Sreèko Kosovel

(1904-1926)



 
 
 
Sreèko Kosovelista
Kuvia Tomajsta

Runoja kokoelmasta INTEGRAALEJA (1967)
Katulyhty (Svetilka ob cesti)
Punainen raketti (Rdeèa raketa)
Sillit (Slaniki)
Musta mustepulloni (Moj èrni tintnik)
Kons. 5 (Kons. 5)
Kuningas Dadan nauru (Smeh kralja DADE)
Hullujenhuoneen yllä (Nad nori¹nico)
Keskustelu hämärässä (Pogovor v somraku)
Integraaleja (Integrali)
Vahvaa, huumaavaa (Moène opojne)
Ljubljana on unessa (Ljubljana spi)
Kahvila (Kavarna)


 


Sreèko Kosovel syntyi 18.3.1904 Se¾anassa Karstilla. Hänen isänsä Anton Kosovel oli kotoisin Vipavan Èernièestä, äiti Katarina Stres oli Tolminin seudulta. Sreèko oli viidestä lapsesta nuorin. Vuonna 1908 perhe muutti Tomajhin. Sreèko kävi kansakoulua, jossa hänen isänsä työskenteli opettajana.

Vuodesta 1922 Kosovel opiskeli Ljubljanan yliopistossa romaanisia ja slaavilaisia kieliä sekä kasvatustiedettä. Hän perusti jo keskikoululaisena kirjallisuuspiirejä ja pieniä kirjallisuuslehtiä ja toimi opiskeluaikana useiden lehtien avustajana. Vuonna 1925 Kosovel oli erityisen aktiivinen: hän perusti Ivan Cankar -kirjallisuuspiirin, joka järjesti kirjallisuusiltoja, ja toimitti ystäviensä kanssa Mladika-lehteä. 

Seuraavana talvena hän kuitenkin sairastuii ja kuoli Tomajssa 27. toukokuuta 1926 aivokalvontulehdukseen vain 22-vuotiaana.

Kosovel kirjoitti noin tuhat runoa, lyhyitä proosatekstejä, kirjallisuusarvosteluja. Elinaikana häneltä ilmestyi vain 40 runoa. Ensimmäinen painettu kokoelma ilmestyi vuosi hänen kuolemansa jälkeen ja käsitti 60 runoa. Runoja on toimittanut varsinkin Anton Ocvirk, joka aluksi luotti liikaa julkaistujen painettuun runojen asuun ja jätti pois parisataa "konstruktivistista" runoa. Myöhemmin hän itse palautti ne kokoelmiin. Varsin nopeasti Kosovelista tuli jo varhain arvostettu ja pidety runoilija, mutta vasta kokoelman Integrali '26 (Integraaleja '26) ilmestyminen 1967 teki hänestä Slovenian kirjallisuuden klassikon. Hänen kolmiosaisten koottujen teostensa viimeinen osa ilmestyi 1977.

Integraaleja jakaantuu neljään osaan ja koostuu "impressionistisen" ja "ekspressionistisen" kauden runoista. Ocvirk on jakanut runot neljään tyyppiin: 1) Euroopan vastakohtaisuudet, 2) Sloveenien asema Italian alaisuudessa. (Rapallon sopimus vuonna 1920 jätti satojatuhansia sloveeneja Italian alaisuuteen. Sloveenin kielen käyttö oli kiellettyä ja sloveeneja vainottiin. Sreèko Kosovelin isä menetti työnsä. Mussolinit fasistit tuhosivat sloveenien Kansantalon Triestessä vuonna 1920 (Boris Pahor on kirjoittanut paljon tästä tapahtumasta, jonka hän näki 7-vuotiaana poikana). 3) Uudet lyyriset runot. 4) Maailmankaikkeus, kaaos ja kuolema. 

Kosovel itse luonnehti runojaan konstruktivistisiksi. Konstruktivismi syntyi Venäjän taidepiireissä 1913 (Vladimir Tatlin) ja vaati taiteen, tieteen ja teknologian liittoa. Selvää yhteyttä Kosovelin ja konstruktivistien välillä ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan. Hän on voinut saada vaikutteita lähinnä taidemaalari Avgust Èernigojn (opiskeli Saksassa ja tunsi Bauhaus-liikkeen) ja Zenit-kirjallisuuslehden toimittajan Ljubomir Miciæin välityksellä. 

Kosovelin runoille on ominaista kahtalaisuus, ja ne liikkuvat avantgarden ja "perinteisen" runouden välimaastossa. Niissä on piirteitä ekspressionismista ja futurismista ja ne sisältävät dadaistisia ja surrealistisia aineksia. Kosovel uskoi, että vanha järjestys on kriisissä, Euroopan hullujenhuoneella ei ole kehitysmahdollisuuksia, ja vain vanhan Euroopan tuhoaminen ja uudenlainen humanismi voivat pelastaa sen. Futuristien (Marinetti) kehitysoptimismia hän ei jakanut, vaan hänen maailmankuvansa oli negatiivinen, kuolemakeskeinen.
 
 


Vanha kirkko Tomajssa
Kosovelin koti Tomajssa on osaksi museona ja osaksi hänen sukulaistensa käytössä.
Sukuhauta Tomajssa

Katulyhty (Svetilka ob cesti)


Mikä haluaisit olla, ihminen, jos sinun on
vaikea olla ihminen? Ole katulyhty,
joka loistaa hiljaa valoaan
ihmisen ylle.
Anna olla niin kuin on, sillä niin kuin on
hänellä on aina inhimilliset kasvot.
Ole hyvä hänelle, tälle ihmiselle,
ja yhtä puolueeton kuin lyhty
joka valaisee hiljaa humalaisen kasvot
ja kulkurin ja opiskelijan kasvot
yksinäisellä kadulla.

Ole lyhty, ellet
voi olla ihminen;
sillä on vaikea olla ihminen.
Ihmisellä on vain kaksi kättä,
vaikka auttava käsi pitäisi ojentaa miljoonalle.
Ole siis katulyhty,
joka loistaa tuhannen onnellisen kasvoille,
loistaa yksinäiselle ja eksyneelle.
Ole yksilamppuinen lyhty,
ihminen taikaneliössä
viittomassa vihreällä kädellä.
Ole lyhty, lyhty.
lyhty.


 


Punainen raketti (Rdeèa raketa)


    Olen punainen raketti, sytyn,
palan, sammun.
    Oi, minä olen kokonaan punaisissa!
    Oi, minun sydämeni on punainen!
    Oi, minun vereni on punaista!
    Juoksen uupumatta koko ajan, aivan kuin
minun olisi pakko toteuttaa itseäni.
    Mitä kovemmin juoksen, sitä kovemmin palan.
    Mitä kovemmin palan, sitä kovemmin kärsin,
    Mitä kovemmin kärsin, sitä nopeammin sammun.
    Voi minua, joka haluaisin elää ikuisesti. Ja
minä, punainen ihminen, kuljen vihreän niityn halki,
ylläni rautapilvet hiljaisuuden sinisellä järvellä, 
oi, minä vain kuljen ja kuljen,
punainen ihminen!
    Kaikkialla on hiljaista: niityllä, taivaalla, 
pilvissä, vain minä pakenen, palan
korventavalla tulellani pystymättä
koskaan tavoittamaan hiljaisuutta.


 
 

Sillit (Slaniki)


Sillitynnyri
tuli Ljubljanaan.
Silleiltä tivattiin
poliittista vakaumusta.
Ne kertoivat
olevansa Islannista.
Nykyajan runoilija
varoittaa tuhosta.
Sillit joutuivat olemaan
tynnyrissä koko viikon
ja rupesivat haisemaan.


 

Musta mustepulloni (Moj èrni tintnik)


Musta mustepulloni on kävelyllä
frakki yllä.
Kuin usvaa.
Koko maa kuuro, verhottu.
Surumielinen kissa makaa heinillä.
Vinguttaen kultaista viulua.

Da, da, da.

A A A

A A A


 

Kons. 5 (Kons. 5)


Lanta on kultaa
ja kulta on lantaa.
Kumpikin = 0
0 = oo
oo = 0
A B <
1, 2, 3.
Jolla ei ole sielua,
se ei tarvitse kultaa,
jolla on sielu,
se ei tarvitse lantaa.
I, A


 
 

Kuningas Dadan nauru (Smeh kralja DADE)


Direktiivi numero 35:

Odottamatta on ilmennyt,
että iltaruskon puna
on valtiolle uhka.
Sen tähden iltaruskon
näyttäytyessä
se aina kahlittakoon
mustaan mereen.
Hautojen kultamosaiikissa
hehkuva puna
kimaltaa.
Yksinäinen hevonen kulkee
pellolla.
Iltaruskon lumous!
Hevosta vaivaa apeus.


 
 

Hullujenhuoneen yllä (Nad nori¹nico)


Hullujenhuoneen yllä vaeltaa
kuuhullu kuu.
Valkeaa puutarhaa samoaa Varjo-ihminen
apea leuka väpättäen.
Kuin kaleidoskoopissa tanssivat
edessään vekselit, valuutat,
sateenkaaritulessa korventuen.
Entinen pankkiiri, paperiensa vanki,
nyt kuuhullun kuun kanssa
yhtä jalkaa vaeltaa
hourulan valkeiden muurien suojassa.

Tällaista on vapaus,
tuo pelottava vapaus,
kun ylität näkymättömät muurit,
joiden takana laajentunut 
inhimillinen tietoisuus leviää 
kauheaan äärettömyyteen.


 
 

Keskustelu hämärässä (Pogovor v somraku) 


Ikkunoissamme on ristikot.
Valkeat barrikadit.
Intiaanit eivät tiedä mitään painovoimasta.
Mutta dynamiitti räjähtää
myös Novaja Zemljassa.
Te herra, jolla on astrakaanihattu!
Vanhan ja uuden maailman välillä
ei ole mitään aritmeettista keskusta.
Ihminen voi olla vanha tai nuori.
Kultainen vene horisontissa.
Luonnonlait = etiikkaa???
Universumin voi ymmärtää
myös ilman fysiikkaa.
Hirtetyt killuvat
lennätintolpissa.
Sisäänpääsymaksu: yksi dinaari.
Sadekuuro.
Ihminen puhuu universumin kanssa.
Ikkunasta näkyy lato.


 
 

Integraaleja (Integrali)


Rotaatioilta.
Puut vihreän veden partaalla.
Mielen rotaatiota.
Mieleni on punainen

Rakastan murhetta.
Uurastan murheesta.
Tai vielä enemmän:
tajuntani pohjasta.

Tajuntani pohjasta,
kaikki on turhuutta.
Keinottelijat
cancania tanssivat.


 
 

Vahvaa, huumaavaa (Moène, opojne)


Vahvaa, huumaavaa kahvia, tarjoilija, 
täynnä katkeruutta ja täynnä huumaa, 
sieluni on murheissaan, tarjoilija, 
se uneksii rauhasta, vain rauhasta. 

Miksi tuot kahvia, tarjoilija, 
tuo myrkkyä, älä siinä tuijota, 
sielu on heikko päättääkseen päivänsä, 
ollapa turta, vailla tahtoa. 

Miksi tuot myrkkyä, tarjoilija, 
tahtoisin vaipua ikipimeään. 
---------------------------------
Nousin, heitin hänelle juomarahan, 
ja sain valkosilmät sädehtimään
 

Julkaistu Eero Balkin ja Tapani Kärkkäisen teoksessa Kadonnutta kahvilaa etsimässä (Otava 2000). 


 
 

Ljubljana on unessa (Ljubljana spi)


Punaisessa kaaoksessa lähestyy
uusi ihmisyys! Ljubljana on unessa.
Eurooppa kuolee punaisessa valossa.
Kaikki puhelinyhteydet ovat poikki.
Voi, tämähän on langaton!
Sokea hevonen.
[Silmäsi ovat kuin
italialaisista maalauksista.]
Valkoiset tornit
kohoavat ruskeista muureista.
Tulva.
Eurooppa astuu hautaan.
Me tulemme pyörremyrskynä.
Myrkkykaasut matkassa.
[Huulesi ovat kuin kaksi mansikkaa.]
Ljubljana on unessa.
Rahastaja nukkuu raitiovaunussa.
Kahvila Evropassa
kansa lukee Slovenski narodia.
Biljardipallojen kopina.
 

Kahvila Evropan ja samassa rakennuksessa olleen hotelli Evropan perusti 1867 Luka Tavèar. Gosposvetska cestan ja Slovenska cestan kulmauksessa sijaitseva kahvila toimii yhä. Slovenski narod (Slovenian kansa) oli 1920-luvulla ilmestynyt sanomalehti.


 
 

Kahvila (Kavarna)


Keltainen valo
valuu hämärän harmauteen.

Silmä
tuijottaa ylisuurten ikkunoiden läpi.
Siroihin huntuihin kietoutuneena
pöly tanssii huoneessa.

Väsyneet huulet kuiskaavat
taustalta, ¹akkipelin äärestä,
ja minä: miten kummassa
olen yhä elossa?



 Slovenian kirjallisuus: Kosovel  © 2000 Kari Klemelä