään ristiriitaa, riittää jo tämä yksin osoittamaan Jumalan olemassaolon a priori. Olemme todistaneet sen myös ikuisten totuuksien todellisuudella.
Mutta olemme juuri todistaneet sen myös a posteriori, sillä on olemassa kontingentteja olioita, joiden lopullinen ja riittävä peruste voi olla vain välttämättömässä oliossa, jolla on itsessään peruste olemassaoloonsa. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Näin siis maailmankaikkeudessa ei ole mitään tarpeetonta, hedelmätöntä tai kuollutta, ei kaaosta eikä sekaannusta, paitsi näennäistä. (Gottfried Wilhelm Leibniz)

Berkeley (1685-1753)

Oleminen on havaituksi tulemista. (George Berkeley)

Mutta sinä sanot, ettei mikään ole helpompaa kuin kuvitella vaikkapa puistossa kasvavia puita tai kaapissa lojuvia kirjoja, joita kukaan ei havaitse. Minä vastaan: voit sen tehdä, eikä mikään ole sen helpompaa. Mutta kerro minulle, mistä muusta tässä on kyse kuin siitä, että muodostat mielessäsi tiettyjä ideoita, joita kutsut kirjoiksi ja puiksi ja että samanaikaisesti pidättäydyt muodostamasta ideaa henkilöstä, joka ne havaitsee? Mutta etkö itse yhtä kaikki havaitse tai ajattele niitä? Tällaisesta ei sen tähden ole mitään hyötyä. Se osoittaa vain, että sinulla on kyky kuvitella tai muodostaa ideoita mielessäsi. Mutta se ei todista sinun voivan ajatella, että on mahdollista, että ajattelusi kohteet voivat olla olemassa ilman tajuntaa. Osoittaaksesi väitteesi paikkansapitäväksi on välttämätöntä, että ajattelet niiden olevan olemassa kenenkään niitä ajattelematta, mikä on ilmeinen ristiriita. Kun toden teolla yritämme ajatella tajunnanulkoisten kappaleiden olemassaoloa, tarkastelemme kaiken aikaa omia ideoitamme. Mutta koska tajunta ei ota huomioon itseään, se harhautuu ajattelemaan, että se todella kykenee ajattelemaan kappaleita, jotka ovat olemassa ilman, että niitä ajatellaan, tai ilman tajuntaa. Silti kaiken aikaa tajunta itse askaroi niissä tai ne ovat olemassa tajunnassa itsessään. (George Berkeley)

Eräät totuudet ovat niin liki tajuntaa ja sille ilmeisiä, että tarvitsee vain avata silmänsä nähdäkseen ne. Pidän sellaisena sitä tärkeää totuutta ... ettei mikään niistä kappaleita, joista koko todellisuus koostuu, ole olemassa ilman tajuntaa ja että niiden olemassaolo on yhtä kuin havaittuna tai tiedettynä olemista ... . (George Berkeley)

Kokonaisuudessaan olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimmaksi osaksi ne vaikeudet, jotka tähän asti ovat huvittaneet filosofeja ja tukkineet heidän tiensä tietoon, johtuvat kokonaan omasta itsestämme. Että olemme ensin nostattaneet pölyn ja sitten valitamme, ettemme näe. (George Berkeley)

Maailma on kuin lauta jossa on reikiä, ja nelikulmaiset ihmiset ovat joutuneet pyöreisiin reikiin ja pyöreät nelikulmaisiin. (George Berkeley)

Ihmisen, joka halua voittaa toisen mielipiteen puolelleen, täytyy ensin mukautua hänen käsityksiinsä ja seurata hänen puhetapaansa. (George Berkeley)

On olemassa eräs ihminen, johon haluan sinun ehdottomasti tutustuvan ja jonka kanssa keskusteleminen olisi sinulle suureksi hyödyksi. Yllätyt kun sanon, että tämä ihminen olet sinä itse. (George Berkeley)

Montesquieu (1689-1755)

Jos tavoittelisimme vain onnellisuutta, kaikki olisi helppoa. Mutta me haluamme olla onnellisempia kuin muut ihmiset, ja siinä piilee ongelma: kuvittelemme muut onnellisemmiksi kuin he ovat. (Montesquieu)

Useimmat ihmiset pystyvät helpommin suuriin kuin hyviin tekoihin. (Montesquieu)

Vapaus on oikeutta tehdä kaikkea sitä, minkä lait sallivat. (Montesquieu)

Valtio on ihmisten yhteenliittymä, mutta ihmiset eivät ole silti yhtä kuin valtio. Kansalaisuus saattaa kadota, mutta ihmisyys säilyy. (Montesquieu)

Voltaire (1694-1778)

Maailma on epäsoinnille omistettu temppeli. Maailma on aina oleva hullu, ja ne jotka luulevat sen parantavansa ovat hulluista hulluimmat. (Voltaire)

Tiedän olevani sivistyneiden ihmisten parissa, koska he sotivat raakalaisten lailla. (Voltaire)

En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se. (Voltaire)

Jokainen kyläpappi haluaisi olla paavi. (Voltaire)

Onko politiikka muuta kuin taitoa valehdella sopivalla tavalla? (Voltaire)

Rahan ollessa kysymyksessä tunnustavat kaikki samaa uskontoa. (Voltaire)

Rakkaus kuolee vuosien mukana; ainoastaan itserakkaus kestää läpi elämän. (Voltaire)

Joka ei osaa vihata, ei osaa myöskään rakastaa. (Voltaire)

Pahalla on siivet, mutta hyvä kulkee etanan lailla. (Voltaire)

Ikävystyttämisen salaisuus on siinä että sanoo kaiken. (Voltaire)

Työ karkottaa luotamme kolme pahaa: ikävän, paheen ja puutteen. (Voltaire)

Ellei Jumalaa olisi, hänet pitäisi keksiä. (Voltaire)

Jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään. (Voltaire)

Jos tämä on paras mahdollinen maailma, millaisia sitten ovatkaan muut? (Voltaire)

Lähes kaikilla hallituksilla on taito kaapata osalta kansaa niin paljon rahaa kuin mahdollista siirtääkseen sitä toiselle. (Voltaire)

Älykkäät tyrannit eivät koskaan joudu rangaistuiksi. (Voltaire)

Onnellisin elämänmuoto on työntäyteinen yksinäisyys. (Voltaire)

Hume (1711-1776)

Niinpä koko maailmassa tai luonnossa ei ole mitään, ei yhtäkään sellaista esimerkkiä yhteydestä, jonka voisimme havaita. Kaikki tapahtumat näyttävät täysin irrallisilta ja erillisiltä. Toinen tapahtuma seuraa toista, mutta milloinkaan emme pysty havaitsemaan mitään sidettä niiden välillä. Ne näyttävät kytkeytyneiltä, mutta ei koskaan yhtyneiltä. (David Hume)

Tämä tapa, jolla ajatus siirtyy syystä seuraukseen, ei perustu järkeen. Se nousee yksinomaan tottumuksesta. (David Hume)

Kun me näiden periaatteiden valtaamina käymme kirjastojen läpi, minkälaista hävitystä meidän täytyykään siellä tehdä? Ottaessamme käsiimme jonkun nidoksen esim. jumaluusoppia tai koulumetafysiikkaa, tulee meidän kysyä: Sisältääkö se jotain suuretta tai lukua koskevaa loogillista ajattelua? Ei. Sisältääkö se jotain tosiseikkoja ja olemassaoloa koskevaa kokemusajattelua? Ei. Heitettäköön se siis tuleen, sillä se ei voi sisältää muuta kuin viisastelua ja harhaluuloa. (David Hume)

Kun minä puolestani syvennyn mitä huolellisimmin siihen, mitä kutsun itsekseni, törmään aina johonkin tiettyyn kuumuuden tai kylmyyden, valon tai varjon, rakkauden tai vihan, mielihyvän tai kivun havaintoon. En koskaan, en minään ajankohtana tavoita itseäni havainnoista erillisenä, enkä koskaan voi nähdä muuta kuin havaintoa. (David Hume)

Elämän oppaana ei toimi järki vaan tottumus. (David Hume)

Ei ole järjen vastaista, että pidän ensisijaisempana kutisevan sormeni raapimista kuin maailman tuhoutumista. (David Hume)

Kun tarkastelee filosofin silmin ihmisen toimia, mikään ei hämmästytä niin paljon kuin se, kuinka helposti pieni porukka pääsee hallitsemaan niin monia. (David Hume)

Rousseau (1712-1778)

Mielemme ovat turmeltuneet samassa mitassa missä taiteet ja tieteet ovat kehittyneet. (Jean-Jacques Rousseau)

Ajattelutila on luonnonvastainen tila. (Jean-Jacques Rousseau)

Parhaan kasvatuksen on se saanut, joka parhaiten osaa kantaa elämän ilot ja surut. (Jean-Jacques Rousseau)

Rakastakaa lapsia, edistäkää heidän leikkejään, huvituksiaan ja rakastettavia vaistojaan. (Jean-Jacques Rousseau)

Luontaisten ominaisuuksiemme väärinkäyttäminen tekee meistä onnettomia ja pahoja. Murheemme, huolemme ja tuskamme johtuvat meistä itsestämme. (Jean-Jacques Rousseau)

Vaikeinta ei ole tunnustaa rikkomuksiaan vaan sellaista, mikä saa meidät nolostumaan tai naurunalaisiksi. (Jean-Jacques Rousseau)

Vihaan kirjoja: ne opettavat meitä puhumaan asioista, joita emme ymmärrä. (Jean-Jacques Rousseau)

Rohkenenpa sanoa, että miettiminen on luonnonvastainen tila ja että mietiskelevä ihminen on turmeltunut eläin. (Jean-Jacques Rousseau)

Luonto ei koskaan petä meitä: me aina petämme itseämme. (Jean-Jacques Rousseau)

Luojan käsistä tullessaan kaikki on täydellistä, ihmisen käsissä kaikki tärveltyy. (Jean-Jacques Rousseau)

Ihminen on syntynyt vapaana ja kaikkialla hän on kahleissa. (Jean-Jacques Rousseau)

Mistä ihmisten eriarvoisuus on saanut alkunsa? ... Ensimmäisestä ihmisestä, joka aitasi maa-alan ja rohkeni sanoa: tämä on minun, sekä tapasi toisia, jotka olivat kyllin tyhmiä häntä uskoakseen, tuli porvarillisen yhteiskunnan todellinen perustaja. Miten monista sodista, rikoksista ja murhista, miten suuresta onnettomuudesta ja kurjuudesta olisi pelastanut ihmissuvun se, joka olisi hävittänyt rajapyykit ja sanonut toisille: Älkää kuunnelko tuota huijaria tai olette hukassa, älkää unohtako, että hedelmät kuuluvat kaikille eikä maa kenellekään. (Jean-Jacques Rousseau)

On keksittävä yhtymismuoto, joka kaikella yhteisellä voimalla puolustaa ja varjelee jokaisen yhteisön jäsenen henkilöä ja omaisuutta ja jossa kukin sellainen jäsen, liittyessään kaikkiin muihin, tottelee kuitenkin vain itseään ja pysyy yhtä vapaana kuin ennenkin. Tällainen on se perusvaikeus, jonka yhteiskuntasopimus ratkaisee. (Jean-Jacques Rousseau)

Kukin meistä asettaa yhteisesti henkilönsä ja kaiken voimansa yleistahdon ylimmän johdon alaiseksi; ja me otamme kaikin jokaisen jäsenen kokonaisuuden erottamattomaksi osaksi. (Jean-Jacques Rousseau)

Jokaisella on oikeus vaarantaa elämänsä pelastaakseen sen. Onko kukaan väittänyt, että ihminen, joka heittäytymällä ulos ikkunasta pakenee tulipaloa, syyllistyy itsemurhaan. (Jean-Jacques Rousseau)

Pitkäikäisin ei ole hän, joka on elänyt lukuisimmat vuodet, vaan hän joka on syvimmin tuntenut elämän. (Jean-Jacques Rousseau)

Kirjoittaaksesi hyvän rakkauskirjeen sinun on aloitettava se tietämättä mitä tahdot sanoa ja lopetettava tietämättä mitä sanoit. (Jean-Jacques Rousseau)

Riippumattomuus, jonka uskoin saavuttaneeni, oli ainoa minua vallitseva tunne. Vapaana ja omana herranani uskoin voivani tehdä kaiken, saavuttaa kaiken: minun tarvitsi vain ponnahtaa kohotakseni ilmaan ja lentääkseni. Astuin turvallisin mielin avaraan maailmaan; minun kykyni oli sen täyttävä, joka askeleella olin löytävä aarteita, seikkailuja, minua palvelemaan alttiita ystäviä, minua miellyttämään halukkaita rakastajattaria. (Jean-Jacques Rousseau)

Kaikesta, mitä olen tuntenut naisen omistaessani, ei mikään ole niiden parin minuutin arvoista, jotka vietin hänen jalkainsa juuressa uskaltamatta edes koskettaa hänen pukuaan. (Jean-Jacques Rousseau)

Vasta silloin olemme täysikasvuisia kun pystymme antamaan anteeksi vanhemmillemme. (Jean-Jacques Rousseau)

Lapsuus on järjen unta. (Jean-Jacques Rousseau)

Parhaan kasvatuksen on saanut se, joka parhaiten osaa kantaa elämässä niin ilot kuin surutkin. (Jean-Jacques Rousseau)

Kaupungit ovat ihmiskunnan viemäri. (Jean-Jacques Rousseau)

Omistamasi raha on sinulle vapauden väline; tavoittelemasi raha on orjuuttajasi. (Jean-Jacques Rousseau)

Elämässä saattaa tulla vaihe, jossa kuljemme taaksepäin edetessämme. (Jean-Jacques Rousseau)

Jokaisen, jonka on lakia noudatettava, on myös voitava vaikuttaa sen säätämiseen. (Jean-Jacques Rousseau)

Kant (1724-1804)

Ymmärrys ei ammenna lakejaan luonnosta, vaan säätää ne sille. (Immanuel Kant)

Olemme siis halunneet sanoa, että kaikki intuitiomme ei ole muuta kuin ilmiöitä koskevia mielikuvia; että oliot, joista muodostamme intuitioita, eivät sinänsä ole itse sitä millaisina ne intuitiolla hahmotamme, eivätkä niiden suhteet sinänsä ole itse sellaisia kuin ne meille ilmenevät, ja että jos panemme sivuun itsemme subjektina tai edes ylipäätään aistiemme subjektiivisen rakentumisen, silloin katoaisi objektien rakentuminen samoin kuin kaikki niiden suhteet ajassa ja avaruudessa, kuten myös aika ja avaruus itse ... . (Immanuel Kant)

Jos pidämme ulkoisia kohteita olioina sinänsä, niin on täysin mahdotonta käsittää, miten voisimme tietää niiden todellisuuden itsemme ulkopuolella, koska tukeudumme aina itsessämme olevaan mielteeseen. Sillä ei ole mahdollista tuntea itsen ulkopuolella vaan ainoastaan itsessä olevaa, eikä itsetietoisuus ylipäätään tarjoa meille muuta kuin omia määreitämme. (Immanuel Kant)

Olen pitänyt välttämättömänä kieltää tiedon tehdäkseni tilaa uskolle. (Immanuel Kant)

Menettele niin, että voit toivoa noudattamasi periaatteen tulevan kaikkia ihmisiä koskevaksi laiksi. (Immanuel Kant)

Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä eikä koskaan pelkästään välineenä. (Immanuel Kant)

Ei ole maailmassa eikä yleensä myöskään sen ulkopuolella mahdollista ajatella mitään muuta, mitä voitaisiin pitää hyvänä ilman rajoitusta, kuin yksin hyvä tahto. (Immanuel Kant)

Hyvä tahto ei ole hyvä vaikutustensa tai aikaansaannostensa takia eikä sen vuoksi, että sen avulla saavutetaan jokin asetettu päämäärä, vaan yksinomaan tahtomisen takia, so. sinänsä; sitä on sellaisenaan ilman vertailua pidettävä paljon suuremmassa arvossa kuin kaikkea, mitä sen avulla voidaan saada aikaan jonkin halun, vieläpä - jos niin tahdotaan - kaikkien halujen yhteissumman hyväksi. ... Hyödyllisyys tai hyödyttömyys ei voi mitään lisätä sen arvoon tai siitä mitään vähentää. (Immanuel Kant)

Velvollisuuden majesteetilla ei ole mitään tekemistä elämästä nauttimisen kanssa. (Immanuel Kant)

Meidän velvollisuutemme on korkeimman hyvän edistäminen; meillä ei siis yksin ole oikeus, vaan myös velvollisuuteen tarpeena liittyvä välttämättömyys edellyttää korkeimman hyvän mahdollisuus, joka - koska se on mahdollinen vain Jumalan olemassaolon ehdoilla - yhdistää erottamattomasti sen edellytyksen velvollisuuteen, so. on siveellisesti välttämätöntä olettaa Jumalan olemassaolo. (Immanuel Kant)

Se joka alinomaa puhuu hyveestä, on turmeltunut. (Immanuel Kant)

Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan. (Immanuel Kant)

Vain moraalinen olento voi olla luomisen lopullisena tarkoituksena. (Immanuel Kant)

Kauneus on moraalisen hyvän symboli. (Immanuel Kant)

Kauneus on sitä mikä viehättää universaalisti ilman käsitteitä. (Immanuel Kant)

Tyhmät eivät opi, viisaille ei tarvitse opettaa, koulu on keskinkertaisille. (Immanuel Kant)

Kaikkein naurettavinta on teeskennellä muiden edessä niin pitkään, että alkaa itsekin pitää sitä totena. (Immanuel Kant)

Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. ... Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itse aiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättäväisyyden ja rohkeuden puute käyttää järkeään ilman johdatusta. ... Valistuksen tunnuslause on siis, käytä rohkeasti omaa järkeäsi. (Immanuel Kant)

Laiskuus ja raukkamaisuus ovat syitä siihen, miksi niin suuri osa ihmisistä kuitenkin mielellään jää alaikäisiksi koko elämänsä ajaksi … ja miksi toisten on niin helppoa ryhtyä näiden holhoojiksi. On niin mukavaa olla alaikäinen. (Immanuel Kant)

Jokaisen yksittäisen ihmisen on siis vaikea päästä ulos melkein tottumukseksi tulleesta alaikäisyydestä. Hän on jopa mieltynyt siihen eikä toistaiseksi todellakaan pysty käyttämään omaa ymmärrystään, koska hänen ei milloinkaan anneta yrittää sitä. (Immanuel Kant)

Omatunto ei ole pelkkä kyky, vaan sisäinen pakko, joka ajaa meidät arvioimaan itseämme moraalilakien valossa. (Immanuel Kant)

Bentham (1748-1832)

Luonto on asettanut ihmiskunnan kahden ylivertaisen hallitsijan määräysvaltaan, tuskan ja nautinnon. ... Ne määräävät meitä kaikessa, mitä teemme, kaikessa mitä sanomme, kaikessa mitä ajattelemme: jokainen yritys karistaa niiden määräysvalta ei johda muuhun kuin lisäosoitukseen siitä, miten vahvoja nämä kaksi ovat. Sanojen tasolla ihminen voi teeskennellä olevansa vapaa niiden valtapiiristä mutta tosiasiassa hän on alisteinen niille koko ajan. (Jeremy Bentham)

Harvinaisin inhimillisistä ominaisuuksista on johdonmukaisuus. (Jeremy Bentham)

Nautinto on itsessään hyvä, ainoa hyvä asia. (Jeremy Bentham)

Onnellisuuden tavoittelu on inhimillisen toiminnan päämäärä. (Jeremy Bentham)

Kurottaessaan tähtiin hän unohtaa kukat jalkojensa juuressa. (Jeremy Bentham)

Hegel (1770-1832)

Tällainen subjektiivinen moitiskelu, joka näkee edessään vain yksityistapauksen ja sen puutteet tiedostamatta siinä piilevää yleistä järkeä, on helppoa. ... Tuollaisten ihanteiden vastakohtana filosofian pitää johtaa oivallukseen, että todellinen maailma on sellainen, millainen sen pitääkin olla, että tosi hyvyys, yleinen jumalallinen järki on myös voima oman itsensä toteuttamiseksi. Tämä hyvyys, tämä järki konkreettisimmassa mielteessään, on Jumala. Jumala hallitsee maailmaa: maailman historia on Hänen hallintansa sisältö, Hänen suunnitelmansa toteutus. Filosofia haluaa käsittää tämän; sillä vain sillä on tosiolevaisuus, mikä Hänen toimestaan on saatettu päätökseen: se, mikä ei ole Hänen mukaistaan, on vain mätää olemassaoloa. ... Filosofia haluaa tiedostaa jumalallisen idean sisällön, tosiolevaisen, ja vanhurskauttaa herjatun tosi olevaisen. Järki on näet jumalallisen teon havaitsemista. (G.W.F. Hegel)

Meidän on vakavasti tajuttava, että on vain yksi henki, yksi periaate, ja se jättää merkkinsä poliittiseen tilanteeseen yhtä hyvin kuin uskontoon, taiteeseen, etiikkaan, sosiaalisiin rakenteisiin, kauppaan ja teollisuuteen, niin että nämä erilaiset muodot ovat vain yhden puunrungon haaroja. (G.W.F. Hegel)

Mutta yleensä on pidettävä kiinni siitä, että sillä, mikä maailmassa jalona ja ihanana on oikeutettua, on myös jotakin korkeampaa yläpuolellaan. Maailmanhengen oikeutus ylittää kaikki erityiset oikeutukset. (G.W.F. Hegel)

Hengen järkevä ja välttämätön tahto on johtanut ja johtaa maailman tapahtumia. Tarkoituksena on oppia tuntemaan henki tässä sen johtamistehtävässä. (G.W.F. Hegel)

Ainut ajatus, minkä filosofia tuottaa, on yksinkertainen järjen ajatus, että järki hallitsee maailmaa ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järkeviä. ... Järki ... on substanssi ja ääretön voima. Se on itse itsessään kaiken luonnon- ja hengenelämän ääretön aines ja ääretön muoto. Tämä on sen sisällön toteutus. Substanssina nimittäin kaikki todellisuus on ja pysyy siinä. ... Se saa energiansa itsestään ja se on itse oman itsensä aines, jota se muokkaa. Samoin kuin se on vain oman itsensä edellytys ja absoluuttinen päämäärä, niin se itse tuottaa sisästään sekä luonnon- että hengenmaailman ilmiöt - maailmanhistoriassa. Sellainen idea on tosi, ikuinen ja suorastaan mahtava. (G.W.F. Hegel)

Varsinkaan missään tieteellisessä esityksessä järki ei saa nukkua, vaan on käytettävä harkintaa. Joka katselee maailmaa järkevästi, häntä myös se katselee järkevästi. Molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. (G.W.F. Hegel)

Lisäksi tämä ajatuksen saama "ilmestys", jonka mukaan järki hallitsee maailmaa, on yhteydessä laajempaan käytäntöön. Se on näet meille hyvin tunnettu sen uskonnollisen totuuden muodossa, ettei maailmaa ole jätetty sattuman ja ulkonaisten, tilapäisten syiden armoille, vaan kaitselmus hallitsee maailmaa. (G.W.F. Hegel)

Asettamalla jumalallinen olento tietokykymme ja yleensä inhimillisten asioiden tuolle puolen, voidaan täten mukavasti antautua omien mielteiden valtaan. Tällöin tiedon ei ole pakko olla suhteessa jumalalliseen ja totuudelliseen. Päinvastoin silloin turhamainen tieto ja subjektiivinen tunne osoittautuvat itsessään täysin oikeutetuiksi. ... Kristinuskossa Jumala on ilmoittanut itsensä, se merkitsee: Hän on antanut ihmisen tietää, millainen Hän on, niin ettei Hän enää ole suljettu, salaperäinen; tämän mahdollisuuden kera meidät on velvoitettu Jumalan tuntemiseen. Jumala ei tahdo ahdassydämisiä mieliä eikä tyhjiä päitä lapsikseen, vaan sellaisia, joiden henki on itsessään köyhä mutta Hänen tuntemisessaan rikas ja jotka antavat yksin tälle Jumalan tuntemiselle kaiken arvon. Tältä jumalallisen olennon ilmoituksen perustalta on ajattelevan hengen kehitys lähtöisin. (G.W.F. Hegel)

Ensiksi meidän täytyy ottaa huomioon, että tarkastelukohteemme, maailmanhistorian tapahtumat ilmenevät henkisellä pohjalla. Maailma käsittää fyysisen ja psyykkisen luonnon; fyysiselläkin luonnolla on vaikutuksensa maailmanhistorian kulkuun. ... Henki ja sen kehityskulku on kuitenkin olennaista. Vaikka luonto itsessään samoin edustaa järjensysteemiä, emme saa tarkata sitä tiettynä, omalaatuisena elementtinä, vaan ainoastaan suhteessa henkeen. (G.W.F. Hegel)

Hengen luonne ilmenee tuntemalla sen täydellinen vastakohta. Kuten aineen substanssi on paino, niin, meidän täytyy sanoa, hengen substanssi, olemus, on vapaus. (G.W.F. Hegel)

Henkisen maailman määre on substantiaalisuus, ja fyysinen on alistettu henkisen alaiseksi; spekulatiivisesti ilmaisten sillä ei ole mitään todenperäisyyttä edelliseen verrattuna. Maailman perimmäisenä päämääränä on hengen tietoisuus vapaudestaan ja samalla sen vapauden todellisuus ylipäänsä. (G.W.F. Hegel)

Järjen viekkaudeksi on nimitettävä sitä, että se antaa intohimojen toimia puolestaan. (G.W.F. Hegel)

Valtio on maan päällä esiintyvä jumalallinen idea. Se on siten tarkemmin määritetty maailmanhistorian kohde ylipäänsä, missä vapaus saa objektiiviutensa ja missä se elää tästä objektiiviudestaan nauttien. Sillä laki on hengen objektiiviutta ja tahtoa sen totuudesta; vain lakia totteleva tahto on vapaa, sillä se tottelee itseään, on saavuttanut itsensä ja on vapaa. (G.W.F. Hegel)

Vapaus välittömän ja luonnollisen ihannetilana ei ilmene välittömänä eikä luonnollisena, vaan se täytyy pikemminkin hankkia ja vasta voittaa nimittäin kasvattamalla äärettömästi tietoa ja tahtoa. Siksi luonnontila on pikemminkin vääryyden, väkivallan ja hillittömän luonnonvietin aiheuttamien epäinhimillisten tekojen ja tunteiden olotila. (G.W.F. Hegel)

Historiassa ylipäänsä tapahtuva muutos on jo ammoin käsitetty yleisellä tavalla niin, että se sisältää samalla edistymisen kohti parempaa, täydellisempää. (G.W.F. Hegel)

Onnen aikakaudet maailmanhistoriassa ovat siinä tyhjiä lehtiä; sillä ne ovat sopusoinnun, puuttuvan vastakohdan ajanjaksoja. (G.W.F. Hegel)

Tässä on viitattava siihen, että henki alkaa äärettömästä mahdollisuudesta, mutta vain mahdollisuudesta, joka latenttina käsittää sen absoluutin sisällön tarkoituksena ja päämääränä, jonka se saavuttaa vasta tuloksessaan, joka sitten vasta on sen tosiolevaisuus. Niin edistys ilmenee olemassaolossa edistymisenä epätäydellisestä täydellisempään, jolloin edellistä ei ole yleistämisessä käsitettävä vain epätäydelliseksi, vaan sellaiseksi, joka on samalla oman itsensä vastakohta, joka omistaa niin sanotun täydellisen ituna, viettymyksenä itsessään. ... Siten epätäydellinen itsensä vastakohtana siinä itsessään on ristiriita, joka tosin on olemassa, mutta yhtä suuressa määrin se kumoutuu ja liukenee. Se on henkisessä elämässä itsessään asustava viettymys, impulssi, joka murtaa luonnonomaisuuden, aistisuuden ja oman itsensä vierauden kuoren päästäkseen tietoisuuden valoon, so. omaan itseensä. (G.W.F. Hegel)

Kehitys tuo muassaan sen, että se on vapauden asteiden jatkuvien määreiden sarjan kehityskulkua, määreiden, jotka syntyvät asian käsittelyn välityksellä. Käsitteen looginen ja vielä enemmän dialektinen luonne, että se itse määrää itsensä, asettaa määreitä itseensä ja kumoaa jälleen nämä, ja saavuttaa tällä kumoamisella itse myönteisen, jopa rikkaamman, konkreettisemman määreen -- tämä välttämättömyys ja puhtaiden abstraktisten käsitemääritysten välttämätön sarja tullaan tuntemaan logiikassa. (G.W.F. Hegel)

Kaikessa siinä, mitä pidetään tieteellisenä, pitää Järjen olla hereillä ja ajatuksen toiminnassa. Sitä, joka tarkastelee maailmaa rationaalisesti, maailma katsoo rationaalisesti takaisin. Suhde on molemminpuolinen. (G.W.F. Hegel)

Historia opettaa meille sen, että me emme opi historiasta koskaan mitään. (G.W.F. Hegel)

Elämä on arvokasta vain jos sillä on jokin arvokas kohde. (G.W.F. Hegel)

Vapaus on välttämättömyyksien tiedostamista. (G.W.F. Hegel)

Pohjois-Amerikassa vallitsee kaikkien kuvittelujen raaka hillittömyys, ja sieltä puuttuu tuo uskonnollinen yhtenäisyys, joka on säilynyt Euroopan valtioissa. (G.W.F. Hegel)

Schopenhauer (1788-1860)

'Maailma on mielteeni': tämä totuus pätee jokaiseen elävään ja tietävään olentoon. (Arthur Schopenhauer)

Mikään totuus ei ole varmempi, riippumattomampi kaikista muista ja vähemmän todistamisen tarpeessa kuin tämä, että kaikki mitä on olemassa tiedolle ja siksi siis koko tämä maailma on vain objekti suhteessa subjektiin, havaitsijan havainto, sanalla sanoen, mielle. (Arthur Schopenhauer)

Ken minulta kysyy, mitä tahto on, hänelle vastaan, että hänen on syvennyttävä omaan sisimpäänsä, jossa hän tapaa sen täydellisenä, vieläpä äärettömän suurena. (Arthur Schopenhauer)

Elämä liikkuu kuin heiluri edestakaisin tuskan ja ikävystymisen välillä ... Kun ihminen on sijoittanut kaiken kärsimyksen ja kaikki tuskat helvettiin, ei taivasta varten jäänyt muuta kuin ikävystyminen. (Arthur Schopenhauer)

Kaikki tyydytys eli se, mitä tavallisesti sanotaan onnellisuudeksi, on oikeastaan ja olennaisesti vain negatiivista, ei koskaan positiivista. (Arthur Schopenhauer)

Vaatimus että ihmisen pitäisi muistaa kaikki lukemansa on yhtä mieletön kuin ajatus että ihmisen pitäisi kantaa sisässään kaikki syömänsä. (Arthur Schopenhauer)

On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia. (Arthur Schopenhauer)

Vain tekojemme kautta opimme tietämään, mitä olemme. (Arthur Schopenhauer)

Ajattelemme harvoin sitä mitä omistamme mutta aina sitä mikä meiltä puuttuu. (Arthur Schopenhauer)

Rakastuneen ihmisen omatunto on hiljaisempi kuin kenenkään muun. (Arthur Schopenhauer)

Täyttyneen toiveen tilalle astuu aina uusi. (Arthur Schopenhauer)

Rikkaus on kuin merivettä; mitä enemmän juo, sitä janoisemmaksi tulee. (Arthur Schopenhauer)

Joskus luulemme kaipaavamme tiettyyn kaukaiseen paikkaan. Itse asiassa me kaipaamme siellä viettämäämme aikaa. Jos matkustamme sinne uudelleen, petymme. (Arthur Schopenhauer)

Elämä on ongelmallinen asia, olen päättänyt viettää sen mietiskelemällä sitä. (Arthur Schopenhauer)

Ensimmäinen neljäkymmentä vuotta elämästä rakentaa tekstiä, kolmekymmentä seuraavaa varustaa sitä kommenteilla. (Arthur Schopenhauer)

Mill (1806-1873)

Me emme voi koskaan olla varmoja siitä, että se mielipide, jota me koetamme tukahduttaa, on väärä; ja jos olisimme varmat, niin sen tukahduttaminen olisi vielä sittenkin väärin. ... Samoin kuin on hyödyllistä, että niin kauan kuin ihmiset ovat epätäydellisiä, on eriäviä mielipiteitä olemassa, samoin on hyödyllistä, että tehdään erilaisia elämiskokeita. ... vapaa sija suodaan luonteen ailahteluille kun vääryyttä ei tapahdu muille; ja että eri elämistapojen arvoa saadaan tutkia käytännössä, kun joku pitää sopivana kokeilla niitä. (John Stuart Mill)

Ihminen ei ole kone ... joka voidaan panna tekemään juuri sille määrättyä työtä, vaan puu, jonka tarvitsee kasvaa ja varttua joka puolelle niiden sisäisten voimien suunnan mukaan, jotka tekevät sen eläväksi olennoksi. (John Stuart Mill)

Yleisen mielipiteen oikeudenmukaiselle sekaantumiselle yksilön vapauteen on raja: ja tämän rajan löytäminen sekä sen suojeleminen loukkauksilta on yhtä välttämätön ihmiskunnan hyvälle järjestykselle kuin suojeleminen valtiollista sortoa vastaan. (John Stuart Mill)

Missä tahansa on olemassa hallitseva luokka, lähtee melkoinen osa maan siveellisyyskäsitteistä sen luokkaeduista ja sen paremmuudenkuvitelmista. (John Stuart Mill)

Ainoa päämäärä, jonka saavuttamiseksi voidaan oikeutetusti käyttää valtaa jonkun sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli vastoin hänen tahtoaan, on tarkoitus estää muita tuottamasta tälle vahinkoa. ... Ainoa osa ihmisen käytöksestä, josta hän on vastuunalainen yhteiskunnalle, on se, joka koskee muita. Siinä osassa, joka koskee häntä itseänsä, hänen vapautensa on ehdoton. Itsensä ylitse, oman ruumiinsa ja sielunsa ylitse ihminen on itsevaltias. (John Stuart Mill)

Ainoa vapaus, joka nimensä ansaitsee, on se, että saamme etsiä onneamme omalla tavallamme emmekä yritä ryöstää muilta heidän onneaan tai estellä heidän yrityksiään saavuttaa sitä. Kukin on itse oman onnensa luonnollinen valvoja, sekä ruumiinsa että mielensä ja henkensä onnen. Ihmiselle on enemmän etua siitä, että kukin saa elää mielensä mukaan kuin että hänet pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttää parhaalta. (John Stuart Mill)

Ihminen saattaa tuottaa vahinkoa toisille ei ainoastaan tekojensa, vaan myös laiminlyömistensä kautta, ja molemmissa tapauksissa hän on velvollinen vastaamaan aiheuttamastaan vahingosta. (John Stuart Mill)

Jos koko ihmiskunta, yhtä ainoaa ihmistä lukuun ottamatta, olisi samaa mieltä ja tuo yksi ainoa olisi vastaan, ihmiskunta ei olisi sen paremmin oikeutettu vaientamaan tätä yhtä henkilöä kuin tämä olisi oikeutettu vaientamaan ihmiskuntaa, jos hänellä siihen olisi valta. (John Stuart Mill)

Me emme voi koskaan olla varmoja, että se mielipide, jota me koetamme tukahduttaa, on väärä; ja jos olisimmekin varmat, niin sen tukahduttaminen olisi sittenkin väärin. (John Stuart Mill)

Ehdotonta totuutta ei ole olemassa, mutta ihmiselämän tarkoituksiin riittävä vakuus on. (John Stuart Mill)

Niin kauan kuin ihmiset tulevat paljon kykenevämmiksi kuin nykyään keksimään totuuden kaikki puolet, nämä periaatteet soveltuvat yhtä hyvin ihmisten toimintatapaan kuin heidän mielipiteisiinsä. Samoin kuin on hyödyllistä, että niin kauan kuin ihmiset ovat epätäydellisiä on eriäviä mielipiteitä olemassa, samoin on hyödyllistä, että tehdään erilaisia elämiskokeita; että vapaa sija suodaan luonteen ailahteluille silloin kun vääryyttä ei tapahdu muille; ja että eri elämistapojen arvoa saadaan tutkia käytännössä, kun joku pitää sopivana kokeilla niitä. Sanalla sanoen on suotavaa, että seikoissa, jotka eivät liikuta muita, individuaalisuus saa säilyä. (John Stuart Mill)

Missä ei ihmisen oma luonne, vaan perinnäiset tavat ja muiden ihmisten esimerkki ovat käytöksen ohjeena, siinä puuttuu ihmisolennon tärkein aines ja yksi yksityisen sekä yhteiskunnan edistyksen pääehto. (John Stuart Mill)

Mutta kyvyiltään kypsyneen ihmisen etuoikeus ja tarkoitus on juuri käyttää ja selittää kokemusta omalla tavallaan. Hänen oma asiansa on katsoa, mikä osa perittyä kokemusta sopii juuri hänen oloihinsa ja luonteeseensa. (John Stuart Mill)

Ihmisen käsitys- ja arvostelukyky, kekseliäisyys, henkinen toimeliaisuus ja vieläpä siveellinen etevyyskin harjaantuvat ainoastaan valintatilanteissa. Ken tekee jotakin sen tähden että tapa on semmoinen, hän ei valitse. Hän ei harjaannu erottamaan eikä kaipaamaan sitä, mikä on parasta. Henkiset ja siveelliset samoin kuin lihastenkin voimat vahvistuvat ainoastaan niitä käytettäessä. Kyvyt eivät saa mitään harjoitusta siitä, että tekee jotakin ainoastaan koska muutkin niin tekevät, yhtä vähän kuin siitäkään, että uskoo jotakin, sen tähden että muutkin niin uskovat. (John Stuart Mill)

Ihminen, joka antaa "maailman" valita hänelle osansa elämästä, ei tarvitse mitään muuta kykyä kuin apinan matkimistaidon. Se taas, joka itse valitsee tiensä, käyttää kaikkia kykyjään. Hänen täytyy käyttää harkintaa ja aktiivista otetta voidakseen tehdä päätöksiä samoin kuin esittelykykyä, ja kun hän on päättänyt, vaaditaan lujuutta ja itsekuria pysyä tehdyssä päätöksessä. (John Stuart Mill)

Jossain määrin myönnetään, että ymmärryksemme tulisi olla omamme, mutta ei olla yhtä valmiita myöntämään, että meidän halumme ja viettimme tulisi samoin olla omamme, tai että omien, jotenkin voimakkaitten viettien omistaminen on muuta kuin vaara ja paula. Mutta halut ja vietit ovat yhtä hyvin täydellisen ihmisen osia kuin uskomukset ja kieltäymykset, ja väkevät vietit ovat vaarallisia ainoastaan, kun ne eivät ole sopivassa tasapainossa, kun joukko tarkoituksia ja taipumuksia on kehittynyt voimallisiksi siten, että muut, joiden pitäisi olla niiden tasalla, jäävät heikoiksi ja toimettomiksi. … Väkevät vietit ovat ainoastaan energian ja pontevuuden toinen nimi. Energia saattaa suuntautua huonoihin tarkoituksiin, mutta ponteva luonne saattaa aina tehdä enemmän hyvää kuin veltto ja tylsä. … Sama suuri herkkyys, joka tekee persoonalliset vietit eläviksi ja voimallisiksi, on myös se lähde, josta kiihkoisin rakkaus hyveeseen samoin kuin myös ankarin itsekuri nousevat. Viljelemällä niitä yhteiskunta täyttää velvollisuutensa ja suojelee etunsa - eikä hylkäämällä ainesta, josta sankarit ovat tehdyt, sen tähden ettei se osaa niitä tehdä. (John Stuart Mill)

Ihminen ei tule yleväksi ja kauniiksi ihailun kohteeksi alistamalla yhdenmukaisuuden vaatimukselle kaikki, mikä hänestä pistää esiin omaperäisyytenä, vaan viljelemällä ja edistämällä sitä, oikeuden ja lähimmäisten etujen säätämissä rajoissa. Ja samoin kuin työ perii tekijänsä luonteen, samoin ihmiselämäkin tulee rikkaaksi ja monipuoliseksi, elähdyttää ja runsaammin ravitsee suuria ajatuksia ja yleviä tunteita … . Individuaalisuutensa kehityksen mukaan ihminen tulee arvokkaammaksi itselleen ja muille. Elämä on täyteläisempää hänen olemuksessaan ja kun yksilössä on enemmän elämää, sitä on myös enemmän joukossa, joka on niistä koottu. (John Stuart Mill)

Nerokkaat ihmiset ovat tosin ja luultavasti tulevat aina olemaan pienenä vähemmistönä; mutta jos tahdomme niitä olevan, on tarpeen suojella maaperää, jossa ne kasvavat. Nero voi hengittää vapaasti ainoastaan vapauden ilmapiirissä. Nerokkaat ihmiset ovat, sen jo nimityskin sanoo, enemmän individualisteja kuin muut ihmiset - sen tähden vähemmän kykeneviä mukautumaan ilman vahingollista painostusta mihinkään niistä harvalukuisista kaavoista joita yhteiskunta luo säätääkseen jäseniltään vaivan itse muodostaa oman luonteensa. Jos he arkuuttaan myöntyvät kangistettaviksi joihinkin näistä kaavoista ja laiminlyömään koko sen osan itsestä, joka voisi painostuksesta huolimatta säteillä vaikutustaan ulospäin, yhteiskunta ei paljon parane heidän neroudestaan. Jos he ovat lujaluontoisia ja katkovat kahleensa, niin he joutuvat yhteiskunnan pilkaksi, se kun ei ole onnistunut saamaan heistä "tavallisia" ja juhlallisesti varoittaen heitä sanotaan "villeiksi", "haaveilijoiksi" yms. aivan kuin joku päivittelisi, ettei Niagara virtaa tyynesti kanjonissaan kuten kanava. (John Stuart Mill)

Puhdas tosi on, että mitä kunnioitusta osoitettaneenkin todelliselle tai luulotellulle henkiselle etevämmyydelle, yleinen asiain kehitys kautta maailman pyrkii tekemään keskinkertaisuudesta johtavan voiman ihmiskunnassa. ... Epätavallisuutta, eksentrisyyttä, on aina ollut runsaasti siellä, missä luonteen lujuutta on esiintynyt ja eksentrisyyden suhteessa siinä olevan neron, henkisen elämän ja siveellisen rohkeuden määrään. Että niin harvat nykyään uskaltavat olla eksentrisiä, siinä on tämän ajan suurin vaara. (John Stuart Mill)

Ei ole mitään syytä valaa kaikkea ihmisolemusta yhteen ainoaan tai muuttumattomiin harvoihin muotteihin. Jos jollakin on jonkinlainen määrä tervettä järkeä ja kokemusta, niin hänen oma tapansa suunnata elämänsä on paras vaihtoehto. Ei siksi, että se itsessään olisi paras, vaan koska se on hänen oma valintansa. (John Stuart Mill)

Rajoitukset kaupassa tai tuotannossa kauppaa varten ovat oikeastaan pakkoa, ja kaikki pakko, pakkona, on pahaa. (John Stuart Mill)

Juoppous esim. ei tavallisissa oloissa ole sopiva ala lainsäädännön sekaantumiselle, mutta pitäisin täydellisesti lainmukaisena, että ihminen, jonka kerran on todistettu juovuspäissään tehneen väkivaltaa toista vastaan , pantaisiin erityisen, hänelle persoonallisen lain tarkkailun kohteeksi, niin että jos hänet vasta tavattaisiin juovuksissa, hän joutuisi rangaistuksen alaiseksi, ja jos hän siinä tilassa tekisi toisen rikoksen, niin siitä tuleva rangaistus olisi entistäkin ankarampi. Päihinsä juominen on rikos muita vastaan sellaisen ihmisen kohdalla joita juopumus kiihdyttää pahantekoon muita vastaan. (John Stuart Mill)

Samalla kun valtio kunnioittaa yksilön vapautta sinä, mikä erityisesti liikuttaa häntä itseään, on sen velvollisuus pitää tarkasti silmällä, kuinka yksityinen käyttää valtaa, joka hänelle on suotu muiden yli. Tämä velvollisuus on enimmäkseen laiminlyöty perhesuhteiden osalta, jotka suoranaisesti vaikuttavat ihmisonneen ja ovat tärkeämmät kuin muut yhteensä. Miehen melkein despoottimaisesta vallasta vaimon yli ei tarvitse puhua tässä, koska mikään ei ole tarpeellisempaa pahan perinpohjaista poistamista varten, kuin että aviovaimot pääsevät samoihin oikeuksiin ja saavat saman lain suojan, kuin kaikki muutkin ihmiset … . (John Stuart Mill)

Valtion arvo on ajan mittaan oleva niiden yksilöiden arvo, jotka sen muodostavat ja valtio, joka laiminlyö heidän henkisen kehityksensä ja ylentämisensä asian saavuttaakseen vähän suurempaa hallintotaitoa … valtio, joka kasvattaa alamaisensa kääpiöiksi, jotta he olisivat taipuvampia aseita, vaikkapa hyviinkin tarkoituksiin - tulee näkemään, ettei pikkumiehillä voin mitään tosisuurta aikaan saada ja että koneen täydellisyys, jolle se on kaikki uhrannut, ei sitä lopulta mihinkään auta sen elinvoiman puutteessa, jonka hän halusi tukehduttaa, jotta kone muka kävisi helpommin. (John Stuart Mill)

Näkemys, jonka mukaan moraalin perusta on hyöty, eli suurimman onnellisuuden periaate, sanoo, että teot ovat oikein siinä suhteessa, missä ne synnyttävät onnellisuutta. (John Stuart Mill)

Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiintynyt muuhun kuin omaan onneen. (John Stuart Mill)

Onko koskaan ollut valtaa, joka ei ole tuntunut luonnolliselta niistä jotka ovat pitäneet sitä hallussaan? (John Stuart Mill)

Kysy itseltäsi oletko onnellinen, ja lakkaat olemasta sitä. (John Stuart Mill)

Ihminen on onnellinen kokiessaan mielihyvää ja välttyessään tuskallisilta kokemuksilta. (John Stuart Mill)

Luonteen heikkous saa ihmiset usein valitsemaan lähempänä olevan hyvän vaikka he tietävätkin sen vähemmän arvokkaaksi. … Ihmiset tavoittelevat aistillista mielihyvää terveytensä kustannuksella, vaikka tietävät hyvin, että terveys on näistä kahdesta suurempi hyvä. (John Stuart Mill)

Edellä esitellyn suurimman onnellisuuden periaatteen mukaan se lopullinen päämäärä, jonka perusteella kaikki muut asiat ovat tavoiteltavia … on olemassaolo laadullisesti ja määrällisesti mahdollisimman suuressa nautintojen rikkaudessa ja mahdollisimman vapaana tuskasta. (John Stuart Mill)

Kaikki kärsimystä aiheuttavat köyhyyden muodot ovat kokonaan hävitettävissä yhteiskunnan viisaudella sekä yksilöiden hyvällä tahdolla ja huolenpidolla. Jopa vihollisista taipumattomimman eli sairauden vaikutuksia voidaan jatkuvasti vähentää hyvällä fyysisellä ja moraalisella kasvatuksella sekä pitämällä epäterveelliset vaikutteet aisoissa. Lisäksi tieteen kehitys antaa lupauksen tulevaisuudesta, jossa tämä vastanmielinen vastustaja kärsii vielä selkeämmän tappion. (John Stuart Mill)

Utilitaristinen moraali tunnustaa ihmisissä kyvyn uhrata oma suurin hyvänsä toisten hyvän puolesta. Se vain kieltäytyy tunnustamasta, että tämä uhrautuminen olisi itsessään hyvä asia. Se pitää turhana sellaista uhrautumista, joka ei lisää tai pyri lisäämään ihmiskunnan onnellisuuden kokonaismäärää. Ainoa itsekieltäymyksen muoto, jota se ylistää, on omistautuminen toisten ihmisten onnellisuudelle tai keinoille, joilla sitä voidaan edistää … . (John Stuart Mill)

Utilitarismi vaatii, että ihmisen on oltava oman ja muiden onnellisuuden välillä yhtä puolueeton kuin hyväntahtoinen ulkopuolinen tarkkailija. (John Stuart Mill)

Ei ole muuta vapautta, joka olisi nimensä arvoista kuin se, jossa pyrimme toteuttamaan sitä, minkä katsomme hyväksi omalla tavallamme. (John Stuart Mill)

On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys. (John Stuart Mill)

Kierkegaard (1813-1855)

Elämä ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus joka on koettava. (Sören Kierkegaard)

Mitä pitemmälle pääsemme abstraktissa ajattelussa, sitä vähemmän olemme olemassa. (Sören Kierkegaard)

Joukko on epätotuus. (Sören Kierkegaard)

Joukko tekee yksilöstä täysin paatuneen ja vastuuttoman tai ainakin heikentää hänen vastuutaan. (Sören Kierkegaard)

Olennaista on löytää totuus, joka pätee minulle, löytää idea jonka puolesta voin elää ja kuolla. (Sören Kierkegaard)

Totuus on subjektiivisuus. (Sören Kierkegaard)

Objektiivinen painotus koskee sitä, mitä sanotaan, subjektiivinen painotus sitä miten sanotaan. Vain subjektiivisuudessa on päätöstä, objektiivisuuden etsiminen olisi virhe. Juuri äärettömän intohimo on ratkaiseva tekijä eikä sen sisältö, sillä sen sisältö on täsmälleen se itse. (Sören Kierkegaard)

Puhun mieluiten lasten kanssa. heistä voi sentään toivoa tulevan järjellisiä olentoja. Mutta ne, joista sellaisia on jo tullut -- herra varjelkoon! (Sören Kierkegaard)

Ahdistus on tie. (Sören Kierkegaard)

Jos voisin tavoittaa Jumalan objektiivisesti, en uskoisi. Jos aion pitää itseni uskossa minun on tarkasti alleviivattava objektiivista epävarmuutta, pidettävä mielessä, että tässä objektiivisessa epävarmuudessa olen 'seitsemänkymmenen tuhannen sylen syvyisten vetten päällä' ja kuitenkin uskon. (Sören Kierkegaard)

Elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin. (Sören Kierkegaard)

Ottakaa minulta kaikki muu, mutta älkää älkää raskasta mieltäni! (Sören Kierkegaard)

Ovi onneen aukeaa ulospäin. (Sören Kierkegaard)

Mitä on ilo tai iloisena oleminen? Se on olemista todella itsenään läsnä. (Sören Kierkegaard)

Kirjan kirjoittaminen on meidän aikanamme helpompaa kuin mikään muu. Otetaan, kuten on tapana, kymmenen vanhempaa kirjaa, jotka käsittelevät tiettyä aihetta, ja kirjoitetaan niistä yhdistelemällä yhdestoista samasta aiheesta. (Sören Kierkegaard)

Erään teatterin kulisseissa syttyi tulipalo. Ilveilijä säntäsi näyttämölle varoittamaan yleisöä. Kaikki pitivät varoitusta vitsinä ja taputtivat. Ilveilijä yritti uudelleen, eikä yleisön riemulla ollut rajoja. Juuri näin maailma tulee tuhoutumaan älypäiden osoittaessa suosiotaan siinä uskossa, että kaikki on vain pilaa. (Sören Kierkegaard)

En kerta kaikkiaan viitsi. En viitsi ratsastaa, se on liian liikunnallista; en viitsi kävellä, se on liian rasittavaa; en viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulle, enkä viitsi sitäkään. Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi. (Sören Kierkegaard)

Sokrateelle filosofia oli vain elämää, Platon teki siitä oppirakennelman. Apostolisen sukupolven kristityille usko oli vielä vain elämää, sittemmin se kehitettiin opiksi, ja lopulta siitä tehtiin tiedettä. (Sören Kierkegaard)

Tulen juuri seurueesta, jonka sielu olin, Sukkeluudet pursuivat suustani, kaikki nauroivat, he ihailivat minua - mutta lähdin pois - tämän ajatusviivan tulee olla pitkä kuin maan kiertoradan säde ---------------------------------- -------------------------------------------------- ja halusin ampua itseni. (Sören Kierkegaard)

Monesta miehestä on tullut kirjailija naisen ansiosta, mutta ei sen naisen ansiosta, jonka hän sai … . (Sören Kierkegaard)

Olisin tuhoutunut, jollen olisi tuhoutunut. (Sören Kierkegaard)

Jumala on taivaassa, ihminen maan päällä, siksi heidän on vaikea keskustella. Jumala on kaikkitietävä, ihmisen tieto on turhaa suunsoittoa. (Sören Kierkegaard)

Kuten harjaantuneen metsästäjän nuoli irrottuaan jousesta ei suo itselleen lepoa ennen kuin se on osunut maaliinsa, niin on ihminenkin luotu suuntautumaan kohti Jumalaa, eikä hän löydä lepoa ennen kuin Jumalassa. (Sören Kierkegaard)

Ajattelija ilman paradoksia on kuin rakastaja ilman intohimoa: keskinkertaisuus. Jokainen intohimo toivoo aina korkeimmassa potenssissaan omaa tuhoaan; niin on myös ymmärryksen ylimpänä intohimona halu löytää kompastuskivensä, vaikka tuo kompastuskivi tavalla tai toisella koituisi sen kohtaloksi. (Sören Kierkegaard)

Kristinusko ei ole tämän maailman valtakunta. Kuitenkin se tahtoo löytää paikan tästä maailmasta - juuri tämä johtaa paradoksiin ja yhteentörmäykseen. Se haluaa paikan maailmasta, mutta ei tämän maailman valtakuntana. (Sören Kierkegaard)

Juuri siksi, ettei kristinusko ole oppi, on, kuten osoitettiin, suunnaton ero sillä, että tietää, mitä kristinusko on, ja sillä, että on kristitty. (Sören Kierkegaard)

Ilman riskiä ei ole uskoa. Usko on nimenomaan vastakohta sisäisen äärettömän intohimon ja objektiivisen epävarmuuden välillä. Jos pystyn käsittämään Jumalan objektiivisesti, en usko, mutta juuri siksi, että en siihen pysty, minun täytyy uskoa ... . (Sören Kierkegaard)

Marx (1818-1883)

Aineellisen elämän tuotantotapa on yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona. Ihmisten tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa. (Karl Marx)

Historia ei ole kuten yksityinen ihminen, joka käyttää ihmisiä hyväkseen saavuttaakseen päämääränsä. Historia on vain ihmisten toimenpiteitä, joilla he pyrkivät toteuttamaan tarkoitusperänsä. (Karl Marx)

Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen. (Karl Marx)

Hallitsevan luokan ajatukset ovat jokaisena aikakautena hallitsevia ajatuksia, toisin sanoen se luokka, joka on yhteiskunnan hallitseva aineellinen voima, on samalla hallitseva henkinen voima. (Karl Marx)

Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset tulevat tiettyjen väistämättömien heidän tahdostaan riippumattomien suhteiden, tuotantosuhteiden alaisiksi, jotka vastaavat heidän materiaalisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta. (Karl Marx)

Yksilö on yhteiskunnallinen olento. (Karl Marx)

Yksityisomistuksen kumoaminen on näin ollen kaikkien inhimillisten aistien ja ominaisuuksien täydellistä vapauttamista. (Karl Marx)

Koko tähänastinen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa. (Karl Marx)

Vaviskoot vain hallitsevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavanaan heillä on koko maailma. (Karl Marx)

Nykyaikana tuntuu kaikessa olevan ristiriitansa. Näemme, miten koneet, joilla on ihmeellinen kyky vähentää ihmistyötä ja tehdä se tuloksellisemmaksi, näännyttävät ihmiset nälkään. Tähän asti tuntemattomat uudet rikkauden lähteet muuttuvat jonkin oudon, käsittämättömän lumousvoiman vaikutuksesta kurjuuden lähteiksi. Tuntuu kuin tekniikan voittojen hintana olisi moraalinen rappeutuminen. (Karl Marx)

Uskonto on kansan oopiumia. (Karl Marx)

Filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin. (Karl Marx)

Kansa, joka orjuuttaa toista kansaa, takoo omia kahleitaan. (Karl Marx)

Raha syöksee valtaistuimelta kaikki ihmisen jumalat ja tekee niistä kauppatavaraa. (Karl Marx)

Tietämättömyys ei ole ikinä auttanut ketään. (Karl Marx)

Kaikki keksintömme ovat antaneet materiaalisille voimille älyllisen elämän, ja madaltaneet inhimillisen elämän materiaaliseksi voimaksi. (Karl Marx)

Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan. (Karl Marx)

Spencer (1820-1903)

Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme -- vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen. (Herbert Spencer)

Ei kenenkään vapaus voi olla täydellistä, ellei vapaus koske kaikkia. (Herbert Spencer)

James (1842-1910)

Älkää pelätkö elämää. Uskokaa, että elämä on elämisen arvoista, ja uskonne avulla siitä tulee sitä. (William James)

Siihen nähden mitä meidän pitäisi olla, olemme vain puoliksi hereillä. Hyödynnämme vain osaa henkisistä ja fyysisistä voimavaroistamme. Yleensä ihmisyksilö elää kaukana rajoistaan. Hänellä on monenlaisia voimia joiden käytön hän tavallisesti laiminlyö. (William James)

Usko että elämä on elämisen arvoinen ja uskosi tekee sen todeksi. (William James)

Asia, jonka joku ajattelee tärkeäksi, on tärkeä. (William James)

Biologisesti tarkasteltuna ihminen on petoeläimistä karmaisevin. Ihminen on ainoa, joka saalistaa järjestelmällisesti omia lajitovereitaan. (William James)

Tavat ovat yhteiskunnan mahtava vauhtipyörä, arvokkain ylläpitävä voima. (William James)

Viisaus merkitsee epäolennaisen ohittamisen taitoa. (William James)

Usko kääntyy pääväylältä sivutielle ennen kuin järki aloittaa matkansa. (William James)

Uskonto on mahtava luku ihmiskunnan itsekkyyden historiassa. (William James)

Nietzsche (1844-1900)

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. (Friedrich Nietzsche)

Jokainen joka luo on kova. (Friedrich Nietzsche)

Voittajat eivät usko sattumaan. (Friedrich Nietzsche)

Jos olet epävarma teon hyvyydestä tai huonoudesta, jätä se tekemättä. (Friedrich Nietzsche)

Filosofit eivät saa enää tyytyä hyväksymään käsitteitä sellaisina kuin ne heille annetaan, sitten vain puhdistaakseen ja kiillottaakseen niitä; heidän on ryhdyttävä tuottamaan, luomaan ja asettamaan käsitteitä ja suostuttelemaan turvautumaan niihin. (Friedrich Nietzsche)

Rauhantilan jatkuessa sotainen ihminen hyökkää itsensä kimppuun. (Friedrich Nietzsche)

Omantunnon pisto opettaa ihmistä pistämään. (Friedrich Nietzsche)

Hyvettä on heistä se, mikä tekee vaatimattomaksi ja kesyksi: niin he ovat tehneet sudesta koiran ja itse ihmisestä parhaan kotieläimen. (Friedrich Nietzsche)

Usko totuuteen alkaa epäilyksellä kaikkia siihen saakka uskottuja totuuksia kohtaan. (Friedrich Nietzsche)

Mitä sanoo omatuntosi? "Sinun on tultava siksi, mitä olet." (Friedrich Nietzsche)

Ken pilviin asti kohoaa, hän vartoo ensi salamaa. (Friedrich Nietzsche)

Niin kauan kuin sinua kiitetään, usko aina, ettet ole vielä omalla radallasi, vaan jonkun toisen. (Friedrich Nietzsche)

Ihmiset tungeksivat valoon, eivät paremmin nähdäkseen vaan paremmin loistaakseen. (Friedrich Nietzsche)

Kuka ei olisi joskus hyvän maineensa takia -- uhrannut itseänsä! (Friedrich Nietzsche)

Tavallinen valhe on sellainen jolla ihminen pettää itseään; toisten pettäminen on suhteellisen harvinainen rikkomus. (Friedrich Nietzsche)

Mikä ei tuhoa minua, tekee minut vahvemmaksi. (Friedrich Nietzsche)

Monikaan mies ei löydä sydäntään ennen kuin on kadottanut päänsä. (Friedrich Nietzsche)

Mua kapeat sielut kauhistuttaa: heiss' ei hyvä ei paha sijaa saa. (Friedrich Nietzsche)

Mitä korkeammalle nousemme, sitä pienemmiltä näytämme niistä, jotka eivät osaa lentää. (Friedrich Nietzsche)

Ihminen on nuora, eläimen ja yli-ihmisen välille jännitetty - nuora kuilun yllä. (Friedrich Nietzsche)

Mitä tehdään rakkaudesta, se tapahtuu aina hyvän ja pahan tuolla puolen. (Friedrich Nietzsche)

Jokaisella hyveellä on etuoikeutensa: esimerkiksi se, että saa kantaa tuomitun roviolle oman risukimppunsa. (Friedrich Nietzsche)

Kaikesta mitä on kirjoitettu, rakastan vain sitä mikä on kirjoitettu verellä. (Friedrich Nietzsche)

Demokraattinen liike ei ole vain poliittisen organisaation rappiomuoto, vaan ihmisen rappio-, nimittäin pienennysmuoto, hänen keskinkertaistuksenaan ja arvonalennuksenaan. (Friedrich Nietzsche)

Aistillisuus kiirehtää usein rakkauden kasvua, niin että sen juuret jäävät heikoiksi ja voidaan helposti nyhtää irti. (Friedrich Nietzsche)

Väitättekö, että hyvä tarkoitus pyhittää jopa sodan? Sanon teille: Hyvä sota pyhittää kaiken. (Friedrich Nietzsche)

Vakaumukset ovat suurempi vaara totuudelle kuin valheet. (Friedrich Nietzsche)

Totuuden tahto tarvitsee kritiikkiä - minkä näin ollen asetamme omaksi tehtäväksemme - , totuuden tahto on koemielessä asetettava kyseenalaiseksi. (Friedrich Nietzsche)

Tämä on tuottanut minulle mitä suurinta vaivaa ja tuottaa minulle yhä mitä suurinta vaivaa: oivaltaa, että on sanomattoman paljon tärkeämpää, miten olioita nimitetään, kuin mitä ne ovat. Olion maine, nimi ja ulkomuoto, merkitys, tavanomainen mitta ja paino - mikä on alkujaan enimmältään erhettä ja mielivaltaisuutta, heitetty kuin verkoksi olion ylle, mutta sen olemukselle ja ihollekin aivan vieraana - on siihen kohdistuvan uskon ja sen jatkumisen vuoksi sukupolvesta toiseen vähitellen ikään kuin kasvanut siihen kiinni ja sen sisään sekä muuttunut sen ruumiiksi ... . (Friedrich Nietzsche)

Ihmisen totuudet ovat ihmisen kumoamattomia erehdyksiä. (Friedrich Nietzsche)

Ja hallitseville minä käänsin selkäni, kun näin mitä he sanovat hallitsemiseksi: kaupan hierontaa vallasta ja tinkimistä - roskaväen kanssa. (Friedrich Nietzsche)

Näin minä puhun vertauksittain teille, jotka saatte sielut pyörimään, te tasavertaisuuden saarnaajat! Tarantelloja te minulle olette ja kostoa salaa himoitsevia! Mutta minäpä tahdon saattaa julki teidän salanne: sen tähden minä nauran korkeuden nauruni vasten kasvojanne. Sen tähden minä temmon teidän verkkoanne, että teidän raivonne houkuttelisi teidät ulos valheiden luolastanne ja teidän kostonne hypähtäisi esiin "oikeudellisuus" sanan takaa. ... Te tasavertaisuuden saarnaajat, voimattomuuden tyranninhulluus näin teistä huutaa "tasavertaisuutta" vaatien: teidän salaisimmat tyranninpyyteenne verhoutuvat näin hyvesanojen valhepukuun! ... Mutta näin neuvon minä teitä, ystäväni: epäilkää kaikkia, joissa rankaisemisvietti on väkevä! ... Näihin tasavertaisuuden saarnaajiin minua älköön sekoitettako eikä heidän vaihdokkaaksensa tehtäkö. Sillä näin puhuu minulle oikeudellisuus: "ihmiset eivät ole tasavertaisia". (Friedrich Nietzsche)

Ettekö ole kuulleet siitä hullusta ihmisestä, joka sytytti lyhdyn kirkkaana aamupäivänä, juoksi torille ja huusi huutamistaan: 'Minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa' … 'Minne Jumala on joutunut' hän huusi, 'minä sanon sen teille! Me olemme tappaneet hänet - te ja minä'. (Friedrich Nietzsche)

Ja tämän salaisuuden puhui minulle elämä itse: 'Katso', se puhui, 'minä olen se, jonka täytyy aina voittaa itsensä ... . Että minun täytyy olla taistelua ja sukeutumista ja tarkoitusperä ja tarkoitusperien ristiriita: oi, ken arvaa tahtoni, arvaa kaiketi myös, millaisia mutkittelevia teitä sen täytyy kulkea ... vain siinä, missä on elämä, on myös tahtoa: mutta ei elämäntahtoa, vaan - näin minä sen sinulle opetan - vallantahtoa!' (Friedrich Nietzsche)

Kaikki tapahtuminen elimellisessä maailmassa on valtaamista, valtaanpääsyä ja että kaikki valtaaminen ja valtaanpääsy on uudesti-tulkintaa, järjestelyä jossa aikaisemman 'merkityksen' ja 'tarkoituksen' täytyy välttämättä himmentyä tai kerrassaan sammua. (Friedrich Nietzsche)

Pidän elämää kasvavuuden, itsesäilytyksen, voimankokoamisen, vallan vaistona: missä tahtoa valtaan puuttuu, siellä alkaa alentuminen. (Friedrich Nietzsche)

Elämä itse ei tunne mitään solidaarisuutta, ei 'tasa-arvoa' organismin terveiden ja rappeutuneiden osien välillä: viimemainitut on leikattava pois - tai kokonaisuus tuhoutuu. (Friedrich Nietzsche)

Havaitsin eräiden piirteiden säännöllisesti toistuvan toisten kanssa ja toisiin liittyvinä: kunnes minulle viimein selvisi kaksi perustyyppiä ja tuli ilmi eräs peruseroavaisuus. On herra-moraalia ja orja-moraalia ... . (Friedrich Nietzsche)

Huomattakoon heti, että ... 'hyvän' ja 'huonon' vastakohta merkitsee samaa kuin 'ylhäisen' ja 'halveksuttavan' -- 'hyvän' ja 'pahan' vastakohta juontuu toisesta juuresta. Halveksuminen kohdistuu arkaan, pelokkaaseen, pikkumaiseen, ahdasta hyödyullisyyttä ajattelevaan; samoin luihukatseiseen, epäluuloiseen, itsensä-halventavaan, koiramaiseen ihmislajiin, joka antautuu pahoinpideltäväksi, kerjäävään imartelijaan, ennen kaikkea valehtelijaan. (Friedrich Nietzsche)

Orjamoraalin mukaan 'paha' siis virittää pelkoa ... kaikkialla missä orja-moraali pääsee vallitsevaksi, kieli osoittaa taipumusta sanojen 'hyvä' ja 'tyhmä' toisiinsa lähentämiseen. (Friedrich Nietzsche)

Te tämän päivän yksinäiset, te erottuvat, teidän pitää kerran olla kansa: teistä, jotka olette itse itsenne valinneet, pitää kasvaa valittu kansa: -- ja siitä yli-ihminen. (Friedrich Nietzsche)

Loppujen lopuksi täytyy olla niin kuin on ja on aina ollut: suuret asiat jäävät suuria varten, pohjattomat syvänteet syviä varten, herkkyydet ja väristykset hienoja varten ja, sanalla sanoen, kaikki harvinainen harvinaisia varten. (Friedrich Nietzsche)

Bergson (1859-1941)

Älylle on tunnusomaista luontainen kyvyttömyys ymmärtää elämää. (Henri Bergson)

Älykkyys on kykyä tuottaa luontoon kuulumatonta, erityisesti välineitä joilla tehdään välineitä. (Henri Bergson)

Siitä, joka ajattelee terävästi, tulee pessimisti. Siitä, joka pääsee ajattelussaan syvälle, tulee optimisti. (Henri Bergson)

Eläminen on sitä, että hyväksymme todellisuudesta vain sen hyödyllisen vaikutelman voidaksemme vastata tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä: muut vaikutelmat saavat hämärtyä tai päästä perille vain epämääräisinä. Katson ja kuvittelen näkeväni, kuuntelen ja kuvittelen kuulevani, tutkin itseäni ja kuvittelen lukevani sydäntäni kuin avointa kirjaa. Mutta ulkoisesta maailmasta näen ja kuulen vain sen, minkä aistini ovat siitä suodattaneet oman toimintani ohjenuorassa; itsestäni tunnen vain sen, mikä hipaisee pintaa, mikä liittyy toimimiseen. Aistini ja tietoisuuteni siis välittävät minulle todellisuudesta vain käytännöllisimpään pelkistetyn kuvan. (Henri Bergson)

Kaiken kaikkiaan emme näe asioita itseään; useimmiten tyydymme lukemaan niihin liimatut nimilaput. Tätä tarpeista lähtöisin olevaa piirrettä on kieli edelleen kärjistänyt. ... Meiltä jäävät havaitsematta paitsi ulkoisten olioiden, myös omien mielentilojemme yksityisyys, henkilökohtaisuus ja alkuperäisen kokemuksen tuntu. ... Omista tunteistamme ymmärrämme vain niiden henkilöstä riippumattomat ominaisuudet, ne, jotka on jo lopullisesti kirjattu kieleen, koska ne ovat kaikilla ihmisillä samoissa olosuhteissa suurin piirtein samat. Toisin sanoen jopa oman henkilömme yksilöllisyys jää meiltä havaitsematta. Liikumme keskellä yleistyksiä ja symboleja kuin suljetussa kentässä, jossa voimamme on kätevästi mitattavissa toisten voimien avulla; toiminnan pauloissa, sen puoleensa vetämänä liikumme etuamme tavoitellen sen valitsemalla kentällä, elämme todellisuuden ja itsemme välimaastossa niin todellisuudelle kuin itsellemmekin ulkopuolisina. (Henri Bergson)

Mutta silloin tällöin, puolihuolimattomasti, luonto herättää eloon elämästä etääntyneitä sieluja. ... Tarkoitan luontaista, myötäsyntyistä etääntymistä, joka sisältyy mielen tai tietoisuuden rakenteeseen, ja joka ilmenee välittömästi neitseellisen kaltaisena näkemisen, kuulemisen tai ajattelemisen tapana. Jos tuo etääntyminen olisi täydellistä, jos mieli ei enää minkään havaintojensa osalta sitoutuisi toimintaan, se olisi sellaisen taiteilijan mieli, jota maailma ei ole konsanaan nähnyt. Sellainen mieli harjoittaisi kaikkia taiteita samanaikaisesti, tai pikemminkin sulattaisi ne kaikki yhdeksi. Se havaitsisi kaiken alkuperäisessä puhtaudessaan, niin aineellisen maailman äänet, muodot ja värit kuin sisäisen maailman hienovaraisimmat liikkeet. (Henri Bergson)

Tietty taiteilija voi sitoutua väriin ja muotoon, ja koska hän rakastaa väriä värin ja muotoa muodon vuoksi, koska hän havaitsee ne itsessään eikä itselleen, hän näkee asioiden värien ja muotojen lävitse niiden sisäisen elämän. Sen hän vähitellen siirtää aluksi hämmentyneeseen tajuntaamme. Ainakin hetken ajaksi hän saa meidät luopumaan väreihin ja muotoihin kohdistuvista ennakkokäsityksistämme, jotka olivat asettuneet silmiemme ja todellisuuden väliin. Näin hän toteuttaa taiteen ylimmäistä kunnianhimoa, joka on luonnon paljastaminen. (Henri Bergson)

Todellinen vaatimattomuus voi syntyä vain turhamaisuuden pohdiskelusta. Se kasvaa toisten ihmisten haavekuvitelmien näkemisestä ja pelosta, että itse hairahtuu. Se on lähes tieteellisen varovaista harkintaa siitä, mitä sanoa ja ajatella itsestään. Se koostuu oikaisuista ja korjailuista. kaiken kaikkiaan se on hankittu hyve. (Henri Bergson)

Husserl (1859-1938)

Ajattelu on loppujen lopuksi vain inhimillistä ajattelua, joka on sidoksissa ihmisen intellektuaalisiin rakenteisiin, eikä se kykene saavuttamaan asioiden perimmäistä luonnetta eikä tavoita asioita sellaisina kuin ne itsessään ovat. (Edmund Husserl)

Palautuminen kokemuksen maailmaan on palautumista 'elämismaailmaan', so. maailmaan, jossa aina jo elämme ja joka muodostaa pohjan kaikelle tietämiselle ja kaikelle tieteelliselle määritelylle. (Edmund Husserl)

Whitehead (1861-1947)

Ensimmäinen vihje, joka kääntää kehityksen täysin uuteen suuntaan, voi olla ns. tyhmä kysymys. (Alfred North Whitehead)

Filosofia alkaa ihmettelystä. Ja kun lopulta filosofinen ajattelu on tehnyt parhaansa, ihmettely jää. (Alfred North Whitehead)

Länsimainen filosofia on joukko reunahuomioita Platonin teoksiin. (Alfred North Whitehead)

Edistys merkitsee taitoa säilyttää järjestys muutoksen ja muutos järjestyksen keskellä. (Alfred North Whitehead)

Russell (1872-1970)

Elämä ei ole muuta kuin yritystä olla mieluummin rikoksen tekijä kuin uhri. (Bertrand Russell)

Isänmaanystävät puhuvat aina kuolemisesta maan puolesta, eivät koskaan tappamisesta maan puolesta. (Bertrand Russell)

Opettaa elämään vailla varmuutta, pysähtymättä silti empimään, siinä ehkä tärkein mitä filosofia meidän aikanamme voi antaa. (Bertrand Russell)

Eräs lähestyvän hermoromahduksen oireita on se, että pitää omaa työtään hirvittävän tärkeänä. (Bertrand Russell)

Maailman kiusana on se, että typerät ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä. (Bertrand Russell)

Kyky luopua jostakin haluamastaan on onnen olennainen osa. (Bertrand Russell)

Pelosta sikiää julmuutta ja taikauskoa. Pelon kukistaminen on viisauden alku. (Bertrand Russell)

Rakkauden pelko on elämän pelkoa, ja ne jotka pelkäävät elämää ovat jo kolmelta neljäsosaltaan kuolleita. (Bertrand Russell)

Wittgenstein (1889-1951)

Kaikki mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selkeästi. Kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi. (Ludwig Wittgenstein)

Jotta mikä tahansa muodoltaan täysin mielivaltainen kuva voisi ylipäänsä kuvata - oikein tai väärin - todellisuutta, sillä täytyy olla todellisuuden kanssa yhteinen looginen muoto, eli todellisuuden muoto. (Ludwig Wittgenstein)

Kuolema ei ole elämäntapahtuma. Kuolemaa ei koeta. Jos äärettömän ajan keston asemesta ymmärrämmekin ikuisuudella ajattomuutta, silloin se, joka elää nykyhetkessä, elää ikuisesti. Elämämme on yhtä loputon kuin näkökenttämme on rajaton. (Ludwig Wittgenstein)

On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä. (Ludwig Wittgenstein)

Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se että se on. (Ludwig Wittgenstein)

Kieleni rajat ovat yhtä kuin maailmani rajat. (Ludwig Wittgenstein)

Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. (Ludwig Wittgenstein)

Sanan merkitys on sen käyttö kielessä. (Ludwig Wittgenstein)

Jos joku uskoo löytäneensä 'elämän ongelman' ratkaisun ja haluaisi sanoa itselleen, että nyt kaikki on aivan helppoa, hänen tarvitsisi vain muistaa -- huomatakseen olevansa väärässä -- että oli aika, jolloin tätä 'ratkaisua' ei ollut löydetty, mutta siihenkin aikaan oli pystyttävä elämään, ja tämän nähdessään hän näkisi ratkaisunsa sattumanvaraisena. (Ludwig Wittgenstein)

Ihminen näkee kyllä mitä hänellä on mutta ei mitä hän itse on. (Ludwig Wittgenstein)

Niin vähän filosofiaa kuin olenkin lukenut, sen sijaan että olisin lukenut liian vähän, olen lukenut aivan liikaa. Joka kerta kun luen jonkin filosofisen kirjan se ei paranna ajatteluani tippaakaan, vaan heikentää sitä. (Ludwig Wittgenstein)

Mitä siitä, jos ihminen on terävä loogikko, jos hän ei ole hyvä ihminen. (Ludwig Wittgenstein)

Heidegger (1889-1976)

Onko meillä omana aikanamme vastausta kysymykseen, mitä sana "oleminen" todella merkitsee? Ei lainkaan. Niinpä on paikallaan, että meidän pitää nostaa uudelleen esille kysymys Olemisen merkityksestä. Mutta olemmeko me ymmällä kyvyttömyydestämme ymmärtää ilmausta "Oleminen"? Emme suinkaan. Niinpä kaikkein ensimmäiseksi meidän täytyy havahtua uudelleen ymmärtämään tämän kysymyksen merkitys. (Martin Heidegger)

Miksi on ylipäätänsä olemassa jotakin, pikemmin kuin ei mitään? (Martin Heidegger)

Oleminen on kaikkein läheisin. Mutta tämä läheisyys on ihmiselle kaikkein kaukaisinta. (Martin Heidegger)

Ihmiset ovat taukoamatta tekemisissä olemisen kanssa ja se on kuitenkin heille vieras. (Martin Heidegger)

Olevaa koskevan tulkinnan kreikkalainen lähtökohta on luonut perustan dogmaattiselle asenteelle, joka ei ainoastaan julista olevan merkitystä turhaksi vaan siunaa sen laiminlyönnin. On sanottu, että "oleva" on kaikkein universaalisin ja tyhjin käsite. Sellaisena se torjuu jokaisen määrittely-yrityksen … Siten siitä, mikä epäselvyytensä nojalla vaivasi antiikin filosofointia, on tullut itsestään selvää ja kirkasta kuin päivä; näin siinä mitassa, että sitä, joka olevaa tutkii, syytetään virheellisestä menetelmästä. (Martin Heidegger)

Sinä et pääse filosofiaan niin, että luet monia ja monenlaisia filosofisia kirjoja tai kidutat itseäsi ratkaisemalla universumin arvoituksia ... filosofia kätkeytyy piilevästi jokaisen ihmisen olemassaoloon eikä filosofiaa tarvitse siihen ensin lisätä ottamalla se ensin jostakin muualta. (Martin Heidegger)

Kieli on Olemisen talo. Siinä kodissa ihminen oleskelee. Ne, jotka ajattelevat ja jotka luovat sanoillaan, ovat tämän kodin suojelijoita. (Martin Heidegger)

Kieli on ihmisen koti. Ihminen asuu tässä kodissa. Ajattelijat ja runoilijat ovat asumisen vaalijoita. (Martin Heidegger)

Kieli on ihmisen koti. Ihminen asuu tässä kodissa. Ajattelijat ja runoilijat ovat asumisen vaalijoita. (Martin Heidegger)

Monien sanojen, erityisesti olennaisten sanojen, tilanne on sama: kieli yleensä on käytettyä ja kulunutta -- välttämätön, mutta kenenkään hallitsematon kommunikaatioväline, jota käytetään kuten halutaan, aivan kuten julkisia kulkuvälineitä. (Martin Heidegger)

Ihminen ei ole olemisen herra. Ihminen on Olevaisen paimen. (Martin Heidegger)

Emme tarvitse ajattelemisessa mitään 'korkeaa lennokkuutta'. Riittää kun oleskelemme siinä mikä on lähellä ja mietiskelemme lähiolevaa: sitä mikä koskee meitä erityisesti tässä ja nyt; tässä: tätä kotikontua, nyt: läsnäolevana aikana. (Martin Heidegger)

Kieli on olemisen itsensä valaiseva-peittävä tuleminen. (Martin Heidegger)

Tulimme liian myöhään jumalten ja liian varhain olemassaolon kannalta. Ihminen on runo, jonka olemassaolo on aloittanut. (Martin Heidegger)

Sartre (1905-1980)

Ihminen ei ole mitään muuta kuin miksi hän itsensä tekee. Ihminen on vapaa. Pelkuri tekee itsestään pelkurin. Sankari tekee itsestään sankarin. (Jean-Paul Sartre)

Ihminen on, ei ainoastaan sellainen miksi hän itsensä käsittää, vaan myös sitä mitä hän tahtoo olla, sellainen minä hän itseään pitää ollessaan olemassa, sitten kun olemassaoloa kohti syöksyvä laine saavuttaa rannan: ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee. (Jean-Paul Sartre)

Oleellista ei ole se mitä ihmisestä on tehty vaan se mitä hän tekee siitä mitä hänestä on tehty. (Jean-Paul Sartre)

Kun rikkaat käyvät sotaa, köyhät kuolevat. (Jean-Paul Sartre)

Entäpä jos, vastoin tavanomaista käsitystä, ihmisellä aina on sellainen elämä jonka hän ansaitsee? (Jean-Paul Sartre)

Inhimillinen vapaus edeltää ihmisen olemusta ja tekee sen mahdolliseksi; ihmisen olemus on ratkaisematta hänen vapaudessaan. Mitä kutsumme vapaudeksi on mahdotonta erottaa 'inhimillisen todellisuuden' olemisesta. Ihminen ei ole olemassa ensin ollakseen sen jälkeen vapaa; ihmisen olemisen ja hänen vapaana olemisensa välillä ei ole mitään eroa. (Jean-Paul Sartre)

Eksistentialismin mukaan ihminen on vastuussa intohimostaan. (Jean-Paul Sartre)

Ihminen on tuomittu olemaan vapaa. (Jean-Paul Sartre)

Kun yrittää saada ihmiset kasvotusten oman vapautensa kanssa, on luonnollista, että eteen ilmestyvät silloin kaikki ne voimat, joiden etujen mukaista on peittää ihmisiltä heidän vapautensa. (Jean-Paul Sartre)

Ihminen sitoutuu elämäänsä, piirtää oman kuvionsa, ja sen kuvion ulkopuolella ei ole mitään. (Jean-Paul Sartre)

Puhutaan mitä puhutaan, mutta on silti sellaistakin rakkautta, joka kestää kaikki koetukset. Se on uskollista, se pysyy alati yhtä vahvana ja se jatkuu halki elämän. Se on itserakkautta. (Jean-Paul Sartre)

Nuoriso potee koti-ikävää tulevaisuuteen. (Jean-Paul Sartre)

Beauvoir (1908-1986)

Miten pitkälle hyvänsä historiaan mennäänkin, naiset ovat aina olleet miehelle alistettuja. (Simone de Beauvoir)

Varmaa on, että naisen mahdollisuudet on tähän asti tukahdutettu, ja ne ovat menneet ihmiskunnalta hukkaan. (Simone de Beauvoir)

Lapsuuden etu on, että kauneus, ylellisyys ja onni ovat kaikki syötäviä. (Simone de Beauvoir)

Jos haluaa olla vapaa, haluaa vapaiksi myös muut. (Simone de Beauvoir)

Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan. (Simone de Beauvoir)

Nainen on miehen lailla kehonsa, mutta hänen kehonsa on jotakin muuta kuin hän itse. (Simone de Beauvoir)

Foucault (1926-1984)

Hulluuden historiassa halusin selvittää, mitä mielisairaudesta on milloinkin tiedetty … yksi ulottuvuus on kuitenkin mielestäni jäänyt tutkimatta. On nimittäin tutkittava myös sitä, kuinka hullut tunnistetaan, asetetaan erilleen, suljetaan yhteiskunnasta, eristetään ja kuinka heitä käsitellään sekä minkälaisten instituutioiden tehtävänä on vastaanottaa ja säilyttää heitä, joskus myös hoitaa. Pitää tutkia myös, mitkä elimet päättivät heidän hulluudestaan ja millaisin kriteerein ja metodein heitä on hallittu, kuritettu ja parannettu. (Michel Foucault)

Kurinalaiselle ihmiselle, kuten oikealle kristitylle, ei mikään yksityiskohta ole yhdentekevä, mutta ei yksityiskohdan merkityksen tähden, vaan siksi, että yksityiskohdan kautta valta saa ihmisestä otteen. (Michel Foucault)

Kapinoivalle ihmiselle ei viime kädessä ole selitystä. (Michel Foucault)

Elämässä on hetkiä, jolloin on välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee. Mitä olisi filosofia - haluaisin sanoa filosofinen toiminta - ellei se ole ajattelun kriittistä työtä itsensä suhteen; ellei se tarkoittaisi tiedon kohdistamista siihen, kuinka ja missä määrin on mahdollista ajatella toisin. (Michel Foucault)

Deleuze (1925-) & Guattari (1930-1992)

Voi olla, että kysymys Mitä filosofia on? on esitettävissä vasta jälkikäteen: vanhuudessa, kun on koittanut aika puhua konkreettisesti. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

On tapauksia, joissa vanhuus ei suo ihmiselle niinkään ikuista nuoruutta kuin päinvastoin suvereenin vapauden, puhtaan välttämättömyyden, jossa päästään nauttimaan elämän ja kuoleman väliin jäävästä armon hetkestä, ja moitteettomasti toimiva kone lähettää tulevaisuudelle tietyllä tavalla ajattoman viestin. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Kreikkalaiset antoivat kuoliniskun tietäjille korvaten nämä filosofeilla, viisauden ystävillä, henkilöillä jotka etsivät viisautta omistamatta sitä kuitenkaan muodollisesti. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Filosofi on käsitteen ystävä, hän on mahdollisuus tai kyky siihen. Tämä merkitsee, että filosofia ei ole yksinkertaisesti vain taito muodostaa, keksiä tai valmistaa käsitteitä, sillä käsitteet eivät välttämättä ole muotoja, löytöjä tai tuotteita. Tarkemmin sanoen filosofia on oppiala, joka koostuu käsitteiden luomisesta. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Mutta käsite ei ole annettu, se on luotu, jotain mikä on luotava; se ei ole muodostettu, vaan asettaa itse itsensä. … Mitä enemmän käsite on luotu, sitä enemmän se asettaa itse itseensä, itsenäisesti ja välttämättä.: niin että subjektiivisimmasta tulee kaikkein objektiivisinta. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Toteamme lyhyesti, että jokaisella käsitteellä on oma historiansa, vaikkakin kiemurainen tai tarvittaessa muiden ongelmien ja erilaisten tasojen kautta etenevä. … Mutta toisaalta jokaisella käsitteellä on myös oma tulemisensa, joka taas koskee sen suhdetta muihin samalla tasolla sijaitseviin käsitteisiin. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Jos käsitteen kolme ikäkautta ovat ensyklopedia, pedagogia ja kaupallinen ammattikoulutus, vain keskimmäinen näistä voi estää meitä sysäämästä edellisen huippusaavutuksia jälkimmäisen ehdottomaan turmioon -- nimittäin ajattelun kannalta, mitä kiistattomia yhteiskunnallisia etuja sillä maailmankapitalismin näkökulmasta sitten onkaan. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)

Tarvitsemme vain vähän järjestystä suojaksemme kaaosta vastaan. Mikään ei ole kivuliaampaa ja tuskallisempaa kuin ajattelu, joka karkaa itseltään, ajatukset jotka pakenevat, tuskin luonnostuneinakaan ovat jo kadonneet, jo unohduksen syömiä tai saostuneet toisiin, edeltä ennakoimattomiin. ne ovat äärettömiä muunneltavuuksia, jotka katoavat ja ilmaantuvat yhtä aikaa. (Gilles Deleuze & Félix Guattari)