Janez Menart

(1929-2004)


 



 

Croquis


Kahvila. Pöytä: marmori jäänharmaa -
elämän yhtäläisyys kouraantuntuva.
Lasissa konjakki, melkein näkyy pohja,
katson viereen läikkynyttä laimiskaa.

Sormi sivellin, palettina laimiska;
piirrän verkkaan: puun, pikkuruisen talon,
talon luo penkin, taivaalle auringon,
ja kukan, joka kukkii toisen kupeessa.

Ja pienen polun, joka vie pois mökiltä,
kaunis nainen makaa kukkien lomassa...
Silloin viereen tulee aulis tarjoilija,
alkaa pyyhkiä, kerää kaiken pöydältä...

Katson, kuinka vakaana pysyy tarjotin,
kun hän heiluttaa sinne tänne rättiä,
ja murheissani huudan hänen peräänsä
"Hei, tarjoilija, saanko vielä konjakin!"
 

 


Sanje-kustantamon vuonna 1999 Menartin 70-vuotispäivän kunniaksi 
julkaisema CD-levy, jolla hän lukee runojaan ja balladejaan

Runo sisältyy kokoelmaan Èasopisni stihi. Croquis on käännetty lähes kahdellekymmenelle kielelle, ja siitä on tehty suosittu laulu. Runo on julkaistu myös suomeksi Eero Balkin ja Tapani Kärkkäisen toimittamassa teoksessa Kadonnutta kahvilaa etsimässä (Otava 2000).
 



Janez Menart kirjoitti runon 1950-luvulla kahvila Unionissa, Miklo¹ièeva ulica 1:ssä, melkein Ljubljanan keskustassa. Talo on rakennettu 1903 t¹ekkiläisen arkkitehdin Josip Vanca¹in piirustusten pohjalta vuoden 1895 suuressa maanjäristyksessa tuhoutuneelle tontille. Rakennuksessa oli vuosisadan alussa Ljubljanan suurin elokuvateatteri. Union on yhä yksi Ljubljanan suosituimmista kahviloista.
     Menart (s. 29.9.1929 Mariborissa, k. 22.1.2004 Ljubljanassa) kuului Slovenian vanhemman polven rakastetuimpiin runoilijoihin. Hän aloitti 1950-luvulla ja kirjoitti lyriikan lisäksi eeppistä runoutta (mm. kokoelman Srednjeve¹ke balade, Keskiaikaisia balladeja). Hän oli yksi neljästä runoilijasta, jotka julkaisivat 1953 klassikoksi muodostuneen runokokoelman Pesmi ¹tirih (muut olivat Kajetan Koviè, Tone Pavèek ja Ciril Zlobec). Keväällä 2003 Sloveniassa vietettiin näyttävästi kokoelman ilmestymisen 50-vuotispäivää. Janez Menart oli tällöin jo hyvin sairas, mutta jaksoi osallistua moniin haastatteluihin ja esiintymisiin.
     Lisäksi Menart käänsi sloveeniksi englantilaista ja ranskalaista runoutta, mm. Burnsia, Byronia, Coleridgea, Shakespearea, Villonia ja Prévertiä. Talvet hän asui kerrostalossa Ljubljanan keskustassa Ljubljanicajoen varrella, mutta kesät vietti Dolen kylässä Bela krajinassa lähellä Kroatian rajaa.
 
 
Janez Menart työhuoneessaan lokakuussa 2000. 
Kuvat: Kari Klemelä
Menartin arkistohuoneen ikkunasta avautuu upea näkymä Ljubljanicajoelle ja vanhalle sokeritehtaalle


 







 Slovenia-sivut: Menart  © 1999 Kari Klemelä