JOKIN MEISSÄ KIINNOSTAA
     

 
 
    Sloveenin kielen parissa puuhailevia ulkomaalaisia
    Pohdin, onkohan ensimmäinen keskustelukumppanini, suomalainen kääntäjä Kari Klemelä pettynyt matkustettuaan parituhatta kilometriä ja jouduttuaan tänne jatkuvan harmauden, kylmyyden, sadekuurojen ja matalapaineen keskelle - säähän, jollaista ei pitäisi kesäisin näillä leveysasteilla lainkaan esiintyä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että säässä ei ole mitään moittimista. Myöhemmin muutkin keskustelukumppanini, Ljubljanan yliopiston filosofisen tiedekunnan järjestämän, juuri päättyneen sloveenin kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin seminaarin osanottajat, kehuvat Slovenian säätä. Eivätkä ainoastaan säätä, josta aloittamalla on aina helppo murtaa jää, vaan myös kieltämme, avoimuuttamme, avuliaisuuttamme ja hyvää kirjallisuuttamme, jota meillä nykyään tuotetaan. Onko kysymys vain ulkomaalaisten puolueellisuudesta vai onko meillä sloveeneilla todella syytä olla ylpeitä?

    Kari Klemelä asuu Suomessa, Turun seudulla. Hän on ammattikääntäjä, joka on viime aikoina suomentanut myös sloveenista. Ja jos pitää paikkansa, että viimeinen laaja sloveenista suomennettu kaunokirjallinen teksti oli  Cankarin Martin Katshur[1] (sen lisäksi on käännetty myös Ela Perocin Leenan lentävä sateenvarjo[2]), häntä odottaa todella mittaamaton sarka Slovenian kirjallisuuden alalla.

    Ennen sloveenia hän on kääntänyt paljon venäjästä ja englannista mutta myös saksasta ja ruotsista. Pääasiassa kuitenkin venäjästä: Stalinin elämäkerran, Andrei Tarkovskin päiväkirjan, Suomen talvisotaa koskevan arkistodokumentin ja Venäjän viimeisestä tsaarista Nikolai II:sta kertovan teoksen. Hänen työnsä on ollut rankkaa: katkeruuden täyttämiä tekstejä, murhia, sotaa, väkivaltaa. "Juuri nyt olen kurkkuani myöten täynnä kaikkia raakuuksia. Haluaisin kääntää vaihteeksi jotain miellyttävää, kaunokirjallisuutta, ja mieluummin jonkin sellaisen kansan kirjallisuutta, joka on mahdollisimman kaukana Venäjästä. Slovenia on tarpeeksi kaukana", Klemelä toteaa virne suupielessään.

    Näyttää siltä, että Cankar ja Peroci saavat hänen ponnistelujensa ansiosta seuraa Suomessa. Käydessään viime vuonna Sloveniassa (Klemelä on käynyt maassamme useita kertoja) hän tietenkin kierteli myös kirjakaupoissa ja valitsi aivan sattumanvaraisesti niiden hyllyiltä muutaman kaunokirjallisen teoksen. Suomeen matkasi hänen mukanaan myös Maja Novakin Izza kongresa ali umor v teritorialnih vodah.[3] Huolimatta puutteellisesta sloveenintaidostaan hän alkoi suomentaa teosta ja innostui siitä kovasti. Klemelä kehuu kirjaa nokkelasti kirjoitetuksi dekkariksi ja kirjallisuuslajinsa mainioksi parodiaksi. Käännettyään kolmanneksen hän lähetti tekstin suurimmille suomalaiskustantajille. Vastoin kaikkia hänen odotuksiaan osoittautui, että kirjan julkaisumahdollisuudet olivat hyvät. "Suuret kustantamot eivät tavallisesti ole kiinnostuneita pienten kansojen kirjallisuuksista, varsinkaan itäeurooppalaisten. Enimmäkseen ne julkaisevat angloamerikkalaisia kirjailijoita", Klemelä toteaa.

    Totuuden nimissä mainittakoon, että Izza kongresa ei ole ensimmäinen slovenialainen teksti Martin Katshurin ja Leenan lentävän sateenvarjon jälkeen, sillä Klemelä on kääntänyt myös joukon lyhyempiä tekstejä (Milan Pugeljin novelleja sekä Ale¹ Debeljakin esseen, joka ilmestynee jossakin kirjallisuuslehdessä[4], ja myös Bogdan Novakin satujen julkaisumahdollisuudet vaikuttavat hyviltä). Klemelän ansiosta ehkä pääsemme mukaan myös kahvila-aiheiseen kirjallisuusantologiaan[5], jota valmistelee eräs hänen kollegansa, hänkin slaavilaisten kielten kääntäjä. Kirjaan on tarkoitus koota kahvila-aiheisia otteita itä- ja keskieurooppalaisesta kirjallisuudesta. "Kysyin häneltä, kiinnostiko häntä myös slovenialainen kirjallisuus. Kyllä kiinnosti. Niinpä aloin etsiä. Päädyin erääseen Janez Menartin runoon, mutta ehkä ehdotan hänelle myös jotakin Drago Janèarilta."

    Kari Klemelä on varmasti suurin entusiasti tänä vuonna tapaamieni seminaarilaisten joukossa. Sloveenia hän alkoi opiskella omin päin ja pääasiassa ryhtymällä kääntämään sitä suoraan, koska muuta mahdollisuutta Suomessa ei ole. "Yliopistoissa on jonkun verran slavisteja, mutta olisi parempi puhua rusisteista, sillä venäjä on tärkein kieli, jota niissä opetetaan ja opiskellaan. Eräitä muitakin slaavilaisia kieliä on mahdollista opiskella, ei kuitenkaan sloveenia."

    Myös Slovenian ja Suomen keskinäisessä tuntemuksessa on paljon parantamisen varaa. "Suomessa Slovenia kuvitellaan yleensä köyhäksi itäeurooppalaiseksi valtioksi, jossa riehuu sota. Kaiken kukkuraksi se sekoitetaan Slovakiaan. Luojan kiitos, Slavoniasta[6] ei koskaan tullut itsenäistä valtiota, silloin sekasotku olisi ollut täydellinen", Klemelä luonnehtii hiukan ironisesti maanmiehiään. Lohdutan häntä sanomalla, että tuskinpa suurin osa slovenialaisistakaan tietää Suomesta muuta, kuin että se on jossakin kaukana pohjoisessa sijaitseva, ikuisen jään ja lumen kahlehtima maa. Samalla kuitenkin keskinäisten suhteittemme neitseellisyys tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia kaikenlaisille pioneereille, liikemiehille, kääntäjille, taiteilijoille ja monille muille ennakkoluulottomille tuntemattoman tutkimisesta kiinnostuneille.

    Ennen muuta kuitenkin kääntäjille. Kuten edellä todettiin, sloveenista ei ole käännetty suomeksi juuri mitään, ei edes Pre¹ereniä.[7] "Sloveenit ovat saaneet tässä suhteessa pajon enemmän aikaan. Teillä on julkaistu paljon suomalaista kaunokirjallisuutta, mm. Nobel-kirjailija Sillanpäätä ja suomenruotsalaista Sally Salmista, ja Jelka Ovaska Novak on sloveenintanut kymmenkunta kirjaa, niiden joukossa myös kansalliseepoksemme Kalevalan. Mielestäni nyt olisi meidän suomalaisten vuoro. Tarvitsisimme välttämättä myös sloveenin kielen sanakirjan, koska sellaista ei vielä ole."

    "Sloveenit ovat hyvin avoimia luonteeltaan, teihin on helppo tutustua. Ja aina valmiita auttamaan. Suomessa täytyy tuntea ihminen hyvin, ennen kuin hän alkaa avautua. Voi tietysti olla, että tunne sloveenien avoimuudesta on pettävä", Klemelä toteaa, "sillä ulkomaalaisiin on aina jotenkin helpompi tutustua kuin omiin maanmiehiin. Silti täällä teillä on hyvin viihtyisää ja mukavaa." Pelkkiä kauniita sanoja. Sitten Klemelällä onkin jo kiire jatkaa matkaa, sillä hän on sopinut tapaavansa Maja Novakin kolmen aikaan pääpostin luona.
     
    Valentina Plahuta
    Delo, Sobotna priloga, 18.7.1998

       


    1. Ivan Cankar: Martin Katshur. Idealistin elämäkerta ("slovenilainen alkuteos": Martin Kat¹ur.  ®ivljenjepis idealista). Suomentanut Maila Talvio (Maila Talvio on stilisoinut teoksen puolisonsa Jooseppi Julius Mikkolan raakakäännöksen pohjalta). WSOY 1907.
    2. Ela Peroci: Leenan lentävä sateenvarjo (sloveeninkielinen alkuteos: Moj de¾nik je lahko balon). Saksankielisesta käännöksestä Mein Schirm kann fliegen suomentanut Pirkko Talvio. Otava 1967. - Ela Perocilta on ilmestynyt myös Palikkatalo ("jugoslavialainen" alkuteos: Hi¹ica iz kock), jonka on saksankielisestä laitoksesta Das haus aus Klötzchen suomentanut Jukka Kemppinen. Otava 1967.
    3. Ilmestynyt Sloveniassa 1993, Suomessa 1999 nimellä Murha aluevesillä (WSOY, SaPo 418).
    4. Ilmestynyt Parnassossa 4/1998 nimellä Epäjumalien tuho - muistoja kadotetusta Jugoslaviasta.
    5. Eero Balkin ja Tapani Kärkkäisen toimittama teos ilmestyi vuonna 2000 Otavan kustantamana. Slovenialaisesta kirjallisuudesta mukana on tekstejä Kajetan Kovièilta, Sreèko Kosovelilta, Janez Menartilta sekä Milan Pugeljilta.
    6. Slavonia on Kroatian itäosassa sijaitseva, olemukseltaan vahvasti keskieurooppalainen maakunta, jonka Turkki luovutti Itävallalle vuonna 1699. Slavoniassa sijaitsevat serbien Kroatian sodassa pahoin tuhoamat Osijek (maakunnan pääkaupunki) ja Vukovar.
    7. France Pre¹eren (1800-1849) on Slovenian kansallisrunoilija. Slovenian kansallislaulu on sävelletty hänen runoonsa Zdravljica (1844).