Suomalaisen muinaisuskon ja kirkkohistorian tekstejä (UE5)
 

"Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa toivo on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Metsästys elättää samalla tapaa sekä miehiä että naisia. Nämä näet seuraavat kaikkialle miehiä ja vaativat osan saaliista. Eikä lapsilla ole muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin jonkinlai-nen oksista punottu katoa. Sinne palaavat työkykyiset, se on vanhusten turvapaikka. Mutta tällaista elämää he pitävät onnellisempana kuin huokailla pelloilla, nähdä vaivaa talojen rakentamisessa sekä toivon ja pelon vaiheil-la huolehtia omasta ja vieraasta omaisuudesta. Turvassa ihmisilta ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vai-keimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän ole tarvis edes mitään toivoa." (Cornelius Tacitus: Germania 98 jKr.)
 

"Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast. Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit. 
Waan Carjalaisten Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Rongoteus Ruista annoi Pellonpecko Ohran casvon soi. Wirancannos Cauran caitzi mutoin oltin Caurast paitzi. Egres hernet Pawudh Naurit loi Caalit Linat ja Hamput edestoi. Köndös huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki. Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon Malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Mennin-geiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwu-ta." (Mikael Agricolan luettelo hämäläisistä ja karjalaisista jumalista, Psalttarin käännöksen esipuhe,1551, 12 kutakin antiikin pantheonien tapaan)
 
 

Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
"Läkkäs maita ristimähan,
mailla ristimättömillä,
paikoilla papittomilla!"

Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
"Ent on järvet jäätämättä,
sulana joki kovera ...

Niin kohta ajohon lähti,
ajoi tietä, matkaeli,
kaksi päiveä keväistä,
kaksi yötä järjestänsä.

Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
"Jo tässä tulevi nälkä
eikä syöä eikä juoa
eikä purtua pietä."

"On Lalli lahen takana,
hyvä neuvo niemen päässä,
siinä syömmä, siinä juomma,
siinä purtua piämmä."

Sitte sinne saatuansa
Kerttu, kelvoton emäntä,
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta.

Sitte Hämeen Heinrikki
otti heiniä hevosen,
heitti penningit sijalle,
otti leivän uunin päältä,
heitti penningit sijalle,
otti olutta kellarista,
vieritti rahat sijalle.
Siinä söivät, siinä joivat,
siinä purtua pitivät;
sitte lähtivät ajohon.

Tuli Lalli kotiansa. --
Tuo Lallin paha emäntä
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta:
"Jo tässä kävi ihmisiä,
täss' on syöty, täss' on juotu,
tässä purtua pietty,
viety heiniä hevosen,
heitty hietoia sijahan,
syöty leivät uunin päältä,
heitty hietoja sijahan,
juotu oluet kellarista,
saatu santoa sijahan."
Lalli se pahatapainen
sekä mies pahasukuinen,
otti Lalli laukkarinsa,
piru pitkän keihä'änsä,
ajoi herroja taka'an.

Sanoi orja uskollinen,
lausui parka palvelija:
"Jo kuuluu kumu takana,
ajanko tätä hevoista?"

Sanoi Hämeen Heinrikki:
"Jos kuuluu kumu takana,
elä aja tätä hevoista,
karkottele konkaria."

"Entä jos tavoitetahan
taikkapa tapetahanki?"

"Käy sinä kiven ta'aksi,
kuultele kiven takana,
jos mua tavoitetahan
taikka myös tapetahanki.
Poimi mun luuni lumesta,
ne pane härän rekehen
härän Suomehen veteä.
Kussa härkä uupunevi,
siihen kirkko tehtäköhön,
kappeli rakettakohon ...

(otteita Piispa Henrikin surmavirrestä, kirjattu latinaksi 1200-l. lopulla)
 
 

"Aina silloin, kun vihollisten sotajoukot heitä uhkaavat, suomalaiset lupaavat pitää kristillisen uskon ja pyytävät innokkaasti saarnaajia ja ohjausta kristilliseen lakiin, mutta sitten, kun vihollinen vetäytyy pois, he kieltävät uskon ja vainoavat ja pahoin ahdistelevat saarnaajia." (Paavin bulla Upsalan arkkipiispalle 1171)
 

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonesehen,
sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
sika penkoi pehkuloita,
poian pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan, 
yliarmon auetessa. ...

Tahvanus on tallirenki
iski silmänsä itähän,
katsoi pä’in luotehesen,
katsoi kaiken ilman rannan;
näki tähen taivahalla,
pilkun pilvien lomassa.

(Kanteletar, katkelmia Neitsyt Maarian virrestä, 1840-l.)
 
 

"Neitsyt Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Jok oot vanhin vaimoksista, Emoksista ensimmäinen, Käy tänne kepehin kengin, Helmoh hienoh hemmottele. Tääl on piika pintehessä, vaimo vattan vääntehissä ..." (esim. Maria-kultti, synnytyskipuisen säkeitä)
 
 

Se Wsi Testamenti (1548) 
P. Lucan Euangelium. LXXIIII. 
Toinen Lucu . 

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette yxi Käsky wloskeui Keisarild 
Augustuselda / ette caiki Mailma piti Werolisexi laskettaman. 
Ja teme weron laskema oli ensimeinê / ia silloin tapactui coska 
Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin 
Caupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph 
Galileast Nazaretin Caupûgist yles meni Judeaâ Dauidin Caupûgin 
ioca cutzutâ Bethlehem / Sille ette hen oli Dauidin Honest ia 
perehest / ette henê piteis mös itzens aruauttaman Mariâ henê 
kihilatun Emêdens câsa ioca oli rascas. Nin tapactui heidê sielle 
ollesans / ette synnyttemisê peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti 
poian henen Esikoisens / ia kiäri henen capalohin / ia laski henen 
Seimen / sille ettei ollut heille sija maiassa. 

Ja paimenet olit samas paicakunnas walwadhen pellola 
laumans ylitze / iotca wartioitzit öölle heiden Carians. Ja ca- 
tzo / HERRAN Engeli seisoi heiden tykenens / ia HER- 
RAN kircaus heite ymberinswalghisti /ia he peliestyit swrella 
pelgolla. Ja sanoi heille engeli / elkette te pelietkö /sille catzo 
mine ilmotan teille swren ilon / ioca tuleua on caikelle Canssalle 
Sille ette teille ombi tenepene syndynyt Wapactaija / ioca om 
bi HERRA Christus Dauidin Caupungis. Ja teme on teil- 
le mercki. Te leudhet Lapsen Capalohin kiärityn / panduna 
seimeen. Ja cocta oli Engelin cansa swri Taiuallisen sotawä 
gen ioucko / iotca kijtit Jumalata ia sanoit /Cunnia olcon Ju 
malâ corkiuxijs Ja maasa Rauha / Ja inhimisis hyue Tacto. 
 
(Mikael Agricolan jouluevankeliumin suomennos, 1548)
 
 

Juha Seppänen 2006
juhaseppanen [ ] hotmail.com      juha.seppanen [ ] tuusula.fi