|
|
JADESOTURI
Ohjaus: AJ Annila
Lavastus:
Jukka Uusitalo, Tiina Tuovinen
Jadesoturi on tarina muinaisesta kiinalaisesta soturista Saintaista
(Tommi Eronen), seppä Seng-Pun, sammon takojan pojasta. Sintai
on saanut syntymässään tehtävän taistella demonia, Loviattaren
viimeistä poikaa vastaan; demoni on ryöstänyt Sammon ja on tekemässä
siitä porttia helvettiin. Sintai kuitenkin siirtää kohtalon hänelle
määräämää tehtävää saadakseen uuden tilaisuuden rakastamansa naisen
(Zhang Jingchu) kanssa. Tilaisuus aukeaa usean sielunkierron jälkeen
kaukaisessa paikassa ja ajassa; nykyajan Suomessa.
Seppä Kai Pelkonen on rakentanut pajansa suolle, eristyksiin
kaupungista, jossa aikoinaan asui rakkaansa (Krista Kosonen) kanssa.
Kalevala-tutkija Olavi Berg (Markku Peltola) löytää muinaisen
rautalippaan suohaudasta, joka johdattaa hänet Kain luokse. Lippaan
kirjoituksen mukaan sen saa avata vain Seppä Ilmarisen poika,
mutta vasta sitten, kun kaikki toivo on mennyt. Rakkaustarina,
joka alkoi tuhansia vuosia sitten, syttyy uudestaan menneisyyden
aukaistessa nykyajan arvoituksen. Jotta Kai voi saada rakkaansa
takaisin, hänen on kohdattava kohtalonsa, jota hän on yrittänyt
paeta elämästä toiseen.
Jadesoturi-elokuva oli kolmen vuoden prosessi. Lukemattomia
palavereja, luonnoksia ja reissaamista ja henkistä roikkumista
epätietoisuuden rajamailla. Kuvauspaikkojen valinta ja päätös
siitä, missä elokuvaa tultaisiin kuvaamaan, roikkuivat pitkään
ilmassa. Ohjaajan kanssa kävimme tutustumassa Pohjois-Norjassa
sijaitsevaan vanhaan kuparikaivokseen, jonne suunniteltiin elokuvan
Kiinan kohtaukset. Ajatukset poukkoilivat Virosta Villilään, Poriin.
Ennakkosuunnittelu käynnistyi. Miljöitä suunniteltiin taistelukohtauksia
silmällä pitäen, sillä ne asettivat tiloille omia ehtojaan. Ennakkosuunnittelun
alussa rekvisiitan suunnittelu pyörähti myöskin käyntiin. Kalevalasta
ja Kiinan kulttuurista etsittiin yhtymäkohtia. Esinekokoelmia
ja arkkitehtuuria tutkittiin kiinalaisista museoista ympäri maailmaa
nettisivujen välityksellä. Kirjallisuutta haalittiin, vaikka sitä
oli kovin vähän Suomessa tarjolla. Lähes kaikissa kulttuureissa
on samantyyppisiä koristeaiheita, joten yhteyttä kulttuurien samankaltaisuuteen
ei tarvinnut hakemalla hakea. Ihminen lienee pohjimmiltaan sama,
oli sitten Kiinasta tai Tohmajärveltä. Kalevalaa ei juurikaan
luettu, sen sijaan kansatieteen kirjat ja suomalaisugrilaiset
hautalöydöt kivikaudesta alkaen tutkittiin. Näistä tiedon rippeistä
alkoi Jadesoturihistorian suunnittelu, esineiden ja miljöiden
toimivuuden yhdistäminen.
Jatkuu seuraavalla sivulla |
|
