Josip Osti



     
     

    Josip Osti syntyi 1945 Sarajevossa, mutta muutti 80-luvun lopussa Ljubljanaan. Hän viihtyy myös Karstin seudulla Tomajssa, runoilija Sreèko Kosovelin syntymäkylässä. Josip Osti on julkaissut viitisentoista runokokoelmaa, joista viimeksi ilmestyneet - Kra¹ki narcis (1999, Veronika-palkinto) ja Veronikin prt (2002) - hän on kirjoittanut sloveeniksi.

    Suomeksi hänen runojaan on julkaistu Tuli & Savu -lehden 2/2002 verkkoversiossa.


     



     

 Tänäänkin vihollinen on kaikin tavoin hyökännyt kaikkiin kaupunginosiin 
  i danas je agresor napadao, svim sredstvima, sve dijelove grada

                                   kranaatit ja miinat ovat pudonneet vanhoihin ja uusiin kaupunginosiin
                                            pudonneet esikaupunkiin ja keskustaan
                                            pudonneet elävien ja kuolleiden päälle
                                            pudonneet vanhalle juutalaiselle hautausmaalle
                                            jolla lepää kirjailija isak samokovlija
                                            ne ovat pudonneet myös bjelaveen
                                            jota kohti hänen hautansa katsoo
                                            ja jossa kerran asuivat hänen kertomustensa sankarit - 
                                            köyhät juutalaiset
                                            joiden iloja ja suruja hän kuvasi

                                            kranaatit ja miinat ovat pudonneet sähkölaitokseen
                                            kaupungin vesilaitokseen...

                                            pudonneet kaupungin leipomoon
                                            jossa leipurit seisoivat liikkumatta
                                            voimattomina ilman vettä ja sähköä valkoisen jauhovuoren edessä
                                            joka alkoi yhä enemmän muistuttaa kuoleman valkoista tomua
                                            joka sataa lumena kinoksiksi kaupunkiin

                                            nokea
                                            ei lunta
                                            sataa nyt sarajevon kukkiville puille hedelmille

                                            jokainen katse
                                            ja jokainen suudelma
                                            mutta myös jokainen illallinen
                                            voi olla viimeinen

                                            sillä
                                            se mikä ennen saattoi osua sattumalta
                                            voi enää vain sattumalta mennä ohi
 
 

  on ihmeiden aika mutta sarajevon asukkaat eivät ihmettele enää mitään 
  vrijeme je èuda, a ¾itelji sarajeva vi¹e se nièemu ne èude

                                            sota ja nälkä avasivat myös mielisairaaloiden ovet
                                            ja avasivat eläintarhan häkit...

                                            ulkonaliikkumiskiellosta piittaamatta
                                            eläimet ja hullut
                                            kuljeksivat kaupungin kaduilla

                                            tiikerit irvistelivät
                                            leijonat karjuivat
                                            sudet ulvoivat...

                                            hullut vain nauroivat

                                            sarajevon asukkaat piiloutuivat muilta ja itseltään

                                            eläimet ja hullut
                                            säikähtäneempinä kuin ne joita olivat säikyttäneet
                                            palasivat lymypaikkoihinsa ristikoiden taakse

                                            odottivat turhaan ruokaa

                                            nekin jotka olivat niitä vielä vähän aikaa sitten ruokkineet
                                            kuolivat nälkään
                                            kuten ne
 
 

   sähköttömässä kaupungissa lyhty 
  svetiljka u gradu bez elektrike

                                            jälleen kerran
                                            joku mustiin pukeutunut nainen 
                                            samanlainen kuin hän jonka muistan
                                            tulee joka ilta 
                                            miehensä kuoleman jälkeen
                                            pankin kivirakennuksen eteen
                                            sarajevon keskustaan
                                            hyväilläkseen pitkään alastoman miehen
                                            jänteviä lihaksia
                                            rintaa ja lanteita
                                            pronssipatsaan
                                            joka kohotetuissa käsissään
                                            kuin alastoman naisen patsasta rinnallaan
                                            pitelee suurta lyhtyä
                                            ja kaupunki
                                            jossa ei ole enää aikoihin ollut sähköä
                                            iltahämärästä
                                            aamunsarastukseen
                                            uppoaa yhä syvempään ja tiheämpään hämärään
 
 

  sarajevon kahviloissa on yhä vähemmän asiakkaita ja seinillä yhä enemmän kuolinilmoituksia
 sve praznije su sarajevske kavane, zidovi sve puniji umrlica

                                            piittaamatta kaikesta siitä
                                            mitä kaupungissa ja sen liepeillä
                                            tapahtui
                                            neljä vanhaa ystävystä
                                            istuivat joka päivä
                                            kuten aina ennenkin
                                            samassa pöydässä
                                            saman kahvilan edessä

                                            istuivat vaiti
                                            puhumatta edes sodasta

                                            tarjoilija toi heille
                                            kuin jostain kauan sitten sovitusta merkistä
                                            neljä juomalasia kullekin omansa

                                            sitten
                                            samassa pöydässä saman kahvilan edessa
                                            istuivat kolme ystävystä

                                            istuivat vaiti

                                            tarjoilija toi heille neljä juomalasia kullekin omansa
                                            yksi täysi lasi jäi pöydälle
                                            tyhjän tuolin eteen

                                            sitten
                                            samassa pöydässä saman kahvilan edessä
                                            istuivat kaksi ystävystä

                                            istuivat vaiti

                                            tarjoilija toi heille neljä juomalasia kullekin omansa

                                            kaksi täyttä lasia jäi pöydälle
                                            tyhjien tuolien eteen

                                            sitten
                                            samassa pöydässä saman kahvilan edessä
                                            istui vain yksi ystävä

                                            istui vaiti

                                            tarjoilija toi hänelle neljä juomalasia kullekin omansa

                                            kolme täyttä lasia jäi pöydälle
                                            tyhjien tuolien eteen

                                            sitten

                                            samassa pöydässä saman kahvilan edessä
                                            ei istunut enää ketään

                                            tarjoilija
                                            toi joka päivä
                                            niin kuin aina ennenkin
                                            neljä juomalasia kullekin omansa

                                            neljä täyttä lasia jäi pöydälle
                                            tyhjien tuolien eteen

                                            ja sama jatkui
                                            päivästä toiseen
                                            kunnes
                                            neljän ystävyksen kuolinilmoitusten viereen
                                            viimein ilmestyi tarjoilijan kuolinilmoitus

                                            sitten
                                            alkoi tihuttaa sarajevon loputon sade
                                            viina laseissa pöydällä laimeni
                                            piirustusnastat alkoivat ruostua
                                            kuolinilmoituksissa, jotka lisääntyivät seinillä enemmän ja enemmän
 
 

  sarajevon kadut muuttuvat yksi toisensa jälkeen kodittomien kaduiksi
  sarajevske ulice, jedna za drugom, postaju ulice beskuænika

                                            kerran
                                            sarajevon kylähullujen
                                            joukossa oli "hullu rabbi"

                                            hän kantoi kaikkia tavaroitaan mukanaan
                                            kummassakin kädessä kahta nyyttiä

                                            hän nukkui puiston penkillä
                                            ja peseytyi kaupungin suihkulähteissä...

                                            nyt
                                            kun talot yksi toisensa jälkeen sortuvat
                                            kun sarajevon kadut
                                            yksi toisensa jälkeen 
                                            muuttuvat kodittomien kaduiksi
                                            yhä useampi muistaa hullua rabbia

                                            kaikki kantavat tavaroitaan mukanaan -
                                            kummassakin kädessä kahta nyyttiä

                                            vain
                                            jatkuvan ampumisen ja kranaattien lentelyn takia
                                            he eivät voi nukkua puiston penkillä
                                            eivätkä peseytyä kauan sitten kuivuneissa suihkulähteissä
 
 

   kuolleiden kanssa ei onneksi tarvitse jakaa viimeistä vesitilkkaa eikä viimeistä leivänmurusta 
  s mrtvima, sreæom, ne treba dijeliti posljednji gutljaj vode, posljednji zalogaj hrane

                                            korkealla kaupungin yllä
                                            liekkien ja savun keskellä
                                            kaartelee kirjekyyhky

                                            kuollut se, joka lähetti kirjeen matkaan
                                            kuollut se, jolle kirje oli osoitettu

                                            korkealla kaupungin yllä
                                            liekkien ja savun keskellä
                                            kaartelee kirjekyyhky

                                            kaartelee

                                            löytämättä laskeutumispaikkaa

                                            ilmassa kohtaa kerran kuoleman
 

   Kokoelmasta Sarajevon kuolleiden kirja (Sarajevska knjiga mrtvih), 1993


Sloveeninkielinen kirjallisuus: Josip Osti © 2002 Kari Klemelä