Koirapakolaiset ry


Justinan tarina

Helsinkiläinen T.E. halusi Justina-koiran. Justinalla oli muitakin kysyjiä, mutta hän tuntui olevan varma asiasta. Hän oli varannut sattumalta risteilyn samalle laivalle millä olimme menossa hakemaan koiria ja sovimme, että hän täyttää luovutussitoumuksen laivalla. Olin paikalla kun koirat tuotiin Tallinnan satamaan.

T.E.:n Justinalle laittama metallinen kuristuspanta tarttui viereisen pennun pantaan niin että molemmat olivat kuristua. Vika ei ollut kenenkään, se oli tosi mystinen onnettomuus. Justinan kieli oli jo sininen ja se oli aivan kauhuissaan. T.E. yritti auttaa mutta Justina puri häntä hädissään. Lopulta koirakodin pitäjä sai irroitettua koirat. T.E. meni hoidattamaan kättä ja sillä aikaa me maksoimme Justinan rokotukset ja laivalipun.

T.E. sanoi että ei voi pitää koiraa laivalla kun hänen äitinsä pelkää koiraa. Olin kyllä huomannut äidin joka seisoi onnettomuuden aikana lähellämme sellainen ilme kasvoillaan että sanoinkin muille: tästä hyvää seuraa.

Laivalla T.E. tuli kertomaan että ei voi pitää koiraa, että äiti ei anna lupaa. Koira olisi ollut työpäivinä hoidossa äidin luona eikä tämä uskaltanut sitä ottaa kun pelkäsi että se taas puree. Mutta että olisi sille hyvä koti hänen ystävänsä luona. Halusimme tietysti tavata tuon ystävän mikä maissa kävikin päinsä.

S.K. vaikutti ihan mukavalta mutta ei erityisen innostuneelta koirasta Hän sanoi että hänellä ei nyt ole asuntoa että koira joutuu ainakin muutaman päivän olemaan T.E.:n luona. T.E. sanoi että yrittää keksiä keinon miten voisi pitää koiran (hänellä on oma asunto joten vanhempien sana ei ole laki). Sanoimme että meillä ei ole mitään sitä vastaan jos hän haluaa niin tehdä. Sovimme että se kumpi heistä pitää koiran, maksaa meille itse hoitamamme maksut ja lähettää luovutussitoumuksen.

Seuraavana päivänä soitin T.E.:lle joka sanoi että S.K. pitää koiran. Puhuin vielä S.K.:n kanssa ja hän kysyin onko hän varma, koska koiralle olisi koti jossa se todella haluttaisiin. S.K. sanoi että ei välttämättä halua juuri Justinaa kun ei vielä tiedä saako asuntoakaan. Hänellä on tosin jo yksi koira ja hän on etsinyt sille kaveria mutta että jos Justinalle on koti, jossa se on todella toivottu, hän luopuu siitä mielellään.

Niinpä sovimme että koira annetaan Turkuun ja S.K. lupasi ottaa turkulaisiin itse yhteyttä. Varmistin tämänkin asian eikä niin ollut tapahtunut. T.E. ei vastannut enää puhelimeen eikä S.K.. Lopulta T.E.n äiti soitti hänen puhelimestaan. Hän oli hoitamassa T.E.:tä (n. 40-v.) joka "ei voinut hyvin".

Emme saaneet sovittua mistään. T.E.:n äiti syytti minua (huom! minua, ei yhdistystä) koirien laittomasta maahantuonnista. Kun pyysin häntä tarkentamaan, hän sanoi että koirat on tuotu uusien maahantuontisäädösten vastaisesti. (Uusien maahantuontisäädöksien piti tulla voimaan 3.7. mutta siirtymäaika on 1.10. asti minkä yritin selvittää rouva E:lle). Hän oli kuitenkin jo siirtynyt uuteen aiheeseen: minä tuon maahan tahallani sairaita koiria. Justinalla oli kuulemma jotain vuotoa peräpäässä ja he epäilivät tarttuvaa tautia!

Pieneläinklinikka ei kuulemma samasta syystä uskaltanut ottaa koiraa vastaan. Yritin kertoa että koiralle on annettu 5-rokotus rabiesrokotteen lisäksi mutta tämäkään ei tehnyt vaikutusta, koska koiran paperit olivat kuulemma väärennetyt...

Seuraavana päivänä kuulin yhteiseltä tuttavaltamme että Justina oli viety Mevetiin. Soitin sinne ja vastaanottovirkailija kertoi, että koiran tuojat olivat sanoneet poliisin käskeneen heidän tuoda koiran sinne! Tässä vaiheessa mittani oli täysi ja soitin Helsingin poliisin päivystykseen. Yllätys, yllätys siellä ei tiedetty mitään asiasta. Pyysin poliisin virka-apua koiran pois saamiseksi mutta eivät voineet sitä antaa koska meillä ei ollut luovutussitoumusta.

S.K. oli sanonut yhteiselle tuttavallemme että Justinalta oli löydetty "matoja anaalirauhasissa" ja että ekinokokkimadotustodistuksen täytyy siis olla väärennetty. Anaalirauhasissa ei voi olla matoja, mutta koiralla on kyllä voinut olla matoja vaikka se kertaalleen on madotettukin; toukkavaiheessa olleet madot eivät välttämättä kuole matolääkkeestä. Nähtävästi koiralla on ollut anaalirauhastulehdus. Se on ikävää että tarhalla ei ole huomattu sairautta; tarhalla on kuitenkin vain 2 työntekijää joista toinen 85-vuotias. Olemme toukokuussa antaneet virolaisille tarhoille 900 euroa kauttamme tulleita lahjoituksia eläinlääkäriapuun; emme todellakaan tahallaan välitä sairaita koiria.

Tällaista rescue-työ pahimmillaan on. Yritämme auttaa koiria ja saamme palkaksi syytöksiä. Saamme vielä maksaa viulutkin ja puhelinlaskuakin kahdelle henkilölle kertyi ihan kivasti asian tiimoilta. Lisäksi T.E.:n äiti ainakin omien sanojensa mukaan on kertonut "lainvastaisesta" toiminnastamme rajavartiolaitokselle ja pieneläinklinikalle.

Lisäys:

2 kuukauden odottelun jälkeen saimme Virosta paperit, joilla voimme todistaa että koira kuuluu Koirapakolaisille. Olemme vieneet asian Käräjäoikeuteen.

Lisätietoja email: koirapakolaiset@kolumbus.fi