Svetlana Makaroviè
Slovenian
tunnetuimpiin ja käännetyimpiin kuuluva runoilija, rakastettu lastenkirjailija,
laulaja, säveltäjä, kuvittaja ja näyttelijä Svetlana Makaroviè,
varsinainen kulttuurin monitaituri, on syntynyt uudenvuodenpäivänä 1939
Slovenian toiseksi suurimmassa kaupungissa Mariborissa (joka kerran tunnettiin
nimellä Marburg). Hän on opiskellut Ljubljanan Teatteri- ja elokuva-akatemiassa.
Makarovièin kerronta on lähempänä
perinteistä kuin modernia, ja hän käyttää kirjoissaan mieluusti slovenialaisen
kansanperinteen aineksia. Silti monet hänen hahmoistaan elävät nykyaikaisessa
maailmassa, kuten metsässä asuvan Kuzma-peikon kumppanit Radiopeikko, Kampaamopeikko
ja Pankkipeikko.
Makaroviè on kirjoittanut yhteensä
yli sata lasten- ja nuortenkirjaa ja näytelmää, joista tässä vain muutama:
©krat
Kuzma dobi nagrado (Kuzma-peikko voittaa palkinnon, 1974); Pekarna
Mi¹ma¹ (Mi¹ma¹in leipomo,1974); Sovica Oka (Pöllö
Suurisilmä,1976); ®ivalska olimpiada (Eläinten olympialaiset,
1976); Potepuh in noèna luèka (Kulkuri ja yölamppu, 1977);
Coprnica
Zofka (1989), Medena pravljica (1995),
Saprami¹ka
(1976).
Osan lastenkirjoistaan Makaroviè
on kuvittanut itse, kuten Mi¹ma¹in leipomon jatko-osan, mutta monitaituruudestaan
huolimatta hänkään ei yllä vakituisten kuvittajiensa Toma¾
Lavrièin, Gorazd Vahenin ja Marjan Amaliettin upeiden töiden tasolle
(alla esimerkki kaikkien kolmen taiteilijan tekemistä kansikuvista sekä
Makarovièin CD:n Pelinov med & Pelin ¾ena kansi).
Runokokoelmia: Somrak
(1964), Kresna noè (1968); Volèje jagode (1972);
Pesmi
o Sloveniji: za tuje in domaèe goste (1985); Kaj lepega povej
(1993).
Svetlana Makaroviè on saanut
Pre¹erenin säätiön tunnustuspalkinnon 1976 ja Pre¹eren-palkinnon
2000. Palkintojuhlassa 7.2.2000 hän kuitenkin ilmoitti, ettei aio ottaa
sitä vastaan (ks. kulttuuriuutisia).
Makarovièin monipuolisuus on minulle itselleni
paljastunut vähitellen. Aluksi käänsin hänen tarinoitaan omille lapsilleni
iltalukemiseksi. Yksi ilmestyy ensi vuonna suomeksi ja kertoo leipurista,
jota hiiret auttavat tekemään maailman parhaita leivonnaisia. Toisen, Saprami¹kan,
sankari on hiiri, joka löytää 3 maukasta pähkinää, mutta katkaisee hampaansa
yrittäessään puraista yhtä. Tohtori-Tikka korjaa hampaan. Kolmas tarina
- Kuzma-peikko saa palkinnon - kertoo peikkojen "Kuukauden
kepponen" -kilpailusta. Yksi kuvaa kulkurin ja hänen ystävänsä yölampun
seikkailuja.
Seuraavaksi vastaani tuli
ljubljanalaisessa kirjakaupassa Svetlana Makarovièin kirjoittama lastenkirja,
jonka hän oli itse myös kuvittanut.
Sitten tutustuin Makarovièiin
runoilijana ja viimeksi laulajana, kun ostin CD:n, jossa hän esittää sovittamiaan
runoja. Eikä siinä kaikki: alkuaan Makaroviè on opiskellut Ljubljanan teatteri-
ja elokuva-akatemiassa ja esiintynyt näyttelijänä.
Kaiken kaikkiaan Svetlana
Makaroviè on julkaissut yli kaksikymmentä runokirjaa (lapsille tarkoitetut
mukaan lukien), viisi näytelmää, neljä proosateosta, lähes 50 lastenkirjaa,
toistakymmentä radiokuunnelmaa, kaksi CD-levyä ja osallistunut 40 antologiaan.
Hänelle on myönnetty useita palkintoja, mm. Pre¹eren-palkinto 1976.
Hellyttävien lastenkirjojen
tekijä on kuitenkin myös, ja ennen kaikkea, runoilija, jonka runojen johtava
teema on kuolema, ominaisväri musta ja keskeistä sisältöä sota, rutto,
pimeys ja kauhu. Hänen runojensa ihminen on yksin koko maailmassa.
Muuan yhtäläisyys saduilla
ja runoilla on: molemmissa seikkailee eläimiä: kissoja, susia, kettuja,
peuroja, kaloja ja lintuja, mutta - varsinkin runoissa - myös käärmeitä,
rottia, hämähäkkejä, jotkut suorastaan hirviömäisiä. Suurimman uhan muodostaa
kuitenkin petomainen ihmisluonne. Myös taikayrteillä on keskeinen rooli,
erityisesti koiruoholla eli malilla, jota tarkoittava sana "pélin" merkitsee
sloveenissa myös katkeruutta.
Muodoltaan Makarovièin runot
ovat balladeja tai kansanlauluja, ja niiden aiheet ovat usein peräisin
slovenialaisesta tai slaavilaisesta mytologiasta ja kansanperinteestä.
|