SLOVENIA



 
 

Perustietoa Sloveniasta: Historiaa, kulttuuria: Uutisia Sloveniasta:
Itää vai länttä?
Alpeilta Adrianmerelle
Numerotietoja
Linkkejä Sloveniaan ja naapureihin
 
Historiaa
Kieli ja kirjallisuus
Vilenican kirjailijakokous
Jugoslavia ja sen seuraajavaltiot - vähän bibliografiaa
Uutisvalikko
Večer Mariborin mielipidekyselyt 
Kirjailijavierailu Suomessa 8.-9.10.1999

Slovenia-seura
Matkoja 

      Sivut näkyvät oikein koodauksella Central European ISO-8859-2 tai keskieurooppalainen (ISO).

    Itää vai länttä?

      Itsenäisen Slovenian kohtalo on tulla heitetyksi milloin takapajuiseen Itä-Eurooppaan, milloin sotien 1990-luvulla runtelemalle Balkanille. Usein se sekoitetaan Slovakiaan. Toimittaja Jure Apih on kuvannut sattuvasti Slovenian asemaa kirjoituksessaan nimeltä Alpadria.
          Slovenia ei kuulu kumpaankaan - riittää, kun vilkaisee karttaan. Maan itäisimmätkin osat sijaitsevat noin 300 kilometriä Suomesta länteen, Italian ja Itävallan kainalossa. Sloveenit ovat slaavilaisista kansoista läntisin. Slovenia on mitä keskieurooppalaisin valtio paitsi maantieteellisesti myös historiallisesti ja kulttuurisesti. 
          Sen historia ei ala vuodesta 1991 tai 1918 vaan ainakin jo 500-luvulta, jolloin slaavit saapuivat alueelle. Vuosisatoja aikaisemmin seutua olivat asuttaneet  nykyisten albaanien esi-isät illyrialaiset sekä keltit ja roomalaiset. Sloveenit ovat yksi vanhimmista tunnetuista slaavilaisista kansoista, jonka kieli on varsin vanhakantainen, sillä slaavilaisista kielistä vain sloveenissa ja Saksan itäosissa puhutussa sorbissa on yhä käytössä duaali. Myös nykyisen Kärntenin ja Slovenian seudulla 620-luvulla alkunsa saanut Karantania oli slaavien valtiomuodostelmista vanhin. Se joutui kuitenkin jo 740-luvulla Baijerin alaisuueen. 
          1200-luvulta lähtien Slovenia kuului Habsburgien keisarikuntaan, ja vuosisatainen yhteys heijastuu kaikkialla nyky-Sloveniassa: arkkitehtuurissa, muistomerkeissä, perinteissä. Vasta 1918, Itävalta-Unkarin hajotessa, Slovenia joutui Balkanin vaikutuspiiriin osana Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa. Monien mielestä Slovenia repäistiin silloin irti luonnollisesta yhteydestä, johon se oli kuulunut vuosisatoja. 
          Tietysti Balkanin läheisyys on vaikuttanut sloveenien kohtaloihin ennenkin, sillä heidän asuinalueensa läpi ovat kulkeneet sotajoukot ja vaikutteet idästä länteen ja päinvastoin. Kriitikko ja esseisti Josip Vidmar onkin kirjoittanut vuonna 1932, että sloveenit ovat aina seisseet "epätasaisella kannaksella, jonka rantoja vasten merenaallot pauhaavat kaiken aikaa ja jonka yli raikkaat tuulet puhaltavat jatkuvasti". Slovenia on kulttuurien siirtymävyöhykettä samaan tapaan kuin Suomi, mutta - jo etäisyyksien takia - meitä lähempänä Eurooppaa. 
          Vaikka Slovenia oli Jugoslavian osavaltioista vaurain ja sillä oli läheiset yhteydet länteen, sekään ei selviytynyt vaurioitta kommunismista. Osoituksena siitä oli tammikuussa 1999 Ljubljanan Nykyajan historian museossa järjestetty näyttely Kuun pimeä puoli - totalitarismi Sloveniassa 1945-1990, jossa kerrattiin kansakunnan eräitä kipeitä muistoja. 
          Myös Jugoslavian sodat alkoivat Sloveniasta, kun serbijohtoinen liittoarmeija hyökkäsi sinne kesäkuussa 1991. Titon kuoltua 1980 serbien keskuudessa voimistui ajatus Suur-Serbiasta, ja Slobodan Milošević rupesi vuosikymmenen lopulla lietsomaan sitä tietoisesti. Jugoslavian valtiorakenteen uudelleenjärjestelyjä koskeneiden neuvottelujen ajauduttua umpikujaan Slovenia ja Kroatia päättivät ensimmäisinä oman turvallisuutensa vuoksi  irtautua Jugoslaviasta. Lännessä tätä ei ymmärretty, vaan maiden itsenäistymistä vastustettiin aluksi status quon säilyttämisen nimissä. Kymmenen päivää jatkuneiden ja 64 uhria vaatineiden taistelujen jälkeen sotatoimet Sloveniassa päättyivät ja siirtyivät Kroatiaan, jossa oli huomattava serbivähemmistö. Slovenia joutui lyhyessä sodassa Miloševićin armeijan testiin samalla tavalla, kuin Suomi ja puna-armeija olivat joutuneet Stalinin tenttiin talvisodassa. 
          Slovenian valtio kattaa suurin piirtein alueen, jolla sloveenit ovat asuneet vuosisatoja, mutta heitä on myös Triesten seudulla Italiassa, Kärntenin ja Steiermarkin eteläosissa Itävallassa sekä Länsi-Unkarissa Sloveniaan rajoittuvalla alueella. Viime vuosisadalta lähtien sloveeneja on muuttanut maasta niin sankoin joukoin, että joka neljännen sloveenin sanotaan asuvan ulkomailla. Eniten heitä on Clevelandissa Yhdysvalloissa ja Argentiinassa. 
          Joitakin sloveeneja on eksynyt myös Suomeen. Tunnetuin on ehkä orkesterinjohtaja ja viulutaiteilija Leo Funtek (1885-1965), Suomalaisen oopperan 1. kapellimestari 1925-57 ja Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori 1939-55. 
          Nykypäivän Slovenia on varsin vauras ja kehittyvä nuori valtio, joka on voimakkaasti suuntautunut länteen ja jolla on hyvät mahdollisuudet päästä Euroopan Unionin ja ehkä Natonkin jäseneksi jo lähivuosina; EU-neuvotteluissa Slovenia on mukana parhaillaan käynnissä olevalla kierroksella. Muista Jugoslaviasta irronneista tasavalloista poiketen Slovenia on kansallisesti yhtenäinen ja sillä on oma kieli, voimakas kansallinen identiteetti ja kehittyvä taloudellinen ja poliittinen järjestelmä. Slovenian tärkeimmät vientiartikkelit ovat kulkuneuvot, lääketeollisuuden tuotteet, huonekalut, tekstiilit ja kodinkoneet. Suomessakin tunnetaan hyvin Elan-sukset. Myös viinejä viedään ulkomaille. 
          Pääkaupunki Ljubljana on vilkas 262 000 asukkaan pääkaupunki, ei mikään metropoli mutta ei provinssikaupunkikaan. 
          Vaikka kahden miljoonan asukkaan ja 20 000 neliökilometrin Slovenia on pieni valtio, sen historian ja kulttuurin kanssa ei pääse sinuiksi päivässä eikä parissa: pintaa raaputtaessa joutuu yhä syvemmälle koko Keski-Euroopan kiehtovaan menneisyyteen. Juuri se on yksi Slovenian kiehtovimmista piirteistä. 
          (Kuva: Ljubljanicajoen vehreä ranta pääkaupungissa Ljubljanassa.) 

    Alpeilta Adrianmerelle

      Slovenia on pieni maa, puolet Tanskasta tai kaksi kertaa entisen Uudenmaan läänin kokoinen, mutta sen luonto on äärimmäisen vaihteleva. Sloveniassa sanotaankin, että maa on "Evropa v malem" - Eurooppa pienoiskoossa. Pohjoisessa voi harrastaa alppihiihtoa ja mäenlaskua samaan aikaan kun etelässä voi pulahtaa Välimeren aaltoihin. Adrianmeren tuntumassa sijaitsee tippukiviluolistaan, lipizzanhevosistaan ja teran-punaviinistään kuuluisa Karstin kalkkikiviylänkö. Slovenian koillisnurkka puolestaan kurottaa Unkarin pustalle ja eteläosa tähyää Dinaaristen vuorten suuntaan. 
          Sloveniaan kuuluu Alppien itäosan kolme vuoriketjua: Juuliset Alpit (näillä sijaitsee maan korkein vuori, 2864 metrin korkuinen Triglav, sekä kolmisenkymmentä muuta yli kaksikilometristä huippua), Kamnikin ja Savinjan Alpit (kymmenkunta yli kaksikilometristä huippua) sekä Karavankit (kahdeksan yli kaksikilometristä huippua). 
          Adrianmeren rannikosta Sloveniaan kuuluu 46 kilometrin kaistale Triesten eteläpuolella. Alueella sijaitsee joukko venetsialaisvaikutteisia kaupunkeja, joista kaunein on kapealle niemelle ahtaasti rakennettu Piran. Sen vieressä on myös suomalaisten lomanviettäjien tuntema Portorož - oikeastaan vain pitkä rantakatu hotelleineen ja huvittelupaikkoineen. 
          Karsti-ilmiö on saanut nimensä karstiylängön sloveeninkielisestä nimestä Kras. Karstimaa muodostuu hiilihappopitoisen sadeveden liottaessa kalkkikiveä rakoilun, siirrosten ja poimuttumisen rikkomassa kallioperässä. Sille ovat ominaisia pitkät maanalaiset luolat ja onkalot, joissa esiintyy tippukivimuodostelmia. Suurin Slovenian tippukiviluolista on Postojna, 21 kilometrin pituinen onkaloverkosto. Kirjallisuuden ystävät tuntevat myös Lipican lähellä olevan Vilenican luolan, koska siellä on jaettu vuodesta 1986 kansainvälinen Vilenican kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1998 sen sai unkarilainen Péter Nádas, 1999 sveitsiläinen Erica Pedretti ja 2000 kroatialainen Slavko Mihalić. Vilenican luola on Euroopan vanhin yleisölle avattu tippukiviluola. 
          Karstimaalle ovat ominaisia myös joet, jotka pulpahtavat ajoittain maanpinnalle ja katoavat taas uudestaan. Myös jotkut järvet "katoavat". Tunnetuin niistä on Cerkniško jezero, joka kutistuu joskus melkein olemattomiin. Järveä tutkinut Janez Vajkard Valvasor (1641-1693) kutsuttiin tieteellisten ansioidensa takia Lontoon Royal Societyn jäseneksi. 
          Primorskan rannikko on tunnettu hyvistä viineistään, mutta laajat viljelykset peittävät kukkuloiden rinteitä muuallakin Sloveniassa. Celjen seudulla on myös laajoja humalaviljelyksiä. Kaikkialla pienet valkoiset kirkot koristavat vehmasta maisemaa.

    Ei vain Sloveniasta

      Näillä sivuilla ei rajoituta Slovenian valtioon vaan käsitellään  muitakin sloveenien asuttamia alueita ja niihin rajoittuvia seutuja. Pääpaino on kirjallisuudessa ja kulttuurissa.


     

    Numerotietoja

     
      Luvut vuodelta 1996, ellei toisin ole mainittu:
      • Slovenia on tasavalta (Republika Slovenija), joka julistautui itsenäiseksi 25.6.1991
      • Monipuoluejärjestelmä, parlamentaarinen demokratia. Slovenia on EU:n ja Naton jäsen.
      • Itsenäisyyspäivä: 26.12. Kansallispäivä: 25.6
      • Presidentti: Janez Drnovšek
      • Pinta-ala: 20 256 km2, josta metsää 10 124 km2
      • Asukasluku: 1 986 989
      • Kaupunkiväestön osuus: 50,1 %
      • Odotettu elinaika: miehet 70,8 ja naiset 78,3 vuotta
      • Kansallisuusjakauma: sloveeneja 87,8 %, unkarilaisia 0,4 %, italialaisia 0,1 %, romaneja 2,8 %, kroaatteja 2,4 %, serbejä 1,4 %, muslimeja 4,4 %, muita 0,5 %
      • Kieli: sloveeni, vähemmistöalueilla myös italia ja unkari
      • BKT: 9362 USD / asukas; vienti (1995) 10,2 mrd USD, tuonti (1995) 10,2 mrd USD
      • Uskonto (1991): roomalaiskatolisia 70,9 %, protestantteja 1,0 %, vailla määrättyä uskontoa 18,4 %, ateisteja 4,3 %, ortodokseja 2,4 %, islamilaisia 1,5 %, muita 1,5 %
      • Pääkaupunki: Ljubljana, 262 120 asukasta
      • Naapurimaat (suluissa yhteisen rajan pituus): Italia (235 km), Itävalta (324 km), Kroatia (546 km), Unkari (102 km); rannikkoa 46,6 km
      • Rahayksikkö: euro 1.1.2007 alkaen. (Ennen: tolar = 100 stotinia. 1 euro = 239 tolaria)
      • Yliopistoja: Ljubljana, Maribor (yht. 44000 opiskelijaa 1995/96)
      • Ilmasto: välimerellinen, alpiininen, mantereinen
      • Keskilämpötila: heinäkuussa 21 C, tammikuussa 0 C
      • Aika: Keski-Euroopan aika, GMT +1
      • Kulttuuri: 9 ammattimaista sekä lukuisia harrastajateattereita, 2 oopperaa, 250 taidegalleriaa, 188 museota, 2 vakinaista orkesteria sekä yksi sinfoniaorkesteri
      • Tiedotusvälineet: 6 päivälehteä, 20 viikkolehteä, valtion ja yksityisten omistamia televisio- ja radioasemia, paikallisia radioasemia.

      •  
      Lähteet: Karel Natek & Marjeta Natek: Slovenija - geografska, zgodovinska, politična, ekonomska in kulturna podoba Slovenije. Mladinska knjiga 1998. - Tourist Information Network Slovenia.


Slovenia-sivu Š 1999 Kari Klemelä