LIPTON COCKTON

ARMON AIKA

LOS AMANTES DEL CÍRCULO POLAR

LAPIN KULLAN KIMALLUS

- lisää kuvia

PELON MAANTIEDE

KEN TULTA PYYTÄÄ

RAID

JADESOTURI

GANES

PRINSESSA

HILJAISUUS

LAPIN KULLAN KIMALLUS

Ohjaus: Åke Lindman

Lavastus & Rekvisiitta:
Jukka Uusitalo, Tiina Tuovinen

Elokuvan ennakkosuunnittelu alkoi Åke Lindman Filmproductionissa vuoden 1998 keväällä. Kävimme tutustumassa Åke Lindmanin kanssa kuvauspaikkoihin Lapissa, ja melko pian tämän jälkeen rakennustyöt aloitettiin Ivalojoella, paikallisten rakennusmiesten toimesta. Elokuvan rakennusryhmä ja organisaatio olivat valmiina, sillä elokuvaa oli suunniteltu jo pitkään, ja sitä varten oli valmistettu kullankaivajien kämppiä ja veneitä paikallisten koulujen oppilastyöprojekteina. Kullankaivajien kämpistä luovuimme, sillä ne olivat mielestämme liian suuria, eivätkä siten palvelleet historiallista faktaa, joka selvisi geologian museon valokuvista ja arkistomateriaaleista. Koska ohjaajalla oli omia kontakteja ja työvoimaa sovittuna eri instanssien kanssa, emme joutuneet aloittamaan tyhjästä ja nopea aloitus rakennustoimille oli mahdollinen.

Kun tehdään elokuvaa, jossa roolihenkilöt ovat todellisia, historian selvittäminen näyttelee hyvin suurta osaa. Kullan kaivamista käsitteleviä kirjoja on kirjoitettu runsaasti, ja hämmentävää niissä oli, että kultalöytöjen määrät ja ajankohdat olivat toisistaan varsin poikkeavia. Nämä seikat saivat epäilemään kirjojen paikkansapitävyyttä, jonka vuoksi tukeuduimme Oulun maakunta-arkiston ja Helsingin Valtionarkiston dokumentteihin, lupapapereihin, päiväkirjoihin, valtauksiin liittyviin oikeudenkäynteihin ja kirjeisiin. Tarvikeluettelot Kultalan Kruununstationin ajoilta osoittivat, että valtio suhtautui vakavasti kullan kaivuuseen ja Lapista tehtyihin kultalöytöihin. Näistä luetteloista pysyi myös päättelemään, todelliset olosuhteet tuon ajan ihmisillä, mikä ajoi heidät Lappiin etsimään parempaa tulevaisuutta perheelleen. Myös elokuvassa esiintyvät henkilöt Ervast ja Lepistö löytyivät näistä asiakirjoista. Valtauskartoista selvisivät valtauksen määrät ja tarkat kultalöydöt kultakin alueelta. Saimme luvan valmistaa asiakirjoista kopioita, jotka olivat esillä paitsi Kruununstationin toimistossa myös kullankaivajilla itsellään. Näitä asiakirjoja nähdään elokuvassa harmittavan vähän, vaikka ne olisivat luoneet vankkaa todellisuuspohjaa tarinalle.

Vaikka Ivalojoen varressa seisoo edelleenkin alkuperäinen Kultalan rakennus, vain kivenheiton matkan päässä meidän rakennuttamasta Kultalasta, ei kysymykseen tullut vanhan museorakennuksen käyttäminen kuvauksissa. Elokuva kertoo ajasta, jolloin Kultalan rakennustyöt oli juuri saatu päätökseen, eikä vanha arvorakennus enää näyttänyt täyttävän uuden rakennuksen kriteerejä. Elokuvassa rakennusten uuden puun tuoksun saattoi aistia, puu oli juuri kaadettu ja kuoritun hirren lastut maastossa kertoivat, että rakennus todellakin oli vastavalmistunut. Kokonaisuudessaan rakennettu Kultala käsitti päärakennuksen, väentuvan, leipomon ja kapakan. Todellisuuteen verrattuna rakennukset olivat n. 13 % pienempiä kuin alkuperäiset ja niiden sijoittelu toisiinsa nähden oli tiiviimpi. Ivalojoen vartta pitkin rakennettiin neljä kullankaivajan kämppää, joista suurimmassa tehtiin myös sisäkuvia. Jokea ympäröivään maastoon valmistettiin saamelaisasumuksen pihapiiri, useita pienempiä valtauksia, laavuja ja rännityksiä. Ivalojoen varteen rakennettu Kultala valmistettiin vain ulkokuvauskäyttöön, sisäkuvia varten Ivalosta vuokrattiin halli, jonne päärakennuksen interiööri valmistettiin. Kultalan kapakka sijaitsi Tankavaarassa keskeneräisenä. Koska tarkkaa tietoa kapakan ulkonäöstä ja sisustuksesta ei ollut säilynyt, saattaaksemme rakennuksen kuvauskuntoon, päädyimme rakentamaan umpinaisen etuseinän ja maalattian sijaan teimme tilaan lautalattian. Andres Josing valmisti kapakan huonekalut. Astiat ja pelikortit teetettiin. Kuvauksia suoritettiin laajoilla alueilla pitkin Lappia mm. Sodankylässä, Kittilässä ja Inarissa.

Kuten usein, rakennustöiden aikana ilmat eivät suosineet; pakkasta oli parhaillaan lähes 50 astetta, moottorikelkasta noustessa lumikinosten sisään katosi, keväämmällä tuli itikat, mäkäräiset ja polttiaiset. Satoi ja oli kylmää. Ennen kuvauksia ja kuvausten aikana asuimme lavastusrakennuksien kattotuolien päällä; lämpimässä makupussissa rankisen alla ei ollut huonoista unista tai stressistä tietoakaan. Tästä kokemuksesta tulikin paras anti koko elokuvassa, myös sen jälkeen. Pienet asiat, kuten telttasaunan rakentaminen joenvarteen ja vapaa-ajan kalastus saivat elämän tuntumaan elämältä! Harmoniamme sai särön, kun tuotantoyhtiö päiviä ennen kuvauksia majoitti juopuneet avustajat rakennetun Kultalan puoleiselle joelle. Aarne Ahin kanssa styroksista tehdyt kivijalat viilettiin veitsellä rikki pelkkää uteliaisuuttaan. Ne näyttävät niin oikeilta, mutta ovatkin styroksia!! Siinä meni useiden päivien työ, mutta mitäs näistä. Ihmisjätöksiä oli siellä täällä ja kielenkäyttö oli huipussaan. Välillä joenvarresta kiidätettiin avustajia ambulanssilla Ivaloon, pontikka näytti maistuvan.

Ensimmäisen kuvausjakson loppupuolella rakennustöitä ryhdyttiin tekemään Etelä-Suomeen. Oulussa sijaitsevan kapakan sisäkuvia varten Yleisradiolta vuokrattiin studio, jonne lavastettiin aikaan sopiva kapakkamiljöö. Kapakkaa suunnitellessa emme käyttäneet olemassa olevia esikuvia, joten se oli puhtaasti mielikuvituksen tuotetta. Richardin kadulta vuokrattiin kaksi huoneistoa, joihin rakennettiin Kuvernöörin ja Vuorihallituksen virkahuoneet. Unioninkadulle ulkokuvia varten rakennettiin kioski, joka ulkonäöltään mukaili Hartwallin ensimmäistä limonadikioskia. Muita kuvauksia suoritettiin Kalevankadulla tyhjässä puutalossa, jonne lavastettiin Oulun kapakassa sijaitseva hotellihuone, Sipoon kotiseutumuseossa kuvattiin Ervastin uusi ja vanha koti, ja Kotojärven kartanossa Kreivin asunto.

Lapin kullan kimallus elokuvana oli suuri lavastustyö. Paikkoja oli paljon, kapasiteettiä vähän. Jouduimme tekemään myös sellaisia töitä, jotka kuuluivat selkeästi efektipuolelle. Opettelimme ampumaan mm. ruutiaseilla. Myös useiden käsikirjoitusversioiden vilinä ohjaajan päässä hämmensi soppaa entisestään. Lapin hulluus iski muutamiin lavastusryhmää avustaviin ihmisiin niin, että näitä tapauksia kuljetettiin maitojunalla takaisin sivistyksen pariin. Ihmissuhdekriisit niin tuotantoyhtiössä kuin kentälläkin tuntuivat kaikista raskaimmilta ja niistä toipumiseen menikin hyvän aikaa.