Perivenäläistä


 

Kirjailija Edvard Radzinskin luonnehdintoja venäläisten kansanluonteesta ja heidän "ikuisista ominaisuuksistaan"

Suomennetut lähteet:
R    = Rasputin
S    = Stalin
V    = Viimeinen tsaari
 

Venäläisten perusolemuksesta

Valkoisten tuhoksi [kansalaissodassa] koitui lisäksi venäläisten iänikuinen vitsaus - varastelu. Kun venäläistä kirjailijaa ja historioitsijaa Nikolai Karamzinia oli 1800-luvun alussa pyydetty lyhyesti luonnehtimaan Venäjää ja venäläisiä, hän oli vastannut: "He varastavat." (S)

Venäjän tasankojen yli puhaltaa jatkuvasti tuuli, joka on lähtöisin Uralin takaa. Samalla tavalla myös venäläisen sielussa reuhtoo ja raivoaa ikuisesti jokin hillitön, vaarallinen voima. Koko ympäristö joutuu kärsimään, jos tämä voima etsii ulospääsytietä. (R)

Alix määrää, että hänen [Rasputinin] käyntejään ei saa merkitä kamarifuriirin vieraskirjaan, hovielämän päiväkirjaan. Venäläisiin jo aikojen alussa iskostuneen leväperäisyyden takia vieraskirjaan on kuitenkin putkahtanut muutama merkintä: "17. lokakuuta 1914 kello 8.30 hänen majesteettinsa otti vastaan Rasputinin..." (R)

Venäläisen kansallishengen symboli oli yhä Moskova, Moskovan ruhtinaskunnan ja ensimmäisten Romanovien muinainen pääkaupunki. Satojen kirkkojen ja venäläistä sielua sykähdyttävien mielettömän sotkuisten katuverkostojen kaupunki. ... Pääkaupunki Pietari, ranskalaisten ja italialaisten arkkitehtien ohjauksessa suomalaiselle suolle rakennettu kangastuksenomainen kaupunki, oli tyystin vieras venäläiselle sielulle vihattavine säännönmukaisuuksineen ja viivasuorine prospekteineen... (R)
 
 

Venäläisestä älystä

Tämä nainen [Lohtina], jossa yhdistyivät perivenäläiseen tapaan terävä äly ja absoluuttinen typeryys, sai päähänsä ryhtyä merkitsemään muistiin Rasputinin ajatuksia julkaistakseen ne myöhemmin. (R)

Synodin johdossa oli keisarin suosikki yliprokuraattori Konstantin Pobedonostsev. Hän oli yksi Venäjän älykkäimmistä miehistä. Valitettavasti hän oli ohjastanut kaiken älynsä, niin kuin Venäjällä usein on asian laita, tukahduttamiseen. (R)
 
 

Venäläisten suhteesta muihin kansoihin

Heti kun sodassa oli alettu kokea tappioita, kaikille epäonnistumisille löydettiin perivenäläinen selitys. Tappioihin eivät olleet suinkaan syyllisiä taitamattomat kenraalit tai ase- ja varustetoimituksista miljoonia omaan taskuunsa kahmineet yrittäjät, vaan vakoojat. (R)
 

Venäläisten suhteesta muihin venäläisiin

Laupeudessaan Stalin käsitti ihmisten olevan onnettomia, koska he eivät ymmärtäneet kärsimystensä syytä. Siksi hän valitsi etukäteen syntipukit valtakunnan tuleviin onnettomuuksiin. Syyllisiä olivat "viholliset". Samalla tavalla venäläiset ovat kautta aikojen selittäneet kaikki kansalliset onnettomuutensa. (S)

Edellisten syiden lisäksi tuli vielä yksi hyvin tyypillinen venäläinen vitsaus: ihmisten keskinäinen vihamielisyys. Kenraali Wrangel ei pitänyt lainkaan kenraali Denikinistä ja päinvastoin, ja samalla tavalla Koltšakin ja Judenitšin armeijoissa kenraalit kuluttivat energiaansa keskinäiseen vihanpitoon. (S)

Näin oli jälleen onnistuttu luomaan uusi myytti ikiaikaisia venäläisiä aatteita, oikeauskoisuutta ja itsevaltiutta, suojelleista tsaarista ja talonpoika Rasputinista, jotka olivat saaneet surmansa Venäjän kampeamisesta länsimaiden syliin haaveilleiden vapaamuurarien kädestä. (R)
 
 

Venäläisten suhteesta vastoinkäymisiin

Venäläisten intohimo on etsiä salaliittoja, camarilloja, vapaamuurareita ja kaikkea mahdollista sieltäkin, missä ei ole kysymys mistään muusta kuin hutiloinnista. (V)

Sotarintamalla [1915] koetut tappiot pakottivat ylipäällikön jatkamaan entistä aktiivisemmin Venäjän hallitsijoiden lempipuuhaa - syyllisten etsimistä epäonneen. Paras syntipukkiehdokas oli sotaministeri Suhomlinov. (R)
 
 

Venäläisten suhteesta menneisyyteen ja historiaan

Historian pyörä oli pyörähtänyt ympäri: eilen he olivat teljenneet vankilaan näitä pomminheittäjiä, ja tänään samat pomminheittäjät telkesivät heidät itsensä vankilaan. (V)

Hän [Lenin] oli jo kauan sitten ymmärtänyt, mitä tämä maa kaipasi. Maa, joka yhtä hyvin Romanovien kuin vallankumouksen aikana, yhtä hyvin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa odottaisi ikuisesti Jumalaa ja Tsaaria. (S)

Venäläiset ovat tällä vuosisadalla keksineet uskomattoman määrän myyttejä demoneista ja pyhimyksistä: verisestä Nikolai II:sta on tehty Pyhä Nikolai, Isä ja Opettaja Stalin on muuttunut veriseksi hirviöksi, Lenin-Pyhimyksestä on tullut Verinen Lenin. Pyhästä paholaisesta [Rasputinista] on jälleen tullut pyhä starets Grigori. (R)
 
 

Venäläisten suhteesta tulevaisuuteen

Jotain symbolista oli siinä, että marxilaisten ensimmäiset johtajat olivat venäläisen tilanomistajan poika Georgi Plehanov ja köyhä juutalainen Pavel Akselrod. He olivat omaksuneet marxilaisuuden hyvin venäläiseen tapaan ja tulkitsivat sitä kuin Raamattua, joka ennustaa tulevat tapahtumat. (S)

Zinovjev ja Kamenev olivat saaneet kuulla Trotskin aikeista ja kiiruhtaneet heti tarjoamaan hänelle liittoa. Monien Venäjällä syntyneiden tapaan hekin sairastivat erästä venäläisille tyypillistä tautia, jolle oli ominaista naiivi romanttisuus. (S)

Vallankumouksen voisi yhtä hyvin tehdä suppea salaseura, jota johti joukko vallankumousjohtajia. Aivan ensimmäiseksi heidän oli kaapattava valta. Vasta sitten he voivat ryhtyä muuttamaan orjamaiseen nöyryyteen tottunutta venäläistä yhteiskuntaa ja työntämään sitä täydellä höyryllä sosialismiin ja valoisaan tulevaisuuteen. Valoisan tulevaisuuden nimissä oli kuitenkin hävitettävä suurin osa väestöstä, koska se kehittymättömyyttään häiritsi matkaa kohti sosialismin paratiisia. (S)
 
 

Venäläisten suhde vapauteen

Isännän [Stalinin] lempisankari Iivana Julma oli kirjoittanut omista alamaisistaan näin: "Tsaarilla on vapaus palkita heidät, ja hänellä on myös vapaus mestata heidät." (S)

Tämän [Hitlerin-vastaisen] sodan voitettuaan hänestä [Stalinista] tulisi verensä kuiviin vuodattaneen Euroopan vapauttaja. Ja samalla sen herra ja valtias. Aluksi perustettaisiin "Yleiseurooppalainen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto". Ja myöhemmin olisi vain "yksi ainoa neuvostokansa", kuten runoilija Kultšitski oli ennustanut. (S)
 
 

Venäläisten suhde vallanpitäjiin yleensä

Vähän ennen Rasputinin murhaa Puriškevitš sai kutsun suuriruhtinas Kirill Vladimirovitšin palatsiin. Rasputinin tuleva murhaaja monarkisti Puriškevitš kirjoitti päiväkirjaansa: "Poistuessani suuriruhtinaan palatsista tunsin käymämme keskustelun perusteella itseni vakuuttuneeksi siitä, että hän [K. V.]... hautoi mielessään jotakin luvatonta hallitsijan suhteen."
    Perivenäläiseen tapaan tämä "luvaton" jäi puheiden tasolle. Yksikään heistä ei uskaltanut rikkoa valaansa ja nostaa kättään tsaaria vastaan. (R)

Tšemodurov oli vanha palvelija, uskollisen venäläisen palvelijan perustyyppi tai eräänlainen Tšehovin luotettava Firs, joka oli kulkenut koko ikänsä herransa perässä kuin pieni lapsi. (V)
 
 

Venäläisten suhde hyviin vallanpitäjiin

Vaikka julkilausuma ei tuonut pappeja eikä munkkeja karkotuksesta ja vuoden lopulla maaseudun kirkoista oli yhä 80 prosenttia suljettuina, kaikki puhuivat haltioissaan muutamasta kirkosta, jotka Stalin oli määrännyt avaamaan uudelleen. Hän toteutti taitavasti venäläisten rakastamaa uskomusta hyvästä tsaarista ja tämän huonoista ministereistä. (S)
 
 

Venäläisten suhde huonoihin vallanpitäjiin

Ei voi olla mitään kauheampaa kuin venäläinen kapina. Venäjän suurin runoilija Aleksandr Puškin on luonnehtinut sitä "järjettömäksi ja säälimättömäksi". (S)
 
 

Venäläiset uudistuksista

Uudeksi pääministeriksi nimitettiin tammikuussa 1914 vanha Ivan Goremykin, 75-vuotias "vaari", kuten Rasputin sanoi. Se merkitsi Stolypinin uudistusten peruuttamista ja vastaiskua hänen reformeilleen, politiikkaa, joka on Venäjällä ollut aina hämmästyttävän suosittua. (R)
 
 

Venäläiset ja sota

Stalin toisti mielellään, että "venäläiset olivat aina osanneet sotia mutta eivät olleet koskaan osanneet solmia rauhaa". (S)
 
 

Venäläiset ja viina

Isänsä viimeisen tahdon mukaisesti hän [Nikolai II] sääti heti valtaistuimelle noustuaan lain juopottelua vastaan. Juopottelua pidettiin Euroopassa "venäläisten tautina". (V)

Sitä paitsi hän [Rasputin] oli ihmeellinen juomari, sillä hän ei käyttäytynyt lainkaan eläimellisesti, kuten venäläiset musikat yleensä humalassa... (R)
 
 

Venäläinen byrokratia

Sodan alettua [1914] alkoi toimia myös venäläisen byrokratian ikiaikainen sääntö: keksittiinpä miten ovelia temppuja tahansa, kaikki kääntyi päälaelleen. Vallankumouksen estämiseksi juonittu sota päinvastoin herätti sen. (V)

Venäjällä kaikki on salaista, mutta mikään ei pysy salassa. (R, V)

Novosjolovin julkaisu takavarikoitiin. Siitä huolimatta käsikirjoituksen kopioita ja takavarikolta säästyneitä numeroita levitettiin perivenäläiseen tapaan Pietarissa ja Moskovassa. (R)
 
 

Venäläinen parlamentarismi

Lisäksi musikka sanoi jotakin, mikä luonnehtii venäläisiä parlamentaarikkoja parhaalla mahdollisella tavalla: "Meidän oikeistolaisemme ja vasemmistolaisemme ovat kaikki samanlaisia typeryksiä. Pysyttelepä sinä, Äiti, keskustassa." (R)
 
 

Venäläisestä kauneudesta

Vera Leonidovna Jureneva: "Hän [Anna Vyrubova] oli hyvin kaunis... Oikea kaunotar, tosin hyvin venäläisessä mielessä, sillä hänellä oli tuhkanharmaat hiukset, valtavat vaaleansiniset silmät ja tukeva vartalo. (V)
 
 

Venäläisten uskonnollisuudesta

Aivan yhtä helposti kuin oli aikanaan hävittänyt ja polttanyt ruhtinaiden käskystä pakanatemppelinsä kansa oli vallankumouksen jälkeen valmis tuhoamaan suurenmoiset kirkkonsa bolševikkien käskystä. (R)

Hlystiläisyys tarjosi venäläisen sielulle mahdollisuuden hyvin vaaralliseen urheiluun: hänen ei tarvinnut enää pelätä synnintekoa. (R)
 
 

Venäläisen sielun pyhyydestä

Hänessä [Rasputinissa] ruumiillistui eräs kauhistuttava perivenäläinen ominaisuus: hänellä oli hurskas sielu, joka eli jatkuvasti syntiä harjoittavassa ruumiissa. (R)

Valmistaessaan sieluaan Pyhän Hengen tuloon he [hlystit] luonnollisesti saarnasivat ääriasketismia. Jälleen he päätyivät - perivenäläiseen tapaan - täysin odottamattomaan johtopäätökseen: lihanhimon tukahduttamiseen rajattomalla irstailulla. (R)

Ehkä hän [Rasputin] halusi heittää haasteen: mielipuolisella tanssillani ja sopimattomalla käytökselläni minä yksinkertainen talonpoika näytän, mitä ajattelen teidän arvokkaasta pietarilaishienostostanne ja säädyllisistä tavoistanne. Antaa palaa! Pyörittelen teitä mieleni mukaan! Tämä on tietysti pelkkää kirjallista viisastelua, jonka pohjalla on suosittu kuvitelma venäläisen sielun salaisuudesta. Tolstoi plus Dostojevski eli yhdessä jonkinmoinen Tolstojevski, länsimaiden Venäjästä omaksuman käsityksen symboli. (V)

Kaikki kuulut venäläiset älyn jättiläiset, Tolstoi, Dostojevski, Turgenev, kaikki venäläisen filosofian eri suuntaukset, huolimatta keskinäisistä kiistoistaan ja vihanpidostaan, ovat olleet yhtä mieltä siitä, että vain tavallisella kansalla, köyhillä, sivistymättömillä, unohdetuilla ihmisillä on hallussaan jokin salattu, pyhä totuus. Vain jossain köyhien mökkien hämärässä oli säilynyt Kristuksen todellinen henki ihmisten loputtomien kärsimysten ansiosta. Juuri näiltä ihmisiltä muiden oli otettava oppia viisaasta, kristillisestä elämäntavasta. (R)

Lainausten © Edvard Radzinski
Suomennosten © Kari Klemelä
 
 



Suomennoksia: Radzinski  © 1999 Kari Klemelä