PERHAPS ylpeänä esittää:
valkoinen länsiylämaanterrieri ja skotlanninterrieri

ROTUJEN HISTORIAA
Westie ja skotti
ovat alunalkaen olleet yhtä ja samaa rotua, jota kutsuttiin yleisnimellä ylämaanterrieri. Kokonaiset yläluokkaan kuuluneet suvut kasvattivat niitä tiluksillaan Skotlannissa. Koirien arvostus oli suuri, saattoihan pieni terrieri olla 'tusinan rotanloukun' arvoinen. Näitä sisukkaita ja kestäviä joka sään koiria käytettiin yleisapuna maatiloilla kasvavaa rottapopulaatiota kurissa pitämään, sekä villikissan, ylämaanketun ja mäyrän ja saukon metsästykseen. Niiden tuli siis olla niin pieniä, että ne mahtuivat ahtaisiin koloihin, ja niin rohkeita, että taistelu mäyrän kanssa tuli kyseeseen. Voimista puhumattakaan. Vaikka tuon ajan kirjallisuudessa viitattiinkin siihen ettei yksikään arvonsa tunteva herttuatar voinut mennä puistoon kävelylle ilman terrieriä, koirien suosio lisääntyi ja pian niitä pystyivät hankkimaan myös tavalliset kansalaiset. Skotti onkin Skotlannin kansallisrotu, ja yhdessä nämä rodut symboloivat mm. Black&White -viskiä ja meillä täällä Suomessa mm. Sidoste-sukkia.

... JA NYKYPÄIVÄÄ
Jo yli sata vuotta sitten näitä koiria kuvailtiin 'turkiksi ja turkin pippuriksi' Sama pätee edelleenkin. Rotujen väliset erot ovat pieniä, rajoittuen lähinnä väriin ja ulkomuotoon.
Skotti on matalarakenteinen, vankka, leveä, tiivis ja pitkäpäinen koira. Sillä on karkea ja runsas karvapeite, joka on väriltään musta, vehnänvärinen tai juovikas (brindle). Skotin pään muoto on kuin tiiliskivi, jota on jatkettu parralla ja runsailla karvoilla.
Westie on neliömäisempi, skottia astetta kevyempi, mutta kuitenkin voimakas koira, jonka karvapeite on valkea. Westien pään on kuvailtu muistuttavan krysanteemin kukkaa.
Molemmilla roduilla on luonnonlyhyt, typistämätön porkkanaa muistuttava häntä, jonka merkitys oli toimia kahvana koiraa luolasta ylös autettaessa! Nykyisin häntä toimii "mielipiteen ilmaisukanavana". Terrierillä sen kuuluisi olla aina pystyssä.

Sekä skotti että westie kuuluvat trimmattaviin rotuihin. Molempien karvapeite koostuu karkeasta peitinkarvasta, minkä alapuolella lämmittää pehmeä pohjavillakerros. Karkea karva on tarkoituksenmukainen, siinä on vettä ja likaa hylkiviä ominaisuuksia. Alunpitäen turkki suojeli koiraa Atlantin kylmänkostealta tuulelta, risuilta ja teräviltä kiviltä sekä saaliseläinten puremilta Skotlannin karuilla nummilla. Turkki tulee nyppiä, ei leikata, säännöllisin väliajoin ammattitaitoisin ottein oikean laadun ja ulkonäön säilyttämiseksi. Trimmauksista ei voi laistaa, ne ovat osa koiran terveydenhoitoa siinä missä vaipanvaihto vauvalle. Trimmaus maksaa aikaa ja rahaa. Jos aiot hankkia trimmattavan koiran, suhtaudu asiaan vakavasti. Hoitamattomuudesta aiheutuu ongelmia koirasi iholle, eikä trimmaamaton koira edes ole tunnistettava rotunsa yksilö. Helpommallakin pääsee -hankkimalla esimerkiksi ei-trimmattavaan rotuun kuuluvan yksilön, kuten sileäkarvaisen kettuterrierin.

Molemmat ovat uskollisia, omistajaansa syvästi kiintyviä koiria, joilla kuitenkin on suuri oma tahto. Älykkäitä ne ovat -ja hyvin viekkaita pyrkimyksissään. Siinä missä skottia voisi kuvailla humoristiseksi filosofiksi, olisi westie radikaali aktivisti. Nämä rodut selviävät säässä kuin säässä ja suorastaan rakastavat ulkoilua räntäsateessa. Westie on kuin luotu lenkkikaveriksi. Tyypillistä niille kuitenkin on 'napoleon-kompleksista' kärsiminen. Koosta huolimatta: "Ei ole mitään suurempaa, älykkäämpää tai kauniimpaa -kuin MINÄ!" Edellämainituista syistä johtuen molemman rodun edustajat tarvitsevat isännän/emännän, joka ymmärtää niiden tarpeen tulla johdetuiksi. Jos näin ei käy, huomaat pian eläväsi koirasi tassun alla. Ethän halua joutua elämään koirasi pompoteltavana?

Westie kehittyy hitaasti, kuin parhaat viinit konsanaan. Kahdeksanvuotias koira on vasta "keski-ikäinen", eikä 16-vuotias teräsvaarikaan ole mikään kummajainen. Skotti on rakenteeltaan raskaampi, muttei jää westiestä odotettavissa olevasta elinkaarestaan paljoakaan jälkeen. Ikääntyessään skotti harmaantuu hurmaavasti!

Paljon on tietysti merkitystä hoidolla ja ruokinnalla. Mieti vielä, onko perheesi valmis ottamaan vastuun uskollisesta ystävästä sen jokaisena elinvuotena. Koiran tulee saada elää tasavertaisena perheenjäsenenä laumansa keskuudessa, ei kenenkään riesana tai räyhähenkenä.

Westien rotumääritelmän löydät täältä.

TERVEYSASIAA
Molemmilla roduilla esiintyy koko joukko perinnöllisiä/synnynnäisiä vikoja ja sairauksia. On mahdollista, että koira jonka hankit sairastuu, vaikka sen vanhemmat olivatkin terveitä ja voitokkaita. Viallisen geeniparin sattuminen juuri Sinun koirasi riesaksi on ikävää ja hyvin valitettavaa, joskaan ei millään muotoa tarkoituksellista. Yksikään koirankasvattaja koko maailmassa ei voi taata onnistuvansa jokaisen kasvattamansa yksilön kohdalla. Luonnon lait ovat omaa tietoisuutta voimakkaammat. Me kasvattajat emme ole jumalia emmekä edes selvännäkijöitä. Tiedätko Sinä kasvaako lapsestasi 'rosvo vai poliisi'? Samoin on asia ulkomuodon suhteen. Kaikista ei tule missejä - eikä edes juontajia, vaikka vanhempina olisivatkin Vuoden Mies ja Miss Suomi! Sattuma sanelee, mutta onnistumiskerroin toki kasvaa. Varmimmin mieleisensä ikuisesti terveen, haukkumattoman, sisäsiistin, kiltin ja superkauniin koiran hankkii ostamalla sen vaikka Stockmannin tavaratalon leluosastolta! Sairastuneen koiran hoito on kallista, usein työlästä ja turhauttavaakin, eikä koiraa voi jättää ilman sen tarvitsemaa apua.