Sokrates - filosofin esikuva

Ateenalaista Sokratesta (n. 470-399 eKr.) pidetään tosi filosofin esikuvana. Hän ei itse kirjoittanut mitään eikä hänestä ole vedenpitäviä tietoja. Hänet tunnetaan vain toisten kuvausten perusteella. Esimerkiksi Platonin dialogeissa hän saa ihannoidun pääosan. Platon puhuu opettajansa Sokrateen suulla eikä ole helppo erottaa, mitkä ovat omia ja mitkä oppi-isän ajatuksia. 

Ulkoiselta olemukseltaan tanakaksi ja nykerönenäiseksi luonnehdittu Sokrates oli Ateenan kaduilla kuljeksiva opettaja, joka koki kutsumuksekseen viisauden etsimisen. Hänen kerrotaan nuorena osoittaneen lujuutta eräiden sotaretkien koettelemuksissa ja äkäisenä pidetyn vaimonsa Ksantippan kanssa eläessään filosofi sanoi oppineensa kärsivällisyyden hyvettä. 

Sokrateen aikana monet perinteiset elämänmallit olivat menettämässä merkitystään. Hyvinvoivat Kreikan kaupunkiyhteisöt tarvitsivat elämän osviittaa, mistä johtuen syntyi uudenlaista ihmisen ja yhteiskunnan pohdintaa. Tässä tilanteessa Sokrateen elämäntehtäväksi muodostui ateenalaisten moraalinen kasvattaminen. 

Yleissävyltään Sokrateen ajattelu oli kriittistä. Hänen sanotaan olleen kuin paarma, joka kiusasi ja herätteli laiskasti ajattelevia ihmisiä kyseenalaistaen vakiintuneita ajatustottumuksia. Sokrates kiinnitti huomion käsitteiden määrittelyihin ja perusteluihin. Mitä henkilö tarkoittaa viisaudella, mitä rakkaus tai urheus ovat ja miten voidaan järkiperäisesti puolustaa eettisiä valintoja? 

Sokrates käytti työtapanaan keskustelevaa kyselyä. Hän saattoi tekeytyä tietämättömäksi saadakseen keskustelukumppanin paljastamaan lähtökohtansa ja ohjailevien kysymysten avulla johdatti toisen tilanteeseen, jossa tämän oli tunnustettava tietämättömyytensä. Hän ei tyrkyttänyt mitään oppia vaan koetti saada ihmiset ajattelemaan itse. Hän vertasi toimintaansa kätilön ammattiin: ihmisiä on autettava synnyttämään ajatuksia. 

Sokrateen mukaan oikea tieto pitäisi erottaa pelkästä luulosta. Monista sofisteista poiketen hän ei ollut suhteellisuutta korostava relativisti vaan uskoi, että on olemassa yleispäteviä totuuksia ja normeja, mutta oikean tiedon ja hyvän elämän löytäminen ei ole aivan vaivatonta. 

Maineen kalastelun ja hetken nautintojen sijaan on tähdättävä kestävämpään ja itsenäisesti pohdittuun elämään. Hän ei ottanut opetuksestaan palkkiota ja omaisuuteen panostavaa pikkuporvarillista elämää hän väheksyi. Esimerkiksi katsellessaan myytäväksi asetettuja tavaroita hänen kerrotaan usein sanoneen: "kuinka monia asioita ilman voinkaan tulla toimeen." Filosofian harjoittaminen tuo mittaamattomasti enemmän sisältöä elämään kuin maallinen mammona. 

Filosofinen pohdinta ei johda useinkaan selvään lopputulokseen. Sokrateen mukaan "viisas on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea". Päinvastoin kuin itseään mestareina pitävät opettajat hän kutsui itseään "filosofiksi" eli viisauden rakastajaksi. Hän oli viisauden tavoittelija, ei omistaja. 

Eräs Sokrateen tunnuslauseista oli: "Tunne itsesi". Itsetuntemuksen lisääntyminen on tie yleispäteviin totuuksiin, koska totuus ja hyvä ovat sukulaissuhteessa omaan sieluumme. Oikea ymmärrys lisää herkkyyttä arvioida omaa elämää rehellisesti. Samoin kuin tiedoissamme on toiminnassammekin aina parantamisen varaa. Sokrates uskoi kuulevansa omassa sisimmässään jonkinlaisen jumalallisen omantunnon äänen (daimonion). 

Sokrates uskoi pätevän tiedon johtavan oikeaan toimintaan. Hänen mukaansa "hyve on tietoa" eli hyvyys on liitoksissa oikeaan ymmärrykseen. Pohdinnan kautta pääsemme perille asioista ja oikean tiedon avulla osaamme suunnistaa. Sokrateen mukaan ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan virheet johtuvat vääristä käsityksistä. Kun ymmärrämme asiat oikein, toimintammekin on oikeaa. Ajatusta voisi verrata merellä navigointiin. Jos merikartassa on virhe tai katsomme väärää kohtaa, vene karahtaa karille, mutta oikean tiedon varassa matka onnistuu. 

Sokrateen mielestä jokaisen pitää uskaltaa itsenäisesti pohtia asioita eikä mihinkään aiheeseen tarttuminen ole kiellettyä. Tällaiset opetukset ja rohkean ajattelijan esimerkki saivat monet innostumaan, mutta samalla kaupunkivaltion eliitti alkoi pitää Sokratesta uhkana yhteisön rauhalle ja valta-asemalleen. Filosofi joutui Ateenan tuomioistuimen eteen, jossa hänet niukalla äänten enemmistöllä tuomittiin kuolemaan syytettynä nuorison turmelemisesta ja vieraiden jumalten palvelemisesta. 

Sokrates olisi säästänyt henkensä, jos olisi lopettanut filosofoinnin ja hänen ystävänsä olisivat luultavasti saaneet kuolemantuomion muuttumaan karkotukseksi. Filosofi säilyttäisi henkensä, jos poistuisi Ateenasta. Sokrates valitsi kuitenkin toisin. Tärkeimmästä eli Filosofoinnista hän ei voisi koskaan luopua ja olisi väärin vastustaa Ateenan virallista lakia, joka oli hänet tuominnut. 

Näissä dramaattisissa käänteissä Sokrates ei syyllistynyt takinkääntöön, vaan kulki oikeaksi kokemansa tien loppuun. Platonin kirjaamassa puolustuspuheessa (Apologia) vähän enne kuolemaansa hän totesi: "Parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä". Sokrates ei pelännyt kuolemaa. Hän tyhjensi myrkkypikarin tyynesti.
 

Juha Seppänen 2006
juhaseppanen [ ] hotmail.com      juha.seppanen [ ] tuusula.fi