Primo¾ Repar

      Stanislava Chrobáková Repar

      
     
     

     
    Primo¾ Repar on syntynyt vuonna 1967 Ljubljanassa. Hän opiskeli filosofiaa ja historiaa Ljubljanan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Repar on kulttuurilehti Apokalipsan päätoimittaja ja Dru¹tvo Apokalipsa -kustantamon kustannuspäällikkö. Hän on runoilija, kääntäjä ja esseisti. Hän on ainoa sloveeni, joka on kääntänyt Sören Kierkegaardia sloveeniksi suoraan alkukielestä. Lisäksi hän tutkii mainitun filosofin teoksia. 
      
    Runokokoelmia: Kri¾ in kladivo (Risti ja vasara, 1992), Onkraj sveta je krhka pajèevina (Maailman ulkopuolella on hauras hämähäkinseitti, 1994), Molitvenik (Rukouskirja, 1995); Mors barbariorum (1996), Alkimija srènega utripa (Sydämensykkeen alkemiaa, 1998); Gozdovi, ikone (Metsiä, ikoneja, 2004), Po ¾erjavici (Hiilloksella, valitut runot, 2006). Kokoelma hänen valittuja runojaan on julkaistu slovakiksi nimellä Krehké pavuèiny (2003). 

    Esseekokoelma Spisi o apokalipsi (Kirjoituksia apokalypsistä, 2000) oli ehdolla Marjan Ro¾anc -esseekokoelmapalkinnon saajaksi. 
     

             

     Fundamentum agendi

     
    Surkimukset putosivat läpi sieluni... Missä sinä olet?
    Pilkan pohjalla, siellä missä minussa kuohuu,
    siellä missä muisti on sytytetty tuleen. Olen
    kylvökauden savu. Kertokaa minulle, kertokaa
    surkimukset, miksi kaipuu on
    unohdettu ja miksi kauhun ovet on suljettu?
    Kuka mahtoi levittää pölyä ja
    sammutti tuhkan, kuka tunkeutui ikiajoiksi
    yön läpi ja kätkeytyi taikajuomaan?
    Hän keitti lähteen ja lävisti itsensä
    alakuloisuuden varjolla.
     Hän verhoutui vilpittömyyteen, joka tekisi
    paljastuneen kasvottoman näyn murheelliseksi.
    Ja nyt olen siellä, missä jo kerran olin, ja
    syyllisyyteni poltinraudalla merkitsemiseen on horjunut.
    Silti he katselevat minua inhoten ja heidän
    houreensa häilyvät vastauksessa: jos
    kyynelet voisivat itkeä, obeliski hylättäisiin.
    Ja säälittävä on heidän kosketuksensa, joka huutaa
    unohduksessa ja inhoaa itseään mielettömyydessä...
    Missä sinä olet? Mitan häntäpäässä, joka on pelkkä kipeä kosketus.
     
             
             
    (Suomennos: Kari Klemelä ja Jouni Inkala)
             
      

    Stanislava Chrobáková Repar on 1960 Bratislavassa syntynyt slovakki-sloveenirunoilija, proosakirjailija, esseisti, kriitikko ja kääntäjä. Hän on suorittanut tutkinnon filosofiasta ja estetiikasta ja väitellyt tohtoriksi slovakialaisesta nykyrunoudesta. Hän työskenteli Slovakian kirjallisuusinstituutin tutkijana Bratislavassa ennen muuttoaan Ljubljanaan vuonna 2002.  

    Miehensä, runoilija-toimittaja Primo¾ Reparin kanssa hän perusti kansainvälisen Review within review -projektin, joka yhdisti kymmenen Keski- ja Kaakkois-Euroopan kulttuurilehteä. Tällä hetkellä hän toimittaa slovakialaista Romboid- ja slovenialaista Apokalipsa-kirjallisuuslehteä ja työskentelee Apokalipsan kustannusosastolla sekä itsenäisenä tutkijana. Reparilta on julkaistu runokirjat Zo spoloènej zimy (Jaetusta talvesta, 1994) ja Na hranici jazyka (Kielen rajalla, 1997) sekä proosakirjat Krutokradma (Julmaviekkaus, 1997) ja Anjelské utópie (Enkelimäiset utopiat, 2001), jonka sloveeninkielinen painos ilmestyi vuonna 2003. Hän on myös julkaissut esseekirjan slovakkirunoilija Míla Haugovásta vuonna 2002 sekä koonnut kaksikielisen antologian One Hundred Years of Slovak Literature / Sto let slova¹ke knji¾evnosti vuonna 2000. Tänä vuonna julkaistaan hänen uusi runoteoksensa Nahá v tàní (Alastomana orjantappurassa) sekä kirja, joka koostuu runouden kieltä käsittelevistä esseistä ja tutkielmista. 
     
     

            Tasapaino (Balans)

            (in memoriam) 
             

            ... ja tasapaino. Talojen kattojen yllä, 
            läpi tulivanteen, joka on kudottu  
            hellyydestä ja suunnan säilyttämisen 
            mielipuolisuudesta. 
            Enkelinruumis, aina kypsymätön, 
            ainiaaksi isänvihan salaman 
            polttama. 

            Isänvalta, joka merkitään ihoon 
            silkkisen surun 
            salamerkeillä, 
            kuuliaisuus, joka surmaa sille uskolliset - 
            eikä Jumalatarta näy missään. 

            Näin pysytään yhdessä, 
            aletaan vihata, näin rakastetaan 
            ja kuollaan kaksinaamaisuuden 
            päivinä, uskon giljotiinin alla. 

            Ja järkevä, hauras olemassaolomme 
            altistetaan villeille muistoille 
            kerta kaikkiaan; 
             lähestyn 
            myrkyllistä haavaasi, joka on diskurssin 
            löyhkän läpitunkema. 

            ei haikeus, sillä näin on maailmankaikkeuden 
            torni iskullaan merkinnyt sinut verellä, 
            kohottanut yöllä taivaankaaren alle 
            kuin sirpaleen ja 
            torjunut. 

                    "...ja lisäksi on vielä JUMALA;  

                          vaikka olen aina yhtä kaukana hänestä,  
                     minusta tuntuu, etten voi ryhtyä mihinkään  
                                  mikä ei kuulu minulle kokonaan..."  
             
            Autuas on sanojen syvällisyys, jotka eivät tunnusta 
            edes itseään. 

            Kuinka vaikeaa onkaan vanheta ilman sinun 
            vaikenemistasi, aurinkokelloja, kalvenneen 
            myllerrystä historian mustassa silmässä, 
            katsella maailmaa, 
            joka ei näe eikä tiedä tästä. 

            Olisin voinut rakentaa muurin lapsenomaisen 
            haavoittuvan pääsi ympärille, kasata 
            untuvia makuusijallesi, joka aukeaa 
            vain kahdelle. 

            Mutta myrkkysi ja jokin, nahkaansa 
            tauotta luova enkelin rakkaudenruletti 
            työnsivät käteni pois haavaltasi, 
            joka kutsuu yhtä aikaa. 

            Niin, ne olivat juuri hänen huomaamattomat 
            kasvonsa, liukastuminen tunteisiin, 
            jotka eivät katkaise kaulaa, 
            äänten pannaan julistaminen, kunnes ne 
            alkavat värähdellä ilmassa, sekä 
            mykkä, rankaiseva 
            pelon pelko, 

            yhä toistuva kuolema toistoon perustuvan 
            tarinan sijasta, kasvava nöyrä 
            epätoivo. 
             

            ...miten yritätkin kertoa minulle, et pysty... 
             
             
            (Suomennos: Kari Klemelä, Eero Balk ja Jouni Inkala)

     
     

Sloveeninkielinen kirjallisuus: Primo¾ & Stanislava Repar - 2006 - Kari Klemelä