Turjanlinna


            Vanha Turjanlinna 1912-1939
 
 

Rakennuksesta tuli piankin kuuluisa taiteilijakoti, jota turistit kaukaakin kävivät katsomassa. Sisältä se oli hyvin erikoinen ihmeellisine esineineen ja koristemaalauksineen. Muutaman kerran se oli joutua vasaran alle ja pelastui vain ystävien ja kansalaiskeräysten avulla.

 

Turjanlinnan arvokkaine sisältöineen  ja  ulkorakennuksineen polttivat suomalaiset sotilaat joulukuussa 1939.

 

Ilmari Kianto (1874-1970)

rakennutti Turjanlinnan kasvavan perheensä kodiksi tiettömän taipaleen taakse korkealle etelärinteelle Suomussalmen Kiantajärven rantaan v.1912. Talon mallin hän suunnitteli itse, kajaanilainen kirvesmies Väisänen talon pystytti apunaan Kurimon veljekset. 

Talo oli 20 metriä pitkä ja 9 metriä leveä, alakerrassa oli iso pirtti,  kolme kammaria , aula ja porstua. Yläkerrassa oli isännän parvekkeellinen työ-ja makuuhuone ynnä ullakkotiloja. Talon, joka oli punamullattu, peitti pärekatto, nurkat olivat valkeat, ikkunakaaret oli maalattu vihreiksi, joissakin ikkunoissa oli erivärisiä lasiruutuja.
Rehevä humalaköynnös peitti osan eteläistä järvenpuoleista seinää.

 

 

Uusi, hieman vaatimattomampi Turjanlinna valmistui samalle paikalle 1948-49. Muurausvirheen vuoksi se paloi maan tasalle - vakuuttamattomana! -  kun uunia ensi kerran lämmitettiin 1.7.1949. Puhelimia tai tietä kun ei ollut, palokunta tuli veneellä paikalle vasta kun kaikki oli ohi. 

 

Nykyinen "Turjanlinna" on enää  kasa kiviä entisten linnojen paikalla sekä väliaikaisiksi tarkoitetut, sodan jälkeen kiireessä kyhätyt majat, joissa kirjailija eli poltetun kotinsa raunioille palattuaan. Savusauna, rakennettu v.1913, oli säästynyt tuholta, samoin pikkuruinen jäkäläriihi. Riihi kunnostettiin keittiöksi ja sai nimekseen Kohtalon Korsu,  ja sen jatkeeksi rakennettiin Niettussaaren rikkiammutun kalamajan hirsistä Ikin Tupa. Palaneen makasiini-navetan kivijalle rakennettiin hirsinen ulkorakennus heinälato-osineen, Tietäväisen temppeli. Näissä rakennuksissa Kianto perheineen asui 1940-48 ja toiseen kertaan, etupäässä kesäisin, 1949-1968.


Nämä rauniotuvat ovat nyt museona, ne on vuokrattu Suomussalmen kunnalle turistikäyttöön. Turjanlinnan opastettu risteily lähtee Ämmänsaaren rannasta ja kestää  pari tuntia. 
Kts Kianta-laiva!

Turjanlinnaan pääsee myös Suomussalmen kirkonkylän Hulkonniementien kautta, kyltitettyä metsäpolkua on n.2,3 km. Majat ovat auki ainoastaan laivaristeilyjen aikana.
 

Kirjailijan mielipaikkoja olivat myös hänen omistamansa vastapäisen Niettussaaren majat, joista toinen, Niettula, oli hänelle tuttu jo lapsuudesta. Sinne isä ABC perheineen purjehti kalastelemaan aina kun sää suosi ja aika antoi myöten. Toisen majan, ns. Saaren Pyhätön eli Punaisen viivan majan Kianto itse rakennutti 1900-luvun alkuvuosina ja asuikin siinä kesäaikana perheineen Turjanlinnaansa rakennuttaessaan ja viimeisteli siinä samannimisen romaaninsa 1908-09. Maja paloi talvisodassa 1939 kuten Turjanlinnakin, ja Pappilan Niettula- maja silpoutui kranaatista. Osa sen hirsistä kelpasi kuitenkin vielä Ikin Tuvan rakennusaineiksi 1940-41.

Hölmölän kalamaja kuului kiinteästi Turjanlinnan elämään aina siihen asti kun voimalaitossäännöstely v.1959 nosti järven veden ja koko pieni Ahvensaari, jolla maja savusaunoineen  sijaitsi, jäi veden alle. Soutomatkaa Turjanlinnasta tunnelmalliselle majalle oli lähes kolme kilometriä. Hölmölän päiväkirjat - ne muutamat säilyneet - ovat uskomatonta luettavaa!

1920-luvulla Kianto osti Karjalan kannakselta Kellomäeltä pienen idyllisen mökin ja siihen kuuluvan maasaunan. Mökki ristittiin Kanervan mökiksi tai Antiloopin luolaksi. Perheriitojen rasittama kirjailija pakeni sinne mustasukkaisia vaimojaan ja metelöiviä lapsiaan, ja monta teosta hän saikin siellä kirjoituksi. Samalla hän tutustui seudun varsin erikoislaatuiseen asukaskuntaan, johon kuului mm. kuuluisa venäläinen taidemaalari Ilja Repin perheineen. Tämäkin maja jäi sodan jalkoihin 1942.

               Takaisin pääsivulle

       Takaisin Kiannon tuotantoon