Kulttuuriuutisia Sloveniasta

2003
Strugan kirjailijakokous Uusi
Strugan runoillat Ohridin rannalla Makedoniassa alkavat 28. elokuuta 42. kerran. Sloveniasta mukana on runoilija Maja Vidmar
     Tänä vuonna kultaisella seppeleellä palkitaan ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer. Makedonialaisille tarkoitetun Brat Miladinov -palkinnon saa runoilija, esseisti ja kääntäjä Eftim Kletnikov
     Festivaalin avaa Unescon pääsihteeri Koichiro Matsura, joka osallistuu 29.-30.8. Ohridissa "Sivilisaatioiden välinen vuoropuhelu" -foorumiin. Siinä on mukana myös Slovenian presidentti Janez Drnov¹ek.


Veronika 2003 Uusi
Veronika-palkinto on myönnetty kirjailija Milan Deklevalle edellisen vuoden parhaasta runokokoelmasta V ¾ivi zob. Hän saa 700000 tolaria ja Celjen kaupungin kunniamerkin. Deklevan ohella ehdokkaina olivat Boris A. Novak (®arenje), Iztok Osojnik (Nekoè je bila Amerika), Peter Semoliè (Meja) sekä Erika Vovk (Album).


Boris Pahor 90 vuotta Uusi
Triestessä asuva romaanikirjailija ja esseisti Boris Pahor täytti 26. elokuuta 90 vuotta. Hän alkoi jo ennen toista maailmansotaa julkaista kertomuksia Primorskan maanalaisessa lehdistössä sekä Ljubljanassa Mladika- ja Dejanje-aikakauslehdissä. Sodan jälkeen hän on työskennellyt vapaana kirjailijana ja useiden lehtien toimittajana.
     Teoksissaan Pahor käsittelee pääasiassa kahta aihetta: sloveenien asemaa Triesten alueella Italiassa sekä  toisen maailmansodan keskitysleirivankien kokemuksia. Hän itsekin oli 1944-45 vangittuna Natzweiler-Struthofin, Dachaun, Doran, Harzungenin ja Bergen-Belsenin leireillä. Pääteoksessaan Nekropola (1966), joka on tulossa myös suomeksi, Pahor kertoo kokemuksistaan näillä leireillä. 
     Pahor on ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.


Kirjallisuuden päivät Sloveniassa 22.-26. huhtikuuta 
Unesco julisti vuonna 1996 huhtikuun 23. päivän maailman kirjapäiväksi. Slovenia on maailman ainoa maa, jossa tapahtumaa vietetään yhden päivän sijasta viiden päivän mittaisena. Myös Italian, Unkarin ja Itävallan sloveenialueilla annetaan kirjalahjoja, esitellään uusia julkaisuja, järjestetään kirjallisuus- ja musiikki-iltoja, ostetaan kirjoja alennuksella tai vaihdetaan vanhoja kirjoja uusiin. 
     Paitsi tietenkin kirjailijoita lukijoilla on mahdollisuus tavata kääntäjiä, kustantajia ja kuvittajia. Lapsille on järjestetty retkiä kirjastoihin, kirjallisuusnäyttelyihin ja tapaamisia kirjailijoiden kanssa. Koululaiset esittävät slovenialaisten ja ulkomaisten klassikoiden näytelmiä (mm. Linhartia, Andersenia). 
     Kirjaviikko avattiin virallisesti tiistaina 22.4. Ljubljanan keskustassa Zvezda-puistossa. Kirjallisuuden arvostuksesta maassa kertoo jotakin tervehdysten esittäjien nimilista: mukana olivat presidentti Janez Drnov¹ek, kulttuuriministeri Andreja Rihter, Ljubljanan pormestari Danica Sim¹iè, kirjailijaliiton puheenjohtaja Tone Per¹ak, kirjapäivien valmistelukomitean puheenjohtaja Evald Flisar, kustantajien liiton edustaja Milan Matos ym. Runojaan lausui Andrej Medved ja musiikista huolehtivat Nike Vipotnik sekä Ljubljanan Moste-Polje musiikkikoulun kitaraorkesteri.
     Viikon aikana uusista romaaneistaan ja runokokoelmistaan kertovat Milan Dekleva, Iztok Osojnik, Veno Taufer ja Vinko Möderndorfer. Historioitsija Jo¾e Pirjevec esittelee Jugoslavian v. 1991–2001 sodista kertovan uuden teoksensa Jugoslovanske vojne 1991 – 2001 (Cankarjeva Zalo¾ba.) Viime vuonna Mississipin päästä päähän uinut Martin Strel puolestaan esittelee kirjaansa Martinov Mississipi
     Celjessä kustantajien, kirjakauppojen, Ljubljanan kinoteekin ja Celjen toimittajien joukkueet pelaavat jalkapalloa. Mariborissa juhlitaan 100-vuotiasta yliopistokirjastoa. Nova Ljubljanska Banka ja ©tudentska zalo¾ba -kustantamon Beletrina-sarja ovat lahjoittaneet 500 kirjaa kymmenelle slovenialaiselle lukiolle.

Evald Flisar Irakin sodasta 
Delo / KL 31.3.2003. Tietäjän oppipojan kirjoittaja Evald Flisar kirjoittaa Delo-lehden kirjallisuusliitteessä Knji¾evni Listissä Irakin sodasta. Suomennos on luettavissa täällä.
     Vilenicassa vuonna 2001 palkittu Jaan Kaplinski puolestaan sanoo mielipiteensä täällä otsikolla "Estonian against the war".

Slovenialainen Nobel-ehdokas
Slovenia-seuran jäsentiedote 1/2003. Kymmenen vuotta Vladimir Bartolin jälkeen - vuonna 1913 - syntynyt Boris Pahor elää yhä kotikaupungissaan Triestessä ja täyttää elokuussa 90. Vuosina 1944-45 hän joutui keskitysleirille, mutta selviytyi hengissä niin Dachausta, Bergen-Belsenistä kuin parista muustakin kuolemanleiristä.
     Näistä ajoista Pahor kertoo pääteoksessaan Nekropola, joka kuvaa kirjailijan 1966 Elsassiin Natzweiler-Struthofin leirille tekemää matkaa ja sen herättämiä muistikuvia. 
     Pahor nousi vuonna 2002 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaehdokkaaksi. Palkinto meni unkarilaiselle Imre Kertészille, jonka elämänvaiheet ja Auschwitz-romaani muistuttavat niin paljon Pahoria, että Sloveniassa jotkut ovat kysyneet, oliko Pahor hänen vastaehdokkaansa. Niin tai näin, Boris Pahor on arvostettu kirjailija Keski-Euroopassa. Kun Nekropolis 2001 ilmestyi saksaksi, itävaltalainen kirjailija Karl-Markus Gauss totesi Der Standard -lehdessä: "Tässä on kirja, joka meiltä on puuttunut. Miksi saimme Boris Pahorin Nekropoliksen vasta nyt?" Vuonna 2002 lounaissaksalainen SWR-Bestenliste valitsi teoksen kuukauden kirjaksi.
     Vasemmanpuoleisessa kuvassa Boris Pahor, Slovenian entinen kulttuuriministeri, kirjailija Rudi ©eligo ja runoilija Ale¹ Debeljak Vilenican kirjailijakokouksessa syksyllä 1999.

Kirjailija Vladimir Bartolin syntymästä sata vuotta 
Teletekst, RTV SLO 1, Delo 23.-24.2.2003. Jos kysyy sloveeneilta itseltään tai heidän kirjallisuuttaan tuntevilta ulkomaalaisilta, kuka on kansainvälisesti tunnetuin slovenialainen kirjailija, vastaus on yksimielinen: Vladimir Bartol. Viimeistään 1980-luvulla, jolloin Bartolin pääteos Alamut julkaistiin Sloveniassa uudelleen ja käännöksinä Espanjassa ja Ranskassa, hänen maineensa alkoi kasvaa, mutta syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen Bartolista tuli odottamatta kuuluisuus muuallakin maailmassa, kun keksittiin että kirjailija osasi jo vuonna 1938 "ennakoida" Osama bin Ladenia ja Al Qaidaa. llmestyessään Alamut  ei herättänyt paljon huomiota, vaikka Bartol itse ennusti sen tekevän hänet jonakin päivänä kuolemattomaksi. Ennustus näyttää toteutuneen nyt 2000-luvulla.
     Vladimir Bartol syntyi 24. helmikuuta 1903 Sveti Ivanissa Triestessä ja kuoli 1967 Ljubljanassa. Hänen isänsä oli postivirkailija ja äitinsä paitsi opettaja myös kirjailija ja ensimmäisen sloveeninkielisen naistenlehden Slovenkan toimittaja. Bartolin perhe muutti myöhemmin Ljubljanaan, jossa Vladimir opiskeli biologiaa ja filosofiaa. Opiskeluaikanaan hän tutustui nuoreen filosofiin ja alpinistiin Klement Jugiin, joka oli kiinnostunut Nietzschen ajatuksista ja jolla oli suuri vaikutus Bartoliin. Jug kuoli tapaturmaisesti Triglav-vuorella 1924.
     Jugilta Bartol oppi tahdonvoimaa ja kompromissien kaihtamista. Näitä ihanteita Bartol alkoi sittemmin vaatia sloveeneilta kansakuntana, koska uskoi näiden olevan liian heikkoja ja tahdottomia suurempien puristuksessa. 
    Alamut sijoittuu 1000-luvun lopun Persiaan ja kertoo Hasan-i Sabbahista (arab. Hasan as-Sabbah); tämän esikuva oli todella elänyt historiallinen henkilö. Hasan-i Sabbah kouluttaa Alamutin linnoituksessa ismailisteista eli assassiineista uskonsotureita, jotka ovat valmiita ryhtymään marttyyreiksi pyhässä sodassa turkkilaisia vastaan, koska nämä  yrittävät pakottaa persialaisille sunnilaista uskontoaan. Hasan kouluttaa oppilaistaan fanaatikkoja huumaamalla heidät hasiksella ja avaamalla heille ovet keinotekoiseen paratiisiinsa, johon hän on hankkinut kauniita, rakkauden salat tuntevia neitoja, minkä jälkeen miehet ovat valmiita pelottomiin itsemurhaiskuihin.
    Ilmestymisaikana Bartolin Hasan-i Sabbahia tietenkin verrattiin ajan säälimättömiin diktaattoreihin, kuten Hitleriin, Mussoliniin ja Staliniin, ja teos ymmärrettiin varoitukseksi. Nyt kun Alamutille on löytynyt uusia, nykyaikaisia yhtymäkohtia, on alettu huomata myös teoksen sanoman ajattomuus ja yleispätevyys.
     Kun ensimmäiset käännökset kirjasta julkaistiin Ranskassa ja Espanjassa 1988-89, ne saavuttivat heti valtavan suosion. Tähän mennessä Alamut on käännetty 15 kielelle ja sitä on myyty ehkä satojatuhansia kappaleita. Kun Le Monde julkaisi siitä yhden luvun loppuvuodesta 2001, kirjan myyntiluvut liikkuivat Ranskassa jo 50000 kappaleen tienoilla. Vaikka teos on yhdistetty ajankohtaiseen aiheeseen eli terrorismiin toinen syy suosiolle on romaanin kiistattomissa kirjallisissa ansioissa - se on myös jännittävä ja viihdyttävä romaani.
     Alamut on monitasoinen teos, sillä sen voi lukea historiallisena, filosofisena ja poliittisena romaanina, seikkailukirjana ja viimeaikaisten maailmantapahtumien vuoksi myös metaforana.
      Sloveniassakin Alamut on ollut kuukaudesta toiseen myyntitilastojen kärjessä. Romaanin uusintapainoksista vastaava Sanje-kustantamo on julkaissut myös Bartolin kertomuskokoelman Al Araf uusintapainoksen ensi kerran sitten vuoden 1935. Kirja (jonka nimi Koraanissa tarkoittaa paratiisin ja helvetin välimaastossa sijaitsevaa paikkaa) sisältää 27 urbaaniin maailmaan sijoitettua, usein psykoanalyyttisesti kerrottua tarinaa. Sanje aikoo seuraavaksi julkaista Bartolin humoristisen kertomuskokoelman Mangialupi ja muut.

Hugo Wolfin kuolemasta sata vuotta - sloveenit muistivat omaa säveltäjäänsä
Teletekst 22.2.2003, Osmi dan 6.3.2003. Säveltäjä Hugo Wolf syntyi 13.3.1860 Windischgrätzissä, joka sijaitsee nykyisen Slovenian valtion alueella ja on nyt nimeltään Slovenj Gradec. Kaupungissa on Wolfin kotimuseo. Säveltäjä kuoli Wienissä 22.2.1903.
     Koro¹kan (Kärntenin) maakuntamuseossa Slovenj Gradecissa avattiin 22.2. Wolfin elämää kuvaava näyttely. Samana iltana esiintynyt Slovenian radion ja television kuoro esitti hänen laulujaan. Seuraavan konsertti pidetään Wolfin syntymäkodissa 13.3., jolloin tenori Manuel Cid laulaa säveltäjän yksinlauluja Breda Zakotnikin säestämänä. Molemmat ovat Salzburger Mozarteumin taiteilijoita.
     2.-8. marraskuuta Slovenj Gradecissa pidetään kansainvälinen Hugo Wolf -yksinlaulukurssi ja 6.-7. marraskuuta kansainvälinen Wolf-symposiumi.
     Nimi Wolf oli alkuaan Vovk, joka tarkoittaa sloveenissa kuten saksassakin sutta. Viimeinen sloveeninkielistä nimeä käyttänyt Hugo Wolfin esi-isä oli Celjen lähellä elänyt Jozef Vovk, jonka 1735 syntyneen pojan Maximilianin sukunimen pappi merkitsi syntyneiden luetteloon saksalaisittain muodossa Wolf. Hugo oli Maximilianin pojanpojanpojanpoika. Hugo Wolfin sloveeniesi-isät olivat monessa sukupolvessa nahkureita ja parkitsijoita. Hänen aikanaan slovenialainen sukutausta oli kokonaan unohtunut, ja itse he arvelivat suvun olevan lähtöisin Baijerista.


 
Kaikki taiteet jälleen esillä 
10.2.2003 Delo. Slovenian kulttuuriviikolla, helmikuun ensimmäisellä viikolla, juhlivat muutkin kuin Pre¹eren-palkitut - näyttelijä Polde Bibiè esimerkiksi täytti 70 vuotta. Tiistaina 4.2. hän esiintyi SNG-Dramassa kenraalina Janusz G³owackin näytelmässä Neljäs sisar (sl. Èetrta sestra). Esityksen jälkeen häntä kävi näyttämöllä onnittelemassa kulttuuriministerin ja kollegojen lisäksi mm. näyttelijätär Milena Zupanèiè, jonka parina Bibiè esiintyi 30 vuotta sitten Ivan Tavèarin romaaniin perustuvassa elokuvassa Cvetje v jeseni (Syyskukkia). Lemmenpari halasi pitkään mustavalkoisen elokuvan kuvien kulkiessa taustalla ja yleisön taputtaessa.
     Räävitöntä T¹ehov- ja Venäjä-parodiaa katsomaan oli tullut paitsi alkuvuodesta eläkkeelle jäänyt presidentti Milan Kuèan myös näyttelijä Zlatko ©ugman, joka itse juhli perjantaina näihin aikoihin satavuotisjuhliinsa valmistuvan, rakennusaikanaan Kaakkois-Euroopan nykyaikaisimpiin kuuluneen Union-hotellin uudistetussa salissa ja otti vastaan Pre¹eren-palkinnon elämäntyöstään. Juhla pidettiin Unionissa nyt ensi kerran, sillä tähän saakka se on ollut Cankar-talossa. Paikasta oli järjestetty normaali tarjouskilpa, mutta Cankar-talon johtajan kerrottiin todenneen, että sen tilat tarvittiin Gounod'n Faustin harjoituksia ja esityksiä varten. Unionin jugend-sali on kaunis mutta pitkä ja kapea, eikä takariveiltä nähnyt eikä kuullut kunnolla. Kutsuvieraitakin oli entistä vähemmän: viidensadan aiemmin palkitun lisäksi vain kolmesataa muuta. Järjestäjät olivat saaneet kiukkuisia soittoja varsinkin poliitikoilta, jotka ilmeisesti olivat omasta mielestään kuuluneet vieraslistalle itseoikeutettuina. Tilaisuuskin oli lyhennetty versio entisestä: puolituntisen palkintojenjaon jälkeen oli tarjolla toinen puoli tuntia tanssia, runoja ja musiikkia.
     Vaikka uuusimuotoista juhlaa arvosteltiin, palkinnonsaajista slovenialaisyleisö oli täysin yksimielinen: jokainen oli omansa ansainnut. ©ugmanin lisäksi elämäntyöstä palkittiin arkkitehti Vojteh Ravnikar. Pre¹eren-säätiön palkinnon saivat elokuvaohjaaja Jan Cvitkoviè, teatteriohjaaja Mateja Kole¾nik, runoilija, kustantaja ja taidekriitikko Andrej Medved, kuvanveistäjä Alen O¾bolt, puhallinkvintetti Slowind sekä säveltäjä Larissa Vrhunc. Mitään skandaaleja ei tällä kertaa sattunut, joskin Jan Cvitkoviè oli ilmoittanut kyllä ottavansa palkinnon vastaan mutta ei tullut sitä itse noutamaan - ehkä pienenä protestina sille, että ulkomaita myöten palkittu slovenialainen elokuva oli saanut odottaa näin kauan kotimaista palkintoa.
     Kiitospuheissaan Bibiè ja ©ugman (joka osoitti sanansa suoraan tohtori Pre¹eren-vainajalle) esiintyivät tavallisina "komeljanttareina", mutta tiedotusvälineissä ja yleisökommenteissa kummankin todettiin pystyvän tekemään näyttämöllä narristakin kuninkaan.
     Runoilija Toma¾ ©alamun riensi pois Unionin cocktailtilaisuudesta ennen muita nähdäkseen samana iltana television Polnoèni klub -ohjelman, jossa ruodittiin parin vuoden takaista kommellusta. Silloin nimittäin kirjailija Svetlana Makaroviè oli kieltäytynyt hänelle myönnetystä palkinnosta. Sandi Èolnikin haastateltavana ohjelmassa oli Makarovièin ja ©alamunin lisäksi myös Dane Zajc, runoilija jolle moni sloveeni antaisi Nobel-palkinnon. Miehet suhtautuivat naispuolista kollegaansa paljon myönteisemmin slovenialaiseen kulttuuri-ilmastoon ja kulttuuripolitiikkaan. 
    Isojen juhlien ja tilaisuuksien lisäksi pieniä järjestettiin eri puolilla Sloveniaa. Ljubljanassa oli lisäksi kymmenennen kerran Trnovske terceti, Trnovon tertsetit, tutussa paikassa Pre¹eren-kulttuuritalossa eteläisessä Trnovon kaupunginosassa. Tässä savuisessa ja oluentuoksuisessa "rahvaan" tilaisuudessa esiintyi slovenialaisten lisäksi belgialaisia, kanadalaisia, bosnialaisia ja makedonialaisia runoilijoita. Makedoniaa edusti nykyään Ljubljanassa asuva Lidija Dimkovska.


Uutisia Sloveniasta © 2003 Kari Klemelä